Synttäriviikon jokavuotinen perinne, katsaus lastenvaatevalikoimaan on vuorossa tänään. Olihan meillä puuhaa tyttöjen kanssa aamulla, kun siivottiin vaatehuone ja käytiin läpi kaikki mahdolliset vaatteet kuvia varten. Laiskana pyykkääjänä en onnistunut saamaan kaikkia vaatteita kuvauskelpoisiksi, mutta on tässä suhteellisen kattava läpileikkaus tämän hetken suosikeista. Meillähän tytöt siis käyttävät osittain samaa vaatekokoa, lähinnä paidoissa ja mekoissa, enkä ole näissä kuvissa erotellut mitkä ovat Zeldan, ja mitkä Tiaran vaatteita, koska niin ei ole vaatehuoneessakaan. Eli osa vaatteista varmasti näyttää vähän eri kokoisilta, kun rinnakkain on vaatteita koosta 74 kokoon 92.

Mä kävin Tiaran ja Zeldan vauva-aikojen välillä suuren tyylimuutoksen läpi, ja aloin tykkäämään muksujen vaatteissa enemmän värikkäistä, kuosillisista yksilöistä alun prinsessainnostuksen jälkeen. Viimevuotista vaatekatsausta vilkuillessa näyttää jo enemmän silmää miellyttävältä, kuin sitä edellisessä, ja voin melkein varmuudella sanoa että jos nyt saisin vauvan niin pukisin hänet aika samaan tapaan kuin Zeldan viime vuonna. Eli suurta tyylillistä kehitystä ei vuodessa ole tapahtunut, vaatehamsterointia sitten senkin edestä.

Mä en suosi vaatteissa mitään tiettyä merkkiä, vaan ostan sitä mikä miellyttää silmää. Tykkään kuitenkin erityisesti Polarn O. Pyretin ja Mini Rodinin bodyista, sillä molemmat omaavat pitkän käyttöiän. Mini Rodinin 68/74 -kokoiset bodyt me otettiin käyttöön elokuussa, ja ne menevät Zeldalle vieläkin, eivätkä olleet isoja silloin, tai kinttanoita nyt. Niissä on jotain taikaa selkeästi! Polarn O. Pyretin bodyissa on käännettävät resorit, ja ne lisäävät hihojen osalta käyttöikää tosi hyvin, mutta pitkäselkäinen kuopuksemme kaipaa sitä selkämittaa nopeammin lisää, kuin hihamittaa.

Onneksi nyt aletaan olla jo ulkona body-iästä, kun Zelda viihtyy yhä enemmän pystyasennossa, ja saa panostaa hänenkin vaatteissaan enemmän ihaniin paitoihin, tunikoihin ja mekkoihin. Tiaralla oli vähän aikaa sitten prinsessavaihe meneillään, ja hän halusi käyttää vain mekkoja, mutta nyt neiti viihtyy taas housuissakin. Tiara antaa mun aika vapaasti edelleen sanella mitä hän laittaa päälleen, mutta joskus saattaa löytyä omiakin mielipiteitä tai vaatelemppareita, ja mahdollisuuksien (sää/tilaisuus) mukaan Tipa saa kyllä valita itsekin omat vaatteensa.

Kuvasin nyt vain sisävaatteita, koska ulkovaatteet ovat aika paljon olleet jo esillä, ja näissäkin oli jo ihan tarpeeksi kuvattavaa. Tämä on kyllä hyvä kevätperinne, kun tulee aina samalla tehtyä vaatehuoneen kevätsiivous. Kevätsiivouksessa keräilin myös hyvän satsin vaatteita Minimuotikirppis-kamojen joukkoon, niistä tulossa lisää asiaa tämän viikon aikana, kirppishän on nimittäin jo ensi viikolla!

