Kuten viimeviikolla kehaisinkin, Otto kokkasi meille aivan mieletöntä tomaattikeittoa johon teki itse krutongitkin. Se vei koko perheeltä kielen mennessään ja valmistui kohtalaisen nopeasti. Otto oli niin ihana että lupasi jakaa reseptinsä tänne mun blogiin! Tomaattikeitto on nopea valmistaa, vaikka ei mistään pussista suoraan putkahdakaan ja se on myös lihaton ja munaton (juustoa löytyy). Valmistusaika on n. 30 minuuttia joista suurin aika menee siihen kun keittelee keittoon sitä hyvää makua ja antaa Koskenlaskijan sulaa.

Tomaattikeitto maistui myös meidän lapsille koska ei ole liian voimakasta, ja he pyysivät sitä lisääkin. Tästä voisi vaikka tulla meidän perheen uusi suosikki jota syödään vähän useamminkin, vinkvink Otto! Ja vielä sellainen oikaisuvinkki että jos ei nyt millään jaksa kaltata itse tomaatteja niin Muttin kirsikkatomaateilla voi hyvin oikaista, ostaa niitä kaksi tölkkiä ja soseuttaa, ja jatkaa siitä kuten ohje muutenkin menee.

Oton tomaattikeitto:

1kg tomaatteja

6dl vettä

1 pkt Koskenlaskija voimakas

1 ruukku basilikaa

1tl mustapippuria

1tl suolaa

1tl Välimeren yrttisekoitusta

2rkl sokeria tai esim. Agave-siirappia

Krutongit:

6 isoa tummaa paahtoleipää

ruokaöljyä

4 valkosipulinkynttä

Kalttaa tomaatit, eli tee niihin ristiviilto, keitä niitä kiehuvassa vedessä 1min, valuta päälle jääkylmää vettä ja irroita kuori helposti. Poista tomaattien keskiosat ja soseuta sauvasekoittimella tai blenderillä. Lisää 6dl vettä ja soseutetut tomaatit kattilaan. Lisää myös mausteet ja makeutus. Samalla kun keitto kiehuu hiljalleen, leikkaa paahtoleivät sopiviksi kuutikoiksi ja pilko valkosipulit pieneksi silpuksi. Lisää keiton sekaan koko voimakas Koskenlaskija ja sekoittele välillä että se sulaa sinne sekaan. Paista leipäkuutioita pannulla valkosipulisilpun ja öljyn kanssa kunnes ne muuttuvat mukavan rapsakoiksi. Tarjoile keitto leipäkuutioiden kanssa ja ota lisää. Ja varustaudu pastilleilla jos aiot edes seuraavana päivänä olla lähellä jonkun ei keittoa syöneen naamaa, koska valkosipuli!

Herkullista päivää kaikille <3

Oltiin eilen ihanilla Liisa Ihmemaassa -teemaisilla 2v-synttäreillä meidän ystävien luona Vantaalla, jonne tytöille piti tietenkin keksiä Liisa Ihmemaassa -teemaiset asut lapsille. Mä en itse ole nähnyt edes Liisa ihmemaassa -elokuvaa jostain syystä, vaikka melkein kaikki muut klassikot on tullut katsottua. Mutta sen jälkeen kun avasin Pinterestin ihmeellisen maailman ja selailin mielettömiä teema-asuja läpi tuli sellainen tunne että meidän on kyllä ihan pakko katsoa Liisa ihmemaassa vielä joku päivä. En ole nähnyt myöskään sitä uudempaa Johnny Deppin tähdittämää versiota, senkin voisi vilkaista.

Asuinspistä etsittyäni tyttöjen kanssa päädyimme siihen että esikoinen on Herttakuningatar, ja kuopus on sitten hatuntekijä. Esikoisen asusta tuli ihan napakymppi ainakin mun mielestä, ja mitään ei tarvinnut ostaa vaan kaikki löytyi omasta kaapista. Kuopukselle askartelin pinnillä kiinnitettävän hatun, mutta muuten asu menikin sitten vähän höpöksi: hän kun ei halunnut millään olla mitään muuta kuin Elsa. Loppujenlopuksi kuopus lähti siis juhliin Elsa-mekossa, ja Elsa-kruunussa, koska hän kerkesi hajottaa askartelemani hatun kun halusi mieluummin sen kruunun päähänsä. Ja mikäs minä olen toista pakottamaan, kun Elsa on se the juttu. Onneksi kasvoilla oli sentään teemaan sopivat kello ja teekuppi, hahaa!

