9 vuotta sitten naputtelin ensimmäisen blogipostaukseni ikinä. Mua vähän jännitti millaisen vastaanoton se saa, kiinnostuuko kukaan, tuleeko tästä mitään. Linkkasin postauksen Facebookiin ja Irc-galleriaan, jota satunnaisesti silloin edelleen käytin. Ei mulla ollut mitään odotuksia siitä, millaista bloggaaminen on, olin valmistautunut siihen, että voisin lopettaa vaikka heti, jos se ei tunnukaan omalta jutulta. Mutta tässä sitä ollaan yhdeksän vuotta myöhemmin edelleen. Yllätyksekseni touhu vei mut täysin mukanaan ja täysin puhekielisistä, lyhyistä höpötyksistä ja automaattiasetuksilla otetuista kuvista ollaan edetty tähän missä nyt ollaan.
Tuntuuko näin yhdeksän vuoden jälkeen siltä, että kaikki on jo sanottu? Ei todellakaan. Blogi on muuttanut muotoaan, kehittynyt ja kasvanut mun mukana aina ja ehkä siksi sanottava ei ole loppunut kesken. Ja se tulee varmasti muuttumaan ja kehittymään jatkossakin sitä mukaa kun mun elämäkin muuttuu, kasvaa ja kehittyy. En ole koskaan rakentanut blogiani vain yhden teeman ympärille, vaan se on aina ollut jatkuvaa erilaisten aiheiden iloista sekamelskaa.
Tänä keväänä suurempaan rooliin ovat nousseet piha-, remontointi- ja sisustushommat meidän muuton mukana ja nekin olette ottaneet ilahduttavan hyvin vastaan. Toisinaan tämä on ollut raskaus- tai vauvapainotteinen blogi. Joskus suuremmassa roolissa ovat olleet vaatteet ja kosmetiikka tai mielipiteet ja ajankohtaiset aiheet ja joskus taas arki tai parisuhde. Blogi muuttuu jatkuvasti, mutta jatkuvassa murroksessa olen pitänyt tärkeänä sitä, että säilytän oman äänen ja tyylin, kaikessa mistä kirjoitan.
Se tuntuu valtavan hienolta, että vaikka blogin aiheet ja painotus ovat aina muuttuneet, niin moni lukijoista on pysynyt mukana sieltä alusta asti. Edelleen saan lähes päivittäin viestiä joltakin lukijalta, joka on seurannut jo ihan ekasta postauksesta lähtien. Moni teistä on kasvanut teinistä aikuiseksi tämän blogin parissa, kuten myös minä itse. Viimeksi eilen sain viestin myös uudelta seuraajalta, joka oli alkanut kahlaamaan blogia alusta asti nyt. Uusia mahtavia tyyppejä tulee mukaan päivittäin ja olen teistä ihan jokaisesta todella kiitollinen.
Viime vuonna 8v-synttäripostauksessa kirjoitin näin: ”Tänään me otettiin nämä kuvat kaikessa rauhassa työpäivän aikana, sillä aikaa kun taapero oli hoidossa keskimmäisen kanssa ja esikoinen koulussa. Nämä meidän rauhalliset kahdenkeskiset työ-ja koulupäivät ovat yksi hienoimpia asioita, joita tämä blogi on meidän perheelle mahdollistanut.”
Tänä vuonna taas olen erityisen kiitollinen siitä toisesta ääripäästä: että olen tänä poikkeusaikana pystynyt työskentelemään normaalisti, vaikka kaikki kolme lasta ovat olleet jo kahden kuukauden ajan kotona. Rauhalliset kahdenkeskiset työ- ja koulupäivät ovat muisto vain, mutta toisaalta, tämäkin on saatu toimimaan. Pian poikkeusajan perään edessä on lasten 10 viikon kesäloma, jolloin he ovat myös kaikki kotona ja minä teen töitä ja Otto ammattikorkean kesäkursseja. Meidän pitkien kesälomien perinne on ollut tänä aikana suureksi avuksi.
