Meillä naistenpäivä ei ole mikään megaluokan juhlapäivä synttäreiden tapaan, mutta aina kun on pienikin syy keksiä jotain ekstrakivaa, niin miksipä ei keksisi? Naistenpäivänä mä en odota mitään sen kummempaa lahjaa tai vapaata kotitöistä, mutta nautin siitä että saan tehdä perheen kanssa yhdessä jotain kivaa. Siksi me tänään laitettiin pitkästä aikaa pöytä koreaksi jo heti aamusta, ja herkuteltiin brunssin merkeissä. Myöhäinen aamupalalounas on kivaa vaihtelua sille arjen perus aamupalaksi puuro ja lounaaksi jämiä -meiningille, ja lapsetkin tykkäävät.

Meillä ei ole vielä mitään brunssiperinnettä, sen verran harvinaista herkkua se on jostain syystä, joten kokeillaan yleensä joka kerta vähän erilaisia herkkuja. Tänään tehtiin itse näkkileipää kurpitsansiemenillä, sekä sille kaveriksi hummusta. Näiden herkkujen lisäksi tarjolla oli karjalanpiirakoita, vihanneksia ja leivänpäällisiä, juuressipsejä ja hedelmäsalaattia. Hyvään brunssiin kuuluu mun mielestä myös tummapaahdettu kahvi, johon olen ihan koukussa oli kellonaika mikä hyvänsä, ja herkullinen mehu. Lapset halusivat mustaherukkateetä hunajalla kyytipojaksi ruuille. Musta on hauskaa että meidän lapset tykkäävät niin kovasti teestä kun itse opin juomaan sitä vasta aikuisena!

Hummus oli helppo tehdä tahinista, kik-herneistä, öjystä ja sitruunamehusta. Mausteiksi käytin suolaa, pippuria, chiliä ja valkosipulia. Ohjeena käytin vähän soveltaen K-Ruoka Hummus Libanonin tapaan -reseptiä. Myös näkkärin valmistin K-Ruoka -ohjeella, ja sekin oli helppo ohje, näkkäri valmistui puolessa tunnissa. Meillä tosin ei ollut seesaminsiemeniä eikä niitä löytynyt edes lähikaupasta, joten laitoin niiden tilalle kurpitsansiemeniä joita kaapista löytyi valmiina. Tuli kivasti makua ja lisää rakennetta niistä!

Ostettiin naistenpäivän kunniaksi kevään ensimmäinen tulppaanikimppu ja ai että miten ihanasti tuoreet kukat piristävät tämän harmauden keskellä. Niin pieni juttu jolla on niin iso merkitys! Tälle päivälle luvattiin huikeita lämpötiloja, ainakin nollakeleihin verrattuna, ja kaunista auringonpaistetta joten tuo harmaa pistävän kylmä tihkusade tuuleen yhdistettynä ei aamulla ikkunasta katsoessa saanut ainakaan kiljumaan riemusta. Suunnitelmissa oli potkupyörän ja uuden kypärän testausta kauniissa auringonpaisteessa meren rannassa. Siitä nyt ei ihan tullut mitään, mutta kyllä näitä päiviä vielä tulee. Kevät on jo silti lähempänä kuin sitä uskoisikaan, tai niin ajattelemalla mä ainakin lohdutan itseäni näinä harmaina päivinä.

Pyöräretki auringonpaisteessa vaihtui kotidiscoiluun lasten kanssa. Isi toimi DJ:nä ja me bailattiin Popsi popsi porkkanan tahtiin tyttöjen kanssa. Aika ihanaa! Kerrassaan erittäin mukava naistenpäivä, rento ja vapaa. Halusin vielä lisätä meidän videon tähän postauksen loppuun, koska se on helpompi katsoa upotettuna postaukseen suoraan kuin klikkailla itse sivulta toiselle sen nähdäkseen, ja haluan että mahdollisimman moni teistä pääsee sen helposti katsomaan niin halutessaan. Myös tällä videolla näkyy meidän villiä bailausta, haha!

Teidän kommenttien perusteella videot ovat erittäin kaivattuja, joten jatkossa tulen niitä tekemäänkin, samaan tyyliin kuin tässä Aussie Academy -videossa. Tosin opettelen ensin vielä paremmin käyttämään videonmuokkausohjelmaa, jotta osaan esimerkiksi hiljentää musiikin voimakkuutta puheen kohdalla, mitä en lukuisista yrityksistä huolimatta osannut tehdä vielä tämän videon kohdalla.

