Me ollaan oikeasti varmaan jotenkin vähän urpoja Oton kanssa, kun päätettiin käyttää Oton viimeinen lomapäivä siihen että laitettiin koko kämppä ympäri. Nyt me ollaan ihan rättipuhkipoikki, mutta kotona näyttää jo vähän kivemmalta. Herättiin aamulla jo aikaisin ja aloitettiin maalaamalla meidän keittiönpöytä. Mä teen itse maalista ja maalausprosessista kokonaisuudessaan vielä postauksen myöhemmin, kunhan on täysin valmista, koska ainakin itse tätä maalausprojektia suunnitellessani koin tosi hyödylliseksi aiheesta löytämäni blogipostaukset.

Nyt kuitenkin kaikki on siis vielä ihan puolitiessään, kaikki olohuoneen Ikeakamppeet puuttuu vielä, koska ei saatu niitä mahtumaan autoon kaikkien muiden tavaroiden (mm. neljä tuolia, meikkipöytä ja kaikki pikkuromppeet) ja meidän kaikkien neljän kanssa. Pöytä on maalattu nyt kahteen kertaan, mutta se pitää vielä hioa ja vahata, ja maalata alta kerran ennen sitä, ennen kuin se on valmis. Pinnatuoleja ei päästy vielä maalaamaan ollenkaan, koska päätettiin tosiaan vaihtaa makuuhuoneita tyttöjen kanssa tänään ja voin kertoa että siinä vierähti aika monta tuntia. Eli tuolien maalauskin on vielä edessä.

Saatiin lastenhuoneessa jo kaikki tavarat paikoilleen tauluja ja muita lukuunottamatta, mutta meidän oma ”uusi” makuuhuone on ihan kesken vielä. Samalla tuli kuitenkin onneksi siivottua vaatehuone ja kaikki vaatekaapit, ja nyt on ihanasti tilaa ja helppo ottaa vaatteet päälle kun ei tarvitse pelätä että kaikki tippuu syliin kun yrittää saada jotain tiettyä paitaa sieltä sekasorrosta. Mä sain Ikeasta oman meikkipöydän jollaisesta olen haaveillut monta vuotta, mutta jollaiselle meillä ei vaan yksinkertaisesti ole ollut tilaa, kun ei olla tajuttu pyöräyttää tavaroita näin päin. En ole vielä ehtinyt laittelemaan siihen mun meikkejä, koska aion käydä jokaisen purkin erikseen läpi ja heittää pois kaikki turhat putelit ja pensselit, mutta tässä kuitenkin sneak peekiä siihen millainen ihanuus pöytä on!

En malta odottaa että saadaan kaikki valmiiksi! Etenkin keittiö tuntuu nyt niiiiiiin paljon valoisammalta ja suuremmalta, ja mä rakastan meidän vinksahtaneita eriparituoleja, näistä(kin) olen haaveillut jo kauan Pinterestiä selatessani. Zelda on aivan ihastunut omaan juniorituoliinsa, jonka hän tosin lausuu pehmeällä ruotsalaisella u:lla ja tänään hän oli kertakaikkiaan järkyttynyt kun häneltä läikkyi murokulhosta vähän maitoa tuolilleen: ”Äiti! Minun JYNIOW-tuowi kastui!”. Neiti kuivasi tuolin hyvin sutjakkaan talouspaperilla sitten. Ihanaa kun kerrankin lapsetkin haluavat mielellään siivota, tai siis toinen lapsi, ja vain hänen juniorituoliaan, mutta kuitenkin.

Meillä menee varmaan koko alkava viikko vielä tätä muutosta tehdessä aina iltaisin ja viikonloppuna, mutta hiljaa hyvä tulee. Tavoitteena on saada tänne pimeään koloon edes vähän valoa, varsinkin nyt kun syksykin siintää jo parin kuukauden päässä ja illat pimenevät kokoajan. Mä esittelen lisää heti kun täällä on edes joku kohta täysin valmiina.

