Tämä ekaluokan ensimmäinen lukukausi lähestyy loppuaan, ja täytyy ihan hämmästellä sitä, miten koulu on vaan sujahtanut osaksi elämää niin luontevasti. Ensimmäisen lapsen koulun aloitus on niin suuri merkkipaalu, että sitä tuli mietittyä moneen kertaan jo vuosia ennen kuin koulu oikeasti alkoi. Se oli niin merkittävä juttu, ja ajatuksena niin ISO, että meidän lapsi menee kouluun. Vaikka se itse koulun aloitus ei sen koulun kannalta jännittänytkään, mua jännitti se kaikki siinä ympärillä.
Koulumatkat – ”Se, miten hän oppii kulkemaan koulumatkaa joskus itsenäisesti, kun pelkkä ajatus tuntuu niin pelottavalta. Vaikka tiedän, että hän itse on fiksu ja tekisi parhaansa ja olisi valppaana, se ei kuitenkaan aina riitä. Kuinka joskus uskaltaa päästää sen oman pienen sinne maailmaan ihan yksin?” kirjoitin elokuussa. Pelkäsin sitä päivää, kun ekaluokkalainen menisi kouluun itsekseen. Ja arvatkaa mitä, niitä päiviä on jo ollut. Suurimmaksi osaksi edelleen viedään kouluun, ja iltapäiväkerhosta haetaan aina, mutta hän on mennyt joinakin aamuina myös itsenäisesti kouluun. Se on sujunut hienosti joka kerta ja jos hän saisi päättää, hän menisi varmaan itse joka aamu.
Harjoiteltiin matkaa yhdessä monen monta kertaa etukäteen, ja ekasta kerrasta voin kertoa, että olin aivan uskomattoman jännittynyt ja pelkäsin ihan hulluna. Mutta hän on päässyt perille joka kerta, ja hän ilmoittaa aina kun on päässyt turvallisesti kouluun, niin ei tarvitse jäädä arpomaan, että pääsikö hän perille vai ei. On ollut hienoa voida antaa vastuuta pikkuhiljaa lisää, eikä ole tarvinnut tehdä suuria harppauksia kerralla. On ollut turvallista ja huojentavaa harjoitella kaikkea lapsentahtisesti.
Mua jännitti etukäteen myös se, että kukaan aikuinen ei kerro mulle enää joka päivä, miten lapsen päivä on koulussa sujunut. Onneksi olin siinäkin pikkuisen väärässä. Ainakin meidän koululaisen leppoisassa eftiksessä ohjaaja kertoo ihan joka päivä, miten lapsen päivä on sujunut siellä koulun jälkeen, mitä hän on puuhaillut ja kuinka syönyt. Yksittäin lapsen koulupäivästä ei tietty kukaan aikuinen kerro sen enempää, mutta onneksi meidän koululainen kertoo itse hyvin innokkaasti päivän tapahtumista. Yleensä ei ehditä edes kysyä miten on mennyt, kun ollaan jo saatu seikkaperäinen selostus. Toisaalta huomaa myös jo selkeästi, miten paljon lisää sellaisia ”omia juttuja” kavereiden kanssa lapselle on jo tullut, ja sekin on aika siistiä.
Kaverisynttäreiden määrä on yllättänyt tänä syksynä, tuntuu, että niitä on lähes joka viikko ja parhaimpina viikkoina useammat. Tosin tähän vaikuttaa myös se, että keskimmäinenkin on jo 5v ja hänenkin kaverinsa pitävät kaverisynttäreitä. Yhtenä viikkona meillä oli NELJÄT kaverisynttärit, ja tälläkin viikolla on kahdet. Lapsista se on mahtavaa, ja toki meistäkin on ihanaa, että kavereita ja juhlia riittää. Taaperon kasvua odotellessa.. Onkohan meillä kolmen vuoden päästä sitten kolmet kaverisynttärit joka viikko standardina? Apua!
Ekaluokkalainen on ottanut hienosti vastuun omasta koulunkäynnistään, vaikka toki se on myös meidän vanhempien tehtävä tukea lasta koulutiellä parhaamme mukaan. Musta on ollut hienoa nähdä lapsen läksyjä ja kirjoja, ja kuulla mitä he ovat koulussa tehneet. Ollaan myös keskusteltu monista teemoista, joita koulussa on käsitelty, ja paikoista joissa he ovat vierailleet. Mä haluan jatkossakin tukea meidän kaikkia lapsia opin tiellä parhaani mukaan, ja meillä saa aina pyydettäessä apua ja tukea läksyihin ja projekteihin. Ja joka päivä luetaan yhdessä ainakin se suositeltu vartti.
