Työpäiväkirjan jälkimaininkeja ja muita kuulumisia

19.02.2016

Helou! Ihan ekaksi täytyy kiittää teitä kaikkia ihan hurjan paljon kaikista upeista kommenteista joita jätitte mun työpäiväkirjapostaukseen! Oli ihanaa vaihtaa teidän kanssa ajatuksia, ja tuli itsellekin tosi hyvä mieli, sellainen fiilis pitkästä aikaa että olin ihan ytimessä: vuorovaikutuksessa teidän tyyppien kanssa. Tein sitä, mikä on aina ollut mulle se blogin suurin suola ja sokeri.

Sen verran täytyy vielä sanoa tässä postauksessa, mitä kommenteissani jo täsmensinkin, että vaikka noin kirjoitettuna määrä näyttää hurjalta, niin ei kuitenkaan käytännössä sitä aina ole. Esimerkiksi Sea Lifessa vierailu perheen kanssa tai instakuvan lisääminen lounaalla, vaikka ne kuuluvat mun työhön, niin toisaalta ne ovat myös huvia. Instakuvan lisääminen vie lounaasta murto-osan, ja Sea Lifessa taas oli todella mielenkiintoista ja oli ihanaa tutkia kaloja lasten kanssa, vaikka paljon valokuvia otinkin ja imin itseeni tietoa. Ja vaikka siis työhön käytetty aika näyttää suurelta, niin suurimmaksi osaksi se ei kuitenkaan työltä tunnu.

On paha lähteä vertaamaan uuvuttavuudessa eri ammatteja keskenään, koska ne ovat niin erilaisia. Esimerkiksi työtä josta ei ollenkaan nauti ja johon ei itse voi juurikaan vaikuttaa ei mielestäni voi verrata sellaiseen työhön joka lähtee omasta itsestä 100%  ja jonka tahtia pystyy itse määräämään. Kaikessa on puolensa, toiset haluavat sulkea työt oven taakse päivän päätteeksi joka päivä samaan aikaan, toiset vähän niinkuin elävät työn keskellä kokoajan mutta rakastavat sitä ja kokevat sen palkitsevana. Tärkeintähän on se että työ on sellaista jonka kanssa itsellä on hyvä olla ja joka sopii omaan elämään. Mun töissä parasta on kaiken muun lisäksi se miten paljon  saan olla lasten kanssa, ja se että meillä on joka viikko yhteinen ekstrapäivä viikonlopun lisäksi. Omasta vapaa-ajasta voin hyvin joustaa kunhan saan olla tyttöjen kanssa rauhassa.

Mutta se siitä! Mä en mitenkään erityisesti halua täällä blogissa valittaa että ”voivoi kun tämä elämä on nyt niin rankkaa ja vie hirveästi aikaa”, koska se ei sitä yleensä ole, vaan ennemminkin keskittyä olennaiseen: kertomaan meidän elämästä ja niistä asioista joita pidän mielekkäänä. Tämä nyt oli vaan mun mielestä hauska kurkistus mun työviikkoon, ja saa sellaiseksi jäädä. Katsotaan vaikka parin vuoden päästä uudelleen, miltä sitten näyttää. Ja älkää huoliko mun yöunista, tänäänkin heräsin ihan itse, pirteänä kahdeksan tunnin unien jälkeen kello 8 tasan.

Meillä on tänään ollut tyttöjen kanssa kiva vapaapäivä, ja ollaan rakennettu teltta olkkariin, pelattu muistipeliä ja käyty ulkona vaikka ilma vähän kökkö olikin. Esikoinen on iloinnut opittuaan vihdoin tekemään ihan itse rusetin, ja kuopus on hihkunut onnesta voittaessaan muistipelin, kahdesti. Hän on ollut kuulemma myös ankka koko päivän, sillä jalkaan on puettu isin isot sormikkaat räpyläjaloiksi. Mun äiti lähti kotiin eilen ja häntä sekä kuvissa söpöilevää Armasta on tietysti tytöillä kova ikävä, mutta onneksi on puhelin! Ja lopuksi vielä kuva jonka Otto otti musta ja Tiarasta erään tarha- ja työpäivän jälkeen tällä viikolla. Se on vähän heilahtanut enkä ole kovinkaan edustava siinä, mutta musta se oli vaan niin söpö kun Tipa on niin iloisen näköinen. Minun iso tyttö.

