Niinhän siinä sitten kävi että ei auttanut vain muutaman päivän lepo vaan eilen piti lähteä käymään synnärillä kovien alaselkäkipujen ja supistelun vuoksi. Käyrää otettiin vajaan tunnin ajan ja kyllähän sinne rajujakin supistuksia piirtyi vaikka viikkoja on tosiaan tänään kasassa 25+1 vasta. Aikansa mua tutkittuaan ja ultrailtuaan sekä normilääkäri että ylilääkäri olivat onneksi kuitenkin sitä mieltä että saan vielä ainakin toistaiseksi levätä kotona, mutta tosiaan en saa tehdä muuta kuin makoilla. Perjantaina on seuraava kontrolli äippäpolilla ja toivottavasti pääsen vielä kotiin silloinkin koska on kotona kuitenkin miljoona kertaa kivempaa levätä kuin sairaalassa yksin.

Äiti tuli tänne onneksi meidän avuksi Oulusta joten sentään Tiaralla on kunnon seuraa päivisinkin kun Otto on töissä ja mä en saa edes pitää neitiä sylissä. Pahimmalta oikeasti tässä lepäämisessä tuntuu se ettei saa ottaa tuota maailman rakkainta pientä neitiä syliin! Tiara-raukka vielä eilen pitkän päivän jälkeen tuli kipeäksi ja on nyt kovassa kuumeessa. Noh onpahan mulla ainakin seuraa sängynpohjalla ja saan pitää Tiaraa lähellä vaikkei se olekaan sama asia kuin syli! Ollaan katsottu yhdessä Kaapo-piirrettyjä ja nyt tytsy meni päiväunille kun oli niin naatti. Tiara ei oo suostunut syömäänkään muuta kuin hedelmiä ja mehujäätelöä, mutta onneksi niissä on sentään nestettä molemmissa.

Mä oon aikamoinen touhutäti yleensä enkä kotonakaan viihdy hirveästi paikallaan ja oon ihan satavarma että tää kevät tulee olemaan mulle aika haastavaa aikaa kun ei saa tehdä mitään. Päässä pyörii sata asiaa jotka olisi pitänyt hoitaa ja tapahtumaa joissa käydä, vaunuostoksetkin on tekemättä ja Ikea-reissu samoin. Sen tiedän että stressaaminen ei auta mitään eikä myöskään tee hyvää vauvalle, mutta silti ne hoitamattomat asiat tulevat väkisinkin mieleen ja stressaavat. Tärkeintä on nyt kuitenkin vauvan hyvinvointi ja se että vauva pysyy vielä mahdollisimman kauan masussa, kyllähän ne vaunut ja muut asiat kerkeää käydä hakemassa myöhemminkin. Ja onneksi on nettishoppailu!

Sen voin sanoa että pelottaa, ja paljon pelottaakin. Masutyypillä on kokoa vasta pikkuruiset 630 grammaa ja viikkoja olisi täysiaikaisuuteenkin jäljellä vielä vajaat 12. Kuten viisas kätilö eilen totesikin niin vaikka se tuntuu hankalalta että joutuu vain makoilemaan viikkotolkulla niin on se kuitenkin paljon helpompaa mulle makoilla nyt (ja turvallisempaa vauvalle) kuin se että vauva joutuisi kuukausiksi sairaalaan kasvamaan. Jokainen päivä ja viikko eteenpäin masussa on vauvalle aina parempi ja loppujenlopuksi nämä jäljellä olevat viikot ovat vain pikkiriikkinen aika meidän elämästä. Pitää vain jaksaa uskoa siihen että kaikki menee hyvin ja lepo auttaa!

kuva weheartit.com

Koska mulla tässä yhden päivän makoiltuani on jo ollut hurjasti aikaa ajatella vaikka ja mitä, mä oon myös miettinyt että mitä tää lepo tarkoittaa sitten blogin kannalta. Tulin siihen tulokseen että kukaan ei varmasti jaksa lukea joka päivä mun ”tänään  makasin sängyssä, luin kolme lehteä ja katsoin viisi jaksoa Gossip Girliä” -postauksia joten voisin vaikka toteuttaa vihdoinkin kaikika toivepostauksia.Toki välillä päivittelen kuulumisiakin siis ja mulla on muutama muukin kiva juttu tulossa, mutta nyt jos koskaan on aikaa postaustoiveiden toteuttamiselle!

