Ou mai gaad. Se päivä on tullut, kun mä olen ilmoittautunut autokoulun teoriatunneille, Oton opetuslupa on tullut postissa ja pian asennetaan ylimääräiset polkimet, peilit ja kolmio autoon. Ehkä ensi viikolla istun jo ensimmäisen kerran auton ratissa. En oikeasti vielä muutama vuosi sitten olisi ikinä uskonut, että tämä päivä tulee. Mä en koskaan halunnut ajaa autoa. Mä näin painajaisia siitä, että istun auton ratissa, enkä pysty hallitsemaan autoa. Viime aikoina en ole näitä painajaisia enää nähnyt. Jostain syystä asenne ajamista kohtaan on muuttunut. Suurimmaksi osaksi se on Oton ansiota, vaikka hän ei vielä ole pitänyt mulle yhtään ajo-opetustuntia.
Aina kun ajellaan jonnekin, Otto selittää samalla mulle miksi hän tekee mitäkin ja kyselee multa, mitä joku liikennemerkki tarkoittaa tai kenellä on etuajo-oikeus risteyksessä. Hän on tehnyt tätä puolihuomaamatta varmaan siitä asti kun ostettiin meidän eka munan muotoinen sitikka vuonna 2015. Kenties Oton salaisena agendana on ollut juuri se, että mä lakkaisin pelkäämästä ajamista ja pystyisin ajattelemaan sen suhteen rationaalisesti. Ja hän on kyllä onnistunut siinä melko hyvin. Enää mulle ei tule kylmä hiki, kun mietin ratin takana istumista. Oikeastaan se tuntuu ajatuksena aika hyvältä, että hitto, kyllä mä siihen pystyn kun niin moni muukin pystyy.
Moni kauhisteli sitä, että miksi ihmeessä haluan, että Otto opettaa mua, että eikö meillä mene hermo toisiimme opetustilanteessa. Ja voihan se olla, että joskus harjoitellessa mua ärsyttääkin, tai Ottoa ärsyttää minä, mutta mitä sitten? Mulla on kaikkein turvallisin olo nimenomaan Oton kanssa. Hän osaa neuvoa mua niin, että tajuan oikeasti mistä hän puhuu ja mä tunnen meidän auton paremmin kuin minkään muun auton. Oton kanssa mun ei tarvitse jännittää, eikä tuntea itseäni tyhmäksi, vaikka en tietäisi jotain. Mä luotan Ottoon kuskina ihan 100%. Hän on rauhallinen, järkevä ja tasainen kuski, eikä ikinä ole saanut edes sakkoja, vaikka on ajanut jo pian 12 vuotta.
Parasta siinä, että Otto opettaa mua on se, että voin harjoitella tasan niin monta kertaa kuin haluan. Siinä missä autokouluissa nykyään osa tunneista käydään esimerkiksi ajosimulaattorilla ja niitä on muutenkin melko vähän (olikohan yhteensä 10 tuntia minimi, korjatkaa jos olen väärässä), mä voin harjoitella vaikka 50 tuntia jos musta tuntuu, että tarvitsen sitä. Voin harjoitella niin kauan, että tunnen oloni ratin takana niin varmaksi ja hyväksi, että uskallan ajaa inssin ja tiedän, että pärjäisin yksin liikenteessä tilanteessa kuin tilanteessa. Koska sekuntiakaan aiemmin mulla ei liikenteeseen ole yksin mitään asiaa. Tärkeintä on turvallisuus, oma ja muiden.
