Korttihaasteen viimeinen osa

16.09.2020

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Postin kanssa. 

Korttihaasteeni on edennyt jo syyskuulle asti ja tässä kuussa mun siis piti lähettää kortti jollekin ihmiselle, kenelle en koskaan ennen ole lähettänyt korttia. Tämä olikin ehkä kaikista jännittävin näistä haasteen tehtävistä. Onhan se nyt kutkuttavan jännittävää tehdä jotain ihan uutta ja lähettää ihan uudelle tyypille kortti, vaikka aina se kortin lähettäminen on toki muutenkin jännittävää.

Mä lähdin ihan ensimmäisenä miettimään, että kenelle mä haluan lähettää kortin. Mieleen tuli toki paljon nimiä, aika monellekin ihmiselle sanoo mielellään muutaman kauniin sanan ja haluaa piristää päivää. Lopulta päätin, että haluan ilahduttaa erästä läheistä, joka on juuri ostanut oman uuden kodin ja muuttaa sinne pian. Ajattelin, että voisi olla kiva ylläri, kun uudessa kodissa odottaisi jo postikortti, joka toivottaa tervetulleeksi. Ja tässä myös otin osaa omaan haasteeseeni, sillä en ole koskaan ennen lähettänyt hänelle postikorttia. Mietin kuitenkin, että pääsenkö tässä jopa “liian helpolla” kun kyseessä on kuitenkin tosi läheinen ihminen. 

Senpä lisäksi päätin lähettää kortin myös eräälle vanhalle ystävälle, jonka kanssa ennen nähtiin lähes päivittäin, mutta vuodet ovat vieneet meidät aivan eri puolille Suomea. Nykyisin näemme vain muutaman kerran vuodessa. En ole koskaan lähettänyt hänellekään postikorttia, mutta se tuntui heti ihanalta ajatukselta. Tiesin saman tien mitä sanoa ja toivon, että mun sanat ilahduttavat ja koskettavat alkavan syksyn pimeyden kynnyksellä. Halusin muistuttaa, että vaikka välimatkaa on fyysisesti paljon, olen henkisesti aina täällä. Aina puhelimen päässä, tai postikortin päässä, jos tarvitsee jutella tai purkaa ajatuksia. 

Tämä haaste oli alkuun ehkä vain sellainen hauska pieni lisämauste, mutta jotenkin tämä on ollut ihan valtavan merkityksellistä. Mä oikein herkistyn tässä kirjoittaessakin. Miten pienellä jutulla voi olla iso merkitys oikeasti. Se tunne, kun onnistuu kortilla koskettamaan jonkun päivää ja saa toisen hymyilemään tai ilon läikähtämään sisällä, on ihan uskomaton. Ja miten onnekas olen, kun ympärillä on paljon ihania ihmisiä, joita haluan ja saan ilahduttaa postikorteilla.

Valitsin uuteen kotiin muuttaneelle läheiselleni lähetettäväksi oikein vitsikkään kortin. Ajattelin, että huumorikortit sopivat yhteen Postin uusien hauskojen Tatu ja Patu -postimerkkien kanssa. Suositusta lastenkirjasarjasta ja leffastakin tuttu kaksikko seikkailee nyt hauskoissa postimerkeissä, jotka eivät ole ihan niin perinteisen muotoisia ja niissä on muitakin erikoisuuksia. 

Syksyn uutuusmerkkejä ovat myös hienot Ilkka Kärkkäisen suunnittelemat graafiset Lukutaito-merkit, jotka juhlistavat YK:n lukutaitopäivää, jota vietettiin nyt syyskuun alussa 8. päivä. Lukutaito on ihmisoikeus, joka mahdollistaa yksilön kehittymisen, kouluttautumisen ja täyden kapasiteetin hyödyntämisen. Lukutaito edistää ymmärrystä, suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoa sekä kehittää kriittistä ajattelukykyä. Postimerkki on mielestäni oikein hyvä tapa kiinnittää huomiota lukutaidon merkitykseen, sillä ilman lukutaitoa ei voi lukea edes postikortteja tai kirjeitä. Valitsin lukutaitomerkin toisen ystäväni korttiin, joka ei ollut ihan niin vitsikäs. 

Korttihaasteen seuraaviin kortteihin säästän Netta Tiitisen suunnittelemat, uskomattoman kauniit Pieni haaveilija -merkit, jotka on tehty maalauksen pohjalta. Niissä glitteriä ja kimallusta rakastava lapsi kurkottelee ylöspäin. Ne kuvastavat Tiitisen mukaan lapsen intoa, rohkeutta, uteliaisuutta ja välittömyyttä ja se välittyy kyllä upeasti kuvasta. 

Kaikki uudet merkit ovat kotimaan ikimerkkejä, jotka kelpaavat aina oston ajankohdasta huolimatta. Yhdellä kotimaan ikimerkillä voi lähettää alle 50g kortit ja kirjeet, kuten esimerkiksi yhden postikortin. Kahdella merkillä voi lähettää alle 250g lähetykset, neljällä alle 1000g lähetykset ja kuudella ikimerkillä alle 2000g lähetykset. 

Kotimaan ikimerkit tunnistaa Suomen kartta -symbolista ja ulkomaan ikimerkit merkin kulmassa olevasta maapallo-symbolista. Kaikki ikimerkit siis kelpaavat ikuisesti nimensä mukaisesti.

