Luukku 3: Joululahjafilosofia kokonaan uusiksi

03.12.2019

Mä olen ollut niitä lapsia, jotka ovat laskeneet lahjapaketteja aattona. Niin teki suurin osa lapsista, jotka tunsin. Se oli erittäin yleistä 1990-luvulla ja vielä 2000-luvullakin. Koulussa vertailtiin joululoman jälkeen, että monta pakettia sä sait ja monta toi sai. Lahjoja piti saada oikea vuori, vaikka kaikkea ei olisi edes tarvinnut. Lelukuvastoista ympyröin kaiken mahdollisen ja kirjoitin oikein huolellisesti kauniita kirjeitä joulupukille vielä silloinkin kun tiesin, että rahoittavana joulupukkina toimii äiti.

Silloin kun mä muutin omilleni asumaan, ennen kun tutustuin Ottoon, meni muutama joulu niin, että en saanut juuri mitään lahjaa. Mun lahjoja oli mummon kutomat villasukat ja yksi pieni paistinpannu, eikä mitään sen kummempaa. Meillä ei äidin kanssa silloin ollut kummallakaan kovin huikea taloustilanne, enkä ollut lapsi enää, joten miksi lahjoihin olisi pitänytkään tuhlata rahoja, joita ei ollut. Mulle ne joulut kuitenkin tulivat jotenkin puskista. Olin aina tottunut saamaan paljon lahjoja jouluna, vielä teininäkin ja sitten kun en yhtäkkiä saanutkaan, se oikein konkretisoi kaikki niiden vuosien vaikeudet. En kyllä kehdannut myöntää kenellekään, että harmitti, mutta kyllä mua silloin harmitti. Kaikki kaverit saivat pakettikaupalla lahjakortteja vaatekauppoihin, elektroniikkaa, meikkejä, rahaa ja pelejä. Tai siltä se ainakin joulun jälkeen tuntui.

Ehkä siitä mulle syntyi sellainen tarve kompensoida. Sitten kun me alettiin viettää omia jouluja Oton kanssa, päätin, että hautaan meidän perheen lahjakasojen alle. Ostan kaiken mitä vaan ikinä voitaisiin tarvita tai haluta juuri jouluna. Paketoin melkeen sukatkin eri paketteihin, että saan antaa vaan mahdollisimman monta pakettia. Vaikka meillä ei yhdessäkään ollut hirveästi rahaa ekoina vuosina, jouluihin halusin panostaa. Antauduin juuri sille joulun kulutushysterialle ja keksin paljon hyviä syitä, miksi se oli tärkeää ja ok. Toki olin monen tarvittavan asian ostamista säästellyt jouluun, mutta oli siellä joukossa turhaakin.

Pikkuhiljaa mäkin heräsin ajattelemaan. Meidän talous koheni: ei tarvinnut enää säästää joulua varten tai miettiä, että säästän tämän ostoksen joulua varten, niin saan yhden lahjan enemmän annettua. Yhä enemmän alkoi ällöttää se, miten paljon aikaa ja rahaa meni miljoonaan pakettiin, vaikka tärkeintä on oikeasti se yhdessäolo ja ruoka. Viime joulu oli jo parempi, lahjoja oli paljon vähemmän kuin edellisenä vuonna ja panostettiin niissäkin enemmän kokemuksiin ja vähemmän tavaraan. Tänä jouluna lahjoja tulee olemaan vielä vähemmän.

Ollaan käyty lasten kanssa keskustelua tästä asiasta ja heille lahjojen määrä ei tunnu olevan mikään big deal. Olen mä huomannut sen jo aiemminkin synttäreistä. Esikoinen vaihtoi nyt syksyllä omat synttärilahjansa yksityisiin laulutunteihin ja aineettomiin lahjoihin ja järjesti yhteissynttärit seitsemän koulukaverin kanssa, jolloin jokainen sai vierailta yhteensä vain pari pientä pakettia, jotka nekin arvottiin.