Nyt mä makaan hetken silmät kiinni sohvalla ennenkuin raahaudun vihdoin saunaan kaiken sen lipastojen, kirjahyllyjen, kerrossängyn ja tavallisen sängyn ja kaiken muun roinan siirtelyn jälkeen. Hyvää yötä ihanat<3 Huomenna alkaa uusi viikko ja uudet kujeet!

PS: Hei muuten, osallistukaa ihmeessä Indiedaysin lukijatutkimukseen, joka pomppaa silmille heti kun mun tai minkä tahansa muun Indiedaysin blogin avaa. Kyselyyn pääsee myös TÄSTÄ. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kolme 100€ lahjakorttia, ja 30 kauneustuotepakettia. Kaikki kyselyn vastausten tiedot käsitellään anonyymisti, yhteystietoja käytetään ainoastaan mahdollisten palkintojen toimittamiseen.  Mun mielestä tutkimus on mielenkiintoinen, ja teidän kokemukset on arvokasta tietoa joiden avuilla blogeista voidaan kehittää vieläkin lukijaystävällisempiä.

Moikka pitkästä aikaa! Niinkuin Facebookin puolella mainitsin, meillä on ollut kauhea hulina päällä ja siksi tahtomattani pidin melkein kahden päivän postaustauon, pahoittelut siitä. Eilen me päästiin vieraaksi varmasti upeimpiin häihin ikinä, ja koko päivä vierähti siinä. Meidän ystävät Viivi ja Antti sanoivat toisilleen tahdon Suomenlinnan kirkossa, ja jatkoja juhlittiin Suomenlinnan Tenalji von Fersenissä. Miljöö oli ihan mieletön, ja sääkin helli meitä melkein koko päivän paria pientä sateen ripottelua lukuunottamatta.

Vihkitilaisuus oli niin kaunis ja koskettava, ja sen jälkeen heiteltiin perinteiset riisit ja käveltiin rantaan vastaanottamaan hääparia, joka saapui veneellä näyttävästi moikkaamaan vieraita ennen jatkobileitä. Suomenlinna on kyllä niin upea paikka, vaikka korkkarit kokivatkin kovan kohtalon heti neitsytmatkallaan. Mutta yksi suutarikäynti on pieni hinta siitä että saatiin viettää niin mielettömän upea päivä eilen.

Ruokaa oli paljon ja se oli todella hyvää. Lapsille oli järjestetty ihanasti kasvomaalausta ja muuta kivaa ohjelmaa, ja juhlissa oli rento ja kiva tunnelma. Hääparin perheenjäsenet pitivät ihania puheita ja nauru raikasi. Tytöt kerkesivät tanssimaankin, vaikka melko ajoissa lähdettiinkin kotiin. Olisihan sitä tietysti ollut kiva vielä jatkaa juhlintaakin, mutta lasten mukaan mentiin ja siinä vaiheessa kun väsymys alkoi ottaa vallan, oli aika lähteä kotiin. Lapset jaksoivat yllättävän hyvin koko pitkän päivän, vaikka nukahtivatkin sitten kotimatkalla autoon, ja nuoremman neidin sai kantaa autosta suoraan sänkyyn.

Nämä olivat ensimmäiset häät joissa oltiin vieraana omien häiden jälkeen, ja nousi kyllä niin elävänä pintaan omatkin häämuistot samalla, vaikka tietenkin ajatukset olivat upeassa hääparissa ja juhlittiin ja iloittiin heidän puolestaan. Viivin ja Antin onni paistoi kilometrien päähän, siinä on kyllä pari joka sopii toisilleen täydellisesti. Kiitoksia ihan mielettömän paljon vielä upealle hääparille siitä että saimme olla osana heidän tärkeää päiväänsä, ja suuri kiitos heille myös siitä että sain jakaa pieniä paloja häistä myös teidän kaikkien kanssa!