Huomenna alkaa uusi arkiviikko, ja puuhaa riittää. Lapsilla olisi huomenna edessä ensimmäinen päiväkotipäivä ilman mua siellä mukana, ja kieltämättä vähän jänskättää. Mutta eiköhän se hyvin mene, niin mä ainakin luulen! Ihanaa naistenpäivän iltaa ja aurinkoisempaa alkavaa viikkoa kaikille!

Meillä on kaksi ihanaa ja rakasta tyttöä, jotka ovat molemmat tasan ja tismalleen yhtä rakkaita meille molemmille vanhemmille. Mulle se on  itsestäänselvyys, että vanhemman kuuluu kohdella molempia lapsia tasapuolisesti, osoittaa rakkautta yhtä paljon ja olla aina oikeudenmukainen molempia kohtaan. Mulla ei ole suosikkia, enkä osaa samaistua kumpaankaan toista enempää. Molemmilla on piirteitä meiltä molemmilta vanhemmilta, mikä on aika hauskaa. Samasta neidistä voi sanoa että hän on aivan kuin isänsä JA että hän on aivan kuin äitinsä, tilanteesta riippuen. Monissa asioissa he myös muistuttavat paljon toisiaan, toisissa taas ovat aivan toistensa vastakohtia. Selkeät esikoisen ja kuopuksen roolitkin on havaittavissa.

Tasapuolisuus on aihe, josta mun on pitänyt kirjoittaa jo pitkään, koska tämä on sellainen asia josta itse otan kasvatuksessa ehkä eniten paineita. Mä en ikinä halua että kumpikaan tytöistä ajattelisi, että on jotenkin vähemmän tärkeä tai rakas vanhemmilleen kuin toinen. Ehkä tämä huolenaihe kumpuaa sieltä, että itse olen ainoa lapsi. Mun ei koskaan ole tarvinnut jakaa äidin huomiota, äidin rakkautta tai edes leluja kenenkään kanssa, kun on ollut vain minä ja äiti. En tarkoita, että olisi helpompaa tai parempaa olla ainut lapsi, mulla ei vaan ole itselläni kokemusta siitä että olisi sisarus ja siksi mietin paljon näitä asioita. Siitä mulla on kokemusta, että olen saanut nähdä kuinka suuri rikkaus sisarukset ovat toisilleen, ja miten upeaa on seurata kuinka läheisiä he ovat toisilleen. En kuitenkaan tiedä kuinka yleistä on tuntea olevansa vähemmän tärkeä kuin sisarus, enkä tiedä kuinka pienistä tai isoista asioista sellainen tunne voi kummuta.

Olennaista mun mielestä tasapuolisesti kohtelussa on sen hyväksyminen että lapset ovat yksilöitä, ja kaipaavat joskus huomiota aivan eri tavalla. Siinä missä toinen tykkää makoilla kainalossa pitkiäkin aikoja höpötellen ja puristaa tiukasti kaulasta halatessa, toinen viihtyy paremmin yhteisen tekemisen parissa ja antaa pikaisen halin siinä lomassa. Mulle on ollut tärkeää juuri se, että opin tuntemaan meidän lapset sellaisina kuin he itse ovat, ja kohtelemaan heitä tasapuolisesti, kyllä, mutta myös sillä tavalla mikä on heille mukavinta ja luontevinta, tarkoittaen sitä että joskus kohtelen heitä myös eri tavalla.

En mä täällä laske excel-taulukkoon että olenko nyt sanonut molemmille yhtä monta kertaa päivän aikana että rakastan, tai että annan pusut tismalleen samaan kohtaan poskea. Pyrin kuitenkin aina kohtelemaan heitä tasavertaisesti, antamaan yhtä paljon kahdenkeskistä aikaa mun kanssa ja kutittamaan molempia jos he ovat sillä tuulella. Yleisesti ottaen tasapuolisuuden toteuttaminen on mun mielestä arjessa suhteellisen helppoa, ainakin silloin kun molemmat ovat ihan tyytyväisiä ja leikkivät nätisti joko yksin tai yhdessä tai vanhempien kanssa. Hankalaksi se menee mun mielestä niissä tilanteissa, kun heille tulee keskenään riitaa tai kilpailua.

