Kaupallinen yhteistyö: Haaga-Helia & Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamk

Tänä syksynä meillä on ollut suuria muutoksia työelämässä Oton kanssa. Perustimme nimittäin vihdoinkin yhteisen osakeyhtiön, mistä olemme haaveilleet vuosikausia. Uuden valtavan askeleen ottaminen tuntui pelottavalta, mutta samalla niin hienolta. Nyt saamme tehdä töitä yhdessä, yhteisen yrityksen ja yhteisen perheen eteen. Vaikka työ on tuttua ja olemme tehneet paljon yhdessä jo vuosien ajan, on tässä kuitenkin myös paljon uutta. Ensimmäistä kertaa elämässä meillä molemmilla on aikaa tavallisen työpäivän verran yrityksen pyörittämiseen. 

Olemme olleet keskellä muutosta ja huomaamme, että kummallakin on valtava halu kehittää toimintaa ja oppia uutta jatkuvasti. Silti samaan aikaan töitä on (onneksi) paljon ja aikaa uuden opetteluun taas ei ihan niin paljoa. Onneksi kuulin juuri tänä syksynä kaikille avoimista MOOCeista, jotka ovat mikro-opintoja tarkkaan rajattuun osaamisen päivittämiseen itseä kiinnostavista aiheista. Ne sopivat siis täydellisesti tähän meidän monesta liikkuvasta palasta koostuvaan suurperheellisten yrittäjien arkeen. 

Mikä on MOOC?

MOOCit ovat erinomainen tapa kehittää omaa osaamistaan. Yritysten muutoskumppanina -sivustolta löytää lukuisia eri MOOCeja sekä lyhyempiä tietoiskuja, joilla omaa osaamista voi päivittää joustavasti työn ohessa itselle sopivaan aikaan. Tarjolla olevat mikro-opinnot ovat käytettävissä 24/7. Voi esimerkiksi aloittaa nopeista tietoiskuista ja jatkaa sitten halutessaan seuraavaan laajempaan kokonaisuuteen.

Mikro-opinnot ovat ytimekkäitä, työn lomassa joustavasti suoritettavia kokonaisuuksia. Yritysten muutoskumppanina -sivuston tarjoamat kokonaisuudet koostuvat esimerkiksi lyhyistä podcasteista, webinaareista ja yrityksille suunnatuista mikro-opinnoista. Mikro-opintoja voi suorittaa ketterästi ajasta ja paikasta riippumatta ja parasta on se, että ne ovat täysin ilmaisia, mikä madaltaa huomattavasti kynnystä opetella uutta. 

MOOCien avulla voi opetella esimerkiksi parempaa arjen hallintaa

Yksi itseäni kiinnostavista MOOCeista on Haaga-Helian Hengitä maapalloa – havainnoinnin harjoituksia arjen hallintaan. Yhden opintopisteen mittaisen avoimen ammattikorkeakoulun opintojakson aiheina ja tavoitteina on:  

– Omasta työssä jaksamisesta huolehtiminen

– Oman ajankäytön tehokkuuden parantaminen

– Mitä ovat tulevaisuuden keskeiset taidot työntekijälle oman tehokkuuden näkökulmasta

– Oman mielen toiminnan ymmärtäminen suhteessa työssä jaksamiseen

Oma työhyvinvointi sekä tehokas ajankäyttö ovat nimenomaan asioita, johon haluan kiinnittää erityistä huomiota. Kun on ollut yksinyrittäjänä pitkään, on ajankäyttö ollut ehkä vähemmän organisoitua, enkä ole aina huolehtinut tarpeeksi omasta jaksamisestani. Huomaan, että Oton tultua virallisesti mukaan olemme kumpikin alkaneet kiinnittää enemmän huomioita prosesseihin ja sujuvuuteen, ja tämä Hengitä Maapalloa -MOOC tarjoaa runsaasti työkaluja nimenomaan siihen. 

Yrityksen kyberturvallisuus

Tärkeä aihe kaikille yrittäjille nykypäivänä on myös kyberturvallisuus. Bongasin Yritysten muutoskumppanina-sivustolta Xamkin eli Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun järjestämän Kyberturvallisuus -MOOCin. Kurssilla tutustutaan lyhyesti kyberturvallisuuden ja kyberhygienian käsitteisiin, joiden pohjalta voi arvioida omaa toimintaa itsenäisten pohdintatehtävien pohjalta. Lisäksi kurssilla tarkastellaan kyberturvallisuutta esimerkiksi yrityksiin liittyvien riskien, kyberhygienian, inhimillisten tekijöiden sekä kriittisen infrastruktuurin näkökulmista. Kokonaisuus koostuu kuudesta videosta ja niiden lisämateriaaleista, joten kyseessä on aidosti lyhyessä ajassa haltuun otettava kokonaisuus. 

Juteltiin tästä kurssista Oton kanssa, ja aiheet ovat juuri niitä, joita hän itse opiskeli täysimittaisella kurssilla ollessaan opiskelijana Haaga-Heliassa. Aivan huikeaa, että nyt näitä tärkeitä asioita voi opiskella myös lyhyemmin ja tiiviimmin ihan jokainen, joita ne koskettavat.

Näiden lisäksi Yritysten muutoskumppanina -sivuilta löytyy aivan valtava määrä muita erilaisia mikro-opintoja, joten sinne kannattaa ehdottomasti tutustua. Sivusto tarjoaa työkaluja niin muutoskyvykkyyteen, digitalisaatioon kuin vihreään siirtymäänkin. Uusia mikro-opintoja päivitetään sivustolle syksyn aikana myös lisää, joten opittava ei varmasti lopu kesken. Olipa kiinnostuksen kohteena sitten tekoälyn hyödyntäminen tavallisen yrittäjän arjessa, sosiaalisen median markkinoinnin aloittaminen, saavutettava digitaalinen sisältö tai vaikka pienen yrityksen vastuullisuuden kehittäminen, kaikkea löytyy. Käy kurkkaamassa monipuolinen tarjonta tästä!

