Keittiö on valmistunut ja ruokailutila (edelleen niitä tauluja lukuunottamatta) myös. Nyt on aika kääntää katse seuraaviin juttuihin, joita alakerrassa tulee tapahtumaan. Ihan ekana meillä on suunnitelmissa asentaa eteiseen uusi lattia, jota tilattiin samalla kun keittiönkin lattia. Lattiapaketit ovat lojuneet tuolla portaiden alla nyt kesäkuusta lähtien ja olisi kiva saada ne pois sieltä. Eteiseen tulee samaa lukkopontilla asennettavaa vaaleaa Pergon vinyylilaattaa, jota meillä on jo keittiössä.

Se on vain 4,5mm ohutta ja joustavaa, joten sen voi hyvin ja turvallisesti asentaa suoraan laatoituksen päälle. Meidän eteinen on melko ”synkkä” kun se on nyt alakerran ainoa esillä oleva tila, jossa on vielä tumma lattia. Eteinen on käytävän muotoinen ja lisäksi meillä on vielä tumma ulko-ovi, mikä pimentää käytävää entisestään. Odotan siis innolla, että saamme eteisestä valoisamman ja avaramman uuden lattian myötä.

Meillä on myös toinen suunnitelma. Eteisessä on tilava peiliovilla varustettu komero, jossa on siis vain yksi megaleveä vaatetanko, sekä kaksi hyllyä korkealla ylhäällä. Emme tarvitse meidän vaatteille ihan niin paljoa tilaa kuin siellä tällä hetkellä on ja Otolta tulikin Redditistä inspiroituneena huippu idea: hän siirtää oman työpisteensä sinne eteisen komeroon. Komero on niin iso, että nykyinen työpöytä mahtuu sinne mainiosti ja lisäksi hän voi vaihtaa esim. satulatuoliin, jonka saa työnnettyä sitten pöydän alle ja peilioven kiinni.

Näin työpiste siirtyy pois olohuoneesta ja sen saa vieläpä kokonaan piiloon. Sitten mun ja Oton työpisteet on myös hauskasti vierekkäin (vaikkakin väliseinällä erotettuna). Mä työskentelen yleensä tässä meidän niemekkeellä seisoen sen edessä tai baarijakkaralla istuskellen ja Oton pöytä on sitten heti seinän toisella puolella ja tuoli mun vieressä. En ikinä olisi itse keksinyt tällaista ideaa (ja muutenkin tuntuisi ehkä hurjalta käskeä mies laittamaan rakas oma tilansa komeroon piiloon), mutta olen iloinen, että Otto ehdotti sitä. Uusimmassa Ikean kuvastossa oli muuten myös toteutettu tällainen komero-työpiste ja vieläpä samalla työpöydällä, joka Otolla on.

Kun Oton työpiste siirtyy olohuoneesta pois, meillä on viimein aidosti mahdollisuus muuttaa olohuoneen järjestystä kunnolla. Suunnitelmissa on mahdollisesti asetella sohva nykyiselle telkkariseinälle, divaaniosa osittain portaiden alle. Televisio tulee luultavasti siirtymään sitten meidän nykyisen Picasso-taulun paikalle suuren ikkunan ja parvekkeen oven väliin, johon se ilmeisesti juuri ja juuri mahtuu. Television seinäteline tulee jättämään ihan hirveät jäljet, mikä on se syy, miksi ei olla aiemmin sitä siirretty. Mutta toki ne voi pakkeloida ja peittää vaikkapa isolla taululla.

Seinäteline on kuitenkin kätevä, sillä sen avulla telkkarin saa juuri siihen asentoon kuin haluaa. Vaikka telkkari ei sitten jatkossa olisikaan kiinnitettynä vastapäätä sohvaa, sen saa seinätelineen avulla hyvin käännettyä niin, että sohvalta on loistava näkyvyys. Olohuoneen säilytys menee varmasti osittain uusiksi, sillä tässä järjestyksessä ei ole tilaa tuolle suurelle Bestå-kaapistolle. Ei olla vielä keksitty mitä laitetaan sen tilalle, mutta kartoitamme vaihtoehtoja. Vitivalkoisen kaapiston tilalle olisi ihana saada jotain persoonallisempaa ja ehkä myös jotain väriä tai tekstuuria.