Huomenna me ajellaan Oton isoisän luokse päiväksi Tampereen lähelle, ja ajateltiin samalla käydä kurkkaamassa Lempäälän Ideapark ekaa kertaa ever. Se on varmaan iso paikka, siistiä mennä sinne. Ja kiva muutenkin lähteä parin tunnin ajelulle, me tykätään koko perhe automatkoista. Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3


5 Responses to “Työpäiväkirjan jälkimaininkeja ja muita kuulumisia”

  1. Elina sanoo:

    Tosi harvoin kommentoin sun postauksiin, vaikka ne aina luen kuitenkin ilolla läpi. Mutta nyt tuli tämä hyvään saumaan, koska itsekkin huomenna ideaparkissa käymässä. Täytyy ekana kertoa, että sun blogi tuo hirveästi iloa mun elämään ja saa aina iloiseksi, kun sun hauskoja ja mukavia postauksia luen. Olen lukenut sun blogia jo varmaan kolmen vuoden ajan. Elämäni yksi iloisimmista päätöksistä oli käydä lukemassa sun postauksia blogissa, kun tänne eksyin. Siitä lähtien, kun tänne ensi kerran eksyin olen lukenut varmaan jokaikisen postauksen. Olet siis suuri innoituksen ja positiivisuuden lähde minulle, että jatka samaan malliin! Olet ihan sairaan kaunis ja upea nainen hyvillä teksteillä varustettu, että on ilo kuulua vakituisiin lukijoihin! :)<3 Olisi vielä muutama kysymys mitä olen tässä itsekseni miettinyt, mutta vielä saanut aikaiseksi kysyä. Ensin, että mitä tykkäät jos lukijasi tulee luoksesi kehumaan blogiasi ja tuleeko siitä aina kiva fiilis ja vaikuttaako siihen esim. missä olet tai kenen kanssa olet? Sitten seuraava aihe mitä olen miettinyt on ruoka. Haluaisin tietää, että miten teillä valikoidaan mitä ostetaan? Eli siis vaikuttaako tuotteisiin kotimaisuus vai luomu vai hinta vai mikä? Ja käytättekö paljon luomua tai kotimaisia tuotteita ruuassa? Ja koetko luomutuotteet paremmiksi kuin muut tai esim. kotimaiset vihannekset paremmiksi kuin ulkomaalaiset tuotteet? Anteeksi monet kysymykset, mutta asia on askarruttanut mielessäni pitkään. Toivoisin kuitenkin, että voisit vastata niihin edes lyhyesti jos pystyt. :) Toivon kaikkea hyvää teille ja olette kyllä ihan mahtavan ihana perhe. :)

  2. Äityyli sanoo:

    Aivan ihana tuo viimeinen kuva! <3 Ihanan positiivinen tämä sinun blogi, tätä on ilo lukea! :)

  3. Hanna sanoo:

    Ah Ideapark <3 ihana kauppakeskus. :) kaikkea löytyy, ja sekaan mahtuu aivan varmasti! Jos tykkäätte salaatista, kannattaa käydä linkosuon salaattibuffetissa, keskusaukion reunalla. Todella hyvä buffet, nam! :) hauskaa päivää!

  4. Maria sanoo:

    Ihania kuvia! Voi kuinka itsekin haluaisin johonkin isohkoon kauppakeskukseen, oon ollu kohta viikon flunssassa, joten tosiaan tulis tarpeeseen:( Mä oon tainnu käyä ideaparkissa reilu tovi sitten, ja muistaakseni se olikin aika iso paikka!

  5. Elina sanoo:

    Täytyy kommentoida jatkoa tohon mun edelliseen kommenttiin. Ajattelin, että mulla on niin huono tuuri etten kuitenkaan nää teitä ideaparkis, mutta sitten näin kuitenkin ja olin niin pelkuri etten uskaltanu tulla sanomaan mitään, kun ajattelin ettei se varmaan oo mitään soveliasta. :D Jäi harmittamaan hieman kuitenkin etten sanonut mitään.

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.