Mä löysin sen vaaleansinisen mekon, sittenkin, ja olen tosi tyytyväinen mun hääasuun. Se oli yksinkertainen, mutta asusteet tekivät siitä kuitenkin mielestäni häihin sopivan ja juhlavan. Mekko löytyi H&M:ltä dividedin puolelta, ja hintaa sillä oli 9,95, mikä oli ihan mukava ylläri kassalla, kun tämä kuitenkin oli jo toinen mekko jonka ostin häitä varten. Mekko on myös tosi monikäyttöinen kaikessa yksinkertaisuudessaan, ja rakastan sen mallia. Kiitos muuten hurjasti kaikille reklamointivinkeistä edelliseen postaukseen, kunhan tämä meidän härdelli vähän helpottaa niin mä lähden kyllä käymään Zarassa ja reklamoin mekosta. Ei mua haittaa vaikka en saisi rahoja takaisin, mutta toivottavasti palautteesta on kuitenkin hyötyä.

Mekko H&M / Kaulakoru H&M / Kengät River Island / Kello Marc by Marc Jacobs* / Laukku Marc by Marc Jacobs / Korvakorut Marc by Marc Jacobs / *saatu blogin kautta.

Me ollaan tänään tyhjennetty kämppää kaikesta turhasta roinasta, kun iski vähän sellainen ”loma loppuu pian eikä olla saatu vieläkään tehtyä näitä asioita mitkä piti tehdä heti ekana” -fiilis. Otto kävi viemässä Uffin keräykseen niin monta säkillistä vaatteita että en voi uskoa että olen muka käyttänyt niitä kaikkia joskus. Lisäksi käytiin Ikeassa, ja olen vähän aloitellut keittiönuudistus-projektia. Meidän kodin muutoksista tulee mahdollisimman pian lisää juttua, kunhan saadaan kaikki valmiiksi, hommaa riittää.

Ihanaa huomista sunnuntaita, ja hyvää yötä kaikille <3

Eilen Otto ja tytöt tulivat hakemaan mua töistä, ja lähdettiin Lintsille yhdessä Emilian perheen kanssa. Otto nappasi mut kyytiin ja suunnistettiin kohti Lintsin parkkipaikkoja, vain todetaksemme vartin kiertelyn jälkeen että jokaikinen paikka on täynnä. Lopulta pysäköitiin sitten siihen samaan spottiin mistä Otto haki mut töistä ja käveltiin kymmenen minuutin matka Lintsille. Toimi se onneksi niinkin!

Sään piti olla eilen pilvinen ja vain 19 astetta lämmintä, mutta kerrankin sääennusteet olivat oikeinpäin väärässä ja saatiin nauttia melkein helteestä, sää oli ihan huippu. Lintsillä oli hurjasti porukkaa, mutta päästiin kuitenkin ihan hyvin käymään laitteissa. Tiara ja Ava kävivät joissain laitteissa kahdestaankin, en meinaa tajuta että he ovat molemmat jo niin isoja että voivat mennä kahdestaan vaikka Merirosvolaivaan. Sinne he kiipesivät kaikkein ylimmälle penkille ja vuoroin kiljuivat ja vuoroin supattivat jotain toisilleen.

Alla oleva ylin kuva / Emilia

Pienemmätkin naperot pääsivät käymään Kotkotissa ja muissa pikkuisten vekottimissa, ja nauttivat hekin tosi paljon. Oli ihanaa kun oli mukavaa seuraa ja lapset viihtyivät yhdessä myös. Ostettiin hattara mutta ei saatu siitä edes neljästään syötyä kuin alle puolet. Se on ihanan näköistä mutta en muistanut että se on niin hullun ällömakeaa kun en ole aikoihin maistanut. Lapsetkaan eivät hirveästi siitä tykänneet, mikä oli ihan hyvä ettei tullut sokeriähkyä kenellekään.

Allaolevat kaksi ylintä kuvaa / Emilia

Laitteissa pyörimisen jälkeen käytiin vielä yhdessä syömässä koko porukka. Oli kyllä kaikinpuolin tosi huippu Lintsireissu, ja oli kiva olla liikkeellä toisen lapsiperheen kanssa, kun kokoajan mentiin lasten ehdoilla mutta silti oli huippua seuraa. Jonottaminenkaan ei käynyt tylsäksi kun sai vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa. Kiitoksia Emilialle ja koko perheelle ihanasta reissusta ja kuvista joita sain lainata! Kerrankin saatiin jostain reissusta pari perhekuvaakin.

