Kaksikielisyyskatsaus

10.06.2020

Tätä on toivottu pitkään, pahoittelut, että on kestänyt. Teen näitä kielikatsauksia aina sopivan hetken tullen ja silloin, kun on jotain relevanttia kerrottavaa. Nyt on oikeastaan aika hyvä hetki tehdä kielikatsaus, sillä meidän 3-vuotias on ollut nyt kolme kuukautta päiväkodista kotona ja hän on kuullut ruotsin kieltä ainoastaan Otolta (ja isosiskoilta) näiden kuukausien ajan. Edessä on vielä yhdeksän viikkoa kesälomaa ennen paluuta varhaiskasvatuksen pariin, joten Otolla on yksin iso vastuu kielen ylläpitämisestä ja opetuksesta. 

Voin sanoa, että alkuun kun 3v jäi kotiin, mua vähän jännitti miten kielen käy, kun sitä kuulee vain yhdeltä  aikuiselta. Pelkäsin, että ruotsin kieli ottaa takapakkia, mutta en olisi voinut olla enempää väärässä. Käytiin hyvä keskustelu kielestä heti silloin kotiin jäämisen alkumetreillä Oton kanssa ja oltiin yhtä mieltä siitä, että nyt on erityisen tärkeää olla johdonmukainen, vaikka yleensä ollaan arjessa menty melko rennolla meiningillä. Nyt täytyy pitää erityisen hyvin huoli, että ruotsia puhutaan kotona ja ollaan luettu mahdollisimman paljon ruotsiksi yhdessä. Myös minä olen lukenut 3-vuotiaalle paljon ruotsiksi (kuten lauantain postauksessa mainitsinkin). 

Koen, että kielen taso on pysynyt vähintään samana, jollei parantunutkin. Se ilahduttaa mua tosi paljon ja on ollut iso helpotus. 3-vuotias osaa muodostaa pidempiä lauseita ruotsiksi ja hän ymmärtää todella hyvin lähes kaiken mitä luetaan tai puhutaan. Hän myös erottaa kielet selkeästi eri kieliksi ja tietää, että Oton kanssa puhutaan ruotsiksi ja mun kanssa suomeksi. Hän puhuu kyllä edelleen mieluummin (ja useammin) suomeksi, mutta ruotsiakin käyttää ja esim ruotsiksi kysyttyyn kysymykseen vastaa yhtä usein ruotsiksi kuin suomeksi. 

Ollaan kannustettu lapsia myös leikkimään keskenään ruotsiksi. Meidän isommat lapset mielellään käyttävät ruotsin kieltä leikissä myös ja silloin pienimmäinenkin helposti innostuu puhumaan ruotsia, jos isosiskotkin puhuvat sitä. Se myös auttaa, että isommat muistavat kaikki päiväkodin tutut ruotsinkieliset lasten lorut ja laulut, joita me ei Oton kanssa tiedetä ainakaan kaikkia. Monesti lapset laulavat ja loruttelevat keskenään. 

Ollaan katsottu paljon ruotsinkielisiä lastenohjelmia ja elokuvia (kuten tavallisestikin) ja kuunneltu pihalla Yle 3XM-kanavaa koko kevät. Areenasta ollaan katsottu ruotsinkielisiä lastenohjelmia Buu Klubbenista ja Netflixissä saa valittua myös ruotsin kielen moniin ohjelmiin. 3-vuotiaalle Areenan suomenruotsalaiset lastenohjelmat ovat toki helpompia, sillä Netflixissä puhuttu kieli on riikinruotsia, jota on haastavampi ymmärtää. Meidän isommat ymmärtävät hyvin jo puhuttua riikin ruotsiakin, kun he ovat harjaantuneempia kuuntelemaan sitä.

