Lähdettiin eilen iltapäivällä kohti Kangasalaa, Oton isoisän luokse yökylään lasten kanssa. Lapset olivat aivan intona, kun pääsivät reissuun ja isoisän luona oli vielä kissoja ihmeteltäväksi! Mä olen itse kissoille allerginen, ja en yhtään muistanut että voisi olla tarvetta allegialääkkeille ennenkuin oltiin jo perillä ja apteekki ei enää ollut auki, joten itselläni reissu meni niiskuttaen ja naama punaisena. Mutta muuten oli mukavaa ja kisutkin olivat tosi söpöjä ja olisi tehnyt mieli ottaa ne syliin, mutta siitä ei varmaan olisi hyvää seurannut allergian kannalta, niin jätin väiin.

Oli ihanaa rentoutua hetken aikaa maaseudun rauhassa, missä oli hurjasti lunta ja niin ihanan talvista ja kaunista. Istuttiin vaihteeksi valmiiseen pöytään ja nautittiin mahtavista herkuista. Lapset nukkuivat ensimmäistä kertaa ikinä vierekkäin yhdessä patjoilla lattialla, ja se meni paljon paremmin kuin osasin olettaa! Nyt uskon että pinnasänky alkaa olla menneen talven lumia ja me voitaisiin ostaa isompien lasten sänky Zeldallekin. Yöllä tytöt olivat niin söpöjä kun halivat unissaan, meinasi itku tulla melkein.

Me saatiin muutama viikko sitten Samsonitelta tytöille ihanat Disney-malliston reput, Zeldalle hänen kovasti ihailemansa Minni Hiiri, ja Tiaralle Prinsessa-reppu. Tytöt pakkasivat innoissaan reput täyteen leluja, palapelejä ja barbeja, ja niihin mahtuikin juuri sopivasti tavaraa. Tarpeeksi tekemistä, mutta ei liikaa kannettavaa. Mä en yleensä ole kauhean kova piirroshahmokuosien fani vaatteissa tai asusteissa, mutta noista repuista kyllä tykkään kovasti, etenkin kun näen miten iloisia lapset ovat niistä. Zelda matkii oman reppunsa Minniä aina innoissaan ja näyttää kieltä, haha!

Zeldan asu / Pipo Reima / Takki Lindex / Mekko Next / Leggingssit H&M / Kengät Zara / Reppu Samsonite*

Tiaran asu / Pipo Asos / Takki Zara / Leggingssit Next / Kengät Zara / Reppu Samsonite* / *saatu blogin kautta

Kaikin puolin hauska reissu, jonka jälkeen onkin hyvä siirtyä viettämään viimeistä kokonaista viikkoa ennen joululomaa. Tuntuu ihan hullulta, että jouluun on enää reilu viikko! Tytöt odottavat joulupukin lisäksi eniten sitä että mummu tulee ensi viikonloppuna tänne, ja kieltämättä niin odotan minäkin. Kyllä se vaan ehtii aina tulla niin ikävä äitiä kun ei näe moneen viikkoon, vaikka tässä jo aikuisia ollaankin, haha!

Ensi viikolla blogin puolella luvassa tietenkin joulukalenteria, sekä paljon myös muuta, oletan että kaikki eivät ole yhtä innoissaan joulusta kuin minä, hahha! Hyvää yötä ja ihanaa alkavaa viikkoa kaikille<3

Me ollaan kovia lukemaan, ja yksi ihanimpia asioita joulunodotuksessa onkin jouluisten satujen ja muiden jouluaiheisten kirjojen lukeminen yhdessä lasten kanssa. Isomman kanssa on ihanaa lukea pidempiä tarinoita, ja pienemmän neidin kanssa ollaan opeteltu jouluisia satuja ja luettu jouluaiheisia kuvakirjoja. Zelda ei ole aiemmin ollut kauhean kiinnostunut kirjoista, mutta viime aikoina hänkin on intoutunut lukemaan yhdessä meidän kanssa, ja osaa näyttää jo monia asioita kirjoista.