Tänään ollaan rumbattu ympäriinsä koko päivä. Satuin aamulla bongaamaan tori.fi:stä edulliset pinnatuolit vuosien metsästyksen jälkeen, ja Otto kävi hakemassa ne heti meille kotiin. Sitten lähdettiinkin maaliostoksille, ja piipahdettiin vielä verkkokaupassa hakemassa ilmapumppu kameroiden puhdistukseen ja Itiksestä kaulakoru mulle huomista hääasua varten. Kaulakoruostoksilla löysinkin itselleni täydellisesti vaaleansinisten häitä varten ostettujen kenkieni kanssa sopivan mekon, ja laitankin sitten sen huomenna päälle, mikä on onni, koska huomasin myös tänään aamulla että aiemmin Zarasta häitä varten ostamastani mekosta oli vetoketju rikki ennenkuin ehdin saada sitä edes päälle. Palautukseen menee jos vaan löydän vielä kuitin.

Kuva / Emilia

Huomenna tiedossa on tosiaan ystävien häät, en malta odottaa! Niistä tulee varmasti upeat juhlat. Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3

Kirjallisten vastausten kolmas osa tulee tässä! Vielä on jäljellä sitten neljäs osa näitä, ja loput tulevat videomuodossa, koska kysymysten kysyjät olivat niin toivoneet.

Kuinka pitkä olet? Oon miettiny tosi kauan, että kuinka pitkiä sä ja Otto olette. Oletko tyytyväinen pituuteesi? Mä olen 167cm pitkä ja Otto on n. 180cm pitkä. Olen ihan tyytyväinen mun pituuteen, joskus nuorempana haaveilin mallinurasta ja silloin tietenkin kirosin puuttuvia viittä senttiä. Nykyään olen jo niin vanha että ei tarvitse mallinurista paljoa haaveilla, niin pituuskin on juuri sopiva.

Mitkä ovat arjessa huonoimpia asioita mielestäsi? Arjen huonoin asia on ehkä se edestakaisin rumbaaminen koti-päiväkoti-työpaikka-ruokakauppa-keskusta -välillä. Toisaalta joskus ne metro-/bussimatkat voi olla joko pieniä lepohetkiä päivän aikana kun syventyy kirjan lukemiseen, tai sitten lapsilta tulee niin hauskoja juttuja bussissa että siinäkin rentoutuu. Eilen ostettu auto tuo vähän helpotusta tähän, mutta toisaalta taas ei kuitenkaan kuljeta niitä työmatkoja autolla, niin kyllä sitä rumbaamistakin edelleen riittää. Toinen inhottava asia (milloin tahansa) on jos joku perheestä on kipeänä, koska se sekoittaa koko arjen, ja mulla ei työt häviä mihinkään vaikka minä tai lapset oltaisiinkin kipeänä, ne vaan sitten kasautuvat.

Mikä on sun motto? Onni on tässä ja nyt.

Mikä ois semmonen dream come true city jossa tahtoisit vierailla? Niitä riittää, mutta ainakin New York ja Tokio.

Minkä eksoottisen eläimen ottaisit lemmikiksi jos ois pakko valita? Jos ne olisivat eläiminä lemmikiksi soveltuvia eikä siitä aiheutuisi niille minkäänlaista kärsimystä, ja voisin suorittaa valinnan pelkästään söpöön ulkonäköön perustuen, niin varmaan apina, sellainen keisaritamariini. Ne on pieniä ja söpöjä.

Oisitko mielummin päivän villasukka vai pipo? entä virtahepo vai muurahainen? Loistava kysymys tää eka! Oisin mieluummin pipo, koska likainen tukka on kivempi ajatus kuin hikinen jalka. Ja virtahepo olisin mieluusti ja lekottelisin jossain lammessa.