Raitakuosi on lastenvaatteissa mun suurin suosikki, ja raidallisia vaatteita meiltä löytyy aika paljon. Klassikkoraidat tulevat tietysti PO.Pilta, mutta esimerkiksi Tipalle Zeldan synttäreille ostettu ihana, peplum-raitamekko löytyi H&M:ltä, ja tykkään siitä kuin hullu puurosta. Voisin ottaa samanlaisen itselleni koska tahansa! Tipa on jo sen verran isompi, että musta on hauskaa joskus samistella sen kanssa, ja laittaa vaikka samantyyliset housut ja toppi kuin mulla itselläni on. Zeldaa ja Tiaraa en hirveästi pue samanlaisiin vaatteisiin, vaikka yleensä koitan kuitenkin katsoa että tytöt sopivat edes jotenkuten tyylillisesti yhteen, vaikka värit eivät niin mätsäisikään.

Zeldan vaatteissa erityisesti koitan kiinnittää huomiota mukavuuteen, ja siihen että ne pysyvät päällä. Zelda on kova tyttö kiipeilemään ja repimään sukkia, housuja ja hihoja pois päältään. Lyhythihaiset paidat ja bodyt ovat tällä hetkellä kovassa huudossa, pitkähihaisten kanssa neiti muumioi itsensä hihattomaksi ja hermostuu. Sukkien kanssa olen luovuttanut aikapäiviä sitten, niille ei ole koskaan paria, ja niitä löytyy mitä kummallisimmista paikoista. Olen varma että Zeldan lemppariharrastus on sukkapiilojen keksiminen, niin hassuista paikoista niitä aina löytyy!

Kesäksi pitää hommata vielä ohuita neuleita, sortseja, hameita ja t-paitoja. Meillä ei ole kuin yksi hame, mikä on tosi hassua! Tykkään itse hameista kovasti, ja mua naurattaa se että en kuitenkaan koskaan osta niitä lapsille. Ehkä en ole vain löytänyt tarpeeksi kivoja hameita, tai sitten olen jotenkin alitajuisesti ajatellut niiden olevan epäkäytännöllisiä pienillä lapsilla. Puetteko te lapsillenne mieluummin hameita vai mekkoja?

* saatu blogiyhteistyön kautta.

Tällainen sillisalaatti läpileikkaus, toivottavasti tykkäsitte (ja saitte kuvista selvän, oli pakko vähän tiivistää ja tehdä kollaaseja, sillä muuten postauksessa olisi ollut ihan liikaa kuvia). Mä katsoin tuossa hetki sitten Oton kanssa meidän reilun tunnin mittaisen häävideon ensimmäistä kertaa, ja tuntuu että olen vieläkin ihan sekaisin ja vaaleanpunaiset lasit silmillä, oli niin ihana palata hetkeksi siihen upeaan päivään. Mutta nyt on pakko ottaa lasit pois ja tehdä tilaa unihiekalle, huomenna on edessä pitkä ja kiireinen päivä. Hyvää yötä ihanat!♥

Me pääsimme maaliskuussa juhlistamaan 1-vuotiasta sivustoamme ihanaan ja ylelliseen Långvikin kartanoon. Juhlatunnelmista kirjoittelinkin jo aiemmin, mutta nyt on tarkoitus keskittyä Långvikin tarjoamiin mahdollisuuksiin romanttista kahdenkeskistä viikonloppua ajatellen. Tai miksipä ei Långvikiin voisi lähteä yhdeksikin yöksi, tai vaikka koko viikoksi? Äitienpäivä on sunnuntaina, ja veikkaan että moni äiti ei vielä tiedä mitä saa lahjaksi, ja ehkä miehet, nuo tunnetut mattimyöhäset lahjojen saralla, eivät vielä kaikki ole päättäneet mitä antavat lahjaksi. Tässä on ainakin aika hyvä lahjaidea!

