Huomenta ihanat! Mä kävin kuvaamassa meidän tyttöjen kanssa vähän syksyisempiä kuvia tuossa eräänä kauniin aurinkoisena ja tyynenä iltana. Mulla on ollut tapana kuvata tyttöjä joka vuosi samassa paikassa, saman ihanan syksyn ensimmäisten joukossa punaiseksi muuttuvan pensaan edessä, pienellä loivalla kalliolla kanavan rannassa. Tytöt itsekin muistavat paikan, ja kun me juteltiin syksykuvien ottamisesta niin esikoinen heti ensimmäisenä ehdotti juuri tuota paikkaa. Hän oli niin ylpeänä kuvien jälkeen, kun oli keksinyt maailman parhaan kuvauspaikan, ”meidän syyspensaan”.

Oli hyvä että me käytiin kuvaamassa juuri tuona iltana: sen jälkeen säät viilenivät reippaasti, ja enää ei pärjäisi ilman takkia edes auringonpaisteessa. Syksy on tosiaan saapunut. Kuvien ottamisen jälkeen me kerättiin isot kasat pikkukiviä ja heiteltiin niitä veteen. ”Äiti, tämä on ihan parasta, voidaanko me tehdä näin joka syksy?”. Voidaan! Tämä on meidän ihana syysperinne, ensin kuvaillaan ja sitten heitellään kiviä veteen. Tiedä sitten kumpi on tyttöjen suurempi suosikki, varmaan ne pikkukivet. Musta on ihanaa kun tytöt itse tykkäävät olla kuvattavana ja jaksavat keskittyä kuvien ottamiseen. Eihän siinä kauan edes kestä jos fiilis ja ympäristö on kohdillaan, mutta kuitenkin, se on iso ja kiva asia.

Oli meillä toinenkin syy syksykuvien ottamiseen: Papun tänään ilmestyvän Be there or be square -malliston Pop 2:n ihanat uutuudet, jotka saimme Lilla Companysta, jonka VIP-bloggaajana toimin tämän syksyn ajan. Yhteistyön tiimoilta jaan omia kokemuksia ja sovituskuvia uusista mallistoista kuukausittain meidän tyttöjen päällä, niinkuin viime elokuussa esimerkiksi esiteltiin Mini Rodinin Drop 1:n juttuja.

Suomalainen Papu on ihastuttanut lastenvaatteillaan jo vuodesta 2012 asti, ja tämä uusin Be There Or Be Square -mallisto on kyllä mun ehdoton suosikki niin värimaailmaltaan kuin muutenkin. Jo aiemmassa Pop 1:ssä ilmestyneet Zeldan päällä olevat Stripe Dress ja Snow Patch -leggingssit sopivat tosi kivasti tänään ilmestyvään haalean lilaan Suomessa valmistettuun merinovillapipoon. Vaikka Paput ovatkin tosi suosittuja, on molempia noista aiemmista tuotteista myös edelleen saatavilla Lillan valikoimista. Mun mielestä on upeaa että Papun merinovillatuotteet valmistetaan nimenomaan Suomessa, ja niitä on saatavilla aikuisten kokoon saakka, niinkuin monia muitakin Papun vaatteista.

Tiaran päällä on mun suosikki, herkullinen Pudding -huppari, ja hauskat Pitter Patter -leggingssit. Niihin mätsää tosi kauniisti myös tuo oranssi merinovillapipo värikkäällä tupsulla, joka muuten värimaailmaltaan sopii ihan täydellisesti näissä kuvissa vallitsevaan maisemaan ja tunnelmaan. Papun vaatteissa on aistittavissa aivan ihanaa syksyistä tunnelmaa, ja pipot ovat miellyttävän pehmeitä ja napakoita. Meillä on aiemminkin ollut merinovillapipoja aina talvella, ja se on kyllä ehdottomasti paras ja lämpimin materiaali mun mielestä talvipipoihin. Pipojen kaveriksi on muuten saatavilla myös lapasia ja huiveja.

