Nyt on viimein se hetki kun saan julkaista ensimmäisen postauksen tästä Ihanat erilaiset perheet -sarjasta! Tämän vuoden aikana tulen esittelemään täällä blogissa 12 ihanaa, erilaista perhettä, jotka kaikki ovat lähteneet perhe-elämään erilaisista lähtökohdista ja erilaisilla kokoonpanoilla. Perheitä yhdistää se, että he näkevät onnea ja iloa siinä omassa arjessaan ja perheessään, oli se arki ja perhe millainen tahansa. Tämän postaussarjan ideana on tuoda esiin lapsiperheiden diversiteettiä Suomessa. Yksikään perhe, yksikään lapsi eikä yksikään vanhempi ole samanlainen kuin toinen. Hyvin erilaisista lähtökohdista voi kuitenkin tulla samaan lopputulokseen: ihanaan ja omalta tuntuvaan lapsiperheen arkeen. On aika tutustua ensimmäiseen ihanaan perheeseen.
Emma 28, Timo 29, Torsti 1, sekä kissat Lumo ja Taika, Lahti
Vanhemmaksi lapsettomuushoitojen avulla
”Oltiin ensin ihan vain ystäviä monta vuotta, ja pitkän ystävyyden jälkeen rakkaus lopulta roihahti. Nyt olemme olleet yhdessä jo viisi vuotta. Muutettiin aika pian yhteen ja molemmat tiedettiin heti, että halutaan lapsi tai lapsia. Oli toive siitä että tullaan raskaaksi mutta mitään ei vaan tapahtunut.” Emma ja Timo yrittivät saada lasta ensin luonnollisin keinoin, mutta tajusivat lopulta että tarvitsevat apua toiveensa toteuttamisessa He hakeutuivat lapsettomuushoitoihin ja Torsti sai alkunsa ICSI-hoidoilla. Hyvä puoli oli se, että ehtivät matkustella ja elää ”pariskuntaelämää” rauhassa ennen lapsen syntymää, ja ehtivät valmistautua vanhemmuuteen pikkuhiljaa.
Hyvä kokemus lapsettomuushoidoista
Hoitoihin joutuminen ei välttämättä ole aina sitä, että saa 15 keskenmenoa 5 vuodessa, vaan kaikki voi myös mennä hyvin. Näin kävi Emmalle ja Timolle. ”Ensin tehtiin alkututkimukset jotka tehdään jokaiselle parille. Sitten päädyttiin siihen, että ei onnistu kevyillä hoidoilla, niin päästiin suoraan ICSI hoitoihin. Timo joutui olemaan ilman lääkitystä pitkäaikaissairauteen, ja hoitojen aikatauluja nopeutettiin sen takia. Lääkäri lupasi, että heti tehdään kaikki sen eteen, että me saadaan vauva. Päijät-hämeen keskussairaalan lapsettomuuspolille isot kiitokset siitä, että heti saatiin apua ja Torsti.”
Torstin syntymä & vanhemmuuden ensimmäiset hetket
Emman synnytys kesti pitkään, ja päivät tuntuivat olevan yhtä valvomista ja jännittynyttä odottamista, että koska synnytys käynnistyisi kunnolla. Supistukset alkoivat tiistaina, mutta Torsti syntyi lopulta vasta perjantaina. Synnytys meni onneksi todella hyvin ja sairaalassa Emma ja Timo saivat perhehuoneen. Siellä oli ihanaa keskittyä vauvaan ja aloittaa perhe-elämä yhdessä. ”Meille tuli heti se suuri rakkauden tunne. Oli hassua, että kuitenkin vauva oli ihan vieras, vaikka olikin oma lapsi ja tavallaan ihan tuttu.” Timolle ensimmäinen suuri tunteenpurkaus tuli kunnolla sitten, kun hän näki Torstin vastasyntyneenä.
Vanhemmuuden ensi metrit olivat yhteistä opettelua ja säätämistä. Se, miten vauvan saisi nukkumaan, oli kaikkein suurin haaste. Torsti nukkui huonosti unikouluun asti, ja ensimmäiset puoli vuotta olivatkin lähinnä manducassa kantamista ja vaunujen työntelyä. Emmalle oli haastavaa se, että vaikka hän itse oli tarkka ja järjestelmällinen, vauva ei ollutkaan. Vauvat eivät toimineetkaan kuten oppikirjoissa, vaan voi käydä juuri niin, että kun vauvan laittaa päiväunille ja ajattelee hänen nukkuvan 1,5h hän nukkuukin vain viisi minuuttia. ”Vauvan rytmittömyys oli meille suurin yllätys, kun oltiin totuttu säännöllisiin rytmeihin.”