En lähde erittelemään että kumpi, mutta useimmiten meillä se on aina yksi ja sama tyyppi joka yrittää ottaa toiselta kädestä tai haluaa tehdä tismalleen samaa kuin toinenkin juuri samalla hetkellä. Tämä tekee tasapuolisuudesta hankalaa. Väistämättä toista tulee kiellettyä enemmän, ja hän saa enemmän negatiivista huomiota osakseen kuin toinen, koska en mä nyt lähde päätäkään taputtelemaan jos tyyppi ottaa toiselta lelun kädestä. Meillä ei huudeta tai räyhätä, eikä käytetä jäähyä, mutta ilmaistaan selkeästi että nyt on toimittu väärin ja on syytä pyytää anteeksi. Jos näitä tilanteita tulee useampi päivän aikana, mulle tulee aina huono omatunto siitä, että toinen on saanut enemmän toruja kuin toinen. Vaikka eihän se edes ole mun vika!

Pyrin ristiriitatilanteissa keskustelemaan tilanteen auki lapsen kanssa, ja aina kun on pyydetty anteeksi ja ymmärretty missä meni pieleen, on tilanne sillä kuitattu. En tuo vanhoja mokia esiin uusissa tilanteissa, enkä kiukuttele lapselle koko päivää jos hän on ollut aamulla hankala. Silloin kun joku tällainen tilanne on ollut päällä, yritän sen jälkeen kiinnittää entistä enemmän huomiota lapsen tekemisiin, ja antaa kehuja pienimmistäkin onnistumisista. Olen huomannut että meillä se toimii. Silloin lapsi taas muistaa, kuinka paljon mukavampaa on tehdä toiselle jotain kivaa, kuin jotain ikävää.

Ehkä tiivistäisinkin tämän niin, että rakkauden suhteen pitää olla tasapuolinen, mutta ristiriidoissa pitää olla oikeudenmukainen. Eihän se niin toimiskaan, että pitää tukkimiehenkirjanpitoa ja jättää torumatta jos toinen on menossa toisen ohi päivän toilailuissa, ettei vaan olisi epätasapuolinen. Eikai se ole epätasapuolisuutta, että toimii ristiriitatilanteissa oikeudenmukaisesti.

Uskon että tulevien vuosien aikana nämä osat tulevat vaihtumaan vielä moneen kertaan, että kumpi ärsyttää kumpaa enemmän ja kumpi koettelee enemmän vanhempien  hermoja. Leikki-ikäisten kanssa tasapuolisuus ja kasvatus on ylipäätäänkin mun mielestä vielä aika helppoa. Teini-iässä tämä tasapuolisuuden toteuttaminen voi olla vaikeampaa, varsinkin kun monet sanovat esimerkiksi että kuopus pääsee aina esikoista helpommalla rajojen ja vanhempien suostuttelun suhteen, ja saa esimerkiksi myöhäisemmän kotiintuloajan nuorempana kuin esikoinen sai. Mun ei tarvitse onneksi niin pitkälle vielä pähkäillä, riittää kun olen hetkessä läsnä nyt ja olen oikeudenmukainen.

Tämä on musta aiheena tosi mielenkiintoinen, ja mua kiinnostaa hirveästi kuulla muiden kokemuksia ja ajatuksia, etenkin omasta lapsuudesta, koska multa itseltäni kaikki kokemus sisaruksista puuttuu omasta lapsuudesta.

Miten te toteutatte tasapuolisuutta arjessa? Otatteko tasapuolisuudesta paineita? Jos otatte, niin missä tilanteissa? Koitteko itse lapsuudessa, että vanhemmat kohtelivat teitä sisaruksia aina tasapuolisesti? Olitko kuopus, keskimmäinen vai esikoinen?

Viime viikolla mainitsin mysteeriprojektin deadlinesta, ja jo aiemmin olen hehkuttanut Aussie Academyn workshop-päivää. Mistä on siis kyse? Aussie Academy on Aussie Blog Awardsit vietynä aivan uudelle tasolle. Tänä vuonna blogeja ei palkita blogigaalassa, vaan meidät bloggaajat valittiin Aussie Academyn jäseniksi ja pääsimme mahtavaan workshopiin huippuopettajien ja ruotsalaisten bloggaajien johdolla opettelemaan vloggausta. Blogisuosikkien äänestys tapahtuu videoiden kautta, eli toisinsanoen meidän tekemiä videoita löytyy nyt Lilyn Aussie -sivustolta, ja niitä voi siellä myös äänestää. Vähän erilainen tapa lukijoillekin, pelkän äänestämisen sijaan saa nähdä myös videoita, eikä pelkästään lukea perusteluita miksi juuri sitä tai tätä blogia tulisi äänestää.