Haluan tukea lapsen opiskelumotivaatiota niin hyvin kuin osaan, ja tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassa! Ollaan myös osallistuttu kaikkiin koulun tapahtumiin joihin ollaan vain päästy, ja on ihanaa, että koulu on sellainen tiivis yhteisö, jossa muutkin vanhemmat tulevat tutuksi. Saadaan olla kyllä hurjan kiitollisia näin kivasta koulusta ja ihmisistä, sekä tietty meidän mahtavasta ekaluokkalaisesta!
Miten teidän muiden ekaluokkalaisten vanhempien mielestä on lähtenyt koulutie sujumaan? Joko teillä kuljetaan itsenäisesti kouluun?
Voi kun olisi saanut saatella lapsen noin turvallisesti koulutielle. Meidän koulumatkalla on 70 km/h maantien ylitys huonolla näkyväisyydellä ja runsaalla tukki-ja sorarekkaliikenteellä maustettuna, loppu 2,5 km kuljetaan huonosti hoidettua, kapean maantien laitaa ja ylitetään kaksi jokea. Lapset on kuorrutettu heijastimilla, mutta silti pelottaa edelleen, vaikka pieninkin on ”jo” toista talvea yksin liikenteessä.
Olen itse ekaluokalla opena ja musta ois ihanaa jos edes joskus vanhemmat hakis lapsiaan ja kyselis siinä kuulumisia 🙂 Ei tuu Wilmaan usein kirjoiteltua. Arviointikeskusteluissa on onneks nyt päässyt kaikkien vanhempien kanssa juttelemaan, ihana ajan kanssa jutella just sen lapsen kuulumisista, oppimisesta ym.
Ihana kuulla, että koulu alkanut noin hyvin ja kouluyhteisö vaikuttaa mahtavalta!
Meillä ei ole vielä koulutaipale alkanut. Juuri tuo matkustaminen kotoa kouluun jännittää sikana! Meillä lapset eivät mene lähikouluun kaksikielisyyden takia ja tulevaan kouluun kulkeminen jopa hirvittää!! No onneksi on taksikyytejä/eftis jne. Ihana kuulla, että teillä sujuu hyvin, luo uskoa meidänkin koulun aloitukseen :)!! Teillä on kyllä niin mahtavan reipas ekaluokkalainen.
Ihana ekaluokkalainen!
Kyllä on ollut täälläkin opettelemista siinä, ettei kukaan niin tarkkaan kerro miten päivä on sujunut. Lapsi tuntuu muistavan kaikki ”oleelliset” asiat ihan hyvin… Ainakin ne, kuka teki jotain hassua tai hölmöä. Parasta kuitenkin on, kun hän juuri oppi lukemaan – se onnistumisen riemu oli niiin mieletön! Ja edelleen hän hymyilee kun tekee läksyjä, kun kenenkään ei tarvitse lukea tehtävänantoja enää. Ai että, kyllä tuli tällä mammalla kyyneleet taas kun mietin sitä hetkeä. Koulumatkat sujuu autolla, kun on työmatkan varrella, tosin lupasin että kevätlukukauden puolella ruvetaan harjoittelemaan itsenäistä kulkemista.
Ihana kuulla että on alkanut noin hyvin 🙂
Onko nykymaailma niin vaarallinen vai Helsinki (käynyt Turussa kouluni) vai mikä siinä on, kun itse kouluun kuljin ehkä ekan viikon vanhemman kanssa ja sen jlk aina yksin. Iltapäiväkerhoonkin menin yksin ja sieltä yksin kotiin. Ja tokalla luokalla sai kulkea pyörällä kouluun (jostain syystä ekalla ei saanut).
Heips, hyvin on samanlaiset fiilikset ekan kanssa ja siitä se polku tasoittuu😀 Kerroit monista synttärikutsuista, mitenkä lahja asia on? Nythän on synntärikutsuja joissa toivotaan ettei tuotaisi lahjoja. Jopa päiväkodit on tullut mukaan ja näin pääsee mukaan lapset joilla EI ole varaa ostaa lahjaa. Olikohan juttu HS ja asian vireille olleet vanhemmat asui Merihaassa. Nyt saa korjata jos alue ei ole oikein.