Isompien kielen kehityksestä ei oikeastaan ole mitään sen kummempaa kerrottavaa. Heille ruotsi on lähes samalla viivalla suomen kanssa niin, että ruotsi ihan aavistuksen vahvempi. Molemmilla on todella laaja sanavarasto kummallakin kielellä ja he käyttävät molempia ihan yhtä luontevasti. Meidän tuleva ekaluokkalainen lukee nykyisin myös ruotsiksi, kun vuosi sitten tehdyssä katsauksessa kirjoitin, että hän lukee vain suomeksi. Se on ollut hieno muutos ja auttanut hiomaan kielioppia ja sanajärjestyksiä entisestään. Kielitaito laajenee heillä koko ajan ja siitä on iso kiittäminen eskarin, koulun ja Oton lisäksi myös kirjoja. 

Vaikka 3-vuotiaan ruotsin kieli ottaisi aavistuksen takapakkiakin kesän aikana, uskon, että syksyllä päiväkodissa se taas vahvistuu entisestään. En ole yhtään huolissaan. Mutta toistaiseksi tosiaan olen ainakin aivan yllättynyt siitä, että takapakkia ei ole ollenkaan tullut. Täytyy nostaa Otolle hattua siitä, että hän on jaksanut olla tosi johdonmukainen. Kuten syksyllä kirjoittelinkin, ei aina olla oltu niin johdonmukaisia näissä kaksikielisyyshommissa ja siksi olenkin niin iloinen tämänhetkisestä tilanteesta. Tästä on hyvä taas jatkaa. 

Aiemmin olen listannut paljon esimerkiksi sanoja, joita kuopus on oppinut, mutta nyt taito ei ole enää muutamia tai muutamia kymmeniä sanoja, vaan kokonaisia lauseita, niin ei oikein pysty samalla tavalla tekemään listausta. Mutta joitakin viime aikojen mieleen jääneitä lausahduksia oli ainakin se, kun hän sanoi, että ”Jag tycker om den här bok.”, kun siinä oli hienosti oikea sanajärjestys ja kaikki. Ja tietysti sydäntä lämmittää aina kun hän sanoo Otolle ”God natt gumman”, kuten Ottokin sanoo aina lapsille. Olen aina ajatellut, että gumman tarkoittaa jotain kultaa tai muuta söpöä, mutta oli pakko googlettaa tätä postausta tehdessäni varmuuden vuoksi. Hämmennys oli suuri kun se tarkoittaakin vanhempaa naista, kuten mummelia tai eukkoa. Otto on siis tajuamattani kutsunut meidän lapsia mummeleiksi joka ilta syntymästä asti. No, mutta, nyt siis sydäntäni lämmittää entistä enemmän (ja naurattaa), kun 3v sanoo iltaisin isälleen ”God natt gumman”.

Koen, että kaksikielisyys on ihan valtavan suuri rikkaus. On mahtavaa, kun lapsilla on kaksi eri kieltä. He voivat nauttia kulttuurista ja kirjoista kahdella eri kielellä ja ruotsin kielestä on ollut valtavasti hyötyä myös englannin ymmärtämisessä ja ääntämisessä heille, vaikka koulussa enkkua ei vielä ole ollut. Kaksikielisyyden hyödyistä tein myös viime syksynä postauksen, jonka tekeminen oli tosi mielenkiintoista. Otin syksyllä postausta varten selvää useista kaksikielisyydestä tehdyistä tutkimuksista ja opin paljon uutta. Paljon jäi ilmaan myös kysymyksiä. Luin nyt postauksen jälkeen ilmestyneen artikkelin joulukuulta 2019 Harvard Medical Schoolin sivuilta, jonka oli kirjoittanut Ji Wook Kim. Artikkelissa kerrottiin esimerkiksi siitä, kuinka lukuisissa tutkimuksissa on havaittu, että kaksikielisyys hidastaa Alzheimerin taudin etenemistä ja saattaa parantaa kognitiivisia taitoja.

