Korttihaasteen viimeinen osa

16.09.2020

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Postin kanssa. 

Korttihaasteeni on edennyt jo syyskuulle asti ja tässä kuussa mun siis piti lähettää kortti jollekin ihmiselle, kenelle en koskaan ennen ole lähettänyt korttia. Tämä olikin ehkä kaikista jännittävin näistä haasteen tehtävistä. Onhan se nyt kutkuttavan jännittävää tehdä jotain ihan uutta ja lähettää ihan uudelle tyypille kortti, vaikka aina se kortin lähettäminen on toki muutenkin jännittävää.

Mä lähdin ihan ensimmäisenä miettimään, että kenelle mä haluan lähettää kortin. Mieleen tuli toki paljon nimiä, aika monellekin ihmiselle sanoo mielellään muutaman kauniin sanan ja haluaa piristää päivää. Lopulta päätin, että haluan ilahduttaa erästä läheistä, joka on juuri ostanut oman uuden kodin ja muuttaa sinne pian. Ajattelin, että voisi olla kiva ylläri, kun uudessa kodissa odottaisi jo postikortti, joka toivottaa tervetulleeksi. Ja tässä myös otin osaa omaan haasteeseeni, sillä en ole koskaan ennen lähettänyt hänelle postikorttia. Mietin kuitenkin, että pääsenkö tässä jopa “liian helpolla” kun kyseessä on kuitenkin tosi läheinen ihminen. 

Senpä lisäksi päätin lähettää kortin myös eräälle vanhalle ystävälle, jonka kanssa ennen nähtiin lähes päivittäin, mutta vuodet ovat vieneet meidät aivan eri puolille Suomea. Nykyisin näemme vain muutaman kerran vuodessa. En ole koskaan lähettänyt hänellekään postikorttia, mutta se tuntui heti ihanalta ajatukselta. Tiesin saman tien mitä sanoa ja toivon, että mun sanat ilahduttavat ja koskettavat alkavan syksyn pimeyden kynnyksellä. Halusin muistuttaa, että vaikka välimatkaa on fyysisesti paljon, olen henkisesti aina täällä. Aina puhelimen päässä, tai postikortin päässä, jos tarvitsee jutella tai purkaa ajatuksia. 

Tämä haaste oli alkuun ehkä vain sellainen hauska pieni lisämauste, mutta jotenkin tämä on ollut ihan valtavan merkityksellistä. Mä oikein herkistyn tässä kirjoittaessakin. Miten pienellä jutulla voi olla iso merkitys oikeasti. Se tunne, kun onnistuu kortilla koskettamaan jonkun päivää ja saa toisen hymyilemään tai ilon läikähtämään sisällä, on ihan uskomaton. Ja miten onnekas olen, kun ympärillä on paljon ihania ihmisiä, joita haluan ja saan ilahduttaa postikorteilla.

Valitsin uuteen kotiin muuttaneelle läheiselleni lähetettäväksi oikein vitsikkään kortin. Ajattelin, että huumorikortit sopivat yhteen Postin uusien hauskojen Tatu ja Patu -postimerkkien kanssa. Suositusta lastenkirjasarjasta ja leffastakin tuttu kaksikko seikkailee nyt hauskoissa postimerkeissä, jotka eivät ole ihan niin perinteisen muotoisia ja niissä on muitakin erikoisuuksia. 

Syksyn uutuusmerkkejä ovat myös hienot Ilkka Kärkkäisen suunnittelemat graafiset Lukutaito-merkit, jotka juhlistavat YK:n lukutaitopäivää, jota vietettiin nyt syyskuun alussa 8. päivä. Lukutaito on ihmisoikeus, joka mahdollistaa yksilön kehittymisen, kouluttautumisen ja täyden kapasiteetin hyödyntämisen. Lukutaito edistää ymmärrystä, suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoa sekä kehittää kriittistä ajattelukykyä. Postimerkki on mielestäni oikein hyvä tapa kiinnittää huomiota lukutaidon merkitykseen, sillä ilman lukutaitoa ei voi lukea edes postikortteja tai kirjeitä. Valitsin lukutaitomerkin toisen ystäväni korttiin, joka ei ollut ihan niin vitsikäs. 