Lainattiin kirjastosta joulukuun alussa aika monta joulukirjaa, ja omasta takaakin niitä löytyy. Kirjastosta löytyneitä helmiä olivat ainakin ruotsinkielinen  Julkul med Bolibompa Draken, jossa on joulukalenterityyliin erilaisia askarteluvinkkejä ja muita kivoja tekemisideoita joulua edeltäville päiville, ja Eva & Adam -kirjojen tekijöiden Alla Barnen Firar Jul, jossa on riimitelty hauskasti ruotsiksi mitä kaikkea lapset tekevätkään joulun aikaan.

Viime vuonna luettiin enemmän vielä pelkkiä kuvakirjoja, joten on ollut ihana päästä lukemaan kunnon pitkiä joulusatujakin rauhassa Tiaralle. Mauri Kunnaksen jouluaiheiset sadut olivat suosikkeja jo omassa lapsuudessa, ja niitä lukiessa tuleekin aina kunnon nostalgiafiilis, samoin kuin Viiru & Pesonen -kirjoista. Viiru & Pesonen -kirjoja oli myös mun mummolassa, ja siellä mummu usein luki niitä mulle joulun aikaan.

Mä tykkään tosi paljon kirjamuotoisista joulukalentereista, ja myös tänä vuonna ollaan luettu Disneyn joulukalenterikirjaa joka ilta iltasaduksi, vaikka muitakin kalentereita löytyy. Aina kun satu on luettu, me yhdessä lasketaan montako yötä jouluun vielä on, ja sitten on hyvä alkaa yöpuulle!

Millaisista joulusaduista teidän lapset tykkäävät? Muistatteko joulusatuja omasta lapsuudestanne?

Mitä joulu merkitsee? Tämä oli yksi toivotuimmista aiheista, kun kyselin teidän toivomuksianne joulukalenterin suhteen. Ajattelin ensin, että no mitä ihmettä, olenhan mä joulun merkityksestä kirjoittanut. Mutta ei, en mä ole. Olen kirjoittanut perinteistä, ja olen höpöttänyt joulusta muutenkin varmaan yhden pitkän romaanin verran blogihistorian aikana, mutta siitä, mitä joulu todella mulle merkitsee, en ole koskaan avautunut kunnolla.

Mulle joulu on merkinnyt monia asioita aina. Lapsena se merkitsi sitä, että näin kauan ikävöimäni sukulaiset pitkän syksyn jälkeen, ja sain leikkiä serkkujeni kanssa, jotka olivat mulle kuin sisaruksia silloin. Olin tottunut Helsingissä olemaan aina äidin kanssa kahdestaan, mutta Oulussa oli koko iso suku kasassa. Jouluisin äitikin otti erityisen rennosti, kun oltiin kaukana Helsingin työkiireistä. Yhdessäolo rakkaiden ihmisten kanssa ja rentoutuminen, ne ovat tärkeintä joulussa mulle vieläkin.

Mä olin koulussa aikamoinen ylisuorittaja, sellainen kymppien tavoittelija, ja jouluisin mä rentouduin, kun oli lomaa eikä tarvinnut miettiä kokeita tai läksyjä. Kukaan ei koskaan pakottanut mua tekemään paljon koulutöitä tai vaatinut hyviä numeroita, äiti kyllä kannusti mua aina ja auttoi jos tarvitsin apua. Silti mä itse vaadin itseltäni paljon, välillä vähän liikaakin. Kuten sanottua, jouluna oli hyvä rentoutua pitkän syksyn jälkeen, ja keskittyä vain joulun viettoon.

Kun äiti sairastui vakavasti mun ollessa yläasteella, oli kevät. Ehkä silloin vuonna 2006 joulu sai vielä tärkeämmän merkityksen kuin aiemmin. Joulun aikaan äiti voi jo vähän paremmin, ja uskalsin ehkä vähän päästää irti siitä paniikista, pelosta että äiti ei herääkään seuraavana aamuna kun mä herään. Jouluna oli myös muita ihmisiä ympärillä, enkä ollut äidin kanssa kahden, mikä uskokaa tai älkää, oli mulle silloin etenkin öisin hyvin pelottavaa. Mä pelkäsin olla äidin kanssa kahden koska pelkäsin että jotain tapahtuu enkä voi tehdä mitään.

