Toivepostaus: Palautuminen toisen raskauden jälkeen

22.04.2013

Tämä on varmaan vuoden tähän asti toivotuin postaus, näin ainakin päättelisin kymmenistä kommenteista joita olen kevään aikana vastaanottanut koskien palautumista! Mä ymmärrän kyllä hyvin kiinnostuksen aihetta kohtaan, valehtelisin jos väittäisin etten ollenkaan raskausaikana pohtinut että miltäs se kroppa tulee raskauden jälkeen näyttämään. Huvittuneena muistelin Tiaran syntymän jälkeisten ensimmäisten päivien pullamössömasua ja toivoin hartaasti että se mössö häviäisi tälläkin kertaa yhtä nopeasti.

Se mikä mua inhottaa siinä kun keskustellaan palautumisesta raskauden jälkeen tai raskauden tuomista muutoksista kroppaaan, on kateus ja naisten toisilleen kasaamat paineet. Mullekin tulleista kommenteista monessa jopa ilmaistiin toive tyylillä ”Jännä nähdä mitä toinen raskaus tekee sun kropalle, mullakin se oli vasta toinen raskaus joka pilasi vartalon, sullekin käy varmaan niin”. Mä oon ennenkin kirjoittanut blogissani siitä että yleensä naiset itse ovat toistensa ulkonäön (tai no oikeastaan kaiken) arvostelijoita ja mua kuvottaa se ilmiö edelleen.

Raskaanaollessa tämä ilmiö taas kerran oikein korostui kun aina näistä ulkonäkömuutoksista kirjoittaessani vastaanotin todella paljon negatiivissävytteistä spekulaatiota siitä miten nämä muutokset tulisivat toteutumaan mun kropassani. Peittyisikö vatsani raskausarpiin viimeisillä raskausviikoilla vai räjähtäisikö arpitilanne käsiin vasta synnytyksessä (kerroin saaneeni kaksi raskausarpea vanhan umpisuolen leikkausarpeni läheisyyteen josta iho oli valmiiksi kireällä ja toivoin ettei arpia tulisi enempää). Jäisikö vatsanahka löysälle pitkäksi aikaa kun nahka jo näytti niin venyneeltä ja siltä että poksahtaisi (aina kun laitoin masukuvia) yms.

Mä annan sellaisen neuvon nyt jokaiselle joka tätä kirjoitusta lukee, että älä yritä lannistaa raskaanaolevaa ystävääsi/tuttuasi/kumminkaimanvytteljentärtäsi/ketään raskaana olevaa, huolimatta siitä miten raskaus on vaikuttanut sinun kroppaasi aikoinaan tai mitä kauhutarinoita raskaudenjälkeisestä vartalosta olet kuullut. Kukaan ei hyödy sinun seinille maalaamistasi piruista mitenkään, ne eivät hävitä sinun raskausarpiasi eikä kaverisi löysä mahanahka muutu kiinteäksi vaikka kuinka toivoisit levinnyttä persettä raskaanaolevalle inhokkibloggaajallesi.

Jos aiot jonkun raskaanaolevan ulkonäköä tai muuttuvaa vartaloa jotenkin kommentoida, niin tee se kannustaen ja positiivisella sävyllä. Jos ystäväsi tuskailee ensimmäisen raskausarven kanssa, vinkkaa voiteesta joka saattaisi auttaa sen sijaan että ennustat niitä arpia tulevan vielä rutkasti lisää. Jos hän murehtii muuttuvaa kroppaa ja pelkää ettei saa vanhaa vaatekokoaan enää koskaan takaisin, kerro tietäväsi monta jotka ovat olleet entisellään pian synnytyksen jälkeen tai mainitse vaikkapa imetyksen kuluttavan rutkasti kaloreita päivittäin.

Jokainen raskaanaoleva aivan varmasti tiedostaa mitä kaikkea ikävää kropalle saattaa raskauden myötä käydä, ihan ilman että heitä vielä pelotellaan lisää. Miksi ei siis voisi pelottelun sijaan kannustaa ja olla positiivinen, valaa tulevaan äitiin uskoa itseensä. Ja kun asia kuitenkin on niin että jokainen nainen on erilainen eikä kukaan voi etukäteen tietää mitä tapahtuu. Toisille ei todellakaan jää mitään jälkiä raskaudesta tai useistakaan raskauksista, toisille taas jää elinikäiset arvet, mutta miksi pelotella sellaisella mihin ei kukaan voi vaikuttaa etukäteen, mitä voi vain arvailla ja lopulta hyväksyä?

Pahoittelut paasauksesta, mutta halusin nyt sanoa tämän mitä en raskausaikana viitsinyt kenellekään myöntää: Kyllä, ne kommentit satuttavat ja pelottavat hormonihuurujen kourissa kamppailevaa äitiä. Aiheena kuitenkin oli mun palautumiseni, joten nyt keskityn siihen! Mun paino tässä raskaudessa oli nelisen kiloa vähemmän synnytyspäivänä kuin viimeksi vaikka raskaus jatkuikin viikon pidemmälle, joten siinä mielessä lähtökohdat palautumiselle olivat ihan mukavat. Vaa’alla en edelleenkään synnytyksen jälkeen ole käynyt, joten en tiedä paljonko kiloja on lähtenyt mutta siihen mä ainakin olen ihan tyytyväinen jo mitä peilistä tällä hetkellä näkyy! Onhan masussa edelleen mistä ottaa kiinni ja istuessa varsinkin löllön huomaa, mutta viikko synnytyksen jälkeen tämä on mulle ihan mahtava tilanne. Mä nappasin kuvia palautumisesta kolme päivää synnytyksen jälkeen sekä viikko synnytyksen jälkeen ihan vertailun vuoksi:

palautuminenjee 1viikkosynnytyksestäVyötärö on vielä ihan hukassa, mutta on toi pötsi huomattavasti pienentynyt jo tuosta tiistain kuvasta tähän päivään mennessä ja eiköhän seuraavien viikkojen ja kuukausien aikana toivottavasti lähde viimeisetkin lölleröt. Arpia mulle tosiaan tuli ne kaksi kappaletta jotka esittelin täällä jokunen viikko takaperin, ne onneksi vaalenivat jo ennen synnytystä kun ostin Bio Oilia, eikä arpia kerennyt muualle ilmestymään niin raskauden kuin synnytyksenkään aikana. Synnytyksen jälkeen ja mahan vapauduttua järkyttävästä pinkeydestä ovat arvetkin hävinneet lähes jäljettömiin mun suureksi ilokseni!

Vertailun vuoksi mä laitoin myös vierekkäin kuvat palautumisesta Tiaran odotuksen jälkeen ja pikkutyypin odotuksen jälkeen. En mä tiedä onko noissa niin suurta eroa, mutta ainakin Tiaran odotuksen jälkeen olin palautumiseen tyytyväinen ja niin olen nytkin! Se on myös jännää sitten pidemmän päälle huomata vaikuttaako imetys palautumiseen ja jos niin millä tavalla. Viimeksihän imetys ei ottanut onnistuakseen Tiaran ennenaikaisuuden ja mun epävarmuuden vuoksi, mutta tällä kertaa imetys on ainakin toistaiseksi sujunut hyvin.

masuvertaukset20112013 masuvertaus1113Mulle menevät jo kaikki omat farkut jalkaan ja napinkin saa kiinni mutta farkut ovat vielä sen verran tiukat että tuntuvat aika epämukavilta. Mulle kävi tällä kertaa sama juttu kuin viimeksi, että lantio leveni synnytyksessä ihan hurjasti ja kestää taas hetken aikaa että luut palautuvat normaalipaikoilleen. Ainoat ”vaivat” joita mulla synnytyksen jälkeen on nyt ollut ovatkin lantion alueen luiden kivut aamuisin kun herään, ne ovat oikeastaan samanlaisia kuin liitoskivutkin. Aina kun hetken olen liikkunut aamulla ja heräillyt, kivut menevät ohi, mutta heti herätessä tuntuu ikävältä. Mutta eivätköhän ne kohta tästä mene ohi, muistelisin nimittäin kärsineeni samasta vaivasta viimeksikin!

