Kaksikielisyyskatsaus

10.06.2020

Tätä on toivottu pitkään, pahoittelut, että on kestänyt. Teen näitä kielikatsauksia aina sopivan hetken tullen ja silloin, kun on jotain relevanttia kerrottavaa. Nyt on oikeastaan aika hyvä hetki tehdä kielikatsaus, sillä meidän 3-vuotias on ollut nyt kolme kuukautta päiväkodista kotona ja hän on kuullut ruotsin kieltä ainoastaan Otolta (ja isosiskoilta) näiden kuukausien ajan. Edessä on vielä yhdeksän viikkoa kesälomaa ennen paluuta varhaiskasvatuksen pariin, joten Otolla on yksin iso vastuu kielen ylläpitämisestä ja opetuksesta. 

Voin sanoa, että alkuun kun 3v jäi kotiin, mua vähän jännitti miten kielen käy, kun sitä kuulee vain yhdeltä  aikuiselta. Pelkäsin, että ruotsin kieli ottaa takapakkia, mutta en olisi voinut olla enempää väärässä. Käytiin hyvä keskustelu kielestä heti silloin kotiin jäämisen alkumetreillä Oton kanssa ja oltiin yhtä mieltä siitä, että nyt on erityisen tärkeää olla johdonmukainen, vaikka yleensä ollaan arjessa menty melko rennolla meiningillä. Nyt täytyy pitää erityisen hyvin huoli, että ruotsia puhutaan kotona ja ollaan luettu mahdollisimman paljon ruotsiksi yhdessä. Myös minä olen lukenut 3-vuotiaalle paljon ruotsiksi (kuten lauantain postauksessa mainitsinkin). 

Koen, että kielen taso on pysynyt vähintään samana, jollei parantunutkin. Se ilahduttaa mua tosi paljon ja on ollut iso helpotus. 3-vuotias osaa muodostaa pidempiä lauseita ruotsiksi ja hän ymmärtää todella hyvin lähes kaiken mitä luetaan tai puhutaan. Hän myös erottaa kielet selkeästi eri kieliksi ja tietää, että Oton kanssa puhutaan ruotsiksi ja mun kanssa suomeksi. Hän puhuu kyllä edelleen mieluummin (ja useammin) suomeksi, mutta ruotsiakin käyttää ja esim ruotsiksi kysyttyyn kysymykseen vastaa yhtä usein ruotsiksi kuin suomeksi. 

Ollaan kannustettu lapsia myös leikkimään keskenään ruotsiksi. Meidän isommat lapset mielellään käyttävät ruotsin kieltä leikissä myös ja silloin pienimmäinenkin helposti innostuu puhumaan ruotsia, jos isosiskotkin puhuvat sitä. Se myös auttaa, että isommat muistavat kaikki päiväkodin tutut ruotsinkieliset lasten lorut ja laulut, joita me ei Oton kanssa tiedetä ainakaan kaikkia. Monesti lapset laulavat ja loruttelevat keskenään. 

Ollaan katsottu paljon ruotsinkielisiä lastenohjelmia ja elokuvia (kuten tavallisestikin) ja kuunneltu pihalla Yle 3XM-kanavaa koko kevät. Areenasta ollaan katsottu ruotsinkielisiä lastenohjelmia Buu Klubbenista ja Netflixissä saa valittua myös ruotsin kielen moniin ohjelmiin. 3-vuotiaalle Areenan suomenruotsalaiset lastenohjelmat ovat toki helpompia, sillä Netflixissä puhuttu kieli on riikinruotsia, jota on haastavampi ymmärtää. Meidän isommat ymmärtävät hyvin jo puhuttua riikin ruotsiakin, kun he ovat harjaantuneempia kuuntelemaan sitä.

Isompien kielen kehityksestä ei oikeastaan ole mitään sen kummempaa kerrottavaa. Heille ruotsi on lähes samalla viivalla suomen kanssa niin, että ruotsi ihan aavistuksen vahvempi. Molemmilla on todella laaja sanavarasto kummallakin kielellä ja he käyttävät molempia ihan yhtä luontevasti. Meidän tuleva ekaluokkalainen lukee nykyisin myös ruotsiksi, kun vuosi sitten tehdyssä katsauksessa kirjoitin, että hän lukee vain suomeksi. Se on ollut hieno muutos ja auttanut hiomaan kielioppia ja sanajärjestyksiä entisestään. Kielitaito laajenee heillä koko ajan ja siitä on iso kiittäminen eskarin, koulun ja Oton lisäksi myös kirjoja. 

Vaikka 3-vuotiaan ruotsin kieli ottaisi aavistuksen takapakkiakin kesän aikana, uskon, että syksyllä päiväkodissa se taas vahvistuu entisestään. En ole yhtään huolissaan. Mutta toistaiseksi tosiaan olen ainakin aivan yllättynyt siitä, että takapakkia ei ole ollenkaan tullut. Täytyy nostaa Otolle hattua siitä, että hän on jaksanut olla tosi johdonmukainen. Kuten syksyllä kirjoittelinkin, ei aina olla oltu niin johdonmukaisia näissä kaksikielisyyshommissa ja siksi olenkin niin iloinen tämänhetkisestä tilanteesta. Tästä on hyvä taas jatkaa. 

Aiemmin olen listannut paljon esimerkiksi sanoja, joita kuopus on oppinut, mutta nyt taito ei ole enää muutamia tai muutamia kymmeniä sanoja, vaan kokonaisia lauseita, niin ei oikein pysty samalla tavalla tekemään listausta. Mutta joitakin viime aikojen mieleen jääneitä lausahduksia oli ainakin se, kun hän sanoi, että ”Jag tycker om den här bok.”, kun siinä oli hienosti oikea sanajärjestys ja kaikki. Ja tietysti sydäntä lämmittää aina kun hän sanoo Otolle ”God natt gumman”, kuten Ottokin sanoo aina lapsille. Olen aina ajatellut, että gumman tarkoittaa jotain kultaa tai muuta söpöä, mutta oli pakko googlettaa tätä postausta tehdessäni varmuuden vuoksi. Hämmennys oli suuri kun se tarkoittaakin vanhempaa naista, kuten mummelia tai eukkoa. Otto on siis tajuamattani kutsunut meidän lapsia mummeleiksi joka ilta syntymästä asti. No, mutta, nyt siis sydäntäni lämmittää entistä enemmän (ja naurattaa), kun 3v sanoo iltaisin isälleen ”God natt gumman”.

