Olen saanut paljon viestejä ja kysymyksiä siitä, miten me onnistutaan ylläpitämään onnellista parisuhdetta samalla kun eletään touhuisaa arkea kolmen lapsen (joista yksi vauva) kanssa. Mielestäni aihe on tosi mielenkiintoinen, niinpä päätin nyt tarttua siihen. Parisuhde on lasten lisäksi tärkein asia mun elämässä, ja pyrin pitämään siitä hyvää huolta, tapahtui elämässä mitä hyvänsä. Onneksi olen löytänyt itselleni kumppanin joka on samoilla linjoilla, ja jolle mun onnellisuus on yhtä tärkeää kuin hänen onnellisuutensa minulle.
Me ollaan oltu kuusi ja puoli vuotta yhdessä, josta kuusi vuotta ja viisi kuukautta ollaan valmistauduttu vanhemmuuteen tai oltu vanhempia. Siksi ollaan ehkä alusta asti suhtauduttu yhdessäolemiseen ja yhteiseen aikaan eri tavalla kuin monet perinteisemmällä tavalla parisuhteensa aloittavat. Ollaan etsitty ne yhteiset seikkailut arjesta, eikä olla aloitettu suhdetta totuttelemalla toisiimme pienissä määrin viikonloppuisin tai matkustelemalla yhdessä. Me muutettiin melkein heti yhteen ja alettiin elää sitä arkea missä toinen pesee hampaita samalla kun toinen istuu pöntöllä.
Alusta asti meidän onni on rakentuntut siitä arjesta: siitä kun tehdään yhdessä ruokaa, tai jutellaan samalla kun ollaan matkalla kauppaan. Meidän onnea ei ole luotu viikonloppureissulla Lontooseen tai treffeillä Fine Dining -ravintolassa, vaikka niistäkin ollaan suhteen aikana päästy nauttimaan. Ne ovat olleet sitä ekstraa, eivät syy miksi ollaan yhdessä. Toimivan parisuhteen perusedellytys on meillä se että toisen kanssa on kivaa ja toisen kanssa haluaa olla yhdessä, oli kyseessä sitten vessan pesu tai lento Berliiniin.
Meidän parisuhdeaikaa on alusta asti ollut ne illan viimeiset tunnit kun lapset ovat jo menneet nukkumaan, ja niin on tälläkin hetkellä. Viime viikkoina Nova on alkanut nukahtamaan iltaisin aikaisemmin, ja lisääntyneet yhteiset iltatunnit ovat suorastaan luksusta – me voidaan taas istua sohvalla vaikka sylikkäin ja pitää muutaman tunnin sarjamaratoneja ilman keskeytyksiä. Kummatkin tehdään kyllä omiakin juttuja välillä, Otto pelaa kavereiden kanssa ja mä katson omia hömppäsarjoja. Pääosassa iltaisin on kuitenkin se yhteinen aika, sillä me molemmat ollaan enemmän yhdessä olijoita kuin vierekkäin yksin olijoita tai oman ajan fiilistelijöitä.
Meidän suhteen liima on aina ollut, niin yhden, kahden kuin kolmenkin lapsen kanssa, se että kummatkin ajatellaan aina ensimmäisenä yhteistä hyvää ja perheen etua. Ihan sama mistä asiasta on kyse, oma etu ei ole ekana mielessä, vaan se oma puoliso ja lapset. Ja kaikki ne asiat mitkä tehdään vain itseämme varten, punnitaan koko perheen tai puolison kannalta ensin. Se ei tarkoita että me ei voitaisi tehdä koskaan omia asioita, tai että oltaisiin Oton kanssa ihmisenä ihan samanlaisia, tai että meillä olisi vain yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Oikeastaan me ollaan monessakin asiassa tosi erilaisia: mä olen aamuvirkku, Otto iltakukkuja, mä olen spontaani ja Otto suunnitelmallinen. Me jaetaan kuitenkin täysin samat arvot perheessä ja parisuhteessa, ja siksi me toimitaan yhteen.
Mua joskus mietityttää se, miksi nykymaailma on niin minäkeskeinen. Joka paikka tulvii vinkkejä kuinka tehdä itsestään onnellisempi ja kuinka parantaa omaa elämänlaatua ja jopa ”omaa viihtyvyyttä parisuhteessa”. Mulle sellainen lähestymistapa elämään ei toimi. Tulen onnelliseksi kun teen Oton ja lapset onnelliseksi. Ja Otto tulee onnelliseksi kun tekee minut ja lapset onnelliseksi. Lähtökohta parisuhteen tilan parantamiseen ei voi olla mielestäni se, kuinka itse tulisi onnellisemmaksi, vaan se mikä tekisi molemmat osapuolet onnelliseksi. Se ei tietenkään toimi silloin jos vain toinen ajattelee yhteistä hyvää ja toinen vain itseään – tällöin on vaarana että toisen osapuolen toiveet ja tarpeet unohtuvat ja hän ei voi olla onnellinen.