”Numerous studies have found that the onset of Alzheimer’s disease is delayed by 4-5 years in bilingual Alzheimer’s disease patients when compared to monolingual Alzheimer’s disease patients regardless of sex, lifestyleeducation, and occupation. ” – Ji Wook Kim

”With the advent of big data analysis and brain imaging technology, we are now slowly understanding the biology of language acquisition and its effects on cognitive health. Many studies on the cognitive benefits of bilingualism from infancy suggests that bilingualism in children should be encouraged.”  – Ji Wook Kim 

Nämä ovat ilahduttavia tuloksia, koska meidän suvussa Alzheimerin tautia on ollut ja olen nähnyt läheltä mitä se pahimmillaan tekee. Artikkelissa Ji Wook Kim kirjoittaa myös kaksikielisyyden herkkyyskaudesta, jolloin kielen oppiminen on helpompaa kuin aikuisena. Lisää voi lukea Harvard Medical Schoolin sivuilta http://sitn.hms.harvard.edu/flash/2019/bilingualism-start-early-and-earn-all-your-benefits/

Selvää on, että edelleen tutkimusta tarvitaan lisää aiheen ympäriltä. Olisi todella kiinnostavaa, mikäli kaksikielisyyden kognitiiviset hyödyt pystyttäisiin osoittamaan vielä nykyistäkin aukottomammin. Jään odottamaan tulevaisuuden tutkimuksia aiheesta (tai jos teillä on parempaa tietoa tuoreista tutkimuksista, joita en itse löytänyt, niin saa ehdottomasti linkata)!

Olisi kiinnostavaa kuulla taas teidänkin kaksikielisyyskuulumisia! Miten muilla 3-vuotiailla menee kielen kanssa? Entäs ekaluokkalaisilla? 

Tsekkaa myös kaksikielisyyteen liittyvät aiemmat postaukset:

Kaksikielisyyskuulumisia v. 2019

Kaksikielisyys – kuinka se sujuu nyt v. 2018

Kuinka sujuu kaksikielisyys v. 2016

Kaksikielisyys – isin ja tyttären oma juttu v. 2013

Tehtiin myös viime syksynä Oton kanssa podijakso liittyen meidän perheen kaksikielisyyteen ja sen voi kuunnella:

Spotifyssa TÄSTÄ

Soundcloudissa TÄSTÄ

Apple Podcasteissa TÄSTÄ 


10 Responses to “Kaksikielisyyskatsaus”

  1. P sanoo:

    Heippa!
    Gumman on yleinen hellittelynimi ruotsiksi, ei siis
    esim. Go natt gumman yhteydessä tarkoita mummelia 😬
    Kiva postaus!

  2. L sanoo:

    Puhun ruotsia isän ja sen puolen suvun kanssa, mutta suomi on selkeästi minulla vahvempi kieli. Odotamme mieheni kanssa kuitenkin esikoista saapuvaksi syksyllä ja aion ehdottomasti puhua hänelle vain ruotsia. Mielestäni kaksikielisyys on rikkaus enkä haluaisi riistää sitä toiselta pois. Varmasti tulee olemaan haasteita tämän kanssa. Uskon, että lapsi oppii kielen kuitenkin hyvin kun aion myös lukea ruotsiksi hänelle, soittaa ruotsinkielisiä lasten lauluja sekä lasten ohjelmat katsotaan ruotsiksi. Lisäksi sisareni, isäni ja sukulaiseni toki puhuvat myös lapselle ruotsia.

  3. Elisabeth sanoo:

    Olipa taas hyvä kirjoitus! On kyllä tosi yleistä, että ruotsiksi sanotaan gumman lapsille. Se on hellyyden termi, eli vaikka kirjaimellisesti tarkoittaa eukkoa, niin sitä ei yleensä käytetä kuin rakkaista ihmisistä 🙂 pojille voi sanoa gubben, joka sitten taas tarkoittaa ukkoa! Itse olen taas aina miettinyt suomenkielistä kulta – sanaa, se on jotenkin niin erikoinen. Ruotsiksihan me yleensä sanotaan älskling, eli rakas. Mutta joka kielessä on omat juttunsa! Itse olen omaksunut italian kielestä tesoro – sana (aarre) ja principessa (prinsessa)… Ne on mielestäni niin kauniita, mutta harvoin kuulee käytettävän Suomessa.

    xxx
    E
    http://www.elisabethrundlof.com

  4. Roosa sanoo:

    Eiks se oo ”den här boken” eikä ”den här bok” ?

