Lapsen seksuaalikasvatus

17.03.2020

Aihe liittyy suoraan meidän Yhdessä-podcastin uusimpaan jaksoon, jossa meidän vieraana oli upea erityistason seksuaaliterapeutti (NACS), tietokirjailija Marja Kihlström. Jaksossa avataan meidän itse lapsuudessa ja nuoruudessa saamaa seksuaalikasvatusta ja sitä, miten se on vaikuttanut esimerkiksi meidän omaan kehitykseen ja parisuhteeseen. Jaksossa Marja myös vastaa kuuntelijoiden lähettämiin kysymyksiin liittyen seksuaalikasvatukseen. En itse ole mikään tämän alan asiantuntija, mutta tämän postauksen vinkit ja keinot pohjautuvat Väestöliiton ja THL:n sivuilta kaikille luettavissa oleviin materiaaleihin, sekä Marjan kanssa käytyyn keskusteluun.

Marja sanoo jaksossa hienosti, että seksuaalikasvatus aloitetaan (tai pitäisi aloittaa) jo raskausaikana. Ei sitten, kun lapsi kiinnostuu siitä, mistä vauvat tulee, eikä sitten kun kuukautiset alkaa tai ehkäisystä tulee ajankohtaista, vaan silloin, kun lapsi on vasta mahassa. Miten? No siten, että vanhemmat juttelevat keskenään siitä, miten haluavat toteuttaa seksuaalikasvatusta tulevaisuudessa, mitä parisuhde merkitsee, mitä seksi ja seksuaalisuus merkitsee, millaisia vanhempia he haluavat olla.

Silloin kun ”me ollaan oltu raskaana” x3, ei olla kyllä osattu ajatella tällaista asiaa. Ei me tiedetty 19- ja 20-vuotiaina esikoisen odottajina, että meidän pitäisi osata puhua tällaisista asioista etukäteen, eikä kukaan sitä meille silloin sanonut. Eikä neuvolasta siitä sanottu tokan tai kolmannenkaan lapsen odotusaikana mitään. Toki aina on annettu lippulappusia ja keskusteltu kyllä vanhemmuudesta ja parisuhteesta yleisesti, mutta ihan näin pitkälle ei neuvolassa päästy. Ja kuten Marja sanoikin myös jaksossa meille lohdullisesti, niin ei se haittaa mitään. Me ollaan opittu lennosta, luettu itsenäisesti aiheesta ja seksuaalikasvatusta parhaimmillaan on myös se, että lapset saavat nähdä miten vanhemmat kohtelevat toisiaan, osoittavat hellyyttä toisilleen, puhuvat toisistaan. Ja toki se, miten lapsesta huolehditaan hyvin, miten lasta kuunnellaan ja miten lapsen kehoa ja omia mielipiteitä ja ajatuksia arvostetaan ja huomioidaan arjessa.

Tärkeä huomio on se, että seksuaalikasvatus on iso ja  merkittävä osa vanhemmuutta. Se on myös osa, jolla on ihan valtavan suuri merkitys lapsen tulevaisuuden ja itsetunnon kannalta. Seksuaalikasvatus vaikuttaa niin moneen asiaan, THL:n mukaan ”Seksuaalikasvatuksen tarkoituksena on suojella lasta ja tukea hänen seksuaalista kehitystä, kasvattamalla lasta itsearvostukseen. Itsearvostuksen avulla lapsi pystyy tekemään valintoja, jotka tukevat hänen hyvinvointia eri kehityksen vaiheissa.”

Ei mikään pikkujuttu siis, vai mitä? Se koskettaa meitä kaikkia. Seksuaalikasvatusta on myös se, että ei kerro seksuaaliasioista lapselle mitään. Se, että vaikenee asioista, jotka ovat lapsen hyvinvoinnin kannalta oleellisia ja tärkeitä, antaa lapselle kuvan siitä, että seksuaalisuus on merkityksetöntä. Se vaikuttaa lapsen hyvinvointiin haitallisesti.

