Asumisen neliöistä ja kuluista – mikä on sopivasti?

15.09.2020

Meidän perheessä on viisi henkeä ja meillä on tässä asunnossa n. 100 neliötä. Se tarkoittaa n. 20 neliötä per henkilö, mikä tuntuu oikein riittävältä meille. Opiskeluaikanani asuin kämppiksen kanssa kaksiossa, josta oma osuuteni oli 10 neliön huone + toki puolet pikkuvessan kokoisesta keittiöstä ja puolet pikkuvessasta. Helsingissä on myynnissä ja vuokrattavana paljon yksiöitä, jotka eivät ole edes sen 20 neliön kokoisia. Moni pariskunta asuu alle 40m2 asunnossa, enkä näe sitä lainkaan kummallisena. Päin vastoin. Esikoisen ensimmäisen elinvuoden mekin asuimme kolmistaan kaksiossa, jossa oli 52 neliötä. 

Lapsuuteni asuin äidin kanssa kaksiossa ja muutimme kolmioon vasta ollessani 10 vuotta. Muutaman vuoden ajan meillä molemmilla oli omat huoneet äidin kanssa ja täytyy sanoa, että en varmaan olisi selvinnyt järjissäni muuten äidin vakavan sairauden vuosista 2006-2008 yhdistettynä omaan teini-ikääni. Mun pää ei olisi kestänyt, jos en olisi voinut edes joskus sulkea ovea äidin sairaudelta, niin karulta kuin se kuulostaakin. Sen sijaan tilaa en juurikaan kaivannut enempää, kuin sen oman huoneen. Lähes aina jos olin kotona, mun luona oli kaveri tai kavereita, yleensä myös yökylässä. Ollessani 17-vuotias (melkein 18) muutimme uudelleen kaksioon taloudellisista syistä ja siitä sitten hyvin nopeasti muutinkin omilleni asumaan. Kun asuin omillani, mun 10 neliön huoneessa yöpyi parhaimmillaan seitsemän ihmistä. En ole siis koskaan asunut mitenkään erityisen tilavasti, enkä ole koskaan mitään valtavaa lukaalia ympärilleni kaivannutkaan. Sopu sijaa antaa ja silleen. 

Huomasin, että Juliaihminen oli kirjoittanut tosi hyvin ja kiinnostavasti otsikolla Liian iso asuntolaina syö elämästä vapauden. Heidän nelihenkinen perheensä asuu 78 neliön kerrostaloneliössä Helsingissä – ja maksaa sopivan kokoista asuntolainaa, jonka jälkeen jää rahaa myös sijoitettavaksi, säästöön ja muuhun hauskaan, mitä elämässä voi haluta tehdä. Samasta syystä mekin asumme juuri nyt tässä sadan neliön paritalon puolikkaassa, emmekä esim 100 tuhatta euroa kalliimmassa kuuden huoneen talossa, johon olisimme myös ehkä juuri saaneet lainan, mutta emme halunneet. 

Ihan ensimmäinen juttu, jota me lähdimme miettimään ennen kuin edes haimme lainaa, oli maksimisumma, jonka haluamme kuukaudessa käyttää asumiskuluihin. Sen maksimisumman piti olla sellainen, että rahaa jää myös muuhun kuin pelkkään asumiseen. Ei myöskään haluttu laittaa kaikkia säästöjä kiinni vain yhteen kohteeseen (=asuntoon) vaan haluttiin oman suunnitelmamme mukaisesti hajauttaa. Kun haaveissa on myös asuntosijoittaminen lähitulevaisuudessa, piti rahaa jäädä säästöön (ja mahdollisuus säästää lisää) myös sitä varten. 

Meille tämä asunnon koko on alusta asti tuntunut riittävältä, mutta moni muu on sitä kommentoinut esimerkiksi täällä blogissa. En tiedä ovatko nämä ihmiset itse asuneet koko elämänsä sitten esimerkiksi suurissa ja tilavissa omakotitaloissa, mitä itse en ole tehnyt, enkä siksi mitenkään osaa nähdä kotiamme ahtaana tai pienenä. Minulle tämä on suurin koti, jossa koskaan olen asunut. 100 neliötä oli meidän minimi asunnon koolle etsintävaiheessa ja siihen kokoon me lopulta myös päädyttiin huolellisen harkinnan jälkeen. 

