En voi käsittää, että olin oikeasti New Yorkissa

07.02.2020

Me tultiin kaksi päivää sitten takaisin ja New Yorkin matka tuntuu kuin unelta! Se oli kuin neljän päivän mittainen uni, jonka jokainen sekunti oli mieletöntä seikkailua. New York. En edes tiedä mistä aloittaisin. Tiedättekö sen tunteen, kun joku asia josta olet haaveillut koko elämäsi toteutuu vihdoin? Ei tiedä miten päin olisi, mitä sanoisi, miten edes hengittäisi. Poskiin sattuu kun hymyilyttää niin paljon. Suusta ei pääse muuta kuin WAU. Mihin tahansa katseen kääntää: WAU. Ensimmäisen illan Otto vaan nauroi mulle, koska hän ei ollut koskaan ikinä kuullut mun sanovan niin monta kertaa wau. Se oli mulle niin valtavan iso juttu, että ylipäätään sain olla siellä, kävellä niillä kaduilla, nähdä niitä rakennuksia ja ihmisiä.

Mulla on reissusta ihan älyttömän paljon kerrottavaa, mutta nämä ekat kaksi päivää reissun jälkeen on mennyt ihan vaan siinä, että olen koittanut prosessoida sitä kaikkea mitä me nähtiin ja koettiin. New York on niin erilainen kuin Helsinki, niin erilainen kuin Lontoo tai Berliini tai mikään paikka missä olen koskaan ennen vieraillut. Se on niin v-a-l-t-a-v-a. Mihin tahansa katseen kääntää Manhattanilla, kaikki on suurta ja aivan hemmetin näyttävää.

Meidän ekana iltana suunnattiin ekaksi syömään lähimpään Shake Shackiin (kiitos suosituksista, se oli täydellinen rento ja helppo vaihtoehto lentorumban jälkeen) ja sen jälkeen käveltiin parin sadan metrin päähän Times Squarelle. Se oli lauantai-ilta, meno oli ylimmillään. Siellä oli ihmisiä, esityksiä, musiikkia, valoja, ääntä ja autoja. Superautoja, jotka soittivat musiikkia ikkunat auki ja kisailivat. Ihmisiä, jotka taputtivat ja valokuvasivat. Niin paljon erilaisia ihmisiä, enemmän erilaisia ihmisiä sillä pienellä alueella kuin Helsingissä näkee viikossa. Kysyin Otolta monta kertaa, että onko tää oikeesti totta, ollaanko me ihan oikeasti täällä? Oltiin me. En kestä!

Neljä päivää oli näin jälkikäteen ajateltuna aivan täydellinen pituus meidän reissulle. Me käveltiin New Yorkissa yhteensä 102 149 askelta noiden päivien aikana, mikä kertoo varmaan jo aika paljon siitä, kuinka paljon ehdittiin nähdä ja kokea (ja kävellä). Aivan hiton paljon. Varsinkin jos miettii, että ekana päivänä oltiin perillä vasta iltakuudelta ja vikana päivänä me lähdettiin lentokentälle kolmen jälkeen. Aikaeron kanssa meillä sujui mainiosti. Mennessä oltiin kyllä aika poikki silloin illalla, mutta aamulla heräsin pirteänä kuin peipponen jo kello 3.45. Istuin vessassa syömässä amerikkalaisia Pizza-Pringlesejä tunnin ja kävin suihkussa ja meikkasin, ennen kuin herätin Oton aamupalalle vähän ennen kuutta. Mä heräsin joka aamu siinä 4-5 maissa ja Otto 6-7 maissa, joten päästiin aina tosi aikaisin liikkeelle ja meillä oli aina hyvin koko päivä aikaa touhuta.