Mä halusin tehdä omalla videolla jotain erilaista, jotain sellaista jota en ennen ole tehnyt. Halusin näyttää meidän arkea, ja niitä hetkiä jotka mun mielestä tekevät meidän arjesta ihanaa. Niitä pieniä hetkiä joista kokonaisvaltainen onni arjessa syntyy. Kuvasin tuntikaupalla meidän arkea tammi-helmikuussa, niin monia hetkiä että oli jo vaikeuksia valita mitä videolle laitan. Silti halusin tehdä vain yhden videon, yhden videon johon lataan kaiken sen tunteen ja fiiliksen noilta kuukausilta.

Mun blogin aiemmat videot ovat olleet luokkaa ylipitkä, puhuva pää, tylsä ja tärisevä kamera tai kakkaisen peilin kautta kuvattu puhelinvideo. Siis jotain, jota ei vloggaukseksi voi kutsua hyvällä tahdollakaan. Workshopissa mun silmät aukeni kaikille niille virheille joita olen aiemmin tehnyt videoiden kanssa, kertakaikkiaan tuli sellainen olo että miten kukaan teistä on jaksanut katsoa niitä mun 10 minuutin vastausvideoita, hahha! Pieni häpeän hyökyaaltokin taisi pyyhkäistä mun ylitse. Mutta hei, miten olisin voinut osata jotain jota en koskaan ollut opetellut tai tutkinut? Se minkä voin luvata Aussie Academy -kokemuksen jälkeen on että enää koskaan ette tule näkemään mun blogissa ylipitkiä ja tylsiä ”tässä on mun pää tälleen paikallaan ja sit mun suu liikkuu ja kuuluu ääntä vartin ajan” -videoita. Never ever again! Mutta sen sijaan videoita mä tulen ehdottomasti tekemään jatkossakin.

Tämä Aussie Academyyn tekemäni kolmen ja puolen minuutin video on mulle iso askel. Se on jotain täysin uutta mitä en koskaan ennen blogiuralla ole tehnyt, ja siksi se on musta maailman siisteintä. Tärkein opetus mulle videon tekemisestä oli se, että kameraa kannattaa pitää valmiustilassa kokoajan. Koskaan ei tiedä mille pätkälle ne kolme täydellistä sekuntia sattuvat. Ja ne kolme sekuntia riittävät, kun opettelee editoimaan. Suurin kynnys videopostauksien tekemisessä mulle ennen oli juuri se, että kuvittelin tarvitsevani kymmenen täydellistä minuuttia jotka jaan blogissa. Nyt tiedän, että kymmenen minuuttia on ihan liikaa.

Sain ihan mielettömän hyvää opetusta editointiin ja kuvaamiseen, mutta etenkin kuvaamisen suhteen sitä opetusta oli välillä hankala toteuttaa käytännössä, koska kuvasin kahta pientä ja pippurista neitiä, joilla ne hyvät jutut tulevat tasan silloin kun tulevat. Siksi video ei ole täydellisesti valaistu tai teknisesti loistava. Mutta se on aito, meidän arkea aidoimmillaan, hassuine, hölmöine ja rakkaudentäyteisine hetkineen.

Mä en halua kertoa videosta liikaa, koska mä haluan näyttää sen teille. Mutta mulle ne kolme ja puoli minuuttia on täynnä rakkautta ja ihania muistoja, ja mä olen onnellinen ja iloinen siitä että pääsin mukaan tähän hienoon projektiin. Aussie Academyssa on mukana ihan mielettömiä bloggaajia joilla on teknisesti huippulaadukkaita videoita, ihan ammattilaistasoa, ja laadulla mä en missään nimessä kilpaile. Mä lähden tähän mukaan pelkästään hyvän fiiliksen ja tekemisen ilon pohjalta!

Jos te tykkäätte videosta, äänestäkää ihmeessä. Äänestysaikaa on 25.3.2015 asti ja äänestäjien kesken arvotaan Fotomanin tarjoama 750€ Canon-lahjakortti, Aussie-tuotepaketteja ja trendin vuosikerta. Aika huikeat palkinnot, eikö? Äänestys tapahtuu niin, että klikkaat haluamasi videon alapuolelta ”äänestä” ja lisäät yhteystietosi äänestyslomakkeeseen. Yhtä videota voi äänestää vain kerran, mutta sama äänestäjä voi äänestää vaikka jokaista kilpailussa mukana olevaa videota, mikä on musta kiva juttu myös. Ei tarvitse valita vain yhtä suosikkia, jos tykkää monesta eri videosta.

