Viime viikkojen hotelli- ja laiva-aamiaiset jäivät herkullisuudellaan kaihertamaan siihen malliin että päätettiin lähteä Oton ja tyttöjen kanssa keskustaan kunnon lauantaibrunssille. Mukavaa pientä viikonloppuluksusta, kun ei tarvinnut laittaa lounasta kotona vaan herkuteltiin brunssibuffetissa kaikessa rauhassa. Mentiin ravintola Kiilaan Forumiin, ja siellä olikin mukavan rauhallista ja tilavaa. Tytöt olivat innoissaan brunssista, ja etenkin jälkkäripöydästä.

Me ollaan usein jotenkin tosi laiskoja viikonloppuisin, ja yleensä pysytellään aikalailla kotiympäristössä ellei mitään spesiaalimpaa ole tiedossa. Viikolla on yleensä niin paljon rumbaamista, etenkin silloin kun Ottokin on töissä, että viikonloppuna sitä vaan pysyttelee sillä lähikauppa-leikkipuisto-koti -akselilla. Pitääpä muistaa sitten syksyn kiireiden keskelläkin, etttä näinkin ”tavallinen” juttu kuin keskustassa brunssilla käyminen tuntuu jotenkin ihanan piristävältä arjesta irroittajalta. Ei se ole iso vaiva huristella keskustaan, ja siitä tulee kaikille hyvä mieli.

Voisi vaikka ottaa tavaksi käydä kerran kuussa testaamassa uutta brunssia yhdessä koko perhe. Tämä oli ensimmäinen jota olen Helsingissä testannut, ja jätti ehkä vielä vähän toivomisen varaa vaikka monipuolinen olikin. Jos te tykkäätte käydä brunssilla, niin vinkatkaa ihmeessä lapsiystävällisistä paikoista, joissa on runsas menu ja makua riittää. Ja sellainen olisi kans kiva, että pöytää ei tarvitse varata viikkoja etukäteen, koska me ollaan niin tuuliviirejä että saatetaan päättää edellisiltana vasta että huomenna voitaisiinkin mennä brunssille, niinkuin eilen tehtiin. Kiilaan ei tarvinnut varata pöytää ollenkaan, siitä pisteitä todellakin.

Brunssin jälkeen käytiin pienellä kävelyllä Punavuoressa, ja sen jälkeen käytiin vielä kerran etsimässä mulle sitä mekkoa sinne meidän ystävien hääjuhliin. No tällä kertaa sitten löytyi, vihdoin, mutta Oton pitää lyhentää siitä olkaimia mulle koska se on aavistuksen liian iso mun tissittömälle yläkropalle. Onneksi on Otto, kun mä olen neulan ja langan kanssa sellainen poropeukalo ettei tosikaan. Mekko ei ole ehkä se mun ykkösvalinta, mutta varmaan 20 eri kauppaa tsekattuani se oli ainoa joka vastasi edes osittain kriteerejä, ja oli melkein sopiva. Esittelen sen ensi viikolla, kunhan ollaan juhlittu!

Me ajateltiin alkaa Oton kanssa katsomaan nyt House of Cardsin ensimmäistä jaksoa Netflixistä Oton kanssa, kun ei vielä olla saatu aikaiseksi. Toivottavasti sarja on yhtä hyvä kun olen kaikilta kuullut! Ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3

Olen mukana  Indiedaysin ja Alwaysin #LikeAGirl -kampanjassa, jonka tarkoituksena on kannustaa tyttöjä olemaan juuri sellaisia kuin he haluavat olla ja uhmaamaan ennalta-asetettuja rajoitteita. Aihe on mulle äärimmäisen lähellä sydäntä, koska olen itsekin kahden pienen tytön äiti, ja siksi olen iloinen että saan olla mukana levittämässä tätä sanomaa.