Joskus mekin ollaan väsyneitä tai kiukutellaan toisillemme, ja aina ihan turhasta. Se on mielestäni aivan ymmärrettävää, kuka tahansa väsyy joskus ja helpoin kohde purkaa kiukku ja väsymys on se toinen aikuinen siinä vierellä. Parempi se on puolisolle kiukutella kuin lapsille. Mutta oikeita riitoja meillä ei ole koskaan, koska me keskustellaan. Me puhutaan toisillemme kaikesta, ja aina, meillä ei ole salaisuuksia eikä peiteltyjä tunteita. Jos joku ei toimi, siitä puhutaan, jos joku mietityttää, siitä puhutaan heti eikä huomenna. Me ei mennä harmistuneena nukkumaan tai stressata yksin.
Kolmannen lapsen kanssa sen tiesi hyvin etukäteen että yhteinen parisuhdeaika vähenee aluksi hieman, ja siihen osasi hyvin siis varautua. Me puhuttiin siitäkin paljon etukäteen, ja ihan jo synnäriltä asti ollaan kuitenkin otettu sitä aikaa toisillemme aina kun vain mahdollista. Jutella voi ihan hyvin vaikka vaippaa vaihtaessa, kunhan juttelee. Mulle ei ole niin väliä missä mä olen Oton kanssa, kunhan saan olla hänen kanssaan.
Jos joskus tämä keskusteluyhteys meiltä katoaisi, sitten mä huolestuisin. En kuitenkaan näe mikä voisi sellaiseen johtaa – koska ei ole asiaa mitä ei voitaisi käydä yhdessä läpi tai mitä haluaisin Otolta peitellä. Sama toisin päin. Meillä on ollut samat periaatteet läpi kaikkien vuosien, ja uskon että näitä periaatteita noudattamalla me voidaan juhlia yhdessä 60-vuotiasta avioliittoa ihan niinkuin mun mummu ja pappa pian voivat.
Kuvat on ottanut meidän maailman ihanin esikoinen<3
Ihanaa iltaa kaikille <3
Kirjoitat niin kauniisti, teidän välillä oleva rakkaus, kunnioitus ja luottamus välittyy tänne ruudun toisellekin puolelle. En edes tunne teitä ja silti olette ihan mun lempparipari! Ihanaa, että ootte löytäneet toisenne, ja osaatte edelleen arvostaa toisianne noin paljon. Se kantaa varmasti pitkälle.
Voi itku miten ihana kommentti, kiitos ihan mielettömän paljon sun sanoista <3 Tuli hyvä mieli! Ja aivan ihanaa kesää sinulle!
Tosi kauniita sanoja ja ajatuksia! 🙂
Kiitoksia hurjasti ihana <3 🙂
En kestä! Just mietin tänään et voisin laittaa sulle tästä kysymystä kun teidän rakkaus välittyy niin hienosti meillekin. Kiitos tästä tekstistä, se oli kaunis <3 minulla on todella sama ajatusmaailma asian suhteen miehen kanssa ja tuo on tärkeä että tekee toisen onnelliseksi niin saa itsekin sen. Meillä esikoisen syntymä on tuonut haasteita mutta se olikin odotettavaa, että yhteinen aika vähenee. Ja iltaisin molemmat on niin väsyjä että ei siinä jaksa kauaa valvoa, onneksi hetken niin saa vaihdettua kuulumiset sylikkäin.
Voi miten ihana kommentti, kiitos hurjasti! <3 ja ihanaa että sattui sitten ajankohtainen postausaihe sinullekin, jos olisit muutenkin tätä toivonut 🙂 Tsemppiä arkeen vauvan kanssa, ja kyllä sitä parisuhdeaikaakin sieltä taas löytyy kunhan pikkuinen vähän kasvaa, ihanaa että tekin nautitte pienistä hetkistä <3 Ihanaa kesää teidän perheelle!
Ihana teksti Iina <3
Samoilla linjoilla asioista ollaan täälläkin ja reilun 15 vuoden jälkeenkin se paras kaveri istuu iltaisin tuossa sohvalla vieressä. Katsomassa sarjamaratoneja 🙂
Voi kiitoksia hurjasti Maria <3 Te ootte todellakin parimaaleja, niinkuin nykynuoriso sanoo (tai näin olen kuullut että sanoo) :DD! <3
Ihana teksti ja te! <3
Se, että on aidosti kiinnostunut toisen asioista ja kuulumisista, se, että kuuntelee, se, että puhuu, se, että kunnioittaa, se, että luottaa, se, että ajattelee toisen hyvää..yhteistä hyvää.
