Viime viikolla sain kommentien toivoen että te lukijat voisitte kysyä meiltä Oton kanssa kysymyksiä ja me vastaisimme teille yhdessä videolla. Tämä idea oli mun mielestä ihan huippuhauska ja onneksi Ottokin suostui kun hetken suostuttelin, haha! Me ei ollakaan tehty kysymyspostausta taas tosi pitkään aikaan ja kuitenkin teidän lukijoiden määrä on lisääntynyt siihen tahtiin että varmasti on asioita mitä haluaisitte ehkä tietää! Eli homman nimi on se, että saatte kysyä meiltä mitä kysymyksiä tämän postauksen kommenttiboxissa, sellaisia kysymyksiä joihin me yhdessä voidaan vastata. Vastaamme niihin sitten yhteisellä videolla! Sanomattakin on varmaan selvää että vastaamme ainoastaan asiallisiin kysymyksiin, eli pitäkää se mielessä kun pohditte kysymyksiä! Aikaa kysymysten lähettämiseen on viikko, eli 14.11.2013 klo 23.59 asti.

Mä oon käyttänyt viime talvista raskauden ajaksi hankittua beigea parkaani lukuunottamatta samaa armeijanvihreää parkatakkia jo vuodesta 2009 asti koska en ole löytänyt sille korvaajaa joka miellyttäisi silmää yhtä paljon. Takki alkaa kuitenkin vedellä jo ihan viimeisiään, se kun on kulkenut mukana niin teiniaikojen pippalot kuin äitiyden myötä kuvioihin astuneet puistoreissutkin tunnollisesti jo neljä vuotta ja on todellakin haukkunut hintansa joka muistaakseni vuonna 2009 oli niinkin edullinen kuin 59,90 euroa. Tänä talvena hihasta on ratkennut sauma ja muutenkin kangas alkaa hiutua vähän joka suunnasta, eli nyt on korkea aika hankkia uusi takki. Mutta millainen?

Kokosin muutaman takkilempparin Sheinsiden valikoimista. Mä en oo koskaan tilannut Sheinsidelta mitään eli mulle saa kertoa käyttökokemuksia kyseisestä kaupasta! Oon vaan aina ihastellut nettisivuilla ihania vaatteita ja haaveillut, mutta jotenkin toi tullimaksusysteemi jännittää,  kun en ole koskaan tosiaan Euroopan ulkopuolelta tilannut. Mä todella haluaisin tilata tuolta koska olen upottanut varmaan kymmeniä tunteja sen sivujen selaamiseen tässä syksyn aikana ja moneen otteesen täyttänyt ostoskoriakin mutta sitten jänistänyt kun olen ajatellut sen olevan hankalaa. Toivottavasti näin ei ole! Tässä kuitenkin on niitä mun suosikkeja:

Takki numero yksi tässä, kakkonen tässä, tribaalikuviohihainen ihanuus tässä, kiva perusparka alavasemmalta tässä, lyhyempi muhkeakarvainen ihanuus tässä ja camosuosikki tässä!

Armeijanvihreän parkatakkini tilalle haluaisin yllättäen…. tittididiididii…. jännitys tiivistyyyyyy: vihreän parkan! Kun on neljä vuotta käyttänyt jo jotain tiettyä niin ei oikein osaa olla ilmankaan. Sheinsiden valikoimista löysin ihan mielettömän kivoja parkatakkeja jotka todellakin vievät tuota mun kärsinyttä takkirukkaa ihan 6-0! Takit ovat ihanan edullisia, ja niitä löytyy vaikka minkälaisia erilaisia. Sheinsiden sivuilla oli parkoja todella monta sivullista ja oli vaikea päättää lemppareita niin suuresta valikoimasta! Mä tykkään hirmuisesti tuosta camo-kuosisesta parkasta, sen kanssa matchaisin Tiaraan täydellisesti – mutta siinä ei ole karvahuppua. Miten mä osaisin olla ilman karvahuppua kun oon niin tottunut siihen! Mikä takeista on teidän lemppari?

Nahkahihainen biker-ihanuus täällä, yksinkertainen nahkahihainen takki täällä, ajaton bikertakki  nahkayksityiskohdin täällä, alarivin tuplanappirivinen takki täällä, rusettivöinen ajaton upea takki täällä ja alarivin viimeinen tyylikäs lemppari täällä!