WHO:n mukaan ”Lapsen kokonaisvaltainen seksuaalikasvatus kattaa kehoon, itsestä huolehtimiseen, minäkuvaan, itsetuntemukseen, tunteisiin, käyttäytymiseen, ihmissuhteisiin ja turvataitoihin liittyviä asioita. Asianmukaisella ja ikätasoisella seksuaalikasvatuksella voidaan vahvistaa näitä lapsen tietoja ja taitoja ja sitä kautta elämänhallintaa ja itsesuojelua sekä seksuaalisuutta voimavarana.”

Ajattelin listata tähän alle muutaman keinon, joilla me ollaan toteutettu seksuaalikasvatusta ikätasoisesti.

1. Asioista puhuminen niiden oikeilla nimillä. Ollaan puhuttu kaikista kehon osista ihan samalla tavalla ja nimetty niitä alusta asti. Meillä ei puhuta mistään etupyllystä, vaan pimppi on pimppi. Ei myöskään hihitellä kehon osille tai kysymyksille niistä. Jokainen kehon osa on yhtälailla arvokas ja hyvä.

2. Positiivinen ja arvostava asenne itseä ja muita kohtaan. Jokainen ihminen ja keho on arvokas sellaisena kuin on. Ei naureskella toisille, ei vähätellä toisia.

3. Lapsen turvataidot ja uimapukusääntö. Me otettiin turvataitojen opettamisen pohjaksi YLE:n Emmy-palkittu Kehoni on minun -animaatiosarja. Animaatiosarja on merkitty ensimmäistä jaksoa lukuunottamatta K12-merkinnällä, mutta sen voi asiantuntijoiden mukaan vanhemman seurassa katsella yli 3-vuotias. Sarjan neljän jakson tavoitteena on ennaltaehkäistä lapsiin kohdistuvaa seksuaalista häirintää, houkuttelua ja seksuaaliväkivaltaa sekä edistää varhaista puuttumista lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin.  Sarjan avulla tietoa ja opastusta saanut lapsi oppii tunnistamaan häneen kohdistuvan seksuaalisen häirinnän, houkuttelun ja seksuaaliväkivallan sekä kertomaan kokemastaan turvalliselle aikuiselle.

4. Kysymyksiin vastaaminen ikätasolle sopivasti. Kysymysten tueksi on hyvä ottaa esimerkiksi kirja. Me ollaan koettu todella hyvinä kirjoina Vuokko Hurmeen Pikkurillin käsikirja, sekä Anna Fisken Kuinka vauvoja tehdään?. Molemmissa vastataan oikeastaan aikalailla kaikkiin niihin kysymyksiin, mitkä lapsia voivat askarruttaa esimerkiksi vauvan odotuksessa ja syntymässä, seksissä, kehossa ja kaikessa niihin liittyvässä. Suosittelen molempia, muta erityisesti tämä Anna Fisken Kuinka vauvoja tehdään vastasi mun mielestä vielä kokonaisvaltaisemmin kaikkiin kysymyksiin ja siinä oli asiaa nimenomaan näihin liittyen, siinä missä Pikkurillin käsikirja taas käsittelee esimerkiksi lapsen kasvamista ja oikeuksia enemmän kokonaisuutena ja vauvajuttuja ja seksuaalisuutta käsitellään muutamalla aukeamalla. Molemmat kirjat ovat loistavia.

5. Tunteista puhuminen ja niiden sanoittaminen. Kaikki tunteet ovat sallittuja ja niillä on nimi. Lapsi saa olla myös vihainen, surullinen, pettynyt ja ärsyyntynyt. Näytetään, miten tunteita ja erilaisia asioita voi selvittää puhumalla. Osoitetaan rakkautta, lohdutetaan tarvittaessa. Opetetaan rauhoittumaan, rakastamaan, ilahduttamaan, innostumaan ja kaikkea maan ja taivaan väliltä.

6. Kunnioitetaan, jos joku sanoo EI. Ketään ei saa koskettaa, kutittaa, halata tai pussata ilman lupaa. Me ei ikinä pakoteta  lapsia antamaan halia vaikka isovanhemmalle tai kummille, jos lapsi ei itse halua.