Videota pääsette katsomaan siis TÄÄLTÄ, ja äänestämään myös! Mun video löytyy kun sivustoa scrollailee vähän alaspäin, kätevästi tuon samaisen profiilikuvan alta joka täälläkin sivupalkissa komeilee. Kiitos jo etukäteen kaikille, jotka jaksavat pätkän käydä katsomassa<3 Saa tulla ehdottomasti myös kommentoimaan tähän postaukseen, mitä videosta tykkäsitte, koska palaute kiinnostaa mua. Jos tykkäätte, niin teen erittäin mielelläni tälläisiä kuukausikoosteita vaikka kerran kuussa nyt kun olen tätä ensimmäisen kerran päässyt kokeilemaan, ja kynnys tehdä se uudelleen on matalampi.

Aiemmin päivällä näkemäni auringonpilkistys pilven lomasta jäi toistaiseksi alkuviikon ainoaksi, mutta kerrankin voin sanoa ihan puhtaalla omallatunnolla että ei paljoa harmaat sadepilvet tai viileä tuuli haittaa. Tämä viikko on saanut kirjaimellisesti lentävän lähdön ja fiilikset on korkealla. Maanantain ensimmäinen työpäivä meidän toimistolla sujui leppoisasti, ja pieni alkujännitys osoittautui ihan turhaksi. Eilen herätys oli aamulla kello 4.15 ja lähdettiin aikaisella aamulennolla koko porukka Ouluun workshopiin, ja palattiin eilen kotiin niin myöhään että meidän tytöt olivat jo nukkumassa. Kieltämättä iski jo ikävä tyttöjä pitkän päivän aikana, mutta onneksi tiesin että he olivat täällä isänsä hellässä huomassa eikä ollut mitään hätää.

Tytöt ovat tosiaan viettäneet tämän alkuviikon Oton kanssa kotona, eivätkä päiväkodissa, koska he onnistuivat nappaamaan ensimmäisen nuhakuumeen päiväkodista jo tutustumisen aikana. Itse olen onneksi voinut paremmin siitä asti kun sain viime viikolla uudet antibiootit ja yskänlääkkeet, ja tämä viikko onkin ollut jo paljon helpompi kuin edellinen, vaikka puuhaa onkin riittänyt. Mulla ei siis toistaiseksi ole vielä kerrottavaksi että kuinka päiväkodin aloitus on sujunut, mutta toivon mukaan ensi viikolla päästään aloittamaan kunnolla. Ollaan menossa nyt loppuviikosta tyttöjen kanssa vielä tutustumaan uudelleen että heille muistuu mieleen että mikäs se päiväkoti olikaan, kun siellä ei ole melkein viikkoon käyty.

Mä olen jotenkin ihan täynnä energiaa, enkä malta odottaa seuraavia työpäiviä ensi viikolla. Toisaalta on tietenkin ihana olla tyttöjen kanssa kotona nyt ja leikkiä ja höpöttää. Ainakin toistaiseksi tämä uusi arki tuntuu juuri niin ihanalta kuin kuvittelinkin. Duuniporukka on ihan mahtava, aikaansaava ja rento ja sellainen että ei tosiaankaan tarvitse jännittää tai mitään. Vaikka ollaan tunnettu vasta hetki, tuntuu tavallaan niinkun saisi tehdä kavereiden kanssa duunia, aika mahtavaa siis. Mä en tiedä kuinka paljon teitä kiinnostaa lukea näistä mun työkuvioista, mutta itse olen vielä niin ”alkuhuumassa” että nämä asiat pyörii paljon mielessä ja on helppo kirjoittaa.

Päivän asu / Huivi New Yorker* / Takki Sheinside* / College New Yorker* / Farkut Gina Tricot / Kengät Topshop / Laukku Coach / Kello Guess* / Kaulakoru EYE Jewelry, duunista saatu.

Mutta jos teitä kiinnostaa, kerron mielelläni enemmänkin työkuvioista tässä kevään aikana, etenkin aina kun jotain siistiä tapahtuu. Instagramissa varsinkin tulee varmasti näkymään näitä juttuja jonkin verran, varsinkin kun se on niin helppo kanava päivittää ihan missä tahansa.

