Me testattiin tällä viikolla helppoja ja terveellisiä arkiherkkuja, eli itsetehtyjä ”mehujätskejä”, tosin vähän eri tyylillä kuin mun ysärilapsuudessa. Ei pinkkiä ja sokerista mehutiivistettä, vaan lisäaineetonta monihedelmämehua, sekä tuoretta ananasta, mansikoita ja pensasmustikoita. Löydettiin hauskat jätskimuotit Tigerista parilla eurolla ja ryhdyttiin puuhaan. Pilkoin vaan ananaksen pieneksi, ja viipaloin mansikat että ne mahtuivat tasaisesti muotteihin, ja sitten lisäsin muotteihin vuorotellen ananasta, marjoja ja mehua niin kauan että muotit olivat täynnä.

Tiistai-iltana tehdyt jätskit maistuivat herkulta eilen illalla ruuan jälkeen, ja voin vain kuvitella miten raikkaita nämä ovat sitten kun ne oikeat kesähelteet ovat täällä, ja pötkötellään vaikka partsilla ottamassa aurinkoa. Seuraavalla kerralla valkkaan ehkä jotain vielä makurikkaampia pieniä marjoja, kuin pensasmustikoita, ne eivät nimittäin jäätyneinä olleet mitenkään kovin erottuvia siellä kaiken muun seassa, mutta eivät ne kyllä haitanneetkaan. Olen nähnyt netissä monen laittavan kiiviä näihin herkkuihin, ja se voisi kyllä toimia aika hyvin, en vaan itse tiedä uskallanko syödä kun en ole maistanut vuosikausiin, koska ainakin lapsena olin kiiville allerginen.

Lapset tykkäsivät todella paljon ja söivät jäätelönsä hitaasti nautiskellen. Pidettiin arki-illan jäätelökekkerit lastenhuoneessa, jota ennen jätskejä vähän sisustelin niillä mun itse tuhertelemilla ”tauluilla” ja Tigerista ostetuilla talon muotoisilla hyllyillä uuteen uskoon. Ihan hauska pikku muutos, tytöt olivat ainakin innoissaan uudesta tauluseinästään ja Ottokin jopa kehaisi.

Musta on ihanaa keksiä tällaisia pieniä kivoja juttuja meidän arkipäiviin, koska niistä tulee kaikille hyvä mieli. Vähän jotain erityistä ja hauskaa. Tänään meillä ei taida olla lisäpiristykselle tarvetta, sillä työ- ja tarhapäivän jälkeen on vuorossa lasten ensimmäinen kevätjuhla! Mä jännitän jo valmiiksi ihan into piukassa ja lapsetkin olivat aivan täpinöissään. Eilen illalla valittiin mekkoja vaikka kuinka kauan, kaikki mahdolliset kengät kumppareista liian pieniin sandaaleihin piti testata, ja voi jos olisitte nähneet kuinka hartaasti esikoinen valitsi nutturaansa kiinnitettävää pinniä, siinä kesti kauan. Kuulemma ainakin harjoituksissa oli ollut tosi kivaa, toivottavasti tytöillä on juhlassakin mukavaa. En kyllä kestä, mun isot tytöt!

Aivan ihanaa keskiviikkopäivää kaikille <3

Ihana aurinko hellii ulkona, ja fiilis on mahtavan kesäinen. Oton kesäloman alkuun on vielä muutama viikko, ja mulla nyt ei varsinaista lomaa ihan hirveästi tänä kesänä olekaan, mutta ajattelin silti hypätä hetkeksi kesäfiilistelyihin ja sekä suunnitella tulevaa kesää, että muistella viime kesän ihanimpia juttuja. Halusin tehdä tälle kesälle samanlaisen bucketlistin kun tein viime kesänä, koska huomasin että kun mulla oli sellainen lista jolle olin listannut niitä asioita joita haluan tehdä, tuli useammin tehtyä kaikkea hauskaa ja jännää kun ne asiat olivat mielessä.

Tänä kesänä haluan:

Ottaa rennosti. Kesän aikana haluan päästä eroon siitä tunteesta että olen aina väärässä paikassa. Mä olen just oikeassa paikassa silloin kun jossain olen, ja mä olen läsnä siellä, stressaamatta muista asioista.

