Loman jälkeen on viikko lähtenyt vauhdilla käyntiin kun huomenna on jo torstai, mitä ihmettä? Viikko on ollut yllätyksiä ja ihania asioita täynnä, ja fiilis on ihan loistava. Ollaan oltu paljon ulkona, ja nautittu auringosta. Tytöt ovat olleet päiväkodissa ja me töissä, ihan sitä perus arkea kuitenkin kaiken ihanan keskellä. Päiväkodissakin on sujunut mukavasti vaikka pääsiäinen aiheuttikin tavallista pidemmän tauon päiväkotipäiviin. Mä en oikein tiedä edes mitä sanoa! Pää on jotenkin ihan pyörällä, koska Otto. Tuntuu hullulta, että Oton eilinen Tissikriisi-postaus levisi niin laajasti ja leviää edelleen. Mutta mä olen ylpeä mun miehestä, ja myös kiitollinen kaikille teille kauniista sanoista. Te olette ihania, kannustavia, upeita ja piristätte aina päivää!

Takki on jotenkin ihan tyhjä, mulla oli niin paljon ajatuksia mutta nyt istun tässä ja tuijotan näyttöä enkä saa mitään muuta suusta ulos kuin hömelön virneen kun tuijotan söpöjä kuvia meidän tytöistä. On ne vaan aika ihania tyttöjä, joista mä olen maailman kiitollisin ja onnellisin. Toinen on oppinut keittämään äidille kahvit Dolce Gustolla, ja toinen puhua pälpättää niin että ei saa suunvuoroa. Hyödyllisiä taitoja molemmat, ja kompensoivat toisiaan. Toisen keittämä kahvi herättää kun pitää yrittää pysyä toisen juttujen perässä, kätevää!

Me tehtiin maanantaina yli kahden tunnin lenkki tyttöjen kanssa auringossa. Istutiin merenrannassa, käytiin padolla kävelemässä ja katsomassa meidän vanhaa kotia jossa asuttiin Tiaran vauva-aikana. Niin paljon ihania muistoja, niin paljon naurua ja toisaalta myös ylpeyttä siitä miten pitkälle siitä kaksiosta, rikkinäisellä pyykinpesukoneella varustetusta nuoren perheen ensimmäisestä asunnosta, on päästy. Oton kanssa muisteltiin miten onnellisia me oltiin meidän ekasta yhteisestä asunnosta, miten isoja mullistuksia me koettiin siellä. Me oltiin siellä niin onnellisia, vaikka olikin se rikkinäinen pesukone. Mutta se oli oma rikkinäinen pesukone, ja oma koti, jossa asui meidän oma pieni perhe.

Vaikka nykyään asiat on huomattavasti paremmin kuin siellä, ja edelleen on oma koti, ihan ehjällä pesukoneella varustettuna, tulee sillä vanhalla kodilla olemaan aina erityinen paikka mun sydämessä. Ja musta on ihanaa, että aina kun huristellaan siitä bussilla ohi, tai käydään kävelyllä lasten kanssa, isompi tunnistaa jo ”äiti tuossa talossa me asuttiin kun minä olin vauva!”.

Meidän nostalgialenkki huipentui kevään ensimmäisiin ulkona nautiskeltuihin jätskeihin, kun pysähdyttiin vanhan kodin lähellä Mäkissä. Daim Mcflurry keväisessä auringossa oman perheen kanssa maistui niin pirun hyvälle, rakkaudelle, lämmölle ja noh sille Daimille, Daim on mun lemppari ja näytti maistuvan naperoillekin. Tulee hyvä mieli kun muistelee maanantaita, eipä voi kovin monena viikkona vuodessa sanoa näin, heh.

Viikonloppu koittaa jo ihan pian ja meillä on edessä ainakin vierailu lapsimessuilla, sekä tyttöjen pikkupikkuserkun ensimmäiset synttärijuhlat. En melkein malta odottaa, kaikkea kivaa tekemistä! Oletteko te menossa lapsimessuille käymään?