#haagahelia #avaaovettyöelämään #avoinamk #xamk #tunnehuominen

Kysyin seuraajiltani IG-storyssa kysymyksen, että missä ammatissa he näkisivät minut jos en olisi nykyisessä ammatissani, eli someyrittäjä. Inspiraation kysymykseen sain @sariannasitnb IG-tililtä, kun hän oli kysynyt omassa storyssaan tämän kysymyksen. Oli aivan älyttömän hauskaa lukea vastauksia ja tuli sellainen olo, että luonteeni ja kiinnostuksenkohteeni ovat kyllä puskeneet vahvasti läpi täällä blogissa. Niin hyvin seuraajat selkeästi tuntevat minut! Lähes kaikki vastaukset olivat sellaisia, että olen ainakin joskus miettinyt kyseistä ammattia, että millaistakohan sellaista työtä olisi tehdä tai sopisiko se minulle.

Tuli myös todella imarreltu olo, niin kauniita sanoja sain! Moni sanoi, että näkisi minut ehdottomasti lasten tai perheiden parissa tekemässä töitä siksi, miten olen lasten kanssa. Siitä tuli niin hyvä mieli, parasta mahdollista palautetta mitä voi saada. Moni sanoi myös, että näkee mut jossain, missä voin auttaa ihmisiä. Myös siitä tuli ihana ja lämmin fiilis.

Halusin käydä yleisimmät ammattiehdotukset ihan yksitellen läpi, että millainen tunne minulla itselläni on kyseisestä ammatista. Kirjoitin ylös ajatuksia, joita minulla olisi itsestäni tekemässä kyseisen alan töitä. Toivottavasti tykkäätte vähän erilaisesta postausideasta!

Top 13 seuraajien yleisimmät ammattiehdotukset minulle kyselyn perusteella:

1. Varhaiskasvatuksen opettaja (38 ehdotusta)

Tämä oli kaikkein yleisin! Todella suuri osa vastauksista oli varhaiskasvatuksen opettaja / lastentarhan opettaja / eskarin opettaja. Ja siis myönnän kyllä, että viihdyn todella hyvin lasten parissa ja olisi hurjan mielenkiintoista tehdä tätä tärkeää työtä. Olen sitä joskus nuorempana miettinytkin. Olisi ihan huikeaa päästä vaikuttamaan positiivisesti varhaiskasvatukseen ja lasten jokapäiväiseen arkeen. Toisaalta, työ on myös resurssipulan vuoksi tällä hetkellä käsittääkseni melko raskasta ja yksi ihminen joutuu usein tekemään useamman ihmisen työt.  Kaikki kunnia ihan jokaiselle varhaiskasvatusopelle tärkeästä työstä, jota teette! En tiedä pystyisinkö siihen itse, vaikka se varmasti parhaimmillaan on maailman antoisin työ, kun saa olla maailman parhaiden tyyppien eli lasten kanssa. Moni sanoi, että olisin ihana varhaiskasvatuksen opettaja ja se lämmitti kyllä sydäntä! Olen niin otettu siitä, että ajattelette noin.

2. Sosiaalityöntekijä / perhetyöntekijä (35 ehdotusta)

Toisiksi yleisin vastaus. Sosiaalityöntekijän uraa olen ihan tosissani miettinyt ja monesti. Joko sosiaalialaa AMK:ssa tai sitten sosiaalitieteitä valtiotieteellisessä ja ehkä ennemmin jälkimmäistä. Vaikka koen hirveän arvokkaana juuri sen suoraan perheiden ja lasten kanssa tehtävän työn, haluaisin kuitenkin päästä päättämään ja vaikuttamaan niihin asioihin vielä enemmän ihan rakennetasolla. Haluaisin päästä tulipalojen sammuttamisen sijaan estämään niitä syttymästä ihan kokonaan. On niin paljon asioita, joita voisi ja pitäisi tehdä paremmin, jotta sosiaali- ja perhetyöntekijät voisivat oikeasti tehdä työtään täysillä, eivätkä joutuisi vaan yrittää selvitä hurjista asiakasmääristä. Miten apu saataisiin entistäkin paremmin ohjattua perheille jo ennen suuria ongelmia, miten tavoitettaisiin kaikki ne perheet, jotka eniten kaipaavat apua ja jotka hyötyisivät ennaltaehkäisevästä tuesta.

3. Alakoulun opettaja (20 ehdotusta)

Tämäkin on ihan super tärkeä ja mahtava työ! Ja olisi ihan huippua olla alakoulun opettaja. Olen monesti miettinyt, että millainen opettaja olisin ja miten kykenisin siihen kaikkeen, mitä juuri alakoulun opet tekevät. Miten paljon on myös sitä työtä, joka tapahtuu oppituntien ulkopuolella. Ehdottomasti sellainen työ, jota voisin harkita itselleni. Toisaalta alakoulun opettajan työssä on niitä samoja ongelmia, joita on myös varhaiskasvatuksessa. Resurssipulaa, sitä, että joutuu tekemään yksin monet työt ja joutuu vastaamaan yksin tilanteista, joissa oikeasti vaadittaisiin moniammatillista yhteistyötä. Ihailen kyllä kaikkia opettajia, oli sitten millä kouluasteella tahansa!