Nähdä kavereita. Paljon. Kiireiset aikataulut ovat verottaneet kaveriaikaa ihan hulluna, kesällä aion pitää huolen siitä että näen kavereita ja vietän heidän kanssa aikaa niin paljon kuin mahdollista. Onneksi tiedän jo nyt että saan ainakin Rovaniemeltä yhden vanhimmista ystävistäni tänne useammaksi päiväksi.

Juhlia Oton ja Simon viiskymppisiä isosti. Otto ja Tipan kummisetä Simo täyttävät melkein yhtäaikaa 25 vuotta, ja pitävät yhteiset viisikymppiset. Sitä on syytä juhlia isosti!

Grillata usein ja paljon. Kesä ja grilli, ne vaan kuuluvat yhteen. Pitää keksiä paljon uusia grilliherkkuja, ja nauttia vanhoista klassikoista, kuten ribseistä, makkarasta ja pekonituorejuustoherkkusienistä.

Matkustaa Ouluun koko perheen kesken taas vuodeksi venyneen tauon jälkeen. Miten voikin aina käydä niin että meille tulee näin pitkiä taukoja? Ihan hirveä ikävä kaikkia serkuista täteihin ja kavereista isovanhempiin!

Käydä monta kertaa piknikillä ympäri Helsinkiä. Piknikkeily on kesän lempparipuuhia, ja mä haluan viedä tytöt vanhoille kulmilleni Kaivopuistoon piknikille.

Käydä perinteisellä Tukholman  risteilyllä lasten kanssa, tsekkaamassa muumidiscon meiningit ja Tukholman kesän. Ei olla käyty taas hetkeen risteilyllä, lapset odottavat jo ihan hirmuisesti discoilua, buffetia ja Tukholmaa.

Syödä liikaa jäätelöä. No tämä on pysyvä kohta mun kesä bucketlisteissä, koska kesä ja jäätelö.

Käydä torilla ostamassa mansikoita. Viime kesänä käytiin äidin ja lasten kanssa, ja se oli aivan ihanaa. Tänä kesänä on pakko käydä uudelleen, ja vaikka useampaan kertaan.

Käydä Hietalahden torilla kirppistelemässä joku sunnuntai. En ole käynyt Hietsun kirppiksellä vuosikausiin, vaikka rakastin kiertää siellä lapsena joka sunnuntai.

Viettää lasten kanssa rannalla niin monta päivää kuin mahdollista. Onneksi Helsingin upein hiekkaranta löytyy aivan kulman takaa, kunhan vain se aurinko lämmittäisi siihen malliin ettei rannalla tarvitsisi hytistä.

Tanssia ainakin kerran aamuun asti. Vaikka olenkin äiti, mä rakastan edelleen käydä tanssimassa. Haluan edes sen yhden kerran tanssia niin, että kun tulen kotiin niin aurinko nousee jo ja jalkoja särkee. Mä olen yleensä se tylsimys joka lähtee ajoissa kotiin, koska en halua käyttää koko seuraavaa aamua nukkumiseen, kun viikonloput ovat niin lyhyitä että jo yksi ilta pois lasten luota tuntuu pahalta. Kesällä on kuitenkin niin paljon enemmän aikaa, että yksi tanssittu yö ja yksi nukuttu aamu eivät maata kaada.

Olla mahdollisimman paljon ja usein ilman meikkiä. Viime kesänä mun iho oli super hyvässä kunnossa, ja sen jälkeen olen kärsinyt säännöllisen epäsäännöllisesti hirveistä näppyläinvaasioista naamassani. Uskon että aurinko ja meikittömyys yhdessä voisivat olla se paras lääke ihon kunnon parantumiselle, kaiken muun ohella.

Tehdä itse hedelmä-mehujätskejä niin usein että niitä voi syödä joka aamu. Mikä olisikaan raikkaampi tapa aloittaa aamu kuin syödä terveellistä mutta superherkullista mehujätskiä?

Ottaa revanssin ja yllättää Oton kunnon vesisodalla, hänen viime kesäinen ylläri vesipyssyhyökkäyksensä jäi kaihertamaan siihen malliin. Tuo kakkapää jota aviomieheksikin kutsun, yllätti mut viime kesänä ihan puun takaa kauhealla vesipyssyhyökkäyksellä ja kiljuin kuin pikkutyttö. Tänä kesänä pidän huolen että se on Otto joka kiljuu, hah!

Viettää aikaa isovanhempieni kanssa. Vaikka mummun kanssa säännöllisesti soitellaankin, ja nähtiinkin keväällä kun olin työmatkalla Oulussa, on mulla ihan hirveä ikävä molempia isovanhempia.