Haluaisin tietää, millainen päivärytmi teillä on niin arkena kun vapaapäivinä? 🙂 Arkisin me herätään siinä 7-8 maissa, mennään päiväkodille joskus ysiltä, ja kympiltä mä oon töissä. Lapset haen joskus neljän maissa, tai Otto hakee jos mulla menee töissä myöhempään, ja sitten tullaan kotiin laittamaan ruokaa ja syödään yleensä 17-18 aikaan. Leikitään, käydään ehkä puistossa tai kävelyllä, ja kasilta lapset menee nukkumaan. Mun vapaapäivinä me nukutaan niin myöhään kuin nukuttaa, 9-10 asti, sitten syödään rauhassa aamupalaa ja ulkoillaan. Lounas on yleensä yhden aikoihin joko kotona tai jossain muualla. Zelda lepäilee vielä lounaan jälkeen yleensä pienet päiväunet, ja sillä aikaa mä teen töitä (=blogihommia) ja isompi neiti piirtelee tai lukee kirjoja tai pelaa ipadilla. Illat menevät samalla tavalla kuin arkipäivinäkin. Viikonloppuisin me ei olla rytmeistä kovinkaan tarkkoja, eikä meillä ole mitään samaa kaavaa jolla viikonloput toistuisivat. Nukkumaan lapset menevät kuitenkin aina viimeistään ysiltä, oli päivän sisältö mitä hyvänsä.

Mikä piirre ärsyttää Otossa eniten? Entä mikä hyvä piirre hänellä on mutta sinulta puuttuu? Onpas hankala kysymys! Ei mua ärsytä Otossa mikään kovinkaan paljoa, kun ei tule nyt mieleen. No okei, ehkä se että jos Otto herää aamulla aikaisin niin se on ihan väsynyt koko loppupäivän. Siksi herään aina mieluummin itse lasten kanssa, koska mulle se ei aiheuta mitään väsymystä ja saadaan enemmän aikaiseksi päivän aikana kun kumpikaan ei ole väsynyt.

Miten vauvakuumeesta pääsee yli? Miten olet itse päässyt? Mietin vain, kun minulla se on jatkunut jo lähes puoli vuotta jokapäiväisenä. Etsin tietoa lapsista, vauvoista, nimistä ja luen perheblogeja. Silti poikaystäväni ja minun opiskelut ovat vasta siinä vaiheessa, että muutamaan vuoteen ei voitaisi lapsia hankkia. Mahtaako blogisi seuraaminen vain pahentaa sitä? Mä pääsin vauvakuumeesta kaksi kertaa yli kun saatiin meidän vauvat, heh! No ei, kai se vaan laimenee ajan mittaan? En mä osaa neuvoa mitään hyvää keinoa siihen. Ja mä en osaa ajatella omia lapsiani enää yhtään vauvoina, niin tuntuu hassulta ajatella että mun blogi pahentaisi vauvakuumetta, mutta toisaalta, vauvojahan hekin ovat joskus olleet. Vauvakuume on pirulainen, ei se ainakaan mulla lähtenyt mihinkään, mutta ehkä se ajatus helpottaa että joskus voi vielä kuitenkin saada vauvan, eikä sitä tarvitse kokonaan sulkea pois, niinkuin teillä?

Mitä huonoja puolia lapsen saamisessa on? Riippuu vähän mitä ajattelee huonona asiana, ja mitä ajattelee vain erilaisena elämäntilanteena johon sopeutuu ja josta oppii pitämään. Lasten kanssa saa nukkua vähemmän, ehtii tehdä omia juttuja vähemmän ja on vähemmän aikaa parisuhteelle, mutta se kaikki hyvä mitä vanhemmuudesta saa voittaa kyllä noiden asioiden vähenemisen mennen tullen.

Haaveiletteko lemmikeistä? Aiotteko ottaa sen koiran, jos niin millon ja millasen? 😀 Haaveillaan kyllä edelleenkin, mutta juuri kun oltiin ajateltu että voisi olla hyvä hetki koiralle, tulikin pari muuttujaa ja mä aloitin päivätyön ja lapset päiväkodin. Juuri nyt me ei pystyttäisi olemaan koiralle niin hyviä omistajia kuin koira ansaitsee, koska on niin paljon rumbaamista, ollaan paljon pois kotoa ja ei ole aikaa jokapäiväisille pitkille lenkeille.

Asuvatko isovanhemmat lähellä? Mun äiti asuu kaukana Oulussa ja Oton isä asuu PK-seudulla eli lähellä.

Onko lapsilla harrastuksia? Ei vielä, juuri tässä ollaan mietitty syksyksi erilaisia vaihtoehtoja.