Långvikista löytyy kaikki, mitä romanttiselta lomalta puolison kanssa voi toivoa. Kauniit merinäköalat, upea ja tasokas kylpylä altaineen ja elämyshoitoineen, sekä laadukas ravintola. Kartano ei ole pääkaupunkiseudulta liian kaukana, matkaa on vain 30 minuuttia, mutta sopivan syrjässä, että saa oikeasti rentoutua kaupungin vilinästä. Muistan tunteen, kun astuimme Korinnan kanssa Långvikin ovista sisään, ja suunnilleen henki salpautui upeasta aulasta ja rennosta tunnelmasta.

Mä pääsin tutustumaan sekä standardihuoneeseen, että upeaan Ritari-sviittiin, ja täytyy sanoa että molemmat tarjoavat upeat puitteet ihanaan yöpymiseen puolison kanssa. Voisin niin nähdä meidät Oton kanssa loikoilemassa unelmanpehmeillä design-sängyillä, rentoutuneena kylpylähoidoista, mahat täynnä superherkullista ruokaa, kuten jo muutamaan kertaan Kideblogeissa mainittua, uskomattoman hyvää kurpitsakeittoa. Långvikin Ala Carte -lista oli aivan omaa luokkaansa, jos vertaa perinteisiin hotelliravintoloihin. Nautin jokaisesta suupalasta ja olisin voinut syödä vaikka koko illan.

Långvikissa on upea hemmottelukylpylä, josta löytyy 22-metrinen kuntouima-allas, kaksi poreallasta, kylmäallas, sekä mieletön Jacuzzi Bar -oleskelutila poreosaston yhteydessä, missä voi nauttia drinkkejä ja snäcksejä. Me ei olla koskaan Oton kanssa käyty kylpylässä yhdessä, tai edes uimassa, ellei varpaiden kastelua kylmässä merivedessä kiljuen lasketa. Olisi niin ihanaa mennä yhdessä loikoilemaan porealtaaseen, herkulliset mojitot tai mansikkamargaritat kädessä, ja vain nauttia.

Me naiset tykätään yleensä kovasti hemmottelusta, ja siihen Långvik tarjoilee kattavan valikoiman vaihtoehtoja niin vartalolle, kuin kasvoillekin. Myös miehille löytyy omia Man Space-, eli miehille suunniteltuja hemmotteluhoitoja, kuten esimerkiksi kosteuttava Man Space Hydra Performance. Jos hemmottelua haluaa yhdessä, voi kokeilla esimerkiksi Kleopatra-hemmotteluhoitoa yhdessä puolison kanssa. Kleopatra-hemmottelukylpy sisältää raikastavan kuorinnan, ja rentouttavan kylvyn ääniaaltojen virratessa vedenpinnan alla. Kuulostaa aika luksukselta mun korvaani!

Långvikissa voi myös golfata, mikäli nauttii siitä, sekä tietysti käydä salilla ja saunassa. Vaikka rakastankin kaupungin hälinää, voin kuvitella että viihtyisin yhdessä maailman parhaan seuralaiseni kanssa todella hyvin viettämässä romanttista viikonloppua Långvikissa, sillä rauhallisuudesta huolimatta, sieltä löytyy kaikki mitä tarvitsee ja paljon enemmän.

Onko mun pakko laskeutua täältä vaaleanpunaisista pilvilinnoista takaisin arkipäivään, pliis ei? Rankan kevään jälkeen kahdenkeskinen yö luksuskylpylähotellissa vaan kuulostaa… no ei pahalta todellakaan. Toivottavasti meille tulisi joku sopiva viikonloppu tässä kesän aikana, jolloin päästäisiin nauttimaan vain toistemme seurasta, Långweekend tekisi varmasti terää.

Postaus toteutettu yhteistyössä Långvikin kanssa.