Ihanaa huomista torstaipäivää ja hyvää yötä teille kaikille <3

Olen mukana Indiedaysin ja Sloggin kampanjassa, jonka inspiraation lähteenä on ihana Kylie Minogue. Me kuvattiin Oton kanssa pääsiäislomalla mun uusia, Kylie -alusvaatteita, ja kieltämättä täytyy sanoa että jännittää ihan superisti laittaa blogiin alusvaatekuvia. Toivon että kuvat on teidän(kin) mielestä hyvällä maulla toteutettu, koska siihen me todella pyrittiin. Onhan täällä aiemminkin ollut bikinikuvia rannalta, ja esimerkiksi beautiful body -haaste jossa olin vähemmissä vaatteissa kuin näissä kuvissa, mutta silti mua vaan jän-nit-tää, hulluna. Luultavasti stressaan ihan turhasta, eikä tämä ole teidän mielestä mikään big deal, alusvaatekuvat kun eivät ole hirveän epätavallisia blogeissa nykyään.

Kylien kanssa yhteistyössä luodut uudet Sloggi Wow! Lace -alusvaatteet sopivat sekä Kylien arjen tähtihetkiin, että mukavaan kotona hengailuun, toisinsanoen On-stage ja Off-stage -lookeihin. Mä en yleensä kauheasti hengaile lavalla, mutta kyllä mullakin on joskus elämässä isompia juhlia ja muita tärkeitä tilaisuuksia, joissa hyvät alusvaatteet on todella tärkeät, sen olen saanut huomata.

Jos alusvaatteet eivät ole mukavat ja tutut, ei juhlissakaan ole hyvä olla ja kokoajan on epävarma olo. Mun mielestä juhlissa alusvaatteiden pitää olla ennenkaikkea huomaamattomat, sellaiset että ei joudu miettimään näkyvätkö ne läpi, tai tuntuvatko ne inhottavalta. Valitsin itselleni uudesta Wow! Lace -mallistosta nuden väriset rintaliivit ja alushousut, jotka ovat nimenomaan huomaamattomat. Ne eivät näy läpi ohuemmistakaan paidoista nuden värinsä ansiosta, ja muotoilu on mahdollisimman mukava. Sekä liivit että housut ovat saumattomat, joten ei tarvitse miettiä mitään epämukavia mini-stringejä tai muita, kun normaalien pikkuhousujen malliset sloggit hoitavat homman kotiin paljon mukavammin, ja ehkä vielä huomaamattomamminkin.

Nuden väriset saumattomat alusvaatteet toimivat kivasti myös  ihan arjessa ja töissä, etenkin näin kesän tullen kun vaatteiden värit vaalenevat ja kankaat ohenevat. Teininä se ei paljoa haitannut jos minimaalisen topin seurana loistivat neonpinkit rintsikat, mutta nyt kun tyylisilmä on ainakin toivottavasti hieman kehittynyt, on se myös arjessa tärkeää että alusvaatteet eivät vilku, eivät olkaimet eivätkä saumat. Tykkään pitää paljon ohuita sifonkipaitoja, ja myös kauluspaitoja, joiden kanssa nude väri toimii hyvin.

Off-stage, eli kotona, mä olen todella mukavuudenhaluinen. Ensimmäinen asia mitä teen kun olen tullut kotiin on että otan rintsikat pois ja vaihdan päälle rennot kotivaatteet. Mukavimmatkin rintsikat on mulle kotona liikaa, kotona en halua tuntea mitään ylimääräistä iholla ja siksi olenkin aina löysissä maailman kuluneimmissa olohousuissa, ja jossain pesussa pehmeäksi hiutuneessa topissa, jaloissa villasukat. Pikkarit sentään pidän jalassa, mutta niidenkin pitää olla mukavat. Kokeilin kampanjan myötä myös uusia Sloggi Invisible Supreme -hipstereitä, jotka myös ovat saumattomia. Ne eivät kiristä tai purista, eivätkä saumat tunnu kun niitä ei ole. Ne sopivat täydellisesti mun kotihengailuun, mutta jos päättäisinkin yhtäkkiä lähteä hienoihin juhliin kesken koti-illan, ei niitä tarvitsisi vaihtaa.