Ovatko tytöt perusluonteelta kovin kilttejä kuten vaikuttaa? 🙂 Hyväsydämisiä ja hyväkäytöksisiä, mutta ihan tavallisia lapsia silti. Kyllä meilläkin uhmataan ja kinastellaan barbien kengistä.

Mitä ajattelet tupakoivista vanhemmista? Entä raskaana tupakoinnista? Tupakoivista vanhemmista en ajattele mitään niin kauan kuin se tupakointi ei tapahdu lasten läheisyydessä. Raskaana tupakointi on lapsen hyvinvoinnin vaarantamista, ja sitä en voisi ikinä itse tehdä, enkä ole tehnyt.

Onko lapsiluku teillä täynnä, vai voisiko olla mahdollista, että joskus tulisi vielä lisää lapsia? Haluaisitko seuraavaksi lapseksi tytön vai pojan? Mä olen vasta 23 ja Otto 25, että iän puolesta kaikki on ainakin mahdollista vielä melkein 20:n vuoden ajan. Juuri nyt on hyvä näin, katsellaan sitä tulevaisuudessa sitten.

Osaisitko kuvitella et hankkisitte vielä joskus iltatähden esim. 10 vuoden päästä? 😀 Mahdollisesti. Sitä ei voi vielä tietää.

Mikä on sun lempparijäätelö? ja lempparisuklaa? Lempparijäätelö on Ben & Jerry’s cookie dough ja lempparisuklaa on Cloettan sellanen keltanen pikkusuklaalevy.

Sulta on varmaan kysytty tätä useamminkin, mutta eikö sulla yhtään mietitytä laittaa lastesi kuvia nimineen nettiin? Entä jos he vanhempana ovatkin jyrkästi sitä vastaan, mutta olet tehnyt sen jo? Tai jakaa esim. lasten kasvutietoja yms. Henk. Kohtaisia asioita? Mitä jos he pahastuvat tästä vanhempana? ”Eikö sulla yhtään mietitytä”, veikkaan että jokainen blogia kirjoittava vanhempi on näitä asioita miettinyt, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Kasvutietoja tai muita henkilökohtaisia asioita en ole jakanut lapsista yli vuoteen, koska halusin rajoittaa ne vauvavuosiin. Vauvat ovat vielä aika persoonattomia, ja vauvan kasvutiedoista ja taidoista keskustellaan muutenkin paljon. Nyt kun tytöt ovat jo 2- ja melkein 4-vuotiaita, ei tulisi mieleenkään enää jaella mitään painoja tai muita täällä. Jos lapset pahastuvat, heillä on siihen täysi oikeus, koska minä tämän valinnan olen heidän puolestaan tehnyt. Sen näkee tulevaisuudessa, miten kaikkien maailman perhebloggaajien lapset tähän valintaan suhtautuvat.

Mäkin oon miettinyt, et mistä toi blogin nimi on saanut alkunsa? Blogin nimi tulee LMFAO:n biisin sanoista, ja mä en edelleenkään tiedä miksi juuri se on valikoitunut blogin nimeksi. Joskus, jo kauan ennen blogin perustamista, mä päätin että jos alan kirjoittaa joskus blogia, tulee blogin nimeksi But I’m a human not a sandwich.

Onko lasten ikäero mielestäsi hyvä? Heillähän on aika pieni ikäero, joten kerro parhaat ja huonommat puolet siitä? Lasten 1,5v ikäero on loistava, he ovat hyviä ystäviä toisilleen, pystyvät käyttämään paljon samoja vaatteita ja ovat hirmuisen läheisiä. Hyviä puolia siis juurikin läheinen sisarussuhde, se että kaikki oli Zeldan vauva-aikana tuoreessa muistissa Tiaran vauva-ajalta,  ja muutenkin oikeastaan kaikki. Zeldan vauvavuosi oli rankka, mutta se oli rankka vain koska emme saaneet nukkua juuri ollenkaan, tämä ei siis liity ikäeroon millään tavalla.

