Puin pitkästä aikaa päälleni ruutupaidan, jonka ostin jo pari vuotta sitten yhdellä Tukholman reissulla. Se aina välillä unohtuu kaappiin ja sitten taas saatan käyttää sitä monta kertaa parin viikon sisällä. Tällä kertaa muistin paidan olemassaolon, kun etsin kaveria mun Lontoosta ostetuille vähän rokahtavammille farkuille. Ruutupaita ja musta happopesty denim sopivat mun mielestä kivasti yhteen.

Olen yrittänyt käyttää viime aikoina vähemmän mustaa ja enemmän värejä, ja tuntuikin hassulta vetää ylle melkein kokonaan musta asu takkia myöten. Onneksi paita toi väriä kokonaisuuteen. Hiukset ovat astetta lyhyemmät taas kun leikkasin itse heti sunnuntaina gaalan jälkeen huonot latvat pois. Nyt on jotenkin taas vähän freesimpi olo vaikka sama kampaus ja väri on edelleen. Vaaleanpunainenkin on haalistunut jo melkein kokonaan pois, oikeastaan märkänä enää näkyy vähän sivuilla sävyä, mikä on ihan hyvä. Toisaalta oli kyllä huippua olla hetki pastellipinkillä polkalla, se oli hauska, vaikka edelleenkin musta shokkiväriseen tukkaan on vaikea yhdistellä vaatteita! Käytin pari päivää siis vain mustaa ja harmaata asuissani.

Hiuksista piti siis alunperin tulla kylmät vaalean violetit, sen mun mekon väriset. Vaikka selitin oikeanvärisen hiustupsun avulla kampaamossa millaista väriä haluan ostaa, niin lopputulos oli enemmän epätasainen marjapuuro kuin kylmä violetti. Se väri mitä itse siis menin ostamaan oli loppu, ja sain tilalle toista jonka piti olla samanlaista. Mua edelleen vähän houkuttaa se kylmä violetti, vaikka tämän shokkitukan piti ollakin vain halloween-juttu. Ja siis vaikka tiedän että mulla tulisi olemaan pukeutumishankaluuksia ja varmaan menisi hermot siihen väriin aika nopeasti niin silti mua houkuttelee. Olen ihan pönttö! Mitä mieltä olette, pitäisikö repäistä ja kokeilla sellaista kylmää pastelliviolettia polkkaa? Saahan sen nopeasti onneksi kulumaan pois sitten jos ei tykkää!

Takki Sheinside* / Paita JC / Farkut Bershka / Kengät H&M / Laukku Coach / Kello Marc by Marc Jacobs / *saatu blogin kautta.

Ruutu ja musta hot or not? Ja mitä teen tukalle? 😀

Ihanaa päivää kaikille <3

Olen mukana Indiedaysin ja KiiltoCleanin Aisti-yhteistyökampanjassa, ja sain mahdollisuuden testata uuden Aisti-tuoteperheen raikkaita kosteusvoiteita. Aisti on uusi nimi miltei jokaisen suomalaisen tuntemalle, yli 40-vuotiaalle Erioil-kosteusvoiteelle ja sen uusille kavereille. Meillä kotona on aina ollut Erioilia, se on nimittäin mun äidin lemppari. Pinkkivalkoinen kätevä purkki on yksi niistä jutuista jonka muistan henganneen jokaisessa lapsuuteni kodissa aina yöpöydällä, eli se on todellakin mulle tuttu.

Erioil-tuotteet ovat kokeneet uudistuksen, ja saaneet samalla uuden ja kivan Aisti-nimen. Aisti-tuotesarjasta löytyy niin sitä pinkkivalkoista klassikkoemulsiota, kuin uusia ja raikkaan kevyen tuoksun omaavia tuotteitakin. Mitä enemmän ikää on tullut, sitä enemmän olen alkanut arvostaa hajustamattomia, tai kevyesti hajustettuja tuotteita. Mulle voimakkaat hajut aiheuttavat helposti migreeniä, ja siksi olen todella tarkka siitä mitä tuoksuja iholleni levitän, vaikka hajustetuista tuotteista pidänkin. Nuorempana ehkä hieman vaniljan, kookoksen ja glitterin varjoon jäänyt perinteinen Erioil kosteusemulsio vartalolle on nykyään juuri sopiva tuote mulle. Kosteuttaa, mutta kuivuu silti nopeasti eikä tuoksu liian voimakkaasti.

