Nyt syyskuussa tulee vuosi siitä, kun juoksin ensimmäisen lenkin pitkän tauon jälkeen, Mallorcan helteessä Oton siskon kanssa. Se tuntui niin hyvältä silloin, vaikka olinkin lenkin jälkeen aivan dööööd. Mutta se fiilis: mä pystyin siihen! Ja siitä sain kipinän aloittaa juoksemisen uudelleen.
Harmaaseen Suomeen palattuamme suuntasin lenkille. Laitoin napit korville, kuuntelin podcastia ja juoksin. Oli niin hiki, puolimatkassa loputtomassa ylämäessä tuntui, etten vaan jaksa enää enempää, mutta juoksin kuitenkin. Parin päivän päästä lähdin taas. Ja taas. Parin viikon kuluttua olin niin ylpeä itsestäni, kun olin pitänyt lenkeistä kiinni. Viikot vaihtuivat kuukausiksi.
Välillä ei huvittanut yhtään lähteä lenkille, tai tuntui ettei kertakaikkiaan ollut aikaa, mutta lähdin silti. Päätin, että juoksen joka viikko vähintään kolme kertaa ainakin 20-30min lenkin. 20min voi kuulostaa lyhyeltä ja tokihan se on lyhyt aika, mutta ensin piti saada kiinni siitä säännöllisyydestä, siitä, että oikeasti lähden sinne lenkille kolme kertaa viikossa. Otin aikaa lenkille sieltä mistä sitä löytyi ja aina sitä jostain löytyi parikymmentä minuuttia.
Sitten kun lenkistä tuli rutiini, saatoin alkaa miettimään matkaa, nopeutta ja aikaa. Aloin tarkkailla tuloksia mun älykellosta ja terveysappista. Olin ihan tyytyväinen. Appi näytti, että kehitystä tapahtui jo muutamassa viikossa kivasti. Talvella mun keskivauhti oli usein 8km/h, johon olin aivan tyytyväinen. Pyrin juoksemaan aina n. puoli tuntia, matkasta viis. Leuto talvi oli juoksun kannalta ihanteellinen, sillä missään ei ollut jäätä ja oli helppo juosta kun ei tarvinnut edes sen kummemmin miettiä vaatteita. Koko talven pärjäsi juoksutakilla, juoksutrikoilla ja lenkkareilla.
Pidin juoksusta kiinni myös muuton aikaan ja tutkin innoissani kodin lähistön uusia lenkkimaastoja. Keväällä meitä puraisi kunnon ulkoilukärpänen, kun ei juuri muutakaan voinut rajoitusten aikaan tehdä. Huhti-toukokuussa kävin lenkillä lähes joka ikinen päivä, joko yksin tai koko perheen kanssa. Se oli ihan mahtavaa. Nautin siitä ja olo oli tosi energinen.
Kesäkuussa rakastin lenkkeillä lämpiminä kesäiltoina ja monesti lähdin lenkille myös jo aamupäivällä niin, että esikoinen pyöräili ja mä juoksin. Yhtenä kesäiltana lenkillä ollessani mulle iski kauhea aurallinen migreeni ja näkö lähti kesken lenkin. Siitä tuli jotenkin sellainen kammo ja ahdistus, että en juossut moneen viikkoon lenkkejä yksin.
En voinut sietää ajatusta, että mulla lähtisi uudelleen näkö niin, että olen yksin keskellä skutsia myöhään illalla. Juoksin koko kesän vain keskellä päivää meidän esikoisen kanssa yhdessä. Jos näkö olisi lähtenyt, hän olisi voinut soittaa Oton hakemaan. Meillä oli tosi kivaa lenkeillä ja höpöteltiin kaikenlaista. Edelleen tykkään lähteä hänen kanssa lenkille.