Mitä piirteitä arvostat ystävissä? Entäpä kumppanissa? Luotettavuutta, sitä että voi puhua kaikesta ja sitä että voi viettää aikaa rennosti juuri omana itsenä, eikä tarvitse pingottaa. Arvostan sitä että ystävä pysyy rinnalla aina, vaikka elämäntilanteet eivät kohtaisikaan, ja on kiinnostunut kaikesta mitä mun elämässä tapahtuu, eikä vain siitä koska pääsen seuraavan kerran tekemään jotain ilman lapsia. Yritän tietysti olla myös itse ystävänä samanlainen mun maailman parhaille ystäville, meitä ei ole erottanut edes satojen kilometrien välimatkat. Kumppanissa arvostan tietenkin myös noita samoja asioita, mutta sen lisäksi läsnäoloa arjessa, sitä että on arjessa se toinen puoli jonka kanssa voi jakaa ihan jokaikisen asian, ilot ja surut, lasten hauskat heitot ja uhmat, flunssat ja ruuanlaiton. Mulle Otto on ihan oikeasti mun toinen puoli, eikä tässä maailmassa ole yhtäkään asiaa jota en voisi Otolle kertoa, tai päivää jota en haluaisi Oton kanssa  viettää.

Mikä olisi Otolta sellainen asia/sellaisia asioita mitä et voisi hyväksyä ja päätyisit eroon? Mun tai lasten fyysinen satuttaminen on ajatuksena niin hirveä että sellaista en ikinä voisi antaa kenellekään anteeksi. Onneksi ei ole siitä pelkoa. Eikä mikään henkinenkään satuttaminen kovin mukava ajatus ole mutta sitä on vaikeampi määritellä, että missä raja kulkee.

Miltä tyttöjen hoidon aloitus tuntui alkuun ja miltä se tuntuu nyt? Hyvältä se on tuntunut kokoajan, tietenkin jännittää että miten sujuu taas sitten kun hoito alkaa kuuden viikon tauon jälkeen. Uskoisin kuitenkin ettei mitään ongelmia tule, ja tytöt ainakin juttelevat innoissaan päiväkotikavereistaan ja siitä mitä sitten loman jälkeen tekevät päiväkodissa.

Mitä kouluja olet käynyt? Ja haluaisitko vielä käydä jotain koulu(j)a? Olen käynyt peruskoulun ja lukion josta valmistuin ylioppilaaksi, ja sen jälkeen kävin vajaan vuoden ajan ruotsinkielistä parturi-kampaajalinjaa ammattikoulussa. Haluaisin kyllä opiskella vielä markkinointia ammattikorkeassa tai yliopistossa, mutta juuri nyt se tuntuu liian raskaalta ajatukselta tämän kaiken päälle, ja unelmieni töitä en missään nimessä aio lopettaa koulun takia.

Haave ammattisi lapsena? Mä olin 7v kun keksin että haluan olla muotisuunnittelija. Ahmin järkälemäisiä kirjoja muodin historiasta ja vielä tänäkin päivänä minä vuonna ilmestyi Christian Diorin New look. Vielä ala-asteella suunnitelmissa siinsi sellainen Balmainin tai Proenza Schoulerin tasoinen oikea muotitalo mun nimissä, mutta siinä vaiheessa kun käsityötunneilla ymmärsin että ompelu ei ole ollenkaan mun juttu mä hautasin tämän suureellisen haaveen. Olen aina kuitenkin halunnut työskennellä jollain tasolla muodin parissa, ja blogin myötä nimenomaan markkinointi on valikoitunut oikeaksi lähestymistavaksi mulle.

Jos saisit olla kuukauden ajan joku julkisuuden henkilö, kuka olisit, ja miksi? Apua, vitsi mikä kysymys! Olisi aika siistiä olla kuukauden ajan vaikka Kendall Jenner ja päästä näkemään muotimaailmaa sitä kautta.

Millainen olisi unelmiesi koti? (oma/vuokra, omakotitalo, kerrostalo, rivari, kuinka iso, missä jne.) Unelmien koti olisi mielellään omistusasunto, vähintään 5h+keittiö, sauna ja parveke tai kattoterassi Helsingin keskustassa. Iso ja sellainen missä on paljon isoja ikkunoita, mä rakastan valoa ja valoisassa kodissa bloggaaminenkin on helpompaa, hihi!

