Arjen jakaminen toisen kanssa

09.09.2019

Kirjoittelin keväällä siitä, miten meillä jaetaan kotityöt. Silloin keskityin pääosin vain niihin ja jätin arjen muut velvollisuudet pois aiheista. Tänään palataan tämän aiheen pariin, kun pohdin hieman sitä, miten arki muuten meillä jakautuu. Arkeenhan kuuluu aivan älyttömän paljon muitakin velvollisuuksia kuin vain ne iänikuiset kotityöt. Iso osa arjen velvollisuuksista on myös näkymättömiä, niin kutsuttua metatyötä. Sivuan hieman sitäkin aihetta tässä, että kuinka metatyöt jakautuvat meidän kesken ja mitä metatöitä huomaan omassa arjessamme.

Kaupassakäynti

Kaupassakäynti vaatii suunnittelua ja se jakautuu aika tasan meille molemmille aikuisille. Minä olen yleensä se, joka tekee listat ja pysyy kärryillä siitä, mitä meidän kaapeissa on ja mitä tarvitaan. Otto taas on se, joka hoitaa lähes kaikki pikkukauppareissut sähköpotkulaudallaan, sekä ajokortillisena on aina mukana isoilla kauppareissuilla. Otto tykkää niin kovasti ajella, sekä sähköpotkulaudalla että autolla. Hän on aina valmiina lähtöön kun Amerikan suolakurkut on loppu tai lapsi haluaa banaania välipalaksi.

Mä olen tosiaan se, joka yleensä suunnittelee ostokset. Lueskelen eri ruokalehtiä ja blogeja aina kun ehdin ja jaksan, ja koetan keksiä jotain vaihtelua meidän arkiruokiin. Aina jos mennään ilman listaa kauppaan, se kostautuu. Kaupassa menee joko kauan aikaa, tai sitten jotain tärkeää unohtuu. Yritän tehdä kauppalistan aina siinä järjestyksessä, missä tuotteet tulevat eteen kaupassa kävellessä.

Ruuanlaitto

Ruuanlaitto jakautuu meille molemmille myös aika tasaisesti. Muutamia vuosia sitten jako oli ehkä 80/20 niin, että minä tein useammin ruokaa, mutta Otto osallistui joskus pilkkomalla ja pesemällä ja välillä kokkaili itsekin. Meidän kuopuksen odotusaikana kuitenkin Otto otti isomman roolin myös ruoanlaitossa mun supisteluherkkyyden vuoksi ja jotenkin ”pakon edessä” alkoikin yllättäen tykkäämään siitä tosi paljon.

Nykyisin siis ruuanlaitto menee ehkä 60/40, niin että mä teen ehkä yhden kerran viikossa enemmän. Usein laitetaan ruoka kokonaan yhdessä, tai sitten kokkaillaan yksin vuorotellen. Usein toinen tulee auttamaan ainakin vähän. Otto tosin tykkää kokata omia reseptejään eniten yksin, koska mulla on tapana sitten tulla sörkkimään ja auttamaan liikaakin. Mä pysyn silloin ihan mielelläni siis taka-alalla ja keskityn tekemään sillä aikaa jotain muuta.

Logistiikka: lasten vieminen ja hakeminen

Lasten ensimmäisten vajaan parin päiväkoti-vuoden ajan vieminen ja hakeminen oli lähes kokonaan mun vastuulla. Lasten hoitoaika oli silloin max 7h/päivä ja minä olin meistä se, joka kävi osa-aikaisesti töissä. Minä siis vein ja hain aina lapset julkisilla tai kävellen. Sitten kun meille tuli auto vuonna 2015 kesällä, Otto alkoi aina välillä hakemaan lapsia, jos olin pystynyt viemään heidät tarpeeksi ”myöhään”, jotta he saivat olla hoidossa siihen asti, että Otto pääsi töistä.

Mun raskausaikana vuonna 2016 syksyllä me muutettiin hoitosopimusta niin, että lapset saivat olla hoidossa vaikka täyden päivän tarvittaessa, jotta saatiin hakemisiin ja viemisiin lisää pelivaraa. Käytännössä lapset olivat yleensä silti ihan maksimissaan sen 8 tuntia hoidossa, mutta ainakaan ei tarvinnut tuli hännän alla yrittää ehtiä hakemaan tasan 7 tunnin kuluessa.