Elokuun puolella otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja päätin, että en anna yhden migreenin lannistaa mun juoksuintoa. Todennäköisyys sille, että migreeni iskee uudelleen lenkillä on hyvin pieni. Olen juossut aikuisvuosinani varmaan muutaman sata lenkkiä yhteensä ja kaksi kertaa on iskenyt migreeni. Niiden kahden migreenin välissä oli viisi vuotta. Pakkasin siis migreenilääkkeet ja minikokoisen vesipullon vyölaukkuun ja lähdin yksin lenkille. Ainakin saisin lääkkeen heti otettua, jos migreeni iskisi kesken lenkin. Ja hyvinhän se lenkki meni, eikä tullut migreeniä.
Nyt olen uskaltanut juosta taas jo useammankin lenkin yksin ja se on ollut ihanaa vaihtelua. Kesän höpöttelylenkit taisivat muuten tehdä hyvää mun juoksukunnolle: Kun totuin juoksemaan kovaa niin, että koko ajan juttelin samalla esikoisen kanssa, nyt juoksen yksin ihan ekstrakovaa.
Tällä hetkellä mun perus vajaan viiden kilsan lenkillä mun keskivauhti on yli 11km/h, mikä on jo huomattava kehitys siitä vuoden takaisesta. Kun en höpöttele koko ajan, vaan keskityn pelkkään juoksuun, niin vauhtikin on kova ihan huomaamatta. Tuo vauhti tuntuu nyt ihan samalta kuin talvella se 7-8km/h keskivauhti. Tai no, en edes ole mitenkään “död” lenkin jälkeen kuten silloin, vaan yleensä on ihan hyvä fiilis, vaikkakin hiki. Jaksan juosta lenkin ihan helposti ja tiedän, että jaksaisin pidempäänkin jos vaan malttaisin käyttää enemmän aikaa lenkkiin kuin sen puoli tuntia.
Olen pitänyt sitä prioriteettina, että ylipäätään liikun sen 3-4 kertaa viikossa. Enkä siis vieläkään ole yrittänyt juosta mitään 10km lenkkejä, 4-6km on ollut mulle se perus lenkin pituus. Nyt ajattelin kuitenkin, että näin vuoden jälkeen voisin alkaa kokeilla juosta vaikka kerran viikkoon vähän pidemmänkin lenkin. Olisi niin siistiä juosta joskus elämässä vaikka Naisten kymppi tai ehkä jopa puolimaratoni. Ehkä kokeilen jo tällä viikolla juosta vaikka seitsemän kilsaa, tai vaikka 40 minuuttia. En halua ottaa mitään pitkän ajan tavoitteita, mulle tärkein tavoite on se, että en anna säännöllisen liikunnan pudota pois mun arjesta, tapahtui mitä tapahtui.
Tämä on mulle ihan valtava saavutus, että olen oikeasti pitänyt vuoden kiinni tästä. Säännöllinen liikunta osaksi elämää oli mun tärkein tavoite ja mulla on vaan niin hyvä mieli siitä, että onnistuin. Miten voikin yksi viikon lomareissu muuttaa ihmisen elämää näin paljon?
Juokseminen on mulle kaikkein sopivin ja helpoin harrastus, koska lenkille on helppo lähteä omien aikataulujen mukaan ihan milloin haluaa. Ja lisäksi se on ilmaista ja hauskaa!
Onko täällä muita juoksijoita? Miten olette lähteneet pidentämään matkoja lenkillä?