4. Markkinoinnin ammattilainen (15 ehdotusta)

Tämä liippaa kaikista lähimpää ”omaa alaani”. Olisi todella kiinnostavaa olla markkinointialalla töissä ja tältä alalta minulla myös on kokemusta niin, että olen ollut toisessa yrityksessä töissä, enkä vain omassani. Voi olla, että joskus isona päädyn vielä markkinointihommiin jollekin toiselle, tai päädyn tekemään oman yritykseni kautta niitä hommia enemmän toisille kuin itselleni. Se tuntuu järkevältä urasiirrolta jossain vaiheessa elämää. En silti ole varma onko se koko loppuelämän intohimo. Onneksi ei tarvitse vielä tietää.

5. Psykologi / Lasten psykologi (10 ehdotusta)

Ihan mielettömän kiinnostava ja tärkeä ammatti! Ja sekin lasten parissa. Olisi ihan huikeaa päästä lasten psykologiksi. Tämä on varmasti yksi ikuisia haaveammattejani. Lasten psykologiksi pääsy vaatisi ensin viisi vuotta perusopintoja yliopistossa ja sitten puolen vuoden harjoittelun. Jos pääsisin opiskelemaan tätä alaa, olisin aika onnekas.

6. Lasten lääkäri ( 8 ehdotusta)

Olisi ihan mieletöntä olla lasten lääkäri, mutta en elättele lainkaan toiveita, että pääsisin ikinä lääkikseen. Kemia, fysiikka ja pitkä matematiikka eivät vaan luonnistu minulta tai edes kiinnosta minua ollenkaan siinä määrin, että yrittäisin. Olisi huippua olla lääkäri, mutta jätän sen niille, jotka loistavat kaikilla osa-alueilla joita se vaatii. Olen kuitenkin todella imarreltu tästä ammattiehdotuksesta, jota tuli vielä monen monta kertaa, kiitos!

7. Lasten hoitaja / perhepäivähoitaja (7 ehdotusta)

Todella tärkeä ja ihana työ! Voisin tehdä varmasti jonkin aikaa, mutta minulla on niin suuri ja palava halu päästä suunnittelemaan ja vaikuttamaan asioihin siellä taustalla, joten voi olla, että en osaisi jäädä aloilleen siihen itse lastenhoitotyöhön. Mutta nostan hattua jokaiselle tämän alan ammattilaiselle, joka tekee päivittäin tärkeää työtä ja kohtaa lapsia ja perheitä.

8. Neuvolan terveydenhoitaja (7 ehdotusta)

Ai että, tämä olisi niiiiiiin ihana työ! Haluaisin olla sellainen ihana  ja kannustava muumimamma, jonka luokse perheillä olisi turvallista tulla! Sellainen, joka osaisi neuvoa niksit nukkumiseen ja syömiseen ja läheisyyteen ja kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan, mikä vaan voi mieltä askarruttaa. Sellainen turvallinen tyyppi, joka osaisi kohdata jokaisen perheen ja tilanteen arvokkaasti ja kunnioittavasti, sekä lempeästi ja jolle uskaltaisi puhua rehellisesti ja aidosti kaikista arjen ja elämän asioista. Joo. Tätä olen kyllä miettinyt myös. Olen jopa yllättynyt siitä, miten vahvoja mielikuvia mulle tuli itsestäni neuvolan terveydenhoitajana kun kirjoitin näitä lauseita. Tähän vaikuttaa varmasti se, että meillä on ollut niin ihana neuvolan terveydenhoitaja itsellä ihan sieltä vuodesta 2011 asti, että olen saanut parhaan mahdollisen esimerkin siitä, millainen työntekijä voi parhaimmillaan olla.

9. Kampaaja (7 ehdotusta)

Ihana ehdotus! Kampaajaksi mä silloin opiskelin kun tapasin Oton. Olisi ihan huippua olla kampaaja, mutta en kuitenkaan koe, että loppupeleissä se sopisi mulle. Lisäksi nykyinen hajusteherkkyyteni hankaloittaisi huomattavasti työn harjoittamista, vaikka toki voisin perustaa täysin hajusteettoman kampaamon, niitäkin on. Ihailen kaikkia upeita hiusalan ammattilaisia, he tekevät niin paljon muutakin kun vaan hiuksia!

10. Hoitoalalla lähihoitaja tai sairaanhoitaja (6 ehdotusta)

Super tärkeä työ, mutta tähän en usko, että itse pystyisin. Mulla on oksennusfobia ja jonkinasteinen bakteerikammo myös, joten en usko, että kykenisin kaikkeen siihen käytännön työhön, vaikka muuten ala olisi todella lähellä sydäntä. Kun mua ahdistaa jo se jos perheenjäsen voi pahoin, niin en kykenisi olemaan lempeä ja rauhallinen jonkun noroviruspotilaan kanssa, kun kaikki vaistot huutaisivat vaan, että ”JUOKSE NIIN KAUAS KUIN PÄÄSET!”. Kaikki kunnia ihan jokaiselle hoitajalle, joka pitää tämän yhteiskunnan rattaat pyörimässä! Toki on paljon erilaisia sairaanhoitajia, olisi varmasti ihan erilaista olla sairaanhoitajana vaikkapa vastasyntyneiden teholla tai esim. röntgenhoitajana. Sitä voisin varmasti tehdä. Mutta mietityttää se, että sinne päästäkseen täytyy varmasti kyetä myös työskentelemään noiden edellä mainitsemieni itseäni pelottavien asioiden kanssa ensin.