Muuta kerrottavaa mulla ei tähän asti vielä palautumisesta oikeastaan ole, mutta voin tehdä vaikka uuden ”tilannekatsauksen” kuukauden tai parin kuluttua. Kesäkuntoon on vielä matkaa mutta mistäs sitä tietää jos mä vaikka elokuun viimeisillä helteillä olisin uhkarohkea ja uskaltaisin lähi rannalle jopa bikinit päällä?

Hyvää yötä ja ihanaa alkanutta viikkoa kaikille <3 Mä suuntaan nyt (taas kerran) nuuhkimaan tuhisevaa vauvaa ja sitten ajattelin ummistaa itsekin silmät yöunille!


76 Responses to “Toivepostaus: Palautuminen toisen raskauden jälkeen”

  1. Sofia sanoo:

    Hyvinhän se masu näyttää pienentyneen! Mua kans ottaa päähän, kun mulle on tullut oikeesti aika reippaasti arpia, mut ite yritän ottaa positiivisen asenteen. Turha mun niitä on nyt pillittää, kun ne on jo tulleet. Mut sit muut ihmiset reagoi sillee ”HERRANJUMALA HYI VITTU” nii siinä on sillee että no kuule kiitti vitusti 😀

  2. Matilleke sanoo:

    Hyvältä näyttää ! 🙂
    Onnea uuden perheen jäsenen johdosta <3

  3. Sofia sanoo:

    Todella hyvin olet palautunut! 🙂

  4. Nimetön sanoo:

    Mulle tuli niin hyvä mieli tästä postauksesta koska mun toinen synnytys lähestyy ja vähän pelottaakin miltä se kroppa näyttääkään sitten sen jälkeen. Arpia en onneksi ole saanut. (Vielä) rv37

  5. Janita sanoo:

    Samaan tyyliinhän tuo näyttää menevän kun tipamasun kanssa. Sulla vaan on upee tuuri tohon suotu, niin mä luulen! Ja sul on jo nyt upee kroppa, ja luultavasti paranee vaan, upee nainen oot! En voi muuta sanoa 🙂 <3

  6. Nimetön sanoo:

    Ihan mahtavasti sä olet palautunut! 🙂 Voi kuule kun näkisit mun mahan , synnytyksestä 7v. ja ne pahat arvet ei vaan katoa. Haalenee kyllä. Mutta älä huolehdi, näytät upealta! Ja miksi juuri synnyttäneen äidin tarvitsee edes palautua parissa kuukaudessa ?

  7. Henna sanoo:

    ”…mutta mistäs sitä tietää jos mä vaikka elokuun viimeisillä helteillä olisin uhkarohkea ja uskaltaisin lähi rannalle jopa bikinit päällä?”

    Väärin. Uskallan väittää, että voisit mennä jo tämänhetkisen kroppasi kanssa ylpeänä bikinit päällä rannalle, näytät tyrmäävän upealta.

    Oma, narsistinen ensirakkauteni ilmoitti minulle raskaaksi tultuani ettei hän mene koskaan sänkyyn kanssani jos alapääni muuttuu hitusenkin löysäksi tai vatsani ei palaudu yhtä tiukaksi kuin ennen raskautta. Kommentti satutti ja loukkasi jokaista solua mutta koetin vain naurahtaa, ehkä se oli ”vain vitsi”. No, maailman upeimman pienen kultatytön syntymän jälkeen sain fyysisen pahoinpitelyn ja pelon lisäksi osakseni henkistä väkivaltaa liittyen vartalooni ja siihen, miltä silloin näytin.
    Onneksi olen nyt rakkaan tyttäreni kanssa turvassa ja asumme kahdestaan ilman pelkoa.

    Tulipa tyhmää avautumista, blogisi ja viimeaikaiset onnelliset tapahtumasi vain herkistävät minut joka päivä kun tulen lueskelemaan tätä blogia. Nyt vihdoin uskaltauduin kommentoimaan…

    Olen älyttömän onnellinen puolestasi, perheesi ja tämänhetkinen elämäsi kuulostaa juuri siltä parhaalta asialta, mitä maailmalla on tarjota. Nautithan joka hetkestä 🙂

    Todella paljon onnea kauniista pikkuprinsessasta ja aurinkoista kevättä ja kesää koko teidän perheelle!

    -Henna

  8. siiri sanoo:

    musta näytät ihan loistavalta nyt jo, ja hyvin voisit noinkin mennä bikineissä rannalle ! mutta jos ei omaa silmää vielä miellytä, niin etköhän sä parin kuukauden päästä viimeistään ole jo rantakunnossa omastakin mielestä. 🙂

  9. Nora sanoo:

    Vau! Kyllä kehtaisin mennä tuon näkösenä vaikka heti biksut päällä rannalle! Mutta ymmärtäähän sen kyllä, kun on tottunut olemaan paremmassa kunnossa, niin ei ehkä se itsevarmuus oo ihan täysissä.
    Mutta tosiaan, näytät kyllä tosi hyvältä, eikä susta uskoisi että oot viikko sitten synnyttänyt. 😀

    Hei muuten, postaukseen tämä ei nyt millään tavalla liity, mutta Instagramissa kun pohdit niitä hymiöitä ja itsekin tulin siihen laittamaan että Samsungeilla ei niitä saa, ja joku oli sanonut jotain joidenkin emoji-hymiöiden lataamisesta? En kehannu enää kysyä siinä että miten! 😀 Sait ne ilmeisesti toimimaan? Minkä sovelluksen sä latasit? Haha onkohan noloa jotain tämmöstä kysellä…

  10. titti sanoo:

    Kiitos ihanasta postauksesta <3 Ja noi jutut on juuri niin ku sanoit. Mä odotin poikaa aikoinaan niin kaikki vaan manas kuinka lihoo sotanorsun mittoihin, kroppa menee pilalle, perse levenee eikä palaudu koskaan ennalleen. Mahasta tulee kauhea pussi ja tissit on mennyt. Ehkä kävi hyvä tuuri, kun noin ei käynyt. Ja se mitä levenin raskausaikana, niin myös kapenin entistä kapeammaksi! Inhottaa turhat pelottelut jotka pilaa sen koko odotusajan :(!

    Sä oot palautunut tosi hienosti :)!