Parkatakin kaveriksi tarvitsisin myös uuden mustan villakangastakin kaupunki- ja juhlakäyttöön, parkatakki kun ei ole ehkä se kaikkein juhlavin mahdollinen silloin kun tilaisuus vaatii esimerkiksi pikkumustaa tai jotain muuta kaunista juhlamekkoa. Tavallaan haluaisin panostaa ajattomaan takkiin joka menisi monen monta vuotta mallinsa puolesta, mutta toisaalta olen aivan hirveän ihastunut tekonahkahihaisiin ja bikermallisiin villakangastakkeihin.

Tikattu bomber täällä, perusbiker täällä, peplumtyylinen ihanuus täällä, alarivin tikattu ja tyylikäs malli täällä, vyöllä ja tikkiyksityiskohdilla varustettu biker täällä ja viimeinen ajattoman tyylikäs biker täällä.

Mulla on neljä nahkatakkia, mutta yksikään niistä ei ole tällä hetkellä mun mielestä tismalleen sellainen kuin toivoisin. Kaksi takeista on bomber-mallisia, aitoa nahkaa olevia ikisuosikkeja ja kaksi bikermallisia. Toinen bikermallisista oli täydellinen, tismalleen toiveideni mukainen mutta tekonahkaisena ja ei-niin-laadukkaana se hajosi niin pahasti että on nykyisin käyttökelvoton. Asokselta tilaamani biker-nahkatakki taas on ihana ja laadukas sekä muuten täydellinen, mutta 3/4 -hihoilla ei sovi mitenkään talvikäyttöön.

Mä oon aivan ihastunut tikattuihin nahkatakkeihin, ne on ihanan tyylikkäitä ja tikkauksista tulee sellainen hienostunut fiilis. Tikkauksia on näkynyt tosi paljon kaikissa takeissa tänä syksynä, mutta ne eivät välttämättä pysy muodissa kuitenkaan kovin kauaa. Fiksua olisikin siis valita sellainen ajattoman tyylikäs perus biker tai perus bomber, mutta kun kuitenkin ne tikkauksetkin viehättävät kovasti. Iskeekö teihin malleista enemmän pyöreä kauöa-aukkoinen bomber vai vähän rokimpi biker? Mä en oikein osaa päättää kun tykkään molemmista!

Millainen on teidän unelmienne talvitakki? Parka vai villakangastakki? Mikä takeista on teidän lemppari?

Mä tuossa hetki sitten kyselinkin Facebookissa jo että kuinka monella mun lukijalla on Vanhojentanssit ensi keväänä tulossa ja nyt mulla on tällainen iloinen ylläri niihin liittyen. Olette usein peräänkuuluttaneet myös lapsettomille lukijoille sopivia arvontoja ja tässä on nyt todellakin sellainen! Yhteistyökumppanini Stilissima on luvannut yhden vapaavalintaisen Vanhojentanssipuvun arvonnan voittajalle, eli aivan huikea palkinto! Hääblogin puolella onkin näkynyt jo murto-osa Stilissiman upeasta hääpukuvalikoimasta, mutta Stilissimasta löytyy myös kattava valikoima mitä kauneimpia ja upeimpia tanssiaispukuja joita mä sain myös sovittaa.

Mä itse en aikoinaan lukiossa tanssinut Vanhojentansseja, mikä harmittaa mua ihan hirveästi, mutta silloin vaan tilanne oli sellainen että se ei onnistunut. Itse saan onneksi ensi keväänä sen oman prinsessapäiväni kun menen naimisiin, mutta nyt mulla on mahdollisuus tarjota mieletön puku jollekin onnekkaalle hänen prinsessapäiväkseen! Mä iskin silmäni tuohon upean punaiseen tyllihelmaiseen pukuun jonka ihan satavarmasti olisin valinnut jos itse tanssisin Vanhat, se on ihan mieletön ja punainen sopii vaalean tukan kanssa kivasti.

Punaisen puvun lisäksi kokeilin myös ihanaa aprikoosinväristä tyllihelmaista pukua, mutta kyllä se punainen oli mun suosikki. Punainen vaan jotenkin iskee, en tiedä johtuuko joulusta vai siitä että se on takuuvarma katseidenkerääjä – mutta punaisesta on ehdottomasti tullut yksi mun suosikkiväreistä. Arvonnan voittaja saa kuitenkin siis valita itselleen mieluisimman värin ja mallin joita on lukuisia erilaisia!

Arvontaan voit osallistua keksimällä itsellesi nimimerkin ja jättämällä tähän postaukseen kommentin siitä, millainen olisi sinun unelmien vanhojentanssipukusi! Muista myös kirjoittaa sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Voit osallistua arvontaan kahdella arvalla tykkäämällä Stilissiman FB-sivuista, muista tällöin ilmoittaa osallistuvasi kahdella arvalla! Arvonta-aikaa on maanantaihin 11.11.2013 klo 18.00 asti.