    Asun itse Tukholmassa (ihan suomenkielisenä) ja gumman on täällä enemmänkin kamu/rakas/tms.

    Mielenkiintonen postaus!

  5. Hackeslaw sanoo:

    Gumma on oikeasti vanha munmo/nainen. Nykyään gumman käytetään kuten arvelikin jotain söpöä ja rakasta. Täällä käytetään monesti lilla gumman. Vanhemmat eniten käyttävät kun puhuvat rakkaalle lapselle.
    Jotku voi pahastua jos mies sanoo lilla gumman. Silloin he kokevat tämän sukupuoli alistukseksi.

    Meillä kaksikielisyys on yks kaks muuttunut kolmikieliseksi. Hups! Kiitos pelit sekä englanninkieliset ohjelmat. Ennen lapsi sanoi vaan pari sanaa englanniksi. Pääsiäisenä yllätyin kun kokonaisia lauseita tuli lapsen suusta!

    Jos keskitytään kaksikielisyyteen jota me eniten käytämme. Alusta asti päätimme että minä puhun lapselle suomea ja isä ruotsia. Päiväkoti oli pari vuotta suomenkielinen. Sitten tuli ero ja muutto, niin päiväkoti muuttui ruotsinkieliseen. Silloin lapsella oli suomenkieli vahvempi. Lauseita osasi rakentaa hyvin. Ruotsiksi hän puhui esim näin ”bollen rullar kovasti kovasti. Bollen är green and yellow”. Eli pari sanaa oli lauseissa ruotsiksi. Ruotsi ja englanti oli lapselle vähän kuin sama kielk.

    Neljä vuotta ruotsalaisessa päiväkodissa sekä esikoululuokalla on tehnyt ihmeitä. Nykyään ruotsi on vahvin ja lauseet ovat kokonaan ruotsia. Hän edelleen puhuu mulle suomea mutta huomaan että jos joku saa unohtuu suomeksi niin ruotsiksi ainakin osaa. Onneksi on monta jotka puhuvat lapselle suomea joten ei ihan heti suomenkieli unohdu vaikka ruotsinkieliseen kouluun joutui. Voihan tota anoa äidinkielen opetusta mutta ei lapsella ole siihen kiinnostusta. Kysyn uudestaan sitten syksyllä kun hän aloittaa eka luokalle!

  6. Joku sanoo:

    ”Gumma” voi olla suomeksi myös ”tyttöseni”. Silleen leikkimielisesti tai rakkaudella sanottuna.
    https://www.sanakirja.fi/swedish-finnish/gumma

  7. L sanoo:

    X3M, ei 3XM 😉 gumman on niin söötti konsepti, suomeksi harva tuskin kutsuu lapsiaan sediksi tai mummuiksi 😀 se ei myöskään vanhene, kolmekymppisenä olen edelleen iskälle gumman.

  8. Milja sanoo:

    Kyllä meidänkin kaksikielisessä perheessä käytetään gumman sanaa samassa yhteydessä, eli hellittelysanana.

    Silloin kun lapset olivat pienempiä (nyt 13v ja 9v) olin myös huolissani, että miten ruotsi kehittyy. Puhumme kuitenkin kotona suomea, mutta koulu, kaverit ja harrastukset on ruotsiksi. Mutta olin todella väärässä. Nyt olen nimittäin huolissani suomenkielen kehityksestä. Koulussa sitä opetetaan todella vähän ja todella pintapuolisesti. Kumpikaan ei suostu lukemaan kuin ruotsinkielisiä kirjoja. Kaikki vapaa-ajan jutut tapahtuu kodin ulkopuolella ruotsiksi. Asumme erittäin ruotsinkielisellä alueella. En tiedä tuleeko lapsille koskaan niin vahvaa suomea, että pystyisivät halutessaan esim. opiskelemaan suomeksi. Toivottavasti olen taas väärässä.

