No nyt on viimein toivotun bataatti-päärynäsalaatin ohjeen vuoro! Sain idean tähän salaattiin, kun maistoin yhdellä pressilounaalla ihan mielettömän herkullista punajuuri-päärynäsalaattia, mutta laiskuuksissani en jaksanut alkaa sotkemaan käsiä punajuurilla ja ostin niiden sijaan bataattia. Se natsasikin täydellisesti päärynän raikkauden kanssa, ja vuohenjuusto antaa ihanan pehmeää makua salaattiin. Tämä on tosi täyttävää niin kasvisversiona kuin tietty broilerinkin kanssa, ja sopii hyvin tosiaan lisukkeeksi tai pääruuaksi, tai vaikka salaattibuffetiin.

Bataatti-Päärynäsalaatti

1 iso bataatti

2 päärynää

1 pkt vuohenjuustoa

1ps rucolaa

450g broilerin minuuttipihvejä tai sisäfilettä

oliiviöljyä

suolaa ja pippuria

Kuori bataatti ja pilko se sopivan kokoisiksi paloiksi. Laita uunipellille, sivele pintaan kevyesti öljyä ja ripottele mausteita. Paista uunissa 200 asteessa n. 20 minuuttia. Kuori päärynät ja leikkaa siivuiksi. Voit lisätä raakana salaattiin, tai paistaa ensin pannulla kevyesti kuten minä, koska olen raa’alle päärynälle allerginen. Pese ja revi rucolat. Paista pilkotut vuohenjuustot leivinpaperin päällä pannulla niin että ne saavat kauniin värin pintaan ja sulavat vähän. Lopuksi paista broilerin pihvit, ja tarjoile ne yhdessä salaatin kanssa tai lisää pilkottuna salaatin sekaan. Syö sellaisenaan tai vaikka makkaran kanssa.

Tämän ohjeen toteuttaminen on helppoa myös grillin avulla, grillattua bataattia mun on ainakin pakko kokeilla tänä kesänä, ja grillissä kypsyvät nopeasti myös päärynät ja broilerit ja varmaan ne vuohenjuustotkin.

Ihanaa keskiviikkopäivää kaikille <3 Ja kiitos hei ihan hirmuisesti kaikille jotka ovat viikon arkiruokia uskaltautuneet kokeilemaan, musta on ilo keksiä näitä uusia ruokia etenkin nyt kun tiedän että ne ainakin osaa teistä ilahduttavat! Illalla luvassa vähän kattavampi kurkistus meidän perheen keskiviikkopäivään!

Tässä kuussa on tapahtunut paljon kaikkea ihanaa, ja mulla on jäänyt vaikka mitä juttuja näyttämättä täällä blogin puolella. Mä halusin pitkästä aikaa tehdä vähän enemmän kuvapainotteisen postauksen, ja kokosin tähän postaukseen mun kuukauden lempparikuvia joita täällä ei vielä ole nähty. Toukokuussa ollaan..

..Käyty pyöräilemässä monta kertaa joka viikko.

..Herkuteltu jäätelöbuffalla ja juhlistettu äitienpäivää etukäteen tyttöjen pikkupikkuserkun äidin ja muksujen kanssa.

..Ihasteltu yksivuotiasta pikkupikkuserkkua ja ihmetelty miten nopeasti hänkin on kasvanut!

..Leikitty pikkulegoilla ja rakastuttu kevätväreihin vaatteissa ja asusteissa.

..Puhalleltu Lentsikat-saippuakuplia parvekkeella purkkikaupalla. Lapset alkavat olla jo aika taitavia!

..Leikitty isommilla Legoilla ja tajuttu että r.ento puolinuttura sopii lapsill.e ihan yhtä hyvin kuin aikuisillekin.

..Vietetty rentoja ja rauhallisia aamuja. Aamut on ihan meidän juttu!

..Avattu grillikausi komeasti ja grillattu aika monta kertaa jo, nami mitä herkkuja!

