Mustaa, valkoista ja beigeä. Siinä on varmasti mun käytetyin väriyhdistelmä pukeutumisessa, koska se vaan toimii aina. Rakastan kirkkaitakin värejä ja kuvioita, mutta yksinkertainen asu noista kolmesta väristä yhdistettynä on sellainen jonka vedän päälleni kun tuntuu että mikään muu ei näytä hyvältä. Ne on mun turvavärit, ja varmaan aika monen muunkin. Onneksi nykyään on olemassa tällaisia ”luottovaatteita”, jotan hyötyä siitä on ollut että olen tehnyt itselleni listan vaatteista joita oikeasti tarvitsen, ja ostostellut sen mukaan viimeiset pari vuotta, ellei joitakin heräteostoksia ja reissutuliaisia lasketa. On paljon helpompaa kun ei perusarjessa tarvitse yleensä koskaan tuskailla että ”ei ole mitään päällepantavaa”, vaan yleensä löytyy aina edes jotain missä on hyvä olla ja lähteä ovesta ulos.

Trenssitakki on ollut varmaan mun eniten käytetty vaate moneen vuoteen. Se on muuntautumiskykyinen, ja sopii niin arkeen kuin juhlaan ja menee hyvin tosi rennoissakin asuissa sellaisena ryhdistäjänä. Ohut trenssi ei yksinään ole kovin lämmin, joten se on kesätakiksi juuri sopiva. Keväällä ja syksyllä se toimii lämpimien neuleiden kanssa mukavasti.  Mun äidillä oli nuorena, joskus 80-luvulla melkein samanlainen trenssi kuin tämä mun, mutta vaaleanharmaa. Mä aina ihailin sitä äidin nuoruuskuvista teininä, ja toivoin että liehuvat ja ohuet trenssit tulisivat muotiin niiden jäykkien ja kovien kaksirivisten trenssien tilalle. Ihanaa kun toive toteutui, toivottavasti tämä muoti kestää pitkään.

Kesällä on ihanaa käyttää hameita, kun ei tarvitse mitään sukkahousuja sinne alle. Mä en tykkää sukkahousuista yhtään, kun jotenkin ne ei ole koskaan niin kivat. Mustien sukkahousujen kanssa musta hame hukkuu niihin, läpikuultavat mustat ei ole yhtään mun tyyliä ja ihonväriset vielä vähemmän. Kuviosukkahousut oli ihan kivoja joskus nuorempana, mutta nekään eivät enää oikein istu mun tyyliin. Siksi mä kuljenkin talvella suurimmaksi osaksi farkuissa ja muissa housuissa, ja jätän hameet kesään.

Takki H&M / Toppi BikBok / Hame Sheinside* / Kengät Sheinside* / Kello Marc by Marc Jacobs* / Laukku Marc by Marc Jacobs / Kaulakoru Marc by Marc Jacobs / *saatu blogin kautta.

Tämä asu on kuvattu muutama päivä sitten kirjastoreissulla, jolloin näytti että on ihan pilvistä, ja jätin tietenkin arskat kotiin. Yhtäkkiä aurinko sitten ilmestyikin esiin, juuri kun oltiin kuvaamassa, ja siinä sai siristellä silmiä ihan urakalla, siksi ei ole yhtään kuvaa jossa a)katsoisin kameraan tai b)jossa mulla on fiksu ilme.

Beige-musta-valko, hot or not?

Lapset saivat ekan oman telttansa tänä viikonloppuna, kun Tigerista löytyi ihana vaaleansinivalkoraidallinen pyöreä teltta. Mä halusin aina pienenä oman pikku teltan, mutta meillä ei ollut tilaa sille kun pienessä ruoholahtelaiskaksiossa asuttiin, ja nyt onkin ihana kun voi tarjota sen teltan kuitenkin omille lapsille ja nähdä miten he tykkäävät. Ei sillä että meilläkään sitä ylimääräistä tilaa enää kauheasti olisi, neljä henkeä täyttää sen 74m2 kuitenkin aika nopeasti, ja välillä (lue: kokoajan) tuntuu että tila loppuu kesken. Järjellä kuitenkin tiedän että meillä on ihan tarpeeksi neliöitä meidän tarpeisiin tällä hetkellä, ne vaan pitäisi järjestellä paremmin ja keksiä paremmat säilytysratkaisut.