Herttakuningattaren asuun me valittiin punainen tyllihamonen, mustat sukkikset ja valkomustaraidallinen mekko paidaksi. Tukka laitettiin yksinkertaiselle nutturalle, ja päähän tietysti kultainen kruunu koska pitäähän kuningattarella kruunu olla. Tein hänelle kasvoille sekä pienen padan että hertan, ja sitten tehtiin vielä herttakuningattaren huulet joista neiti oli kovin ylpeä. Kainaloon punainen laukku ja jalkaan kissabaltsut (jotka tosin laitettiin vasta sisällä juhlissa oikeasti jalkaan). Olisin voinut vaikka itse lähteä naamiaisiin tuossa lookissa, mutta silti se sopi mielestäni myös lapselle oikein hyvin!

Zeldan asuna siis ihana isosiskon Elsa-mekko, ja musta pahvimukista ja kartongista sekä ylimääräisestä hiusklipsistä askarreltu hattu. Hän oli oikein tyytyväinen asuunsa, ja mikäs siinä. Jotenkin ehkä kuitenkin toivon sormet ristissä että hän ehtisi kyllästyä Frozeniin huhtikuuhun mennessä ja pääsisin järkkäämään jotain muita kuin toisia Frozen-kemuja, voi apua. Mutta jos ei ehdi niin ehkä vedetään sitten kesä-Frozen-meiningeillä niin on jotain uutta.

Kiitos vielä hurjan mahtavista synttäreistä Jemmille ja perheelle, ja täytyy kehaista että olipa jälleen kerran niin upea kakku! Tässä kuvassa näkyy kakusta alle puolet, kun mentiin juhliin vähän myöhemmin, mutta @konditoriapinklemon:in instagramissa on kakku koko komeudessaan upean hatun ja teekupin kera jos haluatte nähdä!

Mikä on teidän lemppari synttäriteema?

Postaus on osa Indiedaysin ja McDonald’sin kampanjaa.

Nyt on sellainen sisustuselementti, joka varmasti jakaa mielipiteitä mutta johon me ollaan Oton kanssa aivan ihastuneita: Big Mac -kuosiset lakanat, jotka saimme McDonald’sin Bic Mac Shopista. Eikä vähiten ihastuneita siksi että Big Mac on suoranainen tribuutti sille mistä meidän kahden tarina on alkanut.

Meidän seurustelun ensimmäisinä kuukausina Otto oli töissä Mäkissä, ja näistä ihan mahtavista hamppareista tulee aina hymy huulille kun mietin mistä ollaan lähdetty ja mihin ollaan tultu. Otolla oli Mäkissä huippu työporukka, ja me käytiin pari kertaa mun raskaushimojen aikaan Oton työpaikka-Mäkissä syömässä silloin vuonna 2011. Tilasin Big Macin ja kyselin paniikissa kassalta, onko juusto tehty pastoröidusta maidosta. Ai että, miten nuoria me silloin oltiin, oi niitä muistoja.

Siis onhan nää lakanat aivan älyttömät, mutta juuri siksi niin hauskat! Ja yllättävää kyllä, mun mielestä myös aika raikkaat vaikka hamppareita niissä onkin. Valkoinen pohja on loisto näinkin räikeälle kuosille. Lakanat ovat 100% puuvillaa ja oikein pehmeät ja mukavat.

McDonald’s on tosiaan avannut uuden Big Mac Shopin josta löytyy klassikkohampparin kuosissa lakanoiden lisäksi päheitä sadetakkeja ja kumppareita, koiran takki, uimahousut, aluskerrastot sekä ihan ehdottomat festarikamppeet: Big Mac makuupussit ja teltta. Siis jos mä olisin lähdössä festareille ensi kesänä, niin mun olisi pakko hommata toi teltta, koska se on juuri sopivan kreisi festariteltaksi! Rohkeimmille kaupasta löytyy jopa Big Mac -tapettia, huh!

Ikonista Big Macia on myyty vuodesta 1968 asti, ja sille on avattu jopa oma museo, joten ei ihme että sille avattiin myös oma kauppa. Klassikkohampurilaista on aikojen alussa yritetty myydä myös nimillä ”Aristocrat” ja ”Blue Ribbon Burger”, mutta vasta kolmas nimi, Big Mac, oli se joka nosti purilaisen suosioon. Se on Mäkkärin suosituin hampurilainen kautta aikojen, ja Big Macin avulla jopa mitataan maiden hintatasoa. Leikkimielinen Big Mac -indeksi on arvostetun The Economist -lehden indeksi, jolla voi mitata eri maiden hintatasoa, koska standardoidun Big Macin hintaan sisältyy sekä työvoiman että raaka-aineiden hinta.