Mulla on edelleen pääsy bloggerin puolelle vanhaan toivepostaus-listaukseen ja siellä olikin monta toteuttamiskelpoista ideaa, mutta ajattelin että voitte nyt tähän postaukseen toivoa postauksia lisää koska tuo lista on tehty jo reippaat puoli vuotta sitten! Mä en voi mitään kovin suureellisia kuvausjärjestelyjä toteuttaa nyt kun makoilen vaan, mutta esim joku meikkipostaus tms onnistuu kyllä. Ja nyt mulla on aikaa kirjoittaa ja paneutua asioihin oikein kunnolla, eli jotkut syväluotaavat analyysit tai esim kysymyspostaus tms onnistuu paremmin kuin hyvin! Mutta nyt menin ihan asioiden edelle ja rupesin itse ideoimaan, teillä on varmasti 100 kertaa kivempiä ideoita kuin mulla joten eikun toiveita tulemaan! 

Mä jatkan nyt makoilua, syömistä ja lehtien lukemista Oton uudella Samsung Galaxy Note 10.1 -tabletilla. Se on muuten kätevä vehje, sillä saa tehtyä helposti vaikka mitä ihania kollaaseja lukemisen lomassa ja kaikkea! Nyt vaan sormet ja varpaat ristissä että vauva pysyy masussa mahdollisimman pitkään! Kiitos teille kaikille ihanille jotka eilen jo tsemppasitte mua kun kerroin blogin Facebook -sivuilla meidän huonoista uutisista, olette parhaita! Kyllä teidän lukijoiden rohkaisevat tarinat ja vertaistuki on ihan korvaamattoman tärkeitä mulle. Kiitos<3

Edellisessä postauksessa mainitsinkin että nyt on pikkuhiljaa alkanut kroppakin laittaa vastaan kaikelle puuhailulle ja viimeiset pari päivää olenkin ollut tässä kuumavesipullo ja panadolit kourassa kun on alaselkä ollut niin kipeä! Lääkärissäkin kävin tänään ja sain nyt käskyn ottaa ihan rauhassa ja suunnilleen makoilla vaan kotona. Mulla on supistellut sen verran tiuhaan ja tosiaan särkenyt tota selkää että en kyllä halua itsekään pelleillä yhtään, täytyy vaan toivoa että tämä muutaman päivän lepo auttaisi eikä tarvitsisi makoilla seuraavia kymmentä viikkoa.

Mun raskauden kulkua onneksi seurataan suhteellisen tiuhaan Tiaran ennenaikaisen syntymän takia, että sinänsä on sen puolesta aika turvallinen olo mutta tietenkin olis kiva kun olis joku kristallipallo mistä näkisi miten nämä asiat nyt on menossa. Tai miksei masussa voisi olla vaikka ikkunaa josta tyypin vointia voisi kurkkia?! Mutta kun sellaisia ei kerran ole eikä tule niin näillä nyt sitten mennään mitä on annettu!

Mun oli tänään tarkoitus mennä kampaajalle mutta jouduin nyt peruuttamaan senkin sitten. Toivottavasti ensi viikolla jo olo olisi parempi, olisi nimittäin mukava saada tämä kuontalo kuntoon pitkästä aikaa ja keskiviikkona olisi tarkoitus tavata Kidekollegojani Annaa ja Karoliinaa erään tapahtuman merkeissä. Sormet ja varpaat ristiin että olo helpottuu ja saan ensi viikolla liikkua! Vaikka ensin kaipasin hurjasti sitä että saan vain olla niin nyt kun mielessä jyskyttää pelko 10 viikon pakkomakoilusta on se kiireisyys ja liikkuminen sittenkin kovin houkutteleva ajatus. Onneksi mulla on täällä kotona masutyypin lisäksi kaksi maailman parasta piristäjää, kultaisin ja paras pieni Tiara ja maailman ihanin Otto, muuten en kyllä jaksaisi ollenkaan!

Raskaanaolossa turhauttavinta on epätietoisuus, se että kantaa omassa kropassaan toista ihmistä jonka vointia ei voi tarkkailla 24/7 mitenkään. Se tuntuu niin pirun vaikealta kun sitä masussa asuvaa tyyppiä rakastaa niin mielettömän paljon ja silti ei vain voi tehdä enempää kuin parhaansa ja aina sekään ei riitä. Mä yleensä oon todella positiivinen ihminen ja jaksan uskoa siihen että hyviä asioita tapahtuu, mutta välillä mullakin pelko yrittää ottaa yliotteen ajatuksissa.