Onneksi puolet vuodesta lasitettu parveke on niin lämmin että siitä saa yhden ison huoneen lisää, ja sinne me nytkin laitettiin teltta pystyyn. Lapset rakastavat olla parvekkeella, ja siellä on ihanan valoisaa. Laitettiin telttaan vähän tyynyjä  lapsille, ja he ovat leikkineet siellä jäätelökioskia, pizzeriaa, barbielinnaa ja prinsessoja koko viikonlopun. Molemmat neidit mahtuvat sinne hyvin ja kaikki tavaratkin vielä. Tuleepahan vähemmän sotkua tänne muun kodin puolelle kun he leikkivät siellä, niin se luo vähän tilan tuntua.

Mä tykkään tuosta vaaleansinisestä teltasta, kun se on jotenkin ihanan raikas ja iloinen. Ja ihan huippua miten paljon riemua yhdestä teltasta saa aikaiseksi. Lapsilla on uskomaton taito nauttia pienistä asioista. Teltasta on nähty jo untakin, ja sinne mennään ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla. Kai se on lapselle iso juttu kun on joku ihan oma paikka, joka on vain lapsille suunniteltu, oman huoneen lisäksi siis. Jos meillä olisi oma piha, olisi ihana laittaa lapsille leikkimökkiä, mutta koska meillä ei ole niin tuo teltta on loistoratkaisu, ja uskon että se ilahduttaa tyttöjä vielä monta vuotta.

Otolla on vielä viikko lomaa jäljellä, minkä jälkeen meillä alkaa taas kunnon arki. Lapset tosin jatkavat päiväkodissa vasta kolmen viikon kuluttua, joten ne kaksi ekaa arkiviikkoa tulevat olemaan aikamoista sumplimista, mutta eiköhän me hyvin selvitä. Alkava viimeinen Oton lomaviikko tulee olemaan ihana, suunnitelmissa on lintsireissua ja sitten loppuviikosta ne meidän ystävien häät joita juhlitaan Suomenlinnassa. Noita ennen mulla on kuitenkin muutama työpäivä, tänään siis aikaisin nukkumaan. Ensi viikolla luvassa päivän asua, viikon arkiruokaa ja vastauksia teidän kysymyksiin, sekä tietenkin kuulumisia ja kuvia lintsiltä, häistä ja muualta.

Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille <3

Viime viikkojen hotelli- ja laiva-aamiaiset jäivät herkullisuudellaan kaihertamaan siihen malliin että päätettiin lähteä Oton ja tyttöjen kanssa keskustaan kunnon lauantaibrunssille. Mukavaa pientä viikonloppuluksusta, kun ei tarvinnut laittaa lounasta kotona vaan herkuteltiin brunssibuffetissa kaikessa rauhassa. Mentiin ravintola Kiilaan Forumiin, ja siellä olikin mukavan rauhallista ja tilavaa. Tytöt olivat innoissaan brunssista, ja etenkin jälkkäripöydästä.

Me ollaan usein jotenkin tosi laiskoja viikonloppuisin, ja yleensä pysytellään aikalailla kotiympäristössä ellei mitään spesiaalimpaa ole tiedossa. Viikolla on yleensä niin paljon rumbaamista, etenkin silloin kun Ottokin on töissä, että viikonloppuna sitä vaan pysyttelee sillä lähikauppa-leikkipuisto-koti -akselilla. Pitääpä muistaa sitten syksyn kiireiden keskelläkin, etttä näinkin ”tavallinen” juttu kuin keskustassa brunssilla käyminen tuntuu jotenkin ihanan piristävältä arjesta irroittajalta. Ei se ole iso vaiva huristella keskustaan, ja siitä tulee kaikille hyvä mieli.