Ihan kaikkein eniten Iina, mua pysäytti tänä aikana sinun ja Oton halu ja tahto pysyä yhdessä, olla yhdessä vielä harmaahapsenakin.
Arvostan.
Liikuttavaa.
En ole koskaan älynnyt sitä ajatusta, että kun on parisuhteessa, ajatellaan, että jos jossain onkin joku parempi. Siinäpä se parisuhde sit olikin. Ei rakastanut ehdoitta.
Rakkautta teidän elämään. <3
ihana teksti <3 ja pakko sanoa että tiaran valokuvaustaidot yllättävät aina 😀
Oon niin kateellinen. Just yks päivä tässä mietin että mä en kyllä koskaan löydä normaalia parisuhdetta. Oikeesti, teidän pitää (ja olettekin) tosi onnellisia siitä, että teillä on noin toimiva suhde<3 itse tässä jo oon ikisinkku ja pikkuhiljaa alkanut sopeutumaan siihen 😀 oon varma että mulle ei kyllä ole suotu noin täydellistä suhdetta! 😀 mutta joku hei tääki o koettava 😉 ihanaa lukea näitä. Tulee kuitenkin usko että ehkä sitä rakkautta on vielä jossakin jäljellä. Ainakin muille 😀 rakkauden täyteistä kesää <3! Ootte mun esikuva pariskunta/perhe <3
Ihana teksti <3 Mullakin menee aina se toinen ihminen edelle ja haluan tehdä kaiken, että hän on onnellinen ja sitä kautta minäkin olen. Joidenkin on vaikeaa käsittää tätä, sillä nykyään jotenkin korostetaan sitä omaa itseään, kuten kirjoititkin. Nykyään sanotaan, että pitää olla ensin itse onnellinen ja omien asioiden pitää olla kunnossa, ennen kuin voi alkaa suhteeseen, mutta mitä jos omalla kohdalla se onkin niin, että kun elämän saa jakaa rakastamansa ihmisen kanssa, elämästä tulee näin vasta "täysi". Eikä tämä mielestäni tarkoita sitä, etteikö voisi olla myös onnellinen yksin. Joillekin vain tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että meidän kaltaisille ihmisille parisuhde (ja lapset) ovat se maailman tärkein asia, jotka usein menevät oman itsen edelle - eikä siinä ole mitään väärää.
Ihana teksti! Ja niin samoilla linjoilla sun ja teidän kanssa. Kumpa kaikki parisuhteessa elävät tajuaisivat nuo asiat.. Sellainen ajatus tuli vielä mieleen, että minä voin koittaa toimia niin, että toisen on helppo minua rakastaa. Että en tahallaan halua olla hankala, ja ärsyttävä. (sitäkin valitettavasti näkee omassa kaveripiirissä) Meillä on ihan uuden opettelua elämä tällä hetkellä. Kolme viikkoisen esikoisen kanssa opetellaan elämään, ja samalla koitetaan huolehtia parisuhteesta, että ei ajauduttaisi kriisiin uuden elämäntilanteen keskellä.. Aamulla juuri puhuttiin, miten vähän ollaan muistettu jutella vauvan syntymän jälkeen. Ennen oli aina aikaa jutella kaikista asioista, nyt on aina tuo ihana pikkupomo vieressä, ja laittaa asiat aivan erilaiseen tärkeysjärjestykseen.. Mutta niin onnellinen tästä ajasta ja elämäntilanteesta. Ei kyllä mitään vaihtais pois. Kiitos ihanan positiivisesta ja onnellisuutta levittävästä blogista!
Ihana & rehellinen kirjoitus! Monet sanoivat minulle ennen lapsen syntymää, että vauvavuosi tulisi olemaan parisuhteellekin rankka, mutten ymmärtänyt mitä tarkoittivat ennen kun koin sen itse. Kuten sanoit, pienen lapsen kanssa, parisuhteelle ei jää aikaa sillä tavalla kuin sitä aikaisemmin oli. Uuteen elämäntilanteeseen pitää yksinkertaisesti sopeutua, ja kaikki tekevät sen omalla tavallaan. Olen kuitenkin kokenut todella voimakkaita onnellisuuden tunteita juuri kun olen ollut koko perheen kanssa, eli on myös paljon sellaista hyvää, joka perhelisäys tuo tullessaan mihin ei osaa etukäteen varautua. Tärkeintä on se yhteinen tahtotila, että haluaa kumppanin kanssa olla yhdessä ja että muistaa kertoa siitä toiselle aina silloin tällöin. Itsestäänselvyytenä ei parisuhdetta kannata pitää. Kiitos, että kirjoitit tästä aiheesta <3
xxx
E
http://helsinkidragonfly.blogspot.fi/
Moi Iina ja muu perhe. On ihailtavaa seurata teidän perheen elämää. Koen olevani samantyylisessä parisuhteessa, missä itse olet. Tosin meiltä puuttuu lapset (vielä). Tämä kirjoitus oli lausuttu ihanasti, Ottoa ja lapsianne kunnioittaen. Pidän sinua esikuvana, millainen on hyvä ja nuori äiti, jolle perhe on tärkein. Kiitos kun teet tätä blogia suurella sydämellä! Toivon teille vilpittömästi ihanaa kesää koko perheelle 🙂
Meillä melkein samoin, mutta yhteiset treffit ym. Ovat meiltä jääneet kyllä melkein kokonaan tai viimeiset olleet vuosi sitten ennen vauvaa. Halua on kyllä, mutta kun nuo 4lasta on välillä haastavaa saada hoitoon, niin ellei ole aivan pakko, jätetään yhteiset treffit välistä.
