Juhannus 2020 pähkinänkuoressa

22.06.2020

Miten mahtava juhannus meillä olikaan! Ei varmasti tarvitse enää hehkuttaa juhannussäitä enempää, ne olivat kertakaikkiaan upeat. Mutta siis sään lisäksi tämä juhannus teki muutenkin niin käsittämättömän hyvää. Kevät tuntui oikeasti välillä loputtoman pitkältä, mutta sitten yhtäkkiä olikin juhannus. Ja voi että miten olinkaan kaivannut sitä, että saa olla kavereiden kanssa rauhassa. Ettei tarvitse vaan puhua puhelimessa tai videolla, vaan että saa ihan oikeasti olla yhdessä. 

Emilia ja Topias tulivat Turusta meille lasten kanssa juhannukseksi ja me vietettiin rentoa juhannusta lasten ehdoilla. Oltiin lähinnä täällä meillä ja ulkona aamusta iltaan. No lauantaina me oltiin niinkin hurjia, että käytiin kävellen ostamassa jäätelöä kaupasta. Mutta muuten oltiin täällä aika paljon. Pelattiin korttia ja Rappakaljaa, grillattiin ja hengattiin ja kuunneltiin musiikkia ja katseltiin lasten akrobatiaesityksiä. Laulettiin porukalla lasten kanssa Let’s Singiä monta tuntia ja jammailtiin niin uusien kuin vanhojenkin hittien tahdissa.  Lapsilla oli toisessa lastenhuoneessa juuri se valtava siskonpeti, josta kuului kikattelua vielä pitkään nukkumaanmenon jälkeen molempina iltoina. 

Saunottiin myös niin pitkän kaavan mukaan, että mun silmät kuivui niin, että piti laittaa kosteuttavia silmätippoja! Siis mulle ei ole ikinä käynyt niin saunan takia! Mutta olipahan vain ihana saunoa, oli kyllä ihan kuivien silmien arvoista. Otto ja Topias saunoivat ennen meitä, joten sauna oli kuin pätsi kun sinne päästiin, että siitä se silmien kuivuus varmaan johtui. Mutta nauratti kyllä, että nyt on todellakin saunottu oikein olan takaa juhannuksen kunniaksi. 

Täytyy kyllä olla valtavan kiitollinen siitä, että blogi ja some on tuonut niin paljon ihania ihmisiä elämään. Juuri keskiviikkona lukupiirissä puhuttiin siitä, miten paljon sellaisia ystäviä ja läheisiä somen kautta on tullut elämään, joita ei olisi muuten ikinä tavannut. Täysin eri puolilta Suomeakin on löytänyt ihmisiä, joista onkin tullut läheisiä ystäviä. Ja lukupiiriinkään en välttämättä olisi ikinä löytänyt tietäni ilman somea. Olen sitä mieltä, että ystäviä ja rakkaita ihmisiä ei koskaan voi olla liikaa ja olen kyllä niin onnellinen siitä, miten paljon mahtavia tyyppejä mun ympärille on löytynyt.

Oli ihanaa seurata miten lapset nauttivat toistensa seurasta. Hekin ovat tunteneet toisensa yhtä monta vuotta kuin me aikuiset, pikkutaaperosta asti. Ja pitävät yhteyttä säännöllisesti silloinkin kun ei nähdä. Leikit jatkuvat aina siitä mihin ovat edellisellä kerralla jääneet. Miten arvokkaita ovat sellaiset ystävät, jotka saa tuntea ihan pienestä asti. Ja välimatkan takia se on aina spesiaalia, kun saa viettää rauhassa aikaa yhdessä. Ihana nähdä, että lapsetkin arvostavat sitä yhteistä aikaa ja ottavat siitä kaiken ilon irti.

Erityisen hyvää tämä rento juhannusviikonloppu teki siksi, että tällä viikolla meillä alkaa koko kevään odotettu keittiöremppa! Sain aamulla viestin, että kodinkonetoimitus onkin jo huomenna ja huomenna myös puretaan vanha keittiö pois, jotta torstaina päästään tekemään lattia, ennen kuin kiintokalusteet asennetaan. Niin jännittävää! Onneksi on luvattu hyviä säitä, niin ei tosiaan haittaa ulkoilla ja olla pois remppatyyppien tieltä. Tulen päivittämään remonttikuulumisia tämän ja ensi viikon aikana ja otan runsaasti kuvia ja varmasti myös videoita siitä, miten kaikki edistyy. Suoraan sanottuna jännittää tosi paljon, kun tämä on isoin remppa mitä mun kotiin on koskaan tehty. Mutta onneksi on hyvät ammattilaiset tekemässä!