Koen, että kaksikielisyys on ihan valtavan suuri rikkaus. On mahtavaa, kun lapsilla on kaksi eri kieltä. He voivat nauttia kulttuurista ja kirjoista kahdella eri kielellä ja ruotsin kielestä on ollut valtavasti hyötyä myös englannin ymmärtämisessä ja ääntämisessä heille, vaikka koulussa enkkua ei vielä ole ollut. Kaksikielisyyden hyödyistä tein myös viime syksynä postauksen, jonka tekeminen oli tosi mielenkiintoista. Otin syksyllä postausta varten selvää useista kaksikielisyydestä tehdyistä tutkimuksista ja opin paljon uutta. Paljon jäi ilmaan myös kysymyksiä. Luin nyt postauksen jälkeen ilmestyneen artikkelin joulukuulta 2019 Harvard Medical Schoolin sivuilta, jonka oli kirjoittanut Ji Wook Kim. Artikkelissa kerrottiin esimerkiksi siitä, kuinka lukuisissa tutkimuksissa on havaittu, että kaksikielisyys hidastaa Alzheimerin taudin etenemistä ja saattaa parantaa kognitiivisia taitoja.

”Numerous studies have found that the onset of Alzheimer’s disease is delayed by 4-5 years in bilingual Alzheimer’s disease patients when compared to monolingual Alzheimer’s disease patients regardless of sex, lifestyleeducation, and occupation. ” – Ji Wook Kim

”With the advent of big data analysis and brain imaging technology, we are now slowly understanding the biology of language acquisition and its effects on cognitive health. Many studies on the cognitive benefits of bilingualism from infancy suggests that bilingualism in children should be encouraged.”  – Ji Wook Kim 

Nämä ovat ilahduttavia tuloksia, koska meidän suvussa Alzheimerin tautia on ollut ja olen nähnyt läheltä mitä se pahimmillaan tekee. Artikkelissa Ji Wook Kim kirjoittaa myös kaksikielisyyden herkkyyskaudesta, jolloin kielen oppiminen on helpompaa kuin aikuisena. Lisää voi lukea Harvard Medical Schoolin sivuilta http://sitn.hms.harvard.edu/flash/2019/bilingualism-start-early-and-earn-all-your-benefits/

Selvää on, että edelleen tutkimusta tarvitaan lisää aiheen ympäriltä. Olisi todella kiinnostavaa, mikäli kaksikielisyyden kognitiiviset hyödyt pystyttäisiin osoittamaan vielä nykyistäkin aukottomammin. Jään odottamaan tulevaisuuden tutkimuksia aiheesta (tai jos teillä on parempaa tietoa tuoreista tutkimuksista, joita en itse löytänyt, niin saa ehdottomasti linkata)!

Olisi kiinnostavaa kuulla taas teidänkin kaksikielisyyskuulumisia! Miten muilla 3-vuotiailla menee kielen kanssa? Entäs ekaluokkalaisilla? 

Tsekkaa myös kaksikielisyyteen liittyvät aiemmat postaukset:

Kaksikielisyyskuulumisia v. 2019

Kaksikielisyys – kuinka se sujuu nyt v. 2018

Kuinka sujuu kaksikielisyys v. 2016

Kaksikielisyys – isin ja tyttären oma juttu v. 2013

Tehtiin myös viime syksynä Oton kanssa podijakso liittyen meidän perheen kaksikielisyyteen ja sen voi kuunnella:

Spotifyssa TÄSTÄ

Soundcloudissa TÄSTÄ

Apple Podcasteissa TÄSTÄ 


Kaksikielisyyden hyödyt

23.09.2019

Viimeksi kesällä kirjoittaessani meidän perheen kaksikielisyydestä, sain yhden aika törkeän kommentin siitä, kuinka sekä kaksikielisyys että varsinkin juuri ruotsin kielen opettaminen toisena kielenä on hyödytöntä (ja jopa haitallista). Toki tiesin jo silloin, että kaksikielisyydestä on merkittävää hyötyä ja kommentti lähinnä nauratti, mutta nämä tiedossani olleet hyödyt perustuivat kuitenkin lähinnä meidän perheen omiin kokemuksiin ja fiiliksiin vuosien ajalta.

Mua alkoi kiinnostaa se, että voiko kaksikielisyydestä olla jotain muutakin hyötyä kuin se, että saa kielen kaveriksi toisen kulttuurin, pystyy hakemaan opiskelemaan kahdella kielellä, saa tukea muiden germaanisten kielten opiskeluun ja on etulyöntiasemassa työmarkkinoilla (ainakin pääkaupunkiseudulla). Lähdin selvittämään asiaa.

Vielä muutama vuosikymmen sitten Suomessakin oli vallalla käsitys, että aivot eivät kykene oppimaan kahta tai useampaa kieltä yhtä hyvin kuin yhtä kieltä, vaan molemmat/kaikki kielet jäävät kaksikielisillä heikoiksi. Silloin monet lapset kasvatettiin yksikielisiksi, vaikka olisi ollut mahdollisuus kaksi- tai monikielisyyteen. Onneksi nykyisin tiedetään paremmin. Aloin googlettelemaan aihetta ensin lehtiartikkeleiden (ja innostuttuani myös virallisten tutkimusten) pohjalta.

