Kysykää!

17.09.2011

Aattelin että nyt kun mun pitää vaan lepäillä kotona nii ois just jees tehdä tää kysymyspostaus jota multa on toivottukin taas useaan otteeseen. Edellisen kysymyspostauksenhan tein joskus ihan blogin alkuaikoina joten on tullu hirmusesti uusia lukijoitakin sen jälkeen ja teillä on varmaan jotain mielessä. Kysyin myös tolta mun muruselta et suostuisko sekin taas vastailemaan teidän kysymyksiin ja kuulemma suostuu joten saatte nyt kysyä sekä multa että Otolta mieltänne askarruttavia juttuja! Aikaa kysymyksien esittämiseen on 22.9.2011 asti ja sitten vastaillaan Oton kanssa niihin. Toivottavasti keksitte paljon kysyttävää! Ja tosiaan kysyähän voi ihan mitä vaan vaikka raskaudesta, meidän suhteesta tai lempiväreistä inhokkiruokiin etc. mut me sitten itse päätetään mitkä on sopivia kysymyksiä vastattaviksi, toivon mukaan kaikki 🙂

Eli eikun kyselemään vaan!


EPÄsynnytyskertomus

16.09.2011

Varmaan suurin osa teistä on miettinyt että miksi en oo postannu viikkoon ja syy siihen on se että vietin juuri viisi yötä kätilöopiston päivystysosastolla. Voin kertoa että kokemuksena toi sairaalareissu on yks mun elämän ahdistavimpia ja oon maailman onnellisin että pääsin eilen kotiin. Aattelin nyt kertoa teille tälleen mun päivistä sairaalassa ja siitä miksi sinne jouduin alunperin.

Lauantai 10.9.2011 rv 34+3
En ollut koskaan ennen edes tuntenut tai huomannut kunnolla yhtään supistusta mutta perjantai-iltana mulla alkoi  säännölliset supistukset alle 10min välein jotka oli myös jonkin verran kivuliaita. Ne supistukset meni kumminkin ohi parissa tunnissa ja menin nukkumaan normaalisti. Lauantai-aamuna supistukset jatkuivat taas ja tulivat jo viiden minuutin välein, soitin kättärille ja ne sanoi että ”no tuu nyt käymään mut tuskin siinä mitään on”. Lähdettiin sitten Oton kanssa taksilla käymään siellä ja mut laitettiin heti käyrille ja siihen piirtyi tasaisesti supistuksia ja vauvan hyvät sydänäänet.
                     Käyrien jälkeen lääkäri tutki mut ja ultrasi ja ensimmäinen järkytys oli siinä että vauva josta on kokoajan neuvolassa sanottu että ”hienosti on edelleen raivotarjonnassa” olikin perätilassa. Neuvolatäti oli just edellisenä päivänä kehunu mulle kuinka pää tuntuu selkeesti alhaalla ja että varmaan kiinnittyy pian, mut tais neuvolatädillä mennä pahemman kerran perse ja pää sekasin koska mä oisin kyllä tuntenut jos meidän 2,5kiloiseksi arvioitu vauva ois perjantain ja lauantain välillä kääntyny täydellisesti eripäin.
                     Seuraavaksi lääkäri päätti järkyttää mua kertomalla että mun kohdunkaulakanavaa on jäljellä alle 1cm ja kohdunsuu on yhdelle sormelle auki ja että en todellakaan ole kuulemma menossa kotiin vaan jään sairaalaan sisälle. Otto lähti sitten kotoa hakemaan mulle tavaroita ja mä sain tunnin aikana neljä Nifangin -nimistä supistuksia estävää lääkettä ja kortisonipiikin jonka tarkoitus oli kypsyttää vauvan keuhkoja. Nifanginit eivät lopettaneet supistuksia mutta supistukset muuttuivat kumminkin epäsäännöllisemmiksi ja vähemmän voimakkaiksi. Illalla supistukset taas lisääntyivät ja sain lisää Nifanginia ja uuden kortisonipiikin 12h kuluttua edellisestä. Vietettiin ilta Oton kanssa mun huoneessa ihmetellen että mitä ihmettä tässä on just tapahtunut ja kymmenen aikoihin murun piti lähteä kotiin ja mä jäin yksin mun huoneeseen.


Sunnuntai 11.9.2011 rv 34+4
Sunnuntaina sain vielä kaksi kortisonipiikkiä ja lisää Nifanginiä ja mulle sanottiin että kunhan kaikki kortisonipiikit on annettu he eivät enää aio estää vauvaa syntymästä jos vauva päättäisi syntyä. Mulle myös sanottiin että pääsen maanantaina kotiin jos supistukset loppuvat. Olin päivän aikana useaan kertaan käyrillä ja supistuksia piirtyi kokoajan tasaiseen tahtiin.