Mikä lapsiperhe-elämässä yllätti?
Rytmittömyyden lisäksi Emma & Timo yllättyivät siitä, että joistakin omista jutuista oli vaan pakko joustaa. Molemmat tykkäävät liikkua ja harrastaa paljon, esimerkiksi kitaran ja pianon soittoa ja salilla käymistä. Yhtäkkiä molemmat eivät voineetkaan käydä viikon jokaisena päivänä jossakin harrastamassa. Vaikka Emma ja Timo tiesivät etukäteen, että arki ja omat menot muuttuvat lapsen myötä, he sisäistivät sen kunnolla vasta Torstin syntymän jälkeen. ”Sekin yllätti, miten itsekästä elämää on joskus elänyt ilman, että sitä on edes sen kummemmin ajatellut. Ja onneksi sitä on saanut joskus elää. Sille on ollut aikansa ja paikkansa ja nyt on aika toisenlaiselle elämälle ja se on enemmän kuin ok.”
Myös se tuli pienenä yllätyksenä, kuinka rankkaa se väsymys yöheräilyistä voi olla. ”Onneksi meillä on väsymyksestä huolimatta mennyt hyvin, koska Timo jaksaa illalla valvoa pidempään ja Emma on enemmän aamuvirkku, niin valvomista pystyi jakamaan vähän sen mukaan. Saatettiin tehdä vaikka niin, että Emma pumppasi illalla maitoa ja Timo hoiti ekan syötön, Emma nukkui alkuyön sohvalla ja sitten vaihdettiin.”
Parasta on arki itsessään
”Se, mitä perheenä oleminen meille merkitsee ja se millaista meidän ihan tavallinen arki on, on kaikkein parasta”. Emma ja Timo tykkäävät viettää aikaa yhdessä perheenä, oli se sitten kotona, ulkoillen, kyläillen tai kahviloissa. He nauttivat arjen pienistä asioista ja yhdessä tekemisestä. Molemmat ovat huomanneet, että lapsen syntymä on tiivistänyt hurjasti koko lähipiiriä. Nykyään Emma, Timo & Torsti viettävät paljon aikaa molempien perheiden kanssa. Uudella perheenjäsenellä voi olla suuri vaikutus koko sukuun, ja se on aivan ihana asia.
Emma, Timo ja Torsti tykkäävät matkustella kotimaassa koko perhe, ja suunnitelmissa on joku reissu vähän pidemmällekin perheen kesken. Kotona he tykkäävät rakennella duploilla ja ulkona pyöräillä. Torstille on ostettu oma pyörän istuin, niin pidemmätkin lenkit onnistuvat helposti. Pienempänä Torsti oli myös mukana salilla, nykyisin se ei enää onnistu, kun vauvasta on jo kasvanut liikkuvainen taapero.
Aikataulut ovat arjen haasteita, joista selviää sumplimalla
Vaikka Emma ja Timo ovat vähentäneet harrastamista vauvan myötä, sitä ei kuitenkaan ole tarvinnut missään nimessä lopettaa kokonaan. Sumplimista se vaatii jonkin verran, mutta molemmille on tärkeää päästä tekemään niitä omia juttuja ja näkemään omia ystäviä. Siksi on tärkeää myös järjestää sitä aikaa, koska samalla se tuo voimavaroja arkeen.
Viikonloppuisin he esimerkiksi tekevät niin, että kun Torsti herää aamulla jo ennen kuutta, koko perhe nousee ja syö aamupalaa. Aamupalan jälkeen Timo jää Torstin kanssa kotiin tekemään viikkosiivouksen sillä aikaa kun Emma käy salilla. Emman tultua salilta hän laittaa Torstin aamupäikkäreille, ja Timo lähtee puolestaan salille. Lounaspöydässä koko perhe on jo yhdessä ja edessä on vielä koko päivä, ja molemmat vanhemmat ovat saaneet kallisarvoista omaakin aikaa.
