Olohuoneen uusi järjestys – television ja kirjojen uudet paikat

06.07.2021

Meidän olkkari on ollut alakerrassa se viimeinen keskeneräinen tila jo pitkän aikaa. Siellä on ollut pitkälti vanhoihin asuntoihin ostetut kalusteet, jotka eivät ihan sellaisenaan ole toimineet juuri tässä kodissa parhaalla mahdollisella tavalla. Meidän vanha, syvä ja leveä Bestå-kaappi oli tosi hallitseva ja vääränlainen. Se ei tarjonnut fiksua säilytystä kirjoille eikä telkkarille ja se vei tosi paljon tilaa keskellä huonetta. Oltiin jo pitkään pyöritelty erilaisia vaihtoehtoisia ratkaisuja, mutta ei keksitty sitä oikeaa.

Viime viikolla Otto sitten löysi Ikean valikoimista uudenlaisen TV-telineen, jonka pystyi kiinnittämään suoraan TV-tasoon. Tähän asti oltiin siis luultu, että telkkarille ainoat mahdolliset paikat on joko kiinnitettynä seinään (keskellä olkkaria), tai tason päällä siinä tai jossain muualla. Tämä tv-tasokiinnitteinen teline muutti kaiken. Yhtäkkiä telkkari olikin mahdollista sijoittaa portaiden alle ja näin ollen sen hallitsevuus väheni huomattavasti ja katseluasento parani kerralla. Telkkarin ollessa keskellä huonetta, sitä ei pystynyt katsomaan kuin sohvan toisesta päästä. Nyt telkkarin sai suoraan vastapäätä sohvaa ja vihdoin koko meidän perhe pystyy hengaamaan sohvalla yhtäaikaa katsomassa leffaa. En myöskään ole meidän portaiden suurin fani (toivon, että joskus tulevaisuudessa saataisi ne kokonaan valkoisiksi), joten on kiva kun ne kaksi olkkarin ei-niin-lempparia asiaa (portaat ja telkkari) on samalla suunnalla ja helppo rajata pois kuvista.

Nyt meillä on fiksusti olohuoneessa kaikki ne toiminnot jotka sinne halutaan: mukava löhösohva, josta telkkarin näkee hyvin. Kirjahylly, jossa lempparikirjat kauniisti esillä. Televisio ja tv-taso, jossa tilaa siististi pelikonsoleille, kaiuttimille ja muille. Kevyt ja siirreltävä nojatuoli, joka toimii niin lukutuolina kuin lisäistumapaikkana leffaa katsellessa. Piano, joka mahtuu kätevästi portaiden alle ja lapset mahtuvat siellä hyvin soittamaan. Ja matolla riittävästi tyhjää lattiatilaa pelata liikunnallisia konsolipelejä, tanssia ja joogata.

Olohuoneen muutos ei tullut kalliiksi, sillä myimme vanhan Bestå-kaapin rungon Ikealle takaisin Second Hand -palvelun avulla ja saimme siitä hyvitystä, jolla sitten kustansimme osan muutoksesta. Hyvityskortin ansiosta hintaa muutokselle tuli vain n. 220 euroa. TV-teline maksoi 59€, Bestå-TV-taso 119€ (kiinnitimme siihen vanhat jalat, jotka meillä oli vanhasta kalusteesta), sekä Billy-kirjahylly vitriiniovilla 99€, johon ostimme vielä messinkiset keittiön kaappeihin sopivat vetimet (4,90€).

Aiempia ”uusia” juttuja olohuoneessa on tuo meidän ihana viiden euron kierrätyslöytö rottinkituoli, joka oli alunperin kirkkaanpunainen. Otto spraymaalasi sen kuitenkin beigeksi ja siitä tuli olkkariin aivan ihana  ja maanläheinen tuoli. Lisäksi ripustettiin kirjahyllyn viereen tuolin taakse nyt vihdoinkin muutama taulu, jotka ovat etsineet paikkaa kotoa meidän makuuhuoneiden vaihdon jälkeen. Kaksi valokuvajulistetta on teetetty meidän omista New Yorkissa kuvatuista kuvista ja yksi on vanha valmis kuva, joka meillä oli jo vanhassa kodissa.

