Työpäiväkirjan jälkimaininkeja ja muita kuulumisia

19.02.2016

Helou! Ihan ekaksi täytyy kiittää teitä kaikkia ihan hurjan paljon kaikista upeista kommenteista joita jätitte mun työpäiväkirjapostaukseen! Oli ihanaa vaihtaa teidän kanssa ajatuksia, ja tuli itsellekin tosi hyvä mieli, sellainen fiilis pitkästä aikaa että olin ihan ytimessä: vuorovaikutuksessa teidän tyyppien kanssa. Tein sitä, mikä on aina ollut mulle se blogin suurin suola ja sokeri.

Sen verran täytyy vielä sanoa tässä postauksessa, mitä kommenteissani jo täsmensinkin, että vaikka noin kirjoitettuna määrä näyttää hurjalta, niin ei kuitenkaan käytännössä sitä aina ole. Esimerkiksi Sea Lifessa vierailu perheen kanssa tai instakuvan lisääminen lounaalla, vaikka ne kuuluvat mun työhön, niin toisaalta ne ovat myös huvia. Instakuvan lisääminen vie lounaasta murto-osan, ja Sea Lifessa taas oli todella mielenkiintoista ja oli ihanaa tutkia kaloja lasten kanssa, vaikka paljon valokuvia otinkin ja imin itseeni tietoa. Ja vaikka siis työhön käytetty aika näyttää suurelta, niin suurimmaksi osaksi se ei kuitenkaan työltä tunnu.

On paha lähteä vertaamaan uuvuttavuudessa eri ammatteja keskenään, koska ne ovat niin erilaisia. Esimerkiksi työtä josta ei ollenkaan nauti ja johon ei itse voi juurikaan vaikuttaa ei mielestäni voi verrata sellaiseen työhön joka lähtee omasta itsestä 100%  ja jonka tahtia pystyy itse määräämään. Kaikessa on puolensa, toiset haluavat sulkea työt oven taakse päivän päätteeksi joka päivä samaan aikaan, toiset vähän niinkuin elävät työn keskellä kokoajan mutta rakastavat sitä ja kokevat sen palkitsevana. Tärkeintähän on se että työ on sellaista jonka kanssa itsellä on hyvä olla ja joka sopii omaan elämään. Mun töissä parasta on kaiken muun lisäksi se miten paljon  saan olla lasten kanssa, ja se että meillä on joka viikko yhteinen ekstrapäivä viikonlopun lisäksi. Omasta vapaa-ajasta voin hyvin joustaa kunhan saan olla tyttöjen kanssa rauhassa.

Mutta se siitä! Mä en mitenkään erityisesti halua täällä blogissa valittaa että ”voivoi kun tämä elämä on nyt niin rankkaa ja vie hirveästi aikaa”, koska se ei sitä yleensä ole, vaan ennemminkin keskittyä olennaiseen: kertomaan meidän elämästä ja niistä asioista joita pidän mielekkäänä. Tämä nyt oli vaan mun mielestä hauska kurkistus mun työviikkoon, ja saa sellaiseksi jäädä. Katsotaan vaikka parin vuoden päästä uudelleen, miltä sitten näyttää. Ja älkää huoliko mun yöunista, tänäänkin heräsin ihan itse, pirteänä kahdeksan tunnin unien jälkeen kello 8 tasan.

Meillä on tänään ollut tyttöjen kanssa kiva vapaapäivä, ja ollaan rakennettu teltta olkkariin, pelattu muistipeliä ja käyty ulkona vaikka ilma vähän kökkö olikin. Esikoinen on iloinnut opittuaan vihdoin tekemään ihan itse rusetin, ja kuopus on hihkunut onnesta voittaessaan muistipelin, kahdesti. Hän on ollut kuulemma myös ankka koko päivän, sillä jalkaan on puettu isin isot sormikkaat räpyläjaloiksi. Mun äiti lähti kotiin eilen ja häntä sekä kuvissa söpöilevää Armasta on tietysti tytöillä kova ikävä, mutta onneksi on puhelin! Ja lopuksi vielä kuva jonka Otto otti musta ja Tiarasta erään tarha- ja työpäivän jälkeen tällä viikolla. Se on vähän heilahtanut enkä ole kovinkaan edustava siinä, mutta musta se oli vaan niin söpö kun Tipa on niin iloisen näköinen. Minun iso tyttö.