Loppupeleissä koen, että asunnon koko (kunhan se nyt on edes jollain tasolla riittävä, eikä esimerkiksi niin, että yrittäisimme tunkea kaikki viisi yksiöön) on ihan sivuseikka meille. Niillä kaikilla muilla asioilla oli niin paljon enemmän merkitystä. Sijainnilla ja hyvillä kulkuyhteyksillä, toiminnoilla, sopivilla asumiskuluilla, pihalla, saunalla ja sisustuksella. Jollekin toiselle se voi olla toisin – ymmärrän, että jos on tottunut asumaan väljästi niin, että ympärillä on paljon avaraa tilaa ja kaikille, vieraillekin, on oma huone, niin ei välttämättä haluaisi asua kuten me. 

Silloin ei ehkä priorisoi sijaintia niin paljon, vaan on valmis muuttamaan kauemmas keskustasta tai pk-seudulta. Tai joku on ehkä remonttitaitoinen ja ostaa vanhemman ja edullisemman, mutta suuremman talon, jota laittaa itse. Tai joku on ehkä valmis suurempiin asumiskuluihin ja tinkii jostain muusta, mistä me ei haluttu tinkiä. Tai ehkä joku on niin onnekas, että ei tarvitse tinkiä mistään, vaan voi saada ihan kaiken mitä haluaa: uuden seitsemän huoneen omakotitalon läheltä Helsingin keskustaa ja säästöt, sijoitukset, harrastukset ja matkustelun. Meidän piti kuitenkin tehdä valinta ja me valittiin näin. 

Näiden reilun viiden kuukauden aikana asunnon jokainen huone ja neliö on ollut käytössä, mutta kertaakaan en ole kaivannut lisää tilaa. Tämä on ollut sopivan kokoinen siivota ja jokaiselle on löytynyt oma rauhallinen nurkka, jossa olla ihan yksin, jos on halunnut. Kaikki ne asiat joita priorisoitiin, ovat aidosti olleet merkityksellisiä. Ja ennen kaikkea: asumiskulut ovat olleet aivan mahtavat. Eivät piiruakaan liian suuret, vaan tismalleen sopivat. Yleisesti sanotaan, että asumiseen saisi käyttää maksimissaan 30% talouden tuloista. Se on ihan hyvä ohjenuora, mutta me halutaan pitää se prosentti vieläkin matalampana. 

Mä en itse halua, että meidän menot kasvavat jatkuvasti samassa suhteessa kuin tulot kasvavat. Mulle vapautta ja hyvää fiilistä tulee siitä, että menot pysyvät järkevinä meille. Silloin mun ja meidän on helpompaa nauttia myös niistä tuloista ja kerryttää lisää passiivista tuloa. Siksi me ajellaan Skodalla, eikä ostettu Teslaa tai Porschea, vaikka varmasti rahoitus tai leasing olisi järjestynyt niihinkin, kun silloin ei ollut edes asuntolainaa maksettavana. Siksi meillä on 100 neliön koti, eikä 150 neliön. Ehkä joskus elämässä tulot kasvavat vielä niin paljon, että nuokin valinnat voivat olla meille meidän mielestä järkeviä ja sopivan kokoisia menoja. Tai sitten eivät.

Juuri nyt tässä kulkee kuitenkin meillä sopivan kokoisen raja ja musta on hyvä, että me tiedetään se. Se, että juuri nyt tämä koti on meille tosi sopiva (ja auto myös) ei tarkoita, etteikö me joskus voitaisi olla sitä mieltä, että kaivataan lisää tilaa tai erilaista autoa. Se tarkoittaa vaan, että juuri tällä hetkellä emme koe sellaiselle mitään tarvetta, vaan meistä tuntuu hyvältä juuri näin. Ja se olikin meidän suurin toive asuntoa etsiessä, että sille ei olisi mitään deadlinea, että “asutaan tossa kaksi vuotta ja säästetään lisää”, vaan että voitaisiin asua siinä juuri niin kauan kuin hyvältä tuntuu, ehkä ikuisesti, tai sitten ei. 