..Naurettu. Paljon.

..Tartuttu, tai siis minä tartuin pitkästä aikaa, pensseliin, akryylimaaliin ja mustaan permanenttitussiin ja räpeltelin muutaman A4:n yksinkertaisia kuvia, joista ajattelin että saisi hauskoja tauluja kehystettynä lastenhuoneen seinälle. Mutta kehtaako noita edes laittaa? Lapset onneksi vaikuttivat tykkäävän ja se kai on tärkeintä.

Ihanaa maanantai-iltaa kaikille <3

Meidän pienimmäinen kiitti tänään kauppareissusta, ihan tavallisesta muutaman kilsan lenkistä rattailla Lidliin ja takaisin. Hän nukkui reissusta puolet päiväunia, toisen puolen ihmetteli kaupassa, ihasteli kukkia kun käveltiin kotiinpäin ja hämmästeli siskonsa kanssa pieniä ötököitä. Hänellä oli kivaa, hän nautti reissusta ja koki sen mukavaksi yhteiseksi tekemiseksi. Niin myös me muut.

Mä nautin ihan suunnattoman paljon niistä tavallisista asioista, joita me yhdessä touhutaan.

Kiireetön kirjastoreissu koko perheen kesken lähikirjastoon on yksi parhaita juttuja mitä mä tiedän. Lapset tekevät palapelejä, lukevat valitsemiaan kirjoja, ja mä saan käydä etsimässä itselleni muutaman dekkarin tai chick litin iltalukemiseksi. Tutkitaan yhdessä lasten kanssa kirjahyllyjä, mikä näyttäisi kiinnostavalta, mikä olisi hyvä iltasatukirja ja mitä voisi lueskella vaikka ihan itsekseen. Onni on loistava lähikirjasto, josta löytyy sekä suomeksi että ruotsiksi paljon mielenkiintoista luettavaa. Tiedän, että nämä kirjastoreissut ovat lapsille ihan yhtä mieluisia kuin mullekin. Eilenkin kirjastossa viihdyttiin toista tuntia ihan huomaamatta, ja kotiin tullessa oli hyllyssä iso pino uutta luettavaa taas pariksi viikoksi eteenpäin.

Yhteinen viikkosiivous lauantai-iltapäivänä on ihan parasta. Robin raikaa, tytöt huiskivat omilla pölyhuiskillaan ja me Oton kanssa laitetaan hihat heilumaan, ja nopeasti koko koti kiiltää puhtautta. Tulee raikas olo, kaikki on järjestyksessä ja voi hyvillä mielin rauhoittua viettämään viikonloppua. Toisinaan (lue: usein) vastakerätyt kynäpurkit kaatuvat ja pölyhuiska lennättää lattialle jotain minkä keräämisessä kestää ikuisuus, mutta ei se haittaa. Siivous lasten kanssa on ehkä hitaampaa, mutta sitäkin paljon hauskempaa.

Ruuanlaitto  lasten kanssa on myös hauskaa. Kuopus haluaa aina kuoria valkosipulinkynnet, mutta heittää ne kynnet aina kuorien mukana roskikseen. Esikoinen repii salaatit ja kattaa pöydän. Hän on myös erityisen hyvä sekoittaja. Välillä keittiössäkin maito kaatuu ja innokas sekoittaja sekoittelee ainekset ympäri pöytää, mutta entä sitten? Ei se ole niin justiinsa.

Iltaulkoilu omalla pihalla ison hiekkalelukassillisen kanssa piristää ruohkaähkyn jälkeen. Lasten kanssa touhutessa itsekin innostuu tekemään vaikka mitä hiekkakakkuja, ja mä ainakin sanon edelleen melkein yhtä innostuneena kuin 20 vuotta sitten, ”Älä tule paha kakku tule hyvä kakku!” Toinen naperoista antaa kuorma-autolleen kyytiä karusellissa, ja toinen tekee hiekkajäätelöt koko perheelle. Ja ulkoa pääsee pois hyvällä mielellä kun muistaa kertoa että kotona odottaa vielä saunominen ennen yöunille käymistä.