Nyt olohuoneen upea melkein kuuden metrin huonekorkeus tulee paljon paremmin esiin, ja tuntuu, että tila on paljon paremmin hyödynnetty.  Näin pieni muutos ja niin valtavan suuri vaikutus! Olkkaria katsellessa on ollut melkein koko täällä asumisen ajan sellainen bleh-fiilis, mikä on harmi, koska meidän valtavat ikkunat on mun kaikista lempparein asia koko tässä kodissa. Montaa juttua ollaan kokeiltu, mutta ne eivät ole ratkaisseet niitä ongelmia, jotka ovat häirinneet. Mutta nyt. NYT! Nyt tuntuu siltä, että olkkari näyttää siltä miltä toivottiinkin sen näyttävän ja mua hymyilyttää aina kun katson sitä! Ainahan sitä voisi muuttaa jotain ja tehdä enemmän ja blaablaa, mutta juuri nyt tämä on täydellinen meille tällaisenaan. Nyt alakerta tuntuu valmiilta ja yhtenäiseltä.

Seuraavaksi käydään sitten makkarin kimppuun! Siellä ei ole luvassa enää valtavia muutoksia tai järjestyksen vaihtoa, mutta sisustuksen viimeistelyä. Siellä ei nimittäin ole kiinnitettynä vielä mitään seinille, joten melko kolkko on ollut meininki. Mutta tämäkin ”muutos” toteutetaan melko pitkälti jo olemassa olevilla jutuilla, eli käytännössä se ei ole muutos, vaan keskeneräisen tekemistä valmiiksi. Kai tämä on jonkinlaista pesänrakennusviettiä, sitä haluaa saada ne pienetkin yksityiskohdat valmiiksi ennen vauvan syntymää, kun sitten ei välttämättä ole voimavaroja alkaa sen enempää sisustelemaan, eikä halua myöskään joka päivä tuijottaa keskeneräisiä juttuja.


Uuden kodin talvi & joulu

19.10.2020

Me ollaan kaivettu viltit ja kynttilät esiin ja ripustin tänä aamuna esikoisen kanssa myös tunnelmavalot olohuoneeseen. Illat ovat pimenneet siinä määrin, että on ihana kun kotona on vähän tunnelmavaloja – tai jouluvaloja, miten niitä nyt haluaa kutsua. Voin kertoa, että olen odottanut sieltä maaliskuusta asti, että saan alkaa laittamaan syksyn hyggetunnelmaa ja ennen kaikkea JOULUA tähän kotiin. Vielä ei ole joulu, ei, mutta Ikean jouluosasto on jo auki ja tällä viikolla avataan Stockmannin joulumaailma. Joulukarkkeja ja -kalentereita on hyllyt täynnä kaupoissa ja mä nostin jo jouluvillapaidat esille ylähyllyiltä. Kyllä se joulu sieltä tulla jollottaa.

Sohvalle vaihdoin jo vähän talvisempiä tyynynpäällisiä ja vihreä väri oli ihana lisä olkkariin. Se toi vähän väriä meidän vaaleuden keskelle. Meillä oli vaaleanpuna-vihreä olohuone vanhassa kodissa tosi pitkään ja olen aina rakastanut sitä yhdistelmää. Nyt mietinkin, että haluaisin vielä tuoda aavistuksen lisää vihreää olkkariin. Viherkasvit ja tyynyt tekevät paljon, mutta kenties vihreä samettirahi voisi olla sellainen ihana lisä. Ihanaa kun oli jo valmiiksi kaapissa paljon vihreitä tyynynpäällisiä, jotka sopivat mun suunnitelmiin.

