Helou! Keskiviikon kunniaksi on aika lyödä vähän faktoja tiskiin, ja jaan siis itsestäni kahdeksan aiemmin jakamatonta faktaa. Uskokaa tai älkää, vaikka olenkin tehnyt jo kaksi tällaista neljä- ja puolivuotisen blogihistoriani aikana – niitä faktoja löytyy lisää. Hassujakin. Ehkä sellaisia joita ette olisi uskoneet? Tai sitten olisitte, mä en tiedä. Kertokaa mulle, ja kertokaa jos teillä on jotain samoja juttuja kuin mulla!

1. Luen kaikkein eniten poliittisia blogeja.

Mua kiinnostaa sekä kotimaan asiat, että Suomen ulkopolitiikka ja politiikka koko maailman mittakaavassa. Poliittisten blogien lisäksi seuraan useita kotimaisia ja ulkomaisia uutis- ja ajankohtaissivustoja. Mulla on kova tarve olla perillä maailman asioista, ja yritän seurata mahdollisimman monia eri lähteitä saadakseni mahdollisimman puolueetonta ja rehellistä informaatiota.

2. En voi kuoria raakoja juureksia tai perunoita ilman kumihanskoja, koska olen niille allerginen.

Siksi Otto yleensä hoitaa meillä kuorimisen, ja mä vaan keskityn sitten nauttimaan ihanasta paistetusta perunasta, porkkanasta ja bataatista.

3. Olen muuttanut elämäni aikana melkein 15 kertaa, joista kahdeksan kertaa sen jälkeen kun täytin 16.

Ennen näitä reilua kolmea nykyisessä asunnossa vietettyä vuotta en asunut missään vuosikausiin vajaata vuotta pidempään. Hetkittäin tuntui vaikealta juurtua, kun oli tottunut muuttamaan usein. Nyt olen niin juurtunut tähän asuntoon, että muutto tuntuu ajatuksena ihan raastavalta, vaikka lisätilalle olisi tarvetta jo nyt.

4. Torkutan vartin joka arkiaamu ennen kuin nousen ylös.

Kikka on kuitenkin se, että olen asettanut herätyskellon soimaan ekan kerran aina varttia ennenkuin mun pitää nousta. Niin ehdin nuokkua vartin tiukasti Oton kainalossa, ja joudun vasta sitten nousemaan. Öisin me pyöritään miten sattuu eikä nukuta missään lusikassa, mutta aamuisin on kiva kömpiä siihen kainaloon hetkeksi. Lähtee aamu kivemmin käyntiin.  Sen jälkeen on ihan parasta nousta yhdessä pöllämystyneen mieheni kanssa, joka ei aamulla puhu yhden käden sormilla laskettavaa määrää enempää sanoja. Hän on mun aamuörmy.

5. Nukun kuulemma aina keskellä sänkyä

Kysyin Otolta tätä kirjoittaessani, että mikä fakta hänellä tulee musta ekana mieleen. ”No sulla on aina pakottava tarve nukkua ihan keskellä sänkyä niin että mulle jää joku hikinen pari senttiä reunasta tilaa”.. Hahah, mulla ilmeisesti vähän ruusuisemmat fiilikset meidän yöunista kuin Otolla. Minkäs minä sille voin että nukahdan aina ekana ja sitten vaan etsin mukavan asennon ja nukun siinä.

6. Olen ihan koukussa Marja Hintikka Liveen

Siis ihan mahtava, olen katsonut jokaisen jakson ja vaan ajatellut, kuin paljon helpommalla olisin ehkä itseni raskaus- ja vauva-aikoina päästänyt jos olisin silloin katsonut tätä. Jokaikisessä jaksossa tärkeä aihe, ja juuri sitä avointa keskustelua ja tabujen murtamista mitä vauvavuoden ja raskausajan ajankohtaisiin asioihin on kaivattukin. Jos ette ole katsoneet niin katsokaa Yle Areenasta, siellä on kaikki tähän asti ilmestyneet jaksot!