Onneksi Otto ei kärsi mistään isien mielialanvaihteluista tai muista myötätuntoraskausoireista  kuten Vauva-lehden taannoisen artikkelin tuleva isi vaan osaa aina sanoa ne taikasanat joilla mut saa rauhoittumaan kun hormonihirmu iskee. Jos mulla ei olisi noin tasapainoista, kannustavaa ja rakastavaa miestä rinnalla niin en usko että kykenisin itsekään olemaan kovinkaan seesteinen tai rauhallinen, varsinkaan näin raskausaikana.

Mitä mä olenkaan tehnyt että olen ansainnut itselleni tuollaisen miehen joka pyytämättä siivoaa koko asunnon ja sen jälkeen leikkii tunteja lapsen kanssa Duploilla kuten esimerkiksi tänään että mä saisin vain levätä? Tai joka kylvettää ja lukee iltasadut ja vie Tiaran nukkumaan ihan itse omasta halustaan (myös tänään) eikä se ole edes mitenkään poikkeuksellista. En edes osaa sanoin kuvailla sitä miten onnellinen mä olen siitä että Otto on mun elämässä, mutta onneksi tiedän että herra itse kyllä tietää miten rakas mulle on. Oton (ja Tiaran tietysti myös) ansiosta tälläiset vaikeammatkin päivät sisältävät naurua, iloa ja rakkautta!

Menipäs lällyksi tämä lopputeksti, hahah! Mä voisin alkaa kyllä nyt syömään vähän muroja iltapalaksi ja katsomaan leffaa Oton kanssa, Tiarakin kun kiltisti vetelee tuolla jo sikeitä. Hyvää yötä teille kaikille ihanuuksille <3

Viime aikoina on ollut niin paljon tekemistä että en ole hirveästi ehtinyt pysähtyä miettimään ja vain ”olla”. Ollaan joka päivä menty jonnekin ja lähestulkoon yhtä kiireiseltä vaikuttaa koko tammikuu ja vielä osa helmikuustakin. Nyt tuntuu että kroppa alkaa jo laittaa vähän kampohin tälle päivittäiselle ravaamiselle kun supistukset on lisääntyneet ihan kiitettävästi muutaman viime päivän aikana, mutta koitan nyt ottaa rauhallisemmin ja hoitaa vain ihan pakollisia menoja. Parin viikon päästä mulla on onneksi neuvolalääkärikin sitten! Meillä on sittenkin onneksi tällä viikolla yhteinen vapaa viikonloppu Oton kanssa vaikka aluksi näytti siltä että ollaan vuorotellen menossa koko tammikuu. Viikonloppuna siis toivottavasti tiedossa paljon paljon kotona löhöilyä!

Mä oon tässä menojen ohessa koittanut saada aikaan jonkinnäköistä kodin kevätpäivitystä sisustuksessa ja siitä ajattelinkin postailla mahdollisimman pian kunhan saan kaikki verhot paikoilleen, mahdollisesti perjantaina. Tällä hetkellä meillä siis edelleen roikkuvat tonttukuvioiset verhot ikkunassa huolimatta siitä että loppiainen tuli ja meni jo aikoja sitten, mutta tähän on onneksi tulossa muutos huomenna! Tiaran huoneeseen on myös tullut pari uutta kivaa pientä juttua ja tuntuu että pikkuhiljaa täällä alkaa näyttää valmiimmalta taas. Vaikka kuten jo aiemminkin totesin, ei koti voi ikinä olla valmis. Ehkä oikeampi termi olisikin kotoisammalta. Mutta niistä tosiaan lisää sitten ihan omassa postauksessaan!