Onnea arvontaan!

Flunssa ei vieläkään ole kokonaan ohitse meiltä isommilta, mutta tytöt sentään voivat jo paljon paremmin. Ottoraukka taitaa olla meistä kipein tällä hetkellä, itse olen kärsinyt vaan karmeasta lihassärystä ja tukkoisesta nenästä koko päivän mutta muuten olo on jo ihan okei. Hassua kun fiilis on niinkuin olisi tehnyt tuhat kyykkyä ja vetänyt hullun rääkin salilla vaikka oikeasti olen maannut kohta viikon kotona kipeänä. Ehkä tää on joku mun kropan tapa kertoa että kunhan olen tämän flunssan selättänyt niin on aika alkaa panostamaan siihen terveyteen ja hyvinvointiin!

Meillä oli tänään, vähän myöhässä Zeldan puolivuotisneuvola (neitihän täyttää jo ensi viikolla seitsemän kuukautta). Sinne me aamupäivällä suunnattiin järkyttävässä kaatosateessa, mutta kerrankin me ehdittiin ihan vahingossa bussiin ja oltiin juuri ajoissa ja melkein kuivina perillä. Viimeksi mä en päivittänytkään Zeldan neuvolakuulumisia tänne ollenkaan vaan ainoastaan Facebookiin, mutta koska niitä on ainakin osa aina tasaiseen tahtiin täällä puolella kysellyt niin ajattelin kuitenkin päivittää ne sitten tänne tällä kertaa.

Neuvolakorttiin meidän hoitaja kirjoitti näin: Iloinen, tyytyväinen tyttö. Lattialla kulkee kierimällä ja peruuttamalla hienosti. Syö ja kasvaa hyvin. Ääntelee erilaisia ääniä. Hammashoito-ohje annettu. Mitat (suluissa 5,5kk mitat): 9245g (8630g) ja 69,5cm (68cm). Mä katselin Tipan mittoja samassa iässä ja ne on olleet 9015g & 68,5cm eli Tipa on ollut ihan himpun verran pienempi, mutta aika samoilla käyrillä neidit kulkevat viiden sentin syntymäpituuserostaan huolimatta tässä vaiheessa.

Hammashoito-ohjeesta tuli mieleeni että meidän pikkuisella kuopuksellamme on puhjennut nyt myös eka hammas alas! Se puhkesi sopivasti flunssan kanssa samaan aikaan niin selvittiin yksillä itkuilla molemmista, loistava ajoitus. Mun täytyy koittaa saada kuva hampaasta, se on niin söpö! Zelda on vaan ihan mestari pakoilemaan kameraa jos sille päälle sattuu, tai ainakin piilottamaan sen hampaan. Mä en voi uskoa että Zelda on jo niin iso että sillä on hammaskin! Mutta totta se on, Zelda on myös oppinut hyvin nopeasti järsimään sillä piskuisella hampaallaan.

Mä laitoin flunssan jälkeen ihan rentoiluvaatteet päälle neuvolaan, tavoitteena vain lämmin ja mahdollisimman mukava asu. Mä oon ihan rakastunut siihen mun Asoksen viininpunaiseen New York-collegeen ja se onkin mulla melkein jatkuvasti päällä, mitä nyt käy aina pesussa kääntymässä.

Päivän asu / College ASOS / Farkut ZARA / Kengät Dinsko / Laukku Mango / Huivi Pieces

Päivän asusta tuli mieleeni eräs toinen asuihin liittyvä juttu, nimittäin asukriisi! Ensi viikolla on Indiedays Inspiration Day -tapahtuma Inspiration Awardseihin liittyen ja mä en tiedä ollenkaan mitä laitan päälle! Iik, jännittää. Mun täytyy varmaankin tehdä asupohdinnoista postaus niin saatte auttaa mua. Mutta siihen asti mua saa auttaa käymällä äänestämässä mua Indiedays Inspiration Awardsien Lifestyle -kategoriassa missä blogini on ehdolla teidän ihanuuksien ansiosta! Täysi-ikäisten äänestäneiden kesken arvotaan lippupaketteja Inspiration Awardseihin joista on huhujen mukaan tulossa ihan mielettömän makeat bileet! 