Sunnuntaiaamuinen barbieleikki vierähtää nopeasti monen tunnin mittaiseksi, kun innostuu rakentamaan lasten kanssa barbeille ison kodin ja supermarketin notkuvine hyllyineen. Kiireetön leikki lasten kanssa on yksi niitä asioita, mistä nautin arjessa kaikkein eniten. Kun voi heittäytyä täysillä siihen leikin maailmaan, ja unohtaa hetkeksi ne kauppareissut, viikkosiivoukset ja tietokoneella odottavat velvollisuudet. Ehdottomasti yksi parhaita rentoutumiskeinoja.

Välillä on kivaa kun on viikonlopuksi paljon tekemistä, ja toisinaan on kiva viettää näitä viikonloppuja, kun ollaan vaan ihan oman perheen kesken eikä tehdä mitään ihmeellistä. Lapset eivät tarvitse aina sirkushuveja ja hoplopreissuja, vaikka kivoja nekin ovat. He nauttivat kaikkein eniten siitä että heidän jutuissaan on täysillä läsnä. Ja kun jaksaa olla täysillä läsnä, voi hyvillä mielin ja hyvin onnistuen varastaa itselleen sen rauhallisen hetken vaikka keskellä päivää, kun lapset viihtyvät mukavasti alkaneen leikin parissa itsekseenkin ihan hyvän tovin.

Rauhallinen viikonloppu huipentuu siihen, kun saa kirjaimellisesti käpertyä Oton kainaloon peiton alle katsomaan elokuvaa, niinkuin eilen. Onhan siellä paksun peiton alla kahdestaan vähän hikistä, etenkin saunan jälkeen, eikä mistään romantisoidusta kiiltokuvakäpertymisestä suihkunraikkaana-silti-meikit-naamassa-satiinilakanoissa ole tietoakaan. Mutta on tuon oman murusen ihanan tavallisessa kainalossa ihanaa hengailla. Ei ne olosuhteet vaan se seura. Raidalliset trikoolakanat tuntuvat luksukselta, kun niissä saa pötköttää juuri Oton kanssa.

Saan olla onnellinen siitä, että jaan mun arjen ja juhlan harvinaisen samanlaiset arvot kanssani omaavan miehen kanssa. Ollaan molemmat vähän kotihiiriä, tai koti-ihmisiä niinkuin pappikin meitä vihkiessään totesi. Tykätään välillä käydä jossain ja tottakai nähdä myös ystäviä ja sukulaisia, mutta suurimman osan ajasta me viihdytään lököhousuissa (ai että olen edelleen kateellinen Oton banaanisortseista, näytä ne jo instagramissa) kotona, ja se on ihan okei.

Tavallisen ihanat, joidenkin mielestä tavallisen tylsät asiat, on juuri niitä parhaita. Takana äärimmäisen rentouttava viikonloppu, jonka avulla jaksaa hyvin ensi viikon kiireisen työrupeaman isoine kuvauksineen ja muine huippuine juttuineen.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille ja toivottavasti teilläkin on takana rentouttava viikonloppu 🙂

Vaikka lämpömittarin lukemat ei vielä täällä Helsingissä ainakaan päätä huimaa, elättelen pienenpientä toivetta että kyllä se kesä sieltä joskus kuitenkin vielä tulee. Shoppailtiin vähän uusia kesävaatteita tytöille tällä viikolla, sillä ohuista kesähousuista ja sortseista oli pulaa. Zelda on kasvanut pituutta vähän nopeammin kuin isosiskonsa aikoinaan, ja siksi monet Tiaran viimekesäiset vaatteet ovatkin jo Zeldalle lyhyitä tänä kesänä, ja Tiaralle on pitänyt hamstrata sitten isompaa kokoa kun ei ne viimekesäiset tietenkään enää mene. Onneksi paidat, mekot ja sortsihaalarit ovat käyttökelpoisia pidempään kuin pelkät alaosat, kun ei tarvitse välittää lahkeiden pituuksista, olisi harmittanut jos olisi pitänyt luopua jo nyt niin monista viime kesän lempivaatteista.