Ensimmäinen hyöty johon törmäsin, oli se, että kaksikielisyys parantaa kognitiivisia taitoja. Tästä löytyi artikkeleita niin New York Timesista, Tiede-lehdestä kuin Talouselämästäkin. Tarkempi tutustuminen aiheesta tehtyihin tutkimuksiin paljasti, että se ei kuitenkaan ole aivan niin yksinkertaista. Aiheesta on väitelty puoleen ja vastaan vuosien ajan ja tehty useita (yli sata) eri tutkimuksia. Vuonna 2018 Åbo Akademissa tehdyssä tutkimuksessa tarkasteltiin 152 aiempaa tutkimusta ja todettiin jo, että aiempien tutkimusten esittelemät kognitiiviset hyödyt ovat liioiteltuja, eikä todellisia kognitiivisia hyötyjä voida osoittaa todeksi aiempien tutkimusten perusteella. Sen jälkeen on kuitenkin tehty ainakin kaksi uudempaa tutkimusta (esim. tämä), joissa myös analysoitiin kaikkea aiempaa tutkimusmateriaalia, myös tätä Åbo Akademissa tehtyä tutkimusta. Niissä nähtiin edelleen mahdollisena se, että kognitiivisia hyötyjä olisi, mutta todettiin, että aihetta pitäisi tutkia lisää laadukkaasti ja pitkäaikaisesti.

Toistaiseksi on siis vielä mysteeri, että pitävätkö hyödyt paikkansa täysin tai osittain vai eivät. Taitoja, joihin kaksi- tai monikielisyyden on useissa eri tutkimuksissa todettu vaikuttavan positiivisesti ovat mm. konfliktien hallinta, keskittyminen annettuun tehtävään, työmuisti, ongelmanratkaisukyky, multitaskaus ja  irrelevantin ja relevantin erottaminen toisistaan. Näiden hyötyjen on arveltu perustuvan siihen, että kielestä toiseen vaihtaminen on jatkuvaa kognitiivista stimulaatiota aivoille.

Tästä on vaikeaa tehdä mitään päätelmiä oman kokemuksen pohjalta myöskään, koska vertailupohja puuttuu täysin. Mulla on kokemusta vain meidän lapsista ja heidän kognitiivisista taidoistaan. Kun niitä ei voi verrata mihinkään, niin en osaa mitenkään itse arvioida, onko kaksikielisyys vaikuttanut niihin.

Toinen hyöty, jota eri artikkeleissa ja tutkimuksissa vahvasti tuodaan esiin on se, että aivojen ”harmaan aineksen” (gray matter) määrä lisääntyy kaksi- ja monikielisillä. Kaksikielisyys siis jopa muokkaa aivojen rakennetta. Mitä hyötyä siitä harmaan aineksen lisääntymisestä sitten on? Harmaa aines koostuu hermosolujen solukeskuksista ja tuojahaarakkeista, joiden määrä alkaa vähentyä 30 ikävuoden paikkeilla. Kaksikielisillä solukeskuksia ja tuojahaarakkeita on tutkittu olevan enemmän kuin yksikielisillä, jolloin aivojen vanheneminen on mahdollisesti hitaampaa. Toki aivoja voi stimuloida miljoonalla muullakin tavalla, mutta kaksikielisyys on ainakin todella jatkuva ja luonteva, helposti arjessa toteutuva tapa. Myös aikuisena uuden kielen opiskelu voi tuoda samaa hyötyä.

Monessa artikkelissa on viitattu tutkimuksiin, joissa on todettu, että kaksi- tai monikielisyys voi hidastaa Alzheimerin tai muiden dementian muotojen etenemistä useilla vuosilla. Tämä perustuu juuri sen harmaan aineksen lisääntymiseen. Munkin lähisuvussa Alzheimerin tautia on ollut, joten olen kiitollinen, jos voin edes jollain tavalla suojata omia lapsia siltä edes vähän, kun olen läheltä sitä seurannut.

Aihetta on tutkittu todella paljon, mutta yllättävän vähän on silti saatu absoluuttisia totuuksia. Mä uskon silti, että kaksikielisyydestä on valtavaa hyötyä meidän lapsille ja meidän koko perheelle. Vaikka kognitiivisia hyötyjä ei pystyttäisi näyttämään toteen, ovat tekstin alussa mainitut kulttuurilliset ja kielelliset hyödyt kuitenkin kiistattomia. Ja hei, ehkä munkin aivojen harmaa aines lisääntyy, kun nykyisin tuntuu, että välillä ajattelen ihan vahingossa joitain asioita ruotsiksi. Usein tulee ihan muuten vaan puhuttua ruotsia välillä, ilman, että edes sitä ajattelen.

Kaksikielisyyden tuoma muidenkin kielten opettelun hyöty on myös meidän arjessa tosi selkeä. Ennen meidän Mallorcan reissua latasin huvin vuoksi ilmaisen englanninkielisen Duolingo-appin, jolla opettelin espanjaa. Vielä muakin enemmän appista innostui meidän esikoinen, joka pelasi sillä vaikka kuinka paljon ja lopulta oppi espanjaa sujuvammin kuin minä. Hänellä ei ollut mitään ongelmia kääntää lauseita espanjasta englanniksi ja englannista espanjaksi, sanajärjestykset sujuivat kuin vettä vaan ja ääntämisharjoituksetkin olivat ihan helppoja. Hän tunnisti heti oikeat lauseet monivalintatehtävissä väärien joukosta ja oppi nopeasti hillittömän määärän sanoja. Hän ei ole koskaan vielä ollut yhdelläkään englannin (eikä espanjan) oppitunnilla, mutta  englannin kieli sujuu silti lähes yhtä sujuvasti kuin suomi ja ruotsikin. Ja nyt on repertuaarissa myös ne espanjan alkeet, heh.

Mä jään tosi mielenkiinnolla odottamaan millaisia tutkimuksia aiheesta tehdään tulevaisuudessa. Kaksikielisyys kiinnostaa mua tosi paljon ja haluan tukea meidän lapsia kielten kehityksessä parhaani mukaan. Kielten opiskelu on valtava rikkaus ja ties vaikka sitä itsekin innostuisi opettelemaan vielä uusia vieraita kieliä lasten opintojen mukana sitten myöhemmin.