7. Ei ikinä vitsailla mistään tyttö- tai poikaystävistä. Jos lapsi esimerkiksi tykkää leikkiä vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa, ei heitetä mitään ”meettekö isona naimisiin” tai ”ootko siihen ihastunut” -läppää. Ei myöskään oleteta, että meidän lapset tulisivat joskus olemaan kiinnostuneita juuri tietyn sukupuolen edustajasta. Ollaan luettu paljon erilaisista ihmisistä, perheistä ja parisuhteista ja arvostetaan kaikkia erilaisia ihmisiä, perheitä ja parisuhteita ihan yhtä paljon.

Vaikka seksuaalikasvatus onkin todella tärkeä juttu, siitä ei kannata ottaa stressiä tai paineita. Jo lukemalla muutamat lyhyet ja hyvin selitetyt ohjeet esimerkiksi Väestöliiton sivuilta, on vanhemmalla melko hyvä pohja lähteä toteuttamaan seksuaalikasvatusta arjessa. Marja Kihlström itse asiassa kirjoittaa tällä hetkellä uutta kirjaa liittyen seksuaalikasvatukseen. Kirja ilmestyy ensi syksynä. Mä aion ehdottomasti kyllä lukea sen, sillä arvostan niin kovasti Marjan empaattista, mutkatonta suhtautumista kaikkeen ja sitä, että hän puhuu asioista niiden oikeilla nimillä.

Aihe on ihan uskomattoman laaja ja tämä yksi postaus on vain pieni pintaraapaisu siihen. Mutta meidän reilun tunnin mittaisessa Yhdessä-podin jaksossa aihetta käsitellään vähän kattavammin ja siellä tosiaan on Marjan vastauksia tavallisimpiin seksuaalikasvatukseen liittyen vanhempien mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Lisää kannattaa myös lukea Väestöliiton sivuilta, missä aiheesta on paljon ohjeita ja videoita.

Kuuntele Yhdessä-podcastin Seksijakso 2, vieraana seksuaaliterapeutti Marja Kihlström:

Spotifyssa

Soundcloudissa

Apple Podcasteissa

Millaisia neuvoja olette saaneet esimerkiksi neuvolasta seksuaalikasvatukseen liittyen? Oletteko keskustelleet näistä asioista jo raskausaikana, vai vasta myöhemmin?


11 Responses to “Lapsen seksuaalikasvatus”

  1. Äiti sanoo:

    Toi on sairasta! Ei ole olemassa mitään kolmatta sukupuolta, me emme todellakaan pidä edes mahdollisuutena sitä että lapsemme aikuisena seurustelisi saman sukupuolen kanssa.
    Se ei vaan ole oikein. On naisia, ja miehiä. Eikä mitään siltä väliltä.
    Sekoittakaa omat lapsenne mutta mun käy sääliksi teidän lapsianne 🙁

    • Nimetön sanoo:

      Kommenttisi on ehkä kärkäs, mutta näen sen taustalla sun pointin.

      Itse olen varhaiskasvattajana järkeillyt asian niin, että sukupuoli on kuin jana, jonka toisessa päässä on tosi poikamaiset pojat (tai miehekkäät miehet) ja toisessa päässä tosi tyttömäiset tytöt (tai naiselliset naiset). Tuolle janalla me jokainen sukupuolessamme asetumme, olematta kukaan toista parempi. Joukossa on vain erilaisia ihmisiä ja erilaisia tapoja kokea oma sukupuoli.

      Olen työssäni kohdannut lapsia, joiden henkinen sukupuoli on ollut vahvasti muuta, kuin heidän ulkoinen, biologinen sukupuolensa. On ollut vanhempia, jotka ovat lapseltaan tämän pyrkineet jyrkästi kieltämään ja vanhempia, jotka ovat antaneet lapsensa olla juuri sellaisia, kuin ovat.
      Kokemusta omasta sukupuolesta ei voi opettaa toiseksi, se tulee luonnostaan, eikä kukaan voi vanhemman toiveesta tai painostuksesta olla muuta kuin mitä on. Lapset (ja aikuiset), jotka eivät saa varauksetta olla sellaisia kuin ovat, muuttuvat onnettomiksi.