Huh miten pitkä postaus, olen yllättynyt jos joku jaksoi lukea näin pitkälle! Näihin kysymyksiin on niin parasta vastata, kun saa oikeasti miettiä kaikkea sellaista mitä ei aina tule edes ajatelleeksi. Huomenna luvassa postausta tämän päivän huipusta Lintsi-reissusta. Ihanaa iltaa kaikille ja kiitos kaikille kysymyksiä lähettäneille <3

Alkuviikko on kulunut töiden parissa, mutta tänään lähdin vähän aiemmin ja me repäistiin ja käytiin ostamassa auto ja turvaistuimet lapsille. Ollaan harkittu tätä autoasiaa niin pitkään ja nyt sitten sattui sopiva kohdalle ja ajateltiin että miksipä ei. Otto koeajoi auton ja tehtiin kaupat, ja käytiin sitten samantien ostamassa lapsille Lastentarvikkeesta vielä turvaistuimet, kun eihän meillä sellaisiakaan tietenkään ollut. Nyt on jotenkin tosi hassu fiilis, meillä on oikeasti auto, ja ei enää tarvitse raahata ruokakasseja bussilla tai kävellen rattaiden kanssa kotiin viikonloppuisin. Sen kun vaan hurautetaan autolla kauppaan ja takaisin. Ihan uskomatonta! Ja ah mä pääsen vihdoin Ikeaan, se on kutkuttava ajatus.

Joillekin auto on ihan sellainen perusjuttu joka vaan kuuluu olla, mutta meille tämä tuntuu ihan mielettömältä luksukselta. Ei aiota jatkossakaan kulkea esimerkiksi työmatkoja autolla, koska julkiset kulkee niin hyvin mutta juuri kauppareissuja ja erityistilanteita varten auto on kyllä ihan huippu juttu. Ja nyt on Oulussa käyminenkin helpompaa, kun voi ajaa sinne omalla autolla. Huomenna Otto kuitenkin käy viemässä mut aamulla tyttöjen kanssa autolla töihin, pakkohan se on kerran kokeilla sellaista ylellisyyttäkin edes kerran.

Muuta ihmeellistä meidän alkuviikkoon ei olekaan mahtunut, ihan sitä perus loma-arkea. Eilen illalla käytiin kauniissa ilta-auringossa tyttöjen kanssa leikkimässä rannalla. Napattiin saippuakuplapyssyt mukaan ja tytöt kiljuen kastelivat varpaansa meriveteen ja tekivät hulluna kuplia. Siinä rannalla eilen, lasten ja Oton iloisia kasvoja katsoessa mut valtasi onnen tunne, ei ensimmäistä eikä varmasti viimeistä kertaa. Miten onnekas mä olenkaan kun saan elää mun elämää juuri noiden tyyppien kanssa, joita rakastan enemmän kuin mitään muuta.

Heidän kanssaan kaikki tuntuu paremmalta, ja he tekevät musta paremman ihmisen. Heidän kanssaan ilo on suurempaa, ja suru pienempää. Ja kun sanon että ilo on suurempaa, mä todella tarkoitan sitä. Jos joku olisi kuunnellut meidän hehkutusta tästä autoasiasta tänään, sillä olisi varmaan tullut meidän höpötykset jo korvista ulos. Musta siinä ei ole mitään vikaa että on pikkujutuistakin ihan fiiliksissä, sehän vaan tekee elämästä hauskempaa ja rikkaampaa.

Mä liikun nyt sohvalla metrin vasemmalle, suoraan Oton kainaloon joka kuopuksemme mukaan on ”hikinen ja tahmainen”, ja me aletaan katsomaan jälleen House of Cardsia. Hitsi että on muuten koukuttava sarja, ei voi muuta sanoa! Onneksi tajuttiin alkaa katsomaan sitä vasta nyt, koska nyt meillä on vielä huuuurjan monta jaksoa jäljellä Netflixissä ennenkuin kaikki on katsottu. Ihanaa tiistai-iltaa kaikille, olette parhaita!