Me tehtiin tästä aiheesta myös podcast-jakso Oton kanssa, joka ilmestyi tänään. Jakson nimi on Kaksikielisyys lapsiperheessä ja siinä on myös muutaman minuutin osuus lopussa, jossa me keskustellaan Oton kanssa ruotsin kielellä. Myös minä puhun siis ruotsia! Sen julkaiseminen jännitti mua tosi paljon etukäteen, mutta nyt olen vaan tosi iloinen, että tehtiin se. Jaksossa jaetaan rehellisesti kokemuksia kaksikielisyydestä ja Otto kertoo myös muistoja ajoilta, jolloin hän asui lapsuudessa Ruotsissa.

YHDESSÄ S01E07 Kaksikielisyys perheessä -jakson voi kuunnella:

Spotifyssa TÄSTÄ

Soundcloudissa TÄSTÄ

Apple Podcasteissa TÄSTÄ 

Oletteko te huomanneet kaksikielisyydestä konkreettista hyötyä omassa elämässänne tai lapsissanne? Uskotteko, että kognitiiviset hyödyt voivat olla mahdollisia? 

Artikkelin lähteet:

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6466577/

https://psycnet.apa.org/doiLanding?doi=10.1037%2Fbul0000142

https://www.annualreviews.org/doi/full/10.1146/annurev-linguistics-011718-011820?journalCode=linguistics

http://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/Uutiset/Sivut/Kaksikielisyyden-kognitiiviset-vaikutukset-liioiteltuja.aspx

https://www.washingtonpost.com/national/health-science/speaking-two-languages-may-help-the-aging-brain/2018/12/07/f93489c8-f8b0-11e8-8d64-4e79db33382f_story.html


Kaksikielisyys-kuulumisia

04.08.2019

Lupasin päivittää meidän kaksikielisyys-kuulumisia sitten, kun kuopus on aloittanut dagiksen. On ollut vaan niin paljon kaikkea muuta asiaa tässä keväällä ja kesällä, että tämä aihe on unohtunut aivan kokonaan. Edellisen kerran olen kirjoittanut kaksikielisiyydestä yli vuosi sitten, joten nyt on ihan hyvä hetki tehdä tilannekatsausta ja palata tähän aiheeseen, josta moni on sanonut, että se on jopa yksi kaikkein eniten kiinnostavista aiheista mun blogissa. Pahoittelut, että palaan siihen niin harvoin! Lähinnä sitä vain haluaa varmistaa, ettei toista aina samoja juttuja vaan olisi myös jotain uutta kerrottavaa. Nyt on, vuodessa ehtii tapahtua paljon kehitystä.

Meidän koululaisella on jo ekaluokka takana ja toinen luokka alkaa alle kahden viikon kuluttua. Ensimmäisellä luokalla äidinkielen (ruotsin) lisäksi koulussa alkoi myös suomen kieli. Suomen tunteja oli muistaakseni kerran viikossa ja oppilaat oli jaettu kahteen eri ryhmään. Toinen ryhmä oli MoFi eli niille, joille suomi on toinen äidinkieli. Toinen ryhmä oli NyFi eli niille, joille suomi on uusi kieli. Meillä molemmat kielet on kotona tasavahvoja, joten esikoinen oli siinä MoFi -ryhmässä. Me saatiin nähdä suomen kielen tehtäviä ja välillä niihin kuului yhdessä tehtäviäkin juttuja. Aika rentoa ja leikin omaista oli suomen opiskelu vielä ekaluokalla, kuten oletin etukäteen. Tämä kahteen eri ryhmään jakaminen on mun mielestä tosi hyvä juttu, niin silloin ei tarvitse kenenkään turhautua tunneilla siitä, ettei opetus vastaa omaa tasoa.

Nyt 2. luokalla ruotsinkielisissä kouluissa Helsingissä alkaa jo kolmas kieli, eli englanti. Käsittääkseni suomenkielisissä kouluissa englanti alkaa jo ekaluokalla, mutta ruotsinkielisissä sitten vuotta myöhemmin, ettei tule liikaa uutta kerralla. Esikoinen on jo odottanut englannin tunteja, sillä hän tykkää kovasti kielten opiskelusta ja englanti on tuttu kieli monista hänen lempparisarjoista ja leffoista, sekä musiikista. Mä uskon vahvasti että kolmen kielen cocktail sujuu hyvin ja odotan jo innolla, että päästään näkemään tyypin englannin läksyjä. Hän suunnittelee jo aloittavansa saksan tai ranskan opinnot 5. luokalla, jännä nähdä kumman hän sitten valitsee, tai pysyykö tämä haave.

Ruotsin kieli on esikoisella edelleen ehkä aavistuksen vahvempi kuin suomi, mutta hän on tässä kuluneen vuoden aikana lukenut ihan älyttömästi pitkiä kirjoja ruotsin lisäksi myös suomeksi. Olen huomannut että suomeksi lukeminen on tukenut tosi paljon sitä suomen kieltä, ja vaikka hän käyttää arjessa ruotsia tosi paljon, suomen kielen kielioppi on parantunut lukemisen ansiosta. Olen iloinen siitä, että hän voi lukea molemmilla kielillä ja käyttää molempia mielellään. Esikoinen puhuu ruotsia mieluusti isälleen ja siskoilleen.

Keskimmäinen aloittaa ihan pian esikoulun ruotsiksi. Hän on osannut lukea jo 1,5 vuoden ajan ja kirjoittaa vielä kauemmin, mutta edelleen hän lukee ja kirjoittaa vain suomeksi. Me ollaan kannustettu molempien kielten kirjojen pariin, mutta ei koskaan pakotettu tai painostettu. Hän ei vielä ole itse halunnut opetella lukemaan tai kirjoittamaan ruotsiksi, mutta eskarissa ja koulussahan sitä ehtii ihan hyvin sitten oppia. Eihän luku- tai kirjoitustaito ole ollenkaan pakollinen vielä eskarissa millään kielellä.

