Sinne se meni. Oudoin kevät ikinä. Ja nyt on kesäloman ensimmäinen päivä. Tämä kevät tuntui samaan aikaan tosi pitkältä ja samaan aikaan meni ihan yhdessä hujauksessa. Meille tapahtui tänä keväänä niin paljon. Paljon enemmän kuin ikinä osasin vuoden ensimmäisenä päivänä aavistaakaan.
Kun söin aamupalaa 1.1.2020 ei mielessä kyllä ollut, että ollaankohan kaikki tänä keväänä kaksi kuukautta eristäytyneinä omiin koteihin. Enkä osannut arvata sitäkään, että tänä keväänä me vihdoin löydettäisiin se meidän unelmien koti. Toki sitä kodin löytymistä toivoin uutena vuonna kun kello löi 00.00, olenhan salaa leikisti taikauskoinen hömppä. Mutta en silti arvannut. En oikeasti arvannut, että kevät toisi meidät tänne.
Maaliskuussa maailma ja elämä muuttui yhdessä viikossa enemmän kuin se on muuttunut koko mun aikuisuuden aikana. Viikon sisällä teimme ostotarjouksen asunnosta ja Suomi siirtyi poikkeustilaan. Tuntui uskomattomalta, miten kaikki vaan yhtäkkiä tyhjeni. Miten kaupassakäynnistä tuli pelottavaa ja miten niinkin tavallinen asia kuin laivareissu alkoi yhtäkkiä tuntua täysin utopistiselta ajatukselta.
Mutta niin siihenkin vaan tottui. Kotona olosta tuli uusi normaali. Halaukset ja kättelyt elokuvissa alkoivat tuntua oudolta. Haudattiin suunnitelmat Oton ja hänen ystävänsä ysäri-megakolmekymppisistä kesällä. Lakattiiin suunnittelemasta road trippiä. Järjestettiin tekemistä kotiin kasvimaan ja remontoinnin merkeissä. Kiinnityimme vahvemmin kotiin ja toisiimme. Jos mahdollista, hiouduimme entistäkin tiiviimmäksi yksiköksi perheenä.
Kaksi kuukautta poikkeusarkea ja nyt vanhaan normaaliin asteittain palaaminen tuntuu kutkuttavan jännittävältä. Ylihuomenna avataan osittain ravintolat, matkustaminen kotimaassa on turvallisuus huomioiden hallituksen mukaan jopa suositeltua ja nyt lapsilla on kesäloma. Ihan samanlainen kymmenen viikon kesäloma kuin aiempinakin vuosina. Nyt ollaan kesän kynnyksellä ja ilmassa on toivoa.
Olen valtavan onnekas, kun olen saanut viettää tätä kevättä perheen kanssa. En ole kärsinyt yksinäisyydestä ja silloin kun tilanne ja tulevaisuus on ahdistanut tai pelottanut, olen voinut turvautua Ottoon. Olen voinut keskittää ajatukset perheeseen ja töihin ja se on pitänyt pään kasassa pahimman yli. Nyt kun kaikki alkaa pikkuhiljaa normalisoitua, alkaa vasta tajuta mitä kaikkea tässä on tapahtunut. Miten epävarmaa ihan kaikki on ollut ja on osittain edelleen. Miten paljon olen pelännyt sitä, että virus lähtee kaikesta huolimatta leviämään hallitsemattomasti ja mun äidille käy huonosti. Miten kovasti olen pelännyt tulevaisuuden epävarmuutta.
Vielä en uskalla huokaista helpotuksesta. Mutta uskallan ottaa pitkän henkäyksen ja keskittää kaiken tähän hetkeen. Tässä hetkessä kaikki on hyvin. Tässä hetkessä meillä tai äidillä ei ole mitään hätää. Meillä on toivoa, meillä on toisemme, meillä on edessä ihana kesä, josta otamme kaiken irti niissä puitteissa kuin voimme. Siitä ei kannata murehtia, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Siihen voi vaikuttaa vain noudattamalla turvallisuusohjeistuksia omalta osaltaan, mutta siinä se.
Huomenna meillä on edessä ensimmäiset treffit sitten helmikuun New Yorkin reissun. Oton isä tulee meidän lasten seuraksi, kun me menemme Oton kanssa siivoamaan vanhan asunnon lattiasta kattoon ennen sen luovutusta eteenpäin. Edessä on muutama tunti musiikkia, kaakeleiden ja ikkunoiden armotonta hinkutusta ja ennen kaikkea katkeamatonta jutteluaikaa kahden kesken. Siivoustreffit kuulostaa erittäin tervetulleelta tähän hetkeen.