Keskimmäinen yritti yhtenä päivänä kotona kirjoittaa joulupukille kirjettä ja hän saikin hyvin siihen alkuun kirjoitettua kuulumisia ja tervehdyksen. Sitten kun piti alkaa keksiä lahjoja, hän ei keksinyt. Hänellä oli lelukuvasto siinä vieressä ja silti hän oikein huokaisi turhautuneena, kun ei keksinyt mitä haluaa. Lopulta hän kirjoitti sinne, että ”joku perhepeli”. Toivoi siis lautapeliä koko perheelle. Ihana toive. Meidän lapsille lahjat ei todellakaan ole niin tärkeitä kuin mulle oli lapsena ja vielä aikuisenakin, ja olen siitä tosi iloinen.

Aiempina vuosina ollaan yhdessä sovittu, että kirjeessä saa olla kymmenen joululahjatoivetta, eikä kaikki niistä varmasti toteudu. Nyt ei olla sovittu mitään määrää, mutta kummaltakaan isoista ei ole tullut kuin yhdet toiveet: toinen toivoo kaukoputkea ja toinen sitä perhepeliä. Taapero nyt ei vieläkään ymmärrä samalla tavalla edes lahjojen merkitystä. Hän sanoi itse kuitenkin kaupassa Ryhmä Hau -joulukirjan nähdessään, että tämän minä toivon joulupukilta. Osa lahjoista me ostetaan käytettynä, tai ollaan jo ostettukin.

 

Meidän lapset on niin paljon fiksumpia ja parempia ihmisiä kuin itse olen ja olin. Heiltä voin ottaa mallia tässäkin mutkattomassa suhtautumistavassa jouluun. Lahjojen vähentäminen ei ole ongelma heille, joten sen ei tarvitse olla sitä mullekaan. Ollaan lasten kanssa luettu paljon kirjoja yhdessä liittyen luontoon ja ilmastoon. Me puhutaan näistä asioista usein luontevasti arjen lomassa ja suurimmat herättelijät mulle mun omassa suhtautumistavassa kulutukseen ovat nimenomaan meidän lapset. Opin heiltä joka päivä. Mä olen todella kaukana täydellisestä näissä asioissa ja on paljon asioita, joissa mulla on parannettavaa. Mutta pikkuhiljaa mennään kohti parempia ja kestäviä valintoja. Joskus tehdään virheitä ja niistä opitaan.

Edelleenkin olen sitä mieltä, että jouluna saa antaa ja toivoa lahjoja. Mekin saatetaan ostaa kyllä useampia lahjoja sekä toisillemme, että lapsille. Mutta tänä jouluna meidän ostamana joulupukin lahjasäkeistä löytyy lähinnä aineetonta yhteistä tekemistä, itse tehtyä, luettavaa, käytettynä ostettua ja ne jotkut yhdet isommat jutut, mitä lapset kaikkein eniten toivovat, jos sellaisia toiveita tulee. Kummeille ja sukulaisillekin ollaan vinkattu aineettomista lahjoista ja kirjoista. Myöhemmissä luukuissa tulee olemaan lahjavinkkejä meidän tyyliin eri-ikäisille lahjan saajille.

Millainen joululahjafilosofia teillä on? Millaisia lahjoja tykkäätte antaa? Entäs saada?

Lue myös: aineettomat lahjaideat


23 Responses to “Luukku 3: Joululahjafilosofia kokonaan uusiksi”

  1. Esko sanoo:

    Mahtavaa!! Oon ite miettinyt että jos lapsi saa ison lahjaröykkiön niin siitä menee vain pää sekaisin, eikä tavarat tunnu erityisiltä. 1-3 lahjaa on sopiva määrä, ja ite oon pitäNyt tärkeänä että joukossa on myös kirjoja sekö yhteistä tekemistä esim. juuri lautapelien muodossa. Villasukkia olen tehnyt itse läheisille, niitä kun suunnilleen kaikki käyttävät ja arvostavat.

    • Iina Hyttinen sanoo:

      No joo, ei varmasti kaikki tunnu niin erityiseltä silloin kun on just miljoona pakettia. Osa unohtuu heti ja osa viikon päästä. Oon samaa mieltä että kirjat ja yhteinen tekeminen on huippuja lahjoja ja villasukat myös! 🙂 Ihanaa joulun odotusta sinne!