Tämä järjestys vaikuttaa ainakin ajatuksena hyvältä. Näin alakerta luultavasti avartuu (ainakin toivon niin) ja sellainen käytävämäisyys häviää täältä ja saadaan oikeasti kaikki ilo irti tästä avoimesta tilasta, johon tässä kodissa alunperin rakastuttiinkin. Mä tykkään itse sohvasta nykyiselläkin paikalla, mutta erityisesti Ottoa se ahdistaa. Alkuun hän suorastaan inhosi tätä järjestystä, mutta nyt on ilmeisesti jo tottunut siihen. Erilainen järjestys mahdollistaisi myös ehkä nojatuolin lisäämisen olohuoneeseen, kun sitten meille jäisi paljon avointa lattiatilaa. Ikkunatkin pääsisivät ihanasti esiin.

Nyt pitäisi vaan ottaa itseä niskasta kiinni, tyhjentää eteinen tavarasta ja tehdä lattia valmiiksi. Keittiöasentajalla meni 45 minuuttia, kun hän laittoi meidän keittiön lattian paikoilleen. Ohuen vinyylin asentaminen vaikutti huomattavasti helpommalta kuin meidän vanhan asunnon erikoispaksun laminaatin asentaminen. Palat sai leikattua mattoveitsellä. Ajateltiin siis ehkä olla niin hurjia, että laitetaan se itse, vaikka ollaan vähän tällaisia remppatumpeloita. Ehkä ensi viikolla jo tapahtuu?

Lattiat on saatu bloginäkyvyyttä vastaan Karitma Collectionilta. Aiempi osa laminaattien valinnasta löytyy TÄÄLTÄ. Tässä postauksessa asiaa projektin etenemisestä tähän asti, sekä paljon puhuvat ennen-jälkeen -kuvat tähänastisesta muutoksesta.

Meidän lattiaprojektihan alkoi jo melkein vuosi sitten, kun oltiin muuttamassa tänne meidän nykyiseen kotiin. Muutto oli yksi hemmetin iso rutistus siinä raskauden ja jatkuvien supistusten keskellä, ja silloin Otto sai Zeldan kummisedän kanssa kahdessa puolikkaassa päivässä valmiiksi olohuoneen ja keittiön lattiat alakerrasta, ennen kuin kannettiin tavarat sisään. Listat jäivät kuitenkin uupumaan, ja eteiseen sekä vessan edustalle jäi vielä vanhaa lattiaa. Myös yläkerta jäi silloin kokonaan tekemättä. Ollaan siis eletty kertakaikkiaan aivan remppalookissa koko tämä melkein kulunut vuosi täällä. Ruokailutilassa on ollut koko tämän ajan jäätävä läjä laminaattia viemässä tilaa kaikelta muulta.

Valitsemamme Karitma Collection Kronotex Mammut -laminaatti sävyssä Capital Oak Light on ollut ihan uskomattoman kaunis ja ihana, ja ollaan oltu niin tyytyväisiä lattiaan olkkarissa ja keittiössä. Joka päivä silmää on kuitenkin häirinnyt keskeneräisyys ja vanha lattia, joka tuntui etenkin yläkerrasta syövän kaiken valon ja neliöt. Paljon kotiani kuvaavana mua myös häiritsi kerta toisensa jälkeen se, kuinka ruskean sävy vääristi kaikki kuvien värit yläkerrassa otetuista kuvista. Lastenhuoneet ovat olleet kesken koko tämän ajan, kun ollaan vain odotettu että saadaan uusi lattia paikoilleen ja päästään näkemään huoneet kokonaisuutena.

Viime viikonloppuna me lähdettiin tyttöjen kanssa pois tieltä, ja kahdessa päivässä Otto sai yhdessä Tiaran ja Zeldan kummisetien kanssa valmiiksi meidän eteisen, makuuhuoneen ja molemmat lastenhuoneet laminaattien osalta. Enää tekemättä on siis aulan lattia, sekä listat uupuvat, kun meiltä puuttuikin yksi tarvittava osa niiden kiinnittämiseen, vaikka luultiin että ollaan valmistauduttu kaikkeen. Noh, pikkuvikoja. Loput hommat on sellaisia jotka saa nopeasti valmiiksi kunhan pääsee alkuun, eli ehkä yhden päivän homma vielä laminaateissa, ja toisen päivän homma listoissa. Jos jotain, niin olen ainakin oppinut sietämään keskeneräisyyttä paljon paremmin näiden kuukausien aikana, kun ennen oon ollut sellainen kaikkimullehetinyt-ihminen sisustuksessa.