Mennä Oton kanssa yöuinnille aina kun siihen on mahdollisuus. Viime kesänä käytiin pari kertaa kun mun äiti oli täällä, ja voi itku se oli ihanaa. Yksi mun ihan ehdottoman parhaita muistoja viime kesältä on mun ja Oton ensimmäinen kahdenkeskinen uintireissu ikinä, ja me käytiin viime kesänä sentään myös häämatkalla ja tehtiin vaikka mitä muutakin kivaa.

Käydä Lintsillä, Korkeasaaressa ja kaikissa muissa perinteisissä kesäkohteissa. Nämä täytyy kiertää joka kesä. Ehkä tänä vuonna päästäisiin sinne maailmanpyöräänkin joka jäi viime kesänä kokematta? Kesäkohteista ja lapsiperheen Helsinkivinkeistä tälle kesälle on tulossa oma postauksensa.

Viettää sadepäivän lasten kanssa museokierroksella. Luonnontieteellinen museo ja Kiasma here we come!

Kuvata paljon pieniä videopätkiä meidän kesästä, ja tehdä niistä kesän lopussa yhden pitkän kollaasin. Tämä idea tuntuu jo nyt niin tunteikkaalta että mua melkein itkettää kun ajattelen jo sitä videota. Haluan ikuistaa ne tärkeimmät, rakkaimmat ja onnellisimmat hetket ja katsoa kesän lopussa, miten mieletön kesä meillä on ollut.

Ottaa äkkilähdön jonnekin. En ole koskaan ottanut äkkilähtöä minnekään, se tuntuu jotenkin ihan kreisiltä jutulta. Mutta haluan ehdottomasti kokeilla. Joko viikoksi lasten kanssa, tai pariksi yöksi Oton kanssa kahdestaan jonnekin lähelle.

Käydä brunssilla jossain keskustan ihanassa kesäravintolassa. Mä en ole koskaan ollut brunssilla, jos ei kattavampia pressiaamiaisia lasketa. Mä haluan brunssille!

Katsoa Oton kanssa ihan sikana leffoja iltaisin lasten mentyä nukkumaan. Me ollaan tälläisiä leffojen tuijottelijoita, ja mulla on ikävä sitä kuinka joskus ehdittiin katsoa kolmekin leffaa peräkkäin. Ja ehditään me vieläkin, se on vain järjestelykysymys.

Käydä lenkillä keskellä yötä, kun on vielä valoisaa. Kesäyön juoksulenkit ovat luksusta, jota odotan innolla.

Käydä Stadikalla uimassa. Stadikallakaan ei olla vielä käyty lasten kanssa, se on tuntunut jotenkin turhan hankalalta, kun hiekkaranta löytyy ihan vierestäkin. Mutta Stadikassa on sitä jotain, ihan oma fiiliksensä, ja haluan että lapsetkin pääsevät kokemaan sen.

Pitää lasten kanssa tyttöjen päivän jolloin he saavat päättää kaikesta. Näitä meillä on ollut ennenkin, enkä epäile sekuntiakaan etteikö kesäversiosta tulisi ihan huippu päivä myös. Kesällä kaikki on mahdollista, ja uskon että meidän tytötkin sen tietävät.

Käydä mökillä, ja saunoa puusaunassa. Viime kesän kruunasi loppukesän mökkireissu ja viimeiset helteet. Omaa mökkiä meillä ei ole, mutta onneksi on paljon ystäviä joilta mökkejä löytyy!

Nauttia, elää hetkessä ja luoda niitä parhaita muistoja joita muistellaan vielä vuosien päästä.

Kuten viime kesänä, myös tänä kesänä tämä lista toimii tylsyyspäivien inspiraatiopankkina ja muistutuksena siitä että voi olla spontaani jos siltä tuntuu. En aio noudattaa listaani orjallisesti, enkä ole pettynyt mikäli kohtia jää toteutumatta.

Mulle tuli kyllä nyt niin kesäfiilikset tämän listan myötä että ei mitään järkeä! Onneksi enää muutama viikko ja sitten kesä on tosiaan täällä.

Millaisia kesäsuunnitelmia teillä on? Parhaat kesätekemisvinkkinne?

