Kivoja asioita tapahtuu yleensä silloin kun niitä ei osaa odottaa. Niin sitä usein sanotaan, ja mun mielestä se on myös ihan totta. Kaikkein siisteimmät asiat mun elämässä on tapahtuneet nimenomaan silloin kun en ole niiden perään haikaillut.

Sain kaksi maailman parasta ystävää kun aloitin opiskelut lukiossa josta en tuntenut kuin pari hassua tyyppiä entuudestaan. En odottanut silloin tapaavani ihmisiä joista saisin elinikäiset ystävät, mutta niin siinä vain kävi. Nyt me ollaan oltu kavereita jo kahdeksan vuotta, satojen kilometrien välimatkoista huolimatta. Ja edelleen jutellaan melkein päivittäin, ja nähdään aina kuin mahdollista.

Tapasin Oton kun olin asunut puoli vuotta Helsingissä, opiskelin ja olin ihan pihalla siitä mitä elämältä halusin. En etsinyt elämäni rakkautta vaan keskityin lähinnä hauskanpitoon. Sitten yhtäkkiä tuo tyyppi tupsahti mun elämään ja sille tielle jäätiin.

Aloitin bloggaamisen kun olin raskaana ja ajattelin että se voisi olla kivaa tekemistä silloin kun Otto oli töissä tai pelasi. Sain siitä huomattavasti paljon enemmän kuin kivan harrastuksen.

Viime keväänä olin ihan sinut sen asian kanssa että olisin vielä puoli vuotta lasten kanssa kotona kun tarhapaikkaa ei kuulunut, ja syksyllä lapset menisivät osapäivähoitoon ja mä alkaisin tekemään blogia täydellä teholla. Sitten sainkin yhtäkkiä toisen työpaikan, ja tässä sitä ollaan. Tarhapaikat järjestyivät saman tien, ja mä olen tehnyt kahta työtä maaliskuusta asti, enkä voisi olla tyytyväisempi. Saan tehdä kummassakin työssäni juuri niitä asioita joista olen haaveillut, ja joita en ikinä osannut edes haaveilla pääseväni tekemään.

Tämän postauksen ajatus lähti ihan siitä, kun ajattelin tänään että nyt me ollaan nautittu jo kesästä vaikka kuinka pitkään, vaikka koko kesä- ja heinäkuun tuntui että se kesä ei tule enää ikinä. Sitten kun aloin katselemaan syysvaatteita kaupoista, rakastuin uudelleen viininpunaiseen ja keitin ensimmäiset kuumat kaakaot, se kesähelle tulikin. Silloin kun vähiten sitä odotin.

Se on ristiriitaista, kivoja asioita tapahtuu kun ei odota mitään ja antaa kaiken hyvän tulla luokse. Tätä ei kuitenkaan saa sekoittaa siihen, että saavuttaisi elämässä asioita tekemättä mitään niiden eteen. Se mitä mä olen huomannut vuosien aikana on, että kun on itse tyytyväinen ja tekee niitä asioita joita rakastaa, kuin huomaamatta niitä odottamattomiakin kivoja asioita alkaa tapahtua. Pitää vaan olla avoin, ja uskoa siihen että mitä tahansa ihanaa voi tapahtua. Ei pidä pelätä aina pahinta, eikä pidä vaan jäädä lepäämään laakereilleen. Kun tavoittelee itse unelmiaan eikä odota että vastaukset tippuvat valmiina, voi siinä matkan varrella tarttua elämään vaikka mitä hauskaa, kokemuksia, ihmisiä ja uusia unelmia.