Koen, että ainakin esikoisella kielitaito otti kaikkein suurimman harppauksen eteenpäin juuri esikoulussa, joten ehkä samaa on odotettavissa myös keskimmäisellä? Hän käyttää kyllä ruotsin kieltä puheessa todella sujuvasti ja ymmärtää ihan yhtä paljon ruotsiksi kuin siskonsa, mutta kieliopissa, lähinnä sanajärjestyksissä, on välillä vielä harjoiteltavaa hiukan. Mutta sehän on vain hyvä, että on jotain mitä harjoitella. Keskimmäiselle suomen kieli on tainnut aina tuntua hieman luontevammalta ja hän puhuu suomea kotona enemmän kuin ruotsia. Isälleen hän vastaa ruotsiksi, mutta esim. siskoilleen puhuu suomea. Hänkin kuitenkin mielellään katsoo ruotsinkielisiä sarjoja ja kuuntelee satuja yhtä mieluusti molemmilla kielillä.

Kuopus aloitti ruotsinkielisen dagiksen maaliskuun alussa ja se sujui tosi hienosti. Nyt hän on tietysti ollut jo kaksi kuukautta kotona kesälomalla, mutta kevät toi kielitaitoon jo paljon lisää. Hän oppi dagiksessa ymmärtämään vielä paremmin kaikki arkipäivän perusasiat ruotsiksi. Sieltä tarttui nopeasti myös uusia sanoja ja sellaisia arkipäiväisiä lauseita: God morgon pappa, tack för maten, kom hit, NÄÄÄÄ, gå ut, klä på sig ja leka. Vaikka hän ei aina osaa vastata ruotsiksi, sen huomaa että hän ymmärtää, koska osaa vastata ruotsiksi kysyttyyn kysymykseen oikein suomeksi. Joskus hän myös toistaa Oton ruotsiksi sanoman lauseen suomeksi kysyvästi, ikään kuin varmistaakseen, että ymmärsi sen oikein.

Dagiksesta tarttui myös ihania lauluja ja loruja, ”ramsoja”. Hän laulelee usein bä bä vita lamm ja tykkää leikkiä baka baka kaka. Yhdessä vaiheessa kuopus kieltäytyi täysin kuuntelemasta ruotsinkielisiä satuja, eikä vastannut jos hänelle puhui ruotsia, vaan suorastaan närkästyi. Siskot ovat kuitenkin sinnikkäästi opettaneet hänelle Ryhmä Hau -pentujen nimet myös ruotsiksi ja nyt hän kuuntelee Ryhmä Hau -satuja myös ruotsin kielellä mieluusti ja opettaa ruotsinkielisiä nimiä (samat kuin englanniksi) meille vanhemmille. Hän katsoo esim. Buu-Klubbenia ruotsiksi, mutta suuttuu jos vaihtaa esim. Netflixissä suosikkisarjan ruotsin kielelle suomen sijaan. Jännää katsoa miten kieli lähtee taas kehittymään sitten, kun hän jatkaa dagiksessa nyt syksyllä.

Arjessa me jatketaan edelleen samaa vuosien varrella hyväksi havaittua tapaa, että lasten ollessa hereillä Otto puhuu ruotsia ja mä puhun suomea, siis myös toisillemme. Se on kaikkein selkeintä, niin ei tarvitse kenenkään vaihdella. Se ei haittaa ettei meillä ole yhteistä kieltä, kun kaikki ymmärtävät molempia yhtä hyvin. Silloin kun meillä on suomenkielisiä kavereita tai sukulaisia kylässä tai ollaan itse jossain kylässä, missä ei puhuta ruotsia, käytetään kaikki suomea.

Kirjoitin viimeksi vuosi sitten sanamokista, joita meidän lapsilla tuli kääntäessään puhetta suoraan ruotsista suomeksi. Ne ovat oikeastaan aikalailla jääneet pois nyt. Toisaalta, suomenkieliseen puheeseen on sekoittunut enemmän ruotsia ja englantia on sekoittunut molempiin kieliin. Eli enää ne eivät ole mokia, vaan enemmänkin sellainen tarkoituksellinen valinta. Esimerkiksi kun lapset kertovat jotain ja kuvailevat, että joku oli ”tyyliin” jonkunlainen, niin he käyttävät tuon suomenkielisen sanan sijaan ruotsin sanaa ”typ”. Esimerkiksi että ”siellä oli typ 20 ihmistä” tai ”se oli typ metrin kokoinen”. Varmaan siksi, koska se on lyhyempi sana ja puheenhan pitää olla aina muka mahdollisimman tehokasta ja nopeaa lasten ja nuorten mielestä.

Sellaisia kaksikielisyyskuulumisia! Jatketaan näistä, ehkä sitten taas vuoden päästä? Koen, että tällä hetkellä meillä on tosi hyvä tilanne tämän kieliasian suhteen ja uskon, että kaksikielisyys säilyy luontevana meidän lasten elämässä tästä hamaan tulevaisuuteen asti.

Tsekkaa myös kaksikielisyyteen liittyvät aiemmat postaukset:

Kaksikielisyys – kuinka se sujuu nyt v. 2018

Kuinka sujuu kaksikielisyys v. 2016

Kaksikielisyys – isin ja tyttären oma juttu v. 2013

Mitenkäs muilla kaksikielisillä perheillä? Miten koulun aloitus on vaikuttanut kielen kehitykseen? Mitä mieltä olette vieraiden kielten opetuksen ajankohdista? Miten on sujunut päiväkodin aloitus kaksikielisillä lapsilla? Mitä kieltä teillä puhutaan suomen lisäksi?


Kaksikielisyys – kuinka se sujuu nyt

12.06.2018

En ole melkein vuoteen kirjoittanut meidän perheen kaksikielisyydestä, vaikka postausta kielijutuista on toivottu. Syynä on ollut lähinnä sopivan hetken puute, ei ole ollut sellaista hyvää hetkeä kirjoittaa näistä jutuista. Ja toisaalta myös se, että kielestä on turhaa kirjoitella liian usein, koska muuten ei välttämättä olisi mitään uutta sanottavaa. Nyt kuitenkin on tullut aika ottaa pieni tsekkaus siihen, miten kaksikielisyys sujuu nyt meidän koulun aloittajalla, 5-vuotiaalla ja 1-vuotiaalla tällä hetkellä. Niille joille meidän perheen kaksikielisyys tulee uutena juttuna, suosittelen lukemaan mun edellisen postauksen aiheesta, jossa kerron enemmän meidän kielellisistä taustoista, ja siitä, miksi meillä puhutaan kahta kieltä, vaikka molemmat vanhemmat ollaan suomenkielisiä sukujuuriltamme.