 

Musta on jo hetken aikaa tuntunut, että mä olen aina väärässä paikassa nykyään, tai toisinsanoen, teen väärää asiaa. Tänä keväänä meidän koko elämänrytmi on kokenut mullistuksen kun mä aloitin työt ja tytöt päiväkodin. Samaan aikaan olen kuitenkin halunnut pitää yllä blogia tismalleen samanlaisena kuin aina ennenkin, ja olen yrittänyt olla tinkimättä tyylistäni, tahdistani tai postausten laadusta. Välillä se on tarkoittanut sitä, että mä olen ihan piipussa, kirjaimellisesti aivan loppu, ja silti yritän takki tyhjänä vielä yömyöhällä selviytyä mun puuhista, mikä kostautuu aamulla entistä pahempana väsymyksenä.

Kun mä sanon että musta tuntuu että olen aina väärässä paikassa, tai teen väärää asiaa, mä tarkoitan sitä tunnetta, että aina pitäisi olla tekemässä jotain muuta. Kun tyhjennän astianpesukonetta, mietin sähköposteja. Kun katson leffaa ja vastaan kommentteihin samalla, mietin että pitäisi muokata kuvat ja vastata sähköpostit. Kun olen metrossa ja kuuntelen spotifya, mietin postausideaa. Töissä mä pystyn keskittymään täysillä töihin ja unohtamaan kaiken muun, ja lasten kanssa ollessa myös, mutta ”oma aika” on ollut viime kuukausina täysin vieras käsite mulle, ja siihen on tultava muutos. Koska jokainen tarvitsee myös niitä rentoutumisen hetkiä, jolloin antaa aikaa vain itselleen ja antaa itsensä levätä.

Mä tiedän että blogin ylläpitäminen päivätyön ja äitiyden ohella ei ole mahdottomuus, olenhan siitä itsekin selvinnyt nämä kuluneet kuukaudet, ja niin monet muut mun lisäksi, ja vielä paljon paremmin kuin minä. Mulla on vain ollut hurjasti opettelua aikatauluttamisessa ja siinä että osaisin suunnitella itselleni hetkiä niin että ehdin tehdä kaikki asiat JA että aikaa jää myös sille rentoutumiselle.

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet niin järkyttävän täynnä tekemistä, että en ole yksinkertaisesti ehtinyt vastaamaan kommentteihin tai sähköposteihin. Kun illalla raahautuu seitsemän aikaan kotiin, ehtii olla lasten kanssa tunnin ennenkuin he menevät nukkumaan, ja sen jälkeen lösähtää sohvalle ensimmäistä kertaa päivän aikana istuen (jos ei metroa lasketa) ei vaan enää riitä energiaa mihinkään, vaikka silti jotain yrittääkin tehdä. Ja niinä päivinä kun on lasten kanssa kotona, haluaa vaan olla koko päivän heidän kanssaan ja ottaa kiinni sen kaiken ajan jonka on viettänyt heistä erossa työpäivinä. Iltaisin yritän sitten kuroa umpeen loputonta tehtävälistaa.

Hyvä ja huono puoli on se, että ideoiden puutteesta ei ole kyse, eikä myöskään haluttomuudesta kirjoittaa. Mulla on pitkä lista tulevia postauksia, mun pää pursuaa juttuja ja muistivihko on täynnä ajatuskarttoja, mieleen putkahtaneita mietteitä ja myös teidän toiveita. Mä rakastan edelleen kirjoittaa, postauksen kirjoittaminen on rentouttavaa ja mä uppoudun aina täysillä kirjoittamiseen, into blogia kohtaan ei ole laantunut. Joskus vaan toivoo että vuorokaudessa olisi ne ylimääräiset viisi tuntia.

Juuri nyt mun on helppo avautua tästä aiheesta, joka on pyörinyt mielessä jo viikkokaudet, koska tiedän että ihan pian helpottaa. Oton kesäloma kolkuttelee jo muutaman viikon päässä, mikä tarkoittaa että mun päivät lyhenevät huomattavasti kun pois jää tarhaan viennit ja hakemiset, työpäivän jälkeiset kauppareissut ja muut. Lisäksi saan helpommin itselleni blogiaikaa niinä päivinä kun en ole töissä, koska Otto voi lähteä lasten kanssa vaikka pariksi tunniksi puistoon päivällä, eikä mun tarvitse jättää ihan kaikkia blogijuttuja yömyöhälle.