 

Loka-marraskuu on kyllä ihan lempivuodenaika sisustuksen kannalta, kun saa alkaa suunnittelemaan joulun koristuksia! Haluaisin ihan hirveästi hyödyntää meidän korkeaa huonekorkeutta joulukoristusten kanssa, mutta hieman mietityttää, että miten saan esimerkiksi jotain koristeita ikkunoihin tuonne ihan ylös? Meillä on yksi ihan valtava paperitähti ja olisi ihan mieletöntä saada se tuonne aivan ikkunan yläreunaan, mutta miten?? Lisäksi meillä edelleen puuttuu olkkarista varsinainen kattolamppu ja sellainen olisi toki myös kiva saada ylös nyt kun illat ovat niin pimeitä. Olohuoneessa on kyllä halogeenispotit seinässä ylhäällä, jotka valaisevat, mutta kyllä se kattovalo toisi myös kauniisti tunnelmaa ja kotoisuutta. Meillä on melko korkeat A-tikkaat, mutta ei niillä kyllä läheskään noin ylös pääse. Ehkä olisi hyvä sijoitus ostaa oikeasti korkeat tikkaat, sillä me tullaan tarvitsemaan niitä kyllä tässä vuosien varrella, niin ikkunan pesuun kuin asioiden kiinnittämiseenkin.

Sisällä mua kiinnostaa tänä jouluna koristeissa erityisesti kulta, valkoinen, musta-valkoinen, perinteinen punavalkoinen joulu, jalokiven vihreä ja vaaleanpunainen, sekä luonnonmateriaalit. Eli todella sekalaiset jutut, joista puoletkaan ei sovi yhteen. En ole vielä päättänyt varsinaista tämän joulun teemaa tai teemaväriä, kun niin moni juttu kiinnostaa. Olen kuitenkin Pinterestissä pinnaillut kaikkea jo valmiiksi.  Myös DIY-jutut kiinnostaa tosi paljon ja pian aion ainakin jo alkaa kuivattamaan appelsiinisiivuja ja askartelemaan tupsuja myös! Joulukalenterin suunnittelu on ollut täydessä vauhdissa jo useamman kuukauden ja suuri osa luukuista on jo suunniteltu. Tänä vuonna tulee entistäkin enemmän DIY-ideoita (paljon muutakin kuin tupsuja ja appelsiinisiivuja) ja hurjasti muuta ihanaa joulufiilistelyä.

Olen aina puhunut siitä, kuinka haluaisin tehdä sellaiset kreisit amerikkalaistyyliset valokoristukset ulos sitten kun meillä joskus on oma koti. Ja no, nythän meillä se on! En ole ihan vielä saanut Ottoa innostumaan valtavasta valoshowsta mutta onhan tässä vielä aikaa. Ollaan käyty jo katselemassa erilaisia valosarjoja ja valoeläimiä eri kaupoissa. Olisi vaan niin siistiä, kun oma koti olisi sellainen ihana valoisa väripilkku kaiken pimeyden keskellä. Uskon, että tästä tulee kuitenkin sellainen hieman kärsivällisyyttä vaativa monivuotinen projekti. Eli ostetaan varmasti pikkuisen kerrallaan aina vuosittain pari valosarjaa ja sitten jossain vaiheessa meillä on se unelmien valoshow.

Joko siellä ollaan aloitettu joulukoristeiden suunnittelu tai syksyn hyggeily? Kuulun itse Sydämeeni joulun teen -ryhmään Facebookissa ja sieltä kyllä saa hurjasti vertaistukea tähän jouluhulluuteen, kun moni muu fiilistelee joulua jopa jo kesällä. Ja Pinterest on tietty toinen paikka, mistä saa hulluna vertaistukea jouluhulluuten mihin aikaan vuodesta tahansa. Voisin viettää tuntikausia siellä selaten erilaisia ihania jouluideoita!


Olohuoneen järjestys & oman fiiliksen kuunteleminen

10.09.2020

Keväällä kysyin neuvoa sohvan sijoitteluun täällä blogissa, kun tuntui, että ei itse keksitty mikä olisi sille kaikkein paras paikka olohuoneessa. Ihan ekaksi se oli meillä olohuoneessa ikkunan edessä käsinojineen, mihin se mahtui tosi hyvin ja ei vienyt liikaa lattiatilaa. Silloin harmailla päällisillä sohva tuntui kuitenkin jotenkin mun mielestä imevän osan ikkunasta tulevasta valosta, ja mietin, että voisiko sille olla joku parempikin paikka.