  11. meeri sanoo:

    Voi apua, oot aina niin kaunis! 🙂 <3
    ja en sano tätä mitenkää kateellisena, päin vastoin pelkäästän ihailevasti; sulla on käyny kyllä ihan saakelin hyvä sä ton palautumisen kans, ja samoin synnytyksen kanssa (kuinka sulla on synnytykset ollut jotenkin 'helppoja', tai ei niin-kivuliaita). Tai en osaa selittää, mutta you know 😉 Itellä on pian 3kk synnytyksestä ja arpia olis vaikka muille jakaa ja painoa olis vieläki n.15kg entiseen…… 😀 15kg on tosin lähteny(synnytyksessä lähti 4kg) noo mut eikö se vielä joskus tasaannu, pikkuhiljaapikkuhiljaa.. 8)
    Ja muutenkin ihailen sua tosi paljon, oot mun lempi bloggaaja nykyään (tai oot ollu heti siitä asti ollut ku löysin sun blogin!). Ja sulla tuntuu muutenki olevan kaikki niin hyvin ja ihanasti, jopa ehkä kateellisena voin tämän myöntää 😀 Tosin tiiän kyllä, että kenenkään elämä ei ole täydellistä mutta sun elämä tuntuu olevan niin täydellistä kun se voi olla, ja täydellistä niistä pienistä vastoinkäymisistä huolimatta 🙂 Esim olihan sulla tosi -vaikea- raskaus (esim itsellä ei ollu raskausaikana edes yhtäkään supistusta!) ja tiedostan myös sen että on varmasti paljon mitä et kirjottele tänne..

    Mutta joo pieni sekokommentti- mutta pointti oli se, että ihailen sua valtavasti ja oot mun lempi bloggaaja! 🙂 Kaikkea hyvää sinne vauva-arkeen <3

  12. Jonna. sanoo:

    Minulle tuli 2 lapseni raskausaikana todella reilusti rasksusarpia ja lisäksi kuopus syntyi vielä sektiolla joten arpia täällä kyllä riittää. Itse olen kuitenkin ottanut sen asenteen että ne ovat nyt osa minua ja arvethan hei kertoo vain eletystä elämästä. 🙂

  13. Niina sanoo:

    Vau, oot palautunut älyttömän hyvin jo viikossa! Ja onnea pienestä prinsessasta 🙂 Innolla oon seurannut, kun kohta itselle kans toinen syntymässä! Ihania vauva-aikoja!

  14. tiiapa sanoo:

    Vautsi ! Ootpas palautunut hyvin. Harmittaa kun en itse ottanut vuosi sitten tommoisia palautumis kuvia mutta tosi tyytyväinen olin omaankin palautumiseen ja varsinkin tilanteeseen nyt vuosi ja 2 kuukautta synnytyksetä. Vaikka minuakin jopa lapsettomat kaverit pelottelivat !

    Vauvantuoksuista ja ihanaa kevättä teille !

  15. Umpsit sanoo:

    Voi kuule ei muuta kun rannalle vaan kun kelit koittaa! Kaunis olet 🙂

  16. JulyMom2013 sanoo:

    Vaude olet palautunut tosi hyvin! 🙂 Harmi, että jotkut ihmiset eivät voi vain keskittyä omaan elämäänsä, vaan pitää väkisin puuttua kateellisena toisten asioihin >:(

  17. Dandy sanoo:

    Sähän oot palautunu ihan mielettömän upeesti!:)

  18. anni sanoo:

    Älyttömän hyvältä näytät jo! Ja samaa mieltä kuin muutkin, tuolla vartalolla uskaltautuisi kyllä jo nyt rannalla 🙂

    Paljon onnea pikkuisen tytön vanhemmille! Minäkin olen seurannut blogiasi jo aika kauan ja taidan ensimmäistä kertaa kommentoida, nyt on pakko.

    Itselläni on nyt 2 kk synnytyksestä, olin myös jo viikon päästä yllättävän hyvin palautunut (esikoinen, odotin pahempaa!) ja olen nyt vielä vähän paremmin palautunut MUTTA löysä vatsanahka löytyy (ei juurikaan näy sivulta katsottaessa), arpia tuli varsinkin pakaroihin ja rintoihin VALTAVASTI (ne harmittaa!) ja linea negra näkyy edelleen hyvin tummana. Itse en ole saanut vastaan kommentteja palautumisestani, mitä nyt pitkäaikainen ystäväni sanoi pari viikkoa synnytyksestä että olisi odottanut minun näyttävän kauheammalta, kun olin aika tuhdissa kunnossa..! Kyllä sekin satutti, enkä edes ole herkkä. Toisaalta myös kommentittomuus satuttaa (hormonit! :D), kukaan ei ole myöskään neuvolan tädin lisäksi kehunut palautumistani, mikä saa mielen matalaksi. Ehkä en olekaan palautunut niin hyvin? Oma äitikin ihmetteli, kun kerroin että minulla on neljä kiloa lähtöpainoon jäljellä ”ai, että sä painat nyt siis saman verran ku minä?!” Olen aina ollut sinun tapaan hoikka, painoa tuli raskauden aikana noin 14 kg, joista vain muutama jäi synnärille ja ekan viikon aikana katosi jo iso osa imetyksen takia kai!

    Mutta pointti oli, että kyllä itsevarmakin ihminen on melko epävarma omasta vartalostaan synnytyksen jälkeen, ja kyllä niitä positiivisia kommentteja oikein kaipaa! Ja ei missään nimessä negatiivisia kommentteja, ei raskaana olevalle eikä synnyttäneelle.

  19. ann sanoo:

    meillä syntyi myöstyttö. viikkoa ennen teidän nuorinta 🙂 meillä tosin syntyi viikon yliaikaisena rv41! hauska nähdä kuvia teidän pikkuneidin kehityksestä kun täällä on niin saman kokoinen neiti seurattavana.

  20. Jonna sanoo:

    Sie kyllä palaudut ihan uskomattoman hyvin raskauksista, ite just peityn arpii ja maha nahka jää löysäks.. Mut ihmiset on erinlaisia!

    Miul tuli mieleen että vaikka teillä ei ole varmaan niin tarkkaa päivärytmiä vielä tämän pienimmän kanssa niin haluaisin kuulla että millainen teidän päivä on nyt kahden lapsen kanssa, tai niin ku rytmi. Saiskohan siitä vaikka postausta?

    Kiinnostas tietää kun itellään kanssa kohta tämä kahden lapsi arki alkamassa 🙂

  21. Jaana sanoo:

    Kiva että otit ton arvostelun ja pelottelun esiin, se on ärsyttänyt muakin! Varsinkin raskauskiloista kyseleminen ja kyttääminen on ollut musta ärsyttävää, varsinkin jos joku on heti moittimassa ettei hänelle tullut noin paljoa! Ei myöskään synnytyksen jälkeen ollut kivaa, kun heti sukulaiset oli porukalla miettimässä onko mulle jäänyt raskauskiloja (synnytyksestä oli vasta pari päivää…..) ja onko kroppani palautunut kuinka hyvin tai huonosti. Mulla meni vuosi että kroppa alkoi olla entisellään ja varsinkin vyötärö oli hukassa pitkään eli keskivartaloni oli tasapaksu pötkelö, vaikka ne 7 kertynyttä kiloa hävisivätkin muutamassa viikossa.

    Ihanaa kevättä koko perheelle ja onnittelut suloisesta vauvasta! 🙂

  22. Linkku sanoo:

    Tosi hyvin oot palautunut! Ja teksti oli tosi hyvä, kropan palautuminen kun on kaikilla niin yksilöllistä. Ei se manailu tosiaan mihinkään vaikuta, kaikilla omaa tahtia 🙂

  23. Veera sanoo:

    Voi että tuntuu varmaan hassulta kun yhtäkkiä maha onkin noin paljon pikkusempi, kun on jo niiiin tottunut siihen jättipalloon! 😀 Mulla on laskettu aika TÄNÄÄN, enkä malta oikeesti odottaa että pääsen eroon mahasta, sen verran tukalaa alkaa olemaan.
    Mulle tää postaus anto paaaljon toivoa, et kohta mulla ei OIKEESTI oo enää tätä etureppua! ;D Kiitos siis!

