Viikon arkikuva 11/52

28.03.2020

Tässä kuvassa me tehdään jotain, mikä ilahdutti mua valtavasti! Nimittäin me pelattiin esikoisen ja keskimmäisen kanssa yhdessä The Sims 4 -peliä. Se oli niin kivaa! Päätettiin yhdessä tehdä meidän perhe ja isot tyypit saivat auttaa mua tekemään juuri meidän perheen näköiset hahmot. Tai ainakin niin meidän näköiset kun me vaan osattiin. Lisäksi alettiin rakentamaan Sims-versiona meidän tulevaa uutta kotia, se vasta hauskaa olikin. Tosin tehtiin ihan liian iso talo meidän talon oikeaan kokoon nähden, tuosta tuli n. kolminkertainen neliöiltään, vaikka pohjapiirros olikin sama. Nauratti lähes messuhallin kokoinen olohuone-keittiö-tila ja kylpyhuone, jossa on vain kaksi suihkua nurkissa ja yksi pyyhetanko seinässä.

Se, mikä mua erityisesti ilahdutti, oli se vaihe kun me suunniteltiin hahmoja. Me analysoitiin meidän koko perheen piirteitä, kun yritettiin tehdä hahmoista meidän näköisiä. ”Äidillä pitäisi olla vähän lyhyempi nenä, ehkä tuo tuossa. Esikoisella on vähän vaaleammat kulmakarvat. Keskimmäisellä on samanlaisia kasvonpiirteitä kuin äidillä. Kuopuksella pitäisi olla vähän vähemmän hiuksia. Ja isille pitää tehdä paljon lihaksikkaammat reidet”.

Tutkittiin toistemme kasvoja ja piirteitä, eikä keneltäkään tullut yhtäkään negatiivista sanaa. Ei meidän lapsilta yleensäkään tule negatiivisia sanoja liittyen omaan tai toisten ulkonäköön, mutta jotenkin oikein havahduin jälkikäteen ajattelemaan tätä asiaa. Silloin kun mä olin lapsi, oli ihan tavallista, että porukalla pelatessa kiinnitettiin huomiota Sims-hahmojen ulkonäköön negatiivisessa mielessä, kommentoitiin ”kauheita” piirteitä tai ”rumia vaatteita”. Kaikki tekivät sitä silloin, se oli normaalia. Nykyisin se ei ole.

En ole ikinä kuullut, vieläkään, että meidän lapset olisivat tehneet niin, missään yhteydessä. En ole koskaan kuullut myöskään, että heidän kaverit olisivat tehneet niin. Sen sijaan olen usein kuullut, kuinka lapset kehuvat toisiaan tai toistensa vaatteita, tai sitten omia vaatteitaan tai ulkonäköään. Sitä on niin ihana seurata. Jokainen piirre, vaate ja tyyli on heille ihan yhtä arvokas. Niitä ei laiteta järjestykseen tai lokeroida vain tietynlaisia juttuja kauniiksi tai oikeanlaisiksi. Erilaiset nenät ovat vaan erilaisia neniä, eivät kauniimpia tai vähemmän kauniita. Erilaiset vaatteet ovat kaikki ihan yhtä hienoja. Cooleinta on se, että on sellaiset vaatteet, joista itse tykkää. Ihan sama onko kavereilla samanlaisia vai ei. Tässä mielessä uusi sukupolvi on niin  paljon edellä kuin mun sukupolvi.

90-luvulla syntyneiden sukupolvi kasvoi siihen, että toisten arvostelu ulkonäön perusteella on ihan ok. Nykyisin siitä pyristellään irti, mutta silti se on edelleen monelle vaikeaa. Molemmat ovat yhtä vaikeita: lakata katsomasta toisia arvostellen ja lakata katsomasta itseä arvostellen. Mulle on ollut pitkä matka opetella hyväksymään itseni juuri sellaisena kuin olen. Toisten hyväksyminen ja arvostaminen oli paljon helpompaa. Mulle tärkein tekijä on ollut äitiys. En ole missään tilanteessa halunnut siirtää tapaa arvostella itseäni lapsilleni. Heti kun tulin äidiksi, tein sen päätöksen, että sen täytyy loppua. Alkuun se ei ollut helppoa, piti oikein muistutella itseä, ettei mene peilin eteen puristelemaan makkaroita. Nykyisin se tulee luonnostaan. Tuntuu oudolta ajatella, että menisin vaikka peilin eteen puhumaan ääneen siitä, miten hirveältä näytän.

Lapset ovat saaneet mut ajattelemaan paljon kauniimmin itsestäni ja arvostamaan itseäni enemmän. Vaikka edelleen olen joskus epävarma ulkonäöstäni, olen paljon vähemmän epävarma kuin ennen. Vaikka edelleen ääni pään sisällä saattaa muistuttaa, että en ole oikeanlainen tai joku mun piirre ei ole sellainen kuin toivoisin, en koskaan sano sitä ääneen. Ja pääosin nykyisin pystyn ajattelemaan, että olen kaunis ja hyvä juuri omana itsenäni. Se tuntuu hyvältä.