11. Kätilö (5 ehdotusta)

Niin mielettömän ihana työ, jota olen myös miettinyt. Mielettömän vastuullinen työ myös, ja se on se mikä siinä itseäni pelottaa. En tiedä uskaltaisinko ottaa vastuuta toisten ihmisten elämästä ja kuolemasta. Se tuntuu niin suurelta asialta, että en siihen kykenisi. Rakastan synnytyksiä ja rakastan vauvoja ja haluaisin mielellään olla mukana synnytyksessä vaikka joka ikinen päivä, jos jokaisessa synnytyksessä kaikki aina päättyisi 100% hyvin. Mutta en tiedä miten henkisesti selviäisin niistä tilanteista, kun kaikki ei menekään niin hyvin ja lopputulos olisi se kamalin mahdollinen. Siksi en usko, että pystyisin siihen itse ja kunnioitan ihan mielettömän paljon jokaista kätilöä, joka pystyy.

12. Toimittaja (4 ehdotusta)

Olisi ihan mahtavaa olla toimittava tai vaikkapa tutkiva journalisti! Vaikka toimittajan ammatissa mietityttää kyllä myös kaikki se sama, mikä omassa nykyisessä ammatissa. Toimittajat kohtaavat häirintää, vihapuhetta ja jopa vainoamista. Toisaalta, toimittajat pääsevät kohtaamaan paljon erilaisia ihmisiä ja tapahtumia ja kokemaan paljon sellaista, mitä moni muu ei. Toimittajan ammatti on hieno ammatti, mutta en tiedä olisiko itsestäni siihen.

13. Lastenvaatteiden suunnittelija (4 ehdotusta)

KYLLÄ! Haluaisin todellakin olla lastenvaate-designer tai suunnitella lapsille ja aikuisille mätsääviä vaatteita! Muotisuunnittelijan ammatti oli haaveammattini jo lapsena ja edelleen salaa haaveilen siitä joskus. Jos tätä olisi mahdollista tehdä ilman, että tarvitsee itse osata ollenkaan ommella, olisin ihan super mielelläni lastenvaatteiden suunnittelija. Haaveilen kyllä todella paljon siitä, että saisin joskus suunnitella oman lastenvaatemalliston (edes pienen) jollekin toiselle vastuulliselle merkille, jolla ompelijat ja muut resurssit olisi jo valmiiksi olemassa.

Muita yksittäisiä/pari mainintaa saaneita ammattiehdotuksia:

Jonkun coolin yrityksen luova johtaja, vaatemyyjä, kaupan kassa, muotilehden toimittaja, stylisti, vaatesuunnittelija, toimintaterapeutti, sisustusarkkitehti, kotitalousope, kirjailija, pankkivirkailija, kiinteistönvälittäjä, korusuunnittelija, puheterapeutti, mainostoimiston työntekijä, viestintäalan asiantuntija, koulukuraattori, hyvinvointiliikkeen yrittäjä, nuoriso-ohjaaja, juristi, kahvilaleipomon pitäjä, joku hampaisiin liittyvä, viestintäalan asiantuntija isossa organisaatiossa, konsultti, barista, hajuton kosmetiikka myyntitykki, juhlasuunnittelija, erityisopettaja, lasten oikeuksiin vaikuttavan järjestön johtaja, lapsiperheiden sisustussuunnitteluohjelman juontaja ja suunnittelija, kokki. 

Haluan kiittää ihan mielettömän paljon teitä kaikkia kaikista näistä ammattiehdotuksista, joita tuli ihan valtava määrä. Haluan kiittää myös ihan älyttömän paljon kaikista teidän kauniista sanoista, oikeasti pyyhin kyyneleitä täällä kun luin miten ihanasti kirjoititte minusta.  Teidän sanoista tuli mulle niin hyvä mieli ja ehdotuksista oikeasti paljon uutta ajateltavaa. Ei sitä voi tietää vielä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tämä nosti pintaan tosi paljon tunteita ja jotenkin oli ihana huomata miten vahvoja myönteisiä tunteita moni ammatti herätti mun sisällä. Miten kovaa paloa tunnen montaa ammattia kohtaan, vaikka samalla rakastan nykyistäkin ammattiani. Onneksi tässä on koko elämä aikaa. Jatketaan keskustelua IG:n puolella! 

Siinä on kysymys, jonka mun ystävä käski mun kysyä itseltäni, kun soitin hänelle sinä päivänä, kun oltiin löydetty tämä asunto, eikä tiedetty mitä tehdä. Oltiin innoissamme ja samaan aikaan niin suuren päätöksen tekeminen pelotti. Mitä tekisin, jos en pelkäisi? ”Tekisin ostotarjouksen heti”, vastasin. Ja hän kehotti meitä tekemään sen ja neuvoi sen tekemisessä kädestä pitäen. Se kysymys jäi mun mieleen. Ystäväni kertoi sen olevan hänelle tärkeä kysymys, jota hän aina kysyy itseltään suurten päätösten äärellä. Ja kun mä pohdin kuinka pitkälle hän on päässyt elämässä, mä todella näen sen kysymyksen merkityksen. Ei niin pitkälle päästä pelkäämällä ja kyseenalaistamalla omaa itseä.

Olen ikuisesti kiitollinen tuosta hyvin ytimekkäästä ja yksinkertaisesta kysymyksestä ystävälleni, koska se toi meidät tänne missä nyt olemme. Kotiin. Soitettuani ystävälleni, kysyin sen kysymyksen Otolta: ”Mitä me tehtäis, jos ei pelättäis?”.  Ja niin me tehtiin tarjous. Ja te tiedätte kyllä miten se päättyi. (Yhdessä-podin jaksossa kerromme tarkemmin tästä ostoprosessista, jos et ole vielä kuunnellut ja haluat kuulla siitä lisää). 