Vanhempainvapaan ja opintovapaan myötä päävastuu hakemisista ja viemisistä on ollut Otolla, koska hän on ollut kotona ja hänellä on ollut ajokortti. Meillä ruotsinkielinen päiväkoti ei sijaitse missään ihan lyhyen matkan päässä (verraten siihen, että suomenkielisiä on alle puolen kilsan säteellä kodista neljä) , vaan sinne on useita kilometrejä. Siksi auto on kaikkein kätevin.

Matka, joka autolla kestää 5-10 minuuttia liikenteestä riippuen, kestää kävelyineen ja bussin odotteluineen julkisilla 20-30 minuuttia per suunta. Lisäksi koulu ja eskari sijaitsevat aivan eri paikassa kuin päiväkoti, jolloin viemisiin lisättäisiin julkisilla vielä päälle toiset kävelyt, bussimatkat ja bussin odottelut. Tästä syystä meillä onkin tavoitteena, että saisin vielä tämän vuoden puolella ajokortin, jotta mäkin voisin osallistua hakemisiin ja viemisiin helposti ihan yhtä lailla. Nämä samat pätee myös harrastuksiin kuskaamiseen, että pääosin se on Otto, joka niihin vie tällä hetkellä, mutta ihan tilanteen mukaan mennään.

Metatyö

Metatyötähän lapsiperheessä on aivan älyttömästi. Kaikkea ei edes tajua, mutta ensimmäisenä tulee mieleen esimerkiksi erilaisten lappujen täyttäminen, ilmoittautumiset synttärikutsuille (+ logistiikka ja lahjat), varusteiden valmistelu lasten retkiin/uintipäiviin/liikuntatunneille, vaatteiden nimikoiminen, kalenterista huolehtiminen (se, että kaikki ovat oikeassa paikassa oikeaan aikaan), vanhempainillat, muihin vanhempiin yhteyden pitäminen Whatsapp-ryhmissä, Wilma-viestit, lasten leikkitreffien järjestelyt ynnä muut. Varsinkin näin lukuvuoden alussa metatyöt korostuvat, kun samaan aikaan on kolmen lapsen vanhempainillat, kauheasti synttäreitä, jokaiselta omat laput täytettäväksi eskariin ja hoitoon (tarpeet, luonne, kielet kotona, valokuvausluvat) sekä koulun lippulappuset. Kaikki tulee kerralla isona ryppäänä, mutta onneksi sitten rauhoittuu ekojen viikkojen jälkeen. Iso osa arjen velvollisuuksista on juuri tätä näkymätöntä ajatustyötä.

Me jaetaan metatyöt aika tasan. Siinä missä Otto hoitaa tässäkin paljon sitä logistiikkaa, mä taas täyttelen lappuja. Vanhempainillat jaetaan melko tasan ja kumpikin seuraa Wilmaa, sekä ilmoittaa yhtä usein synttärikutsuille ja osallistuu Whatsapp-keskusteluihin. Esimerkiksi juuri tuo lappujen täyttely on ollut mulle super hyvää ruotsin kielen harjoitusta, kun on pitänyt analysoida omien lasten vahvuuksia, luonteita, tarpeita, lempileikkejä ja muita juttuja laajasti ruotsiksi. Alkuun se jännitti mua ja kaipasin Oton tukea, mutta nykyisin uskallan täyttää laput kokonaan itse ja jos siellä nyt joku pieni kirjoitusvirhe on, niin sitten on.

Lasten vaatteet ja varusteet

Arjen velvollisuus, josta mä nautin, on lasten vaatteista ja varusteista huolehtiminen. Se ei tunnu velvollisuudelta vaan mä rakastan miettiä lasten vaatejuttuja ja niistä löytyykin täältä blogista paljon postauksia. Ymmärrettävästi se on siis pääosin mun vastuulla, mutta toki nyt Ottokin osaisi käydä vaikka puuttuvat kumpparit ostamassa.

Auto

Otto huolehtii pääosin autoon liittyvistä asioista, koska mulla ei sitä ajokorttia vielä ole. Sitten kun mulla on, niin toki mäkin voin käyttää renkaiden vaihdossa, määräaikaishuollossa tai käydä tankkaamassa.