  2. Nora sanoo:

    Hyvältä kuulostaa ja itsellä ihan samoja ajatuksia. Me on parina viime vuonna tehty niin, että pukki tulee jo alkuiltapäivästä, jottei ne lahjat ole se päivän kohokohta vaan vasta sen jälkeen syödään ja vietetään iltaa yhdessä. Meillä esikoinen on 5v, eikä hänelläkään ole kuin pari toivetta ollut, hoplop lahjakorttia toivoo ja ruuvimeisseliä:D ja oma kamera on suuri toive. Meillä ei jakseta lelukuvastoja juurikaan edes katsella. Ollaan myös puhuttu aineettomista lahjoista ja lapsi on ihan intona juuri esim. Hoplop lahjakortista. Meillä on liput myös Ryhmä hau showhun ja niiden lisäksi ostetaan lapsille luultavasti vain yhdet lahjat. Toki niitä tulee sitten muualtakin mutta kohtuudella. Näin pienenä lapset pystyy vielä helposti opettamaan arvostamaan joulussa muita asioita kuin lahjoja. Myöhemmin se voi olla vaikeaa, jos on totutettu lahjavuoriin. Toki lahjat kuuluu jouluun, mutta en halua että ne on meidän joulun pääasia tai mikään päivän huipennus.

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Kiva kuulla! 🙂 Ja meillä on just sama ollut aina, että lahjat jaetaan jo aikaisin iltapäivällä, niin illalla on sitten jo paljon rauhallisempi meno. Ja voi vitsi, aivan ihanat toiveet teidän 5-vuotiaalla. <3 Ne on varmasti tarpeellisia! Meilläkin on noi Ryhmä Hau -live -liput kuopukselle yhtenä lahjana, ehkä törmätään siellä? 😀 Ihanaa joulun odotusta teille ja kiitos kun kommentoit <3

  3. Nimetön sanoo:

    Meillä joulu on vuodessa synttäreiden lisäksi ainoa hetki kun ostetaan lapsille leluja ja kirjoja ja kalliimpia vaatehankintoja. Toki joitain vaatteita ostetaan tarpeentullen jo pitkin vuotta mutta usein kirpparilta. Tän takia musta on ok jouluna että lahjoja on vähän enemmän, kun ostetaan esim uusia talvivaatteita yöpukuja ym lahjaksi. Lapset on tottunut siihen, että normi kauppareissuilta tms ei osteta vaatteita tai leluja mutta saattavat toivoa jo syksyllä jotain tiettyä sitten joululahjaksi 🙂 kummit ja isovanhemmat ostavat yhden lahjan. Meillä toiminut hyvin näin, lapset ei pitkin vuotta saa tavaroita ja ”totu” siihen 🙂

  4. Elina sanoo:

    Täällä kanssa tänä vuonna lähdettiin miettimään hieman uusiksi joululahjakäytänteitä. Lapset saivat kuvastoista valita seitsemän toivetta. Puolet suunnilleen niitä mieluisimpia lelutoiveita ja loput pelejä, palapelejä, jääkiekkomailaa, pulkkaa ja luistimia/suksia. Tuntuu että viime vuosina lahjaröykkiöt oli valtavat, hyvä että tapanina oli edes kerennyt kaikilla leikkiä. Uskoisin että noita aineellisia lahjoja tulee enemmän kun lapset tuosta hieman kasvaa. Ihanaa joulunodotusta.

  5. Kati sanoo:

    Hyviä ajatuksia, ja ihana kun lapsillekin on tärkeämpää yhteinen aika ja tekeminen kuin tavara! Kulutusjuhla tuntuu itsestänikin tätä nykyä todella vastenmieliseltä, ja minimalistisempi elämä viehättää. Joskus tuntuu, että aikuiset yrittävät ostaa lasten rakkauden tavaralla, se on tosi surullista.

  6. sanni sanoo:

    Muistan omasta lapsuudesta juuri tuon lahjojen vertailun, joka oli ihan hirveää koska meillä oli aina raha tiukassa, enkä koskaan saanut kuin pari lahjaa. Muistan erityisesti kuinka sain kerran joululahjaksi kirpparilta ostetun hupparin, enkä halunnut käyttää sitä etteivät muut näkisi kuinka ”köyhiä” me oltiin. Kuitenkin kaikki nuo joulut ovat jääneet ihanina muistoina mieleen, juurikin se kiireetön yhdessä olo, jouluruoka (jossa ei muuten koskaan säästelty, siihen panostettiin vaikkei rahaa paljoa ollutkaan) ja joulun tunnelma.