Teinivuosina, siis ne pari joulua lukion aikana ja sen jälkeen, mä ehkä kadotin joulun ilon hetkeksi. Se ei oikein tuntunut niin tärkeältä silloin, tärkeämpää oli nähdä kavereita ja tehdä ”kaikkea siistiä”. Kyllä mä toki silloinkin nautin ruuista ja yhdessäolosta, mutta en pysähtynyt ja hiljentynyt niinkuin jouluna kuuluu, kun oli pakko vaan päästä ulos ja tehdä kaikkea. Toisaalta, olen maailman iloisin siitä, että joululomalla 2010 mulla oli niin hurjan kiire takaisin Oulusta Helsinkiin, juhlimaan kaverin uudenvuoden bileisiin. Ilman niitä bileitä mulla ei olisi Ottoa, eikä mitään.

Seuraava joulu oli meidän ensimmäinen yhteinen joulu, perheenä. Me lähdettiin Ouluun mun tädin luo, koska se oli mulle niin tärkeää. Olin aina ollut jouluna Oulussa, enkä voinut kuvitellakaan että joulua voi viettää jossain muuallakin, haha. Ihana joulu meillä oli siellä, ei siinä mitään. Mutta meidän ensimmäinen joulu omassa kodissa vuonna 2012 on se, joka antoi joululle ihan oman merkityksensä. Meidän ihan oma joulu, joka ollaan ihan itse luotu, perinteineen.

Se joulu sai joulunvihaajaksi kääntyneen Otonkin taas tykkäämään joulusta. Me odotettiin silloin Zeldaa, ja saatiin juuri ennen joulua tietää että meille on tulossa toinen terve tyttövauva. Oltiin maailman onnellisimpia ihanista uutisista, ja laitettiin joulu alusta loppuun ihan itse. Se että kaikki joulupöydän antimet olivat meidän alusta loppuun asti itse valmistamia, oli jotenkin niin ihanaa, kinkunpaistosta se joulufiilis viimeistään tulee.  Mun jouluun kuuluu se, että paistelen kinkkua yömyöhään ja kokkaan laatikoita hiki hatussa Oton kanssa, siivoan kaikki kaapit ja pesen koko kämpän lattiasta kattoon, jotta voin sitten jouluaattona rentoutua aivan täysin, ja olla vaan.

Joulu on perhe. Joulu on rentoutuminen, rakkaus, yhdessäolo ja rauha. Rauha hiljentyä oman perheen kanssa kotiin. Vaikka viime joulu kului aika pitkälti kuopuksen sairastellessa, mulla on silti hyviä muistoja siitä, koska joulu. Tänä vuonna mä odotan kaikkein eniten lasten iloa joulusta, sitä jouluaattoaamua joka on toivoa täynnä. Joulu on kaikkien juhla, mutta kaikkein eniten se on kuitenkin lasten juhla, ja mä toivon, että meidän tytöt kokevat joulun yhtä merkityksellisenä ja ihanana aikana kuin minäkin.

Me lähdetään tänään viettämään viikonloppua Oton isoisän luokse lasten kanssa ja rentoudutaan vähän siellä! Huomenna kuitenkin luvassa joulukalenteriluukku ja uusia kujeita muutenkin. Aivan ihanaa viikonloppua kaikille<3

Mitä joulu merkitsee teille?

Päätin jo muutama kuukausi sitten, että tänä jouluna haluan ehdottomasti auttaa sellaisia perheitä, joissa joulu ei ole itsestäänselvyys. Googlettelin erilaisia vaihtoehtoja, ja sitten törmäsin Joulupuu-keräykseen, keräykseen jonne saa viedä valmiiksi paketoituja joululahjoja lapsille jotka eivät muuten saisi lahjaa välttämättä ollenkaan. Ostin itse keräykseen kaksi lahjaa omien lasteni ikiä ja mieltymyksiä silmälläpitäen, Monster High -nuken ja koottavan isokokoisen autolelun. Lisäksi laitoin pakettiin saamiani koruja joita en ollut avannut pakkauksistaan vielä, sillä luin Joulupuun fb-sivuilta että suurin pula on tällä hetkellä teini-ikäisten lasten lahjoista.

