Kelit lämpenee, vaatteet vähenee, kuvat lisääntyy

26.05.2012
En usko että löytyy ketään joka ei vielä olisi huomioinut tuota mielettömän mahtavaa säätä joka ulkona on tämän viikon ajan vallinnut. Ja kuten varmaan aika moni muukin, myös me ollaan suurimmaksi osaksi vietetty aikaa pihalla keinumassa, merenrantakävelyillä tai parvekkeella löhöillen. Joka päivä on voinut jättää pois jonkun vaatteen, villatakin, pitkät lahkeet, t-paidan. Ja hups, vihdoin se kesä sitten on täällä ja uskaltauduin taas vuoden tauon jälkeen bikinit päällä ulkoilmaan. Siis parvekkeelle, en sentään vielä rannalle vaikka tänään kyllä kateellisena katselin Aurinkolahden rannalla ilakoivia ja uivia ihmisiä ja mietin että miksi ihmeessä en uskonut säätiedotuksiin ja ottanut vilttiä ja uikkareita mukaan kävelylle.
                    Onneksi on huominen, mä tosiaan toivon että huomenna olis vähintään yhtä lämmin kun tänään niin päästäisiin koko perhe yhdessä rannalle. Otto on ollut iltavuorossa koko viikon ja tänäänkin oli vielä työpäivä joten mä oon ollut aika paljon Tirriäisen kanssa kaksin. Meillä on ollut ihana tyttöjen viikko, mutta onneksi toi isimieskin on vihdoin edes yhden kokonaisen päivän kotona, tuli sitä sen verran ikävä jo! Lämpimän sään toivossa mä tänään shoppailin taas guacamole -ainekset (ollaanhan me oltu jo viikko ilman itsetehtyä guacamolea ;D) ja ajattelin et jos tekisin vaikka dippivihanneksia rannalle. Mun tuurilla huomenna on kumminkin hirveä tuuli ja taivaalta sataa kissoja ja koiria, mutta onni on että dippivihannekset ja guacamole maistuu hyvälle sisälläkin. Mutta tässäpä olis vähän kuvamateriaalia meidän ulkoilupitoisesta viikosta:
Kuka on vähän sulonen? <3

 Kiitos Ac ja Måndelsson ihan parhaasta arvontapalkinnosta joka tuli tällä viikolla postissa! Toi suklaa oli mun lempparia ja pyyhkeeseenkin olen aivan rakastunut!
Aamumaitoo<3

Torstaina oli ulos lähtiessä vielä huppari bodyn päällä ja pipo päässä

Kuin kaunis kesä voi olla?!

Tiara keinui aivan innossaan vaikka kuinka kauan kun ei ollu hankalaa haalaria päällä!

Illalla kylvyssä isi teki Tirriskällekin keesin, aww mikä söpöli<3 Pikku dinosaurus<3

Hömppä<3

”Höhööö”

”Äiti mua naurattaa nii paljon et mä koht valahdan täst keinusta!”

”Ptrrrrrtsrppppptrrr!” eli pärinää :)

Mamin murunen<3

<3

”Öööööläöööööäööö!!!”

”Ptrrrrrr…Ptrrrrr!”

Sulosimmat varpaat<3

Pihalla oli khuuuuuma!

Ja vihdoin oli niin lämmin että saattoi ottaa aurinkoa tuntematta itseään idiootiksi! Jos oon ihan rehellinen nii koitin ekan kerran ottaa biksuis arskaa pari kolme viikkoa sit ku mittari näytti +15 :—D mut shh! Ei kerrota kellekään!

Neiti luki aamulla kirjaa kun äiti värkkäili puuron kanssa :D

Tiara on alkanu itte raahaamaan kirjoja joka suuntaan, kun laitettiin kaikki sen kirjat niin että sen on helppo itse ottaa ne hyllystä. Se tosi usein itse ”lukee niitä” ja jos vaikka nostan sen syöttötuoliin lattialta niin just monesti nappaa kirjankin mukaan eikä päästä irti. Ihana lukutoukka<3

”Siis äiti mee pois mä meditoin nyt!….Pyykkipojan kaa!”

