Koko viikko on ollut ihanan aurinkoinen tätä päivää lukuunottamatta, ja eilenkin nautittiin Ainolan puiston kauniista maisemista. Lähdettiin sinne Oton ja tyttöjen ja mun kummipojan kanssa joskus aamupäivällä ja ihan ekana mentiin testaamaan leikkipuisto, joka oli kokenut melkoisen muutoksen siitä mitä se oli mun viimeksi siellä käydessä. Leikkipuisto oli ihan mahtava, siellä oli vaikka ja mitä tekemistä ja isommille ja pienemmille omat puolet. Meidän hurjapää 3v viiletti tosin siellä näiden isompien perässä isojen puolella ja meni karuselliinkin vaikka äitiä hirvitti että miten siinä käy. No hyvin kävi, hän puristi karusellia ja hymyili tyytyväisenä, eikä pudonnut.

Puistossa riehumisen jälkeen me käytiin tutkimassa ihania kasvihuoneita täynnä trooppisia kasveja, ja sitten lapset pääsivät kiipeilypuuhun. Mun kummipoika kiipesi ihan hurjan korkealle ja mä olin tietty ihan paniikissa. Mutta kyllä se sieltä tuli ehjänä alas. Sitten syötiin vielä jäätelöt ennen kuin käppäiltiin takaisin autolle. Matkalla esittelin tytöille mun vanhaa koulua, Myllytullin koulua, jonka piha oli myös ihan erilainen nyt mitä melkein 10 vuotta sitten kun siellä opiskelin yläasteella.  Se oli kyllä ihana koulu, mulla on sieltä mun luokasta niin lämpimät muistot, meillä oli niin kiva porukka kuvisluokalla ja tehtiin kaikkea kivaa yhdessä. Terkkuja vaan jos on joku mun vanha koululainen siellä kuka lukee!

Illalla käytiin yhdessä mun tädin perheen ja mun äidin kanssa syömässä, ja tänään ollaan käyty taas mun isovanhemmilla. On niin ihanaa kun on voinut nähdä heitäkin joka päivä. Mun mummu pääsi kotiin taas vähäksi aikaa hoitokodista ja on ollut paremmassa voinnissa. Tänäänkin juteltiin vaikka ja mitä. Lapset piirsivät hänelle innoissaan kuvia ja kirjoittivat niihin jotain supisupisalaisuuksia.

Me ollaan täällä jossain lomaonnellisuuskuplassa vaan, ja siksi en ole nyt kirjoitellutkaan niin usein. Tällä hetkellä meidän päivät on aika pitkälti sellaisia lomaa-perheonihana-sukulaisetonihania-jeejee -päiviä,  enkä usko että voisin joka päivä kirjoittamalla saada niistä joka kerta erilaista sisältöä aikaiseksi. Mutta ensi viikolla me jo palataan kotiin ja on enemmän aikaa ja halua kirjoitella ja esitellä viime aikojen ostoksia ja kokeilla vaikkapa uusia reseptejä tai Helsingin nähtävyyksiä. Täällä mä otan kaiken ilon irti tästä ajasta näiden ihmisten kanssa joita en turhan usein näe, ja siksi ehkä istun vähän vähemmän koneella.

Nyt mä lähden syömään tortillanjämiä kun tehtiin tänään niin hyvät pöperöt! Ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3

Mun viekussa istuu kikattava mukulakolmikko jotka testaavat snapchatin filttereitä ja ihmettelevät kuvia joissa ovat vaihtaneet naamoja keskenään. Parasta hupia kuulemma, kun ei jaksa enää keskittyä mihinkään järkevään koko päivän pihalla juoksemisen ja hyppimisen ja uimisen jälkeen. Lapsille on tullut joka ilta uni varmaan kolmessa minuutissa nukkumaanmenon jälkeen, kun päivät on olleet niin täynnä touhua. Itsellekin on kieltämättä uni maistunut, ja aamuisin ollaan nukuttu kaikki jopa yhdeksään.