Mun mielestä hampparilakanoissa saa hyvät unet, en tosin ole nähnyt kyllä hampurilaisista unta, mutta kuitenkin! Kurkatkaa ihmeessä näitä hassuja tuotteita Big Mac Shopista, mitkä on teidän lempparit?

Mahtia päivää kaikille <3

Ollaan vietetty pitkää viikonloppuvapaata yhdessä koko perhe, ennenkuin ensi viikolla alkaa taas oikea arki ja seuraavan kerran lomaillaankin sitten vasta pääsiäisenä. On ollut ihanaa vaan nukkua aamulla pitkään, hengata yökkäreissä puoleen päivään ja lähteä pulkkamäkeen silloin kun siltä tuntuu. Ollaan syöty aamupalaa pitkän kaavan mukaan ja Otto on innostunut kokkaamaan  perheelleen vaikka mitä herkkuja. Hauskaa oli myös lähteä keskellä päivää kahville, ja saada hyvä spotti Stockmannin Espressohousesta, eikä jouduttu edes jonottamaan yhtään. Arkivapaiden loistavia etuja viikonloppuihin nähden!

Otto on tehnyt niin maailman herkullisinta tomaattikeittoa kuin kananmunaleipiä ja pannukakkuakin. Ja on muuten ollut hyvää kaikki! Keskiviikkoiltana oltiin lasten tanssitunnilla ja odoteltiin kahdestaan heitä Oton kanssa siellä sen 45 minuuttia mitä tanssitunti kesti. Istuttiin siinä kainalokkain ja katsottiin kokkausvideoita Oton puhelimella ja kuola valui molemmilla ja suunniteltiin mitä kaikkea kokataan seuraavaksi. Sillä hetkellä tuntui että onni oli juuri siinä hetkessä, ja oikeastaan siltä on tuntunut näinä kaikkina päivinä mitä ollaan yhdessä vietetty. Kuinka onnekas sitä onkaan että kaikki on hyvin, ja on oma kulta jonka kanssa katsella vaikka niitä kokkausvideoita. Otto on mun paras ystävä siinä missä aviomieskin.

Niinkuin keskiviikkona postasin Instagramiinkin, nuo kolme ovat vaan niin hurjan rakkaita että tuntuu kuin sydän halkeaisi, mutta ei onneksi. Ei ole maailmassa mitään parempaa kuin olla yhdessä koko perhe ja tehdä kaikkea pönttöä mitä me nyt yleensä tehdään. Luetaan kirjoja, riehutaan pulkkamäessä, kokataan, shoppaillaan, rakennetaan legoilla, tehdään temppuratoja kotiin, tanssitaan, hasutellaan ja katsotaan leffoja.

Ei ole myöskään parempaa kuin hihitellä Oton kanssa lasten leikeille,esimerkiksi sille kun he leikkivät Frozenia melkein joka päivä. Toinen menee aina lastenhuoneeseen Elsa-mekko päällä, ja toinen on sitten lettipäinen Anna. ”Elsa” laittaa lastenoven kiinni, ja ”Anna” koputtaa oveen, sitten he leikkivät sitä ”Lumiukko tehtäisiinkös?” -kohtausta Frozenista aina uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. niin höpöjä en kestä! Molemmat osaavat laulun kaikki sanat ulkoa, ja vuorosanat myös. Frozen-elokuva on katsottu myös tämän viikonlopun aikana, kuinkas muutenkaan! Mä osaan jo kaikki laulut kolmella kielellä, siitä voitte päätellä moneenko kertaan elokuvaa on tullut katsottua, hah!

Esikoinen muuten laukaisi hienosti kahvilareissulla, että ”Villakoirat on tehty lampaista, koska lampaista tulee villaa”. Että niin kerta! Joo-o, huomenna on sitten lasten kaverin synttärit ja naamiaiset joihin suunnataan iltapäivällä. Tulee varmasti mukava sunnuntai, hieno päätös tälle muutenkin mukavalle viikolle.

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3

Vihdoinkin, vih-doin-kin mä voin sanoa että meidän kodissa on yksi huone joka on valmis! Kolmen vuoden jälkeen meidän kodissa on nyt yksi huone joka on oikeasti ihan valmis, sellainen kuin olen aina halunnut sen olevan. Harmoninen, kodikas ja viihtyisä. Ei liian tyhjä, ei liian täysi. Helppo pitää siistinä, ja nopea siivota. Mukava hengailla ja kiva katsella.