Tässä on nyt ollut sillisalaattia jo niin paljon että loppuun ymppään vielä arvonnan voittajan voittajakommentin. Me FB-tykkääjien kanssa jo tirautettiin kyyneleitä uskomattoman koskettavalle kommentille mutta lukekaapa tekin, ei nimittäin olisi voinut arpa osua parempaan osoitteeseen:

Hurjasti onnea Jattask! Sun pappasi kuulostaa ihanalta tyypiltä ja ihan huikeaa että hänelle lähtee nyt tälläinen isänpäiväpaketti. Kaikkea hyvää teille molemmille♥

Nyt mä alan nukkumaan ja nautin siitä kun yöunet ovat taas palautuneet normaaleiksi flunssan jäljiltä. Hyvää yötä ihanat♥♥

Mä sain kommentin tuossa jokin aika sitten, että olisiko mun mahdollista tehdä taas postausta palautumisesta, kun raskaudesta on nyt kulunut jo pidemmän aikaa, melkein seitsemän kuukautta. Koska en vielä(kään) ole kyennyt tekemään sitä ruokapostausta ihan johtuen siitä että ollaan sairasteltu eikä ruokavalio tai jääkaapin sisältö ole ollut ihan sitä mitä normaalisti, niin ajattelin nyt kuitenkin toteuttaa edes jonkin toivepostauksen. Mutta älkää huoliko, se ruokapostaus on kyllä ehdottomasti tulossa, kunhan pääsen taas vauhtiin kokkailussa!

Toisen lapsen jälkeen en ole ottanut palautumisesta yhtään niin paljoa stressiä, kuin ensimmäisen jälkeen. Alussa myönnän toki kytänneeni aika ajoin että joko se pötsi on pienentynyt, mutta nyt kun raskaudesta on jo suhteellisen pitkä aika niin en ole kauheasti enää kiinnittänyt asiaan huomiota. Osansa tekee varmasti myös se että kesällä kun olin vasta synnyttänyt oli keli sellainen että kroppa oli jatkuvasti esillä ja sitä tuli katsottua pienissä sortseissa ja bikineissäkin peilistä useammin. Nyt on jo talvi ihan käsillä ja pehmeiden collegepaitojen ja farkkujen alta sitä harvemmin tulee murehdittua että pilkottaako jostain raskausarpi tai löllönahkamakkara.

Mun mielestä mä oon palautunut ihan hyvin, mahdollisesti jopa paremmin kuin Tiaran jälkeen, tai aikaisemmin siis. Oon tyytyväinen mun kroppaan, voisi se olla kiinteämpikin mutta en mä sitä vihaa. Se on ihan bueno, mun näköinen vartalo kuten aina ennenkin. Vaikka olenkin ihan sinut itseni ja nykyisen ulkoisen habitukseni kanssa, on kroppa ja sen kunto kuitenkin mulle tärkeä asia. Siksi mä otin kesällä itseäni niskasta kiinni ja päätin että säännöllisen liikunnan on tultava osaksi mun elämää taas tauon jälkeen.

Ostin kahvakuulan ja aloin käymään lenkillä. Ensin pidin itselläni tiukkaa rutiinia, liikuin säännöllisesti kuusi kertaa viikossa kahvakuulaillen ja pari kertaa viikossa lenkkeillen. Sitten liikunta kuitenkin jäi, ja jäi, ja jäi, kun tuli pimeää ja kylmää. Aloin taas puputtamaan herkkuja harva se ilta ja laiskistuin niin että ennen leipomani mustikkapiirakat ja mutakakut vaihtuivat mihinkäs muuhun kuin kauppojen valmiisiin kaloripommeihin. Eihän ne itsetehdytkään herkut terveellisiä ole, mutta en koe niitä ihan yhtä pahana kuin lisäaineiden kyllästämiä keksejä ja muita mussutettavia, mitä kauppojen valikoimista löytyy.

Muutaman viikon mussutettuani mä kyllästyin ja päätin alkaa uudelleen liikkumaan. Kerkesin saada lenkkeilyyn taas hyvän vauhdin päälle ennen kuin tultiin kipeäksi koko perhe ja nyt tuntuu että pitää taas aloittaa alusta. Yllättäen herkutkin ovat maistuneet sairasteluajan, ruoka sen sijaan ei. Lapsilla on sentään ollut fiksua syötävää mutta äiti ja isi on laiskotelleet heidäkin edestään. Suorastaan ällöttää miten huonosti on tullut syötyä, onneksi olo alkaa muuten olla jo helpompi ja ensi viikolla taidankin tehdä oikein extrasuperterveellistä ruokaa.