Korttihaasteen seuraaviin kortteihin säästän Netta Tiitisen suunnittelemat, uskomattoman kauniit Pieni haaveilija -merkit, jotka on tehty maalauksen pohjalta. Niissä glitteriä ja kimallusta rakastava lapsi kurkottelee ylöspäin. Ne kuvastavat Tiitisen mukaan lapsen intoa, rohkeutta, uteliaisuutta ja välittömyyttä ja se välittyy kyllä upeasti kuvasta. 

Kaikki uudet merkit ovat kotimaan ikimerkkejä, jotka kelpaavat aina oston ajankohdasta huolimatta. Yhdellä kotimaan ikimerkillä voi lähettää alle 50g kortit ja kirjeet, kuten esimerkiksi yhden postikortin. Kahdella merkillä voi lähettää alle 250g lähetykset, neljällä alle 1000g lähetykset ja kuudella ikimerkillä alle 2000g lähetykset. 

Kotimaan ikimerkit tunnistaa Suomen kartta -symbolista ja ulkomaan ikimerkit merkin kulmassa olevasta maapallo-symbolista. Kaikki ikimerkit siis kelpaavat ikuisesti nimensä mukaisesti.

Tämä on mun syksyn viimeinen korttihaaste-postaus, mutta korttihaaste jatkuu vielä vuoden loppuun asti. Haluan kiittää Postia ihan valtavasti tästä haasteesta, sillä se on antanut itselleni todella paljon. Se on tuonut hyviä juttutuokioita ystävien kanssa, hyvää mieltä, ihania kirjoitushetkiä ja iloa. Olen niin iloinen, että lähdin tähän. Ja vaikka korttihaaste päättyy vuoden lopussa, se ei suinkaan tarkoita, että aikoisin unohtaa tämän harrastuksen. Haluan jatkossakin olla ahkera postikorttien lähettäjä. Se on niin mahdottoman helppo keino osoittaa välittämistä mihin päin Suomea tai maailmaa tahansa. Aion pitää siitä kiinni.


Kortti kummilapselle piristämään ennen koulun alkua

16.08.2020

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Postin ja Indieplacen kanssa.

Koulut alkoivat laajasti tällä viikolla Suomessa, vaikka me ollaan itse vielä tämä viikko lomailtu. Ennen tämän viikon koulun alkua ilahdutin mun kummipoikaa postikortilla & pikku yllärillä itselleni heinäkuussa asettamani korttihaasteen mukaisesti. Haastoin itseni lähettämään enemmän kortteja, useammille ihmisille kuin aikaisemmin. Mun haaste kuului näin: 

Elokuu: Kortti kummilapselle ilahduttamaan ennen koulun alkua 

Syyskuu: Kortti jollekin ihmiselle, jolle en ole koskaan ennen lähettänyt korttia.

Lokakuu: Halloween- tai sadonkorjuu-teemainen kortti piristämään vuoden pimeintä aikaa. 

Marraskuu: Kortti vanhalle ystävälle, jonka kanssa ei olla tavattu aikoihin. Ehkä kutsukortti tapaamiseen?

Ollaan nähty tänä vuonna kummipojan kanssa ihan ennätyksellisen vähän vallitsevien olosuhteiden vuoksi ja siksi ajattelinkin, että kortti voisi olla kiva tapa ilahduttaa häntä. Mulle kummius on tärkeä kunniatehtävä ja haluan olla läsnä kummilapsen elämässä, vaikka välimatkaa onkin. Toki aina kun nähdään, haluan viettää aikaa ja tehdä mahdollisimman paljon yhdessä asioita. Viimeksi pelattiin kortti- ja lautapelejä, käytiin uimassa, puistossa ja papan luona kylässä yhdessä. 

