Meidän juhannuksen tunnelmat

29.06.2021

Juhannus 2021 oli i-h-a-n-a! Niinkuin oikeastaan koko viime viikko. Vihdoinkin tuntuu, että on päässyt kiinni normaaliin elämään, saanut tavata rakkaita ihmisiä ja nauttia kesästä. Meille tuli juhannukseksi Emilian ja Topiaksen porukka Turusta ja päästiin myös ensimmäistä kertaa tapaamaan meidän vastasyntynyttä ihanaa kummipoikaa. Hän vei kyllä aivan täysin meidän sydämen. Niin suloinen ja ihana tyyppi, joka viihtyi pitkiä aikoja myös mun ja Oton sylissä. Voin kertoa, että meidän molempien vauvakuume kyllä kasvoi ainakin tuhatkertaiseksi juhannuksen aikana, kun päästiin nuuhkuttamaan vauvantuoksua ja pusuttelemaan minikokoisia varpaita.

Tehtiin yhdessä Emilian kanssa myös perinteiset kukkaseppeleet koko porukalle, myös vauva sai oman miniseppeleen. Tällä kertaa ostin seppelekukat valmiina kaupasta, niin päästiin helpommalla. En jaksanut lähteä mahan kanssa kykkimään kukkaniitylle, mutta tämä toimi ihan hyvin näinkin. Bongasin fb:stä kukkatarjouksen yhdestä tietystä K-marketista ja käytiin sieltä hakemassa vielä tuoreita kauniita pioneja hintaan 1,50€/3 kappaletta. Supermarket-kukkien kanssa (varsinkin pionien) on usein vähän arpapeliä, että miten hyvälaatuisia ovat, mutta nämä pionit aukesivat aivan mielettömän kauniiksi ja upeiksi, eikä hajukaan ollut paha, kun joissain pioneissa on vahva ominaistuoksu. Saatiin ihanat kukkaseppeleet tehtyä ja oli niin ihanaa askarrella. Vauva nukkui juuri sopivasti pitkät päikkärit sillä aikaa kun me askarreltiin.

On kyllä niin suuri onni ja siunaus, kun on ystäväperhe, jossa on paljon samanikäisiä lapsia ja joiden kanssa on muutenkin paljon yhteistä. Meillä oli niin rento juhannusviikonloppu. Lapset tulevat super hyvin toimeen keskenään ja heitä ei kyllä paljoa sisällä näkynyt, kun heillä oli niin hyvät meiningit yhdessä. Pelasivat, pomppivat, uivat, kävivät puistossa, kuvasivat oman leffan ja vaikka mitä muuta viikonlopun aikana. Siksi meillä olikin niin paljon aikaa helliä pienimmäistä, kun isommat lapset eivät ihan hirveän kiinnostuneita olleet meidän aikuisten seurasta, haha.

Kokattiin yhdessä paljon hyvää ruokaa, nautittiin upeasta säästä ja oltiin paljon ulkona. Vaikka meillä ei omaa mökkiä olekaan, niin kuitenkin täällä oman kodin pihalla pääsee ihanasti melkein mökkitunnelmiin, kun kuuntelee linnunlaulua ja pulikoi porealtaassa. Toki se perinteinen järvimaisema puuttuu, mutta kaikkea ei voi eikä tarvitsekaan saada. Kyllä nuo pihapuut kelpaavat maisemaksi hyvin myös. Pelattiin koko porukalla mölkkyä meidän etupihalla, leivottiin Brita-kakkua (oli muuten mun ihan eka kerta kun leivoin sitä) ja katsottiin me leffaakin, joka tosin jäi kesken kun oltiin kaikki niin väsyneitä päivän kaikista muista aktiviteeteista.

Meillä ei ole oikein koskaan ollut muita juhannusperinteitä kuin kukkaseppeleet, mutta tämä oli nyt toinen juhannus putkeen samalla porukalla ja musta kyllä tuntuu, että tämä voisi olla se meidän juhannusperinne. Että vietettäisiin juhannusta yhdessä aina tällä porukalla, askarreltaisiin kukkaseppeleitä ja vietettäisiin kiireetöntä ja rentoa aikaa yhdessä. Kiitos rakkaat ystävät ihanasta juhannusviikonlopusta, tätä muistellaan pitkään ja tämän voimalla jaksaa taas talven pimeydessä!

Niin vaan kesä etenee hullua vauhtia ja Oton ensimmäinen kesälomaviikko ja juhannuskin on jo takana. Kesäkuun loppu häämöttää ja sitten onkin jo heinäkuu, what! Otolla on vielä kaksi viikkoa lomaa jäljellä, ja mä aion viettää jonkin verran yhteistä lomaa Oton kanssa myös. Tällä viikolla teen vähän enemmän töitä ja ensi viikolla pidän varmaankin muutaman lomapäivän yhtäaikaa Oton kanssa.

Ihanaa viikon jatkoa ja alkavaa heinäkuuta kaikille! 


Korttihaasteen viimeinen osa

16.09.2020

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Postin kanssa. 

Korttihaasteeni on edennyt jo syyskuulle asti ja tässä kuussa mun siis piti lähettää kortti jollekin ihmiselle, kenelle en koskaan ennen ole lähettänyt korttia. Tämä olikin ehkä kaikista jännittävin näistä haasteen tehtävistä. Onhan se nyt kutkuttavan jännittävää tehdä jotain ihan uutta ja lähettää ihan uudelle tyypille kortti, vaikka aina se kortin lähettäminen on toki muutenkin jännittävää.