Nyt hyppäsin vähän asian viereen kun aloin juttelemaan ruokavaliosta ja liikunnasta, mutta ajattelin vähän niinkuin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja kertoa missä mennään niidenkin suhteen, kun kyseisistä aiheistakin multa on toivottu postausta. Tämän enempää ei tällä hetkellä ole kerrottavaa, mutta kunhan pääsen takaisin vauhtiin niin voin vaikka esitellä mun kahvakuulan, se on armeijan vihreä ekotekoinen kaveri ja mä tykkään siitä että kun sillä treenaa niin se tuntuu ja tulokset näkee oikeasti pian. Tavoitteena mulla ei ole muuttua lihaksikkaaksi, eikä se mun heiveröisellä kuulalla onnistuisikaan – mutta haluan edelleen kiinteytyä ja pysyä hyvässä peruskunnossa. Suurin tavoite mulla on se että saisin liikunnan takaisin osaksi mun jokapäiväistä elämää, niin ettei kynnys lähteä lenkille tai jopa salille olisi näin suuri.

Onneksi olen siitä onnekkaassa asemassa että ainakaan toistaiseksi liikunnan puutos tai herkuttelu ei ole pahemmin ulkonäköön vaikuttanut, vaan lähinnä fyysiseen oloon joka on välillä ollut tosi voimaton ja surkea. Tai ainakin koen että tuota ylläolevaa kollaasia katsoessani näytän suunnilleen samankokoiselta kaikissa kuvissa lukuunottamatta yhtä. Mutta selvää on että eihän kukaan voi ikuisesti olla liikkumatta ja mussuttaa vaan herkkuja pysyen yhtä hoikkana kuin ennenkin. Siksi haluankin tehdä kunnon muutoksen juuri nyt etten koskaan pääse ylipainoiseksi asti.

Ja jos joku pohtii siellä mun nykyistä painoa, niin tällä hetkellä painan saman verran kuin astellessani ensimmäistä kertaa elämässäni äitiysneuvolaan vuonna 2011. Paino on näiden vuosien varrella vaihdellut 43:sta kilosta 62:n kiloon ja nyt olen taas siinä omassa painossani. 62 kiloa painoin siis mennessäni synnyttämään Tiaraa ja 59 kiloa mennessäni synnyttämään Zeldaa.

Se yksi kuva kollaasista, josta puhuin on otettu silloin kun painoin 43 kiloa mennessäni ensimmäiselle neuvolakäynnille Zeldan odotusaikana ja se oli jo liian vähän jopa mun mielestä, mutta kuten olen täällä useaan kertaan kertonutkin niin en koskaan pyrkinyt siihen painoon vaan mulla vaan lähti painoa ihan itsestään vaikka söin kuin hevonen. Kävin jopa lääkärissä sen takia ja multa otettiin vaikka ja mitä kokeita ja testejä kilpirauhasarvoista lähtien mutta mitään ei löytynyt. Onneksi kuitenkin raskausaikana paino nousi ja nyt raskauden jälkeen olen jo useamman kuukauden pysynyt omassa painossani ja toivon ettei se tästä muutukaan mihinkään suuntaan. Tässä vielä se kuva isompana, ja kuva tämänhetkisestä tilanteesta vaatetettuna:

Siinäpä se kaikessa lyhykäisyydessään. Mä veikkaan että jos jokin muutos kropassa vielä tapahtuu niin se tapahtuu sitten kun lopetan imetyksen, sitä taas en ole vielä suunnitellut että milloin se tulee tapahtumaan. Mutta jos haluatte vielä palautumisesta kuulla niin kirjoitan siitä sitten kun imetys on loppunut ja hormonitoiminta palautunut ennalleen joskus hamassa tulevaisuudessa, sitten sen näkee mitä nämä vuodet oikeasti ovat mun kropalleni tehneet.

Tämä jäi hieman myöhäiseen tämä postaus kun tuolla meidän pienemmällä neidillä on nukahtaminen edelleen vähän turhan hankalaa sen flunssan jäljiltä, mutta sainpa kuitenkin tehtyä! Nyt koitan vielä saada kommentit vastailtua ja taidan laittaa Facebookin puolelle vielä yhden hauskan videon Tiarasta ja mun kaverista Oonasta. Kuvasin sen tänään päivällä niin että Tipa ei huomannut ja hän selitti innoissaan vaikka ja mitä, haha! Huomenna julkistan arvonnan voittajan, jotta partakone lähtee oikeaan osoitteeseen. Kiitos ihan mielettömän paljon kaikille osallistuneille, teidän määrä oli ihan järjettömän suuri, 895, wau!