Kävin valkkaamassa lasten kanssa hauskoja postikortteja (hekin halusivat samalla lähettää kavereille kortit) ja mietin tarkkaan mitä haluan korttiin kirjoittaa. Miten voi välittää jo pikkuhiljaa teini-ikää lähestyvälle kummipojalle ne tunteet ja ajatukset, joita kummina tahtoo välittää, niin että ne menevät perille? On helppoa koskettaa sanoilla samanhenkistä ystävää tai tuttuakin tutumpaa äitiä, mutta miten löytää ne oikeat sanat, joilla ilahduttaa ja välittää hyvä fiilis kouluikäiselle pojalle? 

Kolmen tytön äitinä ja esimerkiksi yläkoulun 7. ja 8- luokkaa tyttöluokalla ja 8- ja 9. luokkaa, luokalla, jolla oli vain kolme poikaa käyneenä, mulle kasvavan nuoren pojan maailma on jossain määrin vähän tuntematonta vyöhykettä. Toki ei voi yleistää missään määrin ja jokainen nuori poika on erilainen oma itsensä – mutta mulla ei ole hirveästi omakohtaista kokemusta entuudestaan. Olen vain yrittänyt kasvaa ja oppia kummina siinä rinnalla näiden vuosien varrella. Mun mielestä on ihanaa, että kummina saan tutustua moniin ihan uusiin asioihin. Ja aina ollaan löydetty yhteistä kivaa tekemistä ja höpötettävää.

Musta tuntuu, että löysin ainakin omasta mielestäni oikeat sanat korttiin. Liian pitkästi en alkanut raapustamaan, ettei korttia ole vaikea lähestyä. Se on hassua, miten kortin lähettäminen tuntuu niin paljon henkilökohtaisemmalta kuin tavallinen jutteleminen ihan IRL. Miten korttiin kirjoitettuja sanoja tulee mietittyä niin hurjan tarkasti verrattuna siihen, että rupattelisi ihan muuten vain toisen kanssa. 

Olen iloinen, että lähetin kortin ja muutenkin tämä haaste tuntuu niin hyvältä ja hauskalta. Aion kehittyä oikein hyväksi korttien lähettelijäksi tässä loppuvuoden aikana. Siitä tulee aina itsellekin niin hyvä mieli kun lähettää kortin. Ja tietenkin siitä kutkuttavasta jännityksestä, kun odottaa, että kortin vastaanottaja saa sen perille. En malta odottaa pimeneviä syysiltoja, sitten voi tunnelmallisesti kirjoittaa pari postikorttia kynttilän valossa! Ja mikä kutkuttavinta, ehkä saada myös kortin tai pari itsekin joskus.

Postit kulkevat Kotimaan ikimerkeillä, jotka tunnistaa niissä olevasta Suomen kartta -symbolista. Kaikki ikimerkit kelpaavat osto-ajankohdasta riippumatta ikuisesti. Kun kortteja lähettää ulkomaille, käytetään Postin ulkomaan ikimerkkiä, jonka tunnistaa merkin kulmassa olevasta maapallosymbolista. 50g postikortti lähtee Kotimaassa matkaan yhdellä ikimerkillä, alle 250g lähetykset kahdella ikimerkillä, alle 1000g lähetykset neljällä ikimerkillä ja alle 2000g lähetykset kuudella ikimerkillä. Mun tämänkertaisen kortin ja pienen yllärin pakkasin kirjekuoreen ja mukaan laitoin kaksi ikimerkkiä.

Mua jo vähän jännittää ensi kuun haaste, kortti ihmiselle, jolle en koskaan aiemmin ole lähettänyt korttia. Mutta siitä tulee varmasti aika kivaa! Olen jo kovasti miettinyt kenelle kortin lähetän, mutta saatanpa lähettää useammankin samalla teemalla.

Ketä sä haluaisit muistaa kortilla just nyt?