Emman vanhemmat ovat tarjoutuneet hoitamaan Torstia säännöllisesti kaksi kertaaa viikossa, ja ovat tehneet sitä jo aivan pikkuvauva-ajoista asti. Se on ollut tosi hieno tuki arjessa, ja näin Emma ja Timo ovat saaneet myös sitä tärkeää kahdenkeskistä aikaa. Silloin he käyvät kahdestaan salilla tai ruokakaupassa. ”On tärkeää, että lapsella on muitakin turvallisia aikuisia elämässä, koska eihän sitä ikinä tiedä jos vaikka vanhemmille sattuu jotain”.
Vanhemmuus yhdistää
Ihaninta vanhemmuudessa on Torstin taitojen seuraaminen ja uusien juttujen kokeminen yhdessä. On myös hauskaa kun Torsti oppii uusia sanoja ja itsensä ilmaisua. ”Meistä on tullut Torstin myötä vielä enemmän tiimi ja perhe ja me kolme. Vaikka parisuhde ei välttämättä kukoista vauvavuonna niin se ei tarkoita sitä, etteikö me silti rakastettaisi toisiamme. Se oli ihan tiedossa, että elämä muuttuu ja siitä ei ole koskaan ollut mitään stressiä.” Emma ja Timo halusivat molemmat samoja asioita, ja ehtivät valmistautua vanhemmuuteen monta vuotta.
Haaveissa toinen vauva
Molemmat odottavat kovasti, että Torsti kasvaa ja hänen kanssaan pääsee pelaamaan jalkapalloa ja pulkkamäkeen laskemaan hurjaa vauhtia. Haaveissa on myös toinen vauva, ja keväällä Emma ja Timo aloittavat lapsettomuushoidot uudelleen. ”Se olisi iso toive, että oltaisiin niin onnekkaita, että saataisiin toinen lapsi. Olen vähän pessimisti, että ei voida onnistua heti, kun Torsti onnistui heti. Mutta meillä on 8 hyvälaatuista alkiota pakkasessa, ehkä niistä joku tärppäisi.”
Emman, Timon ja Torstin terveiset:
”Me ollaan sellaisia, että jos me halutaan, että joku asia arjessa onnistuu niin sitten me suunnitellaan ja järjestetään asiat niin, että se onnistuu. Omaa elämää pystyy kyllä elämään perhe-elämän ohella, ei sitä kannata pelätä että siitä joutuu kokonaan luopumaan, vaan ennemmin järjestelee kaiken niin, että voi tehdä niitä omia juttuja edelleen. Oikealla asenteella perhe-elämä ei vie mitään, vaan tuo vaan lisää. Vauvavuosi on niin lyhyt. Vaikka se tuntuu pitkältä silloin kun vauva on 4kk ja valvoo ja yksi tuntikin on kuin 15 tuntia, niin sitten kun jälkikäteen miettii, niin se vuosi on yksi silmänräpäys vaan. Kannattaa rohkeasti antaa vauva hoitoon myös esimerkiksi isovanhemmille, vaikka se aluksi voisi vaikealta tuntuakin! Lapselle on rikkautta läheiset isovanhemmat/muut turvalliset aikuiset ja vanhemmat saavat tärkeää parisuhdeaikaa.”
Iinan loppusanat:
Mua jännitti hirveästi lähteä tapaamaan ensimmäistä perhettä ja tekemään ensimmäistä haastattelua, mutta Emma, Timo ja Torsti tekivät haastattelemisen hyvin helpoksi ja rennoksi! Juteltiin ja höpöteltiin kaikessa rauhassa, ja heistä huokui vahva onnen, rakkauden ja yhteenkuuluvuuden tunne. Ihan mieletön perhe, johon oli ilo tutustua. Paljon samaistuttavia ajatuksia ja myös asioita, joista ottaa mallia! Kuten tuo omien harrastusten aikatauluttaminen: siitä me voitaisiin Oton kanssa todellakin ottaa mallia. Tämän ensimmäisen haastattelun jälkeen olen entistä enemmän innoissani siitä, että pääsen tekemään näitä vielä paljon lisää! Sarjaan on hakenut niin mielettömän upeita ja erilaisia perheitä mukaan, että en malta odottaa, että pääsen kertomaan kaikki tarinat.