Olemme jo konkareita siinä, miten normaalia työarkea pyöritetään samalla kun lapset ovat kotona ja heille pystytään tarjoamaan tekemistä ja seuraa sekä tarvittavat viisi ateriaa päivässä. Toki esikoisen etäkoulu on tuonut oman mausteensa tähän aikaan, mutta suurimmaksi osaksi tämä on ollut meille ihan tavallista arkea, josta on jo vuosien kokemus ja toimivat rutiinit. Olemme tottuneita viettämään paljon aikaa toistemme kanssa ja nautimme siitä kaikki, joten se ei tunnu raskaalta tai ärsyttävältä. Se on ollut valtavan iso etu tänä aikana.
Hienoimpia asioita, joita olen saanut kokea tehdessäni tätä blogia, ovat olleet Ihanat erilaiset perheet -haastattelut. Ne ovat olleet ihan sanoinkuvailemattoman herkistäviä kokemuksia ihan jokainen. On ollut niin hienoa tavata täysin erilaisia perheitä ja kertoa niin monen perheen tarina. Haastattelut ovat olleet tauolla viimeiset kaksi kuukautta tämän poikkeustilan vuoksi, mutta nyt kun rajoituksia aletaan purkaa, uskallan ehkä jossain vaiheessa jatkaa haastatteluita, jos se perheille sopii. Mutta toki vain ulkona ja vähintään kahden metrin turvavälin päästä. Onneksi mulla on 75mm objektiivi, jonka kanssa pitää kuvata super kaukaa, jotta saa kauniita potrettikuvia. Sen kanssa uusi haastattelu ja kuvaukset sujuisivat turvallisesti, vaikka tulee kyllä olemaan kauheaa, kun ei voi kätellä tai halata!
Vaikka blogi muuttuu ja aiheet vaihtuvat, haluan jatkossakin säilyttää sen yhden teeman, joka blogissa on alusta asti kulkenut mukana. Positiivisen perhe-elämän. Oli kyseessä sitten meidän perhe tai toisen perheen tarina, haluan jatkossakin tuoda esiin perhe-elämää positiivisessa valossa, kuten olen tehnyt jo yhdeksän vuoden ajan kaiken muun rinnalla. Viimeisen vuoden aikana mediassakin on alettu pikkuhiljaa puhumaan perhe-elämästä joskus myös positiiviseen sävyyn, jaettu niitäkin uutisia, joissa kerrotaan perheiden onnellisuudesta ja hyvistä asioista. Toivon, että se on nouseva trendi. Että nyt ja tulevaisuudessa ihan kaikenlaiset perheet saisivat äänensä kuuluviin, että kaiken ikävän ja raskaan rinnalla olisi myös iloa, onnea ja rakkautta. Mitä enemmän perhe-elämän kaikista puolista mediassa puhutaan, sitä realistisempaa kuvaa siitä voidaan välittää.
Ensi vuonna vietetään blogini 10-vuotisjuhlavuotta ja aion ideoida sinne jotain huikeaa, jotain, mitä me voidaan kokea yhdessä. Jotain isompaa kuin koskaan aiemmin. Mulla ei ole aikomustakaan pysähtyä, lopettaa tai luovuttaa vaan pyrin eteenpäin vähintään yhtä kovasti kuin aina ennenkin. Vaikka tässä samalla on tullut 9 vuotta ikää lisää, yritän välttää sitä, että muuttuisin dinosaurukseksi historiasta. Haluan pysyä mukana, haluan ottaa haltuun uusia asioita ja uusia tapoja kommunikoida ja tehdä mun työtä.
Valtavan suuri kiitos teille jokaiselle, jotka olette siellä. Olit sitten uusi tai vanha lukija, instaseuraaja, satunnainen selailija tai Facebook-sivun superfani. Kiitos, että olet ja toivottavasti olet jatkossakin <3 Tähän synttäripostaukseen on perinteisesti saanut kommentoida ja kertoa itsestään. Rakastan lukea keitä te olette, mistä tulette ja mikä teidän tarina on. Joten jos haluat kertoa itsestäsi, sana on vapaa <3 Kiitos jos kommentoit!