Sloggilla on meneillään ihan huippu kilpailu, jossa voi voittaa matkan mun lempikaupunkiin, Berliiniin, tapaamaan Kylie Mingoueta. Kilpailuun voi osallistua 12.4. asti ja yksi onnekas suomalainen voittaja pääsee tapaamaan Kylietä Berliiniin 23.-24.4.! Kilpailuun pääset TÄSTÄ ja siihen osallistutaan tekemällä kollaasi Polyvoressa ja tägäämällä se hashtagein #mysloggi, #sloggi, ja #kylieminogue. Matka on siis ihan pian, ja kilpailuun vain muutama päivä aikaa osallistua, mutta kollaasin tekeminen Polyvoressa on aika iisiä, itsekin tein teille esimerkkikollaasin, jossa on mun unelmieni arkiasu, uudet alusvaatteeni sekä ihana, kaunis Kylie.

Tarkemmat osallistumisohjeet sekä kuvia Kyliesta ja uusista alusvaatteista löytyy kampanjasivulta, jonne pääset klikkaamalla. Kieltämättä harmittaa aika suuresti etten itse voi kilpailuun osallistua, sillä matka Berliiniin ja vielä Kylien tapaaminen istuisi kyllä tähän huhtikuuhun aika mukavasti, vai mitä olette mieltä?

Millaiset alusvaatteet on teidän mielestä parhaat juhliin? Entäs kotona löhöilyyn? Ja millaisessa asussa te hengaatte kotona? Pliis sanokaa etten ole ainoa joka näyttää ihan peikolta heti kun saa olla rauhassa kotosalla!

Olen mukana Indiedaysin ja L’Oréal Parisin uuden Prodigy -hiusvärin kampanjassa, jonka myötä pääsin reilu viikko sitten viettämään huippua muodonmuutos- ja kuvauspäivää Mintun ja Sofin kanssa. Meidän hiukset värjättiin ja leikattiin, ja saatiin kasvoillemme ihanat meikkitaitelijan tekemät meikit, ja päästiin sekä valokuvattavaksi että videokuvattavaksi.

Uudet L’Oréal Paris Prodigy -kestovärit eivät sisällä ollenkaan ammoniakkia. Värit sisältävät mikroöljyjä, jotka auttavat levittämään värin miljoonat pigmentit hiuskuituihin tasaisesti ja tuovat esiin äärettömästi sävyvivahteita, niinkuin luonnollisessakin hiusvärissä on. Mä ensin vähän epäröin, että mitähän mun kilometri-tuplajuurikasvuisista ikuisuus sitten vaalennetuista ja puoli ikuisuutta sitten sävytetyistä hiuksista oikein tulee, kun iskee päähän vain yhden vaalean markettivärin.

Kuva lainattu Mintulta.

Suoraan sanottuna valmistauduin siihen että hiukset menevät ainakin juurista ihan pissan väriseksi, kuten vaalentaessa yleensäkin, ja että muutenkin lopputulos voisi olla sellainen etten tykkää. Olin kuitenkin niin kyllästynyt hiuksiini joihin ei oltu tehty lokakuun jälkeen mitään, että ajattelin etten häviäisi kokeilemalla mitään, ja ainakin vaalennetun päälle tarttuisi sitten paremmin joku toinen sävy. Mun hiukset värjättiin 10.0 -sävyllä, joka on sarjan 17:stä eri sävystä kaikkein vaalein.

Värin sekoitus oli helppoa, kun purkki oli suunniteltu sellaiseksi että mukana tulleella sekoitustikulla sai hyvin sekoiteltua. Mä olen aina tähän asti laittanut kotona markettivärit johonkin kulhoon, ja sekoitellut sudilla, mutta nyt ensimmäistä kertaa purkki oli valmiiksi sellainen ettei tarvinnut mitään ylimääräisiä välineitä vaan kaikki löytyi paketista.