Maanantai 12.9.2011 rv 34+5
Aamupäivällä osastonlääkäri tutki mut ja sanoi että kohdunsuun tilanne ei ole edistynyt ja pääsen kotiin. Odottelin sitten että Otto pääsee töistä ja mennään yhtä matkaa ja sitten Otto tulikin siinä iltapäivällä ja mut laitettiin vielä viimeisen kerran käyrille. Supistukset olivatkin tosi voimakkaita ja tulivat taas alle 5min välein joten kätilö päätti että eri lääkäri tutkii mut. Edellisestä tutkimuksesta oli siis noin 6 tuntia ja sitten mut tutkittiin ja yhtäkkiä lääkäri ilmoitti että kohdunkaulakanava on kokonaan hävinnyt ja mä oon 3cm auki. Mun kotiinlähtö peruttiin ja sain taas Nifanginia ja määräyksen täydellisestä vuodelevosta vaikka mulle oli just edellisenä päivänä luvattu et kortisonipiikkien jälkeen vauvaa ei enää esteltäisi syntymästä.
                      Kätilö ja lääkäri molemmat sanoi että nyt on enää päivistä kiinni ennen kuin vauva syntyy ja Nifanginit voivat hidastaa synnytyksen edistymistä korkeintaan parilla tunnilla. Makasin siinä sitten koko illan  ihan paikoillaan ja en saanut edes  ruokaa hakea itse.. Ajattelin että eihän tää voi olla totta et meiän neiti syntyy jo nyt, kuukauden etuajassa mut pakkohan se oli uskoa kun mulle niin sanotttiin. Oltiin kyl ihan häkeltyneitä Oton kanssa mut kumminki onnellisia koska meille sanottiin et vauvalla ei oo mitään hätää vaikka syntyiskin nyt koska hän on niin hyvän kokoinen jo. Otto lähti sitten taas yöksi kotiin ja lupasi tulla heti takaisin jos soitan että siirryn synnytyssaliin.


Tiistai 13.9.2011 rv 34+6
Mut herätettiin aamulla jo seitsemän jälkeen uuteen lääkärintutkimukseen ja lääkäri teki taas sisätutkimuksen ja kohdunsuu oli kuulemma auennut sentin lisää ja olin nyt jo 4cm auki. Lääkäri tutki mua yhteensä varmaan puoli tuntia ja se tuntu ihan hirveeltä, varsinkin kun se ei selittäny mitään ja kouri vaan. Mulla oli oikeesti jo kyyneleet silmissä. Yhtäkkiä lääkäri alkoi puhumaan jostain väliseinästä joka kuulemma saattais estää alatiesynnytyksen ja kuulemma hänen piti keskustella ylilääkärin kanssa. Mä en saanut sit syödä enkä juoda moneen tuntiin mitään koska oli olemassa mahdollisuus et joutuisin sektioon samana päivänä.  Parin tunnin syömättömyyden jälkeen kätilö tuli kertomaan että ”väliseinä” josta mulle ei edelleenkään kerrottu mitään ei kuulemma olisi este alatiesynnytykselle ja sain syödä vihdoin aamupalaa.
                       Olin edelleen täydellisessä vuodelevossa koska vauvalle olisi parempi jos pysyisi masussa keskiviikkoon asti ja olisi tasan 35-viikkoinen. Siinä sitten makoiltiin Oton kanssa koko päivä ja mietittiin et onkohan meillä oma pikkuinen jo seuraavana päivänä sylissä. Epätodelliselta se tuntui mut silti aika ihanalta, varsinkin kun meille sanottiin et vauvalla ei oo hätää vaikka syntyiskin. Supistuksetkin piirtyi käyrille kokoajan tasaisen voimakkaina mut mulla ei kumminkaan ollu kovia kipuja. Illalla vielä eri lääkäri teki mulle sisätutkimuksen ja sanoi että kohdunsuun tilanne on pysyny samana ja Otto voi vielä lähteä kotiin.