Huomenna me ajellaan Oton isoisän luokse päiväksi Tampereen lähelle, ja ajateltiin samalla käydä kurkkaamassa Lempäälän Ideapark ekaa kertaa ever. Se on varmaan iso paikka, siistiä mennä sinne. Ja kiva muutenkin lähteä parin tunnin ajelulle, me tykätään koko perhe automatkoista. Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3


Iltakävelyllä

06.07.2015

Äiti ja Armas tosiaan tulivat meille samalla kun me itse köröteltiin perjantaina junalla kotiinpäin, ja viipyvät meillä vielä huomiseen ennenkuin pitää taas sanoa heipat, nyyh! Armas on varastanut mun sydämen ihan kokonaan, se on niin siisti tyyppi ja on vaan parasta kun se tulee nukkumaan mun syliin kun hengailen sohvalla. Koiraherralla  on ikää nyt viisi kuukautta ja viikko päälle, ja hän on tosi innokkaassa iässä.

Meidän lapset ovat ihan onnessaan kun saavat touhuta Armaksen kanssa, ja Armaskin on ihan heidän kaveri, menee syliin ja antaa silittää ja rapsuttaa. Onneksi tytöt osaavat olla koiran kanssa sievästi, kun se on niin pikkuinen että ei mitään rajumpia leikkejä kestäisikään. Mä oon käynyt monta kertaa lenkillä Armaksen kanssa, ja se on oppinut jo tosi hienosti kävelemään ulkona ja totteleekin aika hyvin.

Käytiin tänään iltalenkillä Oton ja Armaksen kanssa tuon meidän läheisen kanavan ympäri ja pysähdyttiin ottamaan vähän kuvia. Mulla on kuvissa uusi takki jonka ostin Oulun Ideaparkin H&M:ltä. Olin nähnyt takin jo aiemmin keväällä, mutta olin silloin juuri ostanut myös beigen trenssitakkini, ja ajattelin etten kehtaa ostaa uutta samanväristä takkia heti perään. Ostin ensin H&M:ltä vaan Otolle tennarit, mutta kassalla ollessani huomasin viereisen asiakkaan löytäneen juuri tämän takin, ja siitä roikkui seitsemän euron hintalappu.

Takki H&M / Toppi River Island / Sortsit Gina Tricot / Kengät Nike / Kello Marc by Marc Jacobs* / Laukku Marc by Marc Jacobs / *saatu blogin kautta.

Lähdin jo kaupasta pois mutta sitten mun oli pakko vielä juosta takaisin ja käydä hakemassa takki itselleni, seitsemän euroa oli niin naurettavan vähän että en vaan voinut jättää sitä kauppaan. Nyt olen tosi iloinen, koska se takki on aina välillä käynyt mun mielessä kevään aikana ja olen harmitellut kun en ostanut. Onneksi ei tarvitse harmitella enää! Takki on juuri sopivan lämmin viileämmille kesäilmoille, ja olen pitänyt sitä paria hellepäivää lukuunottamatta jatkuvasti päällä.

Asussa olevat sortsit ovat Gina Tricotin Mollyjen sortsiversiot, ja tykkään niistä kovasti. Mulla on ollut hankalaa löytää hyvin istuvia sortseja tänä keväänä, mutta nämä nyt olivat kivat ja istuvat ainakin paremmin kuin monet muut.

Mä olin tänään Helsingin toimistolla viime viikon Oulumeininkien jälkeen ja sielläkin sain hengata ihanan koirakaverin kanssa, kun mun työkaverilla oli vähän isompi koira hoidossa, ja hän otti sen mukaan. Isompi koirakin oli niin söpö, pötkötti vaan pää mun kenkää vasten ja kävi välillä rapsutettavana. Koirat on kyllä ihan parhaita! Armas on helpottanut mun omaa koirakuumetta ihan reippaasti, vaikka se kuume aina sitten iskeekin pintaan kun joutuu olemaan useamman kuukauden Armaksesta erossa, niinkuin tänä keväänä.