Mulla on etenkin näin ilmojen kylmetessä todella kuiva iho käsissä. Aisti hajustamaton käsivoide on pitänyt mun kädet nyt pehmeinä, eikä iho ole halkeillut ollenkaan. Se myös imeytyy vauhdikkaasti, mikä on kiva etenkin jos voidetta lisäilee vaikka töissä päivän mittaan, sillä kukaan tuskin haluaa rasvasormilla räpeltää puhelinta tai läppärin näppistä. Töissä myös se hajustamattomuus on plussaa, sillä vaikka itse ei kärsisikään hajusteallergioista, joku muu saattaa kärsiä, eikä välttämättä ole kovin innoissaan voimakkaasti tuoksuvien voiteiden käytöstä.

Sain kaikkia uusia tuotteita kokeiluun, ja yhdessäkään ei ollut ainakaan mulle liian voimakas tuoksu. Tykkäsin kovasti myös Kasteenraikkaasta kosteusemulsiosta ja Mintunraikkaasta jalkavoiteesta. Talvella käsien lisäksi kuivuvat myös jalat, ja Mintuntuoksuinen voide on ihana levittää esimerkiksi saunan jälkeen kuumalle iholle. Aisti-tuotteet ovat edullisia ja hyviä tuotteita arkeen, mutta ehdottomasti myös hemmotteluun.

Aistilla on meneillään aika huippu Instagram-kilpailu, jossa pääpalkintona on 200 euron lahjakortti vapaavalintaiseen kauneushoitolaan, sekä viikoittainen yllätyspalkinto! Kilpailuun osallistuaksesi toimi näin:

Kuvaa ja jaa sinulle tärkeä asia, jonka haluat tuntea ja aistia täysillä – toisin sanoen asia, jonka takia haluat pitää itsestäsi huolta. Pääpalkintona on 200 euron lahjakortti valinnaiseen kauneushoitolaan sekä lisäksi KiiltoClean arpoo joka viikko yllätyspalkinnon, jonka he julkaisevat viikoittain Instagramissa @aistielama.

1) Ota kuva sinulle tärkeästä asiasta.
2) Jaa kuva Instagramissa ja merkitse se tägeillä: #aistielämä @aistielama
3) Haasta vielä mukaan kaksi kaveriasi, niin olet mukana kilpailussa.

Kilpailu on voimassa 2.10.–15.11.2015 välisenä aikana. Onnea kilpailuun kaikille! Indiedaysin Aisti-kampanjasivulta pääset tutustumaan myös muiden bloggaajien kokemuksiin tuotteista.

Me lähdetään pian ulkoilemaan, ihanaa sunnuntaipäivää kaikille!

Selailin tänään aamulla tyttöjen kanssa Pinterestiä, kun etsin ideoita omaa Halloween-meikkiäni varten. Siinä samalla vilahteli sitten eläinhahmomaskeerauksien kuvia, eikä aikaakaan kun huomasin kaivavani kasvomaaleja ja siveltimiä kaapista. Molemmat halusivat että teen heistä kissoja, ja mä ryhdyin tuumasta toimeen. Mun salainen intohimo on ehdottomasti maskeeraus, vaikka en sitä koskaan ole opiskellut yhtä kasiluokan teatteriproduktion opetuskertaa lukuunottamatta. En ole siinä mitenkään erityisen hyvä tai innovatiivinen, mutta yleensä pystyn mallista matkimaan ihan hyvin, varsinkin jonkun toisen naamaan.

Ensin oli vuorossa Tiara, joka halusi olla musta kissa. Löysin makean inspiraatiokuvan (cat makeup), jossa tosin oli vielä todella vahvat silmämeikit mukana, mutta onneksi Tiara ei sellaisia olettanutkaan saavansa vaan tyytyi viiksiin ja kissan nenuun oikein hyvin. Hänestä tuli maailman söpöin pieni musta kissa! Nuorempi sitten halusi olla leopardi, esikuvana isosiskonsa Isla-leopardipehmolelu. Löysin mahtavia leopardi-inspiskuvia myös, samoilla hakusanoilla, ja en vieläkään käsitä että 2,5-vuotiaamme istui niin kauan paikoillaan että sain oikein pilkutkin tehtyä.

Neidit halusivat että otetaan kuvia ja oikein eläytyivät karjuen ja maukuen rooleihinsa, ihan huippuhauskaa! Muistan kun ekan kerran tein Tiaralle kissakasvomaalauksen, kun oltiin matkalla Halloween-juhliin hänen ollessa kaksivuotias. Tein vain ihan pienesti mustaa nenänpäähän ja sitten viikset, ja hän meni katsomaan peilistä ja säikähti omaa peilikuvaansa. Mentiin äkkiä pesulle ja tyydyttiin sitten pelkkiin korviin ja häntään. Nyt molemmat ovat jo niin isoja että jaksavat istua paikoillaan ja haluavat olla oikein kunnolla rooleissaan.

