Sitä ihan tavallista arkea

05.10.2020

Viime viikolla oli hauskaa, kun käytiin kaupassa autolla ja keskusteltiin Oton kanssa etupenkillä. 3-vuotias kuunteli takapenkillä meidän jutustelua. Otto sanoi mulle jotain ja lopetti lauseen siihen, että hän totesi mun olevan fiksu. Takapenkiltä väärin kuullut 3v tokaisi huolissaan, että “Ei äiti ole vi**u!”. Me vaan räjähdettiin nauramaan Oton kanssa. 

Ja vakuuteltiin, että isi sanoi että fiksu, ei sitä rumaa sanaa. Arki 3-vuotiaan kanssa on kyllä yhtä komediaa. Ja kyllä, hän tietää sen sanan. Ei meillä kiroilla enää kuten 9 vuotta sitten täällä blogissa, mutta tiukan paikan tullen saattaa joskus se v-sanakin päästä. Esim silloin, jos tippuu lautanen reuna edellä pikkuvarpaalle, kuten mulla viime viikolla kävi. Ei siis ihme, että sana jäi hänelle mieleen.

Tämä oli vain yksi viime aikojen hömpötyksistä, joka on saanut hymyn huulille. Musta tuntuu, että näitä hassuja tilanteita on arki täynnä. Miten voikin tulla niin paljon hauskoja juttuja. Musta tuntuu, että aika harvoin enää kuitenkaan kerron näitä hassuja juttuja täällä. 

Muistatteko vielä ajan, jolloin suurin osa blogin postauksista oli ihan tavallista arkea? Sellaista “Mitä me tänään tehtiin” -meininkiä ja kuvia? Mä kaipaan sitä, ainakin jossain määrin. Sellaista keveyttä ja suunnittelemattomuutta, tilannekuvia. Samalla kuitenkin haluaa pitää sen tietyn etäisyyden, eikä kertoa arjesta liikaa. Kuinka löytää se sopiva tasapaino, jossa on harkittua ja teemoitettua sisältöä, mutta sopivasti myös spontaania hömppää? Tämän kanssa olen tasapainoillut jo vuosia. Teemasisällön tekeminen on helpompaa ja tuntuu turvallisemmalta, ehkä siksi sitä tulee myös tehtyä enemmän. 

Mutta arki ja se tavallisen arjen onni on aina ollut mun juttu. Eikä se voi olla mun juttu, ellen anna sitä myös itsestäni muille. Siksi haluaisin tuoda tänne vielä enemmän sitä arkista spontaaniutta. Ajatusten virtaa ja tunteita. Niitä kyllä riittää täällä ihan joka päivä. Rakastin ennen sitä, kun onnistuin vaikkapa tiivistämään yhteen kuvaan jonkun hetken, joka oli arjen keskellä tosi merkityksellinen. Edelleenkin niitä kuvia tulee otettua paljon ja katseltuakin, mutta samalla en ehkä vaan jaa niitä tänne.

Aloitin keväällä myös viikon arkikuva -haasteen, jonka tavoitteena oli jakaa juuri niitä arjen merkityksellisiä kuvia. Haaste jäi muutaman kuukauden jälkeen pois. Miksi? Koska olisihan mun pitänyt tietää, että kun keksin, että mun on pakko tehdä jotain joka viikko, se ei enää huvita. Ja olisi ollut raskasta tehdä joka viikko vuoden ajan jotain, joka ei huvita. Uskon, että se pakkopullaisuus olisi alkanut melko nopeasti näkymään myös niistä postauksista. En halunnut väkisin keksiä merkityksellisyyttä.  

Ja mä nyt vaan satun olemaan tällainen, että fiilikset vaihtelee ja mulle sopii paremmin blogissa oma tahti, kuin se, että joku tietty asia toistuu aina samanlaisena joka viikko. Siksi täällä blogissa ei ole mitään viikonpäiville teemoitettuja postaussarjoja, eikä tule, nyt kun kokemus on opettanut. Ensin mua hävetti se, että en jaksanut eikä mua kiinnostanut tehdä sitä. Mutta nyt en jaksa enää hävetä, koska miksi häpeäisin omaa itseäni? Mä koen sen valtavana voimavarana, että olen pääosin spontaani ja yllätän usein itsenikin, kun keksin jotain ihan uutta ja erilaista. 

Osaan mä toki olla pitkäjänteinenkin. Siitä kertoo se, että olen tehnyt tätä hommaa jo yhdeksän ja puoli vuotta, no matter what. Mutta spontaanius on eniten se mun juttu.