Voisi vaikka ottaa tavaksi käydä kerran kuussa testaamassa uutta brunssia yhdessä koko perhe. Tämä oli ensimmäinen jota olen Helsingissä testannut, ja jätti ehkä vielä vähän toivomisen varaa vaikka monipuolinen olikin. Jos te tykkäätte käydä brunssilla, niin vinkatkaa ihmeessä lapsiystävällisistä paikoista, joissa on runsas menu ja makua riittää. Ja sellainen olisi kans kiva, että pöytää ei tarvitse varata viikkoja etukäteen, koska me ollaan niin tuuliviirejä että saatetaan päättää edellisiltana vasta että huomenna voitaisiinkin mennä brunssille, niinkuin eilen tehtiin. Kiilaan ei tarvinnut varata pöytää ollenkaan, siitä pisteitä todellakin.

Brunssin jälkeen käytiin pienellä kävelyllä Punavuoressa, ja sen jälkeen käytiin vielä kerran etsimässä mulle sitä mekkoa sinne meidän ystävien hääjuhliin. No tällä kertaa sitten löytyi, vihdoin, mutta Oton pitää lyhentää siitä olkaimia mulle koska se on aavistuksen liian iso mun tissittömälle yläkropalle. Onneksi on Otto, kun mä olen neulan ja langan kanssa sellainen poropeukalo ettei tosikaan. Mekko ei ole ehkä se mun ykkösvalinta, mutta varmaan 20 eri kauppaa tsekattuani se oli ainoa joka vastasi edes osittain kriteerejä, ja oli melkein sopiva. Esittelen sen ensi viikolla, kunhan ollaan juhlittu!

Me ajateltiin alkaa Oton kanssa katsomaan nyt House of Cardsin ensimmäistä jaksoa Netflixistä Oton kanssa, kun ei vielä olla saatu aikaiseksi. Toivottavasti sarja on yhtä hyvä kun olen kaikilta kuullut! Ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3

Me tykätään koko perhe lukea tosi paljon, ja käydään kirjastossa melkeinpä parin viikon välein. Päätettiin tehdä tänään kirjastoreissu, kun aamupäivällä oli niin ikävä ilma, mutta kun päästiin kirjastolle asti alkoikin paistaa ihan täysillä aurinko. Pysähdyttiin sitten kirjaston ulkopuolelle ihastelemaan ihania kukkaistutuksia ja pikkuista kaupunkipuutarhaa joka kirjaston ulkopuolella olevalle aukiolle on kesän ajaksi rakennettu. Musta on ihanaa kun Helsinki herää kesällä eloon ja on niin paljon kaunista katseltavaa ihan kodin lähelläkin.

Napattiin siinä samalla asukuvatkin ja tytöt tutkivat sillä aikaa innokkaana kukkia ja pomppivat ja harjoittelivat tanssiliikkeitä. Moni on kysynyt että mitä lapset puuhailevat sillä aikaa kun me otetaan asukuvia musta. Eivät he yleensä mitään tuon kummempaa tee. Jos lapset on mukana, otetaan asukuvat aina sellaisessa paikassa missä lapset voivat juoksennella ja tutkia samalla, yleensä jossain puistoissa tai aukioilla, tai muualla missä ei kulje autoja ja on rauhallista. Asukuvien ottamisesta on tullut sellaista rutiinihommaa, eikä siinä kestä viittä tai kymmentä minuuttia kauempaa yleensä.

Toki mielellään ottaisin vielä hienompia kuvia ja käyttäisin sommitteluun ja jokaisen rypyn suoristamiseen aikaa, mutta lasten kanssa se ei oikein onnistu. Silloin harvoin kun päästään kuvaamaan kahdestaan, otetaan kuvat ihan kaikessa rauhassa, ja silloin niistä yleensä tuleekin vähän viimeistellymmän näköisiä. Mutta näillä mennään, ja se on ihan okei. Jos joskus masentaa omien asukuvien taso, voin aina palata vaikkapa blogini arkistoon kohdalle ”marraskuu 2011” ja todeta, että jotain edistystä sentään on tapahtunut. Tämän päivän asukuvia luvassa viikonlopun aikana.