Minä ajan ajokortin automaattivaihteisella autolla, jolloin tulevaan ajokorttiini kirjataan erityisehto, että en saa ajaa manuaalivaihteista autoa. Lain mukaan sillä ei ole väliä, suoritanko harjoittelun automaatti- vai manuaalivaihteisella autolla, vaan ajokoe ratkaisee. Periaatteessa siis voisin harjoitella meidän omalla autolla ja suorittaa inssin halutessani manuaalivaihteisella autolla, jolloin erityisehtoa ei tulisi, mikäli se menisi läpi. Mä en kuitenkaan koe tarvitsevani ajo-oikeutta manuaalivaihteisella autolla mihinkään, koska tarkoituksenani ei ole ajaa muita autoja kuin meidän omaa autoa. Nykyään muutenkin ensirekisteröidyistä autoista enää 31% on manuaalivaihteisia (lähde: YLE), eli automaattivaihteet yleistyvät koko ajan. Myös Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalaisen mielestä erityisehto on muinaisjäänne, joka voisi jo jäädä historiaan. Katsotaan, tuleeko tähän joskus muutosta, jos EU:n ajokorttidirektiiviä uudistetaan.
Me ollaan pärjätty yhdeksän vuotta yhdellä ajokortillisella perheessä. Se, että toinenkin voi ajaa meidän perheen omaa autoa on siis aivan valtava parannus meille. Autoa vuokratessa voi myös valita automaattivaihteisen auton, joten en vaan näe mitään tilannetta missä mun olisi jotenkin pakko ajaa manuaalivaihteista autoa, kun en sitä halua tehdä. Minua ei automaatti erityisehto -merkintä siis haittaa ajokortissa ollenkaan.
Nyt mua kiinnostaakin kuulla teidän parhaat vinkit harjoitteluun! Kertokaa ihmeessä omia ajo-opetuskokemuksia, mitä EI kannata tehdä tai miten voi helpottaa harjoittelua! Arvostan teidän kokemuksia tosi paljon!
Paras neuvoni on vaan ajaa, ajaa ja ajaa. Kaikkialla ja eri vuorokaudenaikoina. Pienellä paikkakunnalla oli vakkaripaikat, joihin opetusluvalla inssiin tulevat aina vietiin, joten hankalia paikkoja pystyi harjoittelemaan niin paljon kuin halusi.
Suosittelen ehdottomasti ottamaan myös pari ajotuntia autokoulusta, niiden pakollisten riskientunnistamisajojen lisäksi. Saat ammattilaisen mielipiteen sun taidoista ja opastuksen, voi auttaa huomaamaan asioita joita ei itse edes tiedosta.
Erikoisehto on mun mielestä ihan aiheellinen ajokortissa, ainakin alkuvaiheessa, koska manuaalilla ajaminen eroaa aika paljon automaatilla ajamisesta. Sitten kun ei tarvitse enää pinnistellä kaiken muun kanssa, voisi manuaaliin vaihtaa, esim jonkinlaisen kakkosvaiheen kautta.
Meillä ajokortin ajamisen aloittaminen on ajankohtaista kuuden vuoden kuluttua, jos laki ei muutu opetusluvan suhteen. Aion ehdottomasti opettaa lasta itse, koska ajamisen voi tosiaan aloittaa jo 16-vuotiaana ja kilometrejä ehtii tulla todella reilusti vs. autokoulun 14h. Ehkä myös ikäpoikkeuslupa on harkinnassa välimatkojen vuoksi. Mutta otetaan autokoulusta myös tunteja, koska omasta ajo-kokemuksesta (ja varsinkaan opettamiskokemuksesta) ja ammatikseen opettavan kokemuksesta ei voi puhua edes samana päivänä, vaikka kortti onkin ollut pitkään.
Erikoisehdon saa pois, jos ajaa jälkikäteen inssin uudelleen manuaalivaihteisella autolla.