7. En osaa vieläkään käyttää Snapchatia kunnolla ja seuraan siellä neljää ihmistä

En koskaan muista katsoa onko sinne tullut mitään, kun aina vaan nopeasti päivitän sinne jonkun pienen videopätkän. Ehkä vähän noloa tunnustaa kun mun pitäisi bloggaajana olla perillä myös kaikista somejutuista. Kyllä mä sinne videoita laitan, mutta en osaa mitään snapchat-kikkoja ja teen sitä vaan omalla tyylillä.

8. Kerään ihan hullun määrän kuitteja lompakkoon aina ennenkuin tyhjennän sen

Siis en ostele mitenkään ylipaljon asioita, mutta mulla saattaa vahingossa mennä kuukausia etten tyhjennä kuitteja lompakosta. Sitten se on lopulta niin täynnä että en saa koko lompakkoa kassalla auki kun pitäisi maksaa vaan taistelen vaikka kuinka kauan kun joku kuitti on vetoketjun välissä. Yleensä tämä sattuu juuri silloin kun takana olisi muutenkin jonoa. Nolo ja ärsyttävä tapa! Mutta en vaan muista tyhjentää niitä, enkä koskaan heitä niitä samantien poiskaan.

Onko kellään teistä samoja tapoja tai faktoja, vai olenko mä ainoa? Kertokaa teidän omia hassuja tai outoja tai muuten vaan mielenkiintoisia faktoja!

Päivän asu / Takki Sheinside* / Body H&M / Farkut Gina Tricot / Kengät Primark / Laukku Marc by Marc Jacobs / Kello Marc by Marc Jacobs* / *saatu blogin kautta

Nämä rakkaat tyypit ja tämä päivä<3

Ensilunta me ei saatu ainakaan vielä, mutta sitäkin enemmän rakkautta, hyvää ruokaa, yhdessäoloa ja höpötystä. Rosvoa ja poliisia, leffalauantaita ja herkkuja. Viimein käytiin vuokraamassa se Helinä-keiju ja Mikä-Mikä-Maan hirviö, joka yritettiin jo viime joululomalla käydä katsomassa leffassa mutta ei päästy. Ei se ainakaan yhtään pelottava ollut, ja tämä oli Minion-leffaa lukuunottamatta ensimmäinen jonka kuopuskin jaksoi katsoa alusta loppuun asti.

Syötiin herkullisen täyteläistä kirsikkatomaatti-pecorino -pastaa, ja illaksi on varattuna Oton kainalo, huipulta vaikuttava Luokkakokous-leffa sekä purkillinen Utter peanut butter clutter Ben & Jerry’siä. Mikäs sen parempaa! Ihan parasta akkujen latailua ja rentoa yhdessäoloa, niinkuin lauantaina kuuluukin.

Huomenna mennään katsomaan joulukadun avajaiset ja piipahtamaan pikkujoulujuhlissa ennen niitä. Tytöt ovat jo ihan intsinä kun pääsevät tapaamaan joulupukkia, ja kieltämättä niin olen mäkin. Kyllä niissä avajaisissa vaan aina on se oma tunnelmansa, vaikka se tungos aina onkin vähän ahdistavaa kahden pienen kanssa. Mutta tänä vuonna nämä kaksi pientä ovatkin jo vähän isompia pieniä onneksi, ja tänä vuonna ei tarvitse lähteä rattaiden kanssa sinne pyörimään vaan on helpompi liikkua.

Hyvää yötä ihanat ja kauniita unia teille kaikille <3

Eilen käytiin tosiaan Stockmannilla, uuden Hamley’s -lelukaupan kutsuvierasavajaisissa. Mä kävin Hamley’silla ekan kerran ikinä tänä vuonna, Harrods’illa meidän Lontoon reissulla viime kuussa. Lelukauppa vei jo silloin mun sydämen ja mietin vaan miten ihana olisi tuoda lapset sinne ja miten paljon kaikkea jännää siellä oli, kaikkea muutakin jännää kuin ostettavia leluja. Hamley’s poikkesi muista näkemistäni lelukaupoista siinä että siellä oli paljon muutakin tekemistä kuin vain ostamista. Leluvalikoima on todella laaja, tarjolla on tottakai sitä peruskampetta mitä on jokaisessa lelukaupassa, mutta myös paljon Hamley’sin omia merkkejä ja sellaisia tuotteita mitä ei ole ennen saanut Suomesta.