Ei kaikki reissulla ollut pelkkää onnea ja ilotulitusta, moni asia sai myös leuan loksahtamaan auki ja nosti kyyneleet silmiin. Olisi tehnyt mieli pysähtyä auttamaan jokaista koditonta, joita siellä oli paljon. Ne kyltit joita he olivat kirjoittaneet elämästään ja tilanteistaan särkivät mun sydämen. Ihmisten ahdinko tuli siellä niin järjettömän lähelle ja avasi silmiä. Se miksi sanon, että neljä päivää oli täydellinen pituus johtuu osin siitä, ja osin siitä, että oleskelu suurkaupungissa ensimmäistä kertaa oli ihan valtavan jännittävää ja myös uuvuttavaa. Ja tietenkin mulla oli kauhea ikävä lapsia, en olisi varmasti voinut olla kauempaa erossa, vaikka heillä kaikki olikin mennyt aivan 5/5 meidän reissun ajan täällä.

Ihmispaljous, jatkuva pieni jännityksen tunne, se kaikki oli mulle ihan uutta. Myös se kulttuuri, että joka puolella on kylttejä, joissa käsketään tarkkailemaan kanssaihmisiä ja kertomaan epäilyttävistä asioista heti poliisille (joita siellä myös oli ihan joka nurkalla) oli ajoittain aika ahdistavaa. Sellainen tunne, että kaikkia ihmisiä pitää vähän pelätä. Ainakaan itseni kohdalla rynnäkkökivääreillä varustettujen anti-terrorismi-joukkojen näkeminen ruokamarketissa tai edes perus rivipoliisien läsnäolo joka paikassa ei todellakaan lisännyt turvallisuuden tunnetta, päinvastoin. Nämä olivatkin kyllä sellaisia asioita, jotka tavallaan mietityttivät jo etukäteen. Ei me onneksi nähty mitään oikeasti super pelottavaa, mutta sellainen julkinen jatkuvan epäilyksen kulttuuri oli ensikertalaiselle hurja kokemus.

Me nautittiin siitä huolimatta reissusta ihan älyttömän paljon ja mä haluan aivan varmasti takaisin New Yorkiin vielä, tutustumaan siihen vielä enemmän ja vielä paremmin. Nyt kun ollaan kävelty yli 100 000 askelta NYCissä, ollaan kierretty jo monen monta aluetta ja naapurustoa, tiedetään mikä kiinnostaa, tiedetään mitä ehdottomasti halutaan ensi kerralla nähdä ja kokea. Ollaan myös älyttömän tyytyväisiä kaikkeen mitä ensimmäisellä kerralla nähtiin, kuten Brooklyniin, Rockefeller Centeriin, Top Of The Rockiin, 911 memorialiin, 5th avenuehen, Sohoon, Central Parkiin, Little Italyyn, The Vesseliin ja kaikkeen mahdolliseen muuhun, mitä tulette vielä näkemään täällä! Me kuvattiin koko reissun ajan videopäiväkirjaa ja tulen tekemään IG TV-videon reissusta, jonka toki jaan myös blogissa, jotta kaikki hekin halukkaat sen näkevät, joilla ei instatiliä ole.

Kiitos vielä ihan mielettömän paljon kaikista vinkeistä ja ihanista sanoista, joita laitoitte. Meillä oli ihan mieletön reissu kertakaikkiaan, enkä malta odottaa, että pääsen jakamaan kaiken mitä me koettiin! New York vei mun sydämen, enkä ikinä tule unohtamaan sitä hetkeä kun seisoin Brookyln Bridgellä New Yorkin skylinea katsellen ja tajusin, että mä ihan oikeasti seison siinä just nyt Oton kanssa ja mun unelma toteutui.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3