Luulen että hamstraan myös meidän vauvalle jotain tästä Papun syysmallistosta, varsinkin kun niin moni tuotteista on ihanan unisexeja niin väreiltään kuin kuoseiltaankin, tosin eihän tässä enää ole kuin 1,5 viikkoa siihen että saamme tietää sukupuolen mikäli tyyppi sen suostuu näyttämään ultrassa. Jotain viininpunaista tai sinistäkin tekisi mieli hänelle ostaa, saa nähdä mihin päädytään. Pari päivää sitten ennakkotilasin hänelle ihanat keltaiset patch-leggingssit, jotka ovat siis jo ihan ekan Nappikaupunki -malliston ajoilta. Ennakkotilausmahdollisuus taisi loppua eilen, ja nyt vaan odottelen täällä innolla milloin leggarit valmistuvat ja tulevat meille, siinä voi mennä viikkoja. Oli ihan megasiistiä että Papu tarjosi mahdollisuuden tilata myös tuossa vanhassa värissä jota ei ole ollut saatavilla uutena vuosiin.

Mun mielestä on mahtavaa miten suomalaiset brändit ovat niin pinnalla nyt lastenvaatteissa, ja miten innovatiivista ja kestävää suunnittelua ja muotoilua täältä löytyykään. Papu on ehdottomasti yksi tämän hetken kuumimpia lastenvaatemerkkejä, eikä tosiaankaan syyttä. Vaatteissa yhdistyy järkevä muotoilu, kauniit ja kestävät materiaalit ja ihanan viimeistellyt yksityiskohdat. Lisäksi itse intohimoisena tarinaihmisenä rakastan sitä että kaikkiin Papun vaatteisiin liittyy tarina.

*vaatteet saatu Lilla Companylta blogin kautta.

Mallisto tosiaan julkaistaan nyt yhtäaikaa kun minä julkaisen tämän tekstin, eli klo 10.00. Lilla Companyn papuvalikoimaan pääsette TÄSTÄ. Lillassa on myös viikonlopun ajan ilmaiset toimituskulut eli siinä säästää vähäsen!

En yleensä hehkuttele omia kuviani, varsinkaan kun en ole mikään valokuvaaja, mutta täytyy sanoa että nämä syyskuvat ovat varmaan lemppareimpia mitä koskaan olen omista lapsistani kuvannut. Niissä meni kaikki kerrankin ihan nappiin (huom. omasta mielestäni). Täytyy ihan hämmästellä että miten meillä voi olla noin söpöjä lapsia, hah!

Ihanaa päivää kaikille <3

Tänään mä täytän 25 vuotta. 25 vuotta, neljännesvuosisata. Se on aika paljon, mutta kuitenkin aika vähän. 25-vuotiaana mä elän mun näköistä elämää, mä olen yrittäjä, kahden lapsen äiti, odotan kolmatta. Naimisissa kolmatta vuotta, miehen kanssa jonka kanssa kihlauduin tasan viisi vuotta sitten omana syntymäpäivänäni. Mä olen onnellinen.

Toisaalta 25 on vain numero paperilla, eihän se tarkoita mitään. Ihan samanlainen mä olen tänään kuin eilenkin, ja aika samanlainen kuin vaikka kolme vuotta sitten. Olen epävarma samoista asioista, ja ylpeä samoista asioista kuin silloin. Olen oma itseni, ja olen oppinut hyväksymään itseni tällaisena kuin olen. Sitä aina asettaa itselleen tavoitteita, ja ajattelee että elämä on jonkin tietynlaista aina tietyssä iässä. Toiset tavoitteet onnistuvat ja toiset eivät. Viime aikoina olen oppinut ajattelemaan että ne missä en koskaan onnistunutkaan, olivat asioita joita en edes tarvinnut elämääni. Ja saanut matkan varrella elämääni niin monta asiaa joista en koskaan edes haaveillutkaan, mutta jotka sitten osoittautuivat juuri sellaisiksi mitä sillä hetkellä tarvitsin.

En esimerkiksi koskaan haaveillut olevani yrittäjä, mutta blogin kautta olen ajautunut yrittäjäksi. Haaveilin tasaisesta työelämästä, en ehkä perinteisestä 8-4 duunista, mutta kuitenkin olevani vakituisessa työssä oleva palkansaaja. Mun lähisuvussa tai perhetutuissa ei ole hirveästi yrittäjiä, ja jotenkin itsekin olin aina asennoitunut olemaan palkansaaja, tunnollinen työntekijä jollekin enkä oman itseni herra. Kukaan ei koskaan kannustanut tai painostanut siihen, mutta ajattelin vaan että se olisi mun juttu. Newsflash! Ei ollut, tai ainakaan se ei ollut ainoa oikea vaihtoehto.