Halusin tehdä mahdollisimman monelle lapselle edes vähän paremman joulun, ja siksi kysyin vielä yhteistyökumppaniani Lekmeriä mukaan lahjoittamaan. Lekmer tarjosi kaksi lahjaa, yhden tytölle ja yhden pojalle, ja huikeat lahjat tarjosikin! Ihanan Disneyn Tähkäpää-nuken, sekä Nikkon radio-ohjattavan auton. Niin mä sitten sain eilen viedä viisi pakettia keräykseen yhdessä lasten ja Oton kanssa, ja mulle tuli siitä niin hyvä mieli ettei tosikaan!

Mä kerroin lapsille (lähinnä tuolle vanhemmalle), että me autetaan joulupukkia viemällä lahjoja keräykseen lapsille, jotka eivät muuten saisi ollenkaan lahjoja. Molemmat neidit auttoivat mielellään paketoinnissa, ja ihastelivat leluja. Oli ihana kuulla kun Tiara sanoi että ”Joku lapsi tulee tosi iloiseksi tästä autosta! Minusta on kiva viedä se sille!”. Vähän lapsia tuntui harmittavan se, että he eivät päässeet antamaan lahjoja lapsille suoraan, vaan ne vietiin sinne keräykseen, mutta sitten kun oltiin itse keräyspaikalla niin harmi oli tipotiessään ja molemmat vilkuttelivat innoissaan ja toivottelivat hyvää joulua.

Kiitos hurjan paljon Lekmerille siitä että halusitte auttaa yhdessä mun kanssa! Joulupuu-keräyksiä on käynnissä muuallakin kuin vain Helsingissä, kaikki paikkakunnat löytyvät täältä. Helsingin keräyspiste on kauppakeskus Forumin 1. kerroksessa, infopisteen vieressä, ja uusia, valmiiksi paketoituja lahjoja voi viedä sinne 18.12. asti aina klo 17-20 illalla. Myös infopisteeseen voi jättää lahjoja, jos on liikkeellä tuon ajan ulkopuolella.

Mulla ei ollut vaikeuksia keksiä lahjoja, mietin vain millä omat lapset tykkäisivät leikkiä, ja valitsin sellaisia koruja joista minä tai ystäväni olisimme pitäneet teini-iässä. Lahjavinkkejä voi lukea eri-ikäisille Joulupuun sivuilta täältä, ja siellä olikin paljon hyviä vinkkejä. Sieltä on myös hyvä lukea jos on jo ostanut lahjan, että minkä ikäiselle tai kenelle sen sitten osoittaa. Lahjavinkeistä löytyvät myös ohjeet, mitä tietoja paketin yhteyteen tulee liittää, että lahja menee sitten sellaiselle jolle siitä on iloa!

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3

Moi, ja pahoittelut! Tänä vuonna mun ei pitänyt lipsua kalenteriaikataulusta milliäkään! Tänään vaan väsymys vei yhtäkkiä voiton ihan kokonaan musta, enkä ole oikeastaan saanut mitään järkevää tehtyä. Tiedättekö sen tunteen, kun ei oikeasti jaksaisi nostaa edes pikkurilliä, kun väsyttää niin paljon. Siihen päälle infernaalinen päänsärky, ja ensimmäinen päivä viikon sisään kun on pakollista menoa jonnekin sekä aamulla, keskellä päivää, että illalla, niin mä olen aivan done! Tottakai väsymys iski juuri tänään, eikä esimerkiksi eilen kun muutenkin vain völläsin kotona.

Yritin aamulla raapustaa jotain ylös, mutta en vaan saanut mitään kirjoitettua, vaikka aihe ja otsikko olivat valmiina, olleet jo viikkoja, ja puolet postauksesta (kuvitus) oli jo tehtynä valmiiksi. Muutama kahvikuppi, keskustareissu ja sohvalla otetut (kolmet) nokoset myöhemmin mulla on olo, että saan tämän ehkä tehtyä tänään, vaikka päivällä tässä makoillessani en ollut varma onko musta tänään yhtikäs mihinkään. Äsken meinasin jo luovuttaa, kun huomattiin että hanasta tulee vain ruskeaa vettä, ja Oton käytyä kaupassa ”ostamassa vettä” selvisi että koko meidän asuinalueellamme on sama tilanne ja vesi on myyty loppuun. No ei siinä, on toi mehukin ihan hyvää.