Ollaan laitettu olkkaria tosi pikkuhiljaa, vähän kerrallaan niinkuin koko kotia. Välillä on ollut tosi turhauttavaa kun on tuntunut että koti ei tosiaan koskaan ole valmis, mutta nyt alkaa tuntua siltä että täällä on ihan valmista. Lastenhuone ja meidän makuuhuonekin ovat viittä vaille valmiita, ja voin kertoa että kun viimeisen puolen vuoden sisällä ollaan uusittu koko kodin sisustus, on se pahin muuttokuumekin lähtenyt kokonaan pois. Miksi muuttaa pois kivasta asunnosta, kivalta alueelta, kun loppujen lopuksi kyse oli vain siitä että tätä kotia ei ollut sisustettu meidän tarpeisiin sopivaksi. Nyt on.

Me käytiin eilen vapaapäivänä ostamassa olkkariin se viimeinen puuttunut juttu, sohvapöytä. Oltiin katseltu eri vaihtoehtoja ja mietitty ja pohdittu ja jahkailtu jo pari kuukautta, ja viimeinkin me käveltiin Stockmannille mielessämme kaksi vaihtoehtoa. Hayn Hay Tray ja Ferm Livingin L-kokoinen Wire Basket tammipuisella kannella. Lopulta päädyttiin Wire Basketiin, koska Hay Trayssa on teräviä kulmia ja koska sen päällä ei voi pitää jalkoja (tärkeä kriteeri perheen mieshenkilölle). Hakusessa oli siis rento ja turvallinen pöytä, ja tämä Wire Basket nyt osui siihen määritelmään kaikkein parhaiten.

Stockalla arvottiin ensin mustan ja vaaleanharmaan väliltä, mutta sitten kun mustat olivat L-koossa loppu, me päätettiin vain otta se harmaa ja se oli kyllä ihan nappivalinta, vaikka itse sanonkin. Tammipuinen kansi vaaleanharmaan Wire Basketin päällä tuo kivasti lämpöä meidän vaaleaan sisustukseen, ja se sopii myös meidän tammilaminaattisiin lattioihin kauniisti. Korin sisään saa tietenkin myös jemmattua tavaraa, koska se on kori, ja näiden kuvien ottamisen jälkeen mä lisäsinkin sinne sisälle vielä muutaman torkkupeiton jotka ovat nyt kätsästi jemmassa siellä.

Meidän suurin ongelma olkkarin kanssa on ollut sen tyhjyys, sillä kun kesällä karsittiin kaikkea todella ronskilla kädellä, olkkarikin jäi aika tyhjäksi ja kolkoksi. Samaan aikaan ollaan silti nautittu siitä että tilaa on ollut ja on mahtunut tanssimaan tai levittämään kunnon junaradat ja muut vempeleet. Tuo pöytä ei vie liikaa tilaa ja on kevyt ja liikuteltava, ja olkkarissa mahtuu edelleen tekemään mitä vaan.

Ollaan pikkuhiljaa osteltu pieniä sisustusjuttuja olkkariin myös, ja nyt olkkarin pöydältä löytyy musta H&M Homen tarjotin jonka päällä on pieniä tuikkuja. Telkkaritason päällä on Pentikin kynttilälyhty, ByLassenin harmaa Kubus Bowl sekä Annon ihana harmaa maljakko. Sivupöydälle laitettiin lehtikori, sekä äidin kaapin kätköistä bongaamani Iittalan vanhat kynttilänjalat. Lapsille on myös laitettu ikkunan eteen joululahjaksi ostettu Casa Stockmannin punottu kangaskori josta löytyy heidän lempikirjojaan. Bestå on muutenkin täynnä kirjoja ja pelejä lapsille, mutta lempparit on tosiaan nyt kasattu kätevästi tuohon ja sen sisältöä voi aina vähän vaihdella sen mukaan mitkä milloinkin ovat niitä suosikkeja.

Musta-valko-kulta-vaaleanpunainen tuntuu tällä hetkellä täydelliseltä väritykseltä meille, ja näillä mennään varmasti nyt pitkän aikaa.

Yleensä kirjakorin seurana ovat vielä meidän bOblesit, joilla lapset leikkivät joka päivä, ja ne tuovat vielä kivasti lämpöä ja tunnelmaa olkkariin värikkyytensä ansiosta.

Valaistuksena meillä on Muuton musta Leaf lattiavalaisin, ja itseasiassa tänään illalla asennettiin kattoon vielä valkoinen todella vähäeleinen Ikean halogeenilamppu, jossa on siis vain kolme pientä lamppua jotka voi kohdistaa minne haluaa. Se ei suoranaisesti muuta kauheasti olkkarin tunnelmaa valoisaan aikaan, joten ajattelin ttä voin hyvin tehdä tämän postauksen ilmankin sitä kun olin kerran kuvat jo ehtinyt ottaa.

Mitäs tykkäätte? Onko olkkari kodikkaampi kuin aiemmin? Sopiiko Wire Basket teistä pöydäksi?