Kylläpäs lähti ajatus rönsyilemään pelkästään Simsin pelaamisesta, heh! Mutta oli kyllä niin hauskaa, pelattiin varmaan pari tuntia lasten kanssa yhdessä. Lapset saivat suunnitella tulevat unelmahuoneet ja unelmapihan. Saunaa me jäätiin kaipailemaan, pitäisi hankkia joku lisäosa, että sen saisi vielä. Tuli ihana nostalgiafiilis, en ollut pelannut Simsiä vuosikausiin.

Ihanaa viikonloppua kaikille ja tsemppiä tähän tilanteeseen <3 #staysafe 


10 Responses to “Viikon arkikuva 11/52”

  1. Avatar Ihmetys sanoo:

    Miksi puhut nykyään lapsista esikoisena, keskimmäisenä ja kuopuksena? Tai isommat, taapero jne. En siis tarkoita kritiikkinä, ihmettelen vaan kun aikaisemmin olet puhunut nimillä ja heidän kaikki etunimetkin olet kertonut täällä.

  2. Avatar Maria sanoo:

    Olen 90-luvun lapsi eikä omassa kaveripiirissä ollut SIMS-hahmojen ulkonäön tai vaatteiden arvostelua eli kai tässäkin on alueellisia eroja. Särähti vaan korvaan tuo, kun kuulosti yleistämiseltä.

    • Avatar Anskukka sanoo:

      Tämä sama minulla osui silmään, en muista että meilläkään olisi 90-luvulla syntyneiden kavereiden kanssa ollut mitään arvostelua hahmojen ulkonäöstä tai vaatteista. Mutta Sims oli kyllä ihan mahtava peli silloin aikoinaan! Välillä miettii, että osaisikohan siihen enää näin aikuisiällä eläytyä samalla tavalla kuin silloin nuorena :D

  3. Avatar lillamy sanoo:

    Te ootte kyllä aivan ihana perhe, toivottavasti saan joskus omat lapsenikin kasvatettua yhtä hienosti kuin te <3 Sims oli joskus ihan paras peli, muistan kuinka sen parissa meni oikeasti tunteja, varmaan päiviäkin! Mulla on ollut Sims1, Sims2 ja Sims3 :D

    Minkä takia muuten nykyään sun blogia pystyy lukemaan vain, jos on katsonut ensin mainokset? Nytkin tässä pyörii Electroluxin mainos, jossa lukee "Pääset jatkamaan tekstin lukua katsottuasi alla olevan mainoksen:" ja sen jälkeen pitää katsoa mainosvideo ja valita oikea vaihtoehto kysymykseen "Missä maassa Electroluxin intuitiivinen keittiölaitevalikoima on suunniteltu?". Jos vastaa väärin, ei eteenpäin pääse. Tämä ei ehkä ole iso juttu, mutta mielestäni kyllä tosi ikävä :(

  4. Avatar Nina sanoo:

    The Sims-pelisarja on parasta ikinä! Suosittelen vähän aikaa pelaamaan pelkällä peruspelillä ja sitten vasta ostamaan lisäosia (niihin kannattaa tutustua huolella, itselle on tullut pari pettymystä vastaan). Ja kannattaa katsoa youtubesta erilaisia rakennustutoriaaleja, esim. Nedde ja Shiny tekevät hienoja taloja!

  5. Avatar P sanoo:

    Ihana postaus, tuli hyvä mieli tästä ja myös tärkeitä sekä samaistuttavia pohdintoja!

  6. Avatar nipsu sanoo:

    Hei!

    Pidän blogistasi, ja mielelläni jatkaisin sen lukemista, mutta ikäväkyllä nämä uudet mainokset taitavat käännyttää useammankin lukijan pois. Ymmärrän, että bloggaajankin on saatava tulonsa, eikä siinä mitään ongelmaa, mutta jos blogitekstin lukiakseen pitää ensin katsoa joku mainosvideo ja vastata kysymykseen, niin sitten mielummin jätän postauksen lukematta.. Toivottavasti olen ainoa ”laiska”, eikä tämä veroita sinulta liikaa lukijoita! Ja tietysti toivon, että asiaan tulisi joku muutos ja videot poistuisivat. Mukavaa kevättä jokatapauksessa!

    • Avatar Nimetön sanoo:

      Olen lukenut näistä uusista mainoksista blogin kommenttikentästä (tässäkin jo pari viestiä), mutten itse törmännyt niihin vielä lainkaan.
      Mikä juttu ja miksi ilmestyvät vain toisten kiusaksi?

  7. Avatar Pilvi sanoo:

    Hei! Mulla onnistuu blogitekstin lukeminen ilman mainosten klikkailua..

  8. Avatar Nimetön sanoo:

    Olis muuten tosi hienoa, jos tiheän postautahdin sijaan joku bloggaaja vielä vaivautuisi vastaamaan lukijoiden kysymyksiin ja kommentteihin.
    Tässä niitä taas seisoo, kysymyksiä, ilman vastauksia. Ihan aiheellisiakin mielestäni nuo.

    Eikä ole vain tämän blogin ”ongelma”, vaan jo selvästi vakiintunut tapa isommassa kuvassa.

    Vastaamisesta ei varmaan synny tilastofaktaa, josta kukaan mainostaja olisi valmis maksamaan. Vuorovaikutusta siitä toki syntyisi, jota taas lukija jaksaisi arvostaa.

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.