Ihana perhe ja ihana tarina. Kaikkea hyvää Emmalle, Timolle ja Torstille ❤
Olinkin odottanut jo tätä postaussarjaa ja innolla odotan seuraavaa 🙂 Erittäin hyvin toteutettu
Voi kiitos paljon <3 Ihana kuulla, että tykkäsit! He ovat kyllä aivan kertakaikkisen hurmaava perhe!
Ihana ja mielenkiintoinen postaus, innolla odotan seuraavia!
Pientä noottia kirjoitusvirheistä. Teksti on pitkä ja omalle tekstille sokeutuu äkkiä, mutta useammat piste-, pilkku- ja kirjoitusvirheet häiritsevät lukukokemusta. Lisäksi tekstin struktuuriin kannattaa kiinnittää huomiota – kun juuri edellisessä kappaleessa on paljastettu suurin yllätys, on seuraavan kohdan yllätys-kysymys vähän hassu. Luettavuutta tämäntyyppisessä tekstissä saattaisi myös helpottaa erilainen puheenvuorojen merkitseminen esimerkiksi ajatusviivalla. Kursivointi on pidemmän päälle haastavampaa lukea kuin normaali fontti, ja näissä pitkissä jutuissa siihen kannattaa eritoten kiinnittää huomiota! Toivottavasti tämä ei nyt kuulostanut liian pilkunviilaamiselta, mutta nämä seikat sattuivat omaan silmään. Tsemppiä loppusarjan tekemiseen, superia, että tuot erilaisia perheitä esille! <3
Vähän samanlaisia ajatuksia heräsi täälläkin. Mutta ihana ja mielenkiintoinen idea, innolla odotan seuraavia postauksia! 🙂
Voi kiitos paljon<3 Ihanaa, että tykkäsit ja odotat vieläpä seuraavia! 🙂 Olet aivan oikeassa palautteesi kanssa, ja tosi kivasti ilmaisit asiat, olen siitä iloinen, tapoja antaa palautetta kun on niin monia 😀 Tämä oli ensimmäinen haastattelu ikinä jonka tein, joten itse olen siihen tyytyväinen ja siitä ylpeä, vaikka parannettavaa on ehdottomasti! Kiitos näistä vinkeistä, seuraavalla kerralla varmasti menee jo taas paremmin! 🙂 Ja sit jos liikaa nämä mun nykyiset kirjoitusvirheet sattuu silmään, voi aina klikata tuosta sivupalkista mun ihan ekat postaukset auki ;D Jotain kehitystä onneksi koko ajan tapahtuu, paljolti kiitos teidän, jotka asiallisesti annatte vinkkejä ja kritiikkiä silloin kun se on aiheellista! Mukavaa kevättä sinne <3
Sulonen perhe! Ihanaa eloa heille!
He ovat kyllä <3 🙂 Kiitos kun kommentoit!
Jes oonki odottanut milloin näitä postauksia alkaa tulla! Ihana perhe ja postaus ja en voi olla ihastelematta sinun ja sarjaan mukaan hakeneiden rohkeutta.
Voi miten ihana kuulla, kiitos ihan todella paljon <3 Ja täytyy kyllä itsekin olla kiitollinen siitä rohkeudesta, jota kaikilta osallistuvilta perheiltä löytyy! Tää on mulle niin tärkeä ja ihana projekti!
Ihana perhe, ja voi mikä onni että Torsti kuuluu heidän perheeseen, kun on niin kovin toivottu lapsi. Sydämeen melkein sattuu, kun toivon itsekin niin kovasti saavani kokea perhe-elämää. Odotan innolla uusia tarinoita uusista perheistä!
Kiitos ihanasta kommentista <3 Toivottavasti sinäkin saat kokea perhe-elämää mahdollisimman pian, voimia sinne ja ihanaa kevättä <3!
Mun mielestä hyvä idea ja tää ”sarjan” jatkuvuus on kanssa kiva juttu, mut silti täytyy sanoa että mä itse henkilökohtaisesti petyin. Oon tykännyt sun kirjoitustyylistä, mun mielestä monesti tunteet on tullut tekstin läpi, eli se mitä hyvällä kirjoittajalla tulee, mutta tää jäi mun mielestä hieman kolkoksi.