Mun ei ole helppo sanoa että en jaksa, ja siksi olen yrittänyt kaikin keinoin jatkaa niinkuin ennenkin, siinä kuitenkaan täysin onnistumatta, varsinkaan kommenttien osalta. Mä pyydän sitä anteeksi, ja lupaan teille että tähän tulee muutos. Mä alan oppia pikkuhiljaa aikatauluttamaan paremmin ja paremmin, ja olen vihdoinkin ymmärtänyt sen kuinka paljon niinkin yksinkertaiset jutut kuin järjestys, taulukot ja kalenterin ylläpitäminen auttavat tässä(kin) asiassa. Silti mulla on edelleen kiinniotettavaa, ja paljon onkin.

Lupaan yrittää parhaani, että pääsen ajantasalle kaikessa. Lupaan silti myös itselleni, että en stressaa ja kiusaa itseäni silloin kun kalenteri on tupaten täynnä, vaan annan myös itselleni luvan rentoutua ja ottaa joskus sen oman hetken, vaikka se tarkoittaisikin jonkin tehtävän asian lykkääntymistä. Tällainen kevyt avautuminen tähän perjantain myöhäisiltaan. Hyvällä filiksellä täällä ollaan, varsinkin nyt kun sain nämä mielessä pyörineet ajatukset kakistettua ulos. Onneksi te tyypit siellä olette parhaita, ja uskon että moni äiti osaa myös samaistua siihen kuinka oma rooli menee ehkä vähän hukkaan kun aloittaa työt, ja aika pitääkin jakaa täysin eri tavalla kuin aiemmin.

Ihanaa viikonloppua kaikille, ottakaa rennosti<3

Olen mukana Indiedaysin ja McDonalds’in kampanjassa, jonka myötä pääsin maistamaan Mäkkärin herkullisia smoothieita osana mun päivää. Kuvasin aamusta iltaan koko mun päivän sisällön, ja tältä näytti mun keskiviikko:

7.22 Heräsin itse kahdeksan minuuttia ennen herätyskellon soittoa, mikä oli aika hauskaa koska yleensä torkutan puoli tuntia. Ensimmäinen ajatus aamutuimaan oli tämän postauksen myötä, että tuolle mikrolle voisi näyttää vähän Mummi & Minä polkkakarkki-siivoussuihketta ja rättiä, eikö totta? Sitten menin suihkuun ja kuivasin hiukset.

8.15 Hipsin herättämään tytöt. Hetken aikaa vain ihastelin meidän kauniita neitejä jotka niin rauhallisesti ja kauniisti nukkuivat omassa kerrossängyssään. Herätyksen jälkeen pötköteltiin hetki sohvalla katsomassa Pikkukakkosta.

8.30 Aamuhalituokion jälkeen vuorossa oli aamupala. Tytöt söivät pöydän ääressä, ja mä vedin puuron naamariin samalla kun meikkailin.

9.30 Lähdettiin bussilla kohti päiväkotia. Tiara osaa jo hienosti viittoa bussille ja muistaa aina viittoa oikealla kädellä bussia pysähtymään. Tytöt jäivät tyytyväisinä päiväkotiin ja mä sain lähteä hyvällä mielellä jatkamaan matkaa.

10.15 Mä tulin töihin. Heitettiin hölmöä mutta ah niin huvittavaa läppää työkavereiden kanssa ja join ison kupin kahvia. Meillä on toimistolla aina rento meininki ja hyväthuonot jutut, ihan parasta.

13.00 Lounastauko, sushia ja kiinalainen buffet. Sushit menivät hyvin alkupalana ja pääruuaksi buffet, näin pitäisi tehdä aina koska mulle tulee ainakin sushin jälkeen aina melkein heti nälkä vaikka söisin ison annoksen!

14.00 Jälkkäriksi hain Mäkkäristä meille maisteltavaksi smoothieita, mango-ananasta ja mansikka-banaania.  Mä olen itse allerginen banaanille, joten mun lemppari on tuo mango-ananas, mutta työkavereille maistui mansikka-banaanikin hyvin. Melkein aina kaikissa valmissmoothieissa on jotain mille mä olen allerginen, joten tykkään tosi paljon siitä että Mäkkäri on pitänyt ainesosat yksinkertaisina, ja että löytyy vielä sellainen maku joka ennenkaikkea maistuu todella hyvälle, vaikka siinä ei niitä mua allergisoivia ainesosia olekaan.