Tämä on mun syksyn viimeinen korttihaaste-postaus, mutta korttihaaste jatkuu vielä vuoden loppuun asti. Haluan kiittää Postia ihan valtavasti tästä haasteesta, sillä se on antanut itselleni todella paljon. Se on tuonut hyviä juttutuokioita ystävien kanssa, hyvää mieltä, ihania kirjoitushetkiä ja iloa. Olen niin iloinen, että lähdin tähän. Ja vaikka korttihaaste päättyy vuoden lopussa, se ei suinkaan tarkoita, että aikoisin unohtaa tämän harrastuksen. Haluan jatkossakin olla ahkera postikorttien lähettäjä. Se on niin mahdottoman helppo keino osoittaa välittämistä mihin päin Suomea tai maailmaa tahansa. Aion pitää siitä kiinni.


Juhannus 2020 pähkinänkuoressa

22.06.2020

Miten mahtava juhannus meillä olikaan! Ei varmasti tarvitse enää hehkuttaa juhannussäitä enempää, ne olivat kertakaikkiaan upeat. Mutta siis sään lisäksi tämä juhannus teki muutenkin niin käsittämättömän hyvää. Kevät tuntui oikeasti välillä loputtoman pitkältä, mutta sitten yhtäkkiä olikin juhannus. Ja voi että miten olinkaan kaivannut sitä, että saa olla kavereiden kanssa rauhassa. Ettei tarvitse vaan puhua puhelimessa tai videolla, vaan että saa ihan oikeasti olla yhdessä. 

Emilia ja Topias tulivat Turusta meille lasten kanssa juhannukseksi ja me vietettiin rentoa juhannusta lasten ehdoilla. Oltiin lähinnä täällä meillä ja ulkona aamusta iltaan. No lauantaina me oltiin niinkin hurjia, että käytiin kävellen ostamassa jäätelöä kaupasta. Mutta muuten oltiin täällä aika paljon. Pelattiin korttia ja Rappakaljaa, grillattiin ja hengattiin ja kuunneltiin musiikkia ja katseltiin lasten akrobatiaesityksiä. Laulettiin porukalla lasten kanssa Let’s Singiä monta tuntia ja jammailtiin niin uusien kuin vanhojenkin hittien tahdissa.  Lapsilla oli toisessa lastenhuoneessa juuri se valtava siskonpeti, josta kuului kikattelua vielä pitkään nukkumaanmenon jälkeen molempina iltoina. 

Saunottiin myös niin pitkän kaavan mukaan, että mun silmät kuivui niin, että piti laittaa kosteuttavia silmätippoja! Siis mulle ei ole ikinä käynyt niin saunan takia! Mutta olipahan vain ihana saunoa, oli kyllä ihan kuivien silmien arvoista. Otto ja Topias saunoivat ennen meitä, joten sauna oli kuin pätsi kun sinne päästiin, että siitä se silmien kuivuus varmaan johtui. Mutta nauratti kyllä, että nyt on todellakin saunottu oikein olan takaa juhannuksen kunniaksi. 

Täytyy kyllä olla valtavan kiitollinen siitä, että blogi ja some on tuonut niin paljon ihania ihmisiä elämään. Juuri keskiviikkona lukupiirissä puhuttiin siitä, miten paljon sellaisia ystäviä ja läheisiä somen kautta on tullut elämään, joita ei olisi muuten ikinä tavannut. Täysin eri puolilta Suomeakin on löytänyt ihmisiä, joista onkin tullut läheisiä ystäviä. Ja lukupiiriinkään en välttämättä olisi ikinä löytänyt tietäni ilman somea. Olen sitä mieltä, että ystäviä ja rakkaita ihmisiä ei koskaan voi olla liikaa ja olen kyllä niin onnellinen siitä, miten paljon mahtavia tyyppejä mun ympärille on löytynyt.

Oli ihanaa seurata miten lapset nauttivat toistensa seurasta. Hekin ovat tunteneet toisensa yhtä monta vuotta kuin me aikuiset, pikkutaaperosta asti. Ja pitävät yhteyttä säännöllisesti silloinkin kun ei nähdä. Leikit jatkuvat aina siitä mihin ovat edellisellä kerralla jääneet. Miten arvokkaita ovat sellaiset ystävät, jotka saa tuntea ihan pienestä asti. Ja välimatkan takia se on aina spesiaalia, kun saa viettää rauhassa aikaa yhdessä. Ihana nähdä, että lapsetkin arvostavat sitä yhteistä aikaa ja ottavat siitä kaiken ilon irti.

Erityisen hyvää tämä rento juhannusviikonloppu teki siksi, että tällä viikolla meillä alkaa koko kevään odotettu keittiöremppa! Sain aamulla viestin, että kodinkonetoimitus onkin jo huomenna ja huomenna myös puretaan vanha keittiö pois, jotta torstaina päästään tekemään lattia, ennen kuin kiintokalusteet asennetaan. Niin jännittävää! Onneksi on luvattu hyviä säitä, niin ei tosiaan haittaa ulkoilla ja olla pois remppatyyppien tieltä. Tulen päivittämään remonttikuulumisia tämän ja ensi viikon aikana ja otan runsaasti kuvia ja varmasti myös videoita siitä, miten kaikki edistyy. Suoraan sanottuna jännittää tosi paljon, kun tämä on isoin remppa mitä mun kotiin on koskaan tehty. Mutta onneksi on hyvät ammattilaiset tekemässä!

 

Ja onneksi meillä on kodinhoitohuoneessa vesipiste ja paljon työtilaa ja laitetaan sinne myös jääkaappi, niin se saa toimia väliaikaisena keittiönä ja tiskauspaikkana seuraavan viikon ajan. Tyhjensin myös yhden leveän pyyhekaapin meille väliaikaiseksi astiakaapiksi suoraan vesipisteen yläpuolelle. 

Ihanaa uutta viikkoa kaikille ja toivottavasti teilläkin oli ihana juhannus <3