Meillä on niin hyvä olla täällä, että ei tekisi mieli lähteä ikinä pois. Onneksi ei vielä tarvitsekaan. Ja joo, on käynyt taas mielessä että mitä jos asuisikin täällä, eikä Helsingissä. Kummassakin on puolensa ja järkisyynsä, ja en usko että tulen koskaan olemaan 110% varma että kumpikaan paikka on meille se juuri oikea paikka asua. Uskon että Helsinki tulee aina vetämään mua puoleensa, se on kuitenkin mun synnyinkaupunki jossa olen kasvanut ja jonne olen rakentanut melkein koko elämäni. Ja Oulussa on aina mun ”extended family”  ja muut sukulaiset ja ystävät joita ikävöin ja joiden kanssa on hyvä olla. Olisi niin paljon helpompaa jos Helsinki ja Oulu olisivat vierekkäin. Tai ainakin vähän helpompaa. Vaikka kyllä sen huomaa että ei aina sekään riitä että on vierekkäin, kotona ollessa taas arvotaan Oton kotikaupunki Kauniaisten ja Helsingin välillä, että kummassa olis kivempi asua.

On niin hankalaa kun pitää itse päättää näitä asioita, ja miettiä että mikä on oikea ratkaisu kaikkien kannalta ja missä kaikilla olisi paras olla ja mikä olisi tulevaisuuden kannalta paras ratkaisu. Oli niin paljon helpompaa olla se lapsi ja teini jonka puolesta päätettiin, ja sitten piti vaan tyytyä osaansa ja napista vähän jos ei ollut heti tyytyväinen. Vaikka aikuisuudessa ja vanhemmuudessa on etunsa niin tämä on ehkä se kaikkein raskain osuus ainakin mun mielestä, isojen päätösten tekeminen ja niiden punnitseminen. Pliis sanokaa etten ole ainoa joka joskus kamppailee tämän kanssa, haha.

Ei meillä nyt oikeasti mitään maailmanluokan asuinpaikkakriisiä täällä ole, kunhan spekuloin. Mutta välillä pyörivät nämä(kin) asiat mielessä kaiken muun lisäksi. Ehkä joskus tulevaisuudessa voin teleportata kolmen sepän patsaalta toripolliisille ja viettää tarpeeksi aikaa kummassakin rakkaassa kaupungissa. Se olis ihan parasta!

Mitäs muuta meille tänne? Ollaan käyty mun toisen tädin mökillä ja torilla ja pannukakkutalossa ja herkuteltu jätskibuffetilla, sekä tietysti nähty mun isovanhempia. Otto on jahdannut pokemoneja siitä asti kun lapset lähtivät Ouluun, ja mä olen tässä kasvavaa hulluutta joka puolella seuratessani miettinyt että pitäiskö munkin. Ainakaan vielä en ole lähtenyt villitykseen mukaan, mutta ehkä vielä joku päivä. Toistaiseksi tyydyn ihastelemaan Oton pokemonkokoelmaa.

Tuntuu hassulta että huomenna on jo perjantai, viikko on mennyt ihan överinopeasti. Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3

Terkkuja Oulusta! Täällä ollaan oltu nyt kolme päivää ja täällä on ihan parasta. En ole ollut Oulussa näin pitkää aikaa (ollaan siis täällä vielä ainakin tämä viikko) moneen vuoteen, vaan ollaan tehty aina vaan parin päivän reissuja. Silloin on yleensä kauheasti ohjelmaa ja ollaan vaan yritetty nähdä mahdollisimman monia kavereita ja sukulaisia lyhyessä ajassa. Nyt ollaan voitu oikeasti rentoutua ja nauttia ja vaan olla. Toki ollaan nähty ihmisiäkin ja sekin on ollut tosi mukavaa, mutta parasta on kun ei ole ollut niin aikataulutettua vaan on voinut piipahtaa kylässä jossain silloin kun on siltä tuntunut.