Kukkatopit H&M

Mä tykkään kesävaatteissa vaaleista ja kirkkaista väreistä, ja kaikki ihanat hedelmäkuosit ja värikkäät linnut ja kukat ovat myös mieleen. Viime kesänä jo ihastelin kaikkea ananaskuosista, nyt on ananaksen kaveriksi tullut vesimelonia, ja löydettiinpä me samalla reissulla Otolle banaanikuvioiset sortsitkin. Saapa nähdä vilauttaako herra niitä joku kerta omassa instassaan tai jossain, ne on niin makeat että voisin ottaa itsellenikin. Zeldalle löytyi myös ihana pinkki Ramones-paita joka näyttää päheältä asussa kuin asussa.

Kaikki paidat ZARA

Raikkaan väriset kesäpökät ovat ihan ehdoton juttu, varsinkin nyt kun ei tosiaankaan ole vielä sortsikelejä. Kesähousuilla saa kesäfiilistä jo nyt vaikka vähän sataisikin vettä. Zeldalla oli viime kesänä maailman söpöimmät keltaiset hedelmäpöksyt, jotka jäivät ihan liian pieniksi. Onneksi löysin ihan saman tyyliset, vaikkakin eri värissä, myös täksi kesäksi. Valkoinen neonväreillä höystettynä on ihana yhdistelmä, ja Tiara tykkää tosi paljon omista uusista kukkahousuistaan ja ”kolmio”-housuistaan, niinkuin hän niitä kutsuu.

Hedelmäpöksyt ja henkselisortsit ZARA Vaaleanpunaiset housut, kukkahousut ja mintunvirheät sortsit H&M

Molemmat sortsit ovat meidän kaikkien mieleen. Henkselisortseista saa henkselit irti, jolloin ne ovat ihan tavalliset farkkusortsit, mikä on aika kätevää. Vielä pitäisi etsiä sellaisia mukavampia ja pehmeämpiä sortseja, vaikka aika joustavia nuo farkkusortsitkin tuntuvat nykyään olevan. Lisäksi molemmat tarvitsevat uudet uikkarit, koska vanhat ovat jääneet myös pieneksi. Mistähän löytyisi kivoja?

Siinä missä lapsille ostin paljon värejä, ja Otolle banaaneja, löysin itselleni kaksi kokovalkoista yläosaa ja paketillisen sukkia. Ihan hyvä löytö nekin, ja sukat olivat sentään värikkäitä.

Mitä tykkäätte kesäuutuuksista? Millaisia vaatteita te ostatte lapsille kesäksi?

Aika moni teistä varmaan on lukenut Oton postauksen, jonka mäkin jaoin. Ajattelin ensin etten halua puhua sanallakaan mun blogissa siitä, mistä postaus sai alkunsa. Enkä oikeastaan haluaisi vieläkään, mutta pakko mun on jotain sanoa. Otin tietoisesti hetkeksi etäisyyttä blogiin, koska en vaan tiennyt miten voisin itseäni ilmaista. Mä tiedän että 99,99% teistä tyypeistä jotka mun juttuja luette, on ihania mahtavia ihmisiä jotka aidosti välitätte, iloitsette ja myötäelätte meidän jutuissa. Siksi haluankin pyytää teiltä kaikilta anteeksi tätä tekstiä. Mutta sitten on se pieni osa, pieni osa joka ei ymmärrä milloin yksityisyyden raja ylittyy pahasti.

