Viikon arkikuva 11/52

28.03.2020

Tässä kuvassa me tehdään jotain, mikä ilahdutti mua valtavasti! Nimittäin me pelattiin esikoisen ja keskimmäisen kanssa yhdessä The Sims 4 -peliä. Se oli niin kivaa! Päätettiin yhdessä tehdä meidän perhe ja isot tyypit saivat auttaa mua tekemään juuri meidän perheen näköiset hahmot. Tai ainakin niin meidän näköiset kun me vaan osattiin. Lisäksi alettiin rakentamaan Sims-versiona meidän tulevaa uutta kotia, se vasta hauskaa olikin. Tosin tehtiin ihan liian iso talo meidän talon oikeaan kokoon nähden, tuosta tuli n. kolminkertainen neliöiltään, vaikka pohjapiirros olikin sama. Nauratti lähes messuhallin kokoinen olohuone-keittiö-tila ja kylpyhuone, jossa on vain kaksi suihkua nurkissa ja yksi pyyhetanko seinässä.

Se, mikä mua erityisesti ilahdutti, oli se vaihe kun me suunniteltiin hahmoja. Me analysoitiin meidän koko perheen piirteitä, kun yritettiin tehdä hahmoista meidän näköisiä. ”Äidillä pitäisi olla vähän lyhyempi nenä, ehkä tuo tuossa. Esikoisella on vähän vaaleammat kulmakarvat. Keskimmäisellä on samanlaisia kasvonpiirteitä kuin äidillä. Kuopuksella pitäisi olla vähän vähemmän hiuksia. Ja isille pitää tehdä paljon lihaksikkaammat reidet”.

Tutkittiin toistemme kasvoja ja piirteitä, eikä keneltäkään tullut yhtäkään negatiivista sanaa. Ei meidän lapsilta yleensäkään tule negatiivisia sanoja liittyen omaan tai toisten ulkonäköön, mutta jotenkin oikein havahduin jälkikäteen ajattelemaan tätä asiaa. Silloin kun mä olin lapsi, oli ihan tavallista, että porukalla pelatessa kiinnitettiin huomiota Sims-hahmojen ulkonäköön negatiivisessa mielessä, kommentoitiin ”kauheita” piirteitä tai ”rumia vaatteita”. Kaikki tekivät sitä silloin, se oli normaalia. Nykyisin se ei ole.

En ole ikinä kuullut, vieläkään, että meidän lapset olisivat tehneet niin, missään yhteydessä. En ole koskaan kuullut myöskään, että heidän kaverit olisivat tehneet niin. Sen sijaan olen usein kuullut, kuinka lapset kehuvat toisiaan tai toistensa vaatteita, tai sitten omia vaatteitaan tai ulkonäköään. Sitä on niin ihana seurata. Jokainen piirre, vaate ja tyyli on heille ihan yhtä arvokas. Niitä ei laiteta järjestykseen tai lokeroida vain tietynlaisia juttuja kauniiksi tai oikeanlaisiksi. Erilaiset nenät ovat vaan erilaisia neniä, eivät kauniimpia tai vähemmän kauniita. Erilaiset vaatteet ovat kaikki ihan yhtä hienoja. Cooleinta on se, että on sellaiset vaatteet, joista itse tykkää. Ihan sama onko kavereilla samanlaisia vai ei. Tässä mielessä uusi sukupolvi on niin  paljon edellä kuin mun sukupolvi.