Kun Tiara oli nähnyt Zeldan monimutkaiset leopardiviritelmät, hän halusi kokeilla vielä itselleenkin jotain ”jännempää”. Löydettiin sitten peuramaskeeraus jota lähdettiin kokeilemaan. Myös siihen liittyi olennaisesti vahva silmämeikki, mutta kyllä me mun mielestä aika söpö pikku Bambi saatiin aikaiseksi vaikka jätettiinkin ne pois. Meillä ei vaan oikein ollut peuravaatteita, mutta Tiara löysi mun vanhat pinkit sarvet ja kiskaisi päälleen Lontoosta saamansa Primarkin neuleen ja oli kuulemma oikein hyvä peuran asu sitten.

Niin hassua katsoa näitä kuvia kun tietää että niissä on omat tytöt mutta näyttävät kuitenkin ihan eriltä. Meillä oli ihan törkeän hauskaa näitä tehdessä ja kuvia ottaessa, ja lopuksi tytöt saivat vielä maskeerata mutkin. Mun naamasta tuli vähintäänkin mielenkiintoinen, Snapchatissa on meidän maskeeraushetkistä videotakin (@iinalaura). Neidit saivat pitää maskejaan koko päivän ja puistossa aiheutettiin vähän hilpeyttä toisissa vanhemmissa, se oli hauskaa. Nyt illalla sitten lämmitettiin sauna niin saatiin hyvin putsattua kaikki pois, eikä aiheutunut pahaa mieltä vaikka pitikin luopua eläinkasvoista.

Tänä vuonna meillä ei taida ollakaan mitään lasten halloweenjuhlia, mikä on vähän harmi. Ehkä me pidetään jotkut omat etkot perjantaina, kun lauantai on varattu Indiedays Blog Awardseille, joiden äänestys päättyy huomenna. Blogibileiden teema on siis kauhusirkus ja mä voin kertoa etten ole varmaan ikinä odottanut mitään juhlia näin innolla, ihan huikeaa päästä ekaa kertaa elämässä ihan kunnon Halloween-juhliin joissa varmasti niin koristeisiin kuin asuihinkin on panostettu aivan täysillä. Jännitän vaan että ehtiikö mun asu saapua ajoissa perille!

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille! <3

Aurinko laskee joka päivä aiemmin ja aiemmin, ja jos haluaa ottaa asukuvia pitää suunnilleen juosta töiden jälkeen kuvaamaan. Onneksi valoa sentään riittää vielä hetken aikaa, pian täytyy siirtyä siihen että kuvaa monta asua samana päivänä aina viikonloppuisin, jos haluaa asukuvia saada. Luonto on ihan uskomattoman kaunista just nyt, ja tuntuu että syksyn värit ovat tänä vuonna loistaneet jotenkin tavallista pidempään. Puut ovat vielä täynnä lehtiä ja osa ei ole vielä edes kadottanut vihreyttään, eli kaunista syksyn loistoa on odotettavissa vielä ainakin jonkin aikaa. Ihanaa!

Mä olen iloinen kun olen saanut kaivaa tämän vaalean suosikkitakin jälleen käyttöön, se on niin lämmin ja pehmeä ja rento. Muistan tämän olleen joidenkin lukijoideni inhokkitakki viime talvena, kaikessa rönttöisyydessään. Tai ehkä vaan käytin sitä liikaa? Käytän sitä varmasti liikaa tänäkin talvena, koska se on niin monikäyttöinen. En ole oikeastaan edes miettinyt uuden takin ostoa, kun takkivalikoima tuntuu olevan hyvä juuri nyt. Kaikkia takkeja en ole vielä edes ottanut esillle.

Takki Sheinside* / Neule New Yorker* / Housut Monki / Kengät H&M / Laukku Marc by Marc Jacobs / *saatu blogin kautta.

Tähän asuun kaivoin kaapista esiin toisen vaatteen jota en ole käyttänyt pitkään aikaan, vuosi sitten New Yorkerilta saamani neuleen sifonkihelmalla. Yhdistin sen mustiin nahkalegginsseihin ja tolppakorkoisiin nilkkureihin. Kampaukseksi valitsin ihanan helpon ja rennon ponnarin, ja meikin jätin ihan minimiin. Ponnari on kivan freesi kampaus, pitäisi käyttää sitä useamminkin, vai mitä olette mieltä?