Blogin 3v-synttäriviikko pyörähtää käyntiin yhdellä kaikkien aikojen toivotuimmista postausaiheista, kuinka saada oma blogi menestymään. Mä en ole koskaan kirjoittanut tästä aiheesta ennen, sillä en pidä itseäni minään ultimaattisena suosittuna bloggarina, jonka vinkeillä kaikista tulee blogimaailman tähtiä. Mutta ajattelin kertoa oman näkökulmani asiaan! Loppupeleissä kuitenkin jokainen meistä on yksilö, niin bloggaaja kuin lukijakin, ja vaikka tekisi kaiken bloggaajan kultaisten sääntöjen mukaan, ei välttämättä menesty, tai vaikka tekisi kaiken täysin yleisten normien vastaisesti, voi nousta kaikkien aikojen suosituimmaksi bloggaajaksi.

Kolme vuotta sitten bloggaaminen ei ollut vielä niin yleistä kuin nykyään, ja oma blogi oli helpompi saada menestymään. Muistan edelleen kuin eilisen, kun julkaisin ensimmäisen postaukseni, 8.5.2011 ja samana iltana sain 16 Blogger-lukijaa. Muistan olleeni häkeltynyt lukijoiden määrästä, ”ihanko oikeasti noita kaikkia kiinnostaa mun kuulumiset??”. Mun blogi nousi aika nopeasti ylöspäin listoilla, en tiedä johtuiko se siitä että mun blogista löytyi ainekset vuoden nauruille, vai siitä että olin kiinnostava persoona. Ehkä ei kummastakaan, ehkä molemmista.

Nykyään uusia blogeja ilmestyy päivittäin enemmän kuin kukaan ehtii lukea, joten lyödäkseen läpi on oltava jotain täysin uutta ja erilaista. Blogigenrejä on joka lähtöön, suosituin niistä on varmaankin lifestyleblogi, blogi johon voi jakaa kaiken mitä mieleen juolahtaa, genre johon myös mun blogini kuuluu. Itse en osaisi pitää muunlaista blogia kuin lifestyleblogia, sillä tällaisena tuuliviirinä se että saa kirjoittaa mistä aiheesta tahansa, on ehdoton plussa. Veikkaan että nykypäivänä on kuitenkin helpompaa nousta suosituksi, mikäli keskittyy johonkin tiettyyn aihepiiriin.

Yleensä mulla on tapana jaaritella kappalekaupalla, mutta nyt ajattelin kirjoittaa selkeästi erotellut, yksinkertaiset neuvot, joita mulla tulee mieleen, kun mietin mikä saa mut itseni kiinnostumaan blogista, ja mikä mahdollisesti saa suuren ihmismassan kiinnostumaan blogista. Aloitetaan perusjutuista:

1. Suuret, valoisat ja hyvälaatuiset kuvat. Ei alkeellisia rajausvirheitä, joissa jalat katkeaa nilkasta tai kuvattava tyyppi on kuvan vasemmassa alakulmassa. Ei pelkkiä kännykkäkuvia, eikä keltaisia tai muuten kummallisen värisiä mössökuvia. Pahinta on pienet kuvat joista pitää tihrustaa, etenkin jos ne on reunustettu 20cm leveillä, tyhjillä sivupalkeilla molemmilta puolilta blogia.
2. Laadukas teksti, jossa ei vilise virkekaupalla virheitä, ja joissa teksti on jäsenneltyä ja loppuun asti mietittyä, oli sitä sitten kolme lausetta tai kymmenen kappaletta. Ei hymiöitä joka lauseen perässä, eikä yhdyssanavirheitä tai jäätävää slangia, kirosanat ovat kyllä liiallisesti käytettynä myös big turn-off, vaikka satunnainen perkele hyvä tehokeino onkin.
3. Persoonallinen kirjoittaja. Kirjoittajassa itsessään pitää olla jotain, joka saa kiinnostumaan. Etenkin jos kirjoittaa lifestyleblogia, on persoona tärkeä.  Lukijana ainakin itse mietin aina kijoittajasta, että voinko samaistua häneen? Voinko oppia häneltä jotain? Mitä hänen bloginsa lukeminen antaa minulle?
4. Siisti ulkoasu, mieluiten pelkistetty, joka jättää tilaa postausten kuville. Itse henkilökohtaisesti tykkään eniten valkoisesta taustasta, ja mustasta tai tummanharmaasta tekstistä.
5. Banneri, joka jää mieleen ja houkuttelee tutustumaan blogiin enemmän. Joo, mun banneri alkaa olla jo aika aikansa elänyt, ehkä se pääsee pian eläkkeelle 😉.
6. Nimi. Blogin nimi, se on asia jota suosittelen miettimään tarkkaan, ettei tarvitse myöhemmin katua. Sen pitää olla sellainen joka jää ihmisten mieleen helposti, ja erottaa juuri sinun blogisi muista blogeista.
7. Blogilistalle, Blogloviniin ja muihin blogiseurantapalveluihin oman blogin lisääminen, jotta lukijoiden on helpompi löytää blogisi, ja seurata sitä.