Mikä teille on tärkein prioriteetti omassa asumisessa? Pystyttekö toteuttamaan asumisessa kaikki haaveet, vai oletteko tehneet kompromisseja?


14 Responses to “Asumisen neliöistä ja kuluista – mikä on sopivasti?”

  1. Avatar Reeta sanoo:

    Hei,
    erittäin hyvä aihe, ja myös tärkeä, kun lukee kotitalouksien kasvavasta velkaantumisesta ja maksuhäiriöistä. Tuntuu, että nykyään yhä enemmän vallitsee asenne, että kaikki pitää saada heti, ja kaiken pitää näyttää ulospäin hienolta. Itse olen hyvin samoilla linjoilla noissa valinnoissa. Mekin asumme suht edullisesti ja ”ahtaasti”, lapsilla ei ole omia huoneita. Kuitenkin olohuone ja keittiö ovat todella tilavat, ja niissä vietämme eniten aikaa. Tämän ansiosta lapset voivat harrastaa, ja voimme lomailla ja ostaa mitä milloinkin tarvitaan, ilman osamaksuja. Minusta on myös törkeää, että ulkppuolinen voi väittää jotakin asumisneliöistänne, kun asia on täysin oma päästöksenne, eikä ulkopuolisella ole mahdollista arvioida muutenkaan sitä pelkkien kuvien perusteella. Mielipiteitä asiasta voi olla, mutta toisten valintojen arvostelu on täysin tarpeetonta. Kiitos siis aiheen esiin nostamisesta, ja jatka vain näitä avartavia postauksia.

  2. Avatar Viidalumia sanoo:

    Meillä on 120 neliötä vanhaa omakotitaloa, jota on remontoitu viime talvesta saakka. Oikein kompakti kolmelle ihmiselle ja kahdelle koiralle. Mieheni historia on tässä talossa ja se onkin ollut suvussa useamman sukupolven ajan. Meillä siis painoi vaakaupissa tämä asia ja sijainti, joka on erinomainen. Ison muuttovoittokaupungin keskustaan on alle 10 km ja peruspalvelut ja koulu alle kilometrin päässä. Toki liikennettä on tämmöisellä alueella paljon, mutta kaikkea ei voi saada. Onneksi on oma pihasauna, jonka löylyissä tulee väkisinkin mökkifiilis 😊

    • Avatar Nimetön sanoo:

      Kompakti?
      40 neliötä per asukas?
      Suomalaisten yleinen asumisväljyys on noin 39 neliötä / asukas, Helsingissä 34 neliötä henkeä kohden.
      Kompakti asuminen on jotain tämän keskiverron alapuolella.

  3. Avatar Maisu sanoo:

    Minulle asumisessa on tärkeää hinta-laatusuhde, niin kuin kaikessa muussakin. Asumme tällä hetkellä todella väljästi isossa talossa (4mh, 2krs, 1982m) 4km keskustasta isossa kaupungissa mieheni ja kahden lapsen kanssa, satunnaisesti meillä käy teini-ikäinen majoittumassa yhden yön silloin tällöin. Toiveena meillä kyllä on perheenlisäystä ainakin yhden lapsen verran. Talo siis on iso mutta asumiskulut ovat mielestäni pienet tai vähintäänkin kohtuulliset. En nyt lähde erittelemään kaikkea, mutta asuntolaina on noin 500 euroa minulla ja noin saman verran miehellä, kuukausittain laitamme lainan lisäksi asumiseen liittyviin kuluihin yhteensä 500e, eli 1500 euroa karkeasti asumiseen ja taloudessa kaksi töissä käyvää. Minusta aika pieni hinta noin isosta tilasta ja mukavuuksista (iso sauna, omat huoneet, omaa rauhaa, piha, ulkona poreallas jne). Emme kyllä tingi tällä hetkellä mistään, en voisi kuvitella meille parempaa juuri tähän hetkeen. Talo on sopivamman kokoinen meille, jos perheenlisäystä meille suodaan, ja jos ei niin asumme sitten vähän hulppeammin ainakin toistaiseksi.