      Sukupuoli on monimuotoinen kokemus. Se ei valitettavasti tottele meidän haluamme olla tai olla olematta. Uskon, että jos näin olisi, moni ”erilainen” valitsisi sen ”tavallisen” virran vain päästäkseen helpommalla.

      • V sanoo:

        Sukupuoli ei ole missään nimessä jana vaan spektri. Sen kirjo vaihtelee jo pelkästään erilaisten alkuperäiskansojen keskuudessa, tämä nykyinen binäärinen sukupuolijaottelu on kolonialistista perää. Opiskelkaa jooko näitä asioita pikkasen enemmän, ja nimimerkki ”Äiti”, sun kommenttisi oli aidosti vahingoittava ja vanhoillinen. Itkettää melkein miten noin julmia ihmisiä voi yhä olla olemassa, menkää itseenne.

    • rilla sanoo:

      En tiedä onko kommenttisi trollausta, yhtä kaikki järkyttävä asenne..
      Ei se ole teistä kiinni, mistä sukupuolesta teidän lapsenne kiinnostuu vai kiinnostuuko mistään.
      Korjaisin myös, että sukupuoli-ja seksuaali-identiteetti ovat eri asioita. Henkilö voi olla muunsukupuolinen hetero, tai cis-sukupuolinen (syntymästään nainen/mies) ja homoseksuaali.
      Lapsenne tulevat kohtaamaan näitä asioita ja ihmisiä koulussa ja muussa elämässä, ja lapsen oikeuksissakin on määritelty että lapsella on oikeus seksuaalikasvatukseen. Teidän fobianne eivät saa olla esteenä lapsen ajantasaiselle tiedon saannille.
      Jos jonkun toisen sukupuoli tai seksuaalisuus häiritsee sinua, voit katsoa peiliin ja miettiä mistä ihmeestä se oikein johtuu?

  2. Nimetön sanoo:

    Koen kyllä kasvattaja epäonnistuneeni tällä saralla lasten kasvatuksessa. Ammatti-ihminen.
    Enkä tiedä, onko se vain minä, mutta ei meidän lapset ole kyllä koskaan juuri kyselleetkäät esimerkiksi vauvojen tulemisen perään, että olisi voitu asiasta jutella.
    Meille pippeli on aina ollut pippeli, sana muiden sanojen joukossa, kun taas pimppi ei sanana istu suuhun laisinkaan. On siis ollut jotenkin tosi vaikea keksiä hyvää sanaa tilallekaan. Enkä siis tarkoita, että olisin keksimällä keksinyt minään peitenimeäkään etupylly -tyyliin, mutta kuitenkin.

    Toivon jossain toki myös onnistuneeni. Mutta helppoa se ei ole, sano tämä murrosikäisten vanhempi. Teinit kun ottaisivat tietoa (ja ”tietoa”j vastaan ihan mistä muualta tahansa, kuin omien vanhempien sanelemana.

  3. Äiti sanoo:

    Voit poistaa sen kärkkään kommentin ja tämäkin voi jäädä ilman julkaisua, anteeksi kun sillä lailla kommentoin ilkeästi. Pidän tästä lähtien mielipiteet pääni sisällä 🙂

  4. rilla sanoo:

    Todella tärkeä aihe!

    Joillain aikuisilla on se kuva, että varhainen seksuaalikasvatus lisää ”liian aikaista kiinnostusta” seksuaalisiin tekoihin, vaikka tosiasiassa on todettu että se vähentää seksuaalisuutta loukkaavaa väkivaltaa, myöhäistää seksin tekemisen aloittamista ja auttaa vähentämään esimerkiksi ei-toivottuja teiniraskauksia sekä sukupuolitauteja. Seksuaalikasvatushan ei ole tosiaan mitään pornon näyttämistyä lapsille, vaan ikätasoista tietoa kehosta, tunteista ja seksuaalisuudesta.

    Tuo, että ei vitsailla tyttö-tai poikaystävistä ym. on tosi tärkeä huomio. Moninaisuden ei tarvitse olla mikään päälleliimattu erillinen juttu(tyyliin ”jotkut ihmiset on homoja”), vaan jokainen meistä on seksuaalisuudeltaan moninainen! Normeja voi purkaa inklusiivisella kielenkäytöllä koko ajan.