Kuvat lainattu Mintulta.

Lopputulos yllätti mut sillä, että se ei ollut ollenkaan keltainen tai oranssi. Hiuksissa on näkyvissä useita eri sävyjä, mutta kuitenkin tasaisesti, eikä sillä tavalla kirjavasti niinkuin vielä ennen-kuvassa. Mä tykkään siitä että latvat ovat raikkaan vaaleat, ja tyvi on sitten enemmän sellainen toffeen sävyinen. Mulla oli pari vuotta sitten hetken aikaa toffeen sävyiset hiukset ennen kuin vedin yli vaalennuksen kanssa, ja olen haikaillut niiden perään aika usein, koska se sävy tuntui sopivan mun ihon sävyyn nätisti. Tämä uusi toffeetukan sävy on uskomattoman ihana ja luonnollinen. Jos en tietäisi, niin en uskoisi että tämä väri on saatu aikaan kaupan värillä, etenkään kun itse en ole aiemmin saanut vivahteikkaita ja luonnollisia hiuksia markettiväreillä aikaiseksi.

Sävy oli tarpeeksi lähellä mun omien hiusten sävyä, ja onnistui siksi niin hyvin. Hiuksia itse värjätessä kun ei missään nimessä kannata lähteä kikkailemaan, ja valitsemaan purkin kyljen malleilta kauneinta sävyä, vaan verrata niitä tupsuja omaan kuontaloon ja valita sävy joka ei poikkea omasta sävystä liikaa. Yhdestä kahteen sävyä tummempaan tai vaaleampaan on kotivärjäyksessä turvallinen muutos, jolloin lopputuloksesta voi olettaa tulevan halutunlainen. Mun hiuksia ei värjätty kokonaan, vaan väri levitettiin ensin tyveen, ja ihan lopuksi muutaman minuutin ajaksi jo entuudestaan vaaleisiin latvoihin, mikä on hyvä taktiikka värjättyihin hiuksiin joissa on selkeä juurikasvu.

Kuvat lainattu Mintulta.

Mä olen hurjan tyytyväinen tähän kampaukseen, ja iloinen että osallistuin tähän kampanjaan. Kaikkein siisteintä musta oli nähdä kuvat ja video, joka meistä päivän aikana kuvattiin. Siinä oikein kiteytyy se miten iso muutos tapahtui, ja en tiedä teistä mutta ainakin itse huomaan kun näin jälkikäteen katson, miten paljon helpompi mulla oli olla kameran edessä videon loppupuolella, kun fiilis omasta ulkonäöstä oli itsevarma ja tunsin näyttäväni siltä miltä haluankin. Päivä oli ihan mahtava, ja mulle jäi tosi hyvät fiilikset!

Kaksi ylintä kuvaa lainattu Mintulta.

Behind the scenes -video löytyy tuosta alta, tai TÄÄLTÄ jos upotus ei jostain syystä näy sinun laitteellasi.

Teillä lukijoilla on mahdollisuus päästä testaamaan uusia Prodigy -värejä, sillä kampanjasivulla on mahdollisuus hakea L’Oréal Paris Prodigy -testiryhmään johon otetaan 250 onnekasta mukaan kokeilemaan itse valitsemaansa Prodigy-sävyä. Mahdollisuudet päästä testaamaan ovat siis aika hyvät, kun noin moni pääsee mukaan! Hakuohjeet löytyvät samaiselta sivulta, kuten myös Mintun ja Sofin upeat lookit ja lisää behind the scenes -kuvia.

Käykää ihmeessä hakemassa mukaan jos hiusten värjäys tuntuu ajankohtaiselta! Mitäs pidätte muuten lopputuloksesta? Muistan ainakin muutaman teistäkin haikailleen sen toffeesävyn perään, miltäs tämä näyttää teistä? 😀

Kiitos L’Oréal Paris, Indiedays ja ihanat bloggaajakollegat huipusta päivästä ja tästä uudesta lookista, se oli heittämällä kevään mukavin maanantai!

Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille, illalla luvassa lisää videomateriaalia, mutta kylläkin aivan eri jutusta!

Siivouksen, rennon lounaan, sen barbieleikkimaratonin ja puistoreissun jälkeen me pidettiin tänään lasten kanssa pieni askartelutuokio. Askarteluista ei kyllä tullut niin kovin pääsiäismäisiä kun mielikuvitus lähti lentämään, mutta pääsiäisjuttujen sijaan me saatiin aikaiseksi Monsieur Mato, Rouva Leijona suurella leijonanharjalla, muutama pupu, tipu, ihminen ja joku jonka nimeä en enää muista. Me askarreltiin piipunrasseista ja pampuloista, joita saatiin Tigerilta pääsiäisyllätyksen mukana.

Piipunrasseista on maailman helpointa askarrella, ja niistä jo pieni melkein-kaksivuotiaskin saa väkerreltyä mieleisiään juttuja. Pompulapampulat sen sijaan vaativat liimaa kiinnittyäkseen, ja liiman mä jätin mun ja Tiaran jutuksi. Yllättävän vähillä sotkuillakin selvittiin vaikka tämä oli eka kerta kun annoin Tiaran omatoimisesti käsitellä (muuta kuin paperi-) liimaa. Hän osasi hienosti ottaa sitä aina pumpulipuikolla pienestä läjästä johon sitä kasasin paperin päälle, ja levitti oikein siististi aina pampulalle ja liimasi niitä yhteen. Me koristeltiin eläintyypit vielä tarroilla, jotka oli tarkoitettu liimattavaksi pääsiäismuniin. Karvainen pampula ei ollut ihan se paras tarttumapinta, mutta oikeastaan hahmoista tuli ainakin tuhat kertaa hauskempia kun niiden silmät, viikset ja muut olivat aivan vinossa ja ihan miten sattuu. Juuri sopivan sinnepäin-askartelua, taattua meidän tyyliä.

Zeldalle iski väsymys melko pian askartelutuokion aloituksen jälkeen ja hän lähti sohvalle nukkumaan minikokoisen pehmopingviininsä Koi-Koin kanssa, ja sillä aikaa me Tipan kanssa askarreltiin vielä monta eläintä. Pikkuinen pingviini sai nimekseen Koi-Koi kun Zelda vetäisi sen narunvedossa Lintsillä viime kesänä. Silloin hän ei vielä höpötellyt niin paljoa kuin nykyään, mutta osasi silti nimetä pingviininsä ja nimi on pysynyt tähän päivään asti. Mun mielestä Koi-Koi on ihan paras nimi, toivottavasti Zelda ei ikinä vaihda tai unohda sitä.

Meidän askartelut ei ehkä ole mitään sisustuslehden kansikuvamateriaalia, mutta ainakin meillä oli kivaa niitä tehdessä ja saatiin aikaakin kulumaan oikein hyvin. Ei kai kaikella askartelulla tarvitse olla niin hienoa päämäärää, voihan sitä vain askarrella lasten kanssa askartelemisen ilosta, silloin se on oikeastaan vielä entistä mukavampaa ja lapsetkin saavat toteuttaa omaa mielikuvitustaan täysillä!

Hyvää yötä ja ihanaa viikonloppua kaikille <3

Me herättiin aamulla rauhassa tyttöjen kanssa vasta vähän ennen yhdeksää, ja Ottokin pääsi tänään aiemmin töistä niin saatiin hoidettua useamman päivän ruokaostokset yhdessä ennen illan ruuhkia. Nyt on kyllä niin lomafiilikset! Neljä päivää edessäolevaa vapaata tuntuu ikuisuudelta, vaikka sujahtaakin ohitse varmasti aivan silmänräpäyksessä. Mutta sitä ei kannata miettiä nyt vaan nauttia tästä silmänräpäyksestä täysillä, eikö! Alkuviikko meni tosi nopeasti ohi touhutessa joten on kiva rauhoittua viettämään pitkää viikonloppua tyttöjen ja Oton kanssa.