Keskiviikko 14.9.2011 rv 35+0
Keskiviikkoaamuna sain vihdoinkin luvan liikkua koska vauva oli 35-viikkoinen ja kätilöt kertoi että lantiota pyörittelemällä ja pysyttelemällä pystyasennossa voisin edistää synnytyksen etenemistä. Mä siinä sitten heiluin koko päivän ku heinämies ja keinuin ja kävelin portaita alas ja ylös kanttiiniin Oton kanssa. Oli ihanaa vaihtelua monen päivän tylsän sängyssä makaamisen jälkeen kun sai liikkua. Supistuksetkin tuntuivat ehkä hieman voimakkaammin ja pidin kuumavesipulloa alaselällä ja ajattelin että olin aina kuvitellut et avautumisvaiheen supistukset ois paljon kivuliaampia.
                      Illalla mulle tultiin taas tekemään sisätutkimus ja yhtäkkiä lääkäri ilmottaa että ”Mistä neljästä sentistä te ootte kokoajan puhunu? Mun mielestä tää ei oo kuin kaksi senttiä ja kohdunkaulakanavaakin on vielä sentti jäljellä. Ja mikä ihmeen väliseinä, täällä on minimaalisen ohut ylimääränen limakalvo joka ei tosiaan vaikuta synnytykseen yhtään mitenkään”. Lääkäri oli aivan ihmeissään että miksi mulle on sanottu että synnytys tapahtuu ihan lähiaikoina kun ei tilanne ollut edistynyt lähes ollenkaan. Hän sanoi että saattaa mennä vaikka yliaikaiseksi vielä, kaikki on kuulemma mahdollista. Mä sit kysyin että voisinko sit vihdoinkin päästä kotiin kun kerran mitään ei tapahdu mut jouduin sit olemaan vielä yhden yön tarkkailussa.


Torstai 15.9.2011 rv 35+1
Eilen aamulla mut laitettiin taas käyrille ja sinne piirty sellasia supistuksia että paperissa ei riittäny tila kun oli niin voimakkaita. Sain kipulääkettä supistuksiin mutta se ei kyllä kauheesti auttanut. Olin käyrillä reilusti yli tunnin ja supistukset tuli
vat kokoajan suunnilleen kolmen minuutin välein. Otto tuli heti aamusta osastolle mun kanssa ja nukuttiin sit yhdessä siinä sängyllä ja odoteltiin. Yhdentoista aikoihin kätilö tuli kertomaan että mä pääsen kotiin. Me jäätiin kumminkin vielä odottelemaan kyytiä kahteen asti ja yhden jälkeen mulle tehtiin vielä yksi sisätutkimus. Lääkäri oli eri kuin keskiviikkona mutta hänkin ihmetteli että miten ihmeessä kukaan on voinut sanoa että kohdunsuu olisi 4cm auki. Tilanne ei siis ollut edennyt yhtään ja pääsin eilen kahdelta kotiin.

Siinä on pari kuvaa mun masusta ja tossa on yks käyrä oliskohan toi maanantailta? Eli toi oikeenpuolimmainen viiva on supistuskäyrää ja toi toinen on sit sydänäänikäyrää.

Nyt mä oon sitten ollut yhden yön kotona ja oon edelleenkin ihan sekasin ton koko sairaalareissun osalta. Mä en tykänny yhdestäkään lääkäristä joka mut tutki, jokainen niistä sanoi ihan eriä ja kyseenalaisti kollegoidensa havainnot jotenki tosi törkeellä tavalla. Ne puhui meille välillä niinku idiooteille vaikka me ei kertaakaan oltu itse väitetty et mun synnytys ois käynnistyny vaan muut lääkärit oli ihan itse sellasia merkintöjä tehneet. Olin jo lähellä joutua sektioonkin ja ihan turhaan vielä. Pakko sanoo että kätilöopiston lääkärit ei mun mielestä ollu mistään kotosin, ihan kamalia kaikki; ei tienny mistään mitään ja vaikka o8iskin tiennyt niin ei selittänyt asiallisesti meille mitään. Kätilöt sensijaan oli lähes poikkeuksetta ihania ja tosi mukavia, varsinkin kaikki  nuoremmat ja kätilöopiskelijat.
                         Toi koko sairaalareissu oli mun mielestä ihan täys farssi koska me saatiin kokoajan väärää tietoa ja nyt mulla on tosi epävarma olo kun oon kotona ja pelkään kokoajan et joku menee pieleen. Mun mielestä on myös ihan hirveetä että meille useaan otteeseen sanottiin että ”ilman vauvaa ette kyllä enää lähde täältä kotiin”, ”kyllä se sieltä ennen loppuviikkoa tulee” ja ”taitaa tulla tyttären synttärit vielä ennen äidin omia” (viitaten mun synttäreihin jotka on siis sunnuntaina) vaikka mitään tarkkaa tietoa mun synnytysajankohdasta ei kenelläkään ollut. Tottakai me sit uskottiin kun meille näin sanottiin ja oikeesti synnytys ei ollut edes käynnissä ja vauva saattaa syntyä vaikka kuukauden päästä.
                          Lopputuloksena on nyt siis se että mä oon 2cm auki, kotona, heti jos lapsivedet menee mun täytyy perätilan takia mennä makuuasentoon ja ambulanssilla sairaalaan koska on olemassa napanuoran esiinluiskahtamisen vaara. Muutenkin heti jos mun tilassa tapahtuu muutoksia mun pitää heti ottaa yhteys päivystysosastoon. Mun supistukset on vähentyneet ihan itsestään nyt kun niitä ei kokoajan provosoida ottamalla käyrää ja tökkimällä mun mahaa ja mulla on suhteellisen normaali olotila. Mulle on varattu kontrolliaika 26.9. ja mun pitää mennä lantion kuvaukseen rv36 jälkeen jotta voidaan selvittää onko alatiesynnytys mahdollinen mun lantion koon puolesta, jos ei ole niin sitten mulle varataan aika sektioon.