  24. Kaisla sanoo:

    Haluaisin paukauttaa tommosia lannistajatoopeja valuurautapannulla päähän! Sanoinhan, että palaudut taas nopeesti! Ei mtn hätää. : ) <3 Kävispä mulle sit tulevaisuudessa noin, et palautuisin noin äkkiä ja hienosti.

    Haluun sen Iina sulle sanoa ihan täälläki ja sanoin tän sulle jo sillon Tiaran syntymisen jälkeenki: älä anna idioottien lannistaa – niillä on tikut ristissä ittensä kanssa ja haluaa vaan purkaa sitä semmosiin ihmisiin jotka yksinkertaisesti on upeita. Oot upea äiti, ystävä ja vaimo (varmasti kaikki, jotka sut tuntee on samaa mieltä).

    Puspus, terkkuja sinne kaikille. <3

  25. Mau sanoo:

    Kauniisti on maha palautunut tälläkin kertaa. Nauttikaa vauvasta! Itsellä tämä kaikki vielä edessä ja ensimmäistä kertaa. Jaiks. 🙂

  26. laura sanoo:

    Oot kyllä palautunu tosi hyvin! Rannalle vaan bikinit päällä heti ku kelit on vaa sellaset! 🙂

    Tää ei liity nyt mitenkää tähän postaukseen mutta onko se ripsienpidennys juttu selvinny jo?

  27. Minka sanoo:

    Kyllä on hienoa nähdä normaali painoisen ihmisen palautumista oikein kuvina. Pelästyin, kun siteerasit tuota jotain kommenttia ”Jännä nähdä..” kun oma kommenttini alkoi, niin mutta jatkui kylläkin ..”kuinka nopeasti palaudut tällä kertaa.” Eikä siinä ole mielestäni ollut negatiivista sävyä 😀 Itselläni on kamalat arvet, mutta kun ei niille mitään voi, niin eivät ne kamalasti haittaa. Äitilläni on ollut iso maha ja kamalat arvet koko minun lapsuuteni. Arvet johtuvat 9 lapsen osotusajoista, mutta iso maha on jäänyt sitten muuten.
    Itselläni onkin nyt kamalat paineet saada itseni kuntoon tämän raskauden jälkeen, koska itsetuntoni on ihan maassa ollut jo monta vuotta. Eli ei ne arvet haittaa vaan ylimääräiset kilot omassa kehossa.
    Sulla on kyllä hyvä tuuri ja luultavasti kiitos voiteenkin, kun sait vain 2 arpea. Ja noista kuvista saat olla vain ylpeä 🙂

  28. Jarno sanoo:

    Hyvin olet palautunut. Sanon Iina vain sen, että älä ota stressiä. :)<3<3

  29. Lukija sanoo:

    Kaunis äiti! Ihanaa, että osaat myös suhtautua ilkeisiinkin kommentteihin noin kypsästi ja provosoitumatta. On taidokasta lähestyä negatiivisiakin kommentteja noin rakentavasti.

  30. odottaja sanoo:

    Iina sä oot ihana ! Tuli tosi hyvä mieli, kun sitä omaa palautumista pelkään.. tää oli rohkaseva ja tsemppaava postaus! 🙂 miltä tuntuu, kun mahaa ei enää oo? Tuleeko siinä yhtään orpo fiilis?

  31. Nimetön sanoo:

    Mulla on tuollainen maha silloin kun olen syönyt paljon 😀 Komppaan todellakin sitä, että tuolla vartalolla kyllä kehtaa mennä rannalle, tuijotukset olisivat varmasti vain ihailevia (; Minusta sinun vartalosi näyttää naiselliselta noin, ja Tiara-raskauteen verrattuna näytät mahasta vielä pienemmältä, kaikki menee varmasti oikein hyvin 🙂 Mielipideosio oli hyvä. Totuushan on se, että jokaisen vartalo tulee kuitenkin elämän aikana muuttumaan tavalla tai toisella, niin pitäisi vain ottaa rennosti eikä turhia miettiä. Jos se tapahtuu raskauden kautta, niin ainakin se on ennustettavissa ja sen arvoista (:

  32. sarppa sanoo:

    Mun mielestä sä voisit mennä bikineissä rannalle vaikka heti 🙂 Jokaisen palautuminen on yksilöllistä, samoin kropan muutokset. Inhottavaa että naiset joskus syyllistyvät manailuun muiden kropasta, mutta kai se on tämä naisen pirullinen luonto. Itsekkin siihen joskus syyllistyneenä ja myöhemmin katuneena tiedän että se tuntuu pahalta..
    Eikä mun mielestä kenekään kroppa mene pilalle näistä muutoksista, ne kuuluvat äiteyteen ja raskauteen. Joku sanoi hyvin, että arvet kertoo eletystä elämästä 🙂

  33. r sanoo:

    ei liity nyt tähän aiheeseen, vaan olis tarjolla toinenkin toivepostausehdotus. voisitko esitellä jotain tiaran tekemiä piirustuksia? muistaakseni oot itsekin nuorempana taidetta jonkin verran harrastanut, niin piirtelette varmaan tiarankin kanssa? 🙂 hän kun osaa sen verran jo puhuakin että osaa varmaan itsekin vähän kertoa piiroksistaan! ois tosi mukava nähdä.

    tsemppiä ja iloa teille vauva-arkeen!

  34. teekuppi sanoo:

    Raskaudet ei ainakaan ole pilanneet sun vartaloa.
    Sulla on kaunis vartalo, älä ota stressiä palautumisesta, kyllä se tuolla palautumistahdilla on ennen kesää lähes samassa kunnossa, kuin lähtötilanteessa. 🙂

  35. Anna sanoo:

    VAU! Oot kuvista katsottuna palautunut vielä nopeammin kuin Tiarasta! Ihan uskomatonta! Älä anna tyhmien kommenttien masentaa, varmasti moni on kateellinen sun palautumisesta, kaikkien pitäisi vain ymmärtää että se ei ole itseltä pois jos toinen palautuu noin hyvin! Eikö sitä voisi jokainen ajatella vaikka toivonpilkahduksena itsellekkin, että se on mahdollista? Ole huoletta vain ylpeä omasta kropastasi missä ei merkkejä lapsista pian näy, olet täysin sen ansainnut! Bikinit päälle heti kun siltä tuntuu! 🙂 Voi olla että törmäilläänkin aurinkolahden rannalla kesällä! 🙂

  36. Saara sanoo:

    Mä oon kyllä niin samaa mieltä tosta naisten tavasta kommentoida toisiaan. Miksi ihmeessä täytyy yrittää lannistaa, lytätä ja pelotella, kun voisi kannustaa? Harmi että olet saanut osaksesi niin paljon negatiivisia kommentteja, vaikka itse olet varmasti positiivisin ihminen koko blogimaailmassa! Hienosti olet palautunut ja varmasti palautuisit taas, jos vielä joskus olisit raskaana! 🙂 Ja jos joitain pysyviä muutoksia kroppaan jää, niin ne kertoo vaan hienosta asiasta ja ovat muistoina raskauksista.