Mutta onneksi me myös olemme niitä, jotka nauttivat omasta perheestä. Surullista katsoa joitain ihmisiä, jotka kaikin keinoin yrittävät melkein jokaisen viikonlopun saada lapset jonnekin hoitoon, eivätkä harrasta perheretkiä tms. Me niin nautitaan ja tykätään oman perheen seurasta. Ja voi kun se jää niin hyvin muistoihin. Itsellä ainakin, niin miksei omilla lapsilla niin kävisi myös? !
Olemme myös varoneet sanomasta ”Ikuisesti yhdessä”-lausetta.
Se tuntuu niin varmalta ja ”ehdottomalta” eli emme ole halunneet saada huonoa epäonnea lausumalla sitä ääneen xD
Jos niin tapahtuu tai ei on se tulevaisuudessa eli nautitaan tästä hetkestä, eikä lisätä stressin aiheita muutenkin jo vilkkaaseen elämäämme.
Sulla on ollut alusta asti hyvät mielipiteet monessa asiassa, vaikka olet nuori ja niin monella on ollut ennakkoluuloja. Olisi ollut niin parasta nähdä pahimpien epäilijöiden ilmeet, kun olet näyttänyt, että ei kukaan määrää millainen sinä olet vaan teet sen itse ja vitsit millaiseksi ”teitkin” elämäsi 😀
Rakastava kumppani, lapset ja koti on niin monen haave ja niiden pitäminen kasassa monta vuotta on vielä isompi haaste.
Olet vahva ja fiksu nainen. Tytöillänne on mahtava esikuva :))
Voi miten kaunis teksti ja voi miten se kirpaisi tässä oman eron keskellä. <3
Luulin että mekin oltaisi vanhettu yhdessä, leikitty yhteisten lastenlasten kanssa, naurettu Frendeille ja muille yhteisille lemppareille vielä keinutuoleissa.. mutta elämä yllättää. Mies ihastui toiseen ja meidän kolmilapsinen arki muuttuikin ihanan kotoisasta ja turvallisesta hetkessä ahdistavaksi ja tylsäksi. Niinpä meitä on yksi vähemmän nyt ja uuteen eloon hämmentyneinä totuttelemme.
Mullekin eron keskellä iski teksti. Toivon ja uskon että joku päivä itekin voi olla samanlaisessa tilanteessa yhtä vakaassa ja aidosti onnellisessa parisuhteessa. Ootte kyllä hyvä esimerkki siitä! 🙂
Ihana postaus ♡ itse ajattelen asioista juuri samalla tavalla
Todella kaunis ja hienosti kirjoitettu teksti! Lähestulkoon liikutuin lukiessani, ja aloin ajatella omaa parisuhdettani. Huomaan, että itse lipsun välillä ajattelemaan itsekkäämmin, vaikka puolisoni on aivan ihana, ja ajattelee ja toimii aina minun parhaakseni. Aion kiinnittää huomiota tähän enemmän jatkossa, koska arvostan ja rakastan miestäni paljon! Toivottavasti meidänkin rakkaus kestää yhtä hienosti kuin teillä, myös kun perheenlisäystä siunaantuu.
Kaikkea hyvää ja ihanaa kesää teidän koko perheelle! Sinä ja Otto taidatte olla se Couple goal meille 🙂
Mukava lukea nuorelta noin kypsiä ajatuksia avioliitosta!Ei se mitä minä saan irti vaan se,mitä puoliso saa!Sillähän sitä parisuhdetta pidetään yllä.Rakkaudentäyteisiä vuosia koko perheelle
Oli kyllä niin ihana postaus, että oli ihan pakko kommentoida. Muutenkin olen jo pitempään seurannut sun ihanaa blogia, mutta koskaan en ole mitään kommentoinut vaikka mieli on useasti tehnyt! Elämän asenteesi vaikuttaa todella ihanalta ja vaikutat mielettömän ihanalta persoonalta ja rakastavalta äitiltä! Sinulla on ihana perhe<3 Ihanaa kesän jatkoa sinulle ja perheellesi!