Jos blogin historia kiinnostaa, tsekkaa nämä:
Lämpimät onnittelut ja iso kiitos hienosta blogistasi!!:) <3 On ollut ilo sitä lukea 🙂
Mukavaa viikonloppua koko perheellenne!<3
Ida Kotona kaupungissa -blogista
http://www.lily.fi/blogit/kotona-kaupungissa
Ps. Olet niin kaunis näissäkin kuvissa!!
Mun täytyy myöntää etten muista yhtään koska aloitin aktiivisen blogisi lukemisen.. Muistan kuitenkin että 2013 jo luin blogia että onhan siitäkin jo jokunen vuosi 😁
Onnea 9-vuotiaalle blogille! Mä olen viisikymppinen, oululainen kahden tyttären äiti, joista esikoinen asuu jo omillaan, kuopuskin on teini. Teen päivätyöni lasten parissa, ja seuraan useita perheblogeja pysyäkseni kärryillä siinä, mitä lapsiperheille Suomessa kuuluu, mitkä asiat puhututtavat milloinkin. Sun blogia kyllä seuraan ihan huviksenikin, tykkään valtavasti sun jutuista sekä sun ja Oton tavasta olla vanhempia. Toivon blogillesi paljon upeita lisävuosia!
Onnittelut 9-vuotisen blogiuran johdosta! 🙂 Kaikki synttärit mukana juhlineena on ollut ilo seurata juurikin sitä, että blogi kehittyy ja muuttuu sinun ja teidän elämänne mukana. Lapset kasvaa koko ajan, ja kohtaatte uusia vaiheita perheenä joka vuosi, mikä rikastuttaa sisältöä.
Minua kiehtoo myös sinusta välittyvä päämäärätietoisuus, ja uskonkin, että kovalla työllä tulet saavuttamaan vielä kaiken minkä haluat. Kiitos, kun pidät meidät matkassa mukana! 🙂
Heippa ja onnea 9 vuotiaalle blogille!
Kiitos blogistasi. Olen ollut mukana alusta saakka ja blogisi on ollut tärkeä osa matkassani äidiksi. Taaperon välikausivaatteita miettiessä olen etsinyt blogistasi apuja, lasta toivoessani olen joskus kirjoittanut sinulle kuinka haluaisin samanlaisia jouluperinteitä kuin teillä on, yksinhuoltajuuttani kipuillessani olen pitänyt mielessäni kuinka hienosti äitisi on kasvattanut sinut ja kuinka olet saanut ydinperheen aikuisena, ettei yksinhuoltajuuteni ehkä ole minunkaan tyttäreni tulevaisuuden tiellä.
Onnea täyttä kymppiä lähestyvälle blogille! 🙂 Itse löysin blogisi syksyllä 2017, kun googlailin hääjuttuja omia, alkuvuoden 2018 häitä varten. Tykästyin tyyliisi ja luin iltalukemisena kirjan sijasta blogisi alusta siihen hetkeen saakka 😀
Olen kolmeakymppiä lähestyvä opeihminen, perheeseen kuuluvat mies ja kaksi koiraa. Asumme vuokralla, eikä omistusasunto tule vielä aikoihin kyseeseen. Melko erilainen elämäntilanne siis kuin sinulla, mutta ehkäpä juuri se on yksi syy, miksi roikun edelleen mukana 🙂 Hyviä, onnekkaita blogivuosia tästä eteenpäinkin! 🙂
Mä niin muistan, kun löysin sun blogin. Muistan kun Tiara syntyi ja muistan mitä sulla oli päällä Tiaran ristiäisissä. Muistan, kun kerroit kuinka olit vahingossa möläyttänyt Tiaran koko nimen äitisi kuullen vaikka alunperin se piti paljastaa vasta ristiäisissä. Muistan metroasemalla otetut kuvat missä tais olla punavalkoraitainen paita ja punainen laukku ja leopardi kengät? Muistan kun lähdit synnyttämään Tiaraa ja muistan sen kuvan, joka otettu edellisenä päivänä Tiaran syntymästä teidän parvekkeella ja irvistit siinä jotenki ja sulla oli samanlainen villatakki päällä ku mulla juuri silloin kun sitä luin XD siis apua mitä muistoja. Mut oon ihan ihan alusta asti ollut mukana. Mä rakastan tätä blogia juuri sen ”tavallisuuden” takia ja teidän perhe elämän seuraamista. Tässä on vaan jotain! Oon seurannut tätä jo 9 VUOTTA. Siis ihan järkyttävän pitkä aika. Ja ei tietoakaan, että lopettaisin 😂 enhän mä osais ees olla pois täältä 🤭 parasta on myös vuorovaikutus sun kanssa! Kun sulle laittaa ihan pöntöistä jutuista viestiä ig:hen ja sä vastaat aina! Siitä tulee niin hyvä mieli vaikka juttu oisin ollut maailman noloin ja hassuin 😂 muistan kun törmäsin teihin prismassa ja hihittelin yksin et kääk. En uskalla sanoa mitää XD ja muutaman kerran oon teihin törmännyt. Enkä saa sanottua mitää 🤣 tämmösiä muistoja! Ihana seurata tätä sun matkaa 🤩