Lapset on nauttineet kaikkein eniten tietenkin ulkoilusta ja mun serkkujen seurasta, ja he ovatkin uineet joka päivä melkein kaiken sen ajan mitä ollaan oltu täällä mun tädin luona. Trampallakin on pompittu ja ollaan vedetty muutamat krokettimatsit. Mä voitin tänään vaikka en ole pelannut moneen vuoteen, olin ihan polleana. Leikkipuistossakin ollaan käyty ja katsottu leffoja iltaisin. Eilen käytiin Oton kanssa kurkkaamassa Valkea ja mä vähän aleshoppailin sieltä lapsille ja serkuille ihanuuksia Gugguulta ja Mainiolta ja Popista.

Mulle tulee usein kommentteja siitä että meidän elämä vaikuttaa niin tavalliselta, ja sitähän se onkin. Siitä me nautitaan kaikkein eniten, että on nimenomaan tasaista ja tavallista ja saa tehdä kaikkea mukavaa. Toki joskus on kiva kokeilla erikoisempia juttujakin ja en mä yleensä kieltäydy luksuksestakaan sitä ollessa tarjolla. Mutta musta ja meidän perheestä on yleensä mukavinta vaan tehdä niitä ihan tavallisia asioita. Olla yhdessä, syödä hyvää ruokaa ja tehdä perheenä asioita, ulkoilla ja pelata ja leikkiä. Monen mielestä se voi olla tylsää, ja sekin on ihan ok. Eikö tärkeintä juuri olekin että elämä on oman näköistä, sellaista joka tekee sen elämän eläjän itsensä onnelliseksi? Tämä tekee meidät onnelliseksi ja se riittää meille, me ollaan tällaisia tavallisia pulliaisia, onnellisia sellaisia.

Onnelliset tavalliset pulliaiset kuittaavat täältä ja jatkavat lomailua, huomenna luvassa ainakin syömistä mun isovanhempien kanssa, ja varmana lisää uima-allasta lapsille. He uivat tänään jopa kaatosateessa, kun samalla paistoi aurinko ja oli ihan lämmintä. Kesän voi aistia ja lomafiilis on katossa. Seuraavaksi voisin lähteä perkaamaan tuolta vähän mansikoita iltapalaksi, nami.

Ihanaa tiistai-iltaa kaikille <3

Kahdenkeskinen viikonloppu Oton kanssa oli mahtava. Vaikka heräsin aamulla jo ennen kahdeksaa kumpanakin päivänä (kuten etukäteen vähän ounastelinkin), olo on levännyt ja oli kivaa aloittaa loma näin. Perjantai sujui noutoruuan, leffan ja Oton kainalossa köllöttelyn voimin. Me katsottiin Pitch Perfect 2 joka oli ihan täydellinen hömppäleffa täynnä pönttöjä juttuja ja hyvää fiilistä. Oli niin outoa olla kahdestaan kotona, se että ”aikuisten” leffaakin pystyi alkaa katsomaan jo aikaisin illalla eikä tarvinnut odotella että lapset menevät nukkumaan. Mäkin pysyin kerrankin hereillä ihan leffan loppuun asti mitä ei tapahdu useinkaan silloin kun leffan laittaa vasta ysiltä pyörimään.

Lauantainakin heräsin jo ennen kasia, ja luin vaan lehtiä ja söin rauhassa aamupalaa. Menin Oton viereen nukkumaan vielä uudestaan joskus kymmenen jälkeen ja nukuttiin vielä yhdessä reilu tunti. Oli hassua nukkua päikkärit, niitäkään ei kovin usein tule otettua. Viimeksi ehkä joskus sillon kun Zelda oli vauva. Ei pidetty mitään kiirettä, vähän siivoiltiin ja pakkailtiin kaikessa rauhassa. Illalla me käytiin pitkästä aikaa Vapianossa syömässä, ja sen jälkeen mentiin vielä ystävän läksiäisjuhliin piipahtamaan ennen kuin ajettiin autolla kotiin nukkumaan ajoissa.