Mä sain lauantaina KIDEblogien lanseeraustilaisuudessa itselleni ihanan lahjan, nimittäin Mamamia.fi -verkkokaupan lahjoittamat Sobean tummansiniset Yoga -velourhousut. Niistä on varmasti moni lukenut aiemminkin jokatoisesta äitiysblogista mutta voi hitsit ne on vaan mukavat! Ihan täydelliset kotihousut (joilla kehtasin käydä lähikaupassakin häpeilemättä)! Mä kovasti toivon että ehtisin pitämään niitä nyt jalassakin vähän enemmän,  eli toisinsanoen oleilemaan täällä kotosalla! Mä oon niin kotihiiri että tässä kiireiden keskellä mulle on iskenyt jo ihan oikea koti-ikävä, haluaisin vain olla yhden kokonaisen päivän kotona ja katsoa leffoja ja leikkiä Duploilla monta tuntia Tiaran kanssa ja pitää Yoga-housuja ja villasukkia ja syödä ampparijäätelöä ja ehtiä katsoa Salkkarit silloin 19.30 kun ne tulevat telkkarista enkä vasta boxilta keskellä yötä. Mutta nyt muutama kuva tältä viikolta, ennen kuin painelen tosiaan katsomaan niitä tallennettuja Salkkareita!

Kuten kuvien valaistuksesta ehkä huomaa, ne on otettu vain aamuvarhaisella tai iltamyöhään! Paitsi tuo yksi kuva koruista jonka sain napattua eilen, sain siis nuo ihanat blingbling korut maanantaina kuvauksissa ihan itselleni! Edellisessä postauksessa esitellyissä kuvissa näykynyt Asos Maternity mekko roikkuu myös kaunistamassa tuolla mun vaatehuonetta, mutta mun täytyy varmaankin viedä se ompelijalle pienennettäväksi kun se on vähän reilu. Onneksi se ei kuvissa haitannut niin paljoa ettei koko ollut täysin sopiva. Alimmassa kuvassa myös ne Yogat, mä oon ihan rakastunut näihin ja ne on mulla nytkin jalassa!

Tiaran kuulumiset on jäänet tosi tosi vähälle nyt viimeaikoina ja ajattelinkin sunnuntaina tai maanantaina postailla neidin jutuista enemmän kun tulee 20.1. 1v4kk ikää täyteen meidän pikkutirriäisellä. Tytsi on kasvanut ihan hurjasti, varsinkin viimeisen kuukauden aikana tuntuu että meille on muuttanut ihan eri neiti asumaan kun sitä ollaan niin isoja ja omatoimisia jo! Voisin myös laittaa kunnon kuvapläjäyksen jos Tiara suostuu poseeraamaan mulle edes hetkisen paikoillaan!

Nyt kuitenkin kutsuu sohva ja Otto, hyvää yötä ihanat!<3

PS: Kideblogien Momspirationiin *klik!* ehtii osallistua vielä parin viikon ajan lähettämällä oman lemppari asukuvansa! Tammikuun aikana eniten tykätyn asukuvan omistaja voittaa Lumoavan korun itselleen ihan omaksi!

Mä taisin aamulla salaperäisesti vähän mainitakin meneväni tänään valokuvauksiin, ja voi ei miten ihanan upea kuvauspäivä meillä olikaan! Valokuvaaja Natali K. otti muhun yhteyttä pari kuukautta sitten ja kysyi mua malliksi tulevaan näyttelyynsä tuleviin kuviin ja enhän mä voinut muutakuin suostua nähtyäni Natalin upeita kuvia hänen *Facebook-sivuillaan*. Mua jännitti hirmuisesti etukäteen että osaanko mä olla sellainen ”malli” kun Natali toivoi ja toivottavasti onnistuin, ainakin itse oon tyytyväinen lopputulokseen. Kuvat tulevat siis esille maaliskuussa Helsingin keskustaan Uudenmaankadulle Galleria 4-kuuteen ja elokuussa ne matkaavat vielä näyttelyyn New Yorkiin! Aika huikea juttu mun mielestä, enpä olisi uskonut tälläistäkään mieletöntä mahdollisuutta osuvan kohdalleni kun bloggailun joskus aloitin.

Ammattimeikkaaja Suzana Reich meikkasi mut ennen kuvauksia ja mun hiukset kiharrettiin ja sitten matkattiin kuvauspaikalle eli maailman ihanimpaan Helsingin Talvipuutarhaan. Pakkanen paukkui ja oli hurjan liukasta ja tuulista mutta me kuvattiin ulkona! Oli jotenkin ihan mieletön kokemus keikistellä seitinohuessa Asoksen mekossa ja pikkukorkkareissa kaiken sen lumen keskellä. Oli siinä vähän erilaista fiilistä kuin vaikkapa Otolle sunnuntaisin poseeratessani kun on saatava uusia masukuvia blogiin, vaikka siis muru on sekin kivaa että sä mua kuvaat! Mutta ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan! Tunsin itseni ihan prinsessaksi ja sehän sopi hyvin kun kuvauksen teemana oli Prinsessa Ruusunen. Mitäs tykkäätte Natalin ottamista kuvista? Tuleeko Prinsessa Ruusus -fiilistä?

