Testattiin vanhaa klassikkoa jouluisella twistillä, eli piparimokkapaloja! Ja ei hitsi ne olivat herkullisia. Toki melko makeita, isoa satsia ei pysty syömään. Mutta sitäkin herkullisempia. Tämä sopii täydellisesti tarjottavaksi vaikkapa pikkujouluihin, sillä isosta pellillisestä riittää isolle porukalle. Ja mokkapalat on siitä kiva leivonnainen, että niiden leipominen onnistuu hyvin vaikka lapsilta. Itsekin leivoin mokkapaloja aina lapsena, katsoin vaan reseptin Sistersclub -kirjakerhossa tulleesta Siskot sopassa -keittokirjasta, ja leivoin. Meillä on se sama kirja edelleen tallessa ja käytän aina sen mokkapalareseptiä, koska se on mun mielestä vaan kaikkein paras! Mutta tässä nyt piparkakuilla muokattu versio siitä, olkaa hyvä.
Piparimokkapalat (pellillinen)
Ainekset
4 munaa
2,5 dl sokeria
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl piparkakkumaustetta
150 g leivontamargariinia tai voita (sulatettuna)
2 dl kaurajuomaa tai maitoa
n. 200 g piparitaikinaa
Kuorrutus
75 g leivontamargariinia/voita
5-6 rkl vahvaa kahvia
2 tl piparkakkumaustetta
5-6dl tomusokeria
Pinnalle:
Murskattuja pipareita
Pohja:
Vatkaa munat ja sokeri. (Ei oikeesti tarvi olla kuohkea vaahto, mulla ei ikinä tuu vaahtoa mut aina tulee hyvät ja kuohkeat mokkapalat). Sekoita kuivat aineet toisessa kulhossa. Sulata margariini tai voi. Sekoita sulatettu margariini/voi ja kaurajuoma/maito keskenään. Lisää vuorotellen jauho-mausteseosta ja rasva-maitoseosta muna-sokerin joukkoon ja kääntele hellästi sekaisin. Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Pilko 200g pakastepiparitaikinaa pieniksi kuutioiksi ja ripottele mokkapalataikinan joukkoon. Tasoita pinta. Paista 200-asteisessa uunissa keskitasolla 15 minuuttia.
Kuorrute:
Keitä pieni annos vahvaa kahvia. Sulata rasva. Sekoita kahvi, rasva ja piparkakkumauste keskenään. Lisää siivilän läpi tomusokeria desi kerrallaan ja sekoita tasaiseksi. Levitä pohjan päälle. Ripottele pinnalle murskattuja pipareita.
Olen n. miljoona kertaa stressannut leipoessa siitä, että hitsi kun en saa kuohkeaa muna-sokerivaahtoa aikaiseksi vaikka kuinka vatkaan. Mutta kuinka ollakaan: kertaakaan sillä ei ole ollut mitään väliä. Aina on tullut kuohkeat ja ilmavat mokkapalat, kakkupohjat ja muut. Itse lopetan vatkaamisen siinä vaiheessa, kun seos on kunnolla paksuuntunut, vaikka en mitään pysyvää kahdeksikkoa saisikaan aikaiseksi pintaan. Tämä on varmaan kauhistus jollekin ammattilaiselle, mutta laiskalle pelastus, hah! Kertokaa ihmeessä vaikka IG:ssä jos innostutte kokeilemaan piparimokkapaloja!