Moni neuvoi ottamaan sohvan pois ikkunan edestä ja sijoittamaan sen mieluummin keskelle lattiaa, televisiota vastapäätä. Mulle jäi erityisesti mieleen jonkun sanat, että “nyt kun olet saanut sen korkean huonekorkeuden ja suuret ikkunat, niin miksi haluat piilottaa ne sohvan taakse”. Mietin, että niinpä, olisi kyllä ihanaa saada ne enemmän esiin.

Moni ehdotti maltillisempiakin muokkauksia, kuten käsinojien poistamista. Ja sitä kokeiltiinkin, se oli kieltämättä kiva ja freesi keino muokata sohvaa. Mulle tuli kuitenkin sellainen olo kommenttien määrästä päätellen, että hitsi, sohva olisi varmaan tosi paljon parempi tuossa keskilattialla, kun niin moni on sitä mieltä, että se kannattaa siirtää. Ja siihen me se käännettiin sitten, ilman käsinojia. Otto ei oikein lämmennyyt tälle ratkaisulle, mutta mä suostuttelin hänet kokeilemaan sitä ja pysymään siinä.

Otto sanoi varmaan sata kertaa, että laitetaan sohva takaisin ikkunan eteen, kun se oli siinä paljon parempi. Silloin ei ollut ylimääräisiä käytäviä täällä, eikä sohva vienyt kaikkea sitä avaruutta, johon myös tässä alakerrassa ihastuttiin. Mä olin vakuuttunut siitä, että kaikki ihmiset kuvien perusteella tiesivät paremmin mikä meidän kotiin sopii, kuin me käytännön kokemuksella, ja niin me pidettiinkin sohvaa tuossa ihan koko kesän ajan. Vaaleanpunaiset päälliset auttoivat, koska se harmaiden päällisten tummuus hävisi. Tilaa ne eivät kuitenkaan tuoneet lisää.

Vaaleanpunaisten päällisten myötä mä aloin kuitenkin itse miettimään, että voisiko sohva niiden kanssa olla ihan ok myös ikkunan edessä. Silloin se ei söisi kaikkea niistä tulevaa valoa, kuten harmaat päälliset hieman tekivät. Me tarvittiin tilaa olkkariin tanssia ja olla, mitä ei kertakaikkiaan vaan ollut sohvan ollessa siinä. Ja jokin aika sitten mä Oton iloksi sanoin, että kokeillaan nyt sitä sohvaa siinä ikkunan edessä vielä. Mun leuka melkein tippui lattiaan, kun alakerta avartui niin paljon. Olin ihan unohtanut miten paljon tilaa täällä oli silloin kun sohva ei ollut keskellä lattiaa. Otto oli ollut oikeassa koko ajan.

Mulle tuli jotenkin niin tyhmä olo, että purskahdin spontaanisti itkuun. Otto ihmetteli, että miten mulla meni sohvan siirtäminen niin tunteisiin. Mutta ei mulla mennyt se sohvan paikka tunteisiin vaan se, että mua ärsytti, että annoin muiden ihmisten mielipiteen vaikuttaa niin paljon omaani ja sen takia meillä oli täällä ihan turhaan ahdasta vaikka kuinka kauan. Tottakai me itse tiedettiin paremmin, kun me asutaan täällä ja nähdään tämä tila koko ajan. Silti uskoin, kun tarpeeksi moni sanoi kuvien perusteella saman asian. Ja olinhan tietysti itse kysynyt neuvoa – koska ajattelin, etten itse osaa niin hyvin.