18 Responses to “En voi käsittää, että olin oikeasti New Yorkissa”

  1. Avatar Emmi sanoo:

    Hitsi kun oli jäänyt täysin huomaamatta tuo teidän matka, olisin voinut antaa hyviä vinkkejä. Olen siis asunut perheeni kanssa Nycissä noin 8 vuotta. Mutta kiva jos ehditte näkemään paljon paikkoja! Jos/kun tulette tänne joskus lasten kanssa, voin antaa hyviä vinkkejä, missä kannattaa lasten kanssa käydä. Central park on ehdottomasti oma suosikkini Nycissä. Sekä Vapauden patsas että Broadwayn musikaalit ovat kokemuksen arvoisia. 911 memorial on aina yhtä koskettava, vaikka sen näänkin viikoittain. Kävittekö Times Squarella tai Manhattanin Midtownissa? Missä päin kaupunkia muuten yövyitte? Omasta mielestäni Nyc on aika turvallinen, toki taskuvarkaita on jonkin verran. Poliiseihin joka kadun kulmissa tottuu melko nopeasti, pian niitä ei enää huomaakaan. Tulipa tästä nyt sekava kommentti. Jos haluat, voin laittaa sinulle sähköpostiin vinkkejä Nycistä lasten kanssa.
    T. Emmi

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Wau, hieno kokemus varmasti asua siellä! :) Meidän hotelli oli Garment Districtillä ihan lähellä Times Squarea ja käytiin siellä siis monta kertaa. :) Lasten kanssa reissataan varmasti vasta muutaman vuoden päästä, mut sitten saa kyllä antaa vinkkejä! ::) Ihanaa kevättä ja kiitos paljon kommentista <3

  2. Avatar Emilia sanoo:

    Munkin unelmani! Teidän reissu näyttää ihanalta.

  3. Avatar Sasa Villa sanoo:

    Hei ihania kuvia ja juttu, mahtava reissu!
    Tuo poliisien läsnäolo ja muu mistä kerroit oli varmasti jännittävää. Ja surullista miten paljon kodittomia sillä on. Suomessa on sentään joku apu jos joutuu pulaan, mutta siellä ei ihan samanlailla mene.

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Voi kiitos ihan hurjasti <3 Ja joo sano muuta, se oli jännittävää ja surullista ja ei sitä meinannut uskoa. Mennessä taksimatkalla taksin näytöllä pyöri uutisotsikot koko ajan, sielläkin bongasin kolme vastasyntyneen/vauvan/raskaanaolevan murha-uutista, jotka kaikki oli NYCistä! Ja ihan siis peräkanaa tuli ne uutiset ja olivat tapahtuneet lähipäivinä kaikki. Tollasista asioista jäi niin surullinen fiilis.

  4. Avatar Riitta sanoo:

    Tunnistan tuon tunteen. Että ei voi uskoa, että olin New Yorkissa. Kävin siellä 10 v sitten. Kun taksi ylitti Brooklyn Bridgen olo oli kuin olisi astunut elokuvaan. Kun kävelin Times Squarella ajattelin, kuinka minä ”maalaistyttö” Keski-Suomesta voin olla täällä.

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Siis kuulostaa juuri siltä mitä me koettiin! Aivan käsittämätön tunne olla siellä! :D Kiitos kun kommentoit <3

  5. Avatar santtu sanoo:

    Tähän astisista ulkomaanmatkoista new york on ainoa, johon voin varmuudella sanoa palaavani vielä. Sinne on vaan PAKKO päästä! Ihan erilainen kuin mikään muu kokemus, sinne jäi kyllä sydän.

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Voin kyllä samaistua tosi paljon, vaikka on mulla muitakin lempparikaupunkeja kuten Berliini, joihin ehdottomasti haluan vielä uudestaankin! <3 Mut New York on kyllä ihan erilainen!