Takki Sheinside* / Huivi Monki* / Kello Tommy Hilfiger* / Housut Tally Wejl / Kengät Nike / Laukku Coach /*saatu blogin kautta.

Musta tuntuu niinkuin en olisi kirjoittanut kuulumisia ikuisuuteen, kun muutaman päivän on tullut kirjoiteltua enemmän jostain tietyistä asioista kuin siitä mitä ollaan tehty. Mutta hyvää meille kuuluu, ei mitään sen erikoisempaa, haha tällainen perus suomalainen vastaus. Tajusin tänään että meidän kuopus, neiti Zelda, täyttää kaksi vuotta alle kahden viikon kuluttua! Olenhan mä tiennyt että synttärit lähestyvät ja juhlatkin on ollut suunnitteilla jo jonkin aikaa, mutta silti se tänään vasta jotenkin jysähti tajuntaan että siihen on oikeasti niin lyhyt aika. Me pidetään juhlat vasta viikkoa oikean päivän jälkeen kun se sopii aikatauluihin paremmin, mutta onneksi kaksivuotias ei ihan vielä ymmärrä ajankulua niin hyvin että se haittaisi. Oikeana päivänä juhlitaan ihan vain perheen kesken varmaankin.

Mutta silti, kaksi vuotta! Miten nyt voi olla jo huhtikuu? On nuo neidit jo molemmat niin isoja ja reippaita ja omatoimisia että ei sitä voi kuin hämmästellä. Heidän kanssaan on ihana jutella ja höpöttää, ja parhaimpia juttuja on kyllä ne mitä he juttelevat keskenään. Niin huvittavia keskusteluita välillä että on pokassa pitelemistä ihan todella. Ei sitä osannut vielä vuosi sittenkään kuvitella miten läheisiä tytöt voisivat olla toisilleen. Mutta tottakai nyt 2- ja 3,5-vuotiaan on helpompi rakentaa yhdessä leikkejä, keskustella ja vain olla yhdessä, kun molemmilla on jo ymmärrystä, kuin vuosi sitten pienemmän ollessa vasta 1-vuotias pikkutaapero.

Mä tunnen olevani maailman onnekkain tyyppi, kun saan joka päivä hengata juuri noiden kahden universumin siisteimmän ipanan kanssa. Tottakai jokaiselle vanhemmalle ne omat muksut on aina rakkaimmat, olen varma että siellä ruutujen takana on aika monta äitiä, joilla on myös universumiin siisteimmät ipanat, haha!

Huomenna meillä on edessä varmasti ainakin barbieleikkimaraton, paljon hyvää ruokaa ja ulkoilua. Pientä pääsiäisaskartelua voitaisiin myös tehdä, ja sitten on se pääsiäismunien piilotus. Vissiin pieni väsymys jo kun meinasin kirjoittaa pääsiäisloman piilotus, apua! Mua nyt vaan jäi mietityttämään että minä päivänä se pääsiäismunajahti kuuluu järjestää? Muistelisin että viime vuonna kun me pidettiin se (en edes muista minä päivänä) niin joku tuli kommentoimaan että se oli ihan väärä päivä. Mutta nyt en muista edes että mikä päivä se väärä päivä oli, saati sitten oikeaa. Ei sillä että se ketään vahingoittaisi jos me nyt jälleen jahdattaisiin yllätysmunia vääränä päivänä, tuli vaan mieleen, haha. Että saa valaista tätä urpoa äitiä, joka ei ole päivästä perillä, jos joku muu sattuu olemaan!

Ihanaa pääsiäistä kaikille, toivottavasti se aurinkokin näyttäisi vihdoin monen harmaan päivän jälkeen!