Ei menny tosiaan ihan niinku elokuvissa tää raskaus ja mua pelottaa et mitä kaikkee tästä vielä loppujenlopuksi tulee. Nyt ei auta kun toivoa parasta ja odotella, mut en tiiä musta tuntuu et sekoon tän epätietosuuden kanssa. Mä yleensä kirjotan tätä blogia aina teitä varten, en itseäni mut tää merkintä on nyt tällanen superpitkä koska haluan itse muistaa kaiken just niinku kaikki tapahtu ja sen takia kirjotin jokaikisen yksityiskohdan noin tarkkaan. Jos joku jaksoi lukea koko tekstin niin nostan kyllä hattua! 😀 Mutta joo tässä sen pidemmittä puheitta kiitän vielä tositosi paljon kaikkia jotka on mua tsempannu Facebookissa ja muutenkin, ootte aivan ihania ja en ois jaksanu tätä kyllä mitenkään ilman teitä♥  Ja täytyy myös kiittää Ottoa, ilman Ottoa mulla ois usko loppunu tähän hommaan jo aikapäiviä sitten, mut muru jakso olla mun tukena sairaalassa ja vakuuttaa että vielä kaikki menee hyvin♥


Masukuulumiset

09.09.2011
MARATONIPOSTAUSVAROITUS! (tänään mulla on paljon asiaa :D)

Tänään oli siis neuvola ja kaikki oli masussa paremmin kuin hyvin. Neiti on kuulemma jo reippaasti parikiloinen! Saadaan onneksi sit vielä tarkempaa tietoa vauvan koosta ja synnytystavasta 20.9. kun mulla on neuvolalääkäri joka sit vihdoinkin ultraa ja tekee synnytystapa-arvion. Ihana päästä taas näkeen pikkusta viel masussa♥ Mulla on ollu pari päivää pää kipeenä nii olin sit jo ihan hermona et mulla on varmasti raskausmyrkytys mut ei ollu onneksi proteiiniä pissassa ja verenpainekin oli kuulemma tosi hyvä. Päänsärkykin kummasti loppu heti ku neuvolatäti oli sanonu et kaikki on hyvin ;D. Paino oli taas lisääntyny hävettävän paljon (tainnu mokkapalat tehdä tehtävänsä) mut neuvolatäti sanoi et ei oo missään nimessä liikaa tullu painoa vaikka musta itestä siltä tuntuu. Pitää kuulemma olla ees jotain mistä imettääkkin. T’ämmösiä merkintöjä tuli neuvolakorttiin:

Rv: 34+2
RR: 119/79
Sf-mitta: 33cm
Pissa: Puhdas
Turvotus: –
Sikiön sydämen syke: + /138
Liikkeet: ++
Tarjonta: Rt
 
Sf-mitta edelleen yläkäyrillä, kasvanut siis 2cm viime neuvolakerrasta ja kyllä tää masu on munki mielestä kasvanu. Huomaan sen esimerkiksi siitä et tänään kirpparilla käydessäni törmäsin mun masuraukalla pöydän kulmaan ku en älynny et oon näin iso 🙁 Se sattui vaan hetken ja tuli ihan pieni haalea naarmu vaan mut olin ihan paniikissa silti. Onneksi neiti on liikkunu kumminkin tosi paljon koko päivän eikä masuunkaan satu ellei sormella koske naarmuun. Pitäis oikeesti käyttää jotain masukypärää ku törmäilen asioihin 🙁 Mutta näin kertoo tästä raskausviikosta vau.fi:

35. raskausviikko

35. raskausviikko
Sikiön paino: 2300 g
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 30 cm
Koko pituus: 41 cm
SIKIÖ
”Tämän viikon alussa sikiö on 32 viikkoa vanha. Se ei enää kellu lapsivedessä vaan lepäilee kohdussa. Silmät avautuvat kun sikiö on hereillä ja sulkeutuvat kun se nukkuu.
Vauvan silmien väri on tavallisesti sininen, riippumatta siitä, mikä tulee olemaan niiden lopullinen väri, koska silmien pigmentointi ei ole vielä valmis. Silmien värin kehittyminen vaatii, että silmä altistuu valolle. Vasta kun lapsi lähestyy toista ikävuottaan, on silmien väri yleensä kehittynyt lopulliseksi.
Sormien kynnet ovat nyt niin pitkät, että sikiö voi raapia itseään.” Vau.fi

rv 34+2

Älkää välittäkö mun räjähtäneestä olemuksesta, kuvat on otettu aikasin aamulla ku olin aivan tööt :D… Mut niin tosiaan neuvolan jälkeen piipahdin kirpparilla, tai no piipahdin ja piipahdin nimittäin tarkoituksena oli ostaa jotain pientä ja napata samalla lehtihyllystä ilmasia kaksplussia mukaan mut toisin kävi, lehtien lisäksi löysin kassillisen tavaraa.. Tein taas ihan mahtavia löytöjä mut nyt alkaa vaan iskee tilanpuute ku mä teen liikaa löytöjä liian usein 😀  Onneksi mun ei tarvii tuntea huonoa omaatuntoa mun himoshoppailuista koska noi on sentään käytettyjä ja ne voi myös myydä tuol samaisella kirpparilla sit taas uudelleen eteenpäin. Tämmöstä pääsi mun kassiin tänään:

Kappahl newbie -housut kokoa 50 ja Ciraf -puolipotkarit kokoa 56

Milly & Willy by ellos -housut kokoa 62 ja Name it ”farkku”leggingsit kokoa 68

Kappahl Newbie- ja Lindex Hello Baby -kietaisubodyt kokoa 56

Kappahl Newbie kukkabody kokoa 56 ja Lindexin bamsebody kokoa 62

Pure Organic baby -yökkäri kokoa 50 ja Lindexin maailman ihanin leopardihaalari jota oon ettiny kirpparilt monta kertaa!!! Haalari siis kokoa 56 ja oon siitä ikionnellinen, hintaa oli 2 euroa♥

Kappahl Newbie kietaisuneuletakki kokoa 50♥ Ihanan lutunen löytö♥

Lindex Hello Baby -pipo ja H&M:n supersuloinen Hello Kitty -pipo♥

Vai mitä et ootte mun kaa samaa mieltä et noi oli kaikki tosi tarpeellisia ja tärkeitä 😉  Ja äiti tiiän et luet tätä ja et voi väittää et noi ei ois maailman sulosimpii 😀

Neuvolan ja kirpparin jälkeen tulin kotiin herättelemään tota mun unikekomurua jonka kaa meil tänään tuli jo seitsemän kuukautta täyteen. Ostin murulle kortin vaik sovittiinki et seuraavan kerran juhlitaan kuukausipäivää vast sit ku tulee yks vuosi täyteen, mut halusin ilahduttaa Ottoa k
un se on ollu kipeenä ja muutenki tykkään kirjottaa kortteja. Sit ku Ottoki vähän heräs (5 tuntia mun jälkeen XD) me siivoiltiin pitkästä aikaa kunnolla ja lähdettiin sit kauppaan.
                        Kaupassa oli ihan loistava tarjous ja me saatiin vihdoinkin hankituksi mikro! Ollaan eletty täysin ilman mikroruokia ja lämmitetty kaikki edellisen päivän ruoatkin aina kiltisti kattilassa tai uunissa mut helpottaahan toi nyt huomattavasti arkea! Ja saa sit vauvallekkin maidot ja ruuat lämmitettyä kun sen aika on.. Mikro ois ollu normaalisti 100 euroa et ei oo mikään ihan kämänen mut plussatarjouksessa onneksi vaan 79,90! Otto ryntäs heti valmisruokaosastolle hamstraamaan sen entisaikojen lempiherkkua mikropizzaa :D:D Mua mikropizzat lähinnä ällöttää mut on toi mikro silti tarpeellinen ja hyvä. Tämmönen on meidän keittiön uus kuningas:

Löysin myös tosi suloisen pyyhkeen vauvalle kaupasta ja sit ihan mielettömän hauskan kirjan kirjatorin alennuspöydältä viidellä eurolla:

Tossa Retrovauvat -kirjassa on kauheesti kaikkee hauskaa tietoo esim ensimmäisistä äitiyspakkauksista, synnytystavoista, leluista ja tietty myös paljon asiaa vauvanvaatteista. Ja vaik oonkin täällä sanonu etten retrovvaatteista tykkää niin se tarkottaa vaan meidän neitiä, tottakai noi on just siistejä noi oikeesti vanhat vaatteet ja on kiinnostavaa tietää just miten ja millä perusteella lapset ennen puettiin. Tuolla on esimerkiksi kerrottu kapaloinnista ja siitä kuinka kuviteltiin et vauvat säikähtää jos ne saa itse liikkua ja sen takii ne pitää kapaloida tiukasti ettei niiden raajat liiku tahattomasti.. Ihme juttuja 😀
                           Mut joo tää postaus tosiaan vähän venähti, en ees tienny et mulla on näin paljon asiaa, mut toivottavasti ei haittaa. Mun mielestä on ihan kohtuullista et koska kirjottelen nykyään vähän harvemmin nii sillon ku kirjottelen nii laitan sit paljon juttuja enkä vaa länttäse parii kuvaa yhden lauseen tekstin kera. Mut mitä mieltä te ootte; Oliko ihan hirveen liian pitkä postaus ja ei ollenkaan jaksa lukea tämmösiä vai oliko kiva kuulla tarkemmin meidän päivästä? 

Mä voisin nyt mennä paistamaan lohimedaljonkeja että toi muru muistaa et on olemassa sitä kunnon ruokaakin mikropizzojen lisäksi! Hauskaa viikonloppua kaikille teille ihanille lukijoille♥♥


Ihana syksy♥

07.09.2011

Tänään on ollu aivan ihana syyspäivä ja sain vihdoinki laittaa ton mun villatakin ilman et tuli liian kuuma ulkona. Harmittaa vaan ku mulle tais tarttuu Otolta ja äidiltä flunssa, eli oon jo toistamiseen kipeenä tälle syksylle. Ei oo kyl yhtään kivaa tää, edelleenki pelottaa et oon sit kipeenä koko talven vaik mun pitäis jaksaa olla energinen ja hoitaa meiän pikkusta. Mut koitan olla murehtimatta liikaa etukäteen, eihän sitä vielä voi tietää miten kaikki sujuu.. Tässä ois sit muutama partsilla napattu kuva tän päivän vaatetuksesta:

Päivän asu:
Villatakki: Zara
Toppi: Monki
Leggingsit, koru & kengät: H&M
Vyö: Vintage
Eilen kävin siellä synnytyskeskustelussa Haikaranpesässä ja nyt on kyl paljon luottavaisempi fiilis synnyttämisestä. Kätilö ja kätilöopiskelija joiden kanssa tehtiin mun synnytyssuunnitelma oli tosi mukavia ja sain hyvät vastaukset mun tuhanteen kysymykseenkin. Oli tosi hyvä kun sai ajatuksia paperille niin tuli paljon selkeämpi kuva itsellekin siitä et millainen ois mun unelmasynnytys. Eihän tietenkään kaikki välttämättä mene niinkuin mä haluan mut nyt oon ainaki vähän saanu valmistautua.
                 Multa myös kysyttiin että sopiiko jos kätilöopiskelija osallistuu mun synnytykseen kätilön ohella ja sanoin että tottakai sopii. En mä koe sitä mitenkään ongelmallisena, päinvastoin tulee paljon turvallisempi olo että useampi ihminen pitää meistä huolta. Ja pitäähän kätilöopiskelijoidenki saada käytännön kokemuksia!
                         Kätilöopistolta menin sitten pitkästä aikaa keskustaan näkemään Deryaa ja käytiin kahvilla ja parissa kaupassa. Clas Ohlsonilta tein ihanan löydön! Pahvisia kertakäyttökahvimukeja, nyt voin ottaa kaakaon mukaan kirpeinä syyspäivinä kun lähden vaikka kävelemään kauppaan tai kirpparille! Ja ne mukit oli viel tosi söpön näkösiä, paljon hienompia kun jossain Robert’silla tai Wayne’sissä!