En tiedä oltaisiinko me uskallettu tehdä tätä päätöstä kahdestaan ilman mitään rohkaisua. Vai oltaisiinko vaan jääty jahkailemaan ja menetetty meidän mahdollisuus, koska asunnosta oli niin paljon kiinnostuneita? Ken tietää (barbie ei). Luulen, että ei oltaisi uskallettu, ainakaan riittävän nopeasti. Ehkä oltaisiin päästy tähän päätökseen muutaman päivän jahkailun jälkeen, mutta sitten olisi voinut olla jo myöhäistä.

Siksi on niin uskomattoman tärkeää, että itsensä ympäröi ihmisillä, jotka rohkaisevat ja nostavat ylöspäin sen sijaan, että epäilisivät ja lannistaisivat. Niiden ihmisten merkitys on ihan valtavan suuri, jotka meihin uskovat. Yksikin rohkaiseva tyyppi, joka sanoo oikeat sanat oikealla hetkellä, voi jättää lähtemättömän positiivisen jäljen meidän elämään. Olen ihan älyttömän kiitollinen meidän ystävistä ja läheisistä. Meillä on ympärillä suuri joukko ihania ja kannustavia ihmisiä, joihin voi luottaa.

Vaikka rohkaisevilla ihmisillä on positiivinen vaikutus ja olen heistä kiitollinen, elämää ei kuitenkaan voi rakentaa muiden rohkaisun varaan. Siksi päätin napata saman kysymyksen itselleni ohjenuoraksi elämän tärkeisiin päätöksiin. Pelko on toki hyväkin asia – pelko estää meitä tekemästä oikeasti typeriä ja hengenvaarallisia asioita. Epäonnistumisen pelko on kuitenkin sellainen pelko, josta en ainakaan itse koe olevan mitään hyötyä. Päin vastoin. Se estää tekemästä niitä asioita, joilla voi olla ratkaiseva positiivinen vaikutus elämään.

Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, kuinka olen kyllä rohkea silloin kun on pakko. Perustin esimerkiksi yrityksen raskausaikana tultuani juuri irtisanotuksi, vailla mitään hajua siitä, tulisiko siitä yrityksestä edes mitään. Mulla ei kuitenkaan ollut mitään muutakaan vaihtoehtoa tai varasuunnitelmaa, joten uskalsin perustaa yrityksen. Se oli mun paras oljenkorsi päästä elämässä eteenpäin ja se kannatti. Mutta haluan olla yhtä rohkea myös silloin, kun vaihtoehtona olisi pysyä omalla mukavuusalueella. Jos olen rohkea myös silloin kun ei olisi pakko, uskallan tarttua useampiin mahdollisuuksiin. Usein vaan tuntuu turvallisemmalta pitää kiinni vanhasta ja jättää se mahdollisuus käyttämättä, vaikka niinhän se ei aina ole.

Mitä tekisin, jos en pelkäisi? Tätä kysymystä olen kysynyt itseltäni muuton jälkeen jo muutaman kerran, kun eteen on tullut valinnan paikkoja esimerkiksi työasioissa. Olen kokenut tämän kysymyksen juuri nyt erityisen tärkeäksi, kun tulevaisuus edelleen tuntuu kovin epävarmalta, kun ei tiedä miten talousasiat Suomessa ja maailmalla etenevät. Samaan aikaan kun mua pelottaa, pitää kyetä ideoimaan uutta ja näkemään kauemmas. Samaan aikaan kun haluan olla varovainen, säästäväinen ja harkitseva, pitää olla myös innovatiivinen ja kyetä nopeisiinkin päätöksiin. Pitää uskaltaa myös sijoittaa tulevaisuuteen.

Olen uskaltanut tehdä uusia asioita, ottaa yhteyttä uusiin ihmisiin, sanoa suoraan mitä haluan, tarttua uusiin tarjouksiin jotka tuntuvat pelottavalta, mutta kutkuttavalta. Toivon, että pelkojen voittaminen on kannattavaa.

Harjoittelen tätä rohkeutta joka päivä. Samalla kun harjoittelen olemaan rohkea, yritän myös kehittää itseni, jotta voisin rohkeuden lisäksi olla myös taitavampi. Yksi aika merkittävä juttu mulle tänä keväänä oli se, kun kävin kaupallisen yhteistyön yhteydessä yhden kokonaisen kurssin avoimessa ammattikorkeakoulussa. Sain kurssista viisi opintopistettä ja arvosanaksi vitosen, eli parhaan mahdollisen arvosanan. Työskentelin täysin itsenäisesti ja kurssi liittyi olennaisesti myös omaan työhöni ja yrittäjyyteen. Siitä tuli sellainen fiilis, että hitto, kyllähän mä nyt osaan tän. Se rohkaisi mua tosi paljon. Tämä oli ensimmäinen kerta kun opiskelin (pidempään kuin parin päivän koulutuksen) kymmeneen vuoteen. Sain siitä tosi paljon uskoa itseeni ja omiin kykyihini.