  6. Avatar Nimetön sanoo:

    Miten mä jotenkin ajattelin, että te olitte vasta keväällä menossa 😂

    Mulle NewYork oli juurikin tuota: suu auki seisoin ihmettelemässä ihan kaikkea katukylteistä korkeisiin rakennuksiin. Kun kaikki oli niin täydellisesti sitä, mitä elokuvissa ja TV-sarjoissa
    – eikä vain yhdessä paikassa, vaan ihan kaikkialla. Minne tahansa katsoitkin, sama tunnelma oli läsnä kaikkialla. Eloa, väriä, tuoksuja, ääniä…

    Kolikon toisella puolella taas se kaiken aistiärsykkeen tulva sai kyllä väsymään. Kun aamulla heräsi juurikin aikaisin uuteen päivään, eikä iltapäivällä olisi millään malttanut vielä antaa unella periksi. Ja kun kaikkea olisihan överi-paljon. Ihan kaikkea. Ihanaa.

    • Avatar Nimetön sanoo:

      Iinahan kirjoitti että keväällä menevät. Talvea tämä helmikuu on vielä.

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Mä kirjoitin joulun jälkeen, että keväämmällä kun en halunnut spesifioida sen tarkemmin, että milloin lähdetään. Mulle kyllä tää koko talvi on tuntunut keväältä ilman lunta. :D

      Ja siis joo samaistun niin täydellisesti sun sanoihin New Yorkista, ihan uskomattoman paljon katsottavaa ihan joka puolella ja tuntui oikeesti ihan TV-sarjalta koko ajan. Ja siis sama juttu, että kuitenkin myös todella uuvuttavaa se kaiken paljous! Mahtavaa ja uuvuttavaa! Kiitos paljon kun kommentoit <3

  7. Avatar Aada H. sanoo:

    Ihana kuulla, kuinka odotettu & ainutlaatuinen kokemus tuo reissu oli sulle! Sellaista matkustamisen mun mielestäni pitäisikin olla.

    Kiitos että kerroit New Yorkin ”toisesta puolesta” (epäluottamuksen ilmapiiri, antiterrorismijoukot jne). En ole koskaan käynyt NYCissä ja olen ihmeissäni, etten ole mediassa koskaan törmännyt tuollaiseen kuvaukseen. Tv-sarjat ja sosiaalinen media ainakin maalaavat kaupungista aina vain sitä täydellisen vapauden paratiisiä.

    (Ymmärrän, miksi massiivisia turvatoimia tarvitaan NYCissä, mutta kyllä herää myös ajatus, että kuinka helppo tuollaista massiivista valvontaa on väärinkäyttää. Vietin itse vuoden Pekingissä ja vaikkei valvonta ehkä ollut aivan noin in your face, kokoajan oli fiilis, että on tarkkailun alla.)

    • Avatar X sanoo:

      Kannattaa muistaa, että esim. somessa useimmat näkevät New Yorkin melkein pelkästään turistien silmien läpi. NYCissä asuvana voin kertoa, että kaupunki on todellisuudessa varsin armoton ja julma, vaikka tietysti myös lähes yhtä usein kaunis ja mielenkiintoinen. Arki on kuitenkin arkea kaikkialla ja täällä se on aika paljon esim. Suomea rankempaa monella tavalla.

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Kiitos hurjasti sun kommentista, tuli hyvä mieli <3 Ja joo mulle se oli jotenkin myös tosi iso asia tuolla reissulla, johon kiinnitin paljon huomiota ja tuntui, etten voisi kertoa meidän reissusta ilman, että tuon myös sen esiin. Ja mäkin ymmärrän massiiviset turvatoimet ja esim. nähtävyyksissä ne todellakin toi myös lisää sitä turvallisuuden tunnetta, että sinne ylipäätään uskalsi mennä. Voin kuvitella, että Pekingissä on tuollaisia fiiliksiä ja siellä sitä valtaa myös varmasti käytetään myös muuhunkin kuin turvaan ja suojeluun.

  8. Avatar Riina sanoo:

    Kiitos tästä ja tulevista NYC-raporteista! Nojatuolimatkat matkaoppaiden, blogien, elokuvien ja matkaohjelmien myötä on mun tapa matkustella 🙂

Kommentoi