Always on tehnyt jo pitkään työtä nuorten tyttöjen itsetunnon vahvistamiseksi, ja jatkaa työtä edelleen jotta jokainen tyttö voisi tuntea itsensä lyömättömäksi, ja ylpeäksi siitä että on tyttö. Monen tytön itsetunto säröilee murrosiässä, eikä se välttämättä parane enää koskaan. Heinäkuun 7. päivä lanseerattu Alwaysin #LikeAGirl -kampanja keskittyy tyttöjen itsetunnon vahvistamiseen erityisesti murrosiässä, ja sen jälkeen. Kampanjan tavoitteena on kääntää ilmaisun ”kuin tyttö” sävy positiiviseksi ja vahvaksi, tyttöydestä saa olla ylpeä. Ei pitäisi olla rajoitteita, mitä tytöt saavat tai eivät saa tehdä, vaan tytöt saavat elää täysillä ja tehdä juuri niitä asioita mistä nauttivat, olivat ne sitten yleisesti mielletty ”poikien jutuiksi” tai eivät.

Kampanjan parin minuutin video on pysäyttävä. Siinä nuoret ja vähän vanhemmatkin tytöt kertovat itseään kohtaan asetetuista paineista, asioista joita heitä on kielletty tekemästä tai joista heitä on haukuttu, koska he ovat tyttöjä. Videota katsellessa tunsin pahaa oloa videon tyttöjen puolesta, ja myös samaistumista. Itsekin olen joitakin noista asioista kuullut pienempänä. Yhä edelleen tyttöjä lokeroidaan ja määritellään sukupuolen perusteella, ja jo pienet lapset voivat ajatella että he eivät voi tehdä jotain vain koska ovat tyttöjä. Videolla on kuitenkin positiivinen sanoma, ja lopussa mulla meni kylmät väreet, ne tytöt siinä videolla olivat ihan mahtavia.

Video on julkaistu vasta muutama päivä sitten, mutta sillä on jo yli kuusi miljoonaa katselukertaa Youtubessa. Liittykää ihmeessä joukon jatkoksi jos ette vielä ole videota katsoneet, ainakin mussa se herätti paljon tunteita, ja äitinä antoi ajattelemisen aihetta myös. Mun mielestä on upeaa että Always on näin vahvasti mukana tärkeän asian puolesta. Tulen palaamaan aiheeseen vielä myöhemmin omien ajatuksieni ja kokemuksieni pohjalta.

Ihanaa lauantaita kaikille <3

Me tykätään koko perhe lukea tosi paljon, ja käydään kirjastossa melkeinpä parin viikon välein. Päätettiin tehdä tänään kirjastoreissu, kun aamupäivällä oli niin ikävä ilma, mutta kun päästiin kirjastolle asti alkoikin paistaa ihan täysillä aurinko. Pysähdyttiin sitten kirjaston ulkopuolelle ihastelemaan ihania kukkaistutuksia ja pikkuista kaupunkipuutarhaa joka kirjaston ulkopuolella olevalle aukiolle on kesän ajaksi rakennettu. Musta on ihanaa kun Helsinki herää kesällä eloon ja on niin paljon kaunista katseltavaa ihan kodin lähelläkin.

Napattiin siinä samalla asukuvatkin ja tytöt tutkivat sillä aikaa innokkaana kukkia ja pomppivat ja harjoittelivat tanssiliikkeitä. Moni on kysynyt että mitä lapset puuhailevat sillä aikaa kun me otetaan asukuvia musta. Eivät he yleensä mitään tuon kummempaa tee. Jos lapset on mukana, otetaan asukuvat aina sellaisessa paikassa missä lapset voivat juoksennella ja tutkia samalla, yleensä jossain puistoissa tai aukioilla, tai muualla missä ei kulje autoja ja on rauhallista. Asukuvien ottamisesta on tullut sellaista rutiinihommaa, eikä siinä kestä viittä tai kymmentä minuuttia kauempaa yleensä.

Toki mielellään ottaisin vielä hienompia kuvia ja käyttäisin sommitteluun ja jokaisen rypyn suoristamiseen aikaa, mutta lasten kanssa se ei oikein onnistu. Silloin harvoin kun päästään kuvaamaan kahdestaan, otetaan kuvat ihan kaikessa rauhassa, ja silloin niistä yleensä tuleekin vähän viimeistellymmän näköisiä. Mutta näillä mennään, ja se on ihan okei. Jos joskus masentaa omien asukuvien taso, voin aina palata vaikkapa blogini arkistoon kohdalle ”marraskuu 2011” ja todeta, että jotain edistystä sentään on tapahtunut. Tämän päivän asukuvia luvassa viikonlopun aikana.