Mitä mieltä te olisitte spontaaniuden lisääntymisestä? Vaikka vannon ajanhallinnan puolesta sisältökalenterin ja listattujen postausideoiden nimeen, haluaisin tuoda niiden rinnalle myös tajunnanvirtaa ja satunnaisia kuvaräpsyjä. Miltä se kuulostaa teistä? Olisi kiinnostavaa kuulla, että mikä kanava teille on mieluisin siihen arkisisältöön ja millaista sisältöä eniten kaipaatte blogeilta vuonna 2020?  Onko arkea kivempi seurata instassa ja blogit voivat olla pohdiskelevia ja teemoitettuja, vai olisko arjen kommellukset mukavaa sisältöä myös kirjoitettuna satunnaisesti? Molempi parempi?


8 Responses to “Sitä ihan tavallista arkea”

  1. Avatar Aada sanoo:

    Ehdottomasti blogiin arjen kommelluksia ym!

    Sä osaat kirjoittaa arjesta niin elävästi ja viihdyttävästi, kuten nyt tuosta postauksen alun tapauksesta. :D Siitä tuli hyvä fiilis ja lukisin sellaista sisältöä mielelläni enemmänkin. :)

  2. Avatar Täti-ihminen sanoo:

    Sun blogi on tosi kiva tällaisenaan. Teksteissä on tosi monipuolisesti juttua, ja ”asiablogit”, yhteistyötkin kirjoitat aina tosi mielenkiintoisesti. Teidän perhe on kyllä ihanan oloinen, ja mielellään luen teidän mukavista arkitouhuistakin enemmän. Eli hyvä näin, ja ihan yhtä hyvä arkisemillakin aiheilla, kirjoitat joka tapauksessa raikkaalla tavalla. Kiitos blogistasi.

  3. Avatar V sanoo:

    Tykkään arkijutuista paljon! Toinen mistä kiinnostaa (ja on kiinnostanut aiemmin kun olet kirjoittanut!) lukea on lasten kasvatus, vaikka blogisi ei enää niin lapsiteemainen olekaan.

  4. Avatar Nimetön sanoo:

    Itse seuraan instassa ihan eri tyyppejä, kuin mitä blogeja luen. Eli mulle nää ei ole kokonaisuuksia ollenkaan.
    Lukijana kaipaan tietynlaista säännöllisyyttä. Kovin pitkät ”tuottamattomat” tauot saavat unohtamaan sellaisiakin blogeja, joita on pitkään seurannut: ei vaan enää muista käydä katsomassa, onko tullut jotain uutta, tai sitten sellainen verkkainen/epäsäännöllinen tahti ei vaan koukuta tarpeeksi.
    Kaipaan myös jonkin verran keskustelua kommenttikentässä.
    ”Vanhoilta hyviltä ajoilta” toisin takaisin arvonnat sekä sen, että niiden voittajat oikeasti myös julkaistaisiin. Ennen näitä oli paljonkin.

  5. Mä kannatan ehdottomasti spontaaniutta. Yritän lisätä sitä parhaani mukaan myös omiin kanaviin. Mutta ymmärrän täysin sen, että teemalla tehdyt postaukset on helpompia ja turvallisempia.

  6. Avatar Maarit sanoo:

    Vaikka instakin on kiva niin ehdottomasti ykkönen on tää sun blogi! Rakastan kun kirjoitat niin säännöllisesti ja just laidasta laitaan ja pitkiä postauksia. Ja hyvää oikeinkirjoitusta! Tajunnanvirta-postaukset ja kuvaräpsäisyt mahtuu mun mielestä hyvin mukaan tänne. Älä vaan pliis lähde mukaan siihen, että pikkuhiljaa julkaisisit tekstejäkin enemmän ja enemmän instassa ja sitä mukaa blogipostaukset harvenevat. Tuntuu että se on suunta niin monilla.

  7. Avatar Mymmeli sanoo:

    Sun blogi on kyllä nykyään mun suosikki. Vaikutat todella mukavalta ja positiiviselta ihmiseltä ja se välittyy tänne ruudun toiselle puolelle :) Sun postauksia lukee mielellään, vaikka aiheena olisikin ei-niin-mun-lempiaihe :D

    Itse toivoisin ihan aitoa, peruselämää postauksiin. En lue enkä tule lukemaan yhtäkään semmosta pinnallista, feikki-luksuselämä blogia :D Itse muistelen haikeudella 2010-2012 blogivuosia, kun laitettiin vaan jotain random kuvia ja kerrottiin päivästä, kuvahaasteita, ostosten esittelyä, kysymyspostauksia yms. :)

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.