  7. Asilah sanoo:

    Meillä suunnilleen saman ikäiset tytöt eikä heilläkään juuri ole toiveita. Ollaan kielletty sukulaisia ja kummeja ostamasta joululahjoja juuri siitä syystä ettei paketteja olisi liikaa. Synttäreinä saavat muistaa sankaria. Me vanhemmat ostamme lahjat, jokainen saa 1-3 pakettia ja osa on uusia osa käytettyjä. Muistan myös omasta lapsuudesta sen järkyttävän lahjamäärän, miten kukaan ehti koskaan leikkimään niillä.kaikilla.

  8. Anna sanoo:

    Tuota mäkin mietin, mitä joku muukin kommentoija, että jos lapset saavat pitkin vuotta kaikkea kivaa, niin ei sitä varmaan niin paljon pelkästään jouluna ees jaksa toivoa. Niin munkin lapsuudessa oli, ettei sitä mitään paljon saati muulloin kuin synttärinä ja jouluna .

  9. Erika sanoo:

    Meidän esikoisella tulee olemaan ensimmäinen joulunsa tänä vuonna. Hän on jouluna 5 kk, ja ihmiset ovat kyselleet, mitä hän haluaisi joululahjaksi. Olen vastannut ettei mitään. Itse ajattelin ostaa kyllä hänelle jotain tarpeellista vielä, jo ostamani kävelykärryn (tori.fi:stä) lisäksi. Mutta minua ahdistaa ihan julmetusti se, kun tiedän, etteivät sukulaiset voi olla ostamatta hänelle kaikkea mahdollista ja mieluiten vielä muovista krääsää, jota hän ei tarvi kolmeen vuoteen… Hän on molempien puolen sukujen ensimmäinen ja ainoa lapsenlapsi, joten minkäs teet. En tahtoisi olla myöskään kiittämätön, mutta voi kunpa saisin sukulaistenkin päähän iskostettua sen, että lapsi ei oikeasti tarvitse kauheaa määrää kaikkea. Ei nyt eikä ikinä.

  10. Heidisusan a sanoo:

    Kiva kun kirjoitit tästä! Meillä ei tänäkään vuonna osteta itse lapsille lahjoja, kun mummulasta tulee paketteja. Tänä vuonna laitettiin täsmätoiveet lahjalista.net ja sinne maininta, että ilahdumme aina myös käytetyistä löydöistä lahjoina. Itse oon muutamat jutut ostanut Hope ry:lle, jotta kaikki lapset saisi edes jonkun paketin. Aikuisten kesken ei mun perheen puolelta vaihdeta lahjoja koskaan. Anoppilassa vaihdetaan, mutta on pyritty nyt aineettomiin lahjoihin ja pienyrittäjien tuotteisiin panostamaan.

  11. Mie sanoo:

    Teillä varmaan tytöt saavat vuoden aikana niin paljon materiaa ja vaatteita yhteistöidesi kautta, etteivät siksikään tunne erityisempää tarvetta millekään 🙂 Meidän perheessä taas ei arkena hirveästi ostella mitään ”turhaa” ja jouluna on sitten kiva hemmotella lapsia. Me vanhemmat ei itse osteta kuin yhdet paketit per lapsi, isovanhemmilta ja kummeilta kun tulee jo ihan riittävästi. Aineettomia lahjoja minäkin olen tänä vuonna ehdotellut kummeille, ja kirjoja ym. hyödyllistä.

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Näin joku toinenkin oletti, mutta ei se ihan niinkään mene. Ei lapset juurikaan mitään materiaa ole viime aikoina saaneet mun työn kautta, paitsi kirjoja on toki tullut nyt syksyllä joitakin ja niitä meillä luetaankin ahkerasti. Vaatteita saavat myös, mutta esim. jos saavat ulkovaatteet, niin sitten ei tarvitse ostaa itse toisia ulkokamppeita, eli ihan saman verran saavat kuin muutkin lapset niitä. Sama kun jos saavat vaikka trikoopaidan, niin sitten on yksi trikoopaita vähemmän ostettavana. Ei se tarvittavien vaatteiden määrä kasva, enkä mä ota yhteistöissä lapsille mitään turhaa vaan ihan tarpeellisia juttuja, joita muutenkin ostaisin. Suurin osa mun kamppiksista on jotain ihan muuta kuin lasten juttuja (ruokaa/elämyksiä/silmälaseja/elektroniikkaa mulle/aineettomia juttuja), jotka eivät lasten joululahjan tarpeeseen mun mielestä vaikuta. Toki aiempina vuosina on joskus ollut lelukamppiksiakin, mutta silloin ollaan itse ostettu siitä huolimatta paljon lahjoja. Tänä vuonna lelukamppiksia ei juurikaan ole ollut, joten en koe sellaisten tässä nyt vaikuttavan lasten ajatusmaailmaan. Mustakin on ihana hemmotella lapsia jouluna <3 🙂 Kiva kun kerroit teidän perheen jutuista, kuulostaa hyvältä! 🙂