Vapianossa oli uutta kanttarelli-pekoni-sokeriherne-pastaa joka oli ihan superduperhyvää. Ei olla käyty tosiaan tuolla Helsingin Vapianossa varmaan kolmeen vuoteen, mutta oli ilo huomata että edelleen sieltä sai hyvää ja herkullista pastaa. Pitäisi joskus varmaan testata risotot ja pizzatkin. Siellä on sopivan rento meininki ja musta se on vaan ihanaa että ruoka valmistetaan siinä silmien edessä.

Oli parasta ottaa vain rennosti ja jutella ja olla tekemättä mitään. Siihen jäi vähän koukkuun, ja blogitaukokin venähti hieman aiottua pidemmäksi. Eilen me tosiaan ajeltiin tänne Ouluun ja oltiin iltapäivällä perillä. Koko matkan me höpötettiin ja laulettiin ja huudatettiin radiota vähän turhan kovalla. Puolimatkassa vaihdettiin radio Novalle ja sieltä tuli vaikka mitä helmiä, kuten Celine Dionin My Heart Will Go On jota hoilattiin täysillä yhdessä. Ja hihiteltiin sille miten vanhoja meistä on tullut, aina teininä ärsytti kun vanhemmat halusi kuunnella Novaa vaikka itse olisi halunnut NRJ:n tai Kiss FM:n ja nyt me oltiin itse ihan fiiliksissä jostain ikuisuuden vanhoista hiteistä. Taidetaan kuunnella Novaa jatkossakin.

Täällä meitä odottivat reippaat ja iloiset tytöt jotka halusivat heti näyttää miten polskuttelivat uima-altaassa mun serkkujen kanssa. Nyt ollaan ehditty jo käydä moikkaamassa mun mummua ja pappaa ja tytöt ovat leikkineet ulkona tuntikausia mun serkut seuranaan. Täällä sielu lepää ja on niin hyvä meininki. Kohta aletaan laittamaan uusia pottuja ja sipulivoikastiketta, NAMI! Mä yritän vähän aktivoitua ja kirjoitella nyt enemmän  kun on saanut tämän alkulomahuuman eletyksi, täältä Oulusta riittää höpinää ja me voitaisiin vaikkapa jakaa parhaat Ouluvinkit lapsiperheelle kunhan ollaan keretty kokeilemaan kaikkea kivaa. Ainakin meinattiin käydä Angry Birds -puistossa, Vauhtipuistossa ja torilla. Saa kertoa oululaiset teidän parhaita lapsiperheen Ouluvinkkejä, tai jos on joku pariskuntavinkki niin vinkatkaa ihmeessä siitäkin. Täällä lapsilla on niin paljon kavereita että me päästään vaikka treffeillekin jos halutaan, mitä luksusta!

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille <3

Meidän tytöt lähtivät eilen yöjunalla mun äidin ja Armas-koiran kanssa mummolaan Ouluun pariksi yöksi, ja me jäätiin Oton kanssa kahdestaan kotiin näin kesäloman alkajaisiksi. Tytöt viettävät mummolassa kaksi yötä ennen kuin me ajetaan perässä Ouluun ja pääsen kaappaamaan neitokaiset maailman isoimpaan halaukseen. Tytöt itse keksivät idean, he  halusivat mennä junalla Ouluun ja olla mummolassa yötä koska eivät ole ikinä olleet niin että itse muistaisivat. Me ei mahduta koko perhe yöpymään mun äidin luona kerralla, mutta lapset mahtuvat sinne oikein hyvin.

