Otsikko on vastaus kysymykseen, jota mulle on tässä tasaiseen tahtiin nyt tiputeltu joka suunnalta pari viime päivää. Mä toivoin kirjoittavani tätä postausta lasillinen G.H. Mummia kädessä, posket onnesta hehkuen, mutta nyt kirjoitankin tätä aika mitäänsanomattomin fiiliksin. Sain siis tänään kirjeen ammattikorkeasta, ja kuten ehkä joku näistä mun hurjan hienovaraisista vihjailuista saattoi jo päätellä, en  päässyt ykkösvalintana olleeseen kouluun.

Koulun valitsemisesta ykkösvalinnaksihan saa viisi lisäpistettä, ja mun pisteet menivät tällä kertaa koululle, johon ne eivät yhdessä muiden pisteiden kanssa riittäneet, siinä koulussa oli hakijoitakin kaikkein suurin määrä, ja tosiaan korkein sisäänpääsyraja pisteissä. Kakkosvalintakouluun sensijaan olisin päässyt heittämällä sisään jos olisin silloin yhteishaussa asettanut sen ykköseksi, sillä ilman näitä viittä lisäpistettä, multa puuttui vain reilu yksi piste sisäänpääsyrajasta. Kohtalon ivaa? Yksi klikkaus eri tavalla hakulomaketta täytettäessä, ja mulla olisi nyt koulupaikka syksyksi.

Mä en missään nimessä ala puolustelemaan tai esittämään että tämä ei harmita mua, olisi vain typerää hokea että ”näinhän tämän pitikin mennä, vitsit mä oon iloinen!”, mutta onneksi tämä ei juurikaan vaikuta meidän suunnitelmiin, koska mitään ei oltu lyöty lukkoon, tarhapaikkaa ei oltu haettu ja mulla on omat työni joissa riittää haastetta koko syksyksi. Koulupaikan sijaan mä sain tästä kuitenkin arvokasta kokemusta, opetuksen siitä, että tutustun edellisvuosien pisterajoihin eri kouluissa pilkun tarkkaan ennenkuin painan hakulomakkeessa ”lähetä” -nappulaa, ja yhä kovemman motivaation, sillä jo pelkkä pääsykokeisiin lukeminen vahvisti sen, että tämä on se mun juttu mitä haluan tehdä.

Mua ehdottomasti harmittaa, tunnen itseni epäonnistuneeksi, nolottaa kirjoittaa tätä postausta ja kertoa omasta epäonnistumisestani. En kuitenkaan aio luovuttaa, koska tiedän että juuri tuo, on se mitä oikeasti haluan, ja koska se oli noin pienestä kiinni, ei ole mitään järkeäkään lopullisesti luovuttaa. Katsotaan mihin tämän vuoden kuviot Kideblogeissa mua vievät, ja sen mukaan mietin sitten, että haenko kouluun jo nyt syksyllä, vai vasta ensi keväänä uudelleen. Varmaa syksyn suunnitelmista on ainoastaan se, että Tiaralla alkaa elokuussa kerho kolme kertaa viikossa ja hän odottaa sitä kuin kuuta nousevaa.

Onneksi shamppanja paranee vanhetessaan, enkä tippunut tyhjän päälle. Pettymys menee ohi kun keskittyy kesälomailuun ja uusiin haasteisiin! Mä haluan onnitella kaikkia jotka saivat koulupaikan, mun kaveri kertoi tänään päässeensä kouluun, johon otettiin kaksi opiskelijaa sisään, ja se on mun mielestä ihan uskomattoman hieno saavutus. Onnea siis hänelle ja kaikille muille ensi syksyn uusille opiskelijoille <3