Nämä ovat ne perustekijät, joiden ollessa kunnossa, bloggaajalla on teoriassa mahdollisuus nousta kuinka suosituksi tahansa. Nämä yksin eivät kuitenkaan riitä, pelkästään laadukkaita, kauniita ja mielenkiintoisia blogeja on tuhansittain enemmän kuin tyypit kerkeävät selaamaan. Sen lisäksi että blogi on mieletön, tyylikäs ja hauska, pitää osata myös itse tuoda sitä esille.

Some on päivän sana, ja jos sitä ei osaa hyödyntää on turhaa edes haaveilla menestyksekkäästä blogista. Itse taisin aloittaa blogiurani linkkaamalla postauksen rohkeasti Facebookiin kaikille kavereilleni, sekä lisäksi silloiseen anokysymyspalvelu -Formspringiin, josta multa oli kyseltykin mahdollisen blogin perustamisesta. Nykyisin saman palvelun virkaa taitaa toimittaa ask.fm. Mulla oli se ”onni”, että olin raskaana, ja luontainen uteliaisuus ajoi tutut ja tutuntutut sivuille tirkistelemään, miten teini selviää uudessa tilanteessa.

Instagram, Twitter ja muut some-palvelut ovat hyviä kanavia tuoda blogiaan esille. Facebookissa on monia erilaisia bloggaajille tarkoitettuja ryhmiä, joihin omia postauksiaan voi linkata, ja Instagramissa on kuulemani mukaan helppo saada seuraajia, kun jaksaa itse olla aktiivinen. Mulla ei oikeastaan ole siitä kokemusta, kuinka hyvin näiden keinojen avulla menestyy, sillä Instagramia ei ollut silloin kun mä bloggaamisen aloitin, eivätkä FB-ryhmät olleet itselleni tuttuja.

Tärkeää on myös se, että on ystävällinen lukijoille ja vastaa kommentteihin. Vastavuoroisuus on blogin suola, ja se ei toimi, ellei bloggaaja koe lukijoiden olevan hänen vastaustensa arvoisia. Mullakin nykyisin kestää kommentteihin vastailussa, ja koen siitä jatkuvaa huonoa  omaatuntoa, sillä mulle jokainen kommentti merkitsee paljon. Aina jos joku kommentoi, kannattaa ehdottomasti myös tsekata onko hänellä blogia, ja käydä lukaisemassa sieltä pari postausta. Miksei ei voisi itsekin jättää kommenttia, jos keksii jotain mukavaa sanottavaa!

Sellaista systemaattista oman blogin linkittelyä en suosittele, mielestäni se on vain noloa käydä jättämässä joka blogiin aiheesta riippumatta sama ”sulla on hei tosi kiva blogi, käy kurkkaan munkin! www.mullaonihkublogi.com”. Tästä ääriesimerkki on eräs vuosia sitten sattunut, surullisen kuuluisa tapaus, kun eräs bloggaaja, joka tätä linkittelyä harrasti, oli käynyt kommentoimassa jonkun postaukseen juurikin jotain ”sulla on ihana tyyli! ♥ www.blogiblogiblogi.com”, ja postaus sattui kertomaan kirjoittajan kuolleesta äidistä. Tahdittomuuden ja törkeyden todellinen multihuipentuma.