Koululaisen kielitaito

Tuleva ekaluokkalainen puhuu tällä hetkellä ruotsin kieltä paremmin kuin suomea. Hän nauttii ruotsin kielestä, ja puhuu sitä mielellään kotonakin. Hänellä sujuu vaihtaminen kielestä toiseen tosi luontevasti, ja hän kirjoittaa ja lukee sujuvasti sekä ruotsiksi että suomeksi. Suomen luku- ja kirjoitustaito tuli hänelle n. neljävuotiaana, mutta ruotsin kielen lukeminen ja kirjoittaminen alkoi sujua vasta vuotta myöhemmin, n. 5-vuotiaana. Ensin oli opittava lukemaan sujuvasti suomeksi, että ymmärsi sen, miksi asiat kirjoitetaan ja lausutaan eri tavalla ruotsiksi. Nykyään se sujuu kuin vettä vaan.

Helsingissä on meneillään kokeilu, jossa suomen kielen tunnit aloitetaan jo ekaluokalla ruotsinkielisissä kouluissa. Tämä on musta tosi hyvä juttu, koska ollaan huomattu, että suomen kieli kaipaa myös tukea. Eskarin ansiosta esikoinen on kuullut viimeisen vuoden aikana enemmän ruotsin kieltä kuin suomea, ja sen huomaa puheesta. Jotkut suomenkieliset sanat unohtuvat välillä tai korvautuvat ruotsinkielisillä sanoilla, ja joskus hän myös kääntää ruotsinkielisiä fraaseja suoraan suomeksi puheessa. Se on hauskan kuuloista, mutta tietenkin oikeakielisyys on tärkeää, ja mä yritän pitää huolen että puhun itse oikein suomeksi kotona. Pääosin hän kuitenkin puhuu molempia kieliä tosi hyvin, selkeästi ja oikein. Uskon että molempien kielten oppiminen sujuu myös koulussa oikein hyvin.

Miten menee viisivuotiaalla

Suomi ja ruotsi ovat aikalailla tasavahvoja meidän viisivuotiaalla, tosin hän yleensä puhuu mieluummin kotona suomea. Hänkin kyllä vaihtaa sujuvasti kielestä toiseen, ja osaa hyvin ruotsin kieltä, mutta ainakin toistaiseksi suomi tuntuu hänelle kotona luontevammalta. Olen huomannut, että myös kavereilla on kielen kehityskessä merkitystä. Viisivuotiaalla on pari dagiskaveria, jotka puhuvat dagiksessa kavereille ennemmin suomea. Esikoisen kaksi BFF:ää taas ovat molemmat vahvemmin ruotsinkielisiä, jolloin he puhuvat aina keskenään ruotsia.

Keskimmäinen ymmärtää kaiken ruotsiksi hyvin, ja ilmaisee itseään sujuvasti molemmilla kielillä, vaikka usein valitseekin suomen kielen silloin kun saa itse päättää. Ääntäminen sujuu hyvin, ja on luontevaa. Viisivuotias on nyt tämän kevään ajan lukenut suomeksi helppolukuisia kirjoja, ja on hauskaa nähdä että meneekö hänelläkin se suunnilleen vuosi ennen kuin lukeminen alkaa luonnistua täysillä myös ruotsiksi. Yksittäiset sanat taitavat jo onnistua, mutta kokonaisia kirjoja hän ei vielä lue ruotsiksi.

Kaksikielisen 1-vuotiaan puhumaan oppiminen

Kuopus on meidän lapsista se, joka on kuullut ruotsia ihan syntymästään asti. Isompien tyttöjen ollessa kotona Otto on puhunut systemaattisesti ruotsia koko kuopuksen elämän ajan, mutta aina välillä (vähän turhan usein) kolmestaan ollessa ollaan sitten puhuttu vaan suomea. Kuten isommilla tytöillä, myös kuopuksella suomen kieli on vahvempi kuin ruotsi tässä vaiheessa elämää. Olisi hauskaa tietää, olisiko näin, jos mun sijaan kotona olisikin ollut Otto tämän kevään ajan. Syksyllä Oton vanhempainvapaan aikaan nimittäin kuopus oppi uusia sanoja molemmilla kielillä suunnilleen samassa tahdissa, mutta kevään aikana se on vaihtunut niin että suomi on huomattavasti vahvempi, ja ruotsinkielisiä sanoja on unohtunut ja jäänyt pois.

Ruotsiksi hän ymmärtää kyllä monet perusjutut, kuten ”kom hit”, ”kommer du bort”, ”ska vi läsa en bok?” ym. mutta suomeksi hän ymmärtää paremmin ja enemmän. Suomeksi sanavarastoa on mahdoton laskea, kun sanoja tulee joka päivä monia uusia ja lauseitakin on tullut jo parin kuukauden ajan. Ruotsiksi tulevia sanoja on kuitenkin helposti laskettava määrä: boll, bebbe/bebis, sova, pappa, mamma, tacktack ym.

Meidän pitäisi selkeästi siis skarpata tässä lisää. Lohtua tuo kuitenkin se, että tiedän jo valmiiksi, että hän oppii sitten kielen viimeistään dagiksessa, kuten meidän isommatkin tytöt aikanaan. Hän myös ymmärtää ruotsin kieltä, eikä se ole hänelle täysin uusi asia, vaan ihan tuttu juttu. Ei oteta stressiä, mutta kiinnitetään entistä paremmin huomiota. Mitä enemmän hän osaa ja ymmärtää, sitä helpompi kieltä on puhua hänelle.