En tiedä onko syynä se, että kirjoitit täysin ulkopuolisesta, etkä sen vuoksi saanut siihen sitä tunnekosketusta, vai onko syynä se, että haastattelussa et osannut kysyä oikeita kysymyksiä, tai saanut itse siinä tilanteessa myötäelettyä tän parin elämää. En todellakaan tiedä, mut mua tämä teksti ei koskettanut, vaikka aiheen puolelta varmasti olisikin koskettanut, tekstistä vain uupui se jokin.
Voi toki olla, että muut on saanut enemmän tästä tekstistä tekstinä irti mitä minä.
Ihana postaus<3 Tosi hyvin toteutettu!
Voi kiitos, aivan ihana kuulla <3
Kuinka ihana postaus ja mielenkiintoinen postaussarja! Vaikka nimi on Erilaiset perheet, niin itseäni ainakin kosketti se, kuinka samanlaista se arki ja ajatukset on, vaikka lähtökohdat ovat olleet erilaiset. Aivan upeaa aloittaa viikko tällaisen postauksen jälkeen!
Tästä tuli niin hyvä mieli! Ihana perhe ja ihana postaus. 🙂
Mahtava idea tää erilaiset perheet -postaussarja. Meillä on sama homma saliharrastuksen kanssa, että vaatii vaan sumpilimista. Molemmat käy neljä kertaa viikossa ja itsellä on vielä vuorotyö. Lapsi on 2-vuotias. 🙂
Ihana perhe. Todella hyvin tuo urheilu puoli järjestetty. Mutta täytyy muistaa että kaikilla niitä innokkaita isovanhempia ei ole vaikka olisi kuinka päättäväinen ja tarmokas. Hyvä keksintö tämä sarja. Iloista talvea koko perheelle.
Hei,
Pakko kommentoida tuohon, että ennen vauvaa olisi elänyt itsekästä elämää.. En itse ymmärrä tuota lainkaan, koska jos ei ole lapsia miksi elämä olisi itsekästä. Itse olen vela, eli vapaaehtoisesti lapseton, ja juurikin sen takia, että saan elää omaa elämääni näin. Enemmänkin pidän taas itse itsekkäänä sitä, että tehdään lapsia. Nykyajan maailmassa voisi olla järkevää esimerkiksi ottaa kummilapsi jostain päin maailmaa ja tyydyttää hoivaviettiä sillä. Se vasta olisi epäitsekästä. Mutta kaikkilla on oma suunta elämässä. Muistutuksena vain, että elämä ilman lapsia ei ole itsekästä, joskus se voi olla sitä myös toisinpäin!
Tämä oli perheen omakohtainen kokemus heidän elämästään, ei mikään lausunto, että kaikki lapsettomat olisivat itsekkäitä. Täällä mun blogissa olen moneen kertaan kirjoittanutkin siitä, että lapsen saaminen tai lapsettomuus on ihan jokaisen oma valinta, eikä kuulu kenellekään muulle kuin sille ketä se henkilökohtaisesti koskettaa. En lähtisi itse kutsumaan ketään toista itsekkääksi omien elämänvalintojensa perusteella, jokainen meistä kun elää täällä tavallaan. Multa löytyy sekä omat lapset, että kummilapsi maailmalta, enkä kumpienkaan vuoksi koe olevani itsekäs tai olevani olematta itsekäs, mä vaan olen! 🙂
Eiköhän sillä haeta sitä, että ennen lasta voi elää täysin itselleen. Kaikki ratkaisut ja valinnat ovat loppupeleissä itseään koskevia (näin kärjistäen – toki ne koskevat esim. kumppania, mutta koska kyseessä on kaksi aikuista itsenäistä ihmistä, asetelma on eri). Lapsen saannin jälkeen kaikki omat tarpeet täytyy ainakin vauvavuonna tietyllä tapaa laittaa syrjään. Ihan konkretiasta lähtien: vaikka siitä,että haluaisi käydä vessassa, mutta koska lapsi huutaa nälkäänsä, täytyy valita onko itsekäs vai ei. Huono esimerkki, mutta ehkä ymmärrät pointin. Kyseessä on siis ihan normaali, terve itsekkyys, jossa omat tarpeet pyritään täyttämään. Lapsen kanssa se jää vähemmälle. Itsekkyys-sanassa on vain negatiivinen kaiku.