Verkostoituminen on tärkeää, ja sitähän tuo toisiin bloggaajiin jo pelkästään kommenttien muodossa tutustuminen on iiseimmillään. Kun blogi alkaa saada suosiota, mahdollisesti kutsuja tapahtumiin, on tärkeää paikanpäällä esitellä itsensä ja olla edukseen. On myös kohteliasta olla kiinnostunut tuotteista ja niiden esittelyistä, eikä keskittyä pelkkään syömiseen ja selfieiden ottamiseen. Yhteistöistä ja mainostamisesta olen kirjoittanut enemmän jo aiemmin joten niihin en tämän enempää perehdy tässä tekstissä.

Sitten on vielä se bloggaajan yksityisyys. Kuinka paljon yksityisyyttä voi pitää itsellään, ilman että on tylsä ja vailla mahdollisuuksia menestyä? Kuinka paljon voi kertoa, ilman että siitä voi olla itselle haittaa? Siinäpä vasta pulma, etenkin jos mukana on lapset. Mulle henkilökohtaisesti se raja menee siinä, mitä voisin kertoa pomolle työhaastattelussa, jos hän multa kysyisi, tai minkä aiheen voisin ottaa mummoni kanssa esille sunnuntaipuhelun aikana.

Lukijat haluavat samaistua bloggaajaan, ja jos hänessä ei ole mitään tarttumapintaa, eivät lukijat välttämättä ota blogia omakseen. Itsestään pitää laittaa kaikki likoon, kyllä lukijat huomaavat heti, jos kirjoittaja ei ole täysillä mukana. Mutta tyhmä ei saa olla, kannattaa pitää raha-asiat, läheisten henkilökohtaiset asiat ja kaikki muu oikeasti yksityinen pois blogista. Ennemmin kannattaa aina olla vähän turhan varovainen, kuin kertoa liikaa ja katua myöhemmin. Kaikenlainen draama kannattaa myös sulkea blogin ulkopuolelle, ettei tee itseään naurunalaiseksi ja saa aikaan kilometrimittaisia palstaspekulaatioita. Vaikka onhan sekin toki keino menestyä ja saada lukijoita, jos se ei haittaa että huomio ei välttämättä ole positiivista. Mua haittaisi.

Mä olen rikkonut varmaankin jokaikistä tässä postauksessa luettelemaani ”sääntöä”, eikä se ole silti estänyt mua pääsemästä bloggaajana eteenpäin. Ehkä tärkeintä onkin, että bloggaaja ja blogi kehittyvät, ja lukijat saavat seurata mukana, eihän kukaan ole seppä syntyessään, eikä tarvitsekaan.

Lyhyesti pähkinänkuoressa: Tee omaa juttuasi, älä esitä tai kopioi toisia. Panosta kaikkesi, usko itseesi, ja tutustu uusiin tyyppeihin. Bloggaaminen vie paljon aikaa ja vaivaa, mutta on sen kaiken arvoista<3

Siinä missä postauksen otsikolla tarkoitin lähinnä kesävaatteiden invaasiota mun vaatekaappiin, siitä tulee enemmänkin mieleen viimepäivien hyytävä sää ja lupaavasti alkaneiden kevätilmojen karkaaminen piiloon. Niin tai näin, tänään vuorossa vaateasiaa! Sen verran kuitenkin tilannekatsausta, että Zeldalla ei onneksi ollutkaan vesirokkoa, tänään näpyt olivat herätessä tipotiessään. Ainoaksi vaihtoehdoksi löytyi se, että ne olisivat MPR-rokotteen aiheuttamat, vaikka eilen en pitänyt sitä mahdollisena, sillä rokotuksen saamisesta on jo reilut kolme viikkoa. Mutta ehkä se sitten vaikutti vähän jälkijunassa, kun neuvolassa sanottiin että 7-10 päivän kuluttua voi näkyä iho-oireita, tai tulla kuumetta.