Mutta välihöpötysten kautta takaisin kirjastoon. Me saatetaan viihtyä kirjastossa pitkiäkin aikoja, kun siellä on lapsille paljon kirjoja, leluja ja palapelejä joita tutkia. Lasten puolelta löytyy mukava punainen sohva jolle on kiva istua lukemaan yhdessä, ja me vanhemmat saamme aina vuorotellen käydä tutkimassa aikuisten kirjahyllyt läpi. Tänäänkin mukaan tarttui vaikka mitä hyvältä vaikuttavia kirjoja. Mä olen ihan koukussa iltalukemiseen, en saa unta jos mulla ei ole kirjaa jota lukea ennen nukahtamista. Tämän sain todeta Tukholman reissulla, kun unohdin ottaa kirjan mukaan. Onneksi ostamani ruotsalaisen naistenlehden mukana tuli joku kutkuttavan jännittävä pokkari, niin sain sitten seuraavana yönä unta.

Lukeminen on parasta, kun silloin voi unohtaa kaiken muun ja uppoutua vaan kirjan juoneen. Olen aina ollut sellainen että uppoudun ihan totaalisesti kirjamaailmaan, enkä kuule enkä nää mitään muuta. Siksi luenkin yleensä vasta sängyssä iltaisin, tai sitten nyt olen lukenut myös työmatkoilla, ja heti meinasin ajella pysäkkini ohi. 13-vuotiaana luettuani Anne Frankin päiväkirjan mä uppouduin siihen maailmaan niin täysillä että hiivin ja kuiskasin hiljaa kotona vaikka eihän meillä nyt kotona olisi tarvinnut. Mutta sellainen mä olen, ja niin tuntuu olevan toinen meidän tytöistäkin.

Ruotsinkielisissä päiväkodeissa on kesän ajan Bokbubbel -läsbingo, eli lukubingo ja mekin ollaan osastuttu siihen lasten kanssa. Lapset ovat innoissaan rastittaneet bingolapuistaan lukuhetkiään, ja odottavat jo että saavat palauttaa lappuset sitten kun päiväkoti taas syksyllä jatkuu. Tämä on ollut hauska projekti, ja on tullut luettua ehkä vielä tavallistakin enemmän kun lapset ovat muistuttaneet bingosta, ja että kirjojen nimet pitää kirjoittaa ylös.

Mua odottaa tuolla sohvalla Otto jonka kanssa aletaan katsomaan leffaa, ja sen jälkeen hyllyssä kirja jota haluan päästä lukemaan. Rento perjantai-ilta tiedossa! Ihanaa viikonloppua kaikille <3

Muistattekin varmaan kuinka iloitsin uudesta Benefitin Roller Lash -ripsiväristä jonka ostin Tukholmassa Sephorasta. Moni halusi nähdä tuloksia ripsivärin vaikutuksista, ja niinpä ikuistin harmaiden, lyhyiden ja suorien karvojeni transformaation teille. Ihan ensialkuun täytyy sanoa, että koskaan en omista ripsistäni saisi sellaisia pitkiä ja upeita, kuin ripsivärimainoksissa, tai niinkuin vaikka meidän tytöillä on. Mun karvat on harvat, ja ne eivät kovin tuuheaan tai pitkään lopputulokseen pysty, yleensä ripsiväristä saan niihin vain värin ja ehkä kaksi kuitua tarttuu kiinni ja mulla on kaksi vähän pidempää ripseä lyhyiden hapsien joukossa. Alaripsiä mulla ei ole, tai jos on, niin ne ovat paakussa ja niitä on kolme per silmä.

Siksi olen jo pitkään käyttänyt tekoripsitupsuja tuomassa vähän eloa katseeseen. Niiden käyttäminen on aika hidasta, mutta lopputulos kyllä palkitsee. Niillä saa tuuheat ja pitkät ripset, jotka näyttävät ainakin mun silmiin luonnollisemmalta kuin tekoripsinauhat tai jopa ripsienpidennykset, lähinnä siitä johtuen että niihin uskaltaa laittaa ripsiväriä ja ne eivät rapistu viikkojen saatossa, koska laitan joka aina käyttäessäni uudet. Niitä ei myöskään tarvitse huoltaa, ja yksi viiden euron paketti tupsuineen riittää mulla muutaman viikon. Mutta kuten sanottua, niiden käyttö on hidasta, ja siksi olen kiitollinen että ostin tuon uuden ripsivärin.