Mutta välihöpötysten kautta takaisin kirjastoon. Me saatetaan viihtyä kirjastossa pitkiäkin aikoja, kun siellä on lapsille paljon kirjoja, leluja ja palapelejä joita tutkia. Lasten puolelta löytyy mukava punainen sohva jolle on kiva istua lukemaan yhdessä, ja me vanhemmat saamme aina vuorotellen käydä tutkimassa aikuisten kirjahyllyt läpi. Tänäänkin mukaan tarttui vaikka mitä hyvältä vaikuttavia kirjoja. Mä olen ihan koukussa iltalukemiseen, en saa unta jos mulla ei ole kirjaa jota lukea ennen nukahtamista. Tämän sain todeta Tukholman reissulla, kun unohdin ottaa kirjan mukaan. Onneksi ostamani ruotsalaisen naistenlehden mukana tuli joku kutkuttavan jännittävä pokkari, niin sain sitten seuraavana yönä unta.

Lukeminen on parasta, kun silloin voi unohtaa kaiken muun ja uppoutua vaan kirjan juoneen. Olen aina ollut sellainen että uppoudun ihan totaalisesti kirjamaailmaan, enkä kuule enkä nää mitään muuta. Siksi luenkin yleensä vasta sängyssä iltaisin, tai sitten nyt olen lukenut myös työmatkoilla, ja heti meinasin ajella pysäkkini ohi. 13-vuotiaana luettuani Anne Frankin päiväkirjan mä uppouduin siihen maailmaan niin täysillä että hiivin ja kuiskasin hiljaa kotona vaikka eihän meillä nyt kotona olisi tarvinnut. Mutta sellainen mä olen, ja niin tuntuu olevan toinen meidän tytöistäkin.

Ruotsinkielisissä päiväkodeissa on kesän ajan Bokbubbel -läsbingo, eli lukubingo ja mekin ollaan osastuttu siihen lasten kanssa. Lapset ovat innoissaan rastittaneet bingolapuistaan lukuhetkiään, ja odottavat jo että saavat palauttaa lappuset sitten kun päiväkoti taas syksyllä jatkuu. Tämä on ollut hauska projekti, ja on tullut luettua ehkä vielä tavallistakin enemmän kun lapset ovat muistuttaneet bingosta, ja että kirjojen nimet pitää kirjoittaa ylös.

Mua odottaa tuolla sohvalla Otto jonka kanssa aletaan katsomaan leffaa, ja sen jälkeen hyllyssä kirja jota haluan päästä lukemaan. Rento perjantai-ilta tiedossa! Ihanaa viikonloppua kaikille <3

Muistattekin varmaan kuinka iloitsin uudesta Benefitin Roller Lash -ripsiväristä jonka ostin Tukholmassa Sephorasta. Moni halusi nähdä tuloksia ripsivärin vaikutuksista, ja niinpä ikuistin harmaiden, lyhyiden ja suorien karvojeni transformaation teille. Ihan ensialkuun täytyy sanoa, että koskaan en omista ripsistäni saisi sellaisia pitkiä ja upeita, kuin ripsivärimainoksissa, tai niinkuin vaikka meidän tytöillä on. Mun karvat on harvat, ja ne eivät kovin tuuheaan tai pitkään lopputulokseen pysty, yleensä ripsiväristä saan niihin vain värin ja ehkä kaksi kuitua tarttuu kiinni ja mulla on kaksi vähän pidempää ripseä lyhyiden hapsien joukossa. Alaripsiä mulla ei ole, tai jos on, niin ne ovat paakussa ja niitä on kolme per silmä.

Siksi olen jo pitkään käyttänyt tekoripsitupsuja tuomassa vähän eloa katseeseen. Niiden käyttäminen on aika hidasta, mutta lopputulos kyllä palkitsee. Niillä saa tuuheat ja pitkät ripset, jotka näyttävät ainakin mun silmiin luonnollisemmalta kuin tekoripsinauhat tai jopa ripsienpidennykset, lähinnä siitä johtuen että niihin uskaltaa laittaa ripsiväriä ja ne eivät rapistu viikkojen saatossa, koska laitan joka aina käyttäessäni uudet. Niitä ei myöskään tarvitse huoltaa, ja yksi viiden euron paketti tupsuineen riittää mulla muutaman viikon. Mutta kuten sanottua, niiden käyttö on hidasta, ja siksi olen kiitollinen että ostin tuon uuden ripsivärin.