Seuraamaan olen tainnut alkaa vähän ennen kuin aloit odottaa Zeldaa. 🙂 Sinun blogi ei kosketa omaa elämääni / elämäntilannettani yhtään, mutta mukana on näköjään pysytty siitä huolimatta. 😀
Erityisesti positiivinen näkökulma lapsiperhearkeen vetää puoleensa! Itsellä ei ole lapsia enkä tiedä edes haluanko, osittain ehkä siksi että lapsiperhearjesta on muodostunut niin negatiivinen kuva. Täältä blogista saa vähän toivonkipinää että ehkä siitä selviäisi itsekin vaikka lapsia tulisi. 😀
Onnea sulle ja 9-vuotiaalle blogille! Alotin lukeen tätä blogia ehkä vuonna 2014, jolloin olin 9-luokkalainen, tai jopa aiemmin. Silloin luin paljon muitakin blogeja, mutta pari viimeistä vuotta tää on ollu ainoa blogi jota luen. Vaikka blogit ei ookkaan enään se juttu, tää sun blogi ei oo jotenki sellanen samanlainen, kuin ne blogit sillon joskus, ja ehkä seki on yks syy, miks luen tätä edelleen, ja aion lukea jatkossakin. Mutta se tärkein syy, miks tälleen 21-vuotiaana ja aivan eri elämäntilanteessa olevana luen tätä sun blogia, on se positiivisuus, mitä levität ympärille. Toki mulla myös kiinnostaa suurin osa asioista mistä kirjotat sun blogissa, mut tykkään niiin paljon sun positiivisesta elämänasenteesta! Oon samaa mieltä kuin sinä, että elämää voi kattoa positiiviselta näkökannalta, vaikka siihen kuuluukin monenlaisia tilanteita ja fiiliksiä. Miks elämässä tarvis takertua aina vaan siihen negatiiviseen, kun elämässä on niin paljo positiivista. Ja jos elämä on paljo kivempaa ku miettii niitä positiivisia asioita negatiivisten sijaan, niin totta kai sitten kannattaa elää positiivisen kautta. Toinen huippu asia sun blogissa on se, että kerrot myös perhe-elämän positiivisista puolista, joista ei nykyaikana välttämättä kovin monelta suunnalta enää kuule.
Kiitos paljon ihanasta blogista ja positiivisesta asenteesta!
Minä olen lukenut blogiasi säännöllisesti ehkä kolme tai neljä vuotta, mutta kommentoinut vain harvoin. Aloin seurata blogiasi, kun törmäsin siihen blogivirrassa ja hoksasin, että olemme käyneet samaan aikaan samaa lukiota. Ihailen aikaansaavaa ja napakkaa asennettasi. Puhut tärkeistä asioista ja kirjoitat kiinnostavasti. Yhteistä on sama ikä, sama lapsilukumäärä ja myös se, että olemme molemmat toteuttaneet urahaaveitamme lapsiperhe-elämän rinnalla. On ihana että kirjoitat siitä, miten paljon lapset antavat, ja miten paljon on mahdollista myös elää ja toteuttaa lasten kanssa. Itse valmistuin kaksi vuotta sitten äidinkielen opettajaksi, ja sain tänä keväänä vakituisen työpaikan lukion äidinkielen opena. Blogisi ja yrityksesi ovat hienoja saavutuksia. Onnea blogille ja sinulle! Kiitos kun kirjoitat. <3
Onnea! Sulla on mahtava blogi ja täällä kanssa pitkään jo seurattu. Ensimmäisen kerran eksyin blogiisi kun olin raskaana ja nyt tyttö täyttää jo kuusi. Upeita kuvia susta <3
Apua onko siitä jo 9 vuotta, kun luin sun ekan postauksen!? Vauvakuumeisena 18-vuotiaana. Paljon on kyllä kerinnyt tapahtua meilläkin. On menty naimisiin, saatu viisi lasta ja ostettu omakotitalo. Sun blogia on niin ihana lukea just positiivisuuden takia. Voi kun kaikki osaisi arvostaa just sitä perusarkea perheen kanssa. Onnea blogi 9v!!