Talvella mä usein lisään meikin määrää, ja kesällä taas vähennän. En oikein tiedä miksi talvella tuntuu tarpeelliselta laittaa hirveä pakkelikerros kun vähemmälläkin pärjää, haha. Kai sitä talvella tuntee itsensä niin harmaaksi ja nuutuneeksi että kokee tarvitsevansa rajauksia ja räikeitä huulipunia.

Vaalean talvinen asu, hot or not?

Joskus on kiva pukeutua vähän rennompaan asuun, sellaiseen jonka ei ole tarkoitus istua kuin hansikas tai näyttää asialliselta. Etenkin näin syksyn tullen mä siirrän pääpainon lämpimyyteen ja mukavuuteen mitä arkipäiviin tulee. Toki joskus tekee mieli panostaa arkenakin, yhtenä päivänä laitoin korkkarit jo työmatkalle lenkkareiden sijaan, ja kirosin koko matkan hidasta etenemistäni. Kyllä ne lenkkarit vaan on parhaat silloin kun on tiedossa paljon kävelyä, niinkuin mulla aina arkisin on.

Sain Junkyardin Sweet SKTBS -merkkisen ihanan ruutupaidan* itselleni tässä jokin aika sitten, ja se on ehdottomasti näiden mukavuuspäivien lemppari. Pitkä flanellipaita on lämmin ja mukava, ja näyttää mun mielestä kivalta. Ainakin se tuo vähän väriä tähän syksyn harmauteen, ja mun muuten niin neutraalin väriseen vaatekaappiin. Ehkä suurin syy siihen miksi mä halusin edes kokeilla pidennyksiä taas,  oli se että rakastan puolinutturoita. Ja pidennysten kanssa mä saan tehtyä ison puolinutturan, sellaisen joka näyttääkin joltain. Omalla pituudella ja tuuheudella (tai siis lyhyydellä ja ohuudella) mun puolinutturat on aika lame, mutta näiden kanssa näyttää sellaiselta kuin haluankin. Rennon sekaiselta.

Takki Sheinside* / Ruutupaita Sweet SKTBS* (Junkyard) / Leggingssit Monki / Kengät Nike / Laukku Marc by Marc Jacobs / Korvakorut Ur & Penn / *saatu blogin kautta.

Tänään mulla ei ole pidennyksiä päässä, päällä on harmaata ja meikkiä ihan minimimäärä. On se olo mukava ja kotoisa näinkin kyllä. Olen tästä ennenkin kirjoittanut, että mun on vaikea pysyä yhdessä tyylissä, kun yhtenä päivänä tekee mieli kauluspaitaa, suoria housuja ja polkkatukkaa ja toisena sotkunutturaa, flanellia ja reikäisiä farkkuja. Mun tyyli on se että mulla ei ole tyyliä vaan menen fiilispohjalta, ja se on ihan hyvä.

Tiaran asu / Takki Zara / Paita Dedicated (T-Shirt Store) / Legginssit Lindex / Kengät Zara

Zeldan asu / Takki Cubus / Hame Zara / Sukkahousut Kappahl / Kengät Nike / Pipo Zara

Meillä on yllättäen käynyt niin että kuopus ei suostu pukemaan enää ylleen muuta kuin hameita tai mekkoja. Paras on jos on hame ja mekko yhtäaikaa päällä, kuten hänellä aina kotona on, mutta ainakin jompikumpi on oltava. Mitä enemmän pinkkiä, tylliä ja kimallusta, sen parempi. Mutta kunhan edes helma liehuu niin sentään kelpaa. Tämä tuntuu hassulta, kun tähän asti hän on ollut se jolle ei ole mitään väliä minkälaiset vaatteet valitsee. Mutta kai se on se tahtoikä, hän on herännyt siihen että vaatteiden valitseminen on kivaa, ja sen voi tehdä itse (järkevyyden rajoissa).

Hassua että tänään on jo keskiviikko, aika on kulunut ihan hullua tahtia taas. Tänään meillä on esikoisen tanssitunti jota vanhemmat saavat seurata koko tunnin ajan, tätä on odotettu. Ihana päästä näkemään ihan kaikki, ja veikkaan että kuopus intoutuu tanssimaan mukana kun saa olla salissa myös kerrankin.

Iskevätkö ruudut teihin vai onko ihan no-no?

Mukavaa päivää kaikille <3