Itku ei johtunut sohvasta, vaan siitä (että mulla oli silloin PMS), että samalla kyseenalaistin hetkeksi suunnilleen kaikki päätökset, joita olen viimeisten yhdeksän vuoden aikana tehnyt. Kaikki saamani neuvot, kaikki omat mielipiteeni. Hetken mietin, että ei hitto, kuinka moneen muuhun päätökseen jonkun tuntemattoman ihmisen mielipide on oikein vaikuttanut mun elämässä. Mutta asiaa perusteellisesti pohdittuani onneksi tajusin, että kyllä se taitaa jäädä tähän sohvan paikan tasolle ja se on onneksi aika pientä.

Olen kasvanut aikuiseksi niin, että kaikesta mitä teen tai en tee on aina jollain mielipide sekä puolesta että vastaan. Ihan sama mistä asiasta on kyse, se on jonkun mielestä aina väärin tai se pitäisi aina tehdä eri tavalla. Pääosin siihen on tottunut ja olen pyrkinyt aina kuuntelemaan sitä omaa ääntä ja omaa mielipidettä, sanoi muut mitä sanoi. Mutta toki silloin kun itse kysyy neuvoa, tuntuu jo valmiiksi siltä, että muut tietävät minua paremmin.

Silloin voi olla vaikeaa poimia sieltä ne neuvot, jotka oikeasti ovat kaikkein hyödyllisimpiä. Mielipiteiden lisäksi neuvojakin voi tulla aivan laidasta laitaan, kuten tulikin. Moni sanoi, että sohva on oikein hyvä siinä ikkunan edessä, jopa ”kuin siihen tehty”. Silti mulle jäi eniten mieleen se, että sohva on “kaikkien mielestä paljon parempi keskellä lattiaa.” 

Mutta hei, onneksi tässä oli kyse vain sohvasta. Mitään vahinkoa ei tapahtunut, nytpähän on ainakin erittäin perusteellisesti kokeiltu, että olisiko se sohva siinä hyvä. No ei ollut. Ja positiivisena puolena se, että olen tämän sohvan siirron myötä sekä tehnyt perusteellista itsetutkiskelua että ihastunut meidän kotiin, jos mahdollista, vieläkin enemmän. Nyt tämän uuden järjestyksen kanssa myös meidän keittiö pääsee ihanasti esiin ja sen edessä on runsaasti tilaa. Ja me mahdutaan taas diskoilemaan lasten kanssa ja tekemään lankkuhaasteita Oton kanssa. Ihan parasta.

Tämä oli hyvä (ja onneksi aika pieni) muistutus itselleni, että pitää luottaa siihen omaan fiilikseen. Välillä on ihan hyvä kysyä neuvoakin, mutta lopulta se on se oma tunne, joka ratkaisee. Täällä on niin hyvä olla ja niin meidän näköistä juuri nyt, eikä enää ole yhtään sellainen fiilis, että tämä sohva ei sopisi tähän kotiin. Sehän on tosiaan kuin tehty juuri tuohon missä se on.

Minä olen sisustusfiiliksissäni ihan tuuliviiri. Voi olla, että jonkun ajan kuluttua innostun taas kääntämään sohvan, tai mulle tulee joku ihan toinen idea mieleen. Mutta se on sitten sen ajan juttuja, nyt olen tyytyväinen tähän. Ja tiedättekö, on ihan ok olla tuuliviiri ja muuttaa mielipiteitä kun oppii ja oivaltaa uutta. Maailma olisi todella tylsä ja armoton paikka, jos pitäisi aina pysyä siinä päätöksessä, jonka on kerran tehnyt.


Alakerran seuraavia remonttisuunnitelmia

21.08.2020

Keittiö on valmistunut ja ruokailutila (edelleen niitä tauluja lukuunottamatta) myös. Nyt on aika kääntää katse seuraaviin juttuihin, joita alakerrassa tulee tapahtumaan. Ihan ekana meillä on suunnitelmissa asentaa eteiseen uusi lattia, jota tilattiin samalla kun keittiönkin lattia. Lattiapaketit ovat lojuneet tuolla portaiden alla nyt kesäkuusta lähtien ja olisi kiva saada ne pois sieltä. Eteiseen tulee samaa lukkopontilla asennettavaa vaaleaa Pergon vinyylilaattaa, jota meillä on jo keittiössä.