  37. Julia sanoo:

    Sun kroppashan näyttää palautuneen oikein mukavasti! 🙂 Toi on kyllä ihan outo juttu että joillakin äideillä on pakkomielle vaan maalata niitä kauhukuvia levinneestä perseestä ja raskausarvista jotka ei vaalene enää ikinä. Ehkä se on vaan kateutta tai muuten vaan pessimistinen luonne?

    En tiiä mutta oon siinä ihan samaa mieltä että ton pelottelun sijaan vois nimenomaan yrittää olla kannustava sen sijaan että ilmoittaa heti sen pahimman vaihtoehdon ja ilmoittaa että näin sullekin käy onnea vaan.

    Onnea teille kaikille vielä hirmuisesti ja ihanaa kevättä ja (toivottavasti kohta myös) kesää! 🙂

  38. Äiti kans sanoo:

    Upeaa että kirjoitit tuohon alkuun, että negatiiviset kommentit satuttavat ja toivoit ihmisiä kommentoimaan positiivisia juttuja raskaana oleville. Juuri näin! Meidän naisten pitää tukea toisiamme, ei kyräillä ja haukkua.

    Ja ihanaa ja rohkeaa että uskallat julkaista kuvia itsestäsi pian synnytyksen jälkeen. Näytät upealta!

  39. Nenne sanoo:

    Olipahan loistava postaus taas kerran! Sun kirjoitustyyli on parantunut todella paljon alusta. Aluksi luin blogiasi vain raskaus- ja vauvablogina, mutta nyt olet ihanasti saanut koko tyylin toimimaan. Teksti on ihanaa luettavaa, teidän perhe on ihana, teillä on ihania ruokia (ruokapostausta odotellessa!), kaikki on ihanaa. Sulla on oikea asenne bloggaamiseen, lapsiin ja muiden kommentteihin. Jos näin voi sanoa, olet kypsynyt blogin aikana todella paljon. Lisäksi olet palautunut ihailtavan hyvin raskaudesta. Kaikkea hyvää teille <3

  40. LauraR. sanoo:

    Sitä saa olla onnellinen että nopeasti palautuu. Ihan huoletta voisit marssia jo rannalle, ei äkkiä kukaan osaisi sanoa, että näinkin vähän aikaa synnytyksestä.

    Mua ärsyttää eniten palautumiskeskusteluissa se, että miksi hitossa kaikkien pitäisi palautua niin nopeasti ja kolme viikkoa synnytyksestä olla lähtöpainossa? Se luo tosi paljon paineita ja sitten kun kroppa on sellaista mallia, että jokaisen raskauskilon saa tiputtaa miljoonilla hikipisaroilla, se tuo tosi epäonnistuneen olon. Varsinkin ensimmäisen kohdalla, kun ei ole prosessia koskaan kokenut. Seuraavan kohdalla osaan olla itselleni jo paljon armollisempi, kun tiedän, etten kuulu siihen joukkoon jolta imetys tiputtaisi kilot…

  41. !! sanoo:

    Oot vielä upeampi kuin ensimmäisen raskauden jälkeen, ihan paskapuhetta nuo ”tokan raskauden jälkeen kroppa meni pilalle” !

  42. Nimetön sanoo:

    mua suoraan sanottuna vitutti raskaana yksi kaveri joka sai oman lapsensa kun olin just saanu tietää olevani raskaana, ni voi sitä päivittelyn MÄÄRÄÄ kun nähtiin mun ollessa n. rv 27. ”oota vaan ku ne arvet iskee! paljon sul on tullu painoo? ai niin vähän? no ootas vaan sitä loppuraskautta!” kun tosiaan mulla ei ollu yhtään tullu arpia eikä painoakaan kun 1kg.. sitku sanoin että no ei välttämättä mulle tuu arpia eikä mitään 20kg painoakaan ni heti ”no ei mullakaan vielä TOSSA vaiheessa!” jhoopajoo.. no onneks mulle ei raskauskiloja tullukkaan kun 8kg eikä yhtään arpea HOHHOH! 😀 siis ei sillä että raskauskilojen määrällä ois jotain väliä mut mulle ei oikeesti ois ton enempää tarvinnukkaan tulla kun keikun just siellä normaalipainon ja lievän ylipainon rajoilla 🙂

    sä oot kyllä tosi hyvin palautunut ja kun sulla on tollanen tosi hoikka vartalonmallikin niin en usko että lössähtäisit sen kummemmin vaikka saisit vielä kaks lasta lisää 🙂 mun miehen sisko on kans luonnostaan pieni ja laiha vaikka kuin mässäis ja kolmen lapsen jälkeen näyttää yhä siltä kun ei ois ikinä synnyttänytkään.

  43. MK sanoo:

    Voi Iina, sinä olisit jo nyt ihan valmis astelemaan cw:lla Victoria’s secretin mallien kanssa! Olet muutenkin varreltasi niin pieni ja kaunis, että en ole lainkaan yllättynyt siitä kuinka uskomattoman hyvältä näytät jo näin pian synnytyksen jälkeen.
    Komppaan toistakin kommentoijaa täällä, minun vatsani myös näyttää samanaiselta kuin omasi, ainoastaan jos olen syönyt enemmän. Eli älä herre gud ikimaailmassa ota paineita mistään palautumisesta, sillä olet tällä hetkellä jo paljon paljon timmimmässä kunnossa kuin monetkaan naiset normaalikokoisina!
    Ja tämä on se ultimaattinen totuus.

  44. illen sanoo:

    hurrjasti onnea ja reipasta mieltä! 🙂 hienosti jaksat ja Sun positiivisuus oikein huokuu täällä blogissa. ihan oikein teit kun ”paasasit” tuosta negatiivisesta kommentoinnista. ite mietin ihan samaa et miks ihmeessä synnytyksestä aletaan kertoo kauhu juttuja just ennen h-hetkeä, erityisesti ensi synnyttäjälle. ja just tuo palautuminen jännittää kamalasti varmasti joka kerta mutta varsinki ekan jälkeen. ite olen kokenu et imetys auttanut hurjana ja se et syö hyvin ja säännöllisesti plus muistaa liikkua, pitää mielen virkeenä ja kummasti piristää 🙂 en tiijä mihin oisin joutunu jos en talvena ois vaunutellu ku kuitenki laukes jonku sortin synnytyksen jälkeinen masennus.. :S Toivon ettei sulla tule moisia ja saat ja osaat ottaa itselle aikaa. oon ite joutunu opetteleen sallivampaa asennetta ja sulkemaan silmiä osalta kotitöistä. mut all in all hienosti näyttää sujuvan teillä! oon nii ilonen et oot päässy imetyksessäki jonkun moiseen vauhtiin 🙂 peukku pystyy et jatkuu yhtä hyvi ku tähänki asti. malttia niihin rintaraivareihin ja imetysmaratooneihin (tiheänimunkausia) 🙂 innolla ootan lisää kuvia tyttösistä ja pienen nimen julkistusta!