Ripsiväri lupaa pidentää, tuuheuttaa ja etsiä ne kaikkein ohuimmatkin ripset joita et tiennyt edes omistavasi, ja nostaa ne esille koukunmuotoisten harjasten avulla. Se lupaa, että ripsentaivuttimet ovat tästä lähtien turha kapistus, sillä Roller lashin nimi ja muoto tulevat siitä, että se lupaa kihartaa ripset kuin papiljotti. Tässä on kuva mun silmistä, toisessa silmässä on yksi ohut kerros ripsaria sekä ylä- että alaripsissä, ja toisessa silmässä ei mitään. Ripsiä ei ole taivutettu.

Mun mielestä tulos on todella hyvä, sillä en ole koskaan saanut millään muulla ripsivärillä näin näyttävää tulosta, varsinkaan vain yhdellä kerroksella. Mulla on ihan oikeat alaripset joissa on pituutta! Ja silmänurkkaan on jostain tullut pitkiä ripsiä jotka kehystävät kauniisti katsetta, eikä niin että ne ainoat pari pidempää karvaa ovat vain keskellä silmää. Harjaa on hyvä käyttää, eikä se sotke. Mulla on niin pienet silmät, että yleensä joudun hinkkaamaan ripsaria silmäluomilta, koska mikään harja ei osu pelkästään ripsiin. Silmän sisänurkan pikkuhaituviin on vaikeaa osua, kuten tuossakin huomaatte niin niissä ei ole juuresta asti ripsiväriä koska en osu sinne mitenkään helposti edes tällä ripsivärillä. Näyttää vähän spookylta kun toinen silmä on näissä kuvissa isompi kuin toinen!

Lopputulokseen levitin kaksi ohutta kerrosta ripsiväriä molempiin silmiin, ylä- ja alaripsiin. En edelleenkään käyttänyt ripsentaivutinta, ja kiinnitin erityistä huomiota siihen että saisin sitä väriä sisänurkan ripsiinkin ylläolevan kuvan nähtyäni.

Tuo alempi kuva on valitettavasti vähän suttuinen, vaikka kamerassa näytti vielä ihan hyvältä. Mutta ylempi on ihan tarkka, ja siitä näkee ainakin miten katse on avartunut ja silmät kehystetty nätisti. Jollekin jolla on tosi pitkät ja tuuheat ripset ihan luonnostaan, voi tuo minun ripsieni jälkeen-kuva näyttää aika surkealta, mutta mulle se on suuri voitto. Mulla ei rehellisesti sanottuna koskaan ole ollut näin hyvännäköiset ripset pelkällä ripsivärillä, ja olen kokeillut kuitenkin varmaan viittätoista eri ripsiväriä monelta eri merkiltä.

Benefitin meikkejä ei Suomessa myydä, mikä on suuri vääryys, mutta netistä niitä löytyy ainakin Asokselta, siellä on myös Roller Lashia. Me ollaan onneksi lähdössä tasan kolmen kuukauden päästä sinne Lontooseen, niin taidan ostaa sieltä sitten uuden Roller Lashin kun ajoituskin on sopiva. Mä ihastelin kaikkia muitakin Benefitin meikkejä siellä Sephorassa, ja ajattelin ostaa Lontoosta myös POREfessionalia, eli ihohuokosia piilottavaa voidetta. Testasin sitä jo siellä ja se tuntui hyvältä ja toimivalta, mutta jostain syystä päätin jättää sen vielä ostamatta ja nyt vähän haikailen sen perään. Onko teillä kokemusta siitä? Toimiiko se hyvin?

Meikkivoide saatu blogin kautta.

Olen ihan tyytyväinen meikkivalikoimaan nyt, mulla on muutama hyvä perustuote jotka toimivat kesällä kivasti eikä meikkaamiseen mene aamuisin kuin viidestä kymmeneen minuuttia. Se on ihanaa kaiken sen ripsitupsujen asettelun jälkeen, siihen vierähti aina vähän pidempi tovi, en tiedä onko se oikeasti hidasta vai onko mulla vaan mämmikourat mutta tykkään tästä nykyisestä tilanteesta huomattavasti enemmän. Juhliin voi sitten laittaa vielä tupsuja niin saa ihan kreisit ripset.

Mitä mieltä olette Roller Lashista? Toimiiko vai ei?