Suosittelen kokeilemaan ajamista myös manuaalisella autolla. Siinä on ihan eri tuntuma ja on sitten edes vähä kokemusta kyseisestä autosta jos vaikka tulee tilanne (joku tarvii apua auton siirrossa, yms) että tarvitsee ajaa manuaalia autoa. Meillä monet ajaa kortit autokoulussa, manuaalilla mutta vaihtavat sitten automaatteihin. Muista harjoitella mäkilähtöä ja taskuparkkia (Helsingis tätä taitaa tarvita paljon). Muista pitää mieli virkeenä kun alat ajelemaan. Ja jos ekat kerrat jännittää, menkää ajelemaan johonki paikkaan missä ei ole liikennettä. Meillä isä opetti autonhallintaa ennen autokoulua, alueella missä ei normi liikennettä ollu ja oli helppo mennä sitten autokouluun, kun oli perustiedot kunnossa (vaihteet, liikkuminen, vilkut, valot, mäkilähtö, yms.)
Mäki olin aina sitä mieltä että en tuu KOSKAAN hommaamaan korttia, mua ei kyllä ahistanu ajatus ajamisesta paitsi ehkä välillä ja ku on varsinkin talvella sattunu vähä jos jonkimoista auton kyydissä ollessa.. MM. pieniä kolareita ja ulosajoja lumen takia (ja urpojen kuskien..), nii varsinki talvella ajaminen jännitti ihan sairaasti ja pelkkä kyydissä oleminen aiheutti ja aiheuttaa välillä vieläkin sydämentykytyksiä ja päässä pyörii vaa että mitä jos kohta mennää ja lujaa.
MUTTA sit viime marraskuussa lapsen 2-vuotisneuvolan jälkee päätin vaa kävellä autokoulun ovesta sisää ja ilmottautua koulutukseen, kädet täristen mut silti niiin innoissaan siitä että ehkä musta voiskin olla sinne ratin taakse. Nohh sit tuli eka teoriakoe jota jännitin ja enkä sit päässy läpi, vitsillä heittelin siinä sit porukalle että nyt riitti mä lopetan, mut tokalla meni onneks 😀 Inssiä jännitin myös aivan helkutisti, itkuha siinä tuli ku ei läpi menny :’(
Se oli vielä perjantai ja mun piti mennä kouluun tunneille sen jälkee, voit varmaa arvata ettei paljoo kiinnostanu kuunnella mitä se ope höpötti siellä.. Seuraavalla viikolla kävin sit varaamassa yhen extra-ajon ja inssin, pääsin sillon läpi ja olin ilonen ja tyytyväinen itteeni että mä tein sen. Täytän tässä kuussa 23 ja sain kortin tammikuussa, vieläki välillä jännittää lähtee liikenteesee varsinki ekaa kertaa ku ajoin ja oli vielä tuo oma pieni lapsi takapenkillä kyydissä. Varsinki ku se ei aina oo oma syy jos jotain sattuu tapahtumaan, siellä liikenteessä on melkei sata muuta samaan aikaan.
Muistat vaa kääntää päätä AINA, pelkkä peileistä kattominen ei riitä varsinkaa inssissä. Kannattaa myös sit inssin valvojalle kertoo mitä teet ja miks teet niin, jos mokaat nii sano siitä heti ja kerro mitä sun olis pitäny tehä. Jotkut valvojat saattaa olla tarkempia ja p**kamaisempia ajoluvilla ajaneille, mikä on iha sieltä ja syvältä.. Mä tein vielä siinä tokassaki inssissä joitain virheitä, mut ajamalla oppii 🙂 Ja se on tosi kivaa! 😀
Tsemppiä sulle opetteluun! Itellä kans menossa just ajamaan opettelu ja nimenomaan opetusluvalla. Tässä kans sen pari vuotta viivytelty omien pelkojen takia mut näin parikymppisenä vihdoin saanu aikaseks opetella…
Ite kyl huomannu sen et mitä enemmän ajaa niin sen helpommaks se ajaminen tulee ja alkaa jopa vähän huvittaan se kuinka paljon on jotain asioita pelänny. Ja nyt ajo-opetuksen loppuvaiheessa on huomannu että se ajaminen on oikeesti aika hauskaa. Ja teilläkin on vielä hyvä auto niin kyllä se siitä! Opettele nauttimaan ajamisesta, tsemppiä!