Ollaan kuitenkin tosi iloisia nyt, että ensi viikko ei ehkä (kop, kop) kulukaan enää neljän seinän sisällä tuskastellen, johan tässä on sairasteltu ihan riittämiin. Sain jo melkein kaksi viikkoa sitten Sheinsideltä uusia kesävaatteita, mutta en ole ehtinyt tai kyennyt niitä kuvaamaan ennenkuin nyt viikonloppuna, kun Otto oli vapaalla ja Zeldan kummisetä katsoi tyttöjä tänään kymmenen minuuttia että kipaistiin pihalle räpsimään asukuvia. Eilen napattiin parvekkeella osa kuvista illan jo hämärryttyä, ja tänään sitten loput.

Valitsin tällä kertaa yhden juhlamekon, yhden arkeen sopivan mekon ja lyhyen, napamittaisen pitsitopin. Ehkä mä alitajuisesti toivon pääseväni kesän lähestyessä joihinkin juhliin kun piti vähän juhlavampi mekko tilata, hahha. Tykkäsin kaikista vaatteista tosi paljon, niissä ei ollut mitään vikaa, ja ne vastasivat tuotekuvausta kerrankin todella hyvin ja olivat kooltaan sopivia.

Mekko Sheinside* / Takki Sheinside* / Kengät H&M / Kaulakoru Glitter*

Nämä ensimmäiset kuvat ovat ”vähän” epäonnistuneita laadultaan, se on pitkä tarina miksi, mutta pahoittelut kovasti huonosta laadusta! Otettaessa kuvat eivät näyttäneet tältä, mutta muutaman mutkan matkassa jälkeen tässä on tulos. Mutta onneksi ihana rusettimekko ainakin näkyy, mä tykkään siitä kuin hullu puurosta! Rakastan tuota rusettiyksityiskohtaa ja avointa selkää, ja mekon kanssa saa kivasti näyttävän kaulakorun tuotua esille, jolloin edessäkin on jotain mielenkiintoista, kun mekko itsessään on aika pelkistetty.

Valkoinen pitsitoppi Sheinside* / Takki Sheinside* / Farkut Gina Tricot / Kengät H&M / kello Guess*

Valkoinen lyhyt pitsitoppi on mun mielestä kesäksi aivan ihana, sekä farkkujen että hameiden kanssa. Se tulee varmasti näkymään monessa asussa, niin arkena kuin ehkäpä Terdellä tai festareilla jos sellaisille jossain vaiheessa kesää päädyn vierailemaan! Siinä on säädettävät olkaimet, vetoketju sivulla ja ”rintsikat” valmiiksi, eli ei tarvitse periaatteessa rintsikoita ollenkaan.

Mekko Sheinside* / Takki Sheinside* / Kaulakoru Glitter* / Kengät H&M

*saatu blogiyhteistyön kautta

Mun kaikkein suurin suosikki näistä kolmesta, on ehdottomasti ihanaihanaihana ankkurimekko! Se on rento, ei kiristä ei purista, mutta näyttää kuitenkin siistiltä ja sitä voi käyttää vähän hienommissakin päivätilaisuuksissa. Mekko on monipuolinen, korkkareihin yhdisteltynä juhlavakin, mutta perus baltsujen kanssa ihanan arkinen. Tykkään tosi paljon, tää on jotenkin niin mun tyylinen vaate.