Lastenhuoneet tuntuvat saaneen ainakin sata neliötä lisää tilaa tämän muutoksen myötä, ja meidän makuuhuone tuntuu vielä entistäkin suuremmalta. Muutos on ihan uskomaton. Ollaan myös niin iloisia siitä että alakerta on vihdoin listoja vaille valmis, sillä väriero eteisen ja olohuoneen lattioissa on ollut valtava. Sisustus on nyt kaikissa huoneissa vähän vaiheessa, ja siksi ne ovat melko tyhjiä tällä hetkellä. Me vasta mietitään ja pyöritellään ajatuksia, että miten halutaan kaikki taas laittaa yläkerrassa. Alakerta nyt on melko valmis, ainoastaan meidän pikkueteiseen tulee vielä eteiskaluste, ja sitten se on siinä.

Se syy, miksi lattiat alunperin jäivät kesken (ajan ja jaksamisen puutteen lisäksi), on se että koska tämä Kronotex Mammut -laminaatti kuuluu parhaaseen käyttöluokkaan ja on erikoispaksua, meidän jokainen ovenkarmi ja kynnys oli liian matalalla että niitä olisi saanut helposti sujautettua sinne alle, niin kuin vanhat laminaatit sai. Eli jokainen ovenkarmi ja kynnys on pitänyt irroittaa ja mitoittaa täydellisesti uusille laminaateille, koska muuten niitä ei olisi saanut paikalleen ollenkaan. Vaikka meidän koti on muodoiltaan helppo lattioiden kannalta, nuo kaikki kynnykset ja karmit ovat aiheuttaneet päänvaivaa, ja ne vievät ihan superpaljon aikaa asennusprosessissa, vaikka itse lattian paikalleen klikkailu helppoa onkin.

Yläkerran aulassa oviaukkoja on neljä, ja sen lisäksi vielä tietenkin meidän portaat ja porraskaiteet, ja siksi aula tulee viemään sen yhden kokonaisen päivän koska mittausten pitää olla ihan millintarkkoja niin monessa kohdassa. Mutta kuten sanottua, lattian asennus on ollut super helppoa ja laminaatit sujahtavat paikoilleen tosi näppärästi.

Meillä on nyt kymmenen kuukauden kokemus Karitma Collectionin Mammut-lattioista käytössä, ja ei voitaisi olla tyytyväisempiä. Lattia ei narise, ei heilu ja Otto ja pojat ovat tehneet sen todella laadukkaasti. Laminaatti on ollut ihan loistava, eikä yksikään kohta ole mennyt lattiasta pieleen, vaan kaikki on tehty millin tarkkaan. Lattia on helppo puhdistaa, ja se myös näyttää puhtaalta eläväisen kauniin pintansa ansiosta. Paras mahdollinen valinta ehdottomasti. Ja myös sävyyn ollaan oltu tyytyväisiä, kylmä vaaleanharmaa Capital Oak Light on ollut loistava pohja kaikille sisustusratkaisuille, ja sen kanssa on helppo toteuttaa jännempiäkin värivalintoja, kun se on niin ihanan neutraali.

Viimeinen osa lattiapostaussarjasta ilmestyy, kunhan lattia on viimeinkin ihan kokonaan valmis. Kuten noista meidän makkarin kuvista huomaa, sieltä pilkottavat lattialistojen paketit sekä loput laminaatit (joiden paketit on sängynrungon takana piilossa onneksi). Tämä on ollut pisin kotiprojekti ikinä, mutta ihan täysin kaiken vaivan arvoinen. Ja olen ihan uskomattoman iloinen siitä että jäätävä laminaattikasa on poissa meidän ruokailutilan nurkasta portaiden alta, ja ollaan saatu ne neliöt hyötykäyttöön leikkinurkkauksen muodossa.

Lopuksi vielä muutama ennen-jälkeen -kuva. Lisää niitä ennen-kuvia voit katsoa vaikka kodinesittelypostauksesta, jonka tein ennen kuin kannettiin tavarat sisään. Sieltä näkee millainen tämä asunto oli ennen kuin me muutettiin tänne ja tehtiin tästä meidän k-o-t-i.

Lattialla on yllättävän suuri merkitys viihtyvyyden kannalta, ainakin meidän perheelle se on ollut todella iso plussa. Nyt vaan naputellaan listat paikoilleen ja tehdään vielä se aula, niin voidaan vihdoinkin huokaista ihastuksesta valmista lopputulosta katsellessa. Onneksi tiedän jo valmiiksi että nyt tähän valmistumiseen ei enää mene kymmentä kuukautta, toivottavasti saadaan seuraavan kuukauden sisään lattiat tehtyä loppuun.