Ihanaa sunnuntai-iltaa ja mahtia alkavaa viikkoa kaikille <3

Mulla oli tänään poikkeuksellisesti töitä, ja Otolla taas vapaapäivä, joskus näinkin päin. Ihan hauskaa vaihtelua, rento aamu, autokyyti töihin ja tytöt lähtivät Oton kanssa Itiksen leikkiasemalle. Mun visiitti töissä ei jäänyt kauhean pitkäksi, koska lähdin ostamaan vähän kuvaustarvikkeita ja sen jälkeen kuvasin meidän uusia mallikoruja muutaman tunnin kotona. Ihan parasta, mä rakastan kuvata asetelmia ja miettiä mikä näyttäisi kivalta minkäkin kanssa. Arvatkaa miksi rakastan kuvata asetelmia? Ne pysyvät paikoillaan, ja niitä voi veivata eri asentoihin vaikka miljoona kertaa eivätkä korut tai maljakot hermostu siitä, toisin kuin lapset.

Lasten kanssa mulla on sellainen periaate että kuvaan vain silloin kun heitä itseään kiinnostaa, muuten on aivan turhaa edes yrittää, koska lapset eivät tosiaan käyttäydy kuin korut tai maljakot. Enkä tietenkään halua heitä väkisin kuvata muutenkaan jos he eivät itse halua. Joskus kuvatessa he sattuvat pitämään hetken toisiaan käsistä kiinni tai hymyilemään tosi kauniisti ja sitten räpsin niin monta kuvaa kuin ehdin ennenkuin he ovat jo juosseet kolmen metrin päähän toisistaan ja hyppivät tai esittelevät napaa naapurin koiralle.  Joskus he ovat innoissaan kuvaamisesta (”ei meidän ole pakko ottaa kuvia jos ette halua” ”Otetaanpa, otetaanpa jooko äiti, me haluamme!”, mutta eivät silti oikein jaksa keskittyä. Sitten otetaan niitä iloisia tilannekuvia joissa tukka hulmuaa ja jommankumman raajat on aina tärähtäneet, ja sekin on ihan fine.

Mä olen nähnyt sitäkin että lapsia lahjotaan karkilla tai jollain palkinnoilla että pysyvät kameran edessä paikoillaan. Se on ihan okei jos lapsi ei ole tottunut kameraan, ja ollaan ottamassa ekaa kertaa kolmeen vuoteen upeita perhekuvia oikealla kuvaajalla, mutta silloin kun kuvaaminen on melko arkipäiväinen juttu niin ei tulisi kuuloonkaan. Mä olen ottanut tämän postauksen kuvat kolme päivää sitten illalla, kun oltiin lähdössä puistoon. Niissä näkyy iloisia, innokkaita neitejä jotka innostuivat pomppimaan, halimaan ja pussaamaan. Kuvien ottamiseen meni viisi minuuttia, ja meillä kaikilla oli hauskaa.

Vaikka rakastan kuvata asetelmia, koska ne ovat täysin mun hallinnassa ja niiden kanssa kaikki on taidosta ja silmästä kiinni, niin rakastan kuvata myös lapsia. Lasten kuvaamisessa kaikki on kiinni tuurista, ja joskus sitä vahingossa onnistuu ja saa ikuistettua sen täydellisen sisarusrakkauden hetken.

Ai kauhea kun mulla rönsyilee aiheet! Mä olen höpöttänyt koko tekstin ajan valokuvaamisesta, kun tarkoituksena oli kertoa meidän perjantaista. Meidän perjantai oli ihana, se oli niin me. Maattiin varmaan tunti kasassa sohvalla ja Otto pöristeli meidän mahoja, kuunneltiin spotifysta Mehukkaimmat ysärijyystöt -soittolistaa ja tanssittiin tyttöjen kanssa hulluna. Esikoinen taitaa jo Aquan Barbie Girlin kertsin, ja mä opin vihdoinkin miten Smurffien Patin papukaija oikeasti menee, siis Vamos ala playa. Silti lauloin samalla, että ”Patin papukaija, se päätä aukoo aina, mut muille se on hiljaa, eikä ne usko”… Kertoo jotain mun lapsuudesta, smurffeja huudatettiin ja paljon.