Ruotsin kieli arjessa

Arjessa meillä kuulee kotona molempia kieliä. Edelleen Otto tosin tekee niin, että jos meillä on ei-ruotsinkielisiä ihmisiä kylässä, tai ollaan itse kylässä jossain missä ei puhuta kahta kieltä, niin hän vaihtaa kokonaan suomeksi, koska se on hänelle helpompaa. Tämä ei onneksi ole ollut meille ongelma ainakaan toistaiseksi, enkä usko että se loppupeleissä vaikuttaa kovinkaan paljoa kielen kehitykseen. Nykyään lapsilla on aika paljon leikkitreffejä ja synttäreitä ruotsinkielisten kavereiden kanssa, ja siitä syystä he kuulevat kieltä nykyään useammin kuin vain isältään tai päiväkodissa.

Joskus pari vuotta sitten lapsia piti maanitella katsomaan ennemmin BUU-klubbenia kuin Pikkukakkosta, mutta nykyään on ihan toisin päin. He katsovat tosi mielellään ruotsinkielisiä lasten ohjelmia, ja esimerkiksi Yle Areenan Hajbon sarjat ja videot on meidän pikkukoululaisen lemppareita. Meidän lapset leikkivät keskenään useimmiten suomeksi, mutta välillä myös kannustetaan leikkimään ruotsiksi, varsinkin silloin kun kuopus on mukana leikissä. Me luetaan paljon kirjoja, sekä suomeksi että ruotsiksi. Lapset lukevat itsekseen ja toisilleen, ja me luetaan Oton kanssa heille molemmat omilla kielillämme.

Hauskat sanamokat suomeksi

Isommilla tytöillä tulee aina välillä hauskoja sanamokia, kun he puhuvat suomea ja ajattelin nyt jakaa niistä muutaman. Ruotsiksi on sanonta ”pikulitet” silloin kun joku on tosi pieni. Meidän tytöt on käyttäneet samaa etuliitettä myös suomeksi ja muidenkin sanojen kanssa. ”Pikuvarovasti” oli kuulemma ”tosi varovasti”. Ruotsiksi sanotaan ”jag tror inte så” eli suomeksi ”en usko”. Mutta meidän tytöt sanovat ”mä en luulisi niin”, koska tro tarkoittaa sekä uskoa että luulla. Jos vaikka kysyn, että ”onkohan teillä huomenna jumppaa” niin vastauksena voi olla ”mä en luulisi niin”.

Suomeksi sanotaan esim. että ei ole tehnyt jotain ”pitkään aikaan”, mutta ruotsiksi sanotaan ”på länge” eli vaan ”pitkään”. Siksi joskus meidän lapset sanoo vaikka että ”mä en oo piirtänyt pitkään” tai ”me ei olla käyty täällä pitkään” kun he oikeasti tarkoittavat ”pitkään aikaan”. Muita hauskoja juttuja joita viime aikoina on tullut olivat esimerkiksi ”triangelin muotoinen” eli kolmion muotoinen ja ”kirjoittaa alas” (ruotsiksi skriv ner, suomeksi vastaava ilmaisu ”kirjoittaa ylös”).

Aina kun huomaan näitä suoria käännöksiä, niin pyrin korjaamaan niitä lempeästi, jotta jatkossa sama ilmaisu onnistuisi oikein. Monia juttuja saa korjata useaan kertaan, koska ne varmaan tuntuvat niin luontevilta. Se ei kuitenkaan haittaa, koska 99% ajasta molemmat kielet sujuvat tosi hienosti, ja lapsia ei myöskään haittaa, että korjaan. Me ollaan aina oltu kielen suhteen tosi kannustavia, eikä koskaan naureta vaikka tulisikin virheitä, vaan kannustetaan ja kehutaan.

Kuinka jatkossa

Aiotaan jatkaa samalla linjalla, kuin tähänkin asti. Vuosi vuodelta ruotsin kielestä on tullut luontevampi ja luontevampi osa meidän arkea. Lapsille se on ihan selkeästi tunnekieli siinä missä suomikin, ja he osaavat ilmaista itseään tosi rikkaasti myös ruotsiksi. Me jatketaan edelleen samalla mallilla, että Otto puhuu ruotsia, ja mä suomea, ja lasten nukkuessa sitten puhutaan keskenään suomea. Kun Oton loma pian alkaa, hän on taas enemmän kotona ja ehkä myös kuopuksen ruotsinkielinen sanavarasto lähtee kasvamaan kohinalla jälleen. Uskon että kaksikielisyys tulee olemaan suuri rikkaus meidän lasten elämässä myös tulevaisuudessa, ja siitä on varmasti hyötyä sekä koulussa muita germaanisia kieliä opiskellessa että työelämässä.

Tiedän että blogia lukee monia kaksikielisiä perheitä, miten teillä on sujunut koulun aloitus ja suomen tunnit?


Viimeiset päiväkotipäivät ennen kesälomaa

23.05.2018

Ensi viikolla meidän pienestä eskarilaisesta tulee ekaluokkalainen, ja tänään juhlistettiin jo viisivuotiaan kevätjuhlaa. Syksyllä hänkin siirtyy viisivuotiaiden ryhmään, jossa esikoinen vasta mun mielestä oli! Käytiin aamulla vielä tapaamassa keskimmäisen opettajaa, kun kevään keskustelu-aika meni näin pitkälle.

Suomeksi se taitaa olla vasu-keskustelu, mutta meillä se on vain ”möte”. Tuntui hienolta kuulla hyvää palautetta, ja edelleen jaksan vaan ihailla sitä, miten yksityiskohtaisesti he osaavat kertoa lapsen luonteesta, puuhista, lempiasioista päiväkodissa ja mieleen jääneistä tilanteista. Sitä on ilo kuunnella, ja kiitinkin tänään jälleen kerran keskimmäisen ryhmää loistavasta työstä ja näistä ihanista vuosista, jotka hän sai tässä leikki-ikäisten ryhmässä viettää.