Mitä piditte kuvista? Mun mielestä oli ihan mahtavaa että sain näyttää nämä kuvat teillekin omassa blogissani! Tää oli ihan uskomaton kokemus kyllä, jos vain olisin pidempi, nuorempi ja vähemmän raskaana niin voi hitsi mä tahtoisin olla ihan oikea malli ja tehdä tätä vaikka jokaikinen päivä!

Thank you so much Natali, Suzana and Mika for such a wonderful day! I hope you had as nice time as I did! This was an amazing experience!

EDIT// PS: 24+0 masuvertausta Tiaramasuun voi käydä kurkkimassa blogin *Facebook-sivuilta* kun tässä kiireissäni olen luistanut viikon masupostauksesta täällä blogin puolella!

Sain Ilofantista AngelSounds -kotidopplerin testattavakseni ja hermoheikkona odottajana hihkuin onnesta! Kuinka monet kerrat olenkaan manannut sekä ensimmäisen että toisen raskauden aikana että ”olisipa meillä sellainen kotidoppler!”. Sain AngelSoundsin suunnilleen raskausviikon 21 aikoihin eli sydänäänet löytyivät jo heti ilman sen suurempia etsintöjäkin ja doppler on kyllä toiminut monen aamun ja päivän pelastajana. Aamuisin kun mua on useinkin pelottanut että mitä jos yön aikana onkin sattunut jotain kun olen nukkunut enkä ole voinut tunnustella vauvan liikehdintää niin on ollut kiva sitten heti ensimmäisenä kuunnella sydänäänet varmuuden vuoksi. Meidän masukaveri tuntuu olevan hurjan vilkasta tyyppiä kuten olen täällä useampaankin otteeseen kertoillut joten kyllä mulla ainakin alkaa hälytyskellot aina soimaan jos menee liian kauan ilman että huomaan liikehdintää vaikkei varmasti syytä huoleen olekaan.

AngelSoundsin kotidoppler on markkinoiden edullisin, hinta on tällä hetkellä Ilofantin tarjouksessa vain 19,90. Usein ajattelen itse että ehkä edullinen hinta sitten tarkoittaa sitä ettei tuote ole välttämättä niin laadukas, mutta mä olen ainakin kokenut AngelSounds kotidopplerin olevan tosi luotettava ja hyvin toimiva. Sydänäänet kuuluvat kuulokkeista paremmin kuin hyvin ja bonuksena doppleriin saa vielä kahdet kuulokkeet liitettyä eli mekin ollaan voitu Oton kanssa makoilla sängyllä kuuntelemassa yhdessä vauvan sydämenjumputusta (ja potkuja ja nyrkiniskuja jotka vauva on taidokkaasti suunnannut suoraan doppleriin). Me ajateltiin myös nauhottaa mun sydämensykettä (mikä on dopplerilla mahdollista) jotta sitä voi sitten soittaa vauvalle tuttuna rauhoittavana äänenä kun vauva on syntynyt.

Mulla itselläni on ainakin tuntunut nyt tämä raskaanaolo 1000% helpommalta kun on voinut aina kuunnella ne sydänäänet tarvittaessa. Olen stressannut paljon vähemmän vauvan voinnista ja keskittynyt enemmän nauttimaan kasvavasta masusta ja liikkeistä. Mä voin suositella kotidoppleria kyllä ihan kaikille, en usko että se kenelläkään sen omistajalla jäisi käyttämättä, on niitä sydänääniä sen verran ihana kuunnella. Mutta erityisen hyvä AngelSounds on kyllä itseni kaltaisille paniikkiodottajille joilla kokoajan jumputtaa se pelko takaraivossa, pelon sijaan voi mieluummin tarkistaa että kaikki on masussa hyvin. .

Onko teillä muilla ollut kotidoppleria käytössä? Millaisia dopplereita olette kokeilleet?

Mä lähden tästä pikkuhiljaa nyt eräisiin valokuvauksiin joista varmaankin kerron myöhemmin vähän lisää. Ihanaa päivää kaikille ja palaan mahdollisimman pian kun eilen en enää ehtinytkään postaamaan kun väsymys painoi rankan viikon jälkeen päälle jo ennen kymmentä.