On mielestäni hölmöä ajatella ”ajan vain meidän autolla”. Mullakin on oma auto mitä pääasiassa ajan, mutta on työn ja muun takia ollut pakko lennosta lähteä ajamaan muilla autoilla. Kannattaa heti hakea uskallus ajaa kaikenlaisilla autoilla ja ajaa mahd monella eri autolla, mä pelkäsin monta vuotta lähteä ajaa vieraalla autolla mut nykyään ei jännitä ajaa vieraallakaan autolla. Tsemppiä ajokouluun!
Ajoin itsekin kortin vasta pari vuotta sitten, joten ajotunnit on kyllä tuoreessa muistissa. Itsekin jännitin ajamista (varsinkin kaupungissa) ihan hulluna, mutta kyllä se siitä kun vaan ajaa mahdollisimman paljon. Mitä tahansa liikenteessä tapahtuukaan, niin älä panikoi ja pysy rauhallisena kaikissa tilanteissa, koska se paniikki vain pahentaa tilannetta. Yleensä muut autoilijat ymmärtää vähän varoa, kun on opetuslupakolmio perässä, ja siitä jo ymmärtää, että kyseessä on harjoitteleva kuski – ja kaikki aloittaa jostain. Tsemppiä harjoitteluun!
Mahtavaa, että rohkenet tähän! Varmaan on iso merkitys perheen arjen sujumiselle, ja mä näen myös merkityksenä sille, että sä itse ja sun meneminen ei myöskään ole sitten enää missään arjen tilanteessa riippuvaisia toisesta, ja se on vapauttavaa. Enpä muuta vinkkiä osaa antaa, kuin tuon sun itse jo toteamasi harjoituksen määrän, eli toistoa toiston perään, kunnes asia tuntuu helpolta ja luontevalta. Ja niin, itsestäänselvyys: ei kannata lähteä treenaamaan, jos on väsynyt tai nälkäinen, ja tää koskee niin oppilasta kuin opeakin. Tsemppiä, selviät hienosti ja teille tulee varmaan hauskaa tästä!
Paljon tsemppiä harjotteluun 😊 Sen ainakin tiedän että aina on liikenteessä joku joka hermostuu kun joku harjottelee kolmion kanssa 😞 Jätä ne omaan arvoonsa ja keskityt vaan omaan ajamiseen 😊 Oot niin järkevä että susta tulee kyllä hyvä kuski 👍😊
Ensimmäisenä sanoisin, että muista olla rauhallinen. Älä panikoi jos joudut väärälle kaistalle tai Otto joutuukin esimerkiksi painamaan jarrua, kun et huomaa vaikka jalankulkijaa tms.
Muu liikenne pystyy ottamaan sinut huomioon sitä paremmin, mitä enemmän ennakoit mm. vilkun kanssa, teet kaistanvaihdot rauhallisesti jne. Tottakai siis ajat mielellään silti suunnilleen muun liikenteen mukana, eli 60-alueella lähempänä sitä nopeutta kuin liian hitaasti. Liikenteessä valitettavasti monella on hermot kireällä ja muut autoilijat saattavat aiheuttaa vaaratilanteita jos ajat liian hiljaa.
Ajamista ei tarvitse pelätä ja esimerkiksi Helsingin keskustaan kannattaa lähteä mahdollisimman pian, esimerkiksi sunnuntaina aamupäivällä ensimmäisem kerran, kun silloin on sopivan hiljainen liikenne alueeseen tutustuessa. Ja myöhemmin kannattaa mennä sinne neljän ruuhkaan, jotta et vahingossa ala vältellä ajamista juuri ruuhka-aikoina.
Hyvin se sujuu!
Toi on kyl niin hyvä toi automaattivaihtoehto! Ja jos nyt myöhemmin tarvii manuaalivaihteisiin oikeuttavan kortin (mä itte yllättäen tarttinki harrastuksen takia sitä) niin saahan sen sit ajettua. Ja se on helpompi sillon, kun ajamisen muu oheistoiminta tulee automaatiolla jo. Onnee ajo-opintoihin Iina! Varmasti opit nauttimaan ajamisesta.