 

Ja onneksi meillä on kodinhoitohuoneessa vesipiste ja paljon työtilaa ja laitetaan sinne myös jääkaappi, niin se saa toimia väliaikaisena keittiönä ja tiskauspaikkana seuraavan viikon ajan. Tyhjensin myös yhden leveän pyyhekaapin meille väliaikaiseksi astiakaapiksi suoraan vesipisteen yläpuolelle. 

Ihanaa uutta viikkoa kaikille ja toivottavasti teilläkin oli ihana juhannus <3


Kaverisuhteet ja ruuhkavuodet

14.10.2019

Me ollaan oltu vanhempia yli kahdeksan vuotta ja olisi hölmöä väittää, ettei vanhemmuus olisi vaikuttanut millään tavalla kaverisuhteisiin. On se. Toisaalta, en ole ollenkaan varma onko se ainoa vaikuttava tekijä, tai läheskään merkittävin vaikuttava tekijä. Sen lisäksi, että meille on syntynyt kahdeksassa vuodessa kolme lasta, elämä on edennyt niin meillä kuin koko lähipiirilläkin eteenpäin monella eri tavalla. Olisi aika itsekeskeistä ajatella, että ainoastaan meidän lapset olisivat vaikuttaneet kaverisuhteisiin, kun suhteessa kuitenkin on aina kaksi osapuolta ja jokaisen oma tarina menee eteenpäin yhtäaikaa. Lasten lisäksi kaverisuhteisiin ovat vaikuttaneet työt, parisuhteet, muutot, elämäntilanteen muutokset ja kaikki mahdollinen mitä nyt elämässä voi tapahtua niin meillä kuin muillakin.  

Silloin kun musta tuli äiti, mun kaverisuhteet alkoivat kyllä muuttua. Osa päättyi kokonaan ja osa vahvistui. Se oli ihan luonnollista, elämän risteyskohdassa näki ketkä seisoivat rinnalla ja sellaiset “oli hauskaa niin kauan kuin sitä kesti” -kaveruudet loppuivat siihen. Jäljelle jäi harva mutta niin rakas ja ihana joukko ystäviä. 

Pikkuhiljaa mukaan alkoi tarttua uusiakin ystäviä. Äitikavereita, somekavereita ja vanhojen kavereiden uusia puolisoita. Ihan uusia tyyppejä, joista nousi tärkeitä ystäviä. Oton mukana sain itselleni myös toisen perheen ja toisen ystäväpiirin. Vaikka meillä oli yhteisiä ystäviä, paljon oli myös omia kavereita, joihin sitten tutustuttiin vasta toistemme kautta.

Niistäkin kavereista, jotka vanhemmuuden ensimmäisinä vuosina olivat rinnalla, on osa jäänyt pois. Ja heidänkin tilalleen on tullut uusia. Osan kanssa on kulunut vuosia ilman, että ollaan nähty ollenkaan ja sitten tiet ovatkin kohdanneet myöhemmin uudelleen, läheisempinä kuin koskaan ennen tai ainakin moikkauksen verran kaupungilla.  

Ystävyys on niin jännä ilmiö, johon vaikuttaa niin moni asia. Mulle ystävyys on vastavuoroista välittämistä, sitä, että ollaan toisen asioista ja kuulumisista kiinnostuneita. Sitä, että juttu jatkuu aina siitä mihin se on jäänyt. Eivät lapsiperheelliset ole ainoita, joilla kalenterissa ei ole tarpeeksi usein tilaa ystävien näkemiselle. Kyllä niitä kiireitä ja menoja on lähes kaikilla, puhumattakaan välimatkasta, mikä myös on merkittävä yksittäinen tekijä siinä, kuinka usein ystäviä näkee. 

Siksi mä arvostan omissa ystävissäni (ja tiedän, että he arvostavat mun ystävyydessä) sitä, että aina voi jatkaa siitä mihin edellisellä kerralla jäätiin. Vaikka välissä olisi vuosi ettei nähdä, aina tavatessa tuntuu kuin ei koskaan olisi erossa ollutkaan.

 

Mulla on rakkaita ystäviä ympäri Suomen ja osa myös jopa toisissa maissa kuin Suomessa. Onneksi on Whatsapp, jonka ansiosta ne kaukanakin olevat ystävät tuntuvat olevan lähellä. Rakastan myös nykyisin vähintään yhtä paljon kuin teininä vaan lähteä ulos kävelemään ja soittaa ystävälle maraton-puhelun.

Meillä on takana kolme vauvavuotta, jotka ovat olleet ystävyyden kannalta melko erilaisia. Ensimmäinen ja toinen vauvavuosi olivat sellaisia, että aika paljon näin ystäviä ja jonkin verran myös ilman vauvaa. Olin niin paljon yksin lasten kanssa päivisin Oton tehdessä 7-päiväisiä työviikkoja, että välillä kaipasin kunnon breikkiä ja halusin lähteä vauvavuoden aikanakin aikuisten kesken istumaan iltaa. 