  45. Nimetön sanoo:

    Oot ihan uskomattoman upeassa kunnossa nyt jo, rohkeesti biitsille vaan heti ku mahdollista! Itse synnytin esikoiseni pari kuukautta sitten, painoa tuli raskaudessa 17 kg ja niistä 15kg jäi sairaalaan 🙂 Joten älä turhaan pelkää sitä puntarillekkaan astumista, saatat yllättyä positiivisesti! Vaikka mitäpä väliä niillä numeroilla on kun näyttää tuolta! <3

  46. plipp sanoo:

    Minulla jäi omaa laiskuuttani se löysä vatsareppu roikkumaan tuohon ja nyt siitä olisi tarkoitus päästä eroon kevään/kesän aikana… Tai ainakin kutistaa sitä reilusti liikkumalla ja syömällä oikein. Onhan synnytyksestäkin jo 1v8kk 😀 Rinnat kyllä kärsivät vuoden imettämisestä. Kun imetys vihdoin loppui ja rinnat tyhjentyivät kokonaan, niin tilalle jäivät ne kuuluisat ”ajokoiran korvat” 😀 Enää en oikeasti ihmettele niitä, ketkä ottavat silikonit rintoihinsa,kun imetys on tehnyt tehtävänsä. Mutta itse olen ajatellut, että eipä niitä katsele muut,kun oma aviomies,niin eipä tuo maailmaa kaada 🙂

    ps. Oot upea <3

    • Mama sanoo:

      Tähän on pakko kommentoida ihan harhaluulojen kitkemiseksi 🙂 Rinnat voivat toki ”pilaantua” (sori, en keksinyt muutakaan sanaa :D) imetyksestäkin, mutta kyllä se rintojen iho venyy jo raskausaikanakin 🙂 Näin on siis neuvolalääkäri kertonut, kun kerroin että pelkäsin menettäväni uhkeuteni 😀 Monet kun nykyään eivät imetä sen takia etteivät menettäisi kallisarvoista rintavarustustaan, mutta kyllä se raskaus jo tekee tehtävänsä 🙂 Kuitenkin rinnat ovat suurimmillaan maidon nousuvaiheessa, eli ensimmäisten 2-3 päivän ajan, kun taas raskausaikana ne paisuvat päivä päivältä about 9kk ajan, jolloin iho on enemmän ja kauemmin rasituksen alla -> venyminen.

      Tämä kommentti ei siis ollut tarkoitettu vain plippille, haluaisin vain ettei kukaan enää turhaan vie vauvalta kallisarvoista äidinmaitoa vain siksi että pelkää kroppansa puolesta.

  47. Lavi sanoo:

    Hienosti oot palautunut. Mä synnytin esikoispojan 5 viikkoa sitten. Vatsa menee onneksi koko ajan enemmän ja enemmän kasaan, kohta on paino sama kuin ennen raskautta. Ilmeisesti lantio on kuitenkin levinnyt, kun ei mitkään farkut mahdu vielä jalkaan. 😀 Myös mun alavatsa on täynnä arpia, mut päätinkin ostaa kokouikkarin kesäksi. Ja toisaalta, elämässäni oon ylpein siitä, että olen pienen pojan äiti, joten ne arvethan vaan kertoo äitiydestä. 🙂

  48. Emilia V sanoo:

    Hyvältä näyttää!
    Ensimmäisessä raskaudessa, mietin kyllä aika paljonkin palautumista, mutta nyt toisessa raskaudessa, kun kokemuksia omasta kehosta raskauteen liittyen on jo kertynyt, aihe ei ole askarruttanut mieltäni lainkaan. Luotto omaan kehoon ja omaan itseen (aktiivisuuteen, ruokavalioon ym.) on kova. Muutaman hetken ehdin nauttia siitä normaalista kehostani ensimmäisen raskauden jälkeen; kehon mittasuhteet hiljalleen palautuivat, vatsalihakset alkoivat olla jälleen paikallaan, rinnat palautuivat imetyksestä ym. Sitten seuraava raskaus jo alkoi muokata kehoani; vyötärö katosi hetkessä ja reidet ja pakarat alkoivat paksuuntua. Eikä harmita yhtään, päinvastoin ihailen kehoani, naiskehoa yleisesti, ja sitä mihin se kykenee.
    Ymmärrän toki senkin, että jos raskaus muuttaa kehoa merkittävästi ja pysyvästi, esim. jalankoko kasvaa, tai palautuminen on muuten keskimääräistä hankalampaa, ei välttämättä jaksa ylistää vartaloaan kuten minä. Naisvartalon ihmeellisyys on kuitenkin mielestäni kiistaton fakta, naisvartalo paljon miesvartaloa ihmeellisempi! Kyräily ja ilkeät kommentit eivät auta ketään, ihan yleisesti meidän naisten tulisi olla hyväksyvämpiä toisia, ja erityisesti itseämme kohtaan.

  49. Nimetön sanoo:

    Kirjoitat todella kypsästi ja fiksusti. Aivan oikeassa olet, olen samaa mieltä! Sydämelliset onnittelut ihanasta pikkuisesta! Todella kaunis olet ja hyvin palautautunut! 🙂

    Olen vain aika huolissani puolestasi, kun julkaiset itsestäsi kuvia noin vähissä vaatteissa. Etkö huolestu tiedosta, että esim työtä hakiessasi pomosi voi löytää kuvasi? Monikin julkinen ammatti, kuten opettajan ammatti, on ongelmallinen, jos netistä löytyy tällaisia kuvia. Ne voivat kääntyä sinua tai lapsiasi vastaan.

    Olen lukenut jo jonkun aikaa blogiasi ja ihastunut avoimuuteen, rakkauteen ja terveeseen elämäntapaamme. Teillä on ihana perhe, jonka yksityisyyttä kannattaa varjella.

    Onnellista vauva- ja taaperoarkea!
    Äiti 80

  50. carata sanoo:

    Kiva, että otit asian puheeksi. Täälläkin on hyvin muistissa se, kun joku on töksäyttänyt jotain todella epäsopivaa. Eihän siitä ole kuin 8kk….
    Mutta faktahan on se, että ei kaikille tuli arpia masuun tai reisiin, eikä kaikilla muutenkaan se perse leviä. Synnytyksessäkään ei välttämättä tarvitse kirota ja huutaa, eikä sitä jokainen välttämättä repeä sitä kolmea astetta. Pahoinvointi ja turvotukset ovat yksilöllisiä, eikä niitäkään ole kaikilla. Naama ei välttämättä kuki ja jos kukkii, niin mitä sitten. Tietenkin on kiva kuulla toisten synnytyksistä ja kokemuksista, mutta ei se ole kiva, että ”kyllä sullakin…”. Ei välttämättä.

    Itselle tuli masuun 4 arpea ja reisiin 2. Kaikki vaalentuneet, eikä nuo haittaa. Arpia on tullut mm. umpisuolenleikkauksesta. Naama kukki loppu raskaudessa, synnytyksestä muistoksi tuli 1 asteen repeämä ja kaksi tikkiä.