Mä kävin eilen Oulussa lounastauolla syömässä mun äidin ja isovanhempien kanssa kiinalaisessa, ja oli niin ihana nähdä varsinkin mummua ja pappaa pitkästä aikaa! Nyt tämä Oulun visiitti oli tietenkin ihan superlyhyt mutta kesällä sitten viimeistään pitää mennä sinne ja nähdä kaikkia ihan kunnolla. Olisi ollut niin kiva nähdä kaikkia kavereitakin ja sukulaisia myös, mutta tunnin tauolla ei ihan kaikkea ehtinyt. Onneksi on whatsappit ja muut, niin ei välimatka tunnu niin pitkältä kuitenkaan.

Huomenna tosiaan suunnataan taas päiväkodille kun tytöt voivat jo paljon paremmin eikä kuumettakaan enää ole ollut. Viikonloppuna meillä on tulossa kiva reissu Talman Werneri Parkiin, mutta muuten loppuviikko on tarkoitus ottaa rennosti. Ehkä se aurinkokin sieltä vielä pilkistää joku päivä!

Ihanaa huomista torstaipäivää kaikille <3

Eilen otettiin rennosti kotona ennen mun ensimmäistä työpäivää. Ostin lauantaina itselleni iPad Airin, mun ekan oman apple-laitteen ja onhan se kyllä aika kiva! Vaikka olen aina ollut enemmän android-tyyppi, niin yllättävän paljon mä tykkään iPadistakin. Mä tarvitsen sitä työjuttujen puolesta, mutta sillä on mukava myös selata nettiä kotona, katsoa netflixiä ja lapsetkin voivat pelata sillä duplo-pelejä. Vielä pitäisi hommata siihen sellainen erillinen näppis jolloin en tarvitsisi läppäriä ollenkaan niin usein kuin nykyään, vaan postauksetkin olisi helppo näpytellä sillä.

Sunnuntai on viikon rennoin päivä jolloin on kiva vaan öllöttää kotona, pukea mahdollisimman mukavat vaatteet päälle ja pitää päiväohjelma minimissään. Mä vetäisin päälleni jo jonkin aikaa sitten Sheinsidelta saamani jättimäisen pastellisinisen neuleen. Se on ihanan lämmin ja mukava, ja pituudeltaan enemmän neulemekko kuin neulepaita. En ole jotenkin osannut stailata sitä ulos lähtiessä päälleni niin että olisin ollut tyytyväinen, mutta tälläiseen himahengailuun se on kyllä ihan täydellinen vaate. Muhkea ja pehmeä, eikä kiristä tai purista mistään.

IPadin mä ostin kullanvärisenä ja ai että mä tykkään! Se on jotenkin niin ihana se sävy, ja valkoinen sen kaverina tosi raikas. Mulla on monen vuoden tauon jälkeen tällä hetkellä musta puhelin, ja mä en tiedä olenko mä jotenkin dille mutta edelleenkin mulla on hankaluuksia löytää sitä jos olen jättänyt sen esimerkiksi sohvalle, haha! Valkoinen puhelin oli paljon helpompi kun se näkyi aina joka paikasta, nykyään mulla on puhelin aina ”hukassa”. Mutta iPadin kanssa ei liene sitä ongelmaa. Mä en ole vielä ehtinyt juurikaan tutustumaan mihinkään kivoihin sovelluksiin, mutta jos teillä on jotain vinkkejä sovelluksista mitkä olisi hauskoja/käteviä iPadille niin saa vinkata.

Neule Sheinside* / Sukat Lindex

Leikkasin eilen mun hiukset kun latvat olivat jo niin epätasaiset ja nyt on paljon freesimpi olo. Halusin vähän skarpimman tukan, kun aloitan työt enkä aio hengata enää jokapäivä pipo päässä. Hiukset on nyt helpompi saada näyttämään siistiltä ja ne tuntuvat paljon tuuheammilta vaikka tiedän kyllä että hiusten leikkaus ei oikeasti hiusten tuuheuteen vaikuta. Sen sijaan muutama viikko sitten aloittamani biotiini-kuuri toivottavasti alkaa pian osoittaa vaikutuksiaan. Mitään meganopeaa kasvuvauhtia mä en oleta, mutta jos se kasvava hius kasvaisi edes vähän vahvempana kuin tähän asti eikä katkeaisi niin helposti, niin olisin ikionnellinen.

Tänään onkin sitten mun eka työpäivä, jännää! Mä uskon että tästä tulee ihan huippu maanantai! Ihanaa päivää kaikille <3