Huh mikä viikonloppu

17.09.2017

Kun mä kirjoitan tätä, kello lyö jo iltakymmentä ja takana on yksi meidän kolmen lapsen elämän pisimmältä tuntuneista viikonlopuista, ellei jopa pisin. Kuten kirjoitinkin, tänä viikonloppuna Otto teki tyttöjen kummisetien kanssa meidän kodin lattioita valmiiksi, ja meidän piti lähteä tyttöjen kanssa siksi aikaa pois täältä kaiken rakennuspölyn, remppatarvikkeiden ja metelin keskeltä. Kumpanakin aamuna startattiin jo aamulla ennen kahdeksaa, ja tultiin kotiin vain nukkumaan yöksi. Samaan syssyyn sattui vielä kaverisynttärit, harrastuksia ja eilinen Helsinki Design Weekin Little Market jonne olin luvannut mennä moikkaamaan yhteistyökumppaneita ja tuttuja.

Vaikka oli rankka viikonloppu, niin hauskaa on kyllä ollut, ja tärkeimpänä mielessä kiitollisuus siitä miten hemmetin upeilla ihmisillä me ollaan onnistuttu ympäröimään itsemme. Siis oikeasti, meidän ystävät ja läheiset on olleet tänä viikonloppuna niin suureksi avuksi ja seuraksi, ja en kyllä tiedä miten voin tarpeeksi kiittää heitä kaikesta. Vaikka on ollut hurjasti touhua, ja ei olla ihan kommelluksittakaan selvitty, niin silti oli kyllä mahtava viikonloppu. Ollaan juostu kaatosateessa, matkustettu autolla, metrolla ja junalla, pompittu synttäreillä, herkuteltu jäätelöllä ja maailman parhaalla suklaakakulla, ja seurattu lasten ihania leikkejä.

Mulla on aivan kaikki mehut loppu, vaikka hyvä fiilis onkin. Ei ole ollut rankkaa negatiivisesti missään nimessä, mutta uuvuttavaa koska on ollut niin paljon puuhaa, eikä missään vaiheessa ole oikein ehtinyt nollaamaan ja vaan nostamaan jalkoja ylös.

Tämän illan puolen tunnin ajomatka kotiin meni pitkän päivän jälkeen niin että kuopus huusi kurkku suorana, kunnes viisi minuuttia ennen kotia hän nukahti, kun esikoinen paijasi häntä otsasta hellästi täysin oma-aloitteisesti. Voin kertoa, että oli pikkuisen ylpeänä neiti itsestään, ja sai ollakin. Ja pikkuisen ylpeänä oli äitikin, kun vilkaisin takapenkille ja näin sen tyytyväisen hymyn hänen kasvoillaan, kun hän kuiskasi hipihiljaa että sai Novan nukahtamaan. Oltiin yritetty yhdessä kaikki mahdolliset lelut ja taikatemput ja unilaulut ja kaikki, mutta vasta isosiskon paijaus auttoi. AWW!

Kaikki postauksen kuvat on ottanut Oton sisko, kiitos hänelle niistä <3

Huh, mutta joo, nyt meillä on lattiat yläkerran aulaa lukuunottamatta. Listoja ei ole vieläkään, koska tuli vähän mutkia matkaan, mutta ei mitään mikä vaatisi enää tällaista samanlaista viikonloppua, onneksi. Huomenna on mun synttärit, ja nyt mä ajattelin vihdoin rentoutua ennen kuin nukahdan varmaan sohvalle.

Hei ainiin! Ja lupasin jakaa teille kyselyä liittyen opiskelijoiden kouluprojektiin johon lähdin mukaan: TÄSTÄ pääsette pieneen kyselyyn, jossa on muutama kysymys mun blogista ja blogeista yleensä. Jos vaan teillä on aikaa ja halua, niin käykää vaikka mun huomisten synttäreiden kunniaksi vastaamassa. Siitä on hurjan suuri apu opiskelijoille proggiksessa, sekä mulle tämän blogin kehittämisessä <3 KIITOS <3

Hyvää yötä ihanat <3


Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.