    En olisi valmis laittamaan asumiseen enempää rahaa tällä hetkellä. Rahaa täytyy jäädä muuhunkin, kuten harrastuksiin, ravintoloihin tai teatteriin, lomamatkoihin tms…. Nyt jää sopivasti rahaa säästöön eikä talous ole tiukoilla. Voisimme asua pienemmässäkin, mutta asumiskustannukset eivät pienenisi suhteessa neliöihin niin paljon, että se kannattaisi.
    Asun nyt isoimmassa asunnossa jossa olen elämäni aikana asunut, ensin yksiö, sitten kaksio, sitten kolmio ja nyt tämä talo, pikku hiljaa tämä on kasvanut. Kolmio ja tämä talo ovat olleet omistusasuntoja.

  4. Avatar Salla sanoo:

    Todella hyvä näkökulma,olen samaa mieltä kanssasi. Minkä kokoinen laina teillä on ja paljonko lyhennätte kuukaudessa? Onko paritaloissa vastiketta niin kuin rivareissa?

  5. Avatar Nanna sanoo:

    Tämä on tosi tärkeä aihe puhua!

    Me muutimme juuri pienempään asuntoon, mutta sellaiselle asuinalueella, jossa haluamme asua. Joillekin muille tuntuu olevan kova pala, ettei meillä ole omaa taloa, omaa pihaa tai saunaa ja etteivät ne ole tällä hetkellä meillä edes prioriteettilistalla. Sen sijaan olemme super onnellisia kompaktissa kaupunkiasunnossamme, jossa jokainen tila on käytössä, mutta tavaraa tarpeeksi vähän ja tarvittaessa kaikille omat ovet sulkea. Meille sijainti oli tärkeintä.

    Oikeastaan hirvittää, miten paljon pankki olisi antanut lainaa. Emme nostaneet sitä kaikkea, mutta sen verran, että meillä oli varaa kotiin, jossa voimme niin halutessamme asua vaikka aina. :) Meillä menee asumiseen kuukaudesta riippuen n. 25% tuloista, joskus vähemmän. Se mahdollistaa hyvin säästämisen ja sen, että rahaa voi käyttää muuhunkin, mihin haluaa, esimerkiksi ulkona syömiseen.

    Olen seuraillut sun blogin kommentteja kun ihmiset taivastelee että onpa ahdas kämppä ja teittekö nyt virheen. Minusta teillä on ihanan avaran näköinen asunto, tilaa käytetty suurin piirtein samoin kuin meillä. Kun itse on asunut ikänsä kaupunkikaksiossa, en kaipaa yhtään mihinkään isoon vanhaan kyläkouluun asumaan ja siivoamaan 300 neliötä viikottain. Toisille taas se sopii ja hyvä niin. Olemme erilaisia ja jokainen onnellisia omine valintoinemme. :)

    Ja täytyy vielä sanoa, että vaikka itse rakastamme kotiamme, joskus toisten ihmisten kummastelu ja kommentit satuttavat. :(

    • Avatar Nimetön sanoo:

      Samoja kokemuksia!
      Ulkopuolisia tuntuu harmittavan meitä enemmän se, ettei meillä ole saunaa (en todella kaipaa pientä sähkökiukaalla lämpenevää komeroa), pihaa tai kodinhoitohuonetta.
      Toisaalta meillä on parveke ja kylpyhuoneessa kuivaava pesukone. Eipä jää puhtaat pyykit kodinhoitohuoneen tasoille odottamaan, kun ei sellaisia tasoja ole 😅. Menevät suoraan kuivuttuaan viikattuina kaappeihin.