Mä lähdin ihan ensimmäisenä miettimään, että kenelle mä haluan lähettää kortin. Mieleen tuli toki paljon nimiä, aika monellekin ihmiselle sanoo mielellään muutaman kauniin sanan ja haluaa piristää päivää. Lopulta päätin, että haluan ilahduttaa erästä läheistä, joka on juuri ostanut oman uuden kodin ja muuttaa sinne pian. Ajattelin, että voisi olla kiva ylläri, kun uudessa kodissa odottaisi jo postikortti, joka toivottaa tervetulleeksi. Ja tässä myös otin osaa omaan haasteeseeni, sillä en ole koskaan ennen lähettänyt hänelle postikorttia. Mietin kuitenkin, että pääsenkö tässä jopa “liian helpolla” kun kyseessä on kuitenkin tosi läheinen ihminen. 

Senpä lisäksi päätin lähettää kortin myös eräälle vanhalle ystävälle, jonka kanssa ennen nähtiin lähes päivittäin, mutta vuodet ovat vieneet meidät aivan eri puolille Suomea. Nykyisin näemme vain muutaman kerran vuodessa. En ole koskaan lähettänyt hänellekään postikorttia, mutta se tuntui heti ihanalta ajatukselta. Tiesin saman tien mitä sanoa ja toivon, että mun sanat ilahduttavat ja koskettavat alkavan syksyn pimeyden kynnyksellä. Halusin muistuttaa, että vaikka välimatkaa on fyysisesti paljon, olen henkisesti aina täällä. Aina puhelimen päässä, tai postikortin päässä, jos tarvitsee jutella tai purkaa ajatuksia. 

Tämä haaste oli alkuun ehkä vain sellainen hauska pieni lisämauste, mutta jotenkin tämä on ollut ihan valtavan merkityksellistä. Mä oikein herkistyn tässä kirjoittaessakin. Miten pienellä jutulla voi olla iso merkitys oikeasti. Se tunne, kun onnistuu kortilla koskettamaan jonkun päivää ja saa toisen hymyilemään tai ilon läikähtämään sisällä, on ihan uskomaton. Ja miten onnekas olen, kun ympärillä on paljon ihania ihmisiä, joita haluan ja saan ilahduttaa postikorteilla.

Valitsin uuteen kotiin muuttaneelle läheiselleni lähetettäväksi oikein vitsikkään kortin. Ajattelin, että huumorikortit sopivat yhteen Postin uusien hauskojen Tatu ja Patu -postimerkkien kanssa. Suositusta lastenkirjasarjasta ja leffastakin tuttu kaksikko seikkailee nyt hauskoissa postimerkeissä, jotka eivät ole ihan niin perinteisen muotoisia ja niissä on muitakin erikoisuuksia. 

Syksyn uutuusmerkkejä ovat myös hienot Ilkka Kärkkäisen suunnittelemat graafiset Lukutaito-merkit, jotka juhlistavat YK:n lukutaitopäivää, jota vietettiin nyt syyskuun alussa 8. päivä. Lukutaito on ihmisoikeus, joka mahdollistaa yksilön kehittymisen, kouluttautumisen ja täyden kapasiteetin hyödyntämisen. Lukutaito edistää ymmärrystä, suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoa sekä kehittää kriittistä ajattelukykyä. Postimerkki on mielestäni oikein hyvä tapa kiinnittää huomiota lukutaidon merkitykseen, sillä ilman lukutaitoa ei voi lukea edes postikortteja tai kirjeitä. Valitsin lukutaitomerkin toisen ystäväni korttiin, joka ei ollut ihan niin vitsikäs. 

Korttihaasteen seuraaviin kortteihin säästän Netta Tiitisen suunnittelemat, uskomattoman kauniit Pieni haaveilija -merkit, jotka on tehty maalauksen pohjalta. Niissä glitteriä ja kimallusta rakastava lapsi kurkottelee ylöspäin. Ne kuvastavat Tiitisen mukaan lapsen intoa, rohkeutta, uteliaisuutta ja välittömyyttä ja se välittyy kyllä upeasti kuvasta. 

Kaikki uudet merkit ovat kotimaan ikimerkkejä, jotka kelpaavat aina oston ajankohdasta huolimatta. Yhdellä kotimaan ikimerkillä voi lähettää alle 50g kortit ja kirjeet, kuten esimerkiksi yhden postikortin. Kahdella merkillä voi lähettää alle 250g lähetykset, neljällä alle 1000g lähetykset ja kuudella ikimerkillä alle 2000g lähetykset. 

Kotimaan ikimerkit tunnistaa Suomen kartta -symbolista ja ulkomaan ikimerkit merkin kulmassa olevasta maapallo-symbolista. Kaikki ikimerkit siis kelpaavat ikuisesti nimensä mukaisesti.

Tämä on mun syksyn viimeinen korttihaaste-postaus, mutta korttihaaste jatkuu vielä vuoden loppuun asti. Haluan kiittää Postia ihan valtavasti tästä haasteesta, sillä se on antanut itselleni todella paljon. Se on tuonut hyviä juttutuokioita ystävien kanssa, hyvää mieltä, ihania kirjoitushetkiä ja iloa. Olen niin iloinen, että lähdin tähän. Ja vaikka korttihaaste päättyy vuoden lopussa, se ei suinkaan tarkoita, että aikoisin unohtaa tämän harrastuksen. Haluan jatkossakin olla ahkera postikorttien lähettäjä. Se on niin mahdottoman helppo keino osoittaa välittämistä mihin päin Suomea tai maailmaa tahansa. Aion pitää siitä kiinni.