Olen mukana Indiedaysin ja OPn Syke -pilotissa, jonka myötä pääsin uuden OP Syke -vakuutuksen pilottivaiheeseen mukaan. Kyseessä on aivan uudenlainen vakuutuskonsepti, joka haastaa jokaisen huolehtimaan omasta hyvinvoinnistaan, ja myös palkitsee siitä. Syke on eräänlainen potku pyllylle, joka kannustaa voimaan paremmin ja jossa yhdistyvät suomalaisten startup-yritysten hyvinvointiosaaminen, ja OPn tahtotila huolehtia asiakkaidensa hyvinvoinnista.

OP Syke vakuutus koostuu neljästä erilaisesta hyvinvointihaasteesta, joista jokainen voi valita itselleen sopivan. Valittavana on aktiivisuutta seuraava Fjuul, joka antaa Fjuul -pisteitä,treenin intensiteettiä seuraava PulseOn joka palkitsee riittävästä treenaamisesta, ruokavalion parannukseen tarkoitettu MealLogger joka palkitsee riittävästä vihannesten ja hedelmien syönnistä, sekä Laturi, joka mittaa jaksamista ja hyvinvointia ja joka palkitsee, kun parantaa tulosta energiatesteissä lähtötasosta.

Kun onnistuu hyvinvointihaasteen tavoitteissa, saa alennusta vakuutusmaksusta. Aika kätevää! Mutta millaisesta vakuutuksesta sitten on kysymys?  OPn syke -pilotin ideana on kannustaa voimaan paremmin, ja antaa pilotin ajaksi Omasairaalaturva, joka on huomattavasti normaalia tapaturmavakuutusta laajempi. Omasairaalaturvassa ei ole omavastuuta, eikä korvattavilla hoitokustannuksilla ole ylärajaa. Vakuutuksen ottajalta ei myöskään tarvita minkäänlaista selvitystä terveydentilasta.

Jos pilotin aikana loukkaantuu, voi soittaa OPn terveys -palveluun, jossa varmistetaan että vamma kuuluu vakuutuksen piiriin ja varataan tutkimusaika. Puhelun jälkeen voi sitten mennä tutkituttamaan itsensä Helsingissä sijaitsevaan Omasairaalaan, jossa muuten tutkitaan myös pienemmät venähdykset ja revähdykset vakuutuksen piikkiin, toisin kuin yleensä tapaturmavakuutuksissa. Lääkärissäkäyntiin ei tarvita ollenkaan rahaa, vaan hoidon kustannukset laskutetaan suoraan vakuutusyhtiöltä, näin ollen asiakas säästyy siis myös korvaushakemuksen täyttämiseltä. OP Sykkeen vakuutusehdot mahtuvat älypuhelimen ruudulle, kun ne yleensä vievät useamman pienitekstisen paperiarkin ja se maksaa vain 15 euroa kuukaudessa.

Itse valitsin hyvinvointihaasteekseni Laturin, jonka ideana on siis käydä kolme kertaa energiatesteissä pilotin aikana, ja pyrkiä parantamaan energisyyttä lähtötasosta. Tämä kiinnosti mua erityisen paljon siksi, että arkiaktiivisuus ja jaksaminen hektisessä lapsiperhearjessa ovat mun elämässä pinnalla. Olisi mahtavaa pystyä jaksamaan paremmin ja saada työkaluja arjessa jaksamiseen. Energiatesteissä saa kuulla oman energiaindeksinsä, eli tuntimäärän jonka ajan jaksaa vuorokaudessa tehdä töitä, harrastaa ja nauttia vapaa-ajasta. Keskimääräinen tulos on n. kahdeksan tuntia, työpäivän verran, ja maksimitulos on 16 tuntia eli koko hereilläoloaika.

Mä en ole vielä käynyt testissä, mutta odotan sitä innolla. Mua kiinnostaa kovasti tietää kuinka monta tuntia vuorokaudesta mä jaksan olla tehokas ja pystyn nauttimaan täysillä kaikesta mitä teen. Olen myös innoissani siitä että Laturin myötä voisin saada motivaatiota parantaa energiatasoani, ja jaksamiseni arjessa kasvaisi. Työssäkäyvillä pienten lasten äideillä on paljon lautasellaan, ja jos ei pidä itsestään riittävästi huolta voi helposti palaa loppuun. Se on viimeinen asia mitä mä haluan! Siksi olen tosi iloinen että pääsin mukaan OPn Syke -pilottiin, ja puolen vuoden ajan voin mitata jaksamistani ja edistymistäni tämän myötä. Pilotti kestää toukokuun loppuun asti, ja kunhan olen käynyt testeissä ja seurannut edistymistäni, tulen kertomaan teille haasteesta lisää.

Miltä teistä kuulostavat nämä hyvinvointihaasteet? Voisiko kattava vakuutusturva ja jokin näistä kannustavista haasteista auttaa teitä tavoittelemaan parempaa oloa ja jaksamista arjessa? Lähtekää ihmeessä mukaan itsellenne sopivimpaan haasteeseen ja käykää lukemassa lisää TÄÄLLÄ!