Meillä toimii hyvin nämä jaot, mitä ollaan tehty. Molemmilla on mahdollisuus sanoa, jos kaipaa toiselta enemmän panostusta jollakin arjen osa-alueella ja keskustellaan näistä hyvin avoimesti ja melko usein. Välillä toiselle kasautuu liikaa joku asia ja sitten voi pyytää toiselta jeesiä ja osallistumista.

Meiltä ilmestyi tänään myös podcastin 5. jakso, jossa keskustellaan arjen jakamisesta ja arkeen liittyvistä velvollisuuksista. Jakso on tehty kaupallisessa yhteistyössä Sannan ruokakassin kanssa ja se on meidän 1. kauden ainoa kaupallinen yhteistyö (ihan mieletöntä, että meihin uskottiin niin paljon, että saatiin kamppis jo ennen kuin yhtään jaksoa oli ulkona!). Jakson sisällöstä n. 1/3 on kaupallista sisältöä (loppupuolella) ja muuten puhutaan kaikista muista arkeen liittyvistä jutuista. Jakson pääsee kuuntelemaan:

Kuuntele Yhdessä S01E05: Arjen jakaminen toisen kanssa (kaupallinen yhteistyö)

Spotifyssa TÄSTÄ

Soundcloudissa TÄSTÄ

Apple Podcast-appissa TÄSTÄ


13 Responses to “Arjen jakaminen toisen kanssa”

  1. Avatar Jenma sanoo:

    Heei minkä malliset noi (Adidaksen?) Kengät on mitkä sul on tokassa kuvassa? :) Sairaan hienot!

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Ne on Puma puma RS-X tracks -mallia! Kiitos hirveesti <3 Ne on kyl tosi mukavat jalassa myös! :)

  2. Avatar Nimetön sanoo:

    Mä hoidan meidän perheessä ruokahuollon (kaupassa käynnin ja ruuanlaiton käytännössä kokonaan. Musta raskainta siinä on juurikin sen kaiken ajatteleminen ja suunnittelu, itse kuuan laittaminenhan on pääsääntöisesti ihan kivaa puuhaa
    Samoin pyykkihuolto kuuluu mulle, kuten myös lasten laatteiden hankinta. Mun tehtävä on olla kärryillä siitä, kuka tarvitsee isommat kumisaappaat ja talveksi uuden takin.
    Hoidan myös wilman ja harrastuksiin liittyvän viestinnän. Samoin harrastuskuljetukset ja harrastusvälineet. Kaverisynttärit yms. ovat myös mun vastuulla.
    Usein yhdistelen näitä keskenään. Esimerkiksi ruokaostokset teen siellä suunnalla ja samalla ajamisella, missä lapset milloinkin harrastavat.

    Mieheni vastuulla on perheen yhteiset talousasiat, lainanmaksut, vakuutukset jne. Hoidan kyllä esimerkiksi harrastuksiin liittyvän rahaliikenteen, mutta suuremmat linjat on miehellä paremmin hallussa. En niinkään itse piittaa siitä, millainen puhelinliittymä kenelläkin on, mutta onneksi mies jaksaa hoitaa.

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Mäkin mietin vähän samaa kuin Kati, että koetko itse reiluksi teillä olevan jaon? Kuulostaa ainakin siltä, että sinun vastuulla on suurin osa kaikesta arjen työstä. Jos itse koet sen olevan hyvä järjestely ja mielellään huolehdit, niin sittenhän se on ihan ok. Mutta näin täysin ulkopuolisen ja mitään muuta tietämättömän korvaan kuulostaa siltä, että sinulle on kasaantunut paljon enemmän hoidettavia asioita kuin puolisollesi.

      • Avatar Nimetön sanoo:

        Hoidan normityöviikon päälle myös kaikki samat hommat kuin yllä kommentoinut, ja siivoan toki huushollin ja hoidan tiskit,,, näin taitavat tehdä myös kaikki yksinhuoltajat. Meillä tosin on mieskin perheessä: Hänen tehtävänään on 8kk vuodesta lämmittää iltaisin vanhan maalaistalon 6 kaakeliuunia, huolehtia talvikaudella lumet ja kesällä ruohot hehtaarin tontilta, tyhjentää kompostivessat, likakaivot jne.. Töiden tasainen jakautuminen riippuu aina vähän näkövinkkelistä.

    • Avatar Päivi sanoo:

      Eli miehesi käyttää verkkopankkia ja tarpeen mukaan surffaa netissä selvittäen nippelitietoa. Helppoa eloa puolisollasi!

