Aamulla hehkutin, nyt on aika paljastaa. Mulle on tarjoutunut upea mahdollisuus tehdä sitä, mistä mä haaveilen, mitä mä haluan opiskella, mitä mä haluan tehdä ammatikseni. Jotain sellaista, mistä en koskaan osannut edes unelmoida,  ennenkuin aloitin bloggaamisen. Moni ehkä muistaakin kun kirjoitin haaveilevani urasta markkinoinnin parissa. Tällä hetkellä käyn valmennuskurssia hakeakseni opiskelemaan alaa, ja joka kerta kun mulla irtoaa ripsi, mä puhallan ja toivon että pääsen kouluun ja saan opinnot alkuun.

Kideblogit on ollut mun blogikoti nyt reilut puolitoista vuotta ja mä en vaihtaisi tätä kyllä mihinkään. Mulle on tänä aikana tarjottu muitakin hienoja mahdollisuuksia, joihin en ole tarttunut, sillä mikään ei ole ollut ylitse tämän meidän huikean porukan, ja sivuston jonka takana voin seisoa sataprosenttisesti. Kideissä on arvot ja tyypit kohdillaan, ja meidän portaalilla on hurjasti potentiaalia, ollaanhan me reilussa vuodessakin jo kasvettu ihan järjettömän paljon.

Blogissani ei ole tapahtumassa sen suurempia muutoksia, vaan kaikki jatkuu kuten ennenkin, älkää siis sitä pelätkö! Ylpeänä voin kuitenkin kertoa, että siirryn Kideblogien osakkaaksi ja liityn mukaan meidän huipputiimiin portaalin takana. Todellinen askel kohti unelmia, pääsen tekemään oikeastaan juuri sitä, johon mahdollisella tulevalla koulutuksellani pyrin. Markkinontia, viestintää, suunnittelua, saan olla mukana luomassa uutta, ja kehittämässä vanhaa.

Mulla on tällä hetkellä aivan huikea draivi päällä, ja ideat lentelevät päässä yötä päivää. Ei sillä, ettenkö olisi ylpeä meidän portaalista juuri tällaisena, todellakin olen, mutta en usko että kehitys on koskaan pahitteeksi. Toivon että mulla on paljon annettavaa Kideille, niinkuin mun innovatiivisilla kollegoilla, ja uskon että yhdessä meidän tiimi saa ihan huippuja juttuja aikaiseksi. Tällä hetkellä mä vasta opettelen kaikkea, mutta jo nyt tuntuu siltä, että tämä on sitä, mitä mä ehdottomasti haluan tehdä jatkossakin.

En voi tarpeeksi kiittää Kideläisiä siitä, miten paljon he ovat uskoneet ja uskovat muhun ottaessaan mut mukaan. Koskaan, en ikimaailmassa, olisi uskonut, että 22-vuotiaana olisin tässä, kahden lapsen äitinä, rakkaan aviomieheni vaimona, menestyvän blogiportaalin osakkaana. Pakko vielä kerran nipistää itseäni, että uskon sen olevan totta. Mä en tiedä tuntuuko tämä kenestäkään teistä lukijoista isolta asialta, ehkä joku ajattelee että ”huoh, ja tämäkö oli se suuri paljastus?”, mutta mulle henkilökohtaisesti tämä on suuri askel, yhden unelman täyttymys ja askel kohti vielä suurempia unelmia.

Tällä hetkellä fiilis on vaan niin huikea, että ei sanat riitä. Ihan parasta torstai-iltaa kaikille<3