Ripsiväri lupaa pidentää, tuuheuttaa ja etsiä ne kaikkein ohuimmatkin ripset joita et tiennyt edes omistavasi, ja nostaa ne esille koukunmuotoisten harjasten avulla. Se lupaa, että ripsentaivuttimet ovat tästä lähtien turha kapistus, sillä Roller lashin nimi ja muoto tulevat siitä, että se lupaa kihartaa ripset kuin papiljotti. Tässä on kuva mun silmistä, toisessa silmässä on yksi ohut kerros ripsaria sekä ylä- että alaripsissä, ja toisessa silmässä ei mitään. Ripsiä ei ole taivutettu.

Mun mielestä tulos on todella hyvä, sillä en ole koskaan saanut millään muulla ripsivärillä näin näyttävää tulosta, varsinkaan vain yhdellä kerroksella. Mulla on ihan oikeat alaripset joissa on pituutta! Ja silmänurkkaan on jostain tullut pitkiä ripsiä jotka kehystävät kauniisti katsetta, eikä niin että ne ainoat pari pidempää karvaa ovat vain keskellä silmää. Harjaa on hyvä käyttää, eikä se sotke. Mulla on niin pienet silmät, että yleensä joudun hinkkaamaan ripsaria silmäluomilta, koska mikään harja ei osu pelkästään ripsiin. Silmän sisänurkan pikkuhaituviin on vaikeaa osua, kuten tuossakin huomaatte niin niissä ei ole juuresta asti ripsiväriä koska en osu sinne mitenkään helposti edes tällä ripsivärillä. Näyttää vähän spookylta kun toinen silmä on näissä kuvissa isompi kuin toinen!

Lopputulokseen levitin kaksi ohutta kerrosta ripsiväriä molempiin silmiin, ylä- ja alaripsiin. En edelleenkään käyttänyt ripsentaivutinta, ja kiinnitin erityistä huomiota siihen että saisin sitä väriä sisänurkan ripsiinkin ylläolevan kuvan nähtyäni.

Tuo alempi kuva on valitettavasti vähän suttuinen, vaikka kamerassa näytti vielä ihan hyvältä. Mutta ylempi on ihan tarkka, ja siitä näkee ainakin miten katse on avartunut ja silmät kehystetty nätisti. Jollekin jolla on tosi pitkät ja tuuheat ripset ihan luonnostaan, voi tuo minun ripsieni jälkeen-kuva näyttää aika surkealta, mutta mulle se on suuri voitto. Mulla ei rehellisesti sanottuna koskaan ole ollut näin hyvännäköiset ripset pelkällä ripsivärillä, ja olen kokeillut kuitenkin varmaan viittätoista eri ripsiväriä monelta eri merkiltä.

Benefitin meikkejä ei Suomessa myydä, mikä on suuri vääryys, mutta netistä niitä löytyy ainakin Asokselta, siellä on myös Roller Lashia. Me ollaan onneksi lähdössä tasan kolmen kuukauden päästä sinne Lontooseen, niin taidan ostaa sieltä sitten uuden Roller Lashin kun ajoituskin on sopiva. Mä ihastelin kaikkia muitakin Benefitin meikkejä siellä Sephorassa, ja ajattelin ostaa Lontoosta myös POREfessionalia, eli ihohuokosia piilottavaa voidetta. Testasin sitä jo siellä ja se tuntui hyvältä ja toimivalta, mutta jostain syystä päätin jättää sen vielä ostamatta ja nyt vähän haikailen sen perään. Onko teillä kokemusta siitä? Toimiiko se hyvin?

Meikkivoide saatu blogin kautta.