Opinnoista puheen ollen, mulla unohtui koko tämän kevään yhteishaku – silloin kun hakuaika oli, lapset olivat juuri jääneet kotiin ja lisäksi oltiin juuri löydetty tämä uusi koti ja siinä oli paljon puuhaa parille viikolle. Nyt olen kuitenkin helpottunut, etten hakenut kouluun vielä. Kaiken muun päälle se olisi ollut ensi syksylle liikaa, koska mun täytyy pystyä tekemään nyt täysillä töitä, kun Otto on vielä opintovapaalla. Jouluna Otto valmistuu omasta koulustaan, mikäli kaikki menee kuten olemme suunnitelleet ja sen jälkeen ainakaan näillä näkymin mikään ei estä meitä vaihtamasta rooleja. Mua keskittymästä kouluun ja Ottoa työntekoon. Hullua, miten nopeasti tämä Oton opiskeluaikakin on mennyt. Vastahan hän haki – ja nyt puolen vuoden päästä jo valmistuu.

Mitä tekisin, jos en pelkäisi? Julkaisisin tämän postauksen. Jos en pelkäisi, mitä joku sanoo, kun en hakenutkaan nyt kouluun, vaikka aiemmin keväällä olin vielä sitä mieltä, että nyt voisi olla hyvä hetki hakea. Jos tietäisin, että mulla on aina oikeus muuttaa mieltä, eikä mun tarvitse perustella mun henkilökohtaisia valintoja kenellekään. *julkaise* 

Mitä sä tekisit, jos et pelkäisi?

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Hämeen ammattikorkeakoulun ja Indieplacen kanssa.

Kerroinkin tuossa viime vuoden puolella Instagramissa, että käyn nyt alkuvuodesta Business design -kurssia Hämeen ammattikorkeakoulussa. Business design-kurssi kuulosti kiinnostavalta, sillä ajattelin hyötyväni siitä yrittäjänä itse. Halusin oppia parempia työkaluja yritykseni ketterään kehittämiseen ja parempaan asiakasymmärrykseen. Haluan vastata kysyntään entistäkin paremmin, kehittää uusia liiketoiminnan muotoja ja muotoilla tarjoamiani palveluita vielä kannattavammiksi sekä itselleni että asiakkaille.

Olen jo pidemmän aikaa haaveillut opiskelusta ja tämä kaupallinen yhteistyö Hämeen ammattikorkeakoulun kanssa olikin täydellinen väylä testata, miten opintojen, täysipäiväisen yrittäjyyden ja kolmen lapsen äitiyden yhdistäminen sujuu. Etukäteen mulla ei ollut oikein mitään selkeää kuvaa siitä, millaista se tulisi olemaan.

Tiesin Oton opintojen kautta, että opinnot voi suorittaa virtuaalisena ja niiden apuna käytetään moodlea, joten perusperiaatteet olivat tuttuja. Tämä Business Design -kurssi on täysin virtuaalinen, mikä oli ihanteellinen vaihtoehto itselleni. Hämeen ammattikorkeakoulu ei ole mulle lähimpänä sijaitseva ammattikorkeakoulu, mutta eipä sillä koulun sijainnilla ollut mitään väliäkään, sillä tätä kurssia voi opiskella yhtä hyvin niin Oulusta, Helsingistä kuin vaikka ulkomaan reissultakin.

Mun ja Oton tilanteet opiskelijoina eroavat ratkaisevasti siinä, että Otto on opintovapaalla ja itse taas teen ihan normaalia työviikkoa joka viikko. Lisäksi opinnot ovat tosiaan sijoittuneet tähän alkuvuoteen, joka on pitänyt sisällään niin meidän New Yorkin reissun kuin lasten hiihtolomankin. Yhtälö ei ole välttämättä ollut se kevyin mahdollinen tapa maistaa opiskelua, mutta ei kyllä raskainkaan mahdollinen. New Yorkissa olin itsekin lomalla, mutta lasten hiihtolomaviikon aikana olen työnteon lisäksi opiskellut. Onneksi Otto on voinut lomailla.

Kun opinnot alkoivat tammikuun alussa, oli sellainen tunne, että tässähän on valtavasti aikaa. Kurssin pitää olla suoritettuna maaliskuun puoliväliin mennessä. Business Design -kurssi on siitä mulle täydellinen, että siinä ei ole viikottaisia deadlineja, vaan ainoastaan yksi deadline, johon mennessä kaikki tehtävät pitää olla tehtynä. Tämä joustavuus sopii omaan yrittäjähenkiseen työskentelytapaani täydellisesti. Välillä mulla on tullut viikkoja, että en ole tehnyt yhtään tehtävää. Välillä taas olen tehnyt yhdessä päivässä kolme tehtävää. Olen voinut tehdä opintoja aina silloin, kun mulla on ollut hyvä hetki. Kiireisimpinä työviikkoina olen unohtanut opiskelut kokonaan ihan suosiolla.

Nyt lasten hiihtolomaviikolla Oulussa olen työnteon lisäksi opiskellut parina aamupäivänä ja yhtenä iltana lasten mentyä nukkumaan. Mulla on vielä tekemistä kurssilla, mutta koen olevani ihan hyvässä vaiheessa siihen nähden, kuinka paljon aikaa on vielä jäljellä.

Business Design -kurssin sisältö on ollut älyttömän kiinnostavaa ja synnyttänyt suuren kipinän opiskelua kohtaan itsessäni. Olen huomannut, että minähän ymmärrän ja osaan! Suurin pelko mulla on pitkään ollut opintojen suhteen, että en enää osaisi opiskella, kun en ole sitä kymmeneen vuoteen tehnyt. Mutta onneksi pelko on ollut ihan turha. Yrittäjyys, sisällöntuotanto ja vaikuttajamarkkinointi on muutenkin jatkuvaa opiskelua, joten ne tekniikat eivät olleet multa hävinneet mihinkään, päinvastoin. Olen tainnut kehittyä näiden vuosien aikana opiskelijana aika paljon. Se on yllättänyt mut todella positiivisesti.