Me aletaan Oton kanssa katsomaan Netflixistä joku leffa, kun mäkin sain vihdoin tämän valmiiksi! Mulla nimittäin kesti tässä hetki, koska hukkasin tuon ysärisoittolistan ja etsin sitä spotifysta varmaan 20 minuuttia että pystyin mainitsemaan sen nimen tässä postauksessa. Ehkä ei kaikkein fiksuiten käytetyt 20 minuuttia elämästä, mutta on sitä varmaan hölmäömpäänkin tullut minuutteja tuhlattua. Ja onhan toi ”Mehukkaimmat ysärijyystöt” nyt ihan huippu nimi soittolistalle, kuulostaa tosin mun korvaan joltain ihan muulta kuin musiikilta, apua.

Hyvää yötä ja ihanaa viikonloppua kaikille <3

Kesä alkaa lähestyä loppuaan, ei ehkä (onneksi) säiden puolesta, mutta sen puolesta kyllä että suurin osa ihmisistä on palannut takaisin arkeen. Mielelläni venytän kesää edelleen niin paljon kuin pystyn, heittäydyn loma-asenteen vietäväksi vapaapäivinä ja teen kaikkea hauskaa sen sijaan että hautautuisin vielä kotiin syyskynttilöitä fiilistelemään, mutta kyllä se syksy on jo tuloillaan.

Kesän viimeisten päivien tai viikkojen kunniaksi, ja ennenkuin kuvasaldo paisuu liian massiiviseksi, ajattelin käydä läpi alkukesästä tekemäni bucketlistin. Kuinkas kävi, tehtiinkö me mitään mitä listalla luki? Lisäksi saan tietenkin tästä hienon syyn jakaa kesän lemppareimmat kuvat ja fiilikset, ja palata itsekin vielä fiilistelemään tätä mieletöntä kesää.

Tänä kesänä halusin:

Ottaa rennosti. Rennosti on otettu, olen löytänyt ensimmäistä kertaa moneen vuoteen sellaisen rauhan ja taidon päästää välillä irti ja olla vaan.

Nähdä kavereita. Kavereita on nähty niin kotona, Oulussa kuin mökilläkin, käyty kylässä puolin ja toisin ja tehty yhdessä vaikka ja mitä. Ihanaa on ollut saada kauempaakin vieraita meille ja jutella rauhassa yöhön asti.

Juhlia Oton ja Simon viiskymppisiä isosti. Bileet olivat hauskat, ja isotkin. Uima-allas täynnä juotavaa, mahtavaa seuraa, iloinen fiilis ja kiva hotelli yöksi, mitä muuta olisi voinut edes toivoa?

Grillata usein ja paljon. En sanoisi että usein ja paljon, mutta ollaan me tänä kesänä grillattu ainakin kerran parissa viikossa, mikä on meille ihan hyvin. Grilliruoka on ah-niin-hyvää, pitää nauttia vielä siitä että on tarpeeksi lämmin grillailusää.

Matkustaa Ouluun koko perheen kesken. Onneksi päästiin Ouluun ja saatiin olla siellä  useampi päivä, oli aivan ihanaa!

Käydä monta kertaa piknikillä ympäri Helsinkiä. Alkukesällä käytiin tyttöjen kummitädin kanssa piknikillä, mutta se taisikin jäädä ainoaksi. Pitäisi ehdottomasti mennä vielä uudestaan.

Käydä perinteisellä Tukholman  risteilyllä lasten kanssa. Me vietiin tämä muutama askel pidemmälle tänä kesänä, ja tehtiinkin risteilyn sijaan reittimatka. Oli mieletöntä viettää Tukholmassa useampi päivä ja irtautua kaikesta ihan täysillä. Oli ihana reissu!

Syödä liikaa jäätelöä. Ehdottomasti toteutunut juttu, loppukesän Ben & Jerry’s överit oikein kruunasivat tämän jäätelökesän. Lapsille ollaan sentää yritetty pitää jotain rotia tekemällä hedelmäjätskejä itse, mutta me itse ollaan kyllä possusteltu oikein urakalla.

Käydä torilla ostamassa mansikoita. Ei olla käyty vielä! Tämä pitää korjata, ehkäpä mansikat torilta ja sen jälkeen piknikille vaikka Kaivopuistoon? Sen sijaan tytöt ovat syöneet mökillä mansikoita ja mustikoita suoraan pensaasta, mikä on melkeinpä vielä ihanampaa!