Mukit & Kannet 25kpl yhteensä n. 7€ Clas Ohlson
Vaikka en vielä ookaan vastannut teidän kommentteihin vauvanvaatepostauksessa oon kumminkin ne lukenut aina sitä mukaa kun sähköpostilla oon saanu ilmotuksen puhelimeen. Teiltä tuli ihan loistavia vinkkejä (Kiitos niistä paljon♥) ja niiden pohjalta tein sit eilen ja tänään vielä ostoksia:
Unelman pehmeä kypärälakki ja Born in 2011 -sukat: Name It

Lindexin yökkäri ja Pikkuset -yökkäri, molemmat kokoa 56: Piilo-kirppis

Tutta:n, Bakiton ja H&M:n yökkärit kokoa 62: Piilo-kirppis

Yöpukujen määrä on siis nyt hieman isompi, (suluissa ja kursivoituna vanhat määrät): Yöpuvut (koko/lkm): 50/2, 56/5, 62/6, 68/5 (Yöpuvut (koko/lkm): 50/2, 56/3, 62/3, 68/5)

H&M:n puolipotkarit kokoa 50 ja Joha:n puolipotkarit kokoa 60cm: Piilo-kirppis

 Mä en oo jotenkin älynny et puolipotkarit on käteviä ennen kun te kerroitte mulle tän loistavan tosiseikan ja nappasin sit tollasetkin mukaan ja nyt meillä on viidet puolipotkarit kolmien sijaan.

Milly & Willy:n kietaisupaita kokoa 50 ja Joha:n kietaisubody kokoa 50: Piilo-kirppis

 Monet neuvoivat meitä hankkimaan käteviä kietaisubodyja. Meillä oli niitä valmiina viisi ja niiden lisäksi yksi kietaisupaita mutta nyt löytyi sopivasti kirpparilta vielä toinen kietaisupaita ja yksi kietaisubody lisää.

H&M:n velour-huppari kokoa 50 ja Esprit:in ihana teekuppipaita kokoa 50: Piilo-kirppis

 Nää on sinänsä ihan hömppää ja ei niin tarpeellisia mut hintaa oli molemmilla euron verran ja ihanan söpöjä ja pikkusia niin mikäs siinä!

Body jonka merkistä ei ole hajuakaan kokoa 62 ja Lindexin raidalliset legginsit kokoa 68: Piilo-kirppis
Yhteensä meillä meni kirppikselle neljätoista euroa mikä on mun mielestä erittäin kohtuullinen summa noin isosta vaatemäärästä.  Oon nyt kuukauden verran käyny joka keskiviikko tarkistamassa kirppiksen tarjonnan ja aina oon tehny hyviä
löytöjä. Keskiviikko on siis hyvä kirppis-päivä! Joko meidän vaatevarasto nyt alkais riittää? Ja millasia kirppiskokemuksia teillä on, tykkäättekö ostaa kaiken uutena vai ootteko samanlaisia kirppishirmuja kun musta on kuoriutunut? 🙂
Nyt mä alan syömään murun kanssa maailman parasta kanateryakisubia ja sen jälkeen vastailen vihdoin noihin edellisen postauksen kommentteihin jotka eilen jäi vastaamatta kun olin ihan poikki kaupunkireissun jälkeen 🙁 Anteeksi, mäkin yritän skarpata tän suhteen ja vastata nopeammin. Mua oikeen hävettää kun kuluu niin pitkä aika ennen ku vastaan.. Mut aina ei vaan jaksa ja eilisessä flunssapäänsäryssä tietokoneen näyttö ei hirveesti houkutellut.. Ihanaa keskiviikko-iltaa mun ihanille lukijoille♥

Vauvanvaatekatsaus

05.09.2011

Huhhuh, mä oon taas ihan finito ku kierreltiin äidin kaa tänään Itäkeskuksessa parin tunnin ajan (puolet ajasta istuttiin kahvilassa).. Sain ostettua parit imetysrintsikatkin vaikka ekaksi tuntu ettei millään löydy semmosia mitkä haluaisin, katsastettiin Stockmannin ja Lastentarvikkeen ja parin alusvaateliikkeenki valikoimat ja ne oli mun mielestä vaan jotenki niin ei mun tyylisiä kaikki et meinasin jo vaipua epätoivoon, mut onneksi perus H&M ei petä koskaan.
                   Löysin kahdet loistavasti istuvat imetysliivit kivan värisinä ja pehmeällä luomupuuvillalla vuorattuina. Ne on myös sen verran säädettävät että kun se maito sitten lopulta nousee rintoihin nii uskoisin et mahtuu hyvin, mut jos ei niin onneksi ne ei ollu kovin kalliita et voi sitten ostaa isommatkin jos tarvii. Mä oon muutenki joutunu uusimaan mun rintsikkavarastoo tässä raskauden aikana jo pariinki kertaan ku tullu ”hieman” lisää kuppikokoa :D.. Löydettiin kans neidille Stockalta viel parit bodyt ja toinen patjansuojus ja ihana pupu-uniriepu Kappahlista.

