Korttihaasteen viimeinen osa

16.09.2020

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Postin kanssa. 

Korttihaasteeni on edennyt jo syyskuulle asti ja tässä kuussa mun siis piti lähettää kortti jollekin ihmiselle, kenelle en koskaan ennen ole lähettänyt korttia. Tämä olikin ehkä kaikista jännittävin näistä haasteen tehtävistä. Onhan se nyt kutkuttavan jännittävää tehdä jotain ihan uutta ja lähettää ihan uudelle tyypille kortti, vaikka aina se kortin lähettäminen on toki muutenkin jännittävää.

Mä lähdin ihan ensimmäisenä miettimään, että kenelle mä haluan lähettää kortin. Mieleen tuli toki paljon nimiä, aika monellekin ihmiselle sanoo mielellään muutaman kauniin sanan ja haluaa piristää päivää. Lopulta päätin, että haluan ilahduttaa erästä läheistä, joka on juuri ostanut oman uuden kodin ja muuttaa sinne pian. Ajattelin, että voisi olla kiva ylläri, kun uudessa kodissa odottaisi jo postikortti, joka toivottaa tervetulleeksi. Ja tässä myös otin osaa omaan haasteeseeni, sillä en ole koskaan ennen lähettänyt hänelle postikorttia. Mietin kuitenkin, että pääsenkö tässä jopa “liian helpolla” kun kyseessä on kuitenkin tosi läheinen ihminen. 

Senpä lisäksi päätin lähettää kortin myös eräälle vanhalle ystävälle, jonka kanssa ennen nähtiin lähes päivittäin, mutta vuodet ovat vieneet meidät aivan eri puolille Suomea. Nykyisin näemme vain muutaman kerran vuodessa. En ole koskaan lähettänyt hänellekään postikorttia, mutta se tuntui heti ihanalta ajatukselta. Tiesin saman tien mitä sanoa ja toivon, että mun sanat ilahduttavat ja koskettavat alkavan syksyn pimeyden kynnyksellä. Halusin muistuttaa, että vaikka välimatkaa on fyysisesti paljon, olen henkisesti aina täällä. Aina puhelimen päässä, tai postikortin päässä, jos tarvitsee jutella tai purkaa ajatuksia. 

Tämä haaste oli alkuun ehkä vain sellainen hauska pieni lisämauste, mutta jotenkin tämä on ollut ihan valtavan merkityksellistä. Mä oikein herkistyn tässä kirjoittaessakin. Miten pienellä jutulla voi olla iso merkitys oikeasti. Se tunne, kun onnistuu kortilla koskettamaan jonkun päivää ja saa toisen hymyilemään tai ilon läikähtämään sisällä, on ihan uskomaton. Ja miten onnekas olen, kun ympärillä on paljon ihania ihmisiä, joita haluan ja saan ilahduttaa postikorteilla.

Valitsin uuteen kotiin muuttaneelle läheiselleni lähetettäväksi oikein vitsikkään kortin. Ajattelin, että huumorikortit sopivat yhteen Postin uusien hauskojen Tatu ja Patu -postimerkkien kanssa. Suositusta lastenkirjasarjasta ja leffastakin tuttu kaksikko seikkailee nyt hauskoissa postimerkeissä, jotka eivät ole ihan niin perinteisen muotoisia ja niissä on muitakin erikoisuuksia. 

Syksyn uutuusmerkkejä ovat myös hienot Ilkka Kärkkäisen suunnittelemat graafiset Lukutaito-merkit, jotka juhlistavat YK:n lukutaitopäivää, jota vietettiin nyt syyskuun alussa 8. päivä. Lukutaito on ihmisoikeus, joka mahdollistaa yksilön kehittymisen, kouluttautumisen ja täyden kapasiteetin hyödyntämisen. Lukutaito edistää ymmärrystä, suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoa sekä kehittää kriittistä ajattelukykyä. Postimerkki on mielestäni oikein hyvä tapa kiinnittää huomiota lukutaidon merkitykseen, sillä ilman lukutaitoa ei voi lukea edes postikortteja tai kirjeitä. Valitsin lukutaitomerkin toisen ystäväni korttiin, joka ei ollut ihan niin vitsikäs. 

Korttihaasteen seuraaviin kortteihin säästän Netta Tiitisen suunnittelemat, uskomattoman kauniit Pieni haaveilija -merkit, jotka on tehty maalauksen pohjalta. Niissä glitteriä ja kimallusta rakastava lapsi kurkottelee ylöspäin. Ne kuvastavat Tiitisen mukaan lapsen intoa, rohkeutta, uteliaisuutta ja välittömyyttä ja se välittyy kyllä upeasti kuvasta. 

Kaikki uudet merkit ovat kotimaan ikimerkkejä, jotka kelpaavat aina oston ajankohdasta huolimatta. Yhdellä kotimaan ikimerkillä voi lähettää alle 50g kortit ja kirjeet, kuten esimerkiksi yhden postikortin. Kahdella merkillä voi lähettää alle 250g lähetykset, neljällä alle 1000g lähetykset ja kuudella ikimerkillä alle 2000g lähetykset. 

Kotimaan ikimerkit tunnistaa Suomen kartta -symbolista ja ulkomaan ikimerkit merkin kulmassa olevasta maapallo-symbolista. Kaikki ikimerkit siis kelpaavat ikuisesti nimensä mukaisesti.

Tämä on mun syksyn viimeinen korttihaaste-postaus, mutta korttihaaste jatkuu vielä vuoden loppuun asti. Haluan kiittää Postia ihan valtavasti tästä haasteesta, sillä se on antanut itselleni todella paljon. Se on tuonut hyviä juttutuokioita ystävien kanssa, hyvää mieltä, ihania kirjoitushetkiä ja iloa. Olen niin iloinen, että lähdin tähän. Ja vaikka korttihaaste päättyy vuoden lopussa, se ei suinkaan tarkoita, että aikoisin unohtaa tämän harrastuksen. Haluan jatkossakin olla ahkera postikorttien lähettäjä. Se on niin mahdottoman helppo keino osoittaa välittämistä mihin päin Suomea tai maailmaa tahansa. Aion pitää siitä kiinni.


One Response to “Korttihaasteen viimeinen osa”

  1. Iina sanoo:

    Moikka! Tää ei nyt liity tähän itse postaukseen, mutta jos saan esittää kirjoitustoiveen niin kuulisin supermielelläni sun/teidän kasvatusmetodeista 🙂 Tai jos oot jo kirjoittanut niistä aiemmin ja jaksat linkkailla olisin äärimmäisen kiitollinen!
    Teijän kasvatustulos vaikuttaa ainakin somen perusteella ihan huipulta, ja itse 2kk ikäisen mimmin äitinä lukisin mielelläni sun/teidän perheen näistä kasvatusmeiningeistä 😌 aina lukiessa sun blogia kun on ollu jotain lapsiin liittyvää, mietin vaan että kunpa pystyn olla tyttärelleni samanlainen äiti kun sä. Ihan uskomatonta että vaikka saitte esikoisenne niin nuorena ja niissä lähtökohdissa , teillä on alusta asti ollut järki päässä. Ihanaa, olisipa teidän kaltaisia ihmisiä enemmän tässä maapallossa! Ootte ansainnut olla kyllä just siinä missä nyt ootte. Älyttömän paljon kaikkea hyvää teille! Keep it like that

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.