Se on vain 4,5mm ohutta ja joustavaa, joten sen voi hyvin ja turvallisesti asentaa suoraan laatoituksen päälle. Meidän eteinen on melko ”synkkä” kun se on nyt alakerran ainoa esillä oleva tila, jossa on vielä tumma lattia. Eteinen on käytävän muotoinen ja lisäksi meillä on vielä tumma ulko-ovi, mikä pimentää käytävää entisestään. Odotan siis innolla, että saamme eteisestä valoisamman ja avaramman uuden lattian myötä.

Meillä on myös toinen suunnitelma. Eteisessä on tilava peiliovilla varustettu komero, jossa on siis vain yksi megaleveä vaatetanko, sekä kaksi hyllyä korkealla ylhäällä. Emme tarvitse meidän vaatteille ihan niin paljoa tilaa kuin siellä tällä hetkellä on ja Otolta tulikin Redditistä inspiroituneena huippu idea: hän siirtää oman työpisteensä sinne eteisen komeroon. Komero on niin iso, että nykyinen työpöytä mahtuu sinne mainiosti ja lisäksi hän voi vaihtaa esim. satulatuoliin, jonka saa työnnettyä sitten pöydän alle ja peilioven kiinni.

Näin työpiste siirtyy pois olohuoneesta ja sen saa vieläpä kokonaan piiloon. Sitten mun ja Oton työpisteet on myös hauskasti vierekkäin (vaikkakin väliseinällä erotettuna). Mä työskentelen yleensä tässä meidän niemekkeellä seisoen sen edessä tai baarijakkaralla istuskellen ja Oton pöytä on sitten heti seinän toisella puolella ja tuoli mun vieressä. En ikinä olisi itse keksinyt tällaista ideaa (ja muutenkin tuntuisi ehkä hurjalta käskeä mies laittamaan rakas oma tilansa komeroon piiloon), mutta olen iloinen, että Otto ehdotti sitä. Uusimmassa Ikean kuvastossa oli muuten myös toteutettu tällainen komero-työpiste ja vieläpä samalla työpöydällä, joka Otolla on.

Kun Oton työpiste siirtyy olohuoneesta pois, meillä on viimein aidosti mahdollisuus muuttaa olohuoneen järjestystä kunnolla. Suunnitelmissa on mahdollisesti asetella sohva nykyiselle telkkariseinälle, divaaniosa osittain portaiden alle. Televisio tulee luultavasti siirtymään sitten meidän nykyisen Picasso-taulun paikalle suuren ikkunan ja parvekkeen oven väliin, johon se ilmeisesti juuri ja juuri mahtuu. Television seinäteline tulee jättämään ihan hirveät jäljet, mikä on se syy, miksi ei olla aiemmin sitä siirretty. Mutta toki ne voi pakkeloida ja peittää vaikkapa isolla taululla.

Seinäteline on kuitenkin kätevä, sillä sen avulla telkkarin saa juuri siihen asentoon kuin haluaa. Vaikka telkkari ei sitten jatkossa olisikaan kiinnitettynä vastapäätä sohvaa, sen saa seinätelineen avulla hyvin käännettyä niin, että sohvalta on loistava näkyvyys. Olohuoneen säilytys menee varmasti osittain uusiksi, sillä tässä järjestyksessä ei ole tilaa tuolle suurelle Bestå-kaapistolle. Ei olla vielä keksitty mitä laitetaan sen tilalle, mutta kartoitamme vaihtoehtoja. Vitivalkoisen kaapiston tilalle olisi ihana saada jotain persoonallisempaa ja ehkä myös jotain väriä tai tekstuuria.