Mä vietin aina lapsena kesällä mummolassa vähintään pari viikkoa yksin ilman äitiä, ja mulla on niistä mummolakesistä ihania muistoja. Mä sain aina kunnon pitkän kesäloman, kun äiti lähetti mut etukäteen mummolaan ja sen jälkeen meillä oli aina vielä äidin neljän viikon loma yhdessä. Silti mulla puristi rinnasta eilen kun odoteltiin junaa juna-asemalla innosta tärisevien tyttöjen kanssa. Mä tiedän että heillä menee reissu tosi hyvin, ja yö junassa oli mennyt jo hienosti omassa makuuhytissä nukkuen, mutta silti mulla on ikävä, pakko myöntää. Ehkä se johtuu siitä, että lasten syntymän jälkeen me ei olla koskaan vietetty yötä kotona ilman lapsia, eivätkä lapset ole olleet yökylässä ennen, ainoastaan kotona yötä mun äidin kanssa niin että me ollaan oltu jossain. Eikai tämä siis eroa aiemmasta muuten, kuin että nyt mä olen ollut täällä tyhjässä kodissa yksin koko päivän kun Otto on vielä tänään töissä vaikka mulla alkoi jo loma.

Mun mielestä on tosi tärkeää että tytöt saavat viettää aikaa isovanhempiensa kanssa, ja myös muiden sukulaisten kanssa, jotta he saavat hyvät ja läheiset suhteet sukulaisiin. Mulle perhe ja suku on aina ollut kaikki kaikessa, ja olisi kauheaa jos meidän lapset olisivat vaan ”kaukaisia Helsingin pikkuserkkuja” tai muuta. Mä haluan että he saavat kokea sen saman lämmön ja ”koko suku kasvattaa” -meiningin niinkuin olen itsekin saanut lapsena kokea. Ja mun äiti on aina näyttänyt esimerkkiä, että ei se 600km välimatka ole matka eikä mikään.

Mä olen laiskotellut koko ensimmäisen lomapäiväni, olen makoillut sohvalla, syönyt jämäruokaa ja katsonut turhia ohjelmia telkkarista. En muista milloin viimeksi olisin rentoutunut näin. Tämä on ollut ihanaa ja olen kyllä ollut ihan tällaisen tarpeessa. On ollut tosi outoa olla ihan yksin kotona, vailla mitään  pakollista tehtävää, sellainen olo että voiko tämä edes olla tottakaan että tässä makaan sohvalla ja syön mansikoita ja katson huonoa telkkariohjelmaa keskellä päivää eikä mun tarvitsekaan tehdä mitään muuta. Ehdin viikata pyykit kaappiin myöhemminkin.

Otto tulee ihan kohta kotiin, ja sen jälkeen meillä on suunnitelmissa ajella, hakea jotain tulista ruokaa kotiin ja katsoa leffaa. Sellainen perjantai joita me usein vietettiin kahdestaan viisi vuotta sitten, kun vasta odotettiin Tiaraa. Paitsi silloin ei kyllä kovin usein haettu ruokaa kotiin ja ajeltiin lähinnä metrolla, mutta käytettiin paljon kotona chilikastiketta. Nostalgista! Musta tuntuu että tästä tulee aika kiva ilta. Parasta on se että aamulla saa nukkua pitkään, ei herätyskelloa eikä lasta ilmoittamassa että ”äiti kello alkaa jo seiskalla nyt voi herätä”, vaikka kieltämättä ne aamuseiskan pusuhyökkäysherätykset aika symppiksiä onkin.

Me nautitaan parista vapaapäivästä, kahdenkeskisestä ajasta, aamulla pitkään (ainakin kasiin asti siis) nukkumisesta ja siitä että on aikaa jutella ja höpötellä keskeytyksettä aamusta iltaan kaikesta. Ja sunnuntaina ajellaan Ouluun ja aloitetaan kesäloma koko perhe yhdessä. Siitä tulee parasta!

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3