Takki Sheinside* / Mekko New Yorker / Sukkahousut H&M / Kengät Primark / *saatu blogin kautta.

Nyt yrittäjänä huomaan olevani vapaampi kuin koskaan. Se sopii mulle, se on ihan mun juttu. Eikä se olekaan yhtään niin pelottavaa tai turvatonta kuin ajattelin, päinvastoin. On ihan mahtava ajatus että kaikki on mun omissa käsissä.  Olen itse oman itseni suurin sparraaja, ja piiskaan itseäni eteenpäin, kehittymään ja tekemään ja kasvamaan. Yrittäminen tuntuu oikeastaan turvallisemmalta kuin mikään muu, koska kuten sanoin, kaikki on omissa käsissä, kaikki on kiinni siitä mitä minä olen valmis tekemään yritykseni ja itseni eteen. Parasta.

Kun äitiyttäkin on takana jo sen viisi vuotta, olen myös löytänyt oman tapani olla sellainen äiti kuin haluan. Toisaalta mitä vanhemmaksi lapset kasvavat, sitä useammin joudun välillä miettimään, millainen äiti haluan olla. Miten haluan reagoida, mitä en missään nimessä halua tehdä, millaisia arvoja haluan opettaa. Joka päivä mä näen lapsissani jotain niin kaunista että en voi kuin olla ylpeä siitä että minä ja Otto ollaan nuo tyypit luotu ja meidän huomassa he ovat kasvaneet omiksi persoonikseen. Silti välillä jännittää että osaanko tehdä kaiken oikein, osaanko kasvattaa lapsistani kelpo kansalaisia. Täytyy vaan yrittää parhaansa. Rakkaudella pääsee pitkälle.

Onneksi saan kulkea tätä matkaa yhdessä Oton kanssa, sillä silloin kun me ollaan yhdessä, olen tuhat kertaa vahvempi.

25-vuotiaana päällimmäisenä mielessä on kiitollisuus. Kiitollisuus kaikesta mitä on saanut, ja kiitollisuus kaikesta siitä mitä on vielä edessä. Me eletään jännittävää aikaa, kun jälleen kerran vietän syntymäpäivääni raskaana. Tämä on viiden vuoden sisään kolmas syntymäpäiväni jolloin olen raskaana. Ja se ei kuulkaa haittaa ollenkaan, se tuntuu suurimmalta siunaukselta mitä voi olla. Mun mahassa kasvaa meidän perheen puuttuva palanen, tyyppi, jota me kaikki odotetaan aivan malttamattomina. Ensi vuonna kun kirjoitan postausta syntymäpäivänäni, meidän vauva on jo yli puolivuotias. Ehkä hän köllii mun kainalossa, tai tuhisee omassa sängyssään, kun mä kirjoitan miltä tuntuu täyttää 26. Siihen asti mä nautin kuitenkin tästä 25-vuotiaana olemisesta ja tästä jännittävästä elämänvaiheesta jota me tällä hetkellä eletään, ja toivon vain että kaikki menee hyvin.

Kiitos kaikille jotka tekevät mun elämästä näin ihanaa, mukaan lukien kaikille teille ihanille lukijoille <3 Mahtavaa sunnuntaipäivää, me aletaan nyt valmistautumaan esikoisen synttäribileisiin ja vieraiden tuloon!

Eilen mulla oli aikamoinen hulinapäivä kun olin liikkeellä aamun puoli ysistä kolmeen asti iltapäivällä. Kuvasin koko päivän itseasiassa videolle, ja nyt mulla on n. 40 videopätkää jotka pitäisi editoida yhdeksi pötköksi. Mä teen sen mahdollisimman pian, nyt meillä alkaa kuitenkin olla edessä vielä hulinaviikonloppukin. Huomenna mennään Oton kanssa syömään ja leffaan ja juhlistetaan mun 25v -syntymäpäivää etukäteen, sillä sunnuntaina, oikeana päivänä, meillä on Tiaran 5v-synttärijuhlat. Lauantai menee synttäreille leipoessa ja siivotessa ja koristellessa, ja sunnuntai sitten juhliessa. Neiti-kohta-5v on täällä aaaivan täpinöissään, ja kieltämättä mäkin olen ihan innoissani vaikka hommat koristeiden hankintaa lukuun ottamatta ovatkin vielä aika alkutekijöissään.