Toivoin että taannoinen #oikeanainen -haasteeni olisi toiminut, ja ehkä säästänyt mua itseänikin mun  vartalon arvostelulta edes vähän. Kerroin siinä rehellisesti omista kokemuksistani, vartaloni muutoksista ja siitä miten itse koen asiat. Silti se pieni osa siellä haluaa nähdä jotain väärää kaikessa, mitä teen. Eniten mua loukkaa se, miten sokeana nämä ihmiset pitävät mun läheisiä. Ajatellaan että itse sieltä tietokoneiden ja puhelimien näyttöjen takaa nähdään paremmin kuin Otto, mun äiti tai mun ystävät. He ihan oikeasti kuvittelevat, että jos jokin olisi pielessä, jos sairastaisin anoreksiaa niinkuin he väittävät, mun lähipiiri ei huomaisi mitään. Mua loukkaa se, miten kukaan voi ajatella että mun kaikkein rakkaimmat ihmiset jotka mun kanssa ovat tekemisissä, eivät tajuaisi mistään mitään.

Totta hemmetissä he huomaisivat, jos jotain huomattavaa olisi. Mutta kun ei ole. Mä sanon tämän nyt viimeisen kerran, ja sen jälkeen en aio enää koskaan julkaista yhtäkään kommenttia jossa jollain tavalla viitataan mun sairastavan syömishäiriötä. Mulla ei ole sellaista. Joku siellä miettii mihin mun tissit on kadonneet ja miksi olen laihempi kuin vuosi sitten. Vuosi sitten mä lopetin imetyksen, vuoden kestäneen imetyksen, jonka myötä mun entuudestaan pienet rinnat pienenivät entisestään. Ja siinä missä Tiaraa imetin vain pienen hetken, ja palauduin vajaassa vuodessa omaan normaalipainooni, Zeldan jälkeen tämä palautuminen alkoi täysillä vasta sitten kun imetys loppui ja hormonitoiminta tasaantui. Siihen asti mun kroppa oli muodokkaampi, ja mulla oli muutama kilo enemmän painoa.

Mä viihdyin siinä kropassa, ja mä viihdyn tässä kropassa. Mä olen itse täysin tyytyväinen mun kehoon, mutta kieltämättä ei se mukavalta tunnu kuunnella kuinka oksettavalta näyttää ja kuinka mun pitäisi hävetä ja peitellä kroppaani. Mun ei tarvitse. Tämä on teksti jota mä en halunnut koskaan kirjoittaa, mutta en voi jatkaa normaalisti iloisella tyylillä höpötellen, jos en sano näitä asioita nyt. Mä en halua miettiä jokaista ruokapostausta julkaistessani, että nyt ne siellä ajattelee taas kuinka anorektikko siinä kokkailee mutta ei syö muruakaan, tuo on niin tyypillistä anoreksiaa. Mä teen arkiruokapostauksia, koska niitä on toivottu ja koska rakastan ruokaa.

Toivon, että huomisesta alkaen voin jatkaa tämän blogin kirjoittamista ihan samanlaisena kuin ennenkin, ei ollut nimittäin tämä alkuviikko mikään huippuluokan aloitus viidennelle blogivuodelle. Mutta ehkä se tästä taas lähtee. Haluan kiittää jokaista teistä, jotka ovat tukeneet, ymmärtäneet ja välittäneet. Te olette se syy, miksi en ikinä harkitse edes blogin lopettamista, vaikka tällaiset idioottimaiset kohut välillä pohjamutiin vetävätkin. Kiitos teille ihanille <3

Meillä on ollut tänään hauska ja aurinkoinen vapaapäivä joka vietettiin lasten kanssa pyöräretkeillen, herkkuja kokkaillen ja kirjoja lukien. Huomenna mä suuntaan työn merkeissä Pasilan Haaga-Helian kampukselle We Do -häämessuille, jonne on muuten vapaa sisäänpääsy. Siellä on huikea kattaus hääalan toimijoita esillä, ja tapahtuma kestää klo 12-18. Toivottavasti törmäillään!

Mukavaa torstai-iltaa kaikesta huolimatta, ja pidetään peukkuja Suomelle!