Tämä järjestys vaikuttaa ainakin ajatuksena hyvältä. Näin alakerta luultavasti avartuu (ainakin toivon niin) ja sellainen käytävämäisyys häviää täältä ja saadaan oikeasti kaikki ilo irti tästä avoimesta tilasta, johon tässä kodissa alunperin rakastuttiinkin. Mä tykkään itse sohvasta nykyiselläkin paikalla, mutta erityisesti Ottoa se ahdistaa. Alkuun hän suorastaan inhosi tätä järjestystä, mutta nyt on ilmeisesti jo tottunut siihen. Erilainen järjestys mahdollistaisi myös ehkä nojatuolin lisäämisen olohuoneeseen, kun sitten meille jäisi paljon avointa lattiatilaa. Ikkunatkin pääsisivät ihanasti esiin.

Nyt pitäisi vaan ottaa itseä niskasta kiinni, tyhjentää eteinen tavarasta ja tehdä lattia valmiiksi. Keittiöasentajalla meni 45 minuuttia, kun hän laittoi meidän keittiön lattian paikoilleen. Ohuen vinyylin asentaminen vaikutti huomattavasti helpommalta kuin meidän vanhan asunnon erikoispaksun laminaatin asentaminen. Palat sai leikattua mattoveitsellä. Ajateltiin siis ehkä olla niin hurjia, että laitetaan se itse, vaikka ollaan vähän tällaisia remppatumpeloita. Ehkä ensi viikolla jo tapahtuu?


Tervetuloa takaisin vaaleanpunainen sohva

29.07.2020

Sisustusjutuilla vielä jatketaan. Mun on pakko päästää kaikki reissun aikana patoutuneet sisustusajatukset nyt ulos, koittakaa kestää. Kuten tiedätte, me ollaan sohvakriiseilty siitä asti kun tänne muutettiin. Meidän Söderhamn-sohva on tuntunut olevan vähän liian iso tähän avoimeen tilaan ollakseen fiksu. Se hallitsee alakertaa ja vaikka sen asettaisi miten päin, se ottaa tosi paljon tilaa. Alkuun se oli olohuoneen ikkunoiden edessä ja nyt viimeiset pari kuukautta se on ollut keskellä lattiaa ilman käsinojia. Kummassakaan paikassa se ei ole tuntunut ihan oikealta. Kun sohva on keskilattialla, alakerta jakaantuu hassusti erilaisiin käytäviin ja suorakulmioihin. Sisustuksen kannalta sohva ei ole se paras vaihtoehto, mutta muuten se on hyvä. Se on edelleen juuri meidän perheelle sopivan kokoinen, mukava, kestävä, kaunis ja mitä vielä. Ei millään haluttaisi vaihtaa sitä, tai ainakaan minä en haluaisi.

Monessakin lukemassani sisustusoppaassa lukee, että yleensä sisustuksen kannalta valtavat kulma- tai divaanisohvat eivät ole niitä optimaalisimpia, koska harvalla on niin paljon tilaa kuin ne oikeasti vaatisivat. Niissä lukee myös, että silti ihmiset usein valitsevat niitä, koska mukavuuden kannalta ne taas ovat usein kaikkein miellyttävimpiä. Ja että usein pitää tehdä sitten valinta sen välillä, että haluaako skarpin ja siron kaluston vai haluaako sitten sen valtavan löhöilylinnakkeen, jossa on mukavaa olla. Mä olen vieläkin sen mukavuuden kannalla.

Ehkä voisin joskus suostua sellaiseen kompromissiin, että luovutaan sohvan divaaniosasta ja hankitaan sen tilalle sirompi nojatuoli tai pari. Näin hallitseva sohva-möhkö lyhenisi vajaalla metrillä, eikä olisi ihan niin hallitseva ja rajoittava. Mutta toisaalta, rakastan löhötä juuri divaanin päällä katsomassa sarjoja, se on sohvan paras paikka. Ja divaanille mahtuu kaksi tai kolme lasta parhaimmillaan, nojatuolille  varmaankaan ei, ainakaan yhdelle.

Ollaan katseltu koko kesä erilaisia sohvia ”sillä silmällä”, mutta ei ole löytynyt yhtään sellaista, mikä miellyttäisi nykyistä enemmän. Kun tämä sohva on juuri se, johon me ihastuttiin ja rakastuttiin. Sirommissa sohvissa ei ole niitä ominaisuuksia, joita mä sohvalta etsin. Eikä tätä sohvaa kannata vaihtaa ollenkaan, ellei vaihda juuri sirompaan.