Kuvat: Reetta Ekström

Jotenkin nämä synttärit tuli ihan puskista ja yhtäkkiä pitäisi kehitellä jotain juhlamenuakin! Eiköhän me saada kuitenkin hyvät tarjottavat aikaiseksi, viime vuosien juhlissa on testattu jo monta hyvää reseptiä ja pitää vaan valkata niistä parhaat. Synttäreiden teemana meillä on aina yhtä tyylikäs ja simppeli My Little Pony neidin toiveiden mukaan.

Nämä kuvat on napannut Life Is Beautiful -blogin Reetta, ja mä olin ihan hämmästynyt että hän sai musta näin onnistuneita kuvia! Siis Reetta on tosi lahjakas asukuvaaja ja myös asukuvattava, mutta lähinnä se hämmästytti kun itsellä on ollut taas niin nuutunut ja turvonnut olo viime viikkoina, että en olisi pitkän päivän ja pikakuvausten jälkeen uskonut saavani tällaisia kuvia käsiini. Positiivisesti yllätyin siis, näistä tuli sellainen fiilis että ei tilanne ehkä niin paha ole kuin mitä itsestä iltaisin Oton teepaita päällä sohvalla maatessa tuntuu, hahha.

Meillä oli Reetan kanssa superkivaa pr-toimiston kauneuslounaalla, ja sen jälkeen istahdettiin vielä Starbucks’iin Pumpkin Spice Lattelle kun mä olin niin poikki ja tuli harjoitussupistuksia. Suunnilleen röhnötin puolimakaavassa asennossa kahvilan penkillä, mutta hauskaa oli. Lisää meidän päivästä sitten tulevalla My Day -videolla, mutta kiitos vielä Reetalle ihanasta seurasta ja näistä kuvista!

Takki Sheinside* / Paita H&M / Hame H&M / Kengät ZARA / Laukku Coach / Laukkutupsu ZARA / *saatu blogin kautta.

Asu oli kokonaan ei-mammapuolelta, tosin venyvää trikoota kuitenkin. Ja päästä varpaisiin mustaa, siitä tulee aina skarppi olo ja ehkä vähän liikaakin olen nyt siihen väriin turvautunut. Huomenna ajattelin etsiä itselleni jotain muun väristä päällepantavaa kun mennään ehkä johonkin kauppoihinkin ennen leffaa ja ruokaa. Leffaksi valittiin muuten Bridget Jones’s Baby, enkä malta odottaa! Mä olen lukenut sen uusimman Bridget Jones -kirjan, jonka juoni poikkeaa tästä leffasta ihan täysin, mutta hauska päästä katsomaan mitä Bridget tällä kertaa sekoilee ja vielä mulle ajankohtaisen vauva-aiheen ympärillä. Ihanaa kun syntymäpäiväni kunniaksi sain Oton kerrankin suostumaan katsomaan rom-comia, ne ovat meillä tosi harvinaista herkkua.

Mulla on ollut kyllä tosi kiva viikko vaikka paljon onkin ollut touhua. Tänään mun äiti vielä tuli meille pitkästä aikaa ja tytöt olivat aivan intona, viimeksi he ovat nähneet mummuaan heinäkuussa kun oltiin Oulussa. Mukana menossa on tietenkin myös koiraherra Armas, joka nukkuu mun kainalossa tässä sohvalla. Ihana saada tuollainen tuhiseva karvakaverikin pitkästä aikaa meille.

Mitäs tykkäätte asusta? Hot or not? Mahtia alkavaa viikonloppua kaikille <3

Kuvat: Natali Karppinen

Kuvattiin tällä viikolla eräänä sadepäivänä ihanan L’art Of Fashion -blogin Natalin kanssa vähän asukuvia. Siitä onkin jo vierähtänyt tovi kun olen viimeksi tehnyt asupostausta, lähinnä siksi kun olen ollut niin hukassa tämän raskaustyylini kanssa. Käytiin kurkkimassa vähän uutuusvaatteita ja muitakin juttuja eri merkeiltä, ja mä ihastuin yhteen upeaan pitkään tämän syksyn neuletakkiin joka sitten kuvattiin asuunkin. Täytyy varmaan käydä ostamassa kyseinen neuletakki itselleni, niin mielettömän upea se oli ja sopi hyvin tämän kasvavan pötsinkin kanssa.

Oli hauskaa kuvata kerrankin jonkun muun kuin Oton kanssa, sillä uuden kuvaajan kanssa tulee tehtyä aina erilaisia juttuja kuin saman vanhan tutun. Yleensä Oton kanssa kangistuu niihin samoihin paikkoihin, samoihin asentoihin ja ilmeisiin. Ne on helppoja, ja yleensä kuvat haluaa ottaa mahdollisimman nopeasti eikä niille ole varattu sellaista rauhallista kunnon hetkeä (paitsi jos ollaan jostain syystä ihan kahdestaan, mitä aika harvoin tapahtuu). Musta tuntuu että sain Natalilta, asukuvien rautaiselta ammattilaiselta, paljon hyviä vinkkejä ja ehkä yritän ensi kerralla Otonkin kanssa taas keksiä jotain uutta. Ainoa mikä mua harmittaa näissä kuvissa on mun pörrötukka, aamulla olin laittanut sen mutta sateessa se pörröttyi ihan miten sattuu. Mutta ei se ole niin justiinsa!

Kuvat: Natali Karppinen

Neule (lainassa) Lindex / Mekko BikBok / Leggingssit H&M / Käsikorut (lainassa) Tommy Hilfiger / Kaulakorut (lainassa) Montini / Kello Marc by Marc Jacobs* / Nilkkurit Zara / Laukku Coach

Mulla oli ikävä asukuvaamista, ja ikävä sitä että oikeasti panostan asuihin! Mä nimittäin tilasin silloin muutama viikko sitten useammankin niistä vaatteista mitä mulla oli raskaustyyli-kollaasissa. Tähän asti yksikään niistä ei oikein ole vakuuttanut: farkuista pieninkin koko oli vielä vähän liian suuri (mutta kohta sopiva niin en palauttanut), raskauscollege on niin lyhyt että ei kohta enää mahdu ja rypistyy heti käytössä, ja a-linjainen mekko on niin pitkä suurta vatsaa ajatellen, että tämän suht pienen pötsin kanssa se näyttää vain kummallisen pituiselta. Odottelen siis että maha kasvaa ja sitten mekko ja housut ovat ehkä hyvät, college taas ei enää. Tässä taas muistin miksi yleensä ostan mieluummin liikkeestä enkä netistä, kun ei  ne koskaan ole ihan sellaisia kuin etukäteen ajattelee. Kunpa vaan liikkeissä olisi yhtä suuret valikoimat kuin netissä!

Tällä hetkellä mun asut koostuvat suurimmaksi osaksi mustista mama-leggingseistä, mustista syysnilkkureista ja jostain yläosasta johon saan mahan tungettua ja joka myös peittää levinneen raskaus-leggingssipyllyn. Tässä sitä inhorealismia vähän munkin blogiin, hahaa! Nilkkurit on varmasti mulla käytössä koko syksyn ja talven, ne on helppo saada jalkaan ja sopivat melkeinpä asuun kuin asuun, säällä kuin säällä.

Mitäs tykkäätte asusta? Pitäisikö mun käydä ostamassa tuo ihana neule? 

Mun kaveri Veera laittoi viestiä tässä hetki sitten, että haluaisinko kokeilla Urbspotter-nimistä sovellusta, joka on helsinkiläisyrityksen kehittämä ilmainen sovellus, tarkoituksena tukea paikallista yrittäjyyttä ja yhdistää kivijalkaliikkeet ja kuluttajat. Ja halusinhan minä, tämä postaus on siis Urbspotterin sponsoroima, minä testasin sovellusta ja sain sitä vastaan palkkion.

Urbspotter on tosiaan ilmainen sovellus Androidille ja iPhoneille, josta löytyy jopa 140 kivijalkaliikettä ja heidän valikoimansa, aukioloajat, sijainnit ja reittiohjeet ja jopa yritysten tarinat. Mä ainakin olen huomannut usein persoonallisia kivoja tuotteita etsiessäni, että on hankala löytää niille jälleenmyyjiä. Esimerkiksi monia pienempia lastenvaatemerkkejä ei aina löydy suurista kaupoista, ja niiden metsästäminen kivijalkaliikkeistä on tuntunut olevan huomattavasti hankalampaa kuin verkosta. Itse kuitenkin tykkään nimenomaan siitä fyysisestä ostokokemuksesta, ja ostan mieluummin aina suoraan liikkeestä jos vain mahdollista. Se vaatteiden hipelöiminen ja mahdollinen sovittaminen on tosi tärkeää, ja mä oon myös sellainen kaikkimullehetinyt -tyyppi, eli en millään malttaisi odotella toimitusaikoja.

Urbspotterissa voi selata kaikkien liikkeiden tuotteita heti ensimmäisellä välilehdellä, ja hakua voi myös rajata niihin mistä itse on sillä hetkellä kiinnostunut. Tuotteita voi myös hakea hakusanoilla, ja nähdä sovelluksen sisällä jo tarkemmat tuotetiedot. Eli jos vaikka etsin Vimman mekkoa Zeldalle, voin hakea sovelluksesta että missä kaupassa niitä nyt olisi saatavilla kirjoittamalla Vimma. Tai jos vaikka etsin Papun rusettipipoa, voin kirjoittaa Papu hakukenttään ja näen heti mistä niitä saa. Heti tutustuin uuteen liikkeeseen nimeltä Harakanpesä Shop Eerikinkadulla tässä pipoa etsiessä. Lastenvaateliikkeitä on Helsingin keskustassakin paljon enemmän kuin ne pari joihin olen törmännyt vaikka FB:ssä tai blogeissa. En myöskään tiennyt että esimerkiksi Nopsupopsua myydään Helsingissä, mutta niin vaan löysin senkin Urbspotterista.

Keskustassa asuessani mulle olivat kivijalkaliikkeet paljon paremmin tuttuja, sillä tallasin katuja pitkin harva se päivä. Nykyään kun asutaan kauempana, on usein helppoa vaan suunnata ostoskeskuksiin, koska niistä ainakin yleensä tietää etukäteen löytävänsä jotain, eikä ole ollut sellaista tietämystä enää kivijalkaliikkeistä. Samalla kuitenkin on vaikeampaa löytää persoonallisia tuotteita. Tämä sovellus on tosi kiva, koska mä todella mieluusti ostan pienyrittäjiltä ja tuen yrittämistä, jos vain mahdollista. Liikkeet on helppo löytää sovelluksesta, sillä se tarjoaa jopa reittiohjeet ja liikkeitä voi etsiä myös oman sijainnin perusteella. Viime viikonloppuna Nudgessa vieraillessani sovellus näytti että joka puolella mun ympärillä on ihania kivijalkaliikkeitä, esimerkiksi Pop up kemut, ja tuo aiemmin mainitsemani Harakanpesä Shop, ja Momono jossa oli aivan ihania jakkaroita myynnissä. Liikkeitä ja tuotteita tulee lisää sovellukseen viikoittain ja jopa päivittäin.

Jos tykkää persoonallisista vaatteista, asusteista ja sisustustuotteista ja haluaa ostaa niitä läheltä, niin kannattaa ladata tämä sovellus, varsinkin kun se ei maksa mitään eikä sisällä edes mainoksia. Se on puhtaasti vaan siihen tarkoitettu että kuluttajat ja kivijalkaliikkeet löytäisivät toisensa, ja se on siihen aivan passeli! Syksymmällä siihen on muuten tulossa myös osto-ominaisuus, jolloin suoraan sovelluksesta voi ostaa tuotteen ja saada sen itselleen saman päivän aikana tai jopa tunnissa. Aika kätevää! Varsinkin oman startup-taustani takia mä olen hirveän kiinnostunut uusista innovaatioista ja pienyrityksistä, ja senkin takia musta oli hauskaa testata sovellusta ja kertoa siitä teillekin.

Nyt Urbspotterilla on käynnissä vielä loppukesän kamppis, jossa näyttämällä Urbspotteria puhelimesta kassalla Kivijalkaliikkeestä ostaessaan saa ilmaiseen Jymy-jätskiin oikeuttavan lipukkeen. Jymy on ihan jymyhyvää, eikä mua ainakaan haittaa yhtään että kivan ostoksen lisäksi saa vielä ilmaisen jätskin!

Mikä on teidän lemppari kivijalkaliike Helsingissä? Eikös olisi kätevä tällainen sovellus muihinkin kaupunkeihin? Ainakin Oulussa olen nähnyt vaikka mitä söpöjä pikkuliikkeitä joista kaikkien pitäisi kuulla, enkä usko että muut kaupungit häviävät Oululle yhtään!