Hei hei kevät 2020. Olit outo. Olit monin paikoin ihana ja täynnä rakkautta ja naurua. Olit myös aivan hiton pelottava ja ahdistava. Nostit pintaan pelkoja, joita en tiennyt olevan olemassakaan. Sait mut itkemään, onnesta, rakkaudesta, ahdistuksesta ja pelosta. Helpotuksestakin. Annoit meille paljon, kaikesta huolimatta. Opetit läsnäoloa ja hetkessä olemisen merkitystä.
Nyt olen ihan valmis kesään kaikkine kujeineen. Lämpöön ja aurinkoon. Hitaisiin aamuihin, jolloin astellaan paljain varpain pihalle syömään aamupalaa. Siihen, että aurinko ei laske ollenkaan. Kukkaseppeleisiin, hiekkakakkuihin ja puhallettavaan uima-altaaseen. Ja jopa siihen keittiöremppaan, joka edessä siintää ja jännittää.
Lopuksi haluan vielä sanoa, kuinka äärettömän ylpeä olen sekä lapsista että Otosta. Otto ja isommat lapset ovat hoitaneet omat koulunsa ja eskarinsa niin hienosti tänä keväänä. Kuopus on kasvanut ihan älyttömästi ja meillä on mennyt hienosti kotona ja hän on oppinut paljon uutta. Kaikkien neljän oppimista on ollut uskomatonta saada seurata vierestä. Kiitos, kun olette kaikki tehneet parhaanne <3
Tervetuloa kesä 2020 ja ihanaa alkavaa kesää kaikille <3
Siivoustreffit kuulostaa niin ihanalta jotenki etten kestä!! <3
No ihana kuulla 😀 <3 Oli kyllä sellaista arkisen romanttista. 😀 Ja paljon kaakeleiden kuurausta!
Hei! Mitä sun jalalle on tapahtunut?
En tiedä mitä tarkoitat? Mutta polvessa on ainakin kuivat läiskät joihin IR tarttuu vaikka laittaisi kosteusvoidetta. 😀 Pohkeessa mulla on hirveä mustelma, kun olen opettanut 3-vuotiasta pyöräilemään ja mm. taluttanut 12-tuumaista pyörää, jonka poljin osui ikävästi mun jalkaan. 😀
Piti ruveta ihan katsoon sun jalkoja. Näyttää ihan kuin ois kipsi😄.Ei varmaan ole rusketus tarttunut tai jotenkin valo ottaa siihen kuvassa
Tässä ilmeisesti tarkoitetaan tuota jalkojen eri sävyä, joka johtuu luultavasti valon tulokulmasta!
Hyviä ajatuksia tässä postauksessa ja ihanaa kesää! Toivotaan tosiaan, että tää korona helpottaa ja kesästä voisi nauttia mahd ”normaalisti”. <3
Itselläni kun pisti silmään että ainakin mun puhelimella katsoessa kaikissa kuvissa toinen jalka on ihan vaalea/harmahtava ja toinen vain ruskea 😀 voi olla että se on vain puhelin joka tekee väreistä oudot..
Piti kans oikein tsekata luettueni kommentit 😄Läppärillä en huomannut mitään, mutta kännykällä tosiaan näyttää, että toinen jalka on ruskea ja toinen toinen vitivalkoinen
Ihanaa alkavaa kesää teille <3
Voi kiitos <3 Ihanaa kesää sinne myös!
Postauksesta tulee ihan sellainen olo niin kuin poikkeustilanne olisi nyt ohi kun kesä alkaa, mutta tärkeää on silti muistaa että se ei ole. Virus voi edelleen lähteä hallitsemattomasti leviämään jos ihmiset unohtavat sen olemassaolon, ja musta sun vaikuttajana kannattais ottaa nää asiat huomioon postauksissasi
Hei! Nyt täytyy kyllä olla eri mieltä. Kirjoitin postauksessa nimenomaan, että esim. matkustus kotimaassa hallituksen mukaan sallittua turvallisuus huomioiden. Ja että ”vielä en uskalla huokaista helpotuksesta”, koska tämä ei tosiaan ole vielä ohi. Tässä hetkessä kaikki kuitenkin on meillä hyvin. ”Siitä ei kannata murehtia, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Siihen voi vaikuttaa vain noudattamalla turvallisuusohjeistuksia omalta osaltaan, mutta siinä se.” Kirjoitin myös. Koko tämän ajan olen ehdottomasti noudattanut viranomaisten turvallisuusohjeita ja puhunut niiden puolesta kaikissa kanavissani ja näin teen jatkossakin. Olen hyvin tietoinen siitä, että virus voi lähteä leviämään ja me noudatamme edelleenkin varovaisuutta kaikessa, mitä teemme.
Voi tuota ihmisten lukutaitoa tai siis -taidottomuutta..
Ihanan kesäinen postaus 😍 olisi ihana lukea joskus sellanen lyhyt ”mitä heille kuuluu nyt” – postaus viime vuoden erilaisista perheistä 🤩