Melko pian meidän Lontoon reissun jälkeen sain kuulla että 255-vuotias Hamley’s tulee myös Suomeen ja innostuin heti, ihan huippua. Juuri jotain tällaista olen Stockmannille kaivannutkin, jotain eksklusiivista mitä ei muualta Suomesta ole saatavilla. Ja hei, kerrankin meillä on jotain ennenkuin ruotsalaisilla, sieltä ei nimittäin vielä Hamley’sia löydy.

Yllätyin siitä miten kohtuuhintaisia kaikki lelut eilen näyttivät olevan, sillä Lontoossa tietenkin oli Lontoon lisä kaikessa päällä ja siellä Hamley’s tuntui kalliilta. Eilen taas huomasin toistelevani miten edullisia monet jutut olivat, esimerkiksi Play-Dohin muovailuvahasetit näyttivät olevan Hamley’silla samoissa hinnoissa kuin meidän lähi-Lidlissä. Setit olivat vaan vähän erikoisempia kuin siellä, tuo My Little Pony taitaa päätyä meidänkin pukinkonttiin.

Avajaisissa oli tarjolla glitter-tatuointien tekoa, ilmapallotaiteilija, erilaisten lelujen testausta ja taikuriesitys, ja tietysti huippu paraati joka alkoi juuri ennenkuin Hamley’s avattiin kaikille. Myös ihanan pehmoiset Hamley- ja Hattie -nalle oli siellä tavattavissa. Lähdettiin kotiin siinä vaiheessa kun Hamley’s avautui yleisesti, sillä sinne tuli sellainen kävijäryntäys että huh! Mutta luulenpa että mennään sinne vielä uudelleen ostoksille tässä ennen joulua, niin paljon kaikkea ihanaa siellä oli. Ehkä me käydään siellä samalla kun piipahdetaan Stockmannin Argos-hallin joulumaailmassa, joka houkuttelevasti näkyi Hamley’silta myös.

Ihanaa ja aurinkoista lauantapäivää kaikille! Ehkä mekin saataisiin jo ensilumi tänään? 😉

Olen varmaan hehkuttanut mun pooloihastusta aika paljon tänä syksynä, ne on vaan niin mukavia ja nättejä ja ennenkaikkea käytännöllisiä näin syksyllä. Kylmä tuulikaan ei tunnu niin paljon kun kaulaa lämmittää korkea kaulus. Viime viikonloppuna käytiin vähän shoppailemassa, ja ostin, ylläriylläri, pooloja. Oma uusi neuleeni on tosin vähän poolon ja normikauluksen välimaastosta, koska normaalia korkeampi se selkeästi on, mutta ei alaspäin taitettava kuitenkaan. Neule on villasekoitetta, ja ihan superlämmin! Lapsille taas löytyi sekä ribbipoolo, että ihanan tuhti neulepoolo. Oli ihana laittautua kunnolla viikon kipeilyn ja verkkari-sotkunuttura-meikitönnaama -lookin jälkeen, ja kieltämättä uusi neulekin piristi.

Molemmat olivat ihan coolisti poolojen kanssa, vaikka etukäteen mietin että ärsyttäisikö korkea kaulus heitä kun ovat tottuneet normikauluksiin. Eivät he edes huomanneet niitä muuten, kuin että ne oli kiva vetää naaman päälle ja olla muka piilossa siellä. Se on ihan sallittua, niin mäkin aina pienenä tein!

Kaivoin kaapista pitkästä aikaa nahkatakin, sillä tuo neule on niin paksu että tuulettomalla kuuden lämpöasteen ilmalla ne riittivät oikein hyvin yhdessä. Ei me tosin ulkona tuolla reissulla kuvaushetkeä lukuunottamatta oikein oltukaan. Käytiin nappaamassa asukuvat parkkipaikan vieressä samalla kun suunnattiin kauppakeskuksen jouluparaatiin autolla lämpimästä parkkihallista. Lapsetkin pärjäsivät ohuemmilla takeilla reissun ajan. Ulkoiluun meillä on omat kamppeet ja sitten on erikseen kauppavaatteet. Ulkoilussa panostan aina teknisiin ominaisuuksiin, ja kauppavaatteiden kanssa saa sitten vähän hullutella tai samistella tai mitä milloinkin.