  12. Nimetön sanoo:

    Itsellä ei omia lapsia vielä ole mutta lahjojen suhteen olen jo päättänyt ettei niitä saisi olla liikaa. Itse yhä tänä päivänä saan taistella oman pääni kanssa ja sanoa itselleni etten minä tai kukaan muukaan tarvitse montaa lahjaa. Pidän hyvänä periaatteena sitä että ostetaan tarpeeseen (vaatetta, harrastukseen liittyvää tms), lukemista, yksi oikeasti toivottu lahja ja aineettomia lahjoja jotka voi esim. olla niitä yhdessä tehtäviä kokemuksia.
    Omille vanhemmilleni annan itse tehdyn seinäkalenterin, kirjastosta lainattuja lautapelejä joita voidaan yhdessä lomalla pelata ja näiden lisäksi aion ostaa yksinäiselle vanhukselle kukkia (stockalla oli tällainen palvelu) ja joulupuu keräyksen lapselle lahjan ja tehdä näistä joulukortille kuvakoosteen aineettomana lahjana.

  13. S sanoo:

    Itselläkin ei ole vielä omia lapsia, mutta osaisin kuvitella että hullaantuisin lahjojen antamisesta jos taloudellinen tilanne sallisi sen. Yrittäisin kyllä pyrkiä välttämään sitä. Olen saanut lapsuudessa aika paljon jopa liikaa joululahjoja. Vanhemmat tai eriyisesti äiti on halunnu käyttäytyä vastakohtaisesti kuin hänen pihissä lapsuudessaan. Minulta ja sisuruksilta ei ole lahjoja puuttunut. Toki yksittäinen lahja ei ole ollut yleensä satojen eurojen arvoinen, mutta paketteja on tullut jonkun verran.. Vielä kun huomioi isovanhempien ja kummien muistamiset…

    Minusta tuntuu että edelleen lahjat ovat monelle lapselle ja nuorelle ykkös asia. Olen myös seurannut silmät pyöreenä nuorten keskusteluita kun mitä sadan euron/satojen eurojen laitteita/vaatteita on saatu tai olisi pitänyt saada lahjaksi…. Yllätyin kun kysyin omalta teini-ikäiseltä siskolta (meillä pitkä ikäero) lahjatoiveita. Hänellä kuulemma ei ollut toiveita, kun tenttasin niin yökkärit mainitsi 🙂

    Itse tykkään kyllä antaa lahjoja, mutta pyrin siihen että ne ovat tarpeellisia tai toivottuja. Tänä vuonna olen hankkinut/suunnitelmissa on hankkia kirjoja, vaatetta ja kuvista tehtyjä tuotteita. Itse en odota mitään lahjoja, mutta parhaita ovat itsetehdyt tai jotenkin tarpeelliset lahjat. Myös yhteinen tekeminen kuulostaisi tosi kivalta! Viime vuosien tarpeellisimpia lahjoja ovat olleet aamutakki ja villahuopa 🙂

  14. Aada sanoo:

    Ihana postaus! <3

  15. Lamminmäen Anna sanoo:

    Me olemme myös vähennetty lahjojen määrää. Tänä vuonna ostimme ainoastaan yhden lahjan jonka lapsi toivoi. Se riittää ihan hyvin! Varsinkin kun synttäritkin lähestyy!