      Suosittelen miettimään, että onko tämä se malli, jonka haluat lapsesi oppivan. Että toinen osapuoli tekee suhteessa lähes kaiken ja toinen murto-osan.

  3. Avatar Milla sanoo:

    Kivasti ajateltu tämä postaus :)
    Aloin itsekkin vähän miettimään ja meillä menee jotenkin näin, lyhyesti tiivistettynä.
    Minä käyn kaupassa yksin yleensä, töiden jälkeen ajelen lähi prismassa käymään. Yleensä yhdessä yritetään miettiä mitä syödään. Meillä mies nimittäin inhoaa kaupassa käyntiä, lähtee välillä mukaan, mutta harvemmin saa houkuteltua.
    Itse yritän myös kauppalapun tehdä niin kun menen kaupassa.
    Jos jotain jää, niin pyörällä pääsee lähikaupassa käymään onneksi kätevästi.
    Ajokortti on kyllä hyvä olla, meilläkin etäisyys prismaan jonkin verran ja kävellen ei montaa ruokakassia viitsisi kantaa.
    Minä pesen pyykit aina :D ja kokkaan myös yleensä meillä.
    Tottakai mies yrittää osallistua ruuan tekoon esim viikonloppuna kun on enemmän kotona, arkisin työt täyttää kummankin päivät.
    Harrastuksiin vie kuka nyt sattuu olemaan kotona. Nykyään viidesluokkalainen menee välillä bussilla kaupunkiin tanssiharjoituksiin kun hommattiin yhteinen bussikortti isoimmille.
    Siivotaan yleensä yhdessä, välillä laiskotuttaa ja isompi siivous jää ja silloin arkisin huristelen tolla pienellä imurilla vaan lattiat.

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Voi kiitos hirveesti, kiva, että tykkäsit <3 :) Ja mahtavaa kun jaoit teidänkin arjen jakoja, näitä on tosi kiinnostavaa lukea!

  4. Avatar Aura sanoo:

    Meillä 8v ja 6v menevät harrastuksiin yleensä yhdessä bussilla, joka vähentää meidän vanhempien takkaa ihanasti. Taapero harrastaa tanssia ja sinne me viedään tietysti hänet, yleensä vuorotellen. Takaisinpäin isommat yleensä pääsevät samalla kyydillä.
    Ruokakaupassa käydään aina yhdessä sunnuntaisin ja ruoka laitetaan myös (yleensä) aina yhdessä. Muuten meillä menee aika tasaisesti kaikki vuorotellen.
    Tosi kiva postaus tällänen!

  5. Avatar Kati sanoo:

    Nimetön, 9.9: kuulostaa että teet melkein kaiken työn perheessä ja silti jaksat olla kiitollinen että mies ”jaksaa” hoitaa puhelinliittymät…Huh!
    Onko asiat vain ajautuneet noin kn, vai onko miehellesi itsestäänselvyys että sinä teet kaikki kotityöt?

  6. Avatar Anni sanoo:

    Muistanko väärin vai tuliko teille se uusi auto jo kesällä? Onko siitä tulossa postausta?

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Ei tullut vielä kesällä, me vieläkin odotellaan sitä tilattua autoa (todella kuumeisesti) :D ! Heti kun auto on meillä niin siitä tulee postaus!

  7. Avatar Pinja sanoo:

    Mulla mies reissutöissä, on yleensä viikon/kaksi poissa ja yhden vapaalla. Tämän vuoksi arjen asiat aikalailla ainoastaan minun vastuulla. Tämän vuoksi meillä käy siivooja, se auttaa tosi paljon!
    Miehen vapaaviikolla on ihanaa, kun toinen voi olla lapsen kanssa, eikä joka menoon tarvitse etsiä lapsenvahtia tai aina käydä yksin kaupassa. Nyt ollaan myös sovittu, että hän alkaa vapaallaan myös hakea lapsen päiväkodista, kun minulla tosi pitkiä koulupäiviä. Aamuisin en häntä halua velvoittaa nousemaan kukonlaulun aikaan, kun kuitenkin työviikoilla tekee pahimmillaan 5-23 välillä töitä.
    Kiva lukea näitä erilaisia kokemuksia, jokainen perhe on niin erilainen!

Kommentoi