  9. Susanne sanoo:

    Liekö joku ruotsin kieleen liittyvä kulttuurinen tapa, vai onko mun mies vaan yhtä lailla hassuttelija. Mutta siis toteaa aina meidän 10kk pojalle god natt lilla gubbe. Musta on jotenkin söpöä, että hän kutsuu poikaamme pikku-ukoksi. Oma toivotukseni kun aina on hyvää yötä äitin rakas. 😄

    Vaikka tuo pieni ei puhukaan vielä oikeita sanoja, niin huomaan hänen kielellisen tajunsa kehittyneen valtavasti kevään aikana kun mies on tehnyt töitä kotona ja täten ovat päivisinkin kommunikoineet enemmän. Nykyään hän kiinnittää selkeästi eri tavalla huomiota siihen, kun kuulee ruotsia. Tuntuu, että oikein keskittyy eri tavalla. Mielenkiintoista nähdä tulevaisuudessa miten lähtee kehittymään kieli.

  10. nitahannele sanoo:

    Teidän kuulumisia kielen kehityksen saralla on aina mukava lukea – varsinkin nyt kun aihe alkaa olla ajankohtainen. Meillä on tosin arjessa käytössä kolme kieltä. Minä puhun bebelle suomea, mikä pikkuhiljaa alkaa tulemaan luonnostaan (yllättävän hankalaa kymmenen ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen!) mutta toisinaan on vaikea olla johdonmukainen sillä mun puoliso ei ymmärrä suomen kieltä ollenkaan. Meidän kotikieli on englanti, jota myös mun puoliso puhuu lapselle vaikka hänen äidinkieli on hollanti – hänelle tämä tulee enemmän luonnostaan koska on käynyt koulut englanniksi ja työkielikin pääosin englanti. Hollannin kieli tulee enemmän kuvioihin syksyllä kun päiväkoti alkaa. Me ollaan saatu paljon kritiikkiä meidän kielivalinnoista ja varsinkin kolmikielisyydestä. Vaikka suomen kielen puhuminen oli mulle automaatio, en tykännyt yhtään niistä ’vaativista’ kommenteista että tottakai mun TÄYTYY puhua suomea bebelle. Toinen on tietty mun puolison kielivalinta; mun mielestä on tärkeintä että puhuu sillä itselle luontaisella tunnekielellään koska muuten siitä tulee pakkopullaa. Niin vanhemmalle kuin lapselle. Hän kyllä oppii kaikki kolme kieltä, vaikka varmasti alkuun puhe tulee olemaan yhtään kielten sekamelskaa ja on todennäköistä että kielen kehitys hiukan viivästyy. Tai sitten ei, turhaan sitä etukäteen murehtii. Mulla on vain hyviä kokemuksia, sillä au pairina ollessa mulla oli tärkeä rooli silloin 2- ja 5-vuotiaiden lasten suomen kielen opetuksessa (suomen lisäksi he puhu(i)vat espanjaa, englantia, esikoinen jo silloin ranskaa, ja koulussa mukaan tuli myös hollanti). Meillä oli käytössä tietty kieli tietyissä tilanteissa eikä kieli/’vanhempi’, eikä sekään vaikuttanut hidastavan kehitystä. Lapset ovat ihmeellisiä ’pesusieniä’ mitä oppimiseen tulee ja mun mielestä monikielisyys on vain rikkaus! Varmasti on vielä paljon hankalia hetkiä edessä, mutta täytyy vain muistaa olla lempeä lasta ja itseään kohtaan – ei se johdonmukaisuus ole kaikki kaikessa vaikka ajoittain siitä voi juurikin olla suuri apu että päästään ns. seuraavaan kehitysvaiheeseen! 🙂

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.