Bodyt Name It

Kuvailin myös nyt tota lipaston sisältöä ja myös kaikki hengarivaatteet ja onhan noita nyt kertynyt aika paljon. Laskin myös kaikkien vaatteiden määrät jotta näin konkreettisesti että mitä meiltä vielä puuttuu.

Ylälaatikko: Bodyt, yöpuvut ja paidat

Bodyt (koko/lukumäärä): 50/5, 56/8, 62/9, 68/9
Yöpuvut (koko/lkm): 50/2, 56/3, 62/3, 68/5
Paidat (k/l): 50/-, 56/2, 62/2, 68/5

Toinen laatikko: Housut

Potkarit (koko/lkm): 50/2, 56/2, 62/3, 68/4
Leggingssit: 50/1, 56/1, 62/2, 68/1
Housut (collarit, farkut, velourhousut, vakosamettihousut ym): 50/-, 56/2, 62/7, 68/4
Puolipotkarit: 50/1, 56/2

Kolmas laatikko: Villapuvut/Asusteet:

Sukkahousut (koko/lkm): 50/2, 56/2, 62/4, 68/3
Sukat: 50/5, 56/5, 62/4, 68/2
Trikoopipot: 50/2, 56/3, 62/2, 68/2
Lämpimät pipot: 50/1, 56/2, 62/2, 68/2
Villatakit: 50/-, 56/1, 62/1, 68/1
Villahousut: 50/-, 56/1, 62/1, 68/1
Kypärälakki: 1kpl äitiyspakkauksesta
Kahdet toppatöppöset toppapuvun kanssa ja yhdet toppatumput, niiden lisäksi villasukat ja villalapaset
Muita lapasia viidet (koosta en oo niin varma mut pieniä kumminkin)
Neljät kengät joista kahdet 0-1kk vanhalle, yhdet 2-4kk vanhalle ja yhdet 3kk vanhalle, aika samankokosilta tosin noi kaikki näyttää ainakin mun silmiin. 

Neuletakit kokoa 56, 62 ja 68

Hupparit kokoa 62 kaikki (hups! :D)

Mekot alempana kokoa 56 ja ylempi kokoa 62

Mekot kokoa 68

Vanuhaalarit kokoa 56 ja äp haalari n. kokoa 68?

Nallehaalari kokoa 56 ja takki kokoa 68

Vaaleanpunainen haalari kokoa 68 ja äp. haalari n. kokoa 74?

Nyt ku kattelen näitä kuvia niin tuli sellanen olo et tossako ne kaikki tosiaan on, eihän noi riitä mihinkään! Mut kyllä noi riittää jotenkuten ainakin, ja varmasti tulee myös ostettua lisää ajan kuluessa ja varsinkin sit kun neiti on syntyny ja huomaa et mitkä vaatekappaleet arjessa on oikeesti niitä käytännöllisimpiä. Jos teillä on vielä mulle viimehetken vinkkejä et mitä kannattaa ehdottomasti hankkia joka meiltä puuttuu tai mitä pitäisi olla enemmän niin kertokaa ihmeessä!
                      Tänään mulle on valjennut kuinka lähellä se synnytys oikeesti on. Mulla on tasan 5 viikkoa laskettuun aikaan tänään ja huomenna oon menossa keskustelemaan mun synnytyssuunnitelmasta Haikaranpesään kun mulle on tunnin henkilökohtainen aika kätilön kanssa. Jotenkin tota synnytyskeskusteluakin tehokkaammin mulle on konkretisoitunu synnytyksen läheisyys sen takia, et äiti lähtee huomenna Ouluun ja seuraavan kerran kun nään sen niin meillä on vauva. Ihan hullua! Ei sitä vaan voi käsittää, mut pakko yrittää :D..
Ihanaa, jännittävää ja maailman parasta♥
                        Vastailen vielä tän illan/yön aikan noihin edellisen postauksen kommenttihin mut nyt meen nopsaa katteleen tota synnytyssuunnitelmaa viel äidin kaa ja leikkimään ton mun rakkaan karvapalleron kanssa jota tulee hirvee ikävä :(♥  Hyvää alkuviikkoa kaikille ihanille♥