Mä olen myös oppinut ajamaan perheenjäsenen kanssa, ja se on kyllä ollut tosi hyvä kokemus (ja opekin on ollut paras <3)! Arkisissa ajoissa tulee vastaan niin paljon enemmän erilaisia tilanteita, kuin mitä pakollisten ajotuntien aikana ehtisi tulla. Ja kun perusjutut alkavat sujua, voi siirtyä siirtyä miettimään esimerkiksi sujuvampaa toimintaa liikenteessä.
Alussa voi olla hankala hahmottaa auton kokoa ja sitä, miten auto kulkee esimerkiksi käännöksissä. Kuski kun istuu auton vasemmalla puolella eikä keskellä, ja vain etupyörät kääntyvät ja auton perä seuraa mukana. Siksi auto ei mene sitä reittiä mitä aloitteleva kuljettaja ehkä luulee menevänsä...
Mun saama neuvo-oivallus tähän oli ajatella olevani morsian 😀 Oikealla puolellani mulla on luottavainen sulhanen, jota en halua kolautella sillä puolella oleviin tolppiin tai pysäköityihin autoihin. Ja takanani mua seuraa pitkä laahus, jonka en halua repeävän vaikka liikenteenjakajan reunaan kääntyessäni vasemmalle.
Toinen, vielä paljon tärkeämpi saamani neuvo on yhdistää mielessäni suojatiemerkki ja tuhat huutomerkkiä. Aina suojatiemerkin tai -viivat nähdessä pitää miettiä, mistä jalankulkija/etuajo-oikeutettu pyöräilijä voisi tulla (esimerkiksi piilosta vastaantulevan auton takaa). Ja jos kanssasi samaan suuntaan menee monta kaistaa ja viereisillä kaistoilla on autoja, huutomerkkejä pitää olla ainakin miljoona. Luonnollinen reaktio olisi jatkaa matkaa, jos oma kaista on vapaana, ja siksi on opeteltava erikseen pysähtymään, jos viereisellä kaistalla oleva pysähtyy suojatien eteen.
Paljon tsemppiä ajo-opetteluun! Aluksi pää käy varmasti kierroksilla kaikesta informaatiosta ja seurattavista asioista, mutta vähitellen ajamisesta tulee luontevaa 🙂
Turvavälin muistaminen on yksi tärkeimmistä itse saamistani neuvoista! Ja täytyy myöntää, että alkuun itsekin kummaksuin päätöstäsi antaa Oton opettaa sinua ajamaan. Ajattelin, että ajopelkoisen paikka olisi ehdottomasti autokoulussa. Mutta tässä kertomasi perustelut opetusluvalle olivat kyllä päteviä, varsinkin tuo rajoittamaton määrä ajotunteja on todella hyvä etu. Varmasti juuri sinulle sopiva päätös siis. Ei muuta kuin turvallisia ajohetkiä! 🙂
Mun on ihan pakko kommentoida, kun ajatukset on niin samanlaiset. Pelkäsin tosi pitkään, että enhän mä voi ajaa autoa ja istua ratin takana, mutta ajatus nykyään on täysin sama kun sulla, että kyllä mäkin pystyn kun niin moni muukin pystyy. Meillä on nyt ollut meneillään toi vaihe, että mies selittää aina autossa miks tekee ja kyselee multa ajaessa kysymyksiä just esimerkiksi siitä kenellä on etuajo oikeus. Me ei voida firma syistä laittaa autoon polkimia, mutta saan lisää varmuutta jo sillä, että käydään näitä keskusteluja automatkoilla. Luulen, että mäkin vielä ehkä tän vuoden puolella uskaltaudun ilmoittautumaan autokouluun.