Mitäs tykkäätte muutoksesta? Eikö näytäkin lastenhuoneet paljon valoisammilta nyt? 🙂

Kun mä kirjoitan tätä, kello lyö jo iltakymmentä ja takana on yksi meidän kolmen lapsen elämän pisimmältä tuntuneista viikonlopuista, ellei jopa pisin. Kuten kirjoitinkin, tänä viikonloppuna Otto teki tyttöjen kummisetien kanssa meidän kodin lattioita valmiiksi, ja meidän piti lähteä tyttöjen kanssa siksi aikaa pois täältä kaiken rakennuspölyn, remppatarvikkeiden ja metelin keskeltä. Kumpanakin aamuna startattiin jo aamulla ennen kahdeksaa, ja tultiin kotiin vain nukkumaan yöksi. Samaan syssyyn sattui vielä kaverisynttärit, harrastuksia ja eilinen Helsinki Design Weekin Little Market jonne olin luvannut mennä moikkaamaan yhteistyökumppaneita ja tuttuja.

Vaikka oli rankka viikonloppu, niin hauskaa on kyllä ollut, ja tärkeimpänä mielessä kiitollisuus siitä miten hemmetin upeilla ihmisillä me ollaan onnistuttu ympäröimään itsemme. Siis oikeasti, meidän ystävät ja läheiset on olleet tänä viikonloppuna niin suureksi avuksi ja seuraksi, ja en kyllä tiedä miten voin tarpeeksi kiittää heitä kaikesta. Vaikka on ollut hurjasti touhua, ja ei olla ihan kommelluksittakaan selvitty, niin silti oli kyllä mahtava viikonloppu. Ollaan juostu kaatosateessa, matkustettu autolla, metrolla ja junalla, pompittu synttäreillä, herkuteltu jäätelöllä ja maailman parhaalla suklaakakulla, ja seurattu lasten ihania leikkejä.

Mulla on aivan kaikki mehut loppu, vaikka hyvä fiilis onkin. Ei ole ollut rankkaa negatiivisesti missään nimessä, mutta uuvuttavaa koska on ollut niin paljon puuhaa, eikä missään vaiheessa ole oikein ehtinyt nollaamaan ja vaan nostamaan jalkoja ylös.

Tämän illan puolen tunnin ajomatka kotiin meni pitkän päivän jälkeen niin että kuopus huusi kurkku suorana, kunnes viisi minuuttia ennen kotia hän nukahti, kun esikoinen paijasi häntä otsasta hellästi täysin oma-aloitteisesti. Voin kertoa, että oli pikkuisen ylpeänä neiti itsestään, ja sai ollakin. Ja pikkuisen ylpeänä oli äitikin, kun vilkaisin takapenkille ja näin sen tyytyväisen hymyn hänen kasvoillaan, kun hän kuiskasi hipihiljaa että sai Novan nukahtamaan. Oltiin yritetty yhdessä kaikki mahdolliset lelut ja taikatemput ja unilaulut ja kaikki, mutta vasta isosiskon paijaus auttoi. AWW!

Kaikki postauksen kuvat on ottanut Oton sisko, kiitos hänelle niistä <3

Huh, mutta joo, nyt meillä on lattiat yläkerran aulaa lukuunottamatta. Listoja ei ole vieläkään, koska tuli vähän mutkia matkaan, mutta ei mitään mikä vaatisi enää tällaista samanlaista viikonloppua, onneksi. Huomenna on mun synttärit, ja nyt mä ajattelin vihdoin rentoutua ennen kuin nukahdan varmaan sohvalle.

Hei ainiin! Ja lupasin jakaa teille kyselyä liittyen opiskelijoiden kouluprojektiin johon lähdin mukaan: TÄSTÄ pääsette pieneen kyselyyn, jossa on muutama kysymys mun blogista ja blogeista yleensä. Jos vaan teillä on aikaa ja halua, niin käykää vaikka mun huomisten synttäreiden kunniaksi vastaamassa. Siitä on hurjan suuri apu opiskelijoille proggiksessa, sekä mulle tämän blogin kehittämisessä <3 KIITOS <3

Hyvää yötä ihanat <3

Vihdoin on tullut aika ottaa pieni katsaus taaksepäin ja kertoa siitä miten me päädyttiin valitsemaan uuteen asuntoon juuri tämä lattia. Lattia on yhteistyönä saatu Karitma Collectionilta bloginäkyvyyttä vastaan.