<3

rakas<3

Ilopilleri, mä unohdin tutinkin kotiin mut ei me sitä tarvittu onneksi. Tiaraa alkoi nukuttaa 100 metriä ennen kotipihaa niin se kiskas rätin kuomun päältä naamalle ja alko nukkumaan istulleen ilman sitä tuttia? Omatoiminen neiti :—D

Toi villapaita lähti pois päältä heti tän kuvan jälkeen, mulla oli niin kuuma et ei mitään rajaa!

Näin luetaan kirjaa!

”HÖÖ!”

”Hehe..He!He!” Tiaran nauru on oikeesti maailman sulosin ku se sanoo kokoajan vaan et hehehehe :DD
 Ja ainiin, mä tiedän että oon luvannut sen kiukkupostauksen teille. Mut mä en tiedä uskotteko te kuinka hankalaa sen toteuttaminen on! Tää alla oleva kuva on kiukkusin kuva mitä oon saanu Tiarasta moneen viikkoon/kuukauteen. Se on otettu vartti sitten just ennen yökkäreidenvaihtoa ja iltapuuroa kun Tiara oli ihan totaalisen naatti ja onnistuin yllättämään niin ettei se huomannu heti kameraa. Ja silti, kuten noista kahdesta seuraavasta kuvasta huomaatte; se alkoi samantien nauramaan kun se tajus mikä mulla on kädessä. Mä yritän parhaani mut en lupaile liikoja, enkä tosiaan toivo että Tiara yhtäkkiä muuttuisikin ilopilleristä superkiukkuiseksi vauvaksi!

Tässä on vielä todella asioihin liittyvä kuva aurinkorasvasta joka me ostettiin Tirriskälle apteekista, tossa on fysikaalinen suoja ja suojakerroin 50 ja sitä saa laittaa myös alle vuoden ikäisille lapsille. Apteekin myyjä sanoi että toi on ollu
t tänä vuonna todella suosittua ja se on kuulemma turvallisin vaihtoehto joten luotan siihen! Tota oli tosi helppo levittää ja se kuivui nopeesti :)
Mutta nyt, mä alan rentoutumaan ja nauttimaan pari palaa suklaata viikonlopun kunniaksi. Ja sitten alkaakin Euroviisujen finaali ja mä niin kovasti toivon että Loreen voittaa! Ihanaa viikonloppua kaikille ja isot kiitokset vielä siitä että teiltä on tullut niin paljon näkökulmia ja kannanottoja tuohon mun edelliseen postaukseeni, ootte aivan parhaita!