Ja hei onnea autokouluun! Hyvin se varmasti menee! 🙂
Toivottavasti harjoittelu menee hyvin. Mä ymmärrän ton pelon ajamisesta. Itsekin pelottaa se joten en oo vielä hankkinu ajokorttia. Saa nähdä hankinko ikinä. Ei täällä stadissa tarvitse.
Moi! Mulle sanoi myös ihan kaikki, että älä anna miehen opettaa, tulee ihan varmasti ero ja ja ja. Olimme olleet (silloin tosin vielä) poikaystävän kanssa yhdessä 3 vuotta, kun aloin ajaa korttia. Nyt on yhteistä eloa takana 22 vuotta ja naimisissakin 16 vuotta, ettei se oma puoliso ihan huono opettaja ollutkaan. Me opiskeltiin 200 kilsan päässä mun vanhempieni kotoa ja kävimme viikonloppuisin heillä. Tuli aina se 400 kilometriä treenattua ja tosiaan lähtiessä isohkosta kaupungista, hieman kaupunkipyöritystäkin. Kävin toki harjoittelemassa kotikaupungissa ennen inssiä. Tuosta lähes 20 vuoden takaisesta inssistä on jäänyt mieleen se, että inssi kysyi ensimmäisenä, että olenko opetusluvilla ja totesi myöntävän vastauksen jälkeen, että korttia en tule saamaan ensimmäisellä kerralla, koska opetusluvilla se ei ole mahdollista. Mukava asenneongelma siis. Ehkä näitä ei enää tänä päivänä ole.
Tsemppiä ajoharjoitteluun. Hyvin se sujuu. Lehmänhermoinen puoliso on toki kultaakin kalliimpi.
Mun ajo-opettaja muistutti aina, että opettelu ei lopu siihen inssin suorittamiseen. Eli ettei pidä olla liian itsevarma, vaan aina muistaa, että kaikkien tilanteiden varalle on mahdoton harjoitella ennalta ja että varmemmaksi kuskiksi tulee vaan ajamalla.
Mä opettelin ajamaan manuaalilla ja kytkin oli mulle tosi hankala opeteltava. Aloin yhdellä tunnilla itkemään, kun en päässyt iltapäiväruuhkassa liikennevaloista ekoilla virheillä etenemään ja jono mun auton takana vaan kasvoi ja kasvoi. Kun kasailin itseäni siinä punaisilla yrittämään pian uudestaan ja ruikutin, että kaikki noi muut autot vihaa mua, mun opettaja totesi vaan että mitä sitten. Mitään vakavaa ei ole sattunut. Liikenteessä ei koskaan saisi olla niin kiireellä, ettei voi seistä liikennevaloissa. Mitä sitten, että mulla nyt kestää vähän pidempään päästä siitä risteyksestä eteenpäin. Ja yritän aina muistaa sen, jos on vähä huonompi autoilupäivä tai ajan laina-autolla ja tuntuma on vielä vähän hakusessa. Jos mitään vakavaa ei ole sattunut, niin mitä sitten 😀
Mun autokoulun opettaja sanoi inssin jälkeen, että muista tämä: vuosi kortin saamisen jälkeen olet kaikista alttiimmillasi onnettomuuksille. Ja se johtuu siitä, että kuvittelee osaavansa ajaa tosi hyvin, eikä kiinnitä samalla tavalla huomiota risteyksissä yms. Oon yrittänyt muistaa ton aina, mulla kortti on ollutkin jo kohta 10 vuotta, mutta silti! Eli silloin kun kuvittelee osaavansa, niin pitää olla kaikista tarkin liikenteessä 🙂 Onnea opetteluun, ajaminen on kivaa!
Mielenkiintoista lukea, miten ajo-opiskelusi etenee!