Olen nykyisin opiskelijana paljon tehokkaampi, suunnitelmallisempi ja huolellisempi. Pystyn käyttämään erilaisia visuaalisia työkaluja ja kirjoittaminen on mulle helppoa. Osaan myös etsiä tietoa, kun teen sitä muutenkin työssäni paljon. Olen nauttinut siitä, että kurssilla on virtuaalisuudesta huolimatta paljon vuorovaikutusta muiden opiskelijoiden kanssa. Olen kokenut saavani paljon hyötyä ja uusia näkökulmia omaan työhöni tästä kurssista ja tradenomin opinnot kiinnostavat edelleen, vaikka myös toisenlaisia vaihtoehtoja olen pyöritellyt mielessäni aina välillä. Nykyisessä työssä tradenomin opinnot olisivat varmasti pelkkää plussaa.

Mä en pysty lopettamaan työntekoa tai jäämään opintovapaalle. Myöskin äitiys on aika hitsin pysyvä osa mun elämää, jota ei voi laittaa tauolle. Mä haluan pystyä suorittamaan opintoja mistä tahansa, milloin tahansa. Siksi mulle ainoa keino mahdollistaa opiskelu muun elämän ohessa, on joustavat, monimuotoiset opinnot, jotka voi suorittaa omassa tahdissa ja mahdollisimman paljon virtuaalisesti. Hämeen ammattikorkeakoulussa tämä onnistuu.

HAMKissa voi opiskella kolmella eri tavalla: päivätoteutuksena, monimuotototeutuksena tai 24/7-toteutuksena, mikä tarkoittaa nopeutettua opiskelutapaa.

Päivä-opiskelu on se perinteinen tapa opiskella. Opiskelu on päätoimista ja kokopäiväistä ja opinnoissa edetään säännöllisellä rytmillä opiskeluryhmän kanssa. Monimuoto-opiskelu mahdollistaa opinnot työssäkäynnin ohessa. Monimuotototeutuksissa opiskellaan pääsääntöisesti työn ohessa ja opiskelu sopii työssäkävijän aikatauluihin. Monimuoto-opiskelussa oman alan työkokemus on myös suureksi eduksi, sillä voi osoittaa osaamisensa myös näytöillä. Monimuoto-opinnoissa on paljon myös itsenäistä työskentelyä. Nopeutetussa opiskelussa on hyvä olla valmiiksi paljon aiemmin hankittua tutkintoon liittyvää osaamista. 24/7 -opiskelutapa edellyttää opiskelijalta suunnitelmallisuutta, joustavaa ja tehokasta ajankäyttöä sekä oma-aloitteisuutta ja itsenäistä työskentelytapaa.

Otto on omissa opinnoissaan pystynyt hyödyntämään paljon aiempaa työkokemustaan, mikä nopeuttaa hänen opiskeluaan ja valmistumistaan. Uskon, että esimerkiksi mun pohdiskelemissa tradenomi-opinnoissa pystyisin myös itse hyödyntämään tähän mennessä kertynyttä työkokemusta melko paljon, mikä nopeuttaisi mahdollisesti myös mun opintoja. Itsenäinen työskentelytapa on mulle se kaikkein paras, yrittäjänä olen siihen tottunut ja nautin siitä. Yksin olen tehokkaimmillani, kun en ole riippuvainen muiden aikatauluista.

HAMKin opiskelijana voi suunnitella opinnot joustavasti oman elämäntilanteensa mukaan ja HAMKin mukaan jokaiselle löytyy sopiva tyyli opiskella. Munkaan ei siis kannata enää miettiä, että opinnot eivät sovi mun elämäntilanteeseen tällä hetkellä, sillä olen itsekin huomannut, että kyllä nämä opinnot saa sopimaan myös mun elämään. Mulla ei myöskään ole mikään tulipalokiire valmistua, joten omaa aiempaa kokemustani hyödyntämällä ja joustavasti opintoja suorittamalla uskon, että voisin saada tutkinnon suoritettua normaaliajassa. Tällöin opiskelutahti olisi hieman kevyempi kuin tutkintoaan 2,5 vuodessa suorittavalla Otolla. HAMKissa on ihanan positiivinen ja kannustava ilmapiiri ja mukavia opettajia. 

Samaan aikaan kun mun Business Design -kurssi päättyy, alkaa tämän kevään yhteishaku. Yhteishaku alkaa 18.3. ja päättyy 1.4.2020. Kevään yhteishaussa voi hakea Hämeen ammattikorkeakoulun suomenkielisiin AMK-koulutuksiin. Kaikkiin HAMKin tarjoamiin koulutuksiin voit tutustua HAMKin sivuilla. Suosittelen lämpimästi tutustumaan koulutustarjontaan ja pohtimaan mahdollisuutta lähteä opiskelemaan juuri omassa elämäntilanteessa. Mut tämä on yllättänyt todella positiivisesti ja on tullut oikein sellainen opiskelukipinä. En uskalla sanoa ääneen, että haen kevään yhteishaussa, etten jinxaa mitään. Mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

Aiotko hakea kevään yhteishaussa jonnekin? Oletko yhdistänyt opinnot ja perhe-elämän tai opinnot ja työnteon ja perhe-elämän? 