Ei millään pahalla

26.05.2012
Ilmiö nimeltä ”Ei millään pahalla” on tullut mulle tutuksi oikeastaan vasta blogimaailman kautta ja se suututtaa mua aivan silmittömän paljon. Tuon virkkeen siivittämänä kun tuntuu joidenkin mielestä olevan sallittua sanoa ihan mitä vaan. Mä oon jo pitkään pohtinut tekeväni postauksen tästä aiheesta, mutta aina on kohteliaisuus vienyt voiton, ”enhän mä nyt voi kirjoittaa näin negatiivissävytteistä tekstiä julkisesti”. Mutta nyt mä ajattelin, että miksipäs ei, miksi en toisi aihetta esille ja koettaisi herättää keskustelua. Ja olishan se tosiaan ihan hauskaa jos vaikka löytyisi muitakin tämän ilmiön huomanneita! Mutta nyt siis asiaan.
           Se, että ei muka tarkoita millään pahalla antaa monen mielestä oikeuden suoltaa niin törkeitä loukkauksia, että niiden ei kyllä minkään järjen mukaan voi ajatella olevan hyvällä tarkoitettuja. Mä oon ihminen joka haluaa ja yrittää nähdä kaikissa jotain hyvää, joskus jopa liiallisuuksiin asti. Siksi mun on niin vaikea käsittää miksi kukaan haluaa tietoisesti pahoittaa toisen mielen. Ja paino nimenomaan sanalla ”tietoisesti”, kyllähän sä kommenttia kirjoittaessasi tiedät olevasi ilkeä jos sun pitää sinne loppuun tuo fraasi lisätä. Mitä sillä voittaa että saa toisen pahalle tuulelle tai pari kyyneltä poskelle? 
               Mä oon itse ajatellut aina niin että jos joku ihminen (joka ei ole minua loukannut mitenkään) oikein ottaa muuten vaan päähän niin silloin oikea ratkaisu ei ole lapsellinen haukkuminen nimettömänä, tai edes nimellä. Silloin vika on siinä, että olen itse eri mieltä kyseisen ihmisen kanssa, ei siinä ihmisessä joka on omalla foorumillaan (esim. blogi tai facebook-profiili) mielipiteensä ilmaissut. Jos tämä ihminen pyytää aatteistaan mielipidettä, niin silloin saatan lähteä keskusteluun rakentavassa hengessä mukaan. Mutta silloinkin avainsanat ovat ”rakentavassa hengessä”,  ei omaa mielipidettään ainoaksi oikeaksi väittäen tai täysin perustelemattomia haukkuja ladellen. Mutta mulla ei koskaan tulisi mieleenkään mennä muuten vaan sanomaan jollekin negatiivisiä, ilkeitä asioita ja vielä suuttua siitä jos haukkujeni kohde harmistuu, koska muistinhan toki laittaa kaiken ilkeyden kumoavan ”ei millään pahalla” -fraasin sinne loppuun. 
             Tuon fraasin taakse verhoutuminen, se ei vain ole oikein. Jos sulla on pakottava tarve sanoa jotain ilkeää toiselle, niin silloin sussa itsessäsi on jotain vikana, ja todella pahasti onkin. Mä en nyt tarkoita tällä tekstillä kaikkia kommentteja joihin nuo sanat sisältyvät, koska joskus saan myös asiallisia ja mukavia kommentteja joihin nuo sanat on kirjoitettu. Mutta toisaalta asiallisuuskin on petollista, onko sekään oikein että toista saa haukkua vaikka rumaksi tai läskiksi kunhan sen vain ilmaisee korusanoin ja muistaa lisätä loppuun ”ei millään pahalla”? Mä oon oikeastaan ihan sujut normaalien haukkumakommenttien kanssa, niiden joissa on vain täysin perusteeton ulkonäköön liittyvä loukkaus tms. ne kun voi ruksittaa suoraan roskaposti -osioon asiattomina, mutta näiden ”ei millään pahalla” -kommenttien kanssa mä oon ihan hukassa. Mitä niille pitäisi tehdä?
            Onko se mun omaa arvoa kunnioittavaa jos julkaisen vaikka hypoteettisen kommentin jossa lukee ”mun mielestä sun nenä on aika kookas ja oot selkeästi kyllä nauttinut liikaa herkkuja, ei millään pahalla”? Tai piilottelenko mä silloin ihmisten todellisia, täysin asiallisia mielipiteitä jos taas en julkaise sitä? Edelleen mun päässä pyörii se perimmäinen kysymys, ”MIKSI?”. Miksi toisilla on niin kova tarve tuoda omat inhottavat ajatuksensa muidenkin tietoon? En todellakaan väitä olevani itse joku pyhimys joka ei koskaan ajattelisi toisista ihmisistä mitään pahaa tai inhottavaa, sillä se on täysin inhimillistä. Ei kukaan voi aina rakastaa kaikkia ja kaikkea, mutta mulla ei ikinä, ei koskaan tulisi mieleenkään mennä haukkumaan ketään jonkin niin vähäpätöisen seikan takia kuin vaikkapa tämän takkuiset hiukset tai ripsiväripaakut. Miksi pahoittaa toisen mieli ilman mitään järkevää syytä kun asian voi pitää omanakin tietonaan?