Käydä Hietalahden torilla kirppistelemässä joku sunnuntai. Hietsun torillekaan ei olla vielä menty, vaikka Malmin Huonekalujen Kirppis tsekattiinkin. Hietsussa olisi kyllä mahtavaa käydä, onneksi tässä on vielä aikaa.

Viettää lasten kanssa rannalla niin monta päivää kuin mahdollista. Ollaan tosiaan vietetty rannalla niin monta päivää kuin mahdollista, mikä ei päivien lukumääränä ole kovin suuri kesäsäät huomioon ottaen. Mutta jokainen rannalla vietetty päivä on ollut ikimuistoinen ja ihana!

Tanssia ainakin kerran aamuun asti. En tanssinut kertaakaan aamuun asti, enkä edes lähelle aamua. Ajatuksena se on hullaannuttavan ihana ja houkuttava, mutta ainakin mulla väsymys alkaa jo siinä yhden-kahden maissa ihan viimeistään ja silloin sitä istuu paljon mieluummin taksissa matkalla kotiin perheen luokse kuin joraa hikisenä ja janoisena musiikin pauhatessa. En tiedä onko tämä vanhuutta, laiskuutta, koti-ikävää, huonoa kuntoa vaiko niiden yhdistelmä, mutta jäi toteuttamatta. Ehkä vielä joskus.

Olla mahdollisimman paljon ja usein ilman meikkiä. Alkukesästä en toteuttanut tätä, mutta loppukesästä olen vähän petrannut, ja ollut sekä paljon ilman meikkiä että ottanut isoja askeleita ihonhoidossa ja saanut jopa ihon kuntoa parannettua. Tästä lisää myöhemmin.

Tehdä itse hedelmä-mehujätskejä niin usein että niitä voi syödä joka aamu. Liian usein ei näitäkään tehty, mutta jokusen kertaa kuitenkin onneksi. Pitäisi taas tehdä, ne on tosi hyviä!

Ottaa revanssin ja yllättää Oton kunnon vesisodalla. En saanut revanssia tänäkään kesänä! Tytöillä ja Otolla oli joku salainen suunnitelma ja yllättäen se olin taas minä joka kastui eniten. Ensi kesänä tämä kostetaan, vai kerkeisiköhän sitä vielä?

Viettää aikaa isovanhempieni kanssa. Oulussa sain viettää heidän kanssaan aikaa, mikä oli ihanaa. Tytöt pääsivät kastelemaan mun mummun kanssa kukkia ja katsomaan mun papan sylissä piirrettyjä. Oli niin ihanaa nähdä heitä, ja kaikkia muitakin Oulun sukulaisia kunnolla ja rauhassa.

Mennä Oton kanssa yöuinnille aina kun siihen on mahdollisuus. Ei olla päästy kertaakaan, mikä kovasti jää harmittamaan. Mutta ensi kesänä sitten!

Käydä Lintsillä, Korkeasaaressa ja kaikissa muissa perinteisissä kesäkohteissa. Lintsi check, Korkeasaari ei. Korkeasaaren sijaan ollaan käyty kotieläintiloilla, joissa eläinten kanssa pääsee ihan eri tavalla kontaktiin ja jotka tuntuvat olleen etenkin kuopukselle paljon suurempi elämys kuin eläintarhassa kaukaa tiirailtavat eläintenhännät tai puskasta pilkistävät korvat.

Viettää sadepäivän lasten kanssa museokierroksella. Tämä on vielä tekemättä, onneksi se on täydellinen aktiviteetti syksyyn eikä mikään estä toteuttamasta sitä kesän jälkeenkään.

Kuvata paljon pieniä videopätkiä meidän kesästä, ja tehdä niistä kesän lopussa yhden pitkän kollaasin. Check! Mulla on kymmeniä pieniä videopätkiä meidän kesästä, ja aion tehdä niistä kaikkien aikojen kesäkollaasin kunhan löydän jostakin 6-10 tuntia aikaa editoinnille. Ajan lahjoittajia, anyone?