    …Ja toivottavasti, et pahastunut siitä kommentista, jossa laitoin, että ”Oi, ihana masu! Säälin toisaalta sun masu nahkaa ja napaa, jotka näyttää melko kärsiviltä jo nyt. Mut kokemuksesta voin sanoa, että ihmeen paljon se massu nahka kestää venymistä!….” Tarkoitus ei ollut siis sanoa sitä, että varmasti tulee satoja arpia tms. 🙂

  51. marjee sanoo:

    Hienosti olet palautunut jo!
    Ja tuo naisten kommentointi kateellisena on aina tuollaista… oli asia melkein mikä hyvänsä, mutta varsinkin just äitien keskuudessa..
    Mulle jäi raskaudesta mieletön määrä arpia mutta en anna niiden haitata, lapseni on kyllä niiden arvoinen. Muuten palautumiseen kului melko paljon aikaa, painoa tuli yli 20kg, josta n. 7kg jäi sairaalaan ja turvotuksesta johtuvat kilot hävisivät sitten melko nopeasti parin viikon sisällä. Kun ensimmäisiä parin viikon kuvia nyt katsoo, tulee olo että hui, tuonko näköinen oikeasti silloin vielä olin?!?!?! Kun se turvotus oli jotain ihan järkyttävää eikä hävinnytkään synnytyksessä vielä, vaan myöhemmin… vatsa on vieläkin löllö ja roikkuva, mutta mulle laihtuminen on aina ollut aika hankalaa ja en ole nyt kauheasti vielä asian eteen mitään tehnyt. Itsestään se ei siitä kyllä mihinkään minulla katoa, sen tiedän 😀 . Imetys ei valitettavasti minulla toiminut kilojen karistajana… Mutta eiköhän tuo raskauden jälkeen palautuminenkin ole jollain tavalla yhteydessä siihen millainen vartalo on ennen sitä raskautta ollut ja miten helposti lihoo/laihtuu…ainakin siltä vaikuttaa kun itseäni ja ystävä/tuttavapiiriäni katsoo 🙂

  52. Eltzi sanoo:

    vau kn näytät hyvälle 🙂 Älå nyt murehdi siintämahasta, se on jo nyt niin pieni et ei kauaakaan niin se on poissa 🙂 2 lapsen kanssa ainakin luulisi arjen olevan niin vilkasta et ”pullamössö” maha häviää itsestään 🙂 ja vaikka ei heti lähtisikään niin mitä sitten on tässä elämässä isompiakin murheita!!

  53. Tessa sanoo:

    No hei vau! Mitä sä siinä kirjottelet mistään kesäkunnoista, kyllä mä tollasena sun näkösenä kirmaisin jo kirkuen bikineissä;DD Eipä uskois, että just oot synnyttäny:)

  54. Sanni sanoo:

    Ei kenenkään vartaloo sais arvostella, ja muakin ärsyttäis ja harmitttais tollane:/ mut tällee hieman tukevempia lukijoita (hehe mua) taas harmittaa se että kun normaalisti näytän tolta ja et kehtais mennä rannalle biksuis 😀

  55. äiti myös sanoo:

    hyvä, kun kirjoitit kyseisestä aiheesta. itse ensimmäisen lapsen jälkeen palauduin todella nopeasti mahan pienen koon ja todella kovan treenin myötä. siis todella kovan ja säännöllisen treenin. inhottavilla kommenteilla ei ole ollut rajaa, ja kuulen jatkuvasti miten voin jättää lapseni (nyt jo 9kk) treenien ajaksi ISÄNSÄ kanssa… lisäksi minulle muistutellaan, miten vasta se toinen lapsi pilaa äidin vartalon.se on se kateus, mikä haisee!!!!! tsemppiä sinulle, älä lannistu!! 🙂

  56. napin sanoo:

    Voi aamen ja kyllä noille ensimmäisille kappaleille. If you dont have anything nice to say, dont say anything. Ainakaan jos sen pahan asian sanomisesta ei ole kenellekään mitään hyötyä. En kyllä itse pystyisi altistamaan itseäni sellaiselle paskalle, mitä saat täällä kommenttilootan puolella sietää.

    That being said, näytät todella hyvältä. 🙂

    Kaikkea ihanaa teidän vauva-arkeen<3 toivottavasti saadaan lisää yhteiskuvia Tiarasta ja vauvasta, ne sulattaa sydämen erityisen tehokkaasti. Teillä on niin suloiset lapset 🙂

  57. Mari sanoo:

    Melkoinen muutos jo viikossa! Toivottavasti itselläkin palautuminen sujuisi suht itsestään. 🙂

  58. Tare sanoo:

    Hienosti olet palautunut jo lähes normaalikuntoosi. Vielä kun hankit itsellesi vähän edes lihaksia niin näytät vähän edes terveemmältä.

  59. Olivia sanoo:

    Ompas hirveetä lukee noita kommentteja kun huomaa, että hirveen monia on peloteltu raskausarvista ja -kiloista sun muusta ja kytätty ulkonäköä. Mullakaan ei tällähetkellä paras itsetunto ole, eikä todellakaan tuntuis kivalta kuunnella muiden spekulointia MUN kehosta. Oon kuitenkin vasta 18-vuotias niin ehkä on vähän aikaista näitä miettiä. 🙂 Sitten kun vauvojen aika on, olen luultavasti aikuisunut ja luotan enemmän itseeni. Muiden mielipiteillä ei ole väliä ! Ja oot tosiaan hyvin palautunut ! 😀

  60. Josefina sanoo:

    Ootpas hyvin palautunut! Vautsi! Ite ressasin kans Amelien odotusaikana kovasti miten sitten kroppa muuttuu, varsinkin kun tuli näitä kommentteja :” odota vaan miltä näytät synnytyksen jälkeen.” Siskoni lohdutti mua sillon ja totes, et jokainen arpi on muistomerkki niin tärkeästä jutusta, että ei ne kuule maailmaa kaada. Ja se on musta totta! Kiitos geenien ei arpia ilmestynyt ja kiloistakin päästiin nopeasti eroon. Sen sijaan kroppa muuttu muuten ihan totaalisesti ja lantio levis kolttoist metriseks.. Mutta mitä sitte, kyllä vauva on sen kaiken arvoinen ja vielä miljoonasti enemmän! Ihanaa vauva-aikaa teen koko perheelle! Teidän tyttäret on aivan valloittavia! 🙂

  61. Nimetön sanoo:

    Öh, pakko kommentoida vielä: Millä logiikalla toinen raskaus muka pilaisi vartaloa enemmän kuin ensimmäinen? Ensimmäisessähän luultavasti joutuu kroppa suuremmalle koetukselle kaiken venymisen ja kasvamisen myötä, siis että toiseen ja tuleviin raskauksiin luulisi vartalolla olevan parempi sopeutuminen kun se raskaus ja muutokset on jo kerran koettu? Huhhuh. Äitiys on kyllä tosiaan aihe, josta jokainen luulee tietävänsä kaiken parhaiten ja josta ikävä kyllä ilmeisesti aina saa jotain lokaa niskaansa teki asiat miten vaan… Hienoa että on vielä noin tervejärkisiä ihmisiä ja äitejä kuin Iina (:

  62. Kaneli sanoo:

    Mulla lähti synnytyksen jälkeen näkyvimmät lölleröt ehkä kahdessa viikossa. Itse muuten sain täysimetyksen myötä lisää kiloja enkä suinkaan laihtunut, koska imetys teki jatkuvaa nälkää ja muutenkin halusin syödä hyvin (vähän liiankin hyvin..) taatakseni maidontuotannon. Nyt kun vaavi syö jo reippaasti kiinteää ruokaa, on ne pari imetyskiloakin lähtenyt.