Mä rakastan kirsikkapuita, ja olen ikionnellinen että meidän kodin läheltä löytyy yksi ihana paikka, jossa on kolme kirsikkapuuta. Hassua miten pienistä asioista tulee iloiseksi! Toivottavasti tämä melkein-takatalvi menee pian ohi, ja päästään taas nauttimaan ihanasta auringon lämmöstä. Huomenna alkaa mun blogin 3v-synttäriviikko, ja luvassa on paljon toivepostauksia perinteiseen tapaan, sekä muutama yllätyskin. Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille<3

Tänään aamulla heräiltiin lasten kanssa kaikessa rauhassa siinä seiskan pintaan. Lähdin tekemään Zeldan kanssa aamupesuja ja vaihtamaan päivävaatteita päälle, kun huomasin että neitihän on aivan näppylöillä, joka puolelta. Pikatsekkaus äitiryhmästä kuvamateriaalin kera, ja vesirokkoa epäiltiin kaikki, sillä mihinkään muuhun rokkoon näppylät eivät täsmänneet eikä ole syytä epäillä allergiaa tms. Zeldalla ei ole ollut kyllä kuumetta ollenkaan, mutta näppylöitä ilmestyi tasaiseen tahtiin koko päivän ajan. Täytyy katsoa miten tämä yö sujuu, ja huomenna mennä lääkäriin, jos näppyläiset eivät muutu ah-niin-ihanan vesikellomaisiksi, ja vakuuta mua lopullisesti vesirokosta.

Onneksi Zeldaa näpyt eivät ole näyttäneet vaivaavan, ja eilinen nuhakin on mennyt ohi. Toivottavasti tilanne ei mene yön aikana pahemmaksi. Ajoitus on vaan kertakaikkisen surkea, kun ensi viikolla meillä olisi vaikka ja mitä kivaa tekemistä tyttöjen kanssa. Mutta eipä näille jutuille voi mitään, täytyy toivoa että menee nopeasti ohi, ja jos tarttuu Tipalle niin että menisi hänelläkin parissa päivässä ohitse.

Me jätettiin Zelda Oton hoiviin ja suunnattiin Tiaran kanssa äkkiä viettämään rentoa äiti-tytärpäivää, sillä halusin että Tipa saa tehdä jotain kivaa ja tavallisuudesta poikkeavaa flunssaviikon jälkeen, ennenkuin mahdollinen vesirokko sitten iskee häneenkin. Mentiin metrolla Itikseen ja pyörittiin parissa kaupassa, ostettiin Tipalle muutama uusi juttu, sekä mulle beiget perus ballerinat ja sitten suunnattiin jäätelölle Spice Iceen. Tipa oli aivan haltioissaan omasta mini fantasia -annoksestaan ja kieltämättä mullekin maistui ihanat jätskiherkut.

Oli ihana hengailla Tiaran kanssa kahdestaan, sillä on niin loistavat jutut! Ja on ihanaa kun saa välillä antaa 100% kaiken huomionsa vain toiselle muksulle, se on mulle tärkeää että vietän kummankin kanssa aikaa myös erikseen. Kyllähän sitä ihan eri tavalla pystyy keskittymään Tiaran juttuihin, kun ei ole se toinen hurjapää pyörimässä siinä yhtäaikaa, ja tietysti myös toisin päin.

Meillä on tosiaan ollut huonoa tuuria nyt viimeisen viikon ajan, mutta kyllä tämä tästä. Ehkä me ollaan sairastettu nyt koko kesän taudit kerralla, eikä tarvitse sitten juhannuksena kärsiä nuhasta tai varsinkaan vesirokosta. Nyt saa muuten vinkata lasten suosikkileffat tai sarjat, veikkaan että ainakin alkuviikko tulee edelleen kulumaan neljän seinän sisällä, joten uudet vinkit ovat tarpeen, kun tälläkin viikolla on Doraa, Risto Räppääjää, Kaapoa, Muumeja ja Milli & Mollia tullut tuijoteltua ihan riittämiin. Zelda ei ole telkkarista ollenkaan kiinnostunut vielä, mutta Tiara tykkää kipeänä makoilla peiton alla ja katsella sarjoja.

Mä käperryn nyt vihdoinkin Oton kainaloon katsomaan Viaplaysta jotain leffaa, hyvää yötä kaikille♥