Olen sinua vanhempi, ja siirtänyt pienen ikuisuuden ajokortin hankintaa. Olen myöskin maalaillut kauhukuvia ja nähnyt painajaisia täydellisestä hallinnan menettämisestä, onnettomuuksista ja kyvyttömyydestä suunnistaa kohteeseen ja noudattaa liikennesääntöjä 🙂
Ehkäpä sinun postauksesi tsemppaavat yrittämään, vaikka itsellä ei olekaan läheistä joka voisi opettaa joten tunnit jäisivät kyllä vähäisemmiksi…
Onnea matkaan!!
Moi, en tiedä onko sulla tää nyt tarkotuksella vai miten, mutta jos blogitekstiä ei voi lukea kappaletta pidemmälle katsomatta 20s mainosta ja vastaamalla siihen liittyvään kysymykseen, niin jää kyllä lukematta. Muut mainokset, esim. kuvat tekstien keskelläkään ei häiritse, mutta tämä on jo vähän liian tökkivää lukemista. Electroluxin mainos kyseessä, outoa!
Jäin pohtimaan, mistä kumpuavat melko jyrkiltäkin tuntuvat ajatukset ja periaatteet ajo-opetusta koskien.
Kyllähän autokoulussa saa ajaa niin monta ajotuntia, kuin haluaa. Ammattilaisen opetuksessa koin itse ainakin oppivani kaikki varmasti oiken ja kaikkien sääntöjen mukaan. Näiden liikennesääntöjen pohjalta sitten jokaiselle kehittyy oma persoonallinen tapansa ajaa.
Samoin mielipiteesi vaihteista tuntuu tosi jyrkällä. Ethän ehkä ole koskaan edes kokeillut auton vaihteita, joten mistä tiedät ne ylivoimaisiksi ja turhiksi itsellesi opetella? On toki varmaan ihan Ok ajaa sellainen automaattikortin, mutta ei ne auton vaihteet kyllä sen hurjemmat ole käyttää kuin polkupyöränkään vaihteet.
Tämä ihmetytti minuakin. Jos ei ole koskaan kokeillut manuaalivaihteita, ei voi tietää miten ne toimivat ja miten niitä käytetään. Tosiaan ei paljon eroa polkupyörän vaihteista. Kyllä minuakin jännitti kokeilla vaihteita ensimmäisen kerran 18-vuotiaana autokoulussa, mutta nehän oppii siinä ensimmäisellä ajokerralla jossain parkkipaikalla. Meni ehkä kymmenen minuuttia, kun niiden idean keksi. Kunpa jokainen edes kokeilisi kerran vaihteilla ajoa, tajutakseen että niissä ei ole mitään ihmeellistä. Toki ei minulle kuulu, miten jokainen haluaa autolla ajoa opetella. Tottahan se on, että automaatteja on yhä enemmän ja enemmän. Meillä on kaksi autoa, toisessa automaatti ja toisessa manuaali, onneksi siis saan ajaa manuaalivaihteilla aina kun haluan!!
Kiitos Iina ihanasta blogista, odotan aina innolla uutta postausta! Mutta miksi tätä postausta ei voi lukea klikkaamatta mainosta? Nyt jää kyllä minulta valitettavasti lukematta. 🙁
Olisi hauska, jos kuvaisitte sun ajotunteja! Voisi olla mielenkiintoista nähdä, miten vaikka sun ensimmäinen ajotunti sujuu 😊
Hei tää on kyllä hauska idea! Mut voi olla, että ekalla tunnilla ois liikaa paineita, jos ois vielä joku kolmas takapenkillä kuvaamassa 😀 Katotaan miten lähtee! 😀
Moikka!
Mut opetti oma iskä ajamaan silloin kun täytin 18. Me ollaan aika kovia ottamaan yhteen ja iskä aika äkkipikainen, mutta yllättävän hyvin se lopulta meni. Pahimmat yhteenotot tulivat tilanteissa, jossa olin jo väsynyt tai sitten jossain risteyksessä/ruuhkassa auto stögäsi (manuaaliauto) tai kävi muuten jotain, josta itse vähän hätääntyi ja iskä ei osannut rauhoitella vaan ärähti että ykkönen silmään ja menoks tms. Että mun paras neuvo opettajalle on se, että tilanteissa pitää pysyä rauhallisina ja kannustavina, eikä turhautua siitä jos stögääkin kymmenennen kerran saman ajon aikana. Ja ajamaan opettelevalle se, että ei turhaan hätäänny, mitään kamalaa ei tapahtu jos missää yhdet vihreet. Sulla tietty helpompaa kun ei oo vaihteita 🙂 Hyvin se menee, tsemppiä!!