Wau, onpa todella upea haalari, mistä se on? Onnea blogisynttäreistä, itsellä tulee nyt 5 vuotta täyteen aktiivisena seuraajana.
Innolla odotan tulevia postauksia, teet erinomaista työtä!
Ihanaa synttäripäivää 9 vuotiaalle blogille! Mä oon 2 lapsen äiti ja aloin seuraa sun blogia joskus 2013 epäsäännöllisesti. Säännöllisesti aloin lukeen Novan odotus aikana kun oma esikoiseni on kuukauden nuorempi teidän kuopusta. Oli ihana lukee millasta toisen raskaus ja vauva arki on, kun omissa kavereissa ei juurikaan vauvoja vielä sillon ollut niin kokemuksia ei kukaan ollu kertomassa.
Onnea 9-vuotiaalle blogille!
En suoraan sanottuna edes muista, milloin aloin blogia lukemaan ehkä 7-8 vuotta sitten. Mutta odotan edelleen yhtä mielenkiinnolla mitä postailet. Blogistasi on tullut minulle vielä merkityksellisempi nyt, kun on itselläkin lapsi. Olen palannut vauva-ajan postauksiin etsien vinkkejä ja suosituksia talvipukeutumiseen, tarpeellisiin tavaroihin tai toimivaan vaatekaappiin.
Viimeaikoina on ollut erityisen ihanaa lukea teidän talojutuista, kun oman ostaminen alkaa olemaan enemmän realiteetti kuin kaukainen haave.
Lisäksi tapasi kirjoittaa perhe-elämästä positiivisesti on ihana ja raikas. Se muistuttaa itseäkin hakemaan positiivisia näkökulmia, etenkin niinä kauhuhammasöinä jolloin kukaan ei perheestä nuku. 😀
Kiitos että kirjoitat. ❤
2012 abiturienttina (todennäköisesti kirjoituksiin lukemista vältellen) aloin lukemaan blogiasi ja matkassa olen edelleen mukana! Näihin vuosiin mahtunut muutto lapsuudenkodista kumppanin kanssa yhteiseen kotiin, opiskelua x2, työelämää, oman kodin hankintaa, vauvahaaveita, odotusaika, synnytys ja vauva-arki sekä häiden suunnittelu.
Erityisesti lapsiasioihin oon aina kiinnittänyt huomiota teksteissäsi ja nyt esikoisen äitinä haluan osaa sinun esimerkkisi pohjalta olevaa kasvatusmetodia toteuttaa sekä tänään että tulevaisuudessa. (Esim. Jos jokin aiheuttaa vain sotkua, ei sitä tarvitse automaattisestani kieltää tekemästä!)
Onnea siis vielä kerran blogisynttäreiden johdosta, ensi vuonna sit pyöreiden juhlintaa!
Onnea 9-vuotiaalle blogille 🥳! Näytät upealta tämän postauksen kuvissa. Mä olen tainnut tulla mukaan säännölliseksi lukijaksi, kun odotit teidän kuopusta. Mulla on kaksi tytärtä, 5 ja 2v, ja aviomies, asumme Oulussa ☺️ Oon sua viitisen vuotta vanhempi. Teidän perheen juttuja on kiva seurata, koska teillä on tosi lämminhenkinen meininki ja vaikutatte Oton kanssa tosi lämpimiltä vanhemmilta. Oon tosi iloinen teidän puolesta, että löysitte unelmienne kodin 😌 Kuuntelen aktiivisesti myös Yhdessä-podia. Ihanaa kesän alkua!!