  6. Avatar NH sanoo:

    Meille tärkeintä olivat kohtuulliset asumiskulut (kuukaudesta riippuen 25-30% tuloista), toimiva pohja ja sellainen sijainti, että tästä pääsee molemmat kulkemaan töihin helpohkosti. Neliöillä ei niinkään ole väliä, kunhan kaikelle on oma paikkansa. Sijainnista oltiin/ollaan eniten valmiita joustamaan.

  7. Avatar Ee sanoo:

    Elämä on täynnä valintoja ja jokainen tehköön omansa omien tarpeiden mukaan ja niissä puitteissa joissa valita pystyy eli korteista jotka on omalle kohdalleen osunut :) ei sun toivottavasti tarvii perustella teiän valintoja muille, itse tiedätte mikä on teille paras :) tuo ihmettely varmaan kumpuaa siitä, kun joskus asunnon etsinnän alussa olitte sitä mieltä että pitää olla isompi koti, eikä siinä mitään, totta kai mieltä saa muuttaa! Tuon kokoinen koti on mielestäni ehdottomasti sopiva tuollaiselle sakille, edellinenkin oli, miksei tämä siis olisi! Miksi oman kodin ja -ei oman- välillä olisi joku ero siinä onko neliöitä tarpeeksi vai ei, tuskin sait ihmettelyä edellisessä kodissa asuessamme sen koosta! Tietenkin pitää muuttaa mieltä jos huomaa etsinnän lomassa ettei rahkeet riitäkään siihen täyteen unelmaan jonka ostaisi, jos ei olisi mitään maximi summaa laitettu. Sitä se elämä on, komprommiseja täynnä :) ihana toi teiän makkari!

  8. Avatar Henrika sanoo:

    Me muutimme alkuvuodesta ihan uuteen kotiin , vaikka sinänsä uudiskohde ei ollut meille mikään vaatimus. Käytännössä meidän spekseillä vähän asutut kodit vaan menivät niin nopeasti, että ei ehditty koskaan mukaan siihen kaupankäyntiin :D näin ollen oli realistisempaa ostaa uudiskohde, koska hinnat olivat samat. Meidän talolle ”Kriteereinä” oli suhteellisen uuden talon lisäksi se, että talo kuuluu taloyhtiöön, se on erillistalo eli ei yhteistä seinää naapureiden kanssa, 3mh ja mielellään (tilava) vaatehuone. Yksitasoisuus oli iso plussa. Tärkeänä tekijänä sijainti sen puolesta, että työmatka on mahdollista hoitaa pyörällä. Omana haaveena oli saareke ja walk-in-vaatehuone, jotka molemmat saimme ❤️ Makkarit ovat pienemmät kuin aikaisemmassa kodissamme, samoin kodari on pienempi. Kuitenkin koti on meille ollut tosi toimiva ja alueella ollaan viihdytty mielettömän hyvin ☺️

  9. Avatar SiruH sanoo:

    Olipa hyvä postaus tärkeästä aiheesta! Mahtavaa, että ootte pystyneet maltillisesti pohtimaan nimenomaan teidän perheen tarpeita eikä kenties ulkopuolelta tulevia odotuksia!

    Mun perhe, tällä hetkellä enää 3hlö kun esikoinen muutti jo omilleen, asuu 99m2 paritalossa, joka on kolme huonetta plus keittiö. Neliöitä on siis huonemäärään nähden hulppeasti, mut juuri nyt nautin siitä. Olkkari on niin iso, että olemme sermillä jakaneet siitä työtilan, ja muutkin huoneet ovat väljiä, ja oh+keittiö ovat yhtä avonaista tilaa. Olen koko aikuisuuteni asunut melko ahtaasti, nyt nautin tästä tilasta, ainakin toistaiseksi. Sitten taas, tämä neliömäärä maksaa yhden aikuisen tuloista niin suuren osan, että niin kauan kuin tässä asumme, ajan käytetyllä autolla. Se tuntuu hyvältä valinnalta, käytettynä saa hyvinkin edullisesti vielä turvallisen auton, joskin autoa joutuu vaihtamaan tiheämmin. Mulla on, kuten teilläkin, myös se ajatus, että pakolliset menot täytyy pitää sellaisina, että rahaa riittää muuhunkin. Sellaisenkin elämänvaiheen olen kokenut, ja tiedän, että silloin on koko lailla ankeaa.