Vaikka olet opetusluvalla, suosittelen silti ottamaan vaikka edes pari ajotuntia autokoulusta 🙂 Siinä on se etu että ajat myös jonkun aivan tuntemattoman kanssa ja saat täten ulkopuolista palautetta, mitä Otto ei välttämättä osaa antaa. Ajo-opettaja on kuitenkin ammattilainen ja osaa kiinnittää huomiota ja antaa kehitysehdotuksia. Siitä on myös etu inssissä, että olet ajanut aiemminkin ilman Ottoa, eikä se inssitilanne jännitä sitten niin paljon!
Autokoulussa pystyisit myös kokeilemaan manuaaliautoa, ja suosittelenkin, sillä on huomattavasti parempi ajaa se manuaalikortti, kuin automaatti. Ikinä ei tiedä missä tilanteessa pitää ajaa autoa (ja minkälaista autoa), joten on hyvä että osaa ajaa molempia, kuin vain yhtä ja olla sitten pulassa tilanteessa, jos esim ainoa vaihtoehto on manuaali eikä muita kuskeja saatavilla (esim. olette kaverin kanssa hänen autollaan jossain, kaveri saa yllättäen vatsataudin tms eikä pysty ajamaan. Teidän täytyisi lähteä julkisilla pois/soittaa joku hakemaan, koska sinä et saa (etkä osaa) ajaa kys. autoa, ja kaveri ei tilansa vuoksi pysty). Tämä oli siis vain esimerkki. Toivon että mietit myös sen manuaalikortin ajamista (ja kävisit edes kokeilemassa manuaaliautoa), vaikka nyt tuntuu että et tarvitse sitä.
Kiitos kommentista! 🙂 Pitää katsoa miten tehdään tuntien kanssa, että tuntuuko sille olevan tarvetta vai lähdenkö suoraan inssiin kokeilemaan. Senkinhän voi sitten ajaa uusiksi jos ei ekalla lähde. Mä en ole vielä 28v aikana koskaan joutunut tilanteeseen, jossa mun olisi pitänyt ajaa minkäänlaista autoa. Aivan loistavasti olen pärjännyt ihan kokonaan ilman korttia. Jos en aja automaattikorttia niin en aja korttia ollenkaan (ja usko pois, olen miettinyt tätä ajokorttiasiaa aika paljon elämäni aikana, että ei ole mikään hetken mielijohde kyseessä). 😀 Koen, että siitä automaattikortista on mulle paljon enemmän hyötyä kuin siitä, että ei ole korttia ollenkaan. 🙂
Tsemppiä harjoitteluun! Mielenkiinnosta: Mitä luulet, millon ajat ekan kerran lapset kyydissäsi?
Tämä postaus jäi lukematta,kun olisi pitänyt mainoksia katsella. Onnea ajoharjoitteluun!
Olisi ollut kiva lukea mietteitäsi ajo-opetuksen alkamisesta. Nyt ensimmäisen kappaleen jälkeen on Electroluxin mainos, joka on katsottava ennen lukemisen jatkamista. Katson mainoksen, vastaan kysymykseen ja painan, että voisin palata blogin pariin. Sen jälkeen heittää minut uusimman tekstisi luo blogin alkuun, jossa pyydät jättämään äitisi rauhaan. En siis pysty lukemaan enempää ajo-opettelustasi. Olet varmasti kirjoittanut enemmän kuin yhden kappaleen tähän postaukseen. 🙁