  16. Johanna sanoo:

    Meillä lapset saa paljon lahjoja, aineettomia, mutta myös ihan lelujakin😊Monesti paketteja availlaan pitkin päivää aattona ja osa jää muillekkin päiville😊Jonkunhan sitä pitää kuluttaakkin, että saa ihmisiä työllistettyä yms. Meillä on juurikin tuo, että lapsille ei osteta pitkin vuotta mitään..synttäreinäkin on yleensä käyty vaikka Leos leikkimaassa. Aloitan jo tammikuussa lahjaostokset ja kyllä niitä sitten vuoden mittaan kertyy kiva varasto😃Saan tästä varmasti kiviä niskaani, mutta meillä näin😊Sukulaisilta kummeilta yms toivon leffaan/uimaan/Hoploppiin yms lippuja mistä on pitkään iloa seuraavana vuotenakin😊

  17. Lotta sanoo:

    Mä juuri tässä mietin, kuinka huippua on, että meidän perheen antamat lahjat alkaa mahtua ihan pieniin pusseihin, mutta silti sisältö on saajilleen varmasti tosi mieluinen. Ollaan hankittu mm. hotellilahjakortti, ravintola lahjakortti, aktiviteettilahjakortteja nuorisolle ja kummien puolesta tehdään lahjoitus lastensairaalalle. Kerhotädit saavat kirkon ulkomaan avun aineettoman lahjan, se on ollut meillä perinne jo useampana vuonna. Ihan muutamia tavaralahjoja on tullut hankittua ja nekin käyttötavaraa (uimahousut, pipo, (luonnon) kosmetiikkaa). Omille lapsille ollaan hommattu yksi yhteinen juttu, joka löytyi käytettynä. Perheille ollaan myös sanottu, että käytettynä löydetyt lahjat kelpaavat oikein hyvin, mutta ollaan kyllä myös aika tarkasti kerrottu mitä lapset toivovat ja tarvitsevat, ettei sitten tule turhia juttuja.

  18. Nimetön sanoo:

    Meillä lapset eivät uskalla enää oikein toivoa joululahjoja, kun tietävät heikon taloudellisen tilanteeni. Se on oikeasti tosi surullista, kun tietenkin haluaisin edes kerran vuodessa antaa heille jotain sellaista, johon en muuten pysty.
    Olen jo lokakuusta lähtien kerännyt ”joulurahaa” myymällä kirpputoreilla ja netissä kaikkea sitä ylimääräristä tavaraa, jota kaapeista olen saanut siivottua pois. Lisäksi olen tehnyt joulumyyjäisiä varten esimerkiksi villasukkia, joiden myyntituotolla sitten ostan meille jouluruuat yms.

  19. L sanoo:

    Kuulostaa ihanalta, toivottavasti aattona paljastuu mieluisia lahjoja – elämyksiä tai materiaa, oli se sitten käytettyä tai uutta ^_^

    Meillä oli lapsuudessa aina mieletön vuori lahjoja. Kun synttärit on joulukuussa oli lahjasuma aika melkoinen, helpomminhan se tasautuisi jos olisi synttärit vaikka keväällä. Isompana osasi jo tarkastella lahjojen määrää vähän eri silmällä, toisaalta meillä paketoitiin pienetkin asiat melkein pelkästä paketoimisen ja avaamisen ilosta. Itse olen nykyään samanlainen vaikka koitan tietoisesti antaa vähän vähemmän paketteja.
    Viime jouluna vanhempien kyläillessä aattona meillä oli yhteensä, neljän aikuisen kesken, NELJÄ säkillistä lahjoja. Siinä meni koko ilta ja päätettiin että nyt niitä karsitaan oikein urakalla.Jos olisi lapsia, todennäköisesti pyrittäisiin minimimäärään ja suosittaisiin elämyksiä. Tai periaatteella jotain luettavaa, jotain puettavaa, harrastukseen liittyvää ja sitten joku omavalintainen toive ja nami.

  20. Sahrami sanoo:

    Minusta tämän on hyvä olla linjassa myös muun kulutuksen kanssa. Me ostamme lapsille todella vähän leluja muullon kuin synttäri- tai joululahjana. Siis ei käytännössä koskaan. Sen vuoksi niitä kertyy usein sitten jouluna enemmän, jotta saavat niitä edes joskus. Mielestäni ei kannata hurskastella vähäisellä joululahjamäärällä jos se kuitenkin kompensoidaan pitkin vuotta ostelemalla leluja tai vastaavaa. Tärkeämpää on tarkastella perheen kulutusta kokonaisuutena, esimerkiksi vuoden ajalta.

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.