Mä olen niin ylpeä Otosta, että halkean varmaan. Kun Otto viime elokuussa aloitti opinnot ammattikorkeassa, se oli uutta meille kaikille. Oton syksy yhdistäen kokopäivätyötä ja koulunkäyntiä ja mun syksy yhdistäen kokopäivätyötä ja taaperon kotihoitoa oli eittämättä yksi työntäyteisimmistä ajanjaksoista meidän elämässä. Se oli kuitenkin todella sen arvoista. Tämä kevät taas on ollut mahtavaa työ-, opiskelu- ja vapaa-ajan harmoniaa. Kaikki on tuntunut olevan tasapainossa. On voinut höllätä, on voinut päästää irti siitä kiireen tunteesta ja pysähtyä nauttimaan kaikesta.

Otto ei oikein tiennyt mitä odottaa, kun palasi korkeakoulun penkille seitsemän vuoden tauon jälkeen. Nyt vuoden opiskeltuaan hän voi huokaista helpotuksesta: opiskelu aikuisena perheenisänä on hänelle aivan erilaista kuin se oli silloin seitsemän vuotta sitten. Kyky ottaa vastuuta, keskittymiskyky ja ajanhallinta ovat aivan eri tasolla kuin ne olivat silloin. Toisin sanoen opiskelu on hänelle paljon helpompaa nyt. Ei helppoa, mutta huomattavasti helpompaa.

Ensimmäisenä vuonna Otto on suorittanut jo lähes puolet koko 3,5v tutkinnon opintopisteistä. On siis syytäkin olla hänestä ylpeä. Ja millaisella innostuksella, draivilla ja ammattitaidolla hän on opintojaan suorittanut! Mä olen voinut katsoa vain ihaillen vierestä sitä kunnianhimoa, joka hänestä on löytynyt. Musta on ollut tosi hienoa huomata, miten tämä koulu on avannut Otosta ihan uusia puolia. Hän on innostunut monesta sellaisesta jutusta, jotka mietityttivät häntä opinnoissa etukäteen ja hän on löytänyt vahvuuksia juuri niissä asioissa, jotka häntä kiinnostivat. Tiedän, että opiskelu on ollut hänelle todella palkitsevaa.

Oton menestys opinnoissa on inspiroinut myös mua tosi paljon ja sytyttänyt sen palon, että mäkin haluan kouluun. Toisaalta, se on myös entisestään vahvistanut sitä tunnetta, että haluan ajoittaa sen oikein. Haluan ajoittaa sen aikaan, jolloin pystyn rauhassa keskittymään opintoihin, yhtä rauhassa kuin Otto on nyt pystynyt. Ja haluan ajoittaa sen aikaan, jolloin taloudellinen paine ei lepää mun harteilla, vaan pystyn heittäytymään 100% siihen kouluun ja miettimään työjuttuja vasta sitten, jos aikaa ja energiaa niiden jälkeen vielä on.

Mua naurattaa tämä: täällä me vaan mietitään perusteellisesti oikeaa ajoitusta opiskelulle (tai toiselle opiskelulle), mutta vanhemmiksi ryhdyttiin silloin kun niin vaan kävi siinä iässä, missä muut yleensä lähtevät opiskelemaan. Meillä taitaa olla nyt mun opiskeluhaaveiden kanssa vähän samat pohdinnat, kun ”niillä muilla” taas on nyt tai alkaa kohta olla lapsihaaveiden kanssa. (huom. en tarkoita kirjaimellisesti kaikkia ihmisiä, mulle on enemmän kuin ok jos ei halua lapsia ikinä eikä se kuulu mulle) Milloin olisi hyvä hetki, mitä se merkitsee taloudellisesti, jääkö meille ollenkaan yhteistä aikaa? Onko musta siihen, olenko riittävän hyvä? Hyvä puoli on se, että opiskelun ajoittaminen on sentään vähän paremmin omassa hallinnassa kuin lasten saannin ajoittaminen, vaikka ei sekään tietty ole kiveen hakattua, että kouluun pääsee silloin kun sinne hakee.

No, tämä ei ole juuri nyt niin ajankohtaista vielä ja meillä on mahdollisuus katsella, että mihin suuntaan se elämä vie tämän ja ensi vuoden aikana tai vaikka seuraavan 10v aikana. Opiskelemaan kun voi lähteä missä iässä tahansa, eikä tarvitse olla huolissaan siitä, että opiskeluhedelmällisyys laskee. Naurattaa vaan tämä meidän täysin käänteinen järjestys tehdä asiat. Vaikka ollaan tehty kaikki väärässä järjestyksessä, niin kaikki on onneksi järjestynyt ihan mukavasti. Ollaan siitä älyttömän kiitollisia.

Otolla opinnot jatkuvat kesälläkin, mutta paljon kevyemmin mitä tämän ekan lukuvuoden aikana. Päästään siis nauttimaan kunnolla kesästä ja lapset saavat pitkän kesäloman tänäkin vuonna. Mä ajattelin tänäkin kesänä jossain vaiheessa pitää viikon loman, mutta en ole vielä päättänyt sen ajankohtaa. Katsellaan sitten, että mitä kesällä tapahtuu. Halusin vaan jakaa, miten ylpeä olen Otosta, koska oikeasti todella olen. Mun mielestä on mahtavaa, miten luontevasti koulu on tullut osaksi Oton elämää niin pitkän tauon jälkeen ja miten hienosti hän on kaiken hoitanut. Nyt otetaan kesä rennommin ja syksyllä sitten taas täysillä opintojen kimppuun.

Me ollaan vietetty tämä ilta terassilla grillaillen meidän perheen ja esikoisen kummisedän voimin ja tämä mieletön auringonpaiste ja lämpö on kyllä aika perfect tapa aloittaa tämä viikonloppu ja pikkuhiljaa K E S Ä. Kesä on oikeesti täällä, IIK!

Ihanaa viikonloppua kaikille <3