Mutta tosiaan, tänään vuorossa mun henkilökohtaiset joululahjatoiveeni. Mä en kirjoittanut joulupukille kirjettä, mutta Otto-pukki, sä voit nyt lukea tän mun postauksen ja ottaa muutaman vinkin! Tällä hetkellä mun suurin toive olis kyllä 24h yöunet ja sen jälkeen maailman isoin kupillinen kahvia, mutta jos nyt pysytään näissä realistisemmissa jutuissa, niin tältä näyttäisi mun lista:

Zaran lahjakortti, jokavuotinen toive. Se ei vaan koskaan voi mennä pieleen, koska Zara on vaan ihana. Zara on mun lemppari ketjuliikkeistä! Lökärit, jokavuotinen toive tämäkin kenties. Ainakin mulla lempilökärit ehtivät vuodessa kulahtaa ja kauhtua aika paljon ja uusille lökäreille alkaa aina seuraavaa joulua ennen olla taas tilausta. Uusissa lökäreissä olisi ihanaa makoilla koko päivä sängyssä, lukea hömppäkirjoja, juoda kahvia ja syödä suklaakonvehteja.

Mä en kaipaa uusia kirjoja, kun en ole ehtinyt lukea edellisiäkään. Mutta sellainen lahjakortti jossa lukisi ”Sinun pitää olla nyt kuusi tuntia yksin, ilman elektroniikkaa ja ilman että huolehdit muista kuin itsestäsi” olis aika kiva. Sitten voisin käydä lainaamassa kirjastosta kaikki ne kirjat uudelleen jotka olen syksyllä lainannut lukeakseni, mutta joutunut palauttamaan lukemattomina ajanpuutteen vuoksi.

Käytännön syistä toivon hypertilavaa ulkoista kovalevyä, joka toimisi nopeasti. Mun tietokone täytyy vähän turhan nopeaa tahtia kun kuvaan niin paljon, ja dropbox sekä yksi ulkoinen kovalevy ovat jo täynnä. Olisi ihanaa kun ei tarvitsisi murehtia tilanpuutetta ollenkaan, ja tiedostot olisi helppo jakaa perheen kaikkien koneiden kesken, koska Ottokin usein tarvitsee mun ottamia kuvia omaan blogiinsa.

Viimeisin mutta ei vähäisin juttu, Marc by Marc Jacobsin yksinkertaisen tyylikkäät nappikorvakorut. Ne viimeistelisivät nätisti asun kuin asun, ja olen katsellut sellaisia pitkän aikaa.

Huomaan että toiveet vähenevät, ja niiden keksiminen vaikeutuu vuosi vuodelta. Kai se ihan looginen syy siihen on se, että lapsena ei voi ostaa itse kaikkea mitä haluaa, mutta aikuisena tietenkin yleensä ostaa jotain, jos sitä tarvitsee. Yleensä joululahjatoiveet ovat nykyään mulla sellaisia, joiden tarve joko ilmenee sopivasti joulun alla (kiintolevy) tai sitten vaan jotain ihan hömppää, sellaista mitä ei tarvitse mutta mikä olisi kivaa.

Esimerkiksi tuo lahjakortti olisi siksi kiva, että nykyään shoppailen tosi harvoin itselleni mitään, ja silloin kun shoppailen, mulla on yleensä oikea tarve (esim. gaalamekko).  Olisi hauska lähteä pitkästä aikaa shoppailemaan ihan vaan sillä asenteella, että ostaa jos löytää jotain kivaa. Tottakai on järkevää ostaa vain tarpeeseen, mutta tarpeeseen shoppailussa ja huvikseen shoppailussa on yleensä se ero, että silloin kun etsii jotain tiettyä, se menee hiusten halkomiseksi ja mitään ei tahdo löytyä. Sitten kun menee vain katselemaan että löytyisikö jotain kivaa, sitä saattaa löytää vaikka mitä!

Huomenna on tulossa juttua siitä, mitä tänään tein keskustassa. Se olikin tämän päivän ehdoton kohokohta, ja siitä tuli niin hyvä mieli, että ei haittaa kyllä ruskea vesi tai päänsärkykään enää niin paljoa. Kyllä tämä tästä! Hyvää yötä kaikille<3

Mitä te toivotte joululahjaksi? Oletteko huomanneet että joululahjatoiveiden keksiminen on nykyään hankalampaa kuin lapsena?