Eilen me vietiin meidän esikoinen elämänsä ensimmäiselle tanssitunnille. Tiistai-iltana ryntäsin Itikseen vielä varttia  ennen sulkemisaikaa ostamaan neidille tanssivaatteita, ja voi sitä hymyä mikä hänen kasvoilleen levisi kun hän näki oman uuden asunsa. Illalla uni ei meinannut tulla millään kun hän mietti millaisia tanssiliikkeitä tunnilla tehtäisiin, olisikohan siellä kivoja kavereita ja millainen opettaja olisi.

Aamulla dagiksessa hän ylpeänä kertoi kaikille menevänsä tanssitunnille iltapäivällä, ja sitten kun me haettiin tytöt niin tuntui että tyyppi kohta halkeaa innostuksesta. Ehdittiin juuri syödä ja lähdettiin sitten kohti tanssikoulua, missä vaihdettiin reippaasti vaatteet ja sitten vain odoteltiin että tunti alkaa. Kieltämättä vähän jännitin että mitenköhän meillä sujuu, etenkin kun  paikalla oli muutama lapsi jotka eivät kertakaikkiaan halunneet osallistua tunnille jolle heitä oltiin viemässä, ja näyttivät sen hyvin selkeästi.

Tiara kuitenkin juoksi heti sisään saliin kun ovi avautui, huusi vaan meille heippa ja lähti reippaasti tanssimaan. Me odoteltiin sillä aikaa salin ulkopuolella, ja vaikka en seissytkään nenä kiinni oven lasissa tuntia, niin välillä näin kuinka iloinen neonpinkki tyttö vilahti ohi vinhaa vauhtia. Aika meni nopeasti, ja tunnin lopuksi vanhemmat saivat tulla saliin katsomaan loppuesityksen, joka oli ihan mahtava.

Tiara oli ihan mukana, ja muisti tanssia leveä hymy kasvoillaan koko sarjan ajan. Itselläni se hymy oli aina kaikkein vaikeinta tanssiesityksissä pienenä, kun mä keskityin niin kovaa että oli varmaan vaan otsa rypyssä ja kieli poskella, haha. Oli kyllä ihan parasta katsoa tanssia, ja näitä loppuesityksiä onneksi pääsee tässä pienten ryhmässä katsomaan joka viikko. Jos nämä esitykset ovat näin tunteikkaita pienessä salissa jo, niin voin vaan kuvitella miten kyynelkanavat aukeavat joulukuussa sitten kun pääsee katsomaan joulunäytöstä isolta näyttämöltä!

Meidän pienempikin haluaisi kovasti jo mukaan tanssiin, mutta varmaankin odotellaan hänen kanssaan vielä kevääseen, koska tunteja on tuossa samassa tanssikoulussa vasta 3-vuotiaasta alkaen. Mun mielestä tanssi on ihana harrastus ja olen iloinen että meidän tytötkin ovat siitä innoissaan. Toki he saavat harrastaa mitä ikinä haluavat, mutta tanssi on hyvä harrastus joka sekä kehittää liikunnallisia taitoja, että esiintymistaitoja ja on vielä ihan super kivaa. Jännää nähdä kuinka suureksi innostus kasvaa, mulla tanssi pysyi aina vaan harrastuksena, mutta mahdollisuuksia on kuitenkin lähteä kilpailemaan ja kokeilemaan vaikka mitä tanssilajeja, etenkin kun aloittaa pienenä ja saa hyvän pohjan. Mutta ei mennä nyt kuitenkaan asioiden edelle, tärkeintä on että neidillä on nyt joku ihan oma viikottainen juttu josta hän nauttii ja jossa saa tuntea olevansa hyvä.

Tiara käy nyt samassa tanssikoulussa, jossa itse kävin monta vuotta siihen asti että muutettiin Ouluun ja tuli kyllä niin nostalgiafiilikset, vaikka osoite onkin nykyään eri kuin mun lapsuudessa. Ja kieltämättä tuli itsellekin sellainen olo että olisi ihana  taas jatkaa tanssiharrastusta vuosien tauon jälkeen, tuli sitä kuitenkin lapsuudessa ja teini-iässä se yhdeksän vuotta harrastettua. Mutta ehkä mä nyt en haukkaa liian isoa kakkupalaa, meillä on niin paljon meneillään juuri nyt että en halua ottaa ylimääräistä stressiä tai aikataulutusta mistään enää enempää. Katsellaan sitten kun on vähän vähemmän toiminnantäyteinen elämänvaihe.

Esikoinen tuolla opettaa kuopukselle eilisiä tanssiliikkeitä, ja iloitsee siitä että seuraavaan tanssituntiin on enää kuusi yötä. Taidan liittyä seuraan, meillä on tänään nimittäin vapaapäivä ja aiotaan tehdä kaikkea kivaa koko päivä. Aivan ihanaa torstaita kaikille <3