14.15 Raikkaan smoothiehetken jälkeen itapäivä kului hektisesti mutta hyvällä fiiliksellä valokuvausten parissa. Hurjasti malleja, koruja ja äksöniä. Tuntuu uskomattomalta päästä tekemään näin siistejä juttuja työkseen, eilen ja tänään on pitänyt jälleen muutaman kerran nipistää itseään että tämä on totta. Tänään pääsin itsekin meikattavaksi ja kameran eteen, oli aika jännä fiilis mutta kuvista tuli toivottavasti hyviä!

18.00 Kuuden maissa saavuin kotiin, missä mua odotti Oton eilen valmistama herkullinen kanapata, ja iloiset lapset joilla oli ollut mukava tarhapäivä. Asiaa oli hurjasti, ja molemmat kertoivat innoissaan päivän touhuista. Ihanin yllätys oli pöydällä mua odottanut voikukka, jonka tytöt olivat kotimatkalla halunneet napata mukaan mulle. ”Katso äiti, me poimittiin sulle blomma matkalla kotiin, eikö olekin ihana?”

18.30 Kun mä olin syönyt oman ateriani, oli vuorossa leikit tyttöjen kanssa. He halusivat leikkiä hääleikkiä, ja pukeutua hienoihin häävaatteisiin ja laittaa hääkampauksetkin. Hääleikin jälkeen leikittiin vielä hetki Barbeilla spotifyn pauhatessa ja innostuttiin vähän jammailemaan siinä lomassa. Kai se on ihan okei jos meidän 3v laulaa ”Lähettiin pämppää!” Teflon Brothersin tahtiin?

19.30 Iltapala, iltasatu ja hyvänyön pusut. On meillä kyllä ihanat neidit, niin ihanat pienet muruset<3

20.15 Tietokone, blogi ja tämä postaus, jota tässä rustaan. Loppuilta on mennyt tätä tehdessä, ja tämän jälkeen edessä on sähköposteihin ja kommentteihin vastailua, ja ilta(yö)pala ennen kuin mä varmaan nukahdan tähän sohvalle. Onneksi on Otto tuossa vieressä röhnöttämässä.

Ihana keskiviikko ja ihana viikko muutenkin. Tarhapäivinä on aina vähemmän aikaa olla lasten kanssa, tietenkin, mutta onneksi meillä on meidän rauhalliset ja kiireettömät aamut, ja vain kolme tarhapäivää viikossa. Loppuviikon mä vietän tyttöjen kanssa, mutta vielä on kaksi vähän tapahtumarikkaampaa päivää edessä ennen viikonloppua. Onneksi edessä on kaikkea kivaa!

Hyvää yötä ihanat<3

Tässä kuussa on tapahtunut paljon kaikkea ihanaa, ja mulla on jäänyt vaikka mitä juttuja näyttämättä täällä blogin puolella. Mä halusin pitkästä aikaa tehdä vähän enemmän kuvapainotteisen postauksen, ja kokosin tähän postaukseen mun kuukauden lempparikuvia joita täällä ei vielä ole nähty. Toukokuussa ollaan..

..Käyty pyöräilemässä monta kertaa joka viikko.

..Herkuteltu jäätelöbuffalla ja juhlistettu äitienpäivää etukäteen tyttöjen pikkupikkuserkun äidin ja muksujen kanssa.

..Ihasteltu yksivuotiasta pikkupikkuserkkua ja ihmetelty miten nopeasti hänkin on kasvanut!

..Leikitty pikkulegoilla ja rakastuttu kevätväreihin vaatteissa ja asusteissa.

..Puhalleltu Lentsikat-saippuakuplia parvekkeella purkkikaupalla. Lapset alkavat olla jo aika taitavia!

..Leikitty isommilla Legoilla ja tajuttu että r.ento puolinuttura sopii lapsill.e ihan yhtä hyvin kuin aikuisillekin.

..Vietetty rentoja ja rauhallisia aamuja. Aamut on ihan meidän juttu!

..Avattu grillikausi komeasti ja grillattu aika monta kertaa jo, nami mitä herkkuja!

..Naurettu. Paljon.

..Tartuttu, tai siis minä tartuin pitkästä aikaa, pensseliin, akryylimaaliin ja mustaan permanenttitussiin ja räpeltelin muutaman A4:n yksinkertaisia kuvia, joista ajattelin että saisi hauskoja tauluja kehystettynä lastenhuoneen seinälle. Mutta kehtaako noita edes laittaa? Lapset onneksi vaikuttivat tykkäävän ja se kai on tärkeintä.

Ihanaa maanantai-iltaa kaikille <3