            Mun mielestä ei oikeastaan ole olemassa mitään oikeaa, tai edes tekosyytä  joka oikeuttaisi toisen tavallisen ihmisen haukkumisen tai mustamaalaamisen. Tietysti murhaajat, pedofiilit ja muut oikeasti pahat ihmiset ovat asia erikseen, mutta sekin johtuu heidän teoistaaan, ei kukaan hauku murhaajan kulmakarvoja vaan on kauhuissaan siitä mitä murhaaja on tehnyt; murhannut toisen ihmisen. Mä oon sillä kannalla, että jos mulla ei ole mitään hyvää sanottavaa niin mä pidän pääni kiinni. Tiedän myös että on olemassa ihmisiä jotka etsimällä etsivät ihmisistä ”virheitä” ja kiertävät esimerkiksi ympäri blogimaailmaa niistä mainitsemassa. On todella surullista joskus keskustelupalstoja tekemisenpuuttessa selaillessa huomata, että ne sisältävät monta ketjua joissa pyydetään linkkejä vaikkapa teiniäitien tai kehitysvammaisten ihmisten blogeihin. Sitten niissä ketjuissa yhdessä haukutaan jotain tiettyä kirjoittajaa ja tunnetaan itsensä niin hyviksi ihmisiksi kun ei olla teiniäitejä ja osataan kirjoittaa täydellisiä lauseita. Mikä ajaa ihmisen noin säälittävään tilaan, että pitää oikein tarkoituksella etsiä mukamas itseä jollain tavalla huonompia ihmisiä jotta tuntisi itsensä paremmaksi? Mun mielestä toi on jo ajatuksenakin niin säälittävää, että on kauheaa ajatella että jotkut ihan oikeasti toimivat tuolla tavoin.
               Mutta palatakseni alkuperäiseen aiheeseen, tuohon kolmen sanan ärsyttävään yhdistelmään, mä en oikeasti voi käsittää mikä tuon yhdistelmän funktio on. Kuka se on keksinyt ja miksi? ”Ei millään pahalla, MUTTA..” ja ”blaablaablaaablaa, ei millään pahalla”. Kumpi noista on ärsyttävämpi, se että heti kommentin alussa tietää että nyt tulee kakkaa niskaan, vai se että nuo kolme sanaa lisätään kommentin loppuun niinkuin ne jotenkin poistais täysin ilkeän sävyn kommentista, jota se ei tosiaankaan tee. Mä en tiedä, henkilökohtaisesti tuo jälkimmäinen combo harmittaa mua kyllä vielä enemmän, mutta pointti on jokatapauksessa se että nuo sanat ovat täysin turhia. Jos aiot tarkoituksella loukata, niin loukkaa sitten kunnolla äläkä naamioi sitä muka-asialliseksi lässytykseksi. 
Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole millään tavalla sanoa että mulle ei saisi antaa kritiikkiä tai mitään mun ajatusmaailman kyseenalaistavaa palautetta, tän tarkoituksena on herättää ihmisiä miettimään tätä aihetta. Noita kolmea sanaa. Haukkumista. Mulle saa edelleenkin antaa kritiikkiä ja mä pyrin siihen vastaamaan parhaani mukaan, kuten positiivisiinkin kommentteihin. Mutta mä en koe rakentavaksi tai asialliseksi kritiikiksi esimerkiksi haukkumakommentteja mun, mun lapsen tai vaikkapa mun kavereiden ulkonäöstä, vaatteista tai vaikkapa siitä jos meillä on vessassa likainen lattia. Ja nämäkin olivat vain hypoteettisia esimerkkejä, tällä kirjoituksella en myöskään nosta ketään tiettyä kommentoijaa tai tiettyä kommenttia esille.
Tuokaa ihmeessä ajatuksianne esille, olisi mielenkiintoista keskustella aiheesta jos se mitään ajatuksia edes herättää! Ainiin, ja ei millään pahalla ;).
PS: Palailen illalla hieman normaalimman postauksen kanssa ja vastailen kommentteihin tässä päivän mittaan kunhan ensin olen vähän ulkoillut meidän ihanan neidin kanssa! Hauskaa päivää kaikille!