Sitä me kuitenkin mietittiin, että jos sohvassa olisi vaaleammat päälliset, se ei ehkä ”pienentäisi” olohuonetta niin paljon. Tumman harmaa sohva on ollut myös värin puolesta sellainen iso tumma laatikko keskellä alakertaa. Me vaihdettiin aiemmin meidän vaaleanpunaiset päälliset tumman harmaisiin, koska ne olivat vaan ihan kertakaikkisen hirveän väriset kolmen vuoden käytön jälkeen. Toissapäivänä kun selailin Ikean sivuja ja menin katsomaan uusia oransseja Söderhamnin päällisiä, huomasin yhtäkkiä, että vaaleanpunaisia päällisiä ei ole enää myynnissä ollenkaan! Ja yhtäkkiä muistin, että hitsi, meillähän on ne vanhat vaaleanpunaiset päälliset tallella edelleen. Ja joo, toki ne oli hirveän väriset, mutta oli vielä yksi keino, jota ei oltu kokeiltu. Se oli Vanish Gold. En kestä, tämä kuulostaa joltain mainokselta, mutta voin siis todellakin vannoa, että me ei ikinä käytetä Vanishia normaalisti, koska se voimakas haju on mulle haastava.

Mähän olen hajusteherkkä, eli me ei käytetä mitään hajustettua yleensä. Siksi meillä ei myöskään ole mitään tuollaisia superpuhdistusaineita ollenkaan, vaan mennään aina hajustamattomilla pesuaineilla ja hajustamattomalla tahranpoistosuihkeella. Nyt kuitenkin päätettiin ostaa purkillinen Vanishia ja kokeilla vielä, että jos päällisiin pinttynyt lika irtoaisi liottamalla. Hengitysmaski naamalla ja vessapaperia sieraimissa mä laitoin kaikki vaaleanpunaiset päälliset likoamaan Vanish-veteen tunniksi ja sen jälkeen pesin ne vielä koneessa Vanishilla. Ja kaikki lika lähti! Ihan uskomatonta, en olisi uskonut. Sen jälkeen pestiin päälliset vielä kaksi kertaa hajusteettomalla pesuaineella ja etikalla ja kuivattiin ne välissä kahdesti ulkona, jotta saatiin se Vanishin jäätävä haju pois.

Se ero oli ihan valtava, en olisi oikeasti uskonut, että päälliset saa vielä näin puhtaiksi, vaan luulin, että ne oli kokonaan menetetty. Miettikää, kolmen vuoden tummentumat ja esimerkiksi violetit slime-tahrat, jotka aikoinaan olivat se viimeinen niitti, joiden vuoksi päälliset lähtivät vaihtoon. En edes tiedä miksi säästin päälliset, niin hirveät ne olivat. Kai mä ajattelin, että ne voisi vielä värjätä (kunnes tajusin, että tekokuituja ei niin vaan värjätä). Mutta nyt olen niin iloinen, että me säästettiin ne, koska kaikki lika lähti. Harmaat päälliset on tallessa ja ne voi vaihtaa sohvaan koska tahansa, jos tuntuu, että vaaleanpunaiset keräävät liikaa likaa. Mutta vaihtelu virkistää ja nyt alakerta muuttui tuhat kertaa valoisammaksi, kun iso tumma alue muuttuikin vaaleanpunaiseksi.

Ei tämä vieläkään ratkaissut sitä, että mikä tulee joskus olemaan meidän lopullinen ratkaisu olohuoneen järjestykseen. Mutta ainakin tämä piristi nyt tässä hetkessä ja sohva tuntuu taas enemmän omalta. Vaaleanpunainen on niin mun juttu! Ja ehkä harkitsen, että pidän jatkossa kotona purkillisen tuota ihmeainetta, että jos joskus vielä tulee jotain ihan järkyttäviä tahroja vastaan.

Tervetuloa takaisin vaaleanpunainen sohva <3