  10. Avatar Eve sanoo:

    Hyvä kirjoitus!
    Itse olen asunut yksin omakotitalossa jossa 85 neliötä, vuodesta 2018 asti. Nyt mieheni on muuttanut myös tänne.
    Vaikka asunto on omakotitaloksi ”pieni”, riittää meille liiankin hyvin. Perheenlisäys haaveita onneksi.. jospa saataisiin tyhjä huone käyttöön.. :)

    Yksin ollessani tuntui, että tilaa on aivan liikaa ja ahdisti ns. ylimääräinen tila. Onneksi sisustuksella on iso osa viihtyvyyteen. Vietän aikani suurimmaksi osaksi kotona pitkän sairastelun vuoksi, ja koen, että itselleni viihtyvyys on tällä hetkellä ensimmäinen prioriteetti.

    Mielestäni teidän asunto on juuri sopivan kokoinen teidän perheelle. Miksi sitä edes ihmettelemään, että miksi asutte juuri 100 neliön asunnossa, ettekä isommassa tms. Jokainen asuu niinkuin haluaa. :)

  11. Avatar Nimetön sanoo:

    Meillä asutaan kerrostalossa pienissä, mutta toimivissa neliöissä. Koska asuntoa ostaessa jokainen neliö maksaa (eikä rahaa ollut käytettävissä rajattomasti), tein tarkan suunnitelman siitä, mihin haluan neliöitä asunnossa kuluvan. Halusin esimerkiksi erillisen keittiön sen sijaan, että keittiö olisi esimerkiksi asettunut olohuoneen yhdelle seinälle. Nyt keittiöln mahtuu ruokapöytä ja siellä voi istua myös ystävien kanssa.
    Neliöitä meillä on asukasta kohden vain 19. Kaikki toiminnot kuitenkin mahtuvat asuntoon, kun ne on sinne hyvin suunniteltu.
    Neliöitä tärkeämpää on mielestäni kodin hyvä tunnelma. Kun meillä viihtyvät sekä minun että lasten ystävät olemme onnistuneet tässä. Siihen emme tarvitse kodinhoitohuonetta tai edes omia makuuhuoneita.

  12. Avatar S. K sanoo:

    Hei! Hyvä postaus tärkeästä aiheesta. On tärkeää, että suhteuttaa asumismenot omien tulojen mukaan järkevästi.

    Itselläni päinvastainen kokemus lapsuudesta ja nuoruudesta. Asuimme äitini ja isäni kanssa aina melko ahtaasti, koska meillä ei ollut varaa isompaan. Mulla oli oma pienen pieni huone, mutta neliöitä meidän 3henkisellä perheellä yhteensä alle 60. Muistan, kuinka kaipasin niin valtavasti tilaa kotiin ja en viihtynyt kotona. En koskaan pyytänyt kavereita meille, koska nolotti miten pieni meidän koti on (tämä tuntuu ihan typerältä nolostelun aiheelta näin aikuisiällä).

    Nyt kuitenkin haluan oman perheeni kanssa toteuttaa niitä haaveita, joita mulla nuoruudessa oli, koska nyt siihen on mahdollisuus. Ollaan miehen kanssa työssäkäyviä, meillä on yksi lapsi ja 180 neliötä. (toki perheenlisäyshaaveita vielä tulevaisuudessa). Meille koti on maailman tärkein paikka ja priorisoimme sen ihan ensimmäiseksi kun mietitään taloutta ja rahanmenoa. Pihistelemme esim matkustelusta, koska se ei meille ole niin tärkeää, ja käytämme senkin rahan sitten kotiin. Tärkeää kuitenkin, ettei elä yli varojensa.

    Toki asumme pk-seudun ulkopuolella eli luultavasti olemme maksaneet omasta talostamme paljon vähemmän kuin te paritalostanne 😀

Kommentoi