On ollut niin hienoa, että lapset ovat voineet olla koko päiväkoti-uransa samassa päiväkodissa (eskariin asti), samojen tuttujen ja turvallisten aikuisten kanssa alusta asti. Vaikka keskimmäinen syksyllä siirtyykin viisivuotiaiden ryhmään, ovat senkin ryhmän aikuiset jo tuttuja monen vuoden ajalta, ja ryhmään tulee kaikki nykyisen ryhmän viisivuotiaat kaverit. Ja onneksi hän näkee myös niitä tuttuja aikuisia pikkuisten ryhmästä ja tuosta leikki-ikäisten ryhmästä edelleen pihalla päivittäin. Olen ymmärtänyt että henkilökunnan pysyvyys ei ole mitenkään itsestäänselvää nykyisin päiväkodeissa, joten saadaan kyllä olla todella kiitollisia siitä, että näiden reilun kolmen vuoden aikana koko päiväkodissa on vaihtunut vain yksi aikuinen, ja tunnetaan kaikki nimeltä, ja he meidät.

Silloin kun keskimmäinen aloitti päiväkodissa 1v10kk iässä, hän ei tainnut puhua kuin muutaman hassun sanan ruotsia. Ja jo ensimmäisen puolen vuoden aikana hän oppi kommunikoimaan ruotsiksi, ja viimeisten kolmen vuoden aikana hän on kehittynyt ihan hurjasti, ja puhuu nykyisin ruotsia paremmin kuin suomea, kuten myös esikoinen. Molemmat kielet ovat molemmilla vahvoja, mutta kielioppi on ruotsiksi vahvempi. Onneksi koulussa alkavat sitten suomen tunnit, niin saa siihenkin tasoitusta, ja kotona tietysti tuetaan molempia kieliä parhaamme mukaan.

Me ollaan oltu ihan uskomattoman tyytyväisiä tuohon päiväkotiin, sen kodikkuuteen ja sen henkilökuntaan. Se on sellainen helmi, että ei voisi parempaa olla, vaikka ei kyllä eskarilaisen eskarissakaan ole mitään valittamista ollut, ja yhtä ihana henkilökunta sielläkin on. Lämmin, osaava ja lapsista välittävä henkilökunta on kyllä kaikkein tärkeintä mun mielestä, ja meillä on käynyt sen kanssa todella hyvä tuuri.

On ollut mahtavaa, että me ollaan voitu pitää lapsilla aina viikossa se ylimääräinen vapaapäivä eskariin asti, ja se jatkuu edelleen keskimmäisellä vielä tämän seuraavan päiväkotivuoden ajan. Nautitaan siitä täysillä. Se yksi päivä viikossa on ihanaa luksusta sekä lapselle itselleen, että sille joka hänen kanssaan on kulloinkin ollut kotona. Nyt kun se olen minä, se on sitä mulle, ja Oton vanhempainvapaan aikana se oli sitä Otolle.

Niin kuin keskimmäisen opettaja tänään tapaamisessa sanoikin, me ollaan aina voitu ottaa päiväkodista ja varhaiskasvatuksesta irti ne parhaat puolet, ja samaan aikaan nauttia myös kotona olemisesta ja kiireettömyydestä lasten kanssa. Meillä on ollut hyvä balanssi siinä, ja saadaan olla siitä kyllä tosi kiitollisia, että ei ole tarvinnut koskaan pitää lapsia päiväkodissa hurjan pitkiä päiviä, ja ollaan saatu pitää se vapaapäivä joka viikko, ja aina muulloinkin vapaata silloin kun on siltä tuntunut.

Lapset ovat saaneet aina pitkät joulu- , syys-, hiihto- ja kesälomat, sekä kuopuksen syntyessä saivat olla monta viikkoa kotona ”vauvalomalla”. Aina jos lapsi on itse sanonut, että ei jaksaisi mennä päiväkotiin, niin ollaan annettu pitää vapaapäivä jos se vain suinkin on ollut mahdollista, ja yleensä on. Usein sitä ei ole tapahtunut, että näin olisi sanottu, mutta joskus on ollut sellaisiakin aamuja. Sitten ollaan jääty kotiin kaikessa rauhassa, kun se on kerran ollut mahdollista. Yleensä kuitenkin lapset ovat menneet päiväkotiin riemusta kiljuen, ja kotiin hakiessa sanoneet, että olisivat vielä voineet vähän aikaa jatkaa kivaa leikkiä.

Eskarissa ja koulussa ei olekaan ihan niin vapaata enää, eikä voi olla pois silloin kun huvittaa. Siksi ollaan niin kiitollisia ja onnellisia siitä, että saadaan vielä vuoden ajan nauttia keskimmäisen kanssa tästä. Ja sitten kun koittaa kuopuksen aika mennä päiväkotiin( eli luultavasti sitten, kun hän ei enää nuku kunnon päiväunia, enkä saa mitenkään tehtyä töitäni), me aiotaan jatkaa samalla tavalla hänen kanssaan. Ainakin se yksi kokonainen vapaapäivä viikossa, ja mahdollisimman lyhyet päivät. Hän oli tänäänkin aamulla tapaamisesta tullessa lähdössä pienten ryhmän mukaan ulos, ja meni sinne muiden taaperoiden sekaan ihmettelemään ja osoittelemaan toisia ”vauva, vauva”. Uskon että hän sopeutuu päiväkotiin sitten hurjan hyvin, kun on niin menevä tyyppi ja paikkakin on enemmän kuin tuttu, kun ollaan sieltä niin monesti lapsia haettu ja viety.

Mutta nyt ei mietitä enempää näitä kuvioita, sillä puolentoista viikon päästä lapsilla alkaa kymmenen viikon kesäloma, ja Otto seuraa pian perässä. Saadaan nauttia vielä viimeinen pitkä ja vapaa kesä lasten kanssa, ennen kuin kuopuskin täyttää kaksi ja isyyslomapäivät on käytetty loppuun.

Ihanaa iltaa kaikille <3

PS: Eskarilaisen kuulumisia on toivottu, ja niitä on luvassa ensi viikolla kun hän on päättänyt eskarin.