Tämä viimeisin, kolmas vauvavuosi taas oli sellainen, että tosi paljon pesittiin kotona. En juuri tehnyt yksin, siis ilman lapsia ja Ottoa, mitään. Se oli mulle tärkeää aikaa, mä nautin ihan valtavan paljon siitä, että sain olla kiinni meidän vauvassa ja saatiin olla niin paljon koko perhe yhdessä. Etenkin Oton vanhempainvapaan aika oli tärkeä tauko meille kaikkien niiden aikataulujen täyttämien vuosien jälkeen. Onneksi meidän ystävät ymmärsivät sen. Yksikään mun kaveri ei ajatellut (tai ainakaan sanonut sitä ääneen), että nyt olen hylännyt heidät, kun en vietä kahdenkeskistä aikaa, vaan mukana on aina vauva tai Otto ja vauva. He ymmärsivät, kuten mäkin, että se oli mulle ainutlaatuista aikaa, josta otin kaiken irti. 

Silloin me nähtiin yhdessä porukalla tai kahviteltiin kavereiden kesken yhdessä vauvan kanssa, eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Ihan samalla tavalla mua kiinnosti ystävien kuulumiset edelleen. Ja jos ei nähty niin sitten saatoin lähteä vaunulenkille maraton-puhelua soittamaan. Whatsappkin lauloi harva se päivä. 

Sen vuoden jälkeen on ollut taas helppo lähteä ja mennä ja tehdä ihan aikuisten kesken. Sen vuoden jälkeen kahvilla käynnit, terasilla istumiset ja illalliset kavereiden kanssa on taas ollut ihan maailman parasta. Tekee niin hyvää olla välillä vaan aikuisten kesken ja vaan rentoutua.

Mä arvostan sitä, että mun ystävät ovat olleet kärsivällisiä, eivätkä heti ole ajatelleet, että vauvavuosi määrittelee koko ystävyyden suunnan loppuelämäksi. Koska ainakaan mulla se ei ole koskaan ollut niin. Se on totta, että ainakin mun maailma on vauvavuosina kutistunut väliaikaisesti ja vauva-aiheet ovat olleet paljon mielessä. Aina olen silti osannut puhua muustakin. 

Nykyään taas voi joskus olla, että kun näen ystäviä, ei mainita sanallakaan meidän lapsia koko näkemisen aikana. Mulla on Otto sitä varten, että voin ihmetellä sen kanssa meidän lapsia maailman tappiin asti. Ystävien kanssa on ihan parasta puhua kaikesta muusta mahdollisesta ja mahdottomasta (toki Otonkin kanssa, mutta ehkä ymmärrätte). Ja tietty äitiystävien kanssa vertaistuki on kultaakin kalliimpaa ja toimii molempiin suuntiin.

Mä olen ihan valtavan kiitollinen kaikille meidän ihanille ja mahtaville ystäville, jotka ovat seisseet meidän rinnalla. Ystävillä on ihan mielettömän suuri merkitys elämässä. Olen myös hurjan kiitollinen kaikille niille, jotka ovat olleet ihania kummeja meidän lapsille ja tärkeitä ja turvallisia aikuisia heidän elämässä jo monta vuotta. Tulevat käymään ja pelaavat ja leikittävät, vievät leffaan tai ulos ja muistavat laittaa whatsappissa viestiä. Kiitos ihanat ystävät kun ootte just sellaisia kuin ootte <3

Meidän podcastin 1. Tuotantokauden viimeinen jakso ilmestyi tänään ja sen aiheena on Kaverit, parisuhde ja pikkulapsiarki (vieraana ystävät). Jaksossa on vieraana tosiaan meidän ystävät Emmis ja Aku, jotka molemmat ovat myös meidän lasten kummeja. Heidän kanssa keskustellaan mm. siitä, miten ollaan tutustuttu, siitä miten lapset ovat vaikuttaneet ystävyyteen heidän mielestä, sekä siitä millaista on olla somessa esillä olevien tyyppien ystävä. Ja paljon muusta! Ihan uskomatonta, että 10 viikkoa meni näin nopeasti ja kaikki jaksot ovat nyt ulkona. 

Kuuntele Yhdessä S01E10:

Spotifyssa TÄSTÄ

Soundcloudissa TÄSTÄ

Apple Podcasteissa TÄSTÄ

Miten lapset ovat vaikuttaneet teidän kaverisuhteisiin, vai ovatko mitenkään? Saa tosi mielellään kertoa myös kaverin näkökulmasta (eli jos sulla ei itselläsi ole lapsia ja sun ystävä on saanut lapsen, niin onko se vaikuttanut jotenkin)? Olis tosi mielenkiintoista kuulla!