Näitä juoksuaiheisia kirjoituksia on ollut mukava lukea! Juokseminen on parasta, se on lapsiperhearjessa helppo ja kätevä tapa kuntoilla. Pitkillä lenkeillä maltillinen peruskestävyusvauhti on mulle se juttu, millä jaksan. Mun puoliso aina muistuttaa ennen pitkistä ettei matka tapa vaan vauhti 😁
Voi kiitos hurjasti! Ja samaa mieltä, että se on kyllä niin helppo ja kätevä tapa kuntoilla! 🙂 Erittäin hyvä muistutus, pitää höllätä vähän vauhtia jos aikoo juosta tosi pitkälle 😀
Aina kiva kun joku innostuu juoksemaan 👍😊 Aloitin itsekkin juoksemalla noin 4-5 kilsan lenkkiä. Juoksin samaa lenkkiä aika kauan. Ihan turhaan koska 10 kilsaa meni aika kevyesti heti kun ekan kerran kokeili! Nyt olen juossut useita puolikkaita ja muutaman kokonaisen maratonin 😊 Tärkeintä on saada perus kestävyys hyvälle tasolle. Eli kannattaa tarkkailla sykkeitä ja tehdä juoksulenkkejö mahdollisimman matalilla sykkeillä. Eli esim. tunnin lenkki niin hiljaa juosten kuin mahdollista. Eri vauhtisten lenkkien tekeminen on myös tärkeää. Suurimman osan lenkeistä pitäisi olla matalemmilla syketasolla tehtyjä ja vaikka yksi lenkki viikossa niin, että juokset lenkillä kilometrin vetoja eli muutaman kilomerin lämmitelyn jälkeen kilometri niin kovaa kun pääset ja sitten taas muutama minuutti rauhallisemmin ja taas kilometri niin kovaa kun pääset jne. Kun kellosta tarkkailee omia kilometri vauhteja ja sykkeitä pysyy harjottelu kiinnostavana koska kehityksen näkee muutamassa viikossa 😊 Varmasti muutaman viikon harjoittelun jälkeen saat kympin juostua! Aina ei kannata juosta täysiä tai ei kehity! Vedot pääset todennäkösesti jo nyt alle 5 minuutin kilomeri vauhtia! 👍 Tsemppiä juoksuihin!
Hei kiitos ihan hurjasti kun jaoit omia kokemuksia ja vinkkejä ja kiitos paljon tsempistä! <3 Tosi hienoa, että olet edennyt tästä tilanteessa jo useisiin puolikkaisiin ja kokonaisiin maratoneihin! Ehkä siis minäkin! Otan nämä sun neuvot talteen ja lähden kokeilemaan vähän hitaampia, mutta pidempiä lenkkejä. Mä vaan niin herkästi innostun juoksemaan kovaa ilman, että edes huomaan. 😀 Mutta pitää tarkkailla vauhtia ja sykettä samalla! Ihanaa juoksusyksyä sinne!
Juoksu on kyllä parasta. Ja se kun kehittyy. Itsellä ihan Excel taulukot tehtyinä ja kyllähän se hymyilyttää kun näkee kehityksen esim vuoden takaiseen.
Nyt oon innostunut kilpailuista. Se fiilis juosta kilpaa on uskomaton. Syyskuun lopussa on elämäni kolmas kisa.
Suosittelen koittamaan.
T: Marja
Se on kyllä todellakin! <3 Mahtavaa, että olet innostunut kilpailemaan. Ehkä mäkin innostun, kun vielä harjoittelen lisää! Tsemppiä kisoihin ja kiitos kun kommentoit! <3
Hei mahtavaa, että oot löytäny innostuksen juoksemiseen 🙂 Täällä kanssa yksi noin 5 vuotta sitten säännöllisen juoksuharrastuksen aloittanut, jolla nykyään menee muutana puolimaratoni kesässä. Ne on sellasia mukavia tavotteita itselle, vaikkei mitään huippuaikaa tms. saavuttaisikaan, niin onhan se fiilis ihan huikee, että hittovie mää pystyn juoksemaan 21 km 😀
Juoksulenkkien pidentäminen kannattaa aloittaa just tollein pikkuhiljaa, muutama kilometri kerrallaan. Välissä voi vaikka kävelläkin, jos siltä tuntuu. Muutenkin kestävyyskunnon kannalta tärkeimpiä on peruskuntolenkit, eli että juoksee pitkäkestoisesti (väh 1 h), hitaalla vauhdilla ja matalilla sykkeillä (3/4 harjottelusta pitäisi kai olla tällaista). Ja kun vauhti on tarpeeksi hidas niin lenkitkin pitenevät siinä ihan kun itsestään 🙂
Kiitos hurjasti! <3 Ja kiitos paljon tosi hyvistä vinkeistä! Mä otan ehdottomasti näistä neuvoista vaarin ja hiljennän vähän vauhtia. Sitä vaan aina innostuu juoksemaan kovaa ihan huomaamatta. 😀 Mutta pitää oikeesti yrittää juosta vähän hiljempaa nyt myös pidempiä lenkkejä. Ehkä mäkin pääsen joskus vielä tuohon uskomattomaan fiilikseen, että olen juossut puolimaratonin! Ihanaa syksyä sinne <3
Juokseminen on kyllä yksi asia jota haluun alkaa treenata. 😀 Kun ajatus siitä että pieni lenkki aamulla aloittaisi päivän on jotenkin niin hieno 😀
No mut ei muuta kun lenkkarit jalkaan! Se on kyllä mahtava tapa <3
Mä toivon, että voin ensi kesällä sanoa samaa lenkkeilyharrastuksesta. Siis että vuosi takana ja noin nousujohteisesti!