  63. Elina sanoo:

    Itse uskon, että jos on luonnostaan hoikka (niinkuin sinä), niin palautuminen toisen lapsen jälkeen käy kyllä ihan helposti. Ainakin itse palauduin ihan hyvään kuosiin vielä toisen lapsenkin jälkeen, tosin hieman hitaammin kuin ekassa raskaudessa. Mutta eihän näissä asioissa mitään hoppua ole! Ainahan voi pukeutua niin, ettei heti näy vaikka maha vähän pömpöttäis 🙂

  64. Mira nda sanoo:

    Höpö höpö, voisit mennä rannalle vaikka heti! Mä näyttäisin rantautuneelta valaalta, vaikka mun synnytyksestä on jo 8,5k.. 😀
    Mutta upealta näytät! ♥

  65. Karla sanoo:

    Kiitos tästä postauksesta, la:han vajaat kolme viikkoa ja paljon pyörii mielessä vaikka mikä mutta muunmuassa myös se että miten kroppa palautuu! Naiset on kyllä välillä niin julmia toisilleen… Näytät upealta ja oot palautunut niin hyvin! 🙂 Oon samaa mieltä monen muun kommentoijan kanssa että rannalle vaan heti kun kelit sen sallii…

  66. :) sanoo:

    Muistathan, että maidontuotanto vaatii paljon ruokaa ja juomaa, joten palautumisen kanssa ei kannata turhia hoppuilla, jos haluaa imetyksen jatkuvan 🙂

    Oletko muuten miettinyt julki-imetystä sitten, kun alatte tyttöjen kanssa liikkua enemmän joka paikassa? Tai luuletko, että pystyisit imettämään puistossa/kerhossa/kauppakeskuksessa/missä vaan? Itse en ikinä uskaltanut, vaan oli aina pakko sulkeutua johonkin lastenhoitohuoneeseen tai sovituskoppiin, mikä ehkä välillä oli vähän hankalaa ja turhauttavaa, mutta olin liian kaino vilauttamaan tissejä 😀 Mutta ihailen kyllä naisia, joille julkinen imetys on täysin luontevaa.

  67. Jenni- sanoo:

    Oot kyllä kaunis! Ja eihän susta huomais et viel reilu viikko sit olit raskaana 😀

  68. Laura sanoo:

    ”Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.” Iina olet niin älyttömän kaunis! Mä oon sua isompi muualtaKIN kun mahasta ja silti ajattelin kehdata rannalle! Ja kesään on vielä aikaa, älä stressaa! 😉 Etukäteen/muutenkin pelottelu on aina typerää, mutta ainaki pääsit näyttää kaikille että ”HAHHAH te olitte/ootte niin väärässä!”
    Ihanaa vauva-arkea sinne<3

  69. Nimetön sanoo:

    Pyh, vai että elokuun lopulla vasta rannalle bikineissä. Huoletta voisit mennä vaikka heti jos vaan säät sen sallis. Sun kroppa on upeessa kunnossa ja kesäkuuhun mennessä toi sun pieni mahas on varmaan lähes poissa. 😀

  70. Nimetön sanoo:

    Näytät todella hyvälle ! Musta ainakin tuntu, et toisen syntymän jälkeen palautui tosi nopeesti, ehkä siksi et esikoinen piti niin kovassa liikkeessä koko ajan.

    t.uusi lukija

  71. HaKa sanoo:

    Rohkea postaus aiheesta! 🙂 hyvin oot palautunut toisestakin raskaudesta! Mulla on nyt raskausviikkoja 34 meneillään ja arpia tullut etenkin reisiin ja rintoihin melkosen paljon, bio-oilia oon nyt pari viikkoo käyttänyt ja alkaahaan ne vaaleneen pikkuhiljaa mutta kyllä silti hirvittää nää raakileet iholla ja en ainakaan toivo yhtään haukkua niistä, niille kun ei mitään voi, ja toisille tulee enemmän ja toisille ei juuri laisinkaan. Mutta kuten sanotaan, nainen on susi toiselle pitää hyvin paikkansa kun yritetään tällasissakin tilanteissa lannistaa sen sijaan että oltaisiin kannustavia!

  72. moi:) sanoo:

    Oon sun blogia jo reilun vuoden seurannu, eikä oo tullu kommentoitua ku ei itellä oo vauva-asiat ihan vielä ajankohtasia, ku pitäs löytää ensin se mies ;D Mut niin oot aivan ihanan positiivinen ihminen! Ja sun blogias on tosi kiva seurata (: Tuo sun ”paasaus” oli kyllä just asiaa! Järkyttävää miten monet viitsiikään pelotella raskaana olevia/olleita naisia noilla kaikenmaailman kauhutarinoilla… Mutta kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!<3 Ps. Oot tosi hyvännäkönen jo nyt! Sinuna olisin jo rannalla jos olis vaan lämmintä 🙂

  73. Anni sanoo:

    Täällä myös yksi jota harmittaa sukupuolensa edustajien kateellinen ja lannistava suhtautuminen muihin naisiin! Harmittaa sun puolesta nuo loukkaavat kommentit mutta onneksi suhtaudut niihin hyvin! Rohkeaa myöntää että ne satuttavat eikä esimerkiksi haukkua niiden lähettäjiä (vaikka se olisikin oikeutettua). Näytät myös itsekin tietävän että sun kroppa on aivan mainio edelleen ja naureskelen täällä kun ajattelen niiden kateellisten mammojen ilmeitä kun näkevät nuo kuvat! 😀 Näpsäkän pienikokoinen olet edelleen ja pakko kehaista tällä tavalla julkeasti että povesi näyttää upealta! Ai niin, ja onnea kamalasti! Eksyin blogiisi piiiitkästä aikaa ilman aavistustakaan toisesta lapsesta! 🙂

  74. Mama sanoo:

    Kuulostaa niiiin tutulta tuo pelottelu palautumisesta! Eräskin ystäväni tokaisi kun olin viimeisilläni, että mahani on niin iso että pakko siinä on olla muutakin ylimääräistä kuin vauva.. Se kyllä satutti. Varsinkin kun tämä kaveri itse laihtui entisestään lähes 10kg kuukauden sisällä siitä kun vauva oli syntynyt..
    Ja kyllähän mulle sitä ylimääräistä jäi, lähemmäs 12kg. Synnytin siis syksyllä 2009 ja raskauskilot hävisivät kuin itsestään vasta syksyllä 2011. No, tämänpä jälkeen, helmikuussa 2012 olin jälleen raskaana ja nyt ovat taas uudet raskauskilot kannettavana 😀 Lohduttaudun jälleen sillä että syksyyn 2015 mennessä ovat karisseet, liikunta ja ruokavalio kun eivät mulla näytä tuohon pullamössömahaan tepsineen :p
    Mutta olen silti näiden +12kg:n kanssa ylpeä siitä että näytän silti yhtä hyvältä kuin ennenkin 😉 En siis ole antanut painon lannistaa itseäni ja itseni rupsahtaa 🙂 Pelottelut siitä, kuinka alapää ja tissit on synnytyksen ja imetyksen jälkeen pilalla, eivät olleetkaan aiheellisia kohdallani 🙂 Paino on kuitenkin korjattavissa oleva asia, josta olen jaksanut näitä ”pelottelijoitani” muistuttaa 🙂

  75. Tiia sanoo:

    Lueskelin näitä vanhempia postauksia ja en voinut olla kirjoittamatta että miten ihmeessä sun kroppasi kesti sen kaiken venymisen. Siis aivan upea kroppa noin lyhyen ajan jälkeen! Itsellä vielä n.3kk jälkeen synnytyksestä kamalan paisunut olo vaikka yli 10kg onkin lähtenyt. Maha röllykkäkin näyttää siltä ettei olisi mihinkään lähdössä:(

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.