Olen ihan tyytyväinen meikkivalikoimaan nyt, mulla on muutama hyvä perustuote jotka toimivat kesällä kivasti eikä meikkaamiseen mene aamuisin kuin viidestä kymmeneen minuuttia. Se on ihanaa kaiken sen ripsitupsujen asettelun jälkeen, siihen vierähti aina vähän pidempi tovi, en tiedä onko se oikeasti hidasta vai onko mulla vaan mämmikourat mutta tykkään tästä nykyisestä tilanteesta huomattavasti enemmän. Juhliin voi sitten laittaa vielä tupsuja niin saa ihan kreisit ripset.

Mitä mieltä olette Roller Lashista? Toimiiko vai ei?

Sää vaikuttaa mulla mielialaan tosi paljon, ja tunnen olevani yleensä miljoona kertaa pirteämpi ja iloisempi aurinkoisella ja lämpimällä säällä. Mutta koska tämä kesä nyt on ollut vähän mitä on, ei siitä auringonpaisteen puutteesta ole voinut oikein masentuakaan, muutenhan kesästä tulisi ihan tylsä. Ehkä kesässä ei kuitenkaan ole tärkeintä se että pääsee mahdollisimman usein rannalle, vaan se kokonaisvaltaisen rento kesäfiilis. Oli sää mikä hyvänsä, valoa kuitenkin on enemmän, ja kesällä on silti se olo että kaikki on mahdollista.

En mä ole sitä mieltä että tämä on ihan surkea kesä vain koska säät ovat olleet huonot. Me ollaan koettu jo paljon hauskoja yhteisiä hetkiä viime viikkoina, ja koska viime vuosi on ollut niin hektinen, ja mäkin olen aloittanut säännöllisen päivätyön, niitä vapaita päiviä osaa arvostaa ihan uudella tavalla. Oton loma lähenee loppuaan, tai no ensi viikko vielä, ja sääennusteet näyttävät nollaa hellepäivää. Kyllähän se vähän harmittaa, mutta ihan oikeasti, ei se onni ole säästä kiinni, ei saa olla. Onni tulee noista kolmesta rakkaasta pallerosta, ja siitä että saa olla heidän kanssaan.

Lapset eivät onneksi säästä paljoa välitä, heillä on ihan omat meiningit aina ja melkein mikä tahansa voi olla heidän mielestään ”maailman parasta ikinä”. Sadesäälläkin voi keksiä kaikenlaista hauskaa, tänään me suunnattiin Itiksen leikkiasemalle lasten kanssa ja pyörittiin siellä tunnin verran, ennenkuin lähdettiin syömään. Syömisen jälkeen käytiin tsekkaamassa nopeasti olisiko löydetty mulle vaaleansinistä mekkoa ensi viikolla oleviin ystäviemme häihin, mutta ei löytynyt. Joka paikka oli täynnä valkoisia, punaisia ja mustia mekkoja, juuri niitä värejä joita en joko a) voi laittaa häihin tai b) voi yhdistää uusiin vaaleansinisiin kenkiin jotka ehdottomasti haluan laittaa häihin. Löysin kuitenkin vaaleansiniset rusettipinnit ja pampulat lapsille, ja ne mätsäävät täydellisesti mun kenkiin, pieni voitto sentään hei!

Saapa nähdä mitä huomiseksi keksitään. Huomiseksi oli vain yksi suunnitelma: etsiä Tiaran kadonnut Rainbow Dash -pinni, mutta löysinkin kauan kadoksissa olleen pinnin sohvan rakosesta juuri kun lastenhuoneen ovi oli laitettu kiinni ja tytöt alkaneet nukkumaan. Aikamoinen sattuma! Otto kävi vielä näyttämässä löytynyttä pinniä esikoisellemme, ja vannon että hän nukahti maailman levein korvasta-korvaan -hymy kasvoillaan. Rainbow Dash on tärkeä. Nyt kun operaatio pinnin etsintäkin on jo hoidettu, voisi huomisen ohjelmana olla ei yhtään mikään, mennään fiiliksen mukaan.

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille ja hyvää yötä <3

PS: Mun lempparitee on nimeltään Sadepäivän ilo, vitsit se on hyvää ja nyt alkoi tekemään mieli kun oikoluin postausta ja pysähdyin miettimään tuota otsikkoa. Pitääkin mennä kaivelemaan kaappeja josko sitä löytyisi!