Mun polvet hajosi muutama vuosi sitten niin, että ajattelin että en ikinä enää voi juosta. Koronakevään tylsyydessä sit lähdin kokeilemaan ja voi sitä ilon tunnetta, kun polvet oli ihan jees 2,5km juoksun jälkeen. Sen jälkeen oon käynyt vähintään viikottain lenkillä (lyhyitä, sellaisia 20-30 minsan), välillä useammin, välillä harvemmin (en uskaltanut alkuun kauhean usein, koska koko ajan tarkkailu päällä polvien suhteen). Hyvin alkaneelle harrastukselle tuli takapakkia valitettavasti, kun kaaduin fillarilla ja tietysti polvihan siinä sai isosti hittiä. Kolme viikkoa kolaroinnista kävin sit ekalla lenkillä ja vaikka joka askel tuntui inhalta (jalassa oli aika paljon turvotusta), niin teki kyllä mieli tanssia riemusta, kun tajusin, että tästä pystyy toipumaan juoksukuntoon (nyt 5 viikkoa kolaroinnin jälkeen tein uuden aikaenkan mun vakiolenkillä, kun juoksin siitä riemusta että jalka lopulta tuntuu normaalilta). Enpä ois ehkä teininä uskonut, että mun riemunaihe keski-ikäisenä ois juoksukunto
Ai niin ja kannattaa rohkeasti kokeilla sellaista kympin lenkkiä. Oon melko varma sun kuvailun perusteella, että hanskaat hienosti, jos pidät tahdin rauhallisena ja sykkeet kurissa. Olet sen verran paljon juossut, että pohjakuntoa riittää!
Kiitos ihan hurjasti kommentista ja tsempistä! On kyllä mahtava ajatus, että pystyisi juoksemaan sen kympin<3
Mahtavaa, että olet pystynyt juoksemaan nyt, toivottavasti polvet kestävät. Tosi ikävää, että olet joutunut kolariin, mutta hienoa, että toipuminen on jo noin hyvällä tolalla, että teet ennätyksiä! Toivottavasti pystyt jatkamaan hienosti alkanutta harrastusta jatkossakin ja polvet kestää! Ihanaa syksyä sinne <3
Pystyisit helposti juoksemaan puolimaratonin ihan mukavaan aikaan tuolla juoksukunnolla. Jos kävisit muutaman kerran juoksemassa kympin ja pari kertaa joku 15km niin olisit jo ihan tosi hyvillä eväillä lähdössä parin tunnin ajalla puolikkaalle veikkaisin. Itse olen sen mennyt kahdesti ja molemmilla kerroilla pohjalla juoksua alle 3kk ja harjoituslenkkejä max. 10. Enkä siis ole juossut hyviä aikoja mutta alle 2h ja vähän alle 2.5h kuitenkin ja nimenomaan juoksu/hölkkä koko ajan.