Pooloja ja puolinutturoita, niistä on tämä vuosi tehty. En kestä miten söpön puolinutturan meidän kuopuksellekin saa jo, kun tukka on kasvanut reippaasti! Niin söpö pieni pallero siinä pään päällä, ihana.

Mun asu / Takki Sheinside* / Neule H&M / Leggingssit Monki / Kengät H&M / Laukku Marc by Marc Jacobs Tiaran asu / Takki Zara / Neule Zara / Housut Zara / Kengät Zara / Laukku H&M                                           Zeldan asu / Takki Zara / Poolo Zara / Hame Zara / Sukkikset Kappahl / Kengät Zara / *saatu blogin kautta.

Mitäs tykkäätte pooloista, iskeekö teihin? Meidän pooloasut hot or not?

Ihanaa päivää kaikille <3

Maanantai-aamu, herätys kello 6.00 ja tihkuva vesisade? No problem. Tänään oli niin ihana herätä, hyvään oloon, pirteänä ja vieläpä tuntia ennen lapsia. Nukkumaan olin onneksi mennyt jo kymmenen maissa edellisenä iltana, että sain ainakin ihan hyvät yöunet. Heräsin niin aikaisin siksi, että tänään lapsilla oli tosiaan päiväkodissa valokuvaus, ja halusin saada itseni laitettua valmiiksi ennenkuin tytöt heräävät, että voin sitten keskittyä heidän pukemiseen, pesemiseen ja kampaamiseen. Päiväkodilla piti myös tänään olla vähän tavallista aiemmin, kun valokuvaaja tuli niin aikaisin paikalle.

Tytöt olivat niin innoissaan, ja eilen illalla jo sanoivat että eivät kuulemma malta odottaa että on tarhapäivä ja valokuvaukset. Aamulla molemmat jäivät hyvillä mielin päiväkotiin, ja esikoinen huikkasi vielä lähtiessä, että ”Minä sitten sanon Zeldalle meidän sisaruskuvassa, että muistaa hymyillä, ettei se katsele sen varpaita tai jotain!”. Mä naureskelin koko matkan tälle tokaisulle, niin ihana huolehtiva isosisko.

Meidän ainoa kokemus tällaisista perinteisistä kuvauksista on Tiaran 1-vuotiskuvista, kun käytiin perhekerhon kuvauspäivänä ottamassa ne. Silloin hän ei oikein lämmennyt kuvaajalle, ja aika vakavat kuvat saatiin, vaikka hurmaavan söpöjä nekin oli. Tänään ajattelin vaan, että ei sillä ole väliä millaiset kuvat sieltä tulee, ne on tärkeitä muistoja lapsille itselleen ja myös meille vanhemmille, ja onpahan fiilistä mukana jos tukka sojottaa tai ilme on vähän vakava.

Kyselin tarhapäivän jälkeen sekä hoitajilta että tytöiltä miten kuvaus oli mennyt. Ja hyvin oli mennyt, Zeldakin oli kuulemma hymyillyt leveästi vaikka Tiara kertoi ettei ollut muistanut edes muistuttaa vaikka aikoi. He olivat kuulemma saaneet vielä katsoa omat kuvansa jälkeenpäin ja tyytyväisiä olivat olleet. Nyt vaan odotellaan innolla että päästään valkkaamaan lopulliset kuvat yhdessä tyttöjen kanssa ja saadaan ne kotiin.

Mulle tarha- ja kouluvalokuvaukset oli aina tosi iso juttu pienenä, ja olen kieltämättä nytkin innoissani, vaikka ei omat kuvat enää olekaan. Päiväkotikuvaukset on hauska piristys syksyyn, ja musta on ihana kun pääsen sitten täyttämään lapsille omia tarha- ja koulukuvakansioita, sellaisia jollaiset itsellänikin on. Paperikuvista tulee aina mieleen mummola, lapsuus, ja valokuvien selaaminen ja järjestely kansioihin mummun kanssa. Se oli parasta <3

Ihanaa maanantai-iltaa kaikille <3