90-luvulla syntyneiden sukupolvi kasvoi siihen, että toisten arvostelu ulkonäön perusteella on ihan ok. Nykyisin siitä pyristellään irti, mutta silti se on edelleen monelle vaikeaa. Molemmat ovat yhtä vaikeita: lakata katsomasta toisia arvostellen ja lakata katsomasta itseä arvostellen. Mulle on ollut pitkä matka opetella hyväksymään itseni juuri sellaisena kuin olen. Toisten hyväksyminen ja arvostaminen oli paljon helpompaa. Mulle tärkein tekijä on ollut äitiys. En ole missään tilanteessa halunnut siirtää tapaa arvostella itseäni lapsilleni. Heti kun tulin äidiksi, tein sen päätöksen, että sen täytyy loppua. Alkuun se ei ollut helppoa, piti oikein muistutella itseä, ettei mene peilin eteen puristelemaan makkaroita. Nykyisin se tulee luonnostaan. Tuntuu oudolta ajatella, että menisin vaikka peilin eteen puhumaan ääneen siitä, miten hirveältä näytän.

Lapset ovat saaneet mut ajattelemaan paljon kauniimmin itsestäni ja arvostamaan itseäni enemmän. Vaikka edelleen olen joskus epävarma ulkonäöstäni, olen paljon vähemmän epävarma kuin ennen. Vaikka edelleen ääni pään sisällä saattaa muistuttaa, että en ole oikeanlainen tai joku mun piirre ei ole sellainen kuin toivoisin, en koskaan sano sitä ääneen. Ja pääosin nykyisin pystyn ajattelemaan, että olen kaunis ja hyvä juuri omana itsenäni. Se tuntuu hyvältä.

Kylläpäs lähti ajatus rönsyilemään pelkästään Simsin pelaamisesta, heh! Mutta oli kyllä niin hauskaa, pelattiin varmaan pari tuntia lasten kanssa yhdessä. Lapset saivat suunnitella tulevat unelmahuoneet ja unelmapihan. Saunaa me jäätiin kaipailemaan, pitäisi hankkia joku lisäosa, että sen saisi vielä. Tuli ihana nostalgiafiilis, en ollut pelannut Simsiä vuosikausiin.

Ihanaa viikonloppua kaikille ja tsemppiä tähän tilanteeseen <3 #staysafe 


5x Päivän asut | Asukooste 4

12.03.2020

Olen taas kerännyt arkisia asuja viime viikoilta ja tässä postauksessa esittelen niistä viisi. Säät on vaihdelleet kyllä niin tiuhaan viime aikoina, että huhhuh! Joinakin päivinä on ollut niin keväinen fiilis jo ja jopa kuusi astetta lämmintä, kuten viimeksi tänään. Lisäksi on näkynyt luntakin ja tietysti viime viikonloppuna Himoksella oltiin ihan kunnon ulkoilukamppeissa. Sielläkin tosin lauantaina lämpötila nousi tosi korkeaksi rinteessä. Tuntui ihan, että paistuu niissä laskettelukamoissa. Lasketteluasuja nyt en ihan ottanut tähän mukaan sentään, mutta muita arkisia asukokonaisuuksia kyllä. Täältä tulee:

1. Laskostetut mom jeansit & puhvihihainen paita

Puin ylleni tämän asun, kun nauhoitettiin podcastin jaksoa. Koko asu on korviksia myöden Gina Tricotista. Nämä farkut ovat tosin jo yli vuoden vanhat. Ostin ne ”omassa koossa” kun ihastuin niihin vuosi sitten, mutta sitten kun hengailin niissä pidempään, ne puristivatkin liikaa. Olin jo luopumassa näistä ja ne olivat jonkin aikaa mun kirppispinossa. Tänä keväänä kuitenkin nappasin ne sieltä takaisin ja sovitin ja nyt ne eivät enää puristaneetkaan yhtään, vaan näissä on jopa mukava hengailla. Tykkään näistä laskoksista ja 90-luvun jenkkimammatyylistä. Nää on niin hauskat! Samoin tuo jo edellisessä asukollaasipostauksessa esitelty paita on mun suuri suosikki, mä kertakaikkiaan rakastan sitä.