Kiitos ihan hurjasti tsempistä ja neuvoista! <3 Pitää siis ehdottomasti kokeilla juosta 10-15km! Ja nuo 2h ja alle 2,5h kuulostaa oikein hyvältä. Mahtavaa, että puolimaratonin voi juosta noinkin lyhyen harjoittelun jälkeen. Ehkä mäkin uskallan vielä joku kerta kokeilla! Ihanaa syksyä <3
Ihana kuulla, juoksu on mullekin lajeista se kaikkein rakkain <3 Ja just kun sanoit, paras mahdollinen kun ei vaadi juurikaan välineitä ja lenkille voi mennä milloin itselle sopii. Ja vaikka sitten pyöräilevän lapsen kanssa.
Aloin ite juosta aikanaan pitkiä lenkkejä niin, että päätin ensin matkan minkä juoksen, esim 10 km alkuun. Sit juoksin niin kauan kun tuntui hyvältä, suht maltillisilla sykkeillä. Kun aloin väsyä, kävelin niin että syke tasaantui ja sitten taas juoksua. Tää auttaa samalla pitämään juoksutekniikan hyvänä ja rasitusvammat poissa, ne nimittäin tulee just silloin kun juoksee kovaa silloinkin, kun kroppa on jo väsynyt. Pitkä lenkki kannattaa muutenkin tehdä tosi matalalla sykkeellä, max. 50-70% sun maksimisykkeestä. Silloin se kasvattaa peruskestävyyttä ja jaksat pidentää lenkkejä jatkossakin paljon vähemmällä vaivalla 🙂
Täytyy muuten sanoa et vitsi teillä on kaunis toi sisääntulo, ihanat portaat ja ulko-ovi ja noi ruukut istutuksineen oikein kruunaa ton 🙂
Juoksu on kyllä ihan mainio laji! <3 Ja parasta on se just, kun se on niin monipuolista, että sitä voi harrastaa melkein millaisessa arjessa tahansa. Pyöräilevän lapsen kanssa se on ihanaa kahdenkeskistä aikaa.
Kiitos paljon ihana kun jaoit sun neuvoja! <3 Pitää ehdottomasti kokeilla tuolla tavalla pidentää lenkkejä. Mä innostun helposti juoksemaan kovaa, enkä edes huomaa. Ekoilla kerroilla kun katoin mun keskivauhtia kesän jälkeen niin meinasi leuka tippua lattiaan, kun ei musta tuntunut, että olisin juossut yhtään niin kovaa! 😀 Mutta pitää oikeasti hidastaa vauhtia reippaasti, että pystyn kehittymään.
Ja kiitos hurjasti kauniista sanoista! <3 Mä tykkään tästä kivilaatasta kyllä kovasti ulkotiloissa ja ihanaa kun on omat portaat! 😀 Ihanaa syksyä teille <3
Milläköhän oikein mittaat tuota keskivauhtiasi?
Itse kun juoksen sen vajaa 5km puolessa tunnissa, niin keskivauhti on jotain 9km/h ja juoksumatto mittaa matkan. En väitä, että juoksumatto olisi se optimaalinen mittaamaan matkaa/vauhtia oikein, mutta et ole ensimmäinen, jonka keskivauhdit älykellolla mitattuna tuntuvat omaan korvaan olevan aivan ihmeellisiä, siksi kysyn millä mittaat? Tietysti mahdollista, että salini juoksumatto mittaa aivan omiaan 🤔
Siis mulla kestää n. 24 minuuttia juosta vajaat 5km ja älykellolla mittaan sekä puhelimella. 🙂 Mutta silloin kun oli hitaampi vauhti niin se sama lenkki kesti sen n. puoli tuntia. Siksi tässä puhuin, että lenkit on n. 20-30min ja n. 4-6km 🙂
Niin, juokset siis noin 9 kilsaa tunnissa jos juokset tunnin ja kilometri vauhti on reilut 6 minuuttia/km 😊 Iina juoksee reilun 5 minuutin kilometri vauhtia jolloin 5 kilsassa menee noin 25 min.. 6 minuutiin kilometrivauhdilla siinä menee puoli tuntia..