    Tää ei koske noin pieniä lapsia kuin teidän lapsoset, mutta ehkäisy on myös monille aikuisille vaikea puheenaihe, koska omatkin asenteet saattavat olla kielteiset. Kondomi ja suuseksisuoja ovat kuitenkin ainoita seksitaudeilta suojaavia ehkäisyvälineitä. Myös terveydenhuollon ammattilaiset syyllistyvät ”SITTEN kun siirryt kondomista hormonaaliseen ehkäisyyn”-puheeseen, ikään kuin kondomi olisi vain teinien juttu, tai ehkäisy vain naisen vastuulla. Kortsujen tärkeydestä pitäisi puhua superpaljon enemmän!!! Kaikki tuntemani naiset tietävät miehiä, jotka yksinkertaisesti kieltäytyvät käyttämästä kondomia, ja suureksi järkytyksekseni suurin osa naisista tyytyy tähän tautiriskinkin uhalla. 🙁

    On myös hyvä muistaa, että seksi on muutakin ja joillekin kaikkea muuta kuin penetraatio. Kaikkien seksuaalisuuden ilmaisuun ei myöskään kuulu seksin tekeminen toisen ihmisen kanssa, tai yksin. Jotkut eivät koe seksuaalista halua ja/tai romanttisia tunteita ketään kohtaan. Siksi mielestäni on suorastaan julmaa puhua vaikka lapselleen oletuksin että ”SITTEN kun sinulla on perhe/kumppani/lapsia” tai ”odotan jo että teet minulle lapsenlapsia”. Se voi olla tosi haavoittavaa.

    Onneksi näistä asioista puhutaan yhä enemmän! Olen näitä teemoja läheltä liippaavassa koulutuksessa, ja kaikki opiskelijat (ikähaarukka 20-60 v) sanoivat etteivät ole saaneet seksuaalikasvatusta kotona eivätkä koulussa, tai se on ollut täysin lisääntymiskeskeistä. Nykylapsilla on onneksi vähän parempi mahdollisuus rakentaa terveempää itsetuntoa, identiteettiä ja tunnetaitoja! <3

  5. Sus sanoo:

    Luin just ”keho on leikki”-kirjan, jossa oli tosi paljon hyvää asiaa seksuaalikasvatuksesta! Kirja on suunnattu ammattikasvattajille, eli neuvolaan ja päiväkodin työntekijöille esim, mutta antaa kyllä ihan vanhemmillekin paljon hyvää konkreettista tietoa. Siitä jäi mieleen ”seksuaalikasvatus”-termin tilalle ehdotettu ”kehotunnekasvatus”, joka mun mielestä on ihana! Kuvaa paljon paremmin mistä on kyse, eikä sotke aikuisseksi-mielleyhtymiä pienen lapsen seksuaalikasvatukseen.
    Tärkeä aihe, kiitos kun nostit esiin!

  6. Siili sanoo:

    Hyvä postaus ja tärkeä aihe. 🙂 Minua mietityttää, että jos ja kun asioista on tärkeä puhua oikeilla nimillä, miksi pimppi ja pippeli kuitenkin ovat ok usein asiantuntijoidenkin mielestä. Lempinimiähän nekin ovat. No joo, kyseessä on vakiintuneet termit mutta silti miksi ei sanota vagina/emätin ja penis. Samoin mietin että miksi on syytä pahoitella, jos lapsi näkee tai kuulee vanhempien välistä seksiä. Siksikö, että se on lapselle outoa ja hän on ehkä pelästynyt. Varmasti on hyvin luontevaa vanhempien todeta, että ikävää kun nyt satuit näkemään tällaista, mutta tukeeko siinä samalla sitä ajatusta, että seksissä on jotain väärää… Näistä pohdinnoista varmaan huomaa, että itselläni ei ole lapsia. 😀 Marja on kyllä tosi fiksu ihminen ja fanitan häntä kovasti. Samoin teitä Iina ja Otto. 🙂

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.