2. Makuupussitakki, farkut, huppari ja maiharit

Tämä asu eksyi päälle yhtenä kylmempänä aamuna, kun mittari näytti 6 pakkasastetta. Taisikin olla tämän talven ainoa edes etäisesti kunnon pakkanen Helsingissä, mutta sekään ei kestänyt kuin muutaman tunnin, kun jo lauhtui takaisin plussalle. Vedin päälleni hienosti 2017 syksystä asti palvelleen Adidaksen untsikan, eli tuttavallisemmin makuupussitakin, tummanharmaat Gina Tricotin mom jeansit, Bik Bokin harmaan hupparin, niittimaiharit ja Acne Studiosin pipon. Ai että oli mukavaa, kun ei tarvinnut ollenkaan palella.

3. Musta lyhyt neule, farkut ja kamelitakki

Tämä taas oli yksi niitä lämpimämpiä päiviä, kun arvoin, että laitanko päälle paksun villaneuleen ja nahkatakin vai ohuen neuleen ja villakangastakin. Päädyin vielä jälkimmäiseen, mutta sanokaa mun sanoneen, nahkatakki tekee ihan just comebackin! Tämä on yksi mun perusasuista. Ginan jo hieman resut farkut on niin hyvät jalassa, ne on ollut mulla käytössä jo syksystä 2017. Neulepaita on Zarasta, sekin käytössä jo pidempään. Zaran mustat nilkkurit, jotka ovat edelleen tosi ahkerassa käytössä ja Zaran kamelitakki, joka on osoittautunut tämän talven aikana todelliseksi löydöksi. Se on vaan niin monipuolinen ja samaan aikaan sekä lämmin että kevyt.

4. Musta lyhyt neule, mustat farkut ja kamelitakki

No hitsi, täähän on sama asu kuin äskeinen, mutta vaan tummanharmailla farkuilla sinisten sijaan. Nämä on ne samat tummanharmaat Gina Tricotin mom jeansit, jotka taas olivat jo tuossa tokassa asussa. Rakastan näitä ja nämäkin on olleet luottofarkut jo tosi pitkään. Ovat nykyisin huomattavasti löysemmät mulle kuin ennen, mutta siksi juuri niin mukavat.

5. Keltainen neule ja nahkahame

Viimeisenä ehkä tämän koosteen keväisin asu? Joka on kuvattu tällä viikolla, kun mittari näytti kuutta plus-astetta, aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja oli aivan tosi keväinen fiilis. Huolimatta siitä, että tuuli ihan hitosti, kuten varmaan kuvista ja leijuvasta takista ja tuulen tuivertamasta tukasta näkee. Ginan keltainen puuvillaneule on reilun vuoden takaa ja yksi tän hetken ehdottomia lempivaatteita. Ja tuo musta nahkahame on farkkujen lisäksi mun käytetyimpiä alaosia tällä hetkellä. Näistä viidestä tämä asu on varmaan mun oma suosikki, koska kevät!

Sellaisia päivän asuja tällä kertaa. Aika paljon on jälleen menty farkuilla ja niillä vaatekaapin lemppareilla. Tämä on jotenkin ihan mahtavan ajatuksia selkeyttävää tehdä näitä asukollaaseja. Niistä bongaa niin hyvin just ne vaatteet, joilla on eniten käyttöä ja näistä käy ainakin itselleni kiusallisen selväksi mitkä on niitä vaatteita, jotka taas ei ikinä eksy päälle. Koska niitä ei koskaan näy näissä. Erittäin hyvä. Näin voin suorittaa karsintaa vaatekaapissa ja selkiyttää sitä entisestään. Tavoitteena on, että tämän kevään jälkeen kaapissa ei ole mitään sellaista, mitä vain toivoisin käyttäväni, mutta en käytä.

Miten te olette tunnistaneet vaatekaapista omat lempparit? Vinkkejä luopumiseen niistä vaatteista, joita haluaisi niin kovasti osata käyttää ja rakastaa, mutta ei vaan koskaan käytä? Mikä oli lemppari-asu?