Onnea blogisynttäristä! Olen seuraillut blogiasi säännöllisen epäsäännöllisesti kanssa jo vuosia. On tosiaan hurjasti muuttunut niin sisällöllisesti kuin ulkoasultaan. Itse kaipailen blogeilta tuota alkuaikojen elämänmakua. Vaikka nykyisessä ”ammattimaisessa sisällöntuottamisessa” on toki puolensa, niin välillä harmittaa kun kaikki sisältö on niin kovin laskelmoitua. Tämä koskee siis mielestäni yleisesti kaikkia palkkaa saavia blogeja. Kaipaan täydellisten, lavastettujen, samnlaisten, vaikkakin toki kovin kauniiden kuvien sijaan hetkiä tavallisesta elämästä. Ja kaipaan loppuunasti hiottujen, draamankaareltaan kaupallisten postausten ja yhteistöiden sijaan spontaaneja selostuksia eletyistä hetkistä. Ymmärrän toki miten miten ja miksi blogit ovat nykyään sellaisia kuin ovat, mutta usein jäävät harmiksi puoliksi lukematta, kun kuulostavat niin puiselta puurtamiselta, joista puuttuu alkuaikojen puhdas into.
Siitä huolimatta pysyn toki lukijana ja toivotan onnea myös tuleviin vuosiin😊
Onnea 9-vuotisesta blogiurasta Iina! <3
Mä aloin säännöllisesti lukea tätä blogia vuonna 2016, eli pian neljä vuotta sitten. Koska usein näkee päinvastaisia kommentteja, niin kerron, että mä rakastan ammattimaisuutta, jolla blogia pidät. Arvostan laadukkaita kuvia ja tarkkaan mietittyjä tekstejä + Ihanat erilaiset perheet -sarja on upea!
Mä olen 25v., asun Tampereella ja opiskelen yliopistossa. Olen ollut pian kolme vuotta naimisissa ja vauvakuumeilen mieheni kanssa (on rohkaisevaa seurata teidän ihanaa perhe-elämäänne!).
9 vuoden kuluttua tämä blogi onkin jo täysi-ikäinen! <3
Onnea 9-vuotiaalle blogille! Olen ollut vakkarilukijana varmaan kolmisen vuotta, en muista miten alunperin tänne eksyin. Olen paljon vanhempi kuin sinä ja ihan eri elämäntilanteessa, mutta rakastan blogiasi. Minulla on kolme jo kotoa muuttanutta lasta.
Tykkään positiivisesta ja määrätietoisesta asenteestasi ja blogisi monipuolisuudesta. Ja on ihanaa, että kirjoitat kunnon pitkiä postauksia ja säännöllisesti.
Tekstejäsi on nautinnollista lukea, kirjoitat hyvää suomen kieltä, mitä ei voi sanoa valitettavan monesta blogin kirjoittajasta.
Hyvää kevättä koko teidän perheelle!
Onnea 9-vuotiaalle blogille! Olen ollut vakkarilukijana varmaan kolmisen vuotta, en muista miten alunperin tänne eksyin. Olen paljon vanhempi kuin sinä ja ihan eri elämäntilanteessa, mutta rakastan blogiasi. Minulla on kolme jo kotoa muuttanutta lasta.
Tykkään positiivisesta ja määrätietoisesta asenteestasi ja blogisi monipuolisuudesta. Ja on ihanaa, että kirjoitat kunnon pitkiä postauksia ja säännöllisesti.
Tekstejäsi on nautinnollista lukea, kirjoitat hyvää suomen kieltä, mitä ei voi sanoa valitettavan monesta blogin kirjoittajasta.
Hyvää kevättä koko teidän perheelle!
Mä olen myös seurannut lähes alusta asti, säännöllisesti muistaakseni siitä kun Tiara syntyi 🙂 Nyt kuitenkin pakko kysyä ihan off-topic kysymys: mikä/mistä tuo tämän postauksen kuvissa näkyvä kaulakoru on?