Mä olen himoinnut vaaleaa lattiaa jo vuosikaudet, aina meidän ihan ekasta vuokrakodista asti. Siellä oli vaaleanharmaa muovimatto, joka oli itseasiassa väriltään aivan täydellinen, mutta muuten siis jotain ihan muuta kuin mitä kotiini olisin halunnut. Seuraavassa kodissa oli upouusi tammilaminaatti, joka tuntui huomattavalta parannukselta muovimattoon verrattuna, mutta ei ollut väriltään meidän kotiin sopiva. Kaikki ne vuodet mä vaan haaveilin siitä miten kivalta kaikki meidän huonekalut näyttäisi juuri sen vaalean lattian kanssa, joka ei riitelisi minkään muun värin kanssa ja joka tekisi kodista kuin tyhjän kankaan, sopivan alustan mille tahansa sisustusväreille.

Kun me löydettiin tämä nykyinen asunto, heti ensimmäisenä mä sanoin jo näytössä että lattiat menee vaihtoon mutta muuten täydellinen meille. En vielä silloin tiennyt että saataisiin osa lattiasta valmiiksi jo ennen muuttoa, mutta näin jo silmissäni miten ihanan valoisa runsailla ikkunoilla varustetusta kodista tulisi kun lattiakin olisi vielä vaalea. Ihan vitivalkoinenkin lattia mun haaveissa käväisi myös, mutta mä tiesin että Otto ei siihen suostuisi, ja tiesin myös että se ei olisi meille järkevä vaihtoehto koska mä en ole sellainen tyyppi joka jaksaa olla pesemässä lattioita kovin usein. Valkoinen lattia olisi siis näyttänyt meillä aina likaiselta. Vaaleanharmaa oli turvallisempi vaihtoehto.

Löysin Karitman Kronotex –laminaattivalikoimasta netissä kaksi laminaattia, jotka kuvissa miellyttivät mun silmää todella paljon ja tuntuivat ominaisuuksiltaan sopivalta meidän kotiin. Toinen oli erikoispitkä ja erikoispaksu Kronotex Mammut -laminaatti sävyssä Capital Oak Light, ja toinen oli erikoispitkä ja erikoisleveä Kronotex Mammut Plus -laminaatti sävyssä Macro Oak White. Molemmat kuuluvat parhaaseen käyttöluokkaan, ja kestäisivät kulutusta loistavasti myös esimerkiksi julkisissa tiloissa. Täydellisiä lapsiperheeseen siis. Tilasin molemmista mallipalat kotiin, ja vertailtiin niitä pari iltaa ennen lopullista päätöstä.

Mallipalat on tosi hyvä juttu, sillä niiden avulla päätös on paljon helpompi tehdä. Kokeilin mallipaloja niin lattialla meidän huonekaluja vasten, kuin sitten vertailin niitä ihan vierekkäinkin. Molemmissa miellytti lankkujen pituus, ja Mammut Plussassa lankut olivat vielä leveydeltäänkin todella todella näyttäviä. Tykkäsin kuitenkin hieman kapeamman Mammut Capital Oak Lightin sävystä enemmän, ja Otto oli samaa mieltä, ja niin sitten päädyttiin siihen. Toinen vaihtoehto oli aavistuksen liian sinertävä meidän makuun, ja tämä Capital Oak Light sopivan neutraali ja hieman vielä vaaleampi.

Kun kyseessä on lattia joka ei ole ihan valkoinen, on mun mielestä sävyllä todella iso merkitys. Sen on oltava tarpeeksi neutraali, jos ei vielä valitessa ole aivan satavarma väreistä joilla kodin tulee sisustamaan. Me ihastuttiin tässä Capital Oak Lightissä myös siihen miten luonnolliselta se sekä näyttää että tuntuu, puunsyyt ovat upeasti esillä ja kun lattia koskee kädellä, se tuntuu ihan oikealta puulattialta. Parketti olisi ollut liian arka materiaalina meille, tai aitopuinen lankkulattia, ja siksi mä olen niin onnellinen että löytyi laminaatti joka ei tunnu miltään korvikkeelta ”oikeille” lattioille vaan on kaunis ja upea ihan omana itsenään.

Meidän 95m2 kotiin tilattiin siis 100m2 Mammut Capital Oak Lightia, ja siitä lähti prosessi kohti valoisampaa uutta kotia. Seuraavassa osassa mä kerron lattian asennusprosessista lisää. Meillä siis tällä hetkellä valmiina alakerta, listoja lukuunottamatta, ja projekti jatkuu edelleen!

Ihanaa päivää kaikille <3