Ottaa äkkilähdön jonnekin. Me otettiin äkkilähtö Tukholmaan, ei järin jännittävä valinta eikä nyt ihan sitä mitä tällä tarkoitin, mutta arvatkaa mitä? Se oli silti ihan paras reissu. Kyllä niitä äkkilähtöjä ehtii ottaa myöhemminkin, esimerkiksi sitten kun mulla on ihan oikea 24:n päivän kesäloma joskus.

Käydä brunssilla jossain keskustan ihanassa kesäravintolassa. Check! Kiilan brunssi testattu, plus Tukholman hotellin, ja Helsingin Indigo Hotelin ihanat aamiaisbuffetit. 

Katsoa Oton kanssa ihan sikana leffoja iltaisin lasten mentyä nukkumaan. Leffoja ei oikeastaan olla katsottu juuri ollenkaan, mutta Netflixin sarjoja sitten senkin edestä. Jos Sense8 ja House of Cards on teillä vielä katsomatta, niin katsokaa äkkiä! Niin huippuja sarjoja molemmat.

Käydä lenkillä keskellä yötä, kun on vielä valoisaa. Yksi yölenkki me tehtiin Jemmin kanssa, mutta muuten on jäänyt lenkkeilytkin aika minimiiin. Onneksi hyötyliikuntaa tulee joka päivä useampi kilometri aamun tarhalle kuskaamisista ja töihin kävelyistä.

Käydä Stadikalla uimassa. Ei olla käyty. Vielähän sinne ehtisi, jos säät pysyvät lämpimänä. Stadikka on vaan tuntunut niin kaukaiselta kun tuo ihana merenranta on tuossa vieressä, vaikka alkukesästä ajatus houkuttelikin.

Pitää lasten kanssa tyttöjen päivän jolloin he saavat päättää kaikesta. Check! Me pidettiin kokonainen tyttöjen viikonloppu kun Otto oli poikien mökkireissulla. Oli muuten ihanaa!

Käydä mökillä, ja saunoa puusaunassa. Puoliksi toteutettu, mökillä käytiin mutta saunaan asti ei päästy kun lähdettiin ajamaan jo illaksi takaisin kotiin. Saunomisen sijaan pelasin petankkia ja mölkkyä ekaa kertaa varmaan kymmeneen vuoteen, ja oli ihan huippuhauskaa!

Nauttia, elää hetkessä ja luoda niitä parhaita muistoja joita muistellaan vielä vuosien päästä. Sitä olen ehdottomasti tehnyt. Tätä kesää ei voi unohtaa, niin huikea se on ollut. Ja arvatkaa mikä parasta? Ei se huikeus kesän loppumiseen lopu, vaan syksyllä odottaa kaikkea ihanaa kunhan vaan on avoinna mahdollisuuksille ja antaa kaiken ihanan tulla luokse.

Voisi ehkä sanoa että olen onnistunut luomaan perheeni kanssa sellaisen  kesän kuin toivoimmekin? Aika moni kohta on checkattu tai ainakin puoliksi räpiköity, ja tämäkin oli van ideoita antava lista siitä mitä haluttaisiin tehdä. Kesä on antanut tämän listan lisäksi myös ihan mielettömän paljon enemmän, ja mä pidänkin listan ensimmäistä ja viimeistä kohtaa kaikkein tärkeimpinä.

Jos ei tuota asennetta unohda muinakaan vuodenaikoina, voi elämässä tapahtua aika makeita juttuja. Sitäpaitsi arki on paljon hauskempaa jos joskus leikkii olevansa lomalla, ja ostaa vaikka lounastauolla jäätelön keskellä talvea, tai menee rannalle leikkimään lasten kanssa hiekkaleluilla lokakuun syysauringossa. Ei kaikkea tarvitse ottaa niin vakavasti, eikä lomafiilistä